ANTERO LÄRVÄNEN JA TOKSINEN FEMINISMI

- Hyvää päivää, hyvät kuuntelijat. Täällä Antero Lärvänen täältä Huitsinnevadan paikallisradion lähetyksestä Pinnanmaan maakunnan pääkaupungista Hömpstadista. Käsittelemme tässä lähetyksessämme nykyistä – nimenomaan feministien käyttämää – suosikkitermiä ”toksinen maskuliinisuus”. Kuuntelijamme ovat nimittäin lähestyneet huolestuneina toimitusta asian tiimoilta ja olleet epätietoisia. Toksinenhan tarkoittaa myrkkyä ja kuuntelijamme ovat syystä olleet huolissaan siitä että onko miesten keskuudessa mahdollisesti leviämässä jonkunlainen vakava verenmyrkytystila? Asiasta kertoo tarkemmin meille vieraamme Hömpstadin vähänköehkäopistollisen keskussairaalan ylempi aivoräätäli Veikko Vopakki. Veikko, tervetuloa tähän suoraan lähetykseen.

- Kiitos, Antero ja lämpimimmät terveiset kaikille mainioille pinnanmaalaisille kuuntelijoille. Minullahan onkin useampi vuosi siitä kun olen ollut viimeksi tässä Huitsinnevadan paikallisradion lähetyksessä. Kuuntelen kyllä kanavaa säännöllisesti. Oikeastaan en paljon mitään muuta kuuntelekaan.

- Veikko, osaatko selittää että mitä oikeastaan tarkoittaa tämä toksinen maskuliinisuus?

- No jaa, sehän on näitä väen väkisin keksittyjä termejä joita feministit rakastavat ja joita ne keksivät aina lisää kun aikaisemmat on röhönaurettu nurin. Termi liittyy maskuliinisuuden ylikorostamiseen ja väkivaltaan. Erityisesti naisiin kohdistuvaan väkivaltaan. Islamilaisissa kulttuureissa sitä kyllä löytyy yllin kyllin mutta länsimaiset knääkät eivät halua keskittyä siihen. Itse asiassa ne ignoroivat koko asian ja väittävät samalla että joku Handmaid´s Tale on dokumentti joka todistaa nimenomaan länsimaisen toksisen maskuliinisuuden olemassaolon. Mikä tietoinen ajatushupsis on tietysti yksi aikamme suuria paradokseja. Mutta jos puhutaan länsimaista niin koko termin lähtökohta on väärä ja keinotekoinen. Kyse on tavallaan siitä että sokea selittää värejä näkevälle kuvitellen ymmärtävänsä ne. Ei kyse ole siitä, mitä on toksinen maskuliinisuus vaan siitä, ketkä sitä termiä käyttävät. Ja nehän ovat naisia jotka itse kärsivät toksisesta feminismistä.

- Voiko tätä toksista feminismiä puolestaan jotenkin määritellä?

- No johan nyt toki. Kemiallisesti voi määritellä että kyseinen henkilö on negatiivisesti varautunut monityydyttämätön rasvahapporadikaali. Lisäksi olemme saaneet tutkimuksissamme selville että toksinen feminismi aiheuttaa osittaista kasvolihasten halvaantumista.

- Kuinka tuo osittainen kasvolihasten halvaantuminen vaikuttaa taudista kärsivään uhriin?

- Pääosin siten, että se tekee hymyilyn mahdottomaksi. Ootas hetki, minä kaivan pari esimerkkiä. Joo, tossa on aika hyvä:

- Ja ootas… hjuu… tossa on aika kuvaava myös. Täydellinen suupielten yläpuolisten lihasten lamaantuminen:

- Tuo osittainen kasvohalvaus muuten on varsin tarttuvaa sillä toksisesta feminismistä kärsivän perusvittuuntuneen ihmisen ympärillä hyvin harvoja hymyilyttää ja jos hymyilyttää niin viimeistään siitä hymystä seuraava joukkorääkyminen vie hymyn äkkiä pyllyyn. Yhteiskunnallisesti voi taas todeta, että kyseinen nainen, naisoletettu, henkilöoletettu, eksistenssioletettu tai mitä hyvänsä termiä hän vallitsevan muodin mukaan itsestään käyttääkään on liian varakkaaksi tulleen yhteiskunnan vahingossa syntynyt oheistuote joka on yhteiskuntamme kannalta täysin turha ja tarpeeton olento joka pyrkii tekemään edustamastaan nollasta välttämättömän ykkösen jonka itseisarvoa ei saa kiistää. Tavallaan syöpä joka väittää kropalle että kroppa tarvitsee syöpää elääkseen. Ja väittää sen vielä niin aggressiivisesti että osa kropasta uskoo sen.

