EPÄILYKSEN PIRU JA KOKOOMUSLAINEN VIRKAMIES

Helsingissä, näinä vaikeina päivinä, näinä vaikeina aikoina…

Helsingin Tammisalossa sijaitsevassa viihtyisässä ja kalliissa omakotitalossa istui muuan tuimailmeinen mies työhuoneessaan ja katseli tietokonettaan. Miehellä oli kädessään tölkillinen Tsuhnan Kostoa ja työpöydän roskiksessa niitä oli tyhjänä jo kolme. Kas, heppu oli tilannut niitä postimyynnistä Pertinlaaksosta. Taisi tuo Tsuhnan Kosto olla monien valtakoneiston edustajien salainen pahe. Julkisesti niitä ei parannut juoda sillä kuusikymmentä täyttänyt mies oli valtionvarainministeriön varsin korkea-arvoinen kokoomuslainen virkamies. Ei niin korkea että hänen kasvonsa ja nimensä olisivat näkyneet uutisissa mutta hän kuului juuri siihen virkamieskuntaan joka tosiasiassa pyöritti valtionvarainministeriön toimintaa.

Miehen toimintaa katseli katonrajassa leijaileva miehen vanha tuttava, oikeastaan ystävä Epäilyksen Piru joka huomasi että mies oli väsäämässä konellaan irtisanoutumisilmoitusta. Mies oli yrittänyt muutamaa versiota ja nyt oli vuorossa taas yksi:

Ilmoitan, että koko hela paska saa haistaa hela paskan. Tämä jätkä lähtee. Minä viitsi enää harhoista kärsiviä paimentaa. Minä mikään saatanan lastentarhanopettaja ole. Kaikella kunnioituksella lastentarhanopettajille mutta ei heitä valtionvarainministeriössä pitäisi tarvita ministereitä paimentamassa. Saatana, sanon mä vaan.

PS: Hypätkää mosseen ja mereen. Varsinkin se ministeri. Ja ne muutkin ministerit. Joka ainoa.

Muuan virkamies puisteli päätään, deletoi tekstinsä ja tuumasi itsekseen että kai tääkin pitää vielä kertaalleen tehdä perinteisen kaavan mukaan vähän kiltimmin ja virkamiesmäisemmin. Vaikka mukavahan se olis pitkän virkamiesuran lopuksi vähän revitellä. Sitten hän oli hetken aikaa hiljaa ja totesi oikeastaan hyväntuulisella äänellä vaikka miehen naama ei ollut pitkään aikaan ollut edes näkkäriä vaan vanhaa vanikkaa:

- Morjens, perkeleellinen ystäväni. Kyllä minä vaistoan sinun läsnäolosi. Nyt kun tulit taas tänne pistäytymään niin lennähdäpäs tuonne baarikaapille, ota whiskypullo ja lasit ja kaada meille molemmille. Ja kaada ihan kunnon paukut. Ei mitään pikkupoikien pajapaukkuja.

Epäilyksen Piru teki työtä pyydettyä, kaatoi whiskyt lasiin ja lasit kilahtivat yhteen.

- Helvetillinen skål. Vaan mikäpä sai sinut tekemään lopultakin tuon päätöksen? Pitkäänhän sinä olet sitä hautonut.

Muuan virkamies tuijotti whiskymukiaan hetken niin kuin odottaisi löytävänsä sieltä sen kuuluisan vastauksen elämään, maailmankaikkeuteen ja kaikkeen muuhun sellaiseen tietäen että se ei ollut se kuuluisa 42. Sitten hän varmaankin ajatteli että vastaukset tulee kumminkin löytää itse ja hänellähän oli sellainen mietittynä ja valmiina:

- Niin… tiedätkö… ja tiedäthän sinä… meillä valtionvarainministeriössä on vieläkin sellaisia virkamiehiä jotka ottavat valtiontalouden vakavasti. Ja jotka ovat yrittäneet puhua poliitikkojohtajille järkeä. Yrittäneet aika ajoin panna hanttiinkin. Minä olen yksi niistä. Tosin niitten määrä on koko ajan vähentynyt ja viimeisten hallitusten aikana olen mieltänyt työni olevan pääasiassa sitä, että yritän hillitä tyyppiä joka kärsii pikavippiriippuvuudesta muttei välitä siitä koska tietää, että se kuuluisa Joku Toinen maksaa joka ristuksen pikavipin. Sekin on pistänyt pinnan kireelle ja verenpaineen tappiin. Mutta nyt mitta on lopullisesti täynnä. Kun vallassa on tuo katastrofaalinen tuherofalangi niin minä olen saanut tarpeekseni. En halua olla enää mukana tässä katastrofissa.

