SUPERSANKARI

Eleltiin näitä päiviä Huitsinnevadan Örnätjärvellä. Muuan omakotitalon ovi aukesi ja ulos astui tunnetusti ruma mies jonka jotkut saattoivat tuntea vihakirjoittaja Perskeleen Ykänä. Ykä röyhtäili tyytyväisenä sillä olihan hän hetki sitten nauttinut mainion, yhdessä rakkaan vaimonsa kanssa laittamansa aterian eli kaakanakastiketta sekä höysteeksi keitettyä transfobista slurria ja koko roska oli maustettu merisuolalla, pippurilla ja lipstikalla. Hyvän aterian jälkeen oli ruokasavujen paikka mutta voimasavuke Boston ei meinannut millään syttyä koska ulkona oli melkoinen lumimyräkkä. Ykä kääntyi kevyesti noituen ulko-oveen päin ja sai voimasavukkeen lopulta sytytettyä. Savu ei jäänyt leijailemaan ympäristöön vaan tuulen myötä katosi nopeasti kuin se kuuluisa pieru Saharaan vaikka Saharan sijasta oltiin huomattavasti pohjoisemmissa olosuhteissa.

Ykä puhalteli navakkaa rankemmassa tuulessa ja lumipyryssä voimasavukkeen savuja ja noitui itsekseen että voihan jörndonnerwetter sentään kun ilmoja pitelee… kyllä on viti herkässä… pihallakin jo yli kakskymmentä senttiä… tässähän kaikki pysähtyy… niin autot kuin ihmiset… ei kaupallekaan pääse enää kuin suksilla…

Niin. Tai pysähtyisi. Ellei apuun tulisi supersankari.

Joku ulkopuolinen saattaisi ihmetellä että mitähän supersankaria se Ykä mahtaa tarkoittaa.

Teräsmies?

Mustanaamio?

Batman?

Nääh, toteaisi tähän Ykä ja täsmentäisi että tyypit jotka laittavat lyhyet kalsarit koko vaatevarustuksensa päällimmäiseksi ovat muutenkin vähän epäilyttäviä ja eihän ne näillä selkosilla muutenkaan pärjäisi. Lumessa, tuulessa ja pakkasessa.

Ei. Täällä tarvittiin ihan oikea supersankari. Suomalainen supersankari.

Ja sieltähän se taisi jo tullakin. Ensimmäisenä sen havaitsivat naapurin koirat. Kaksi mukavaa vessukkaa jotka alkoivat heti lähettää sähkeuutisia koirien Kuonobookiin. Ja sitten Ykäkin kuuli jo äänen. Sitten valon. Ja se valo kääntyi isommalta tieltä tännepäin. Sieltähän se tuli. Suomalainen supersankari.

Traktorimies.

Traktorimies ajeli hyvää vauhtia ja putsasi Perskeleittenkin tien lumesta. Ohimennessään hän morjesti Ykää ja Ykä morjesti takaisin. Tuttuja miehiä kumminkin oltiin. Traktorimies jatkoi matkaansa muutaman sataa metriä tien päässä olevalle talolle, kääntyi takaisin ja jatkoi tien toisen puolen auraamista. Perskeleitten kohdalla hän pysähtyi, peruutti pihalle ja aurasi nopeasti pihan niin kuin oltiin jo vuosia sitten sovittu.

Piha oli aurattu yhdellä pyyhkäisyllä. Sitten traktorimies pysäytti sankarityövälineensa ja poltteli Ykän kanssa voimasavukkeet. Mies oli paikallinen, nykymittakaavassa varsin pienen maatilan omaava maanviljelijä joka teki auraushommia saadakseen lisää välttämättömiä riikintaalereita. Näillä selkosilla ne revittiin mistä pystyttiin. Harvalla oli varma maakuntavirka niin kuin Ykällä. Ykää ihan hävetti.

Traktorimies jatkoi matkaansa. Oli vielä paljon teitä aurattavana. Nämä suomalaiset supersankarit eivät tunteneet virastotyöaikaa. Töihin oli lähdettävä silloin kun tilanne vaatii. Traktorimies tuumasi lähtiessään että kotiin pääsee tänään ehkä puolilta öin. Ja aamulla neljältä tai viideltä pitää lähteä taas jos lumimyräkkä jatkuu.

Ykä ymmärsi että nuo traktorimiehet olivat suomalaisia – ja totaalisen aliarvostettuja – supersankareita. Ilman heitä kaikki pysähtyisi. Niin täällä maalla kuin kaupungissakin. Jossain Helsingissä heidän hommansa oli vielä vaativampaa. Tilat olivat pieniä, traktorin sijasta käytettiin bobcatia ja kaikki lumi piti lyödä kuorma-auton lavalle jonnekiin huuthemmettiin kuskattavaksi. Täällä maalla sentään riitti kun sen tuuppasi tieltä tontille. Kyllä täällä tilaa piisasi.

Traktorimies jatkoi matkaansa ja poistui paikalta niin että perävalot vaan näky.

Se suomalainen supersankari.

Kunniaa traktorimiehille.