Tehdään näissä vanhempien aikojen muistelmissa vaihteeksi pieni syrjähyppy. Yleensähän olen keskittynyt Kekkoslovakian aikaan mutta käydään nyt 1980-luvulla ja muistellaan hieman sen vuosikymmenen kotimaista tv-tarjontaa. Tämä lienee sallittavaa sillä erityisesti iltapäivälehdissä näköjään muistellaan jo 1990-lukua niin kuin myöhempää kampakeraamista aikakautta. Mikä itseäni hieman ihmetyttää. Kyseinen vuosikymmen kun tuntui olleen suurin piirtein toissaviikolla. Vanhetessa aika kuluu vaan niin ihmeen nopeasti.
Tämäkin tv-kavalkaadi on yhden miehen käppäukkoraadin
tulosta ja perustuu yhden miehen muistoihin joten luonnollisesti paljon
ohjelmia ja sarjoja jää mainitsematta. Eikä kyse ole oikeastaan siitä, mikä oli
(ei enää niin pienen) Ykän suosiossa vaan siitä, mikä kyseisenä aikakautena jäi
mieleen.
Aivan ilman Kekkoslovakiaa ei tässäkään postauksessa
selvitä. Olihan Kekkoslovakian aikakautta pari ensimmäistä vuotta 80-luvulla.
Ja vuonna 1980 alkoi vuoteen 1985 kestänyt sarja Suomalaisia tähtihetkiä:
Sarja sisälsi yksittäisiä ja varsin onnistuneita
tarinoita tavallisista suomalaisista ihmisistä. Sarja tuli Ylen TV2:lla ja
muistelisin, ettei siitä tullut kovin suosittua. Sen sijaan hyvin suuren
suosion sai vuosina 1981 – 1983 esitetty Ylen Hukkaputki:
Parhaimmillaan ohjelmalla oli kolme miljoonaa
katsojaa. Sarjaa saattoi sanoa poliittiseksi sketsisarjaksi ja sitä saattoi pitää
myös kulttuuritaistolaisuuden viimeisenä menestyksenä televisiossa. Viimeisenä
siis toistaiseksi. Nykypäivästä ei ollut puhetta. Sarjan suuri suosio johtui
tod näk siitä että sitä esitettiin silloisena prime timena – Suomessa tuolloin
siis vain kaksi tv-kanavaa – eli lauantaisin klo 21.00.
Suurta suosiota sai myös samana vuonna aloittanut ja
samoin vuoteen 1983 jatkunut Mainostelevision Valehtelijoiden klubi:
Ohjelmassahan neljä raatilaista yritti arvuutella mikä
oli joka jaksoon tuotu erilainen mystinen esine. Kolme raatilaisista puhui
puppua ja yksi totta. Ohjelma voisi toimia hyvin vieläkin sillä se ei ollut
sillä lailla päivänpoliittinen kuin esmes äsken mainittu Hukkaputki. Ohjelmaa
saattoi pitää myös Aake Kallialan läpimurtona.
1970-luvun – kesti myös hieman 1980-luvun puolelle –
yksi suosituimpia suomalaisia sarjoja oli Tankki täyteen. Vuonna 1982 sille
tehtiin spin off-sarja Reinikainen:
Sarjasta tuli myös hyvin suosittu. Parhaimmillaan se
sai 2,4 miljoonaa katsojaa. Nykyinen poliisi on pyrkinyt parhaansa mukaan
romuttamaan kuvan leppoisista reinikaisista. Noina aikoina muuten – varsinkin
meidän aikuisuutta ainakin virallisesti lähenevien sällien elämässä – televisio
sai kilpailijan. Sillä muutaman kaverin kotona oli Taikalaatikko:
VHS-nauhureilla oli tietysti sekin vaikutus, että
ajastimen ansiosta tiettyä ohjelmaa ei tarvinnut olla juuri lähetysaikaan
katsomassa.
1980-luvun ohjelmistossa oli paljon erilaista
huumoria. Aivan toisenlainen, mutta myös hyvin suosittu ohjelma oli sitten
vuonna 1983 alkanut ja aina vuoteen 2007 saakka jatkunut Karpolla on asiaa:
Karpon ohjelma keskittyi pääosin tavallisiin pieniin
ihmisiin ja siihen, kuinka systeemi sekä eri näköiset herrat kusivat heidän
muroihinsa. Tällaista ohjelmaa epäilemättä kaivattaisiin nykyisinkin mutta
valtamediassa sellaista ei ainakaan esitetä. Sillä nykyisinhän systeemi ei tee
virheitä.