- Kas kun sillä porukalla ei ole valtiontaloudesta minkäänlaista käsitystä ja se porukka jyrää utopistisen ja katastrofaalisen agendansa mitään miettimättä läpi. Se ei ymmärrä, että ei valtiontalous ole mikään automaattinen Sampo joka sylkee ulos jatkuvaa hyvää törsättäväksi. Nimenomaan törsättäväksi, ei edes käytettäväksi. Siihen Sampoon täytyy syöttää rahaa sisään ja utopiallaan hallitus saa aikaiseksi sen, että sitä rahaa ei pian enää kerta kaikkiaan tule. Ja se ei herra nähköön ymmärrä sitä. Se kieltäytyy ymmärtämästä. Kun olen yrittänyt puhua asiasta niin vastauksena on aina sama hokema niin ilmastotoimien kuin kehitysmaalaisen maahanmuuton välttämättömyydestä. Tulevaisuuden pelastamiseksi kuulemma. Aivan kuin me puhuttaisiin eri kieltä. Ja niinhän me puhutaankin.

- Jos se perkeleen hallitus edes ajaisi jotain puhdasta kommunismia niin sen minä ymmärtäisin, joskaan en hyväksyisi mutta se onneton tuheroporukka leijailee siinä monikultturismin päälle lisätyssä ja liimatussa ilmastonmuutoshysteriassaan joka menee sillä kaiken muun yli. Se on sille jollain lailla ylimaallinen, pilvissä leijaileva muodoton asia jota ei tarvitse edes tajuta kunhan saa tunteen että on tehnyt jotakin sen eteen. Tai siis nimenomaan teettänyt toisilla.

- Sen Sipilänkin hallituksen kanssa tuli edes jollain tavalla toimeen. Vaikka se olikin ihan rehellistä roistomeininkiä niin nekin sentään edes alkeellisesti ymmärsivät että lehmää ei kannata lypsää ihan niin paljon että se kuolee. Mutta tämä nykyinen Tuherotskaja Revolutsija taas julistaa että se lehmä itsessään on kaiken pahan alku ja juuri joten se tulee kokonaisuudessaan hävittää että me kaikki pelastumme. Ne eivät onnettomat tajua että Suomessa täytyy syödä, kämppäkin olisi hyvä pitää lämpimänä ja tavaraa siirtää paikasta toiseen eikä se millään patteri- tai aurinkokennokalustolla onnistu. Patteri riittää naiselle hyvin sanonkoma minkä pärisyttäjäksi mutta infrastruktuuri on vähän toista.

- Sitä lehmää kuoliaaksi lypsäessään ne eivät ymmärrä että nimenomaan siitä lehmästä eli yrityksistä ja vientiteollisuudesta tulee se raha mitä he niin autuain mielin jakavat ja jonka tekemisen tekevät mahdottomaksi. Ja kun he ovat lopulta saaneet maan siihen tilanteeseen että yrittäminen ei kannata ja yrittäjät pakenevat maasta niin ne onnettomat alkavat suunnitella niille yrittäjille rangaistusveroa maastapoistumisesta. Helvetti, jos ne yrittäjät toimisivat niin kuin hallitus haluaa niin ne menisivät kiltisti pankrottiin, jäisivät hirveisiin velkoihin ja siirtyisivät kituuttamaan sosiaalihuollon varaan. Jolla ei ole enää rahaa kun sen rahan tekijät kyykättiin just nurin.

- Siinä vaiheessa minä saattaisin kysyä Simpauttaja-kirjan Ryynäsen Hilppaa siteeraten hallitukseltamme että ”piäsitkö nyt mieles piähän”. Ja hallitus vastaisi kirkkain silmin niin kuin puolestaan Ryynäsen Imppa että ”piäsin”. Kas kun samalla loppuisi se kapitalistinen riistäminen. Tosin samalla loppuisi myös niissä pankrotin tehneissä firmoissa työntekijöitten turha syöminenkin. Ja kaikki tämä sen vuoksi että saadaan vain se ihana tunne että hei, mekin ollaan vaikutettu maailmanlaajuiseen ilmastonmuutokseen. Ollaan vaikutettu todellakin joo. Tuhoamalla yhden valtion elämisen perusteet. Ja siihen se vaikuttaminen sitten jäisikin. Ei perkele, minä en enää sitä hiekkalaatikkoa vahdi. Kas kun ei siellä järkipuhe enää auta. Ei ole auttanut itse asiassa enää aikoihin.

Epäilyksen Piru otti hörpyn whiskyä ja alkoi puhua rauhallisella ja ystävällisellä äänellä. Tässä kun oli kyseessä järkevä ja asiallinen mies eikä mikään kiusattava tättähäärä. Siispä vittuilevaan sävyyn ei ollut mitään aihetta. Ystävällehän tässä puhuttiin:

- Nii-in… ymmärrän hyvin… tulee mieleen tuosta kertomastasi nämä kielen nyanssit… nimenomaan tämän uuden suomalaisen virasto- ja politiikkakielen… siinä kun on se termi ”tilanne on haastava”… joka vanhalle kansankielelle käännettynä menee jotenkin niin että ”Nyt ollaan niin kusessa että tässä ei auta enää edes Nätti-Jussi, Rokan Antti eikä ylä- ja alakerran firmat yhdistettynä. Mutta näytellään silti että homma olis edes jotenkin hallussa. Ja jos joku sanoo toisin niin tukitaan siltä turpa.”… pitkään sulla pinna tuon homman kanssa kesti… mutta ennen kuin aloit väsäämään tuota irtisanomisilmoitustasi hommistasi niin näköjään erosit myös kokoomuspuolueesta… sinähän olet ollut sen jäsen jo nuoresta miehestä… mikäs sen päätöksen sai lopullisesti aikaiseksi?