- Eli voiko siis sanoa niin, että toksisesta feminismistä kärsivä henkilö kehittää korviensa välissä – nimenomaan länsimaisen – kuvitelman toksisesta maskuliinisuudesta vain tehdäkseen itsestään yhteiskunnalle näennäisen tarpeellisen? Välttämättömänkin ehkä? Tai ainakin sellaisen jonka verovaroilla palkkaaminen tulee mieltää välttämättömäksi vaikkei kyseisellä henkilöoletetulla mitään missään tekisikään? Biodynaamista parsaahan se syö meinaan ammatti- ja tapafeministikin.

- Juuri näin voi sanoa. Yksikään toksisesta feminismistä kärsivä henkilö ei ole nettoveronmaksaja eikä myöskään infrastruktuuria ylläpitävä yksilö. He ovat elättejä jotka tietenkin yrittävät ylläpitää ansiotonta arvonnousuaan. Tilannetta voisi verrata siihen että entisaikojen kylähulluista olisi tehty kyläpäälliköitä.

- Ja juuri siksi he vihaavat ns. toksisesta maskuliinisuudesta kärsiviä miehiä?

- Pitää paikkansa, mutta tulee muistaa että kyseiset miehet, joihin kuulun minä, kuulut sinä, kuuluu Hösse, kuuluu Pertta sekä niin kovin moni muu eivät millään muotoa kärsi toksiseksi väitetystä olotilastaan. Ei terveestä normaaliolotilasta kukaan kärsi. Siinä vaan eletään ja voidaan hyvin. Ei tervettä tarvitse hoitaa.

- Alan pikku hiljaa hoksaamaan sen, mistä toksisessa maskuliinisuudessa – joka on pelkkä hokema –  ja ennen kaikkea toksisessa feminismissä – joka on taas valitettavaa vallitsevaa todellisuutta – on kysymys. Tarpeeton pyrkii tekemään itsestään tarpeellisen joukkorääkymisella kun ei muuhunkaan pysty eikä kukaan uskalla sanoa että keisarinnalla on paljas perse.

- Alat varmaankin hoksaamaan. Järkevä ja asiallinen mies ilman toksisuutta kun olet. Kyseessä on se tilanne, että tätä yhteiskuntaa ylläpitävät miehet – ja muuten naisetkin – eivät ota millään muotoa vakavasti toksisesta feminismistä kärsivien akkojen kotkotuksia. Ja sekös niitä vituttaa. Se on oikeastaan asian ydin. Niitten on mahdotonta tajuta että vakavasti ottaminen, arvostus ja kunnioitus ovat asioita jotka ansaitaan eikä niitä saa ruikuttamalla eikä rääkymällä. Ns. virallisessa Suomessa ja erityisesti valtamediassa kyseiset tättähäärät ovat sinänsä saaneet totaalisen ylikorostetun aseman jota ne eivät ansaitse ja sen menettämisen pelko on totta kai suuri. Mitäs ne meinaan tekisivät jos sen asemansa menettäisivät? Menisivät töihin? Mihin töihin? Mitä ne tekisivät? Ja missä? Kuka niitä haluaisi palkata?

- Mutta voiko toksisesta feminismistä parantua?

- Ei voi. Sillä se ei itsessään ole sairaus, vaan suuremman yhteiskunnallisen sairauden oire. Eli utopistisen aivohalvauksen joka vie ihmisen ajattelukyvyn ja korvaa sen hokemilla ja iskulauseilla. Ei oiretta kannata hoitaa ellei hoida itse sairautta.

- Mikä olisi sitten lääke tähän yhteiskunnalliseen sairauteen?

- No tietenkin se, jota toksisesta feminismistä kärsivät nimittävät toksiseksi maskuliinisuudeksi. Ja lääkkeenä on hyvä myös toksiseen maskuliinisuuteen liittyvä huumori. Kas kun niin utopistinen aivohalvaus kuin toksinen feminismi edustavat totalitarismia ja totalitarismihan vihaa huumoria.

- Eli ei muuta kuin hyvät huonot vitsit mahdollisimman suureen levitykseen. Tyyliin että kun vittuilun ottaa pois niin jäljelle ei jää kuin välimerkit. Sanotaan porukalla ruma sana niin kuin se on, paremman tulevaisuuden puolesta. Ylempi aivoräätäli Veikko Vopakki, kiitän teitä haastattelustanne. Täällä Antero Lärvänen, Huitsinnevadan paikallisradio. Siirto rutioon.

- Ja täällä Huitsinnevadan paikallisration rutio. Tarjoamme seuraavaksi musiikillista toksista maskuliinisuutta oikein roppakaupalla. Vuorossa laulu- ja soitinyhtye Motörhead ja kappale Ace Of Spades:

*

Kiitos Jaska Brownille kemiallisesta avusta.

Ja tässä Veikko Vopakin aikaisempia tutkimuksia.