Samoja aikoja kun Karpolla alkoi olla asiaa aloitettiin
Velipuolikuu-sarjan esitys. Sarjaa esitettiin 1983 – 1984:
Kuvassa
tehdään pääsiäishanukasta
Koska Jukka Kajava haukkui ohjelman niin selvää oli
että siitä tuli suomalaisen televisioviihteen legenda. Sarja oli myös läpimurto
Pirkka-Pekka Peteliukselle. Yksi mieleenpainuvimmista sketseistä oli tietysti
Raivola Rysäpöksyt:
Vuonna 1984 tuli sitten Mutapainin ystävät joka
oli oikeastaan suoraa jatkoa Velipuolikuulle pääosin samojen tekijöiden voimin:
Liekö nuorella Ykällä ollut tuolloin muuta puuhattavaa
mutta sarjasta ei ole jäänyt oikein mieleen kuin se kappale jossa ääkkösiä,
öökkösiä ja yökkösiä käytetään erinomaisen luovasti:
Huumoria tarjoili myös 1984 – 1985 esitetty Älywapaa
palokunta. Tästäkään sarjasta ei ole oikein jäänyt mieleen kuin hokema ”onks
Viljoo näkyny?”:
Ja se yhtä ärsyttävä hokema – joka levisi ihmisten
käyttöön laajemminkin – eli ”eikö olekin mielenkiintoista” taisi myös olla
tästä sarjasta. Samoin kuin se ”heppu hei”.
Musiikkiviihdesarjana tarjoiltiin vuosina 1985 – 1987
esitetty Soitinmenot:
Sarjasta voi sanoa että sketsit eivät oikein toimineet
ja varsinkin Erkki Saarelan esittämä aina kieltään lipova Pastori Silli oli
vastenmielinen. Sen sijaan sarjan musiikki – jota oli noin puolet ajasta – oli
hyvin tehtyä ja sovitettua ja sarjan näyttelijät (Eija Ahvo, Susanna Haavisto,
Heikki Kinnunen ja Erkki Saarela) hoitivat lauluosuutensa hyvin.
Vähän toisenlaista viihdettä tarjosi vuonna 1985
esitetty sarja Musta tuntuu:
Sarjaa saattoi sanoa trilleriksi mutta oli siinä
humoristisiakin piirteitä, erityisesti Taneli Mäkelän esittämä vähän tohelo
Supon etsivä. Sarjan myötä Mäkelä nousi hyvin suosituksi. Mainittakoon, että
tämä neliosainen sarja esitettiin uudestaan vuonna 1988 viisiosaisena ja
uudella lopulla.
Kun siirryttiin vuoden 1986 puolelle, esitti TV2
varsin onnistuneen sarjan eli Sisko ja sen veli:
Sarjahan ei ollut mikään tyypillinen sketsisarja vaan
siinä Tuija Ernamon ja Ilmari Saarelaisen esittämät, no, sisko ja sen veli ovat
elämässään ei niin kauhean hyvin onnistuneita yksilöitä ja sarjassa puututtiin
sinänsä humoristisesti varsin epäsovinnaisiin aiheisiin. Erityisen tunnettu oli
vammaisia käsittelevä jakso.
Epäsovinnaisempaa huumoria tarjosi myös pääosin
Ryhmäteatterin MTV:lle tekemä 1986 – 1987 esitetty sarja Tabu:
Vaikka siinä oli muistaakseni ihan onnistuneita
jaksoja niin sarjan suosio jäi vähäiseksi perinteiseen sketsiviihteeseen
tottuneessa Suomessa. Ja siitähän sarjan tilaaja MTV ei ollut mielissään. Asia,
jota en tiennyt, mutta jonka wikipedia kertoi on ”Lisäkitkaa tuotantoryhmän
ja kanavan välillä aiheutui kanavan vaatimuksista poistaa jaksoista muun muassa
kirosanoja. Niinpä niiden päälle äänitettiin muun muassa lampaiden määkimistä.”