Korkea kokoomuslainen virkamies sytytti pikkusikarin ja parit savut puhalleltuaan totesi:

- Vastaan kysymyksellä. Kerropa mikä poliittinen aatesuunta haluaa jatkuvaa julkisen sektorin lisäämistä ja suorastaan yliturvottamista, jatkuvasti kasvavaa verotusta, jatkuvasti kasvavaa sääntelyä sekä määräyksiä ja jatkuvasti lisääntyviä sananvapauden rajoituksia?

- No, sosialistithan sitä haluavat.

- Jatkan kysymystäni. Mitäs tämä kokoomuspuolueemme on kiihtyvällä tahdilla halunnut viimeisen noin parinkymmenen vuoden ajan?

- Häh hää, no tietysti julkisen sektorin lisäämistä ja suorastaan yliturvottamista, jatkuvasti kasvavaa verotusta, jatkuvasti kasvavaa sääntelyä sekä määräyksiä ja jatkuvasti lisääntyviä sananvapauden rajoituksia. Joo, viesti ymmärretty. Mutta entäs nyt? Talous sulla on kyllä turvattu. Aiotkos irtisanouduttuasi nostaa julkisen metelin?

Korkea kokoomuslainen virkamies huokasi ja nyökkäsi päällään whiskypullon suuntaan. Empaattisena ja tilannetajuisena virkaperkeleenä Epäilyksen Piru ymmärsi yskän ja kaatoi molemmille tukevat mukilliset. Virkamies otti tanakan ryypyn, ähkäisi ja sanoi sitten.

- Enpä nosta niin. Sano vaikka pelkuriksi mutta en uskalla. Jos oltaisiin pelkkä pariskunta vaimon kanssa niin ei sitten olisi mitään ongelmaa. Säästöjä ja sijoituksia on ja tää talokin myydään. Sen arvo on varmaan jotain kahdeksansataa tuhatta. Meillä on talviasuttava mökki Lopella ja me muutetaan sinne. Mutta meillä on kolme lasta. Kaikki aikuisia. Kaikki töissä julkisella sektorilla. Ei järjestelmä tarvitse mitään kansantuomioistuinta kostaakseen väärinajattelijalle lasten kautta. Ei se sitä tarvitse, sillä onhan sillä käytössään ”välttämättömän organisaation kehittämisen vaatimat päivitykset henkilökunnan koulutus- ja ammatillisissa vaatimuksissa”. Aina se jonkun jäynän löytää. Jos ei muuta, niin urakehitys tyssää taatusti siihen paikkaan.

Epäilyksen Piru katseli virkamiestä ja sen silmissä oli enemmän empatiaa kuin kuudessa broileripuolueessa yhteensä. Se totesi:

- Niin. Asemani puolesta tämä kuulostaa ehkä hieman takaperoiselta mutta täytyy sanoa että kyllä te ihmiset osaatte olla toisillenne aika perkeleitä. Mutta sinä olet järkevä, asiallinen ja muutenkin kelpo mies. Valitettavasti et pysty vaikuttamaan siihen ilman turvavyötä ajettavaan ralliin missä maasi tällä hetkellä on mukana. Juttelisin pitempäänkin mutta minun täytyy lähteä eteenpäin.

- Jäisit vielä. Otetaan mukista, pannaan vaikka sauna lämpiämään ja turistaan.

- Jäisin mielelläni mutta virka kutsuu minuakin. Annoit nimittäin minulle kuningasajatuksen tuolla Tuherotskaja Revolutsijalla. Käyn pistämässä kaikkien kepun kansanedustajien päähän painajaisen. Pistän ne painajaisessa hoksaamaan että tässä nykyisessä Suomen Tuherotskaja Revolutsijassa ne kaikki muut hallituspuolueet ovat bolshevikkeja ja ainoastaan kepulaiset menshevikkejä. Ja kuinkas menshevikkien kävi? No, oli kiva rupatella. Ja minä tulen kyllä jatkossakin käymään. Siinä olohuoneen sohvalla on muuten sinulle pieni lahja. Som´helvetillinem´moro!

Epäilyksen Piru katosi tuttuun keltaiseen rikkipilveen. Korkea-arvoinen pian entinen kokoomuslainen virkamies käveli olohuoneeseen. Mitähän se… no kas… aika lutunen… tuo otetaan ilman muuta sinne Lopen mökille mukaan kun ruvetaan oloneuvokseksi. Ihan reilu tyyppi tuo Epäilyksen Piru. Ja kannattaahan sitä ihmisen epäillä ihan omin neuvoinkin. Ilman helvetillistä avustusta. Kaikki kun ei ole niin kuin väitetään. Vaikka niin kovasti sitä väitetäänkin.