Vuonna 1987 sketsitarjonta jatkui Hymyhuulet-sarjalla
jota tuotettiin kahden vuoden ajan. Ohjelmahan aloitti pitkäaikaisen yhteistyön
Pirkka-Pekka Peteliuksen ja Aake Kallialan välillä. Kuitenkin sarjasta jäi
eniten mieleen Antti Raivion ja Ville Virtasen kehittämä Aki ja Turo jossa
irvailtiin 1970-luvun ilmiöitä:
Näitten sketsien myötä levisi yleisempäänkin käyttöön
taas uusi ärsyttävä hokema eli auts-töks-töks. Olivatko nämä sketsit toimivia
vaiko ehkä eivät lienee nykyisin sivuseikka. Sillä se aika, mistä sketseissä
irvailtiin tapahtui vähän toistakymmentä vuotta ennen kyseisiä sketsejä. Ja
kyseiset sketsit taas ovat esitetty 35 vuotta ennen nykypäivää.
Petelius ja Kalliala jatkoivat yhteistyötä useissa
sarjoissa niin 1980 kuin 1990-luvullakin ja ne sarjathan ovat nykyisten
wokeltajien hampaissa. Mm. kysyiset hymyhuulet Yle torpedoi Areenastaan jo vuonna
2018. ”Yle kuvailee Hymyhuulia rasistiseksi ja sen mukaan sarjaa ei
nykypäivänä tehtäisi ollenkaan.”
Peteliuksestahan tuli sitten nykypäivänä vihreitten
kansanedustaja sekä nykyajan supersankari Anteeksimies. Kalliala taas totesi
että pyytäkää anteeksi ihan keskenänne. Laitetaan esille yksi parivaljakon
tunnetuimmista hahmoista joista on pahoitettu monet mielet ja pyydetty anteeksi
monta kertaa eli Naima-Aslakki ja Soikhiopää:
Peteliushan kehitti 1980-luvulla Pedro Hietasen kanssa
Hei Hulinaa- ja Hui Helinää sketsisarjat. Hei Hulinaa tuli alun perin radiossa
ja siinä oli varsin toimivia juttuja. Kas kummaa kun wokeltajat eivät ole
älynneet vaatia Peteliusta pyytämään anteeksi kyseiseen radio-ohjelmaan
kehittämästään siviilipalvelusmies Pentti Hilkurista jota niin kovasti
pelvoitti.
Vuonna 1988 huumoriviihteen puolelle tuli uusi nimi
eli jo aikaisemmin yhtyeenä esiintynyt Lapinlahden Linnut ja Seitsemän
kuolemansyntiä:
Lapinlahden Linnut tekivät sarjoja 1990-luvullakin ja
niiden myötä tuli käyttöön myös yksi hokema – tai oikeastaan suht
käyttökelpoinen sanonta – eli EVVK. Alun perin sanonta on peräisin
suomalaisilta faittereilta.
Vuonna 1988 esitettiin myös vakavammalla mielellä
tehty neliosainen sarja Painajainen:
Sarjaa saattoi sanoa suomalaiseksi Twin Peaksiksi jo
ennen Twin Peaksia. Sarjan lopetus oli varsin perisuomalainen eli kun pääosan
esittäjä (Eero Melasniemi) eli muistinmenetyksestä kärsinyt mies tajusi
olevansa kadonneen tytön murhaaja hän teki itsemurhan ajamalla Ladalla
lepikkoon.
Heitetään vielä pieni heitto uutispuolelta, tarkemmin
sanottuna vaalistudioista. Silloin kaksikko Leif Salmén ja Pekka Oksala
(erityisesti Salmen) kehittivät tyylin jonka idea oli saada mahdollisimman
moni haastateltava vaikuttamaan täysin idiootilta:
Sama linjahan on haastatteluissa nytkin, tosin se
kohdistuu ainoastaan perussuomalaisiin. Kyseinen kaksikko oli muistaakseni ihan
yhtä vittumainen tasapuolisesti aivan kaikille.
Jos muistelee 1980-luvun tarjontaa noin yleisesti niin
se ei ollut yhtä vaikuttavaa kuin oli 1970-luvulla. Johtuu varmaan siitä, että
muuan Ykällä oli jo huomattavan paljon muutakin aktiviteettia. Mutta postausta
tehdessäni aloin ymmärtää, miksi jotkut – nuoremmat – muistelevat jo 1990-lukua.
Onhan meinaan tämän postauksen ensimmäisestä ohjelmasta kulunut jo 42 vuotta ja
viimeisestäkin 34 vuotta. Vaikka elettiin jo Kekkoslovakian jälkeistä aikaa.
Aika on hupaa kulumaan.
31 kommenttia:
Kiitos katsauksesta. Kovin on tuttuja sarjoja, paitsi tuo vuonna 1980 alkanut ja vuoteen 1985 kestänyt sarja "Suomalaisia tähtihetkiä". Miten en nyt muista sitä yhtään?
Ehkäpä siksi, ettei ehtinyt koti-TV:n ääreen. 1980 olin intissä ja 1983-1984 olin rauhanhurmahommissa. Sieltä on hokema "ei-voisi-vähempää-kiinnostaa" eli EVVK tuttu. Kiitos oikeasta asiayhteydestä.
Siltä YK-reissulta toinkin PX-myymälästä verovapaana tuliaisena tuollaisen "taikalaatikon", Kenwoodin VHS-nauhurin. Se tyylikäs musta laatikko olikin koko 1980-luvun ja vielä 1990-luvun alun kovassa käytössä, niin nauhoituksissa kuin vuokravideoelokuvien katselussa.
Omia nauhoituksia ja elokuvia kertyi vajaa sata VHS-nauhallista. Jokunen vuosi sitten koitin niitä katsoa, mutta eihän niistä mitään näkynyt - pelkkää epäselvää juovaa.
heppa
Reinikainen ja Tankki täyteen; parasta huumoria ikinä.
/Eija
Reinikainen on kyllä kestänyt hyvin aikaa, nehän näkyvät edelleen Areenassa.
Tuo Hepan mainitsema EVVK on edelleen kovassa käytössä. Hepan mainitseman tulkinnan lisäksi siitä on toinenkin "ei vitun vertaa kiinnosta". Tulkinta jää kuulijan varaan kuten useasti meidän piireissä käytetty "HV".
On vastaanottajan tulkittavissa takoitetaanko siinä sanontaa "hyvä veli" vai kehoitetaanko nuuhkimaan naisoletetun genitaalia.
HV:lla voi helposti vittuilla korkea-arvoisemmille ja ne eivät mahda sille mitään.
Tervehdys hepalle, Eijalle ja Joppos123:lle & kiitos kommenteistanne.
heppa: Ne tähtihetket eivät olleet muistaakseni kovin suosittuja. Itse asiassa tämän blogin kommenteissa kerrotuista tapahtumista tehtäisiin kevyesti ”Uudet suomalaiset tähtihetket”. Ne vanhat VHS-nauhurit muuten olivat painavia ja erittäin pitkäikäisiä. Toisin kuin kodin viihde-elektroniikka nykyisin. Omat videotallenteeni ovat kaikki menneet roskiin ajat sitten eikä videonauhuria ole ollut kohta kahteenkymmeneen vuoteen.
Eija: Erityisesti Tankki täyteen sarjassa ihmetyttää että kuinka englantilainen Neil Hardwick tavoitti sarjassa jotain niin perin suomalaista.
Joppos123: EVVK:stahan on se pidempi versio eli ”ei vois vittu vähempää kiinnostaa” eli EVVVK. Joskus on saunaillassa filosofoitu että tapa lausua se lyhenne kertoo paljon lausujastaan. Eli onko se evvVk niin kuin normimiehillä vai onko se Sillanpää-tyyppinen evVvk.
Hukkaputken kulttuuritaistolaisuudesta en osaa niin sanoa, kun en sitä silloin juuri muista katsoneeni, enkä jälkikäteen ole paljon sitä nähnyt. Mutta asian ytimessä on oltu ainakin kerran mamu-kysymyksen suhteen, kuten alla olevasta klipistä voi päätellä
https://www.youtube.com/watch?v=8YrrDPJ9y7w&ab_channel=Rozvo
ps. Montakohan kertaa saisi tuotantopäällikkö maassa madellen pyytää tämän esitystä anteeksi, jos se tänään monitorista eteen tupsahtaisi?
Tapsa vaan
Taikalaatikon saapuminen Kadin perheeseen Tuppukylässä oli parinkin mutkan takana, kun Isävainaa ei olisi millään sitä halunnut;
hän tunsi sitä kohtaan samanlaista irrationaalista pelkoa kuin äärikristityt heavy metalia.
Sama juttu toistui pari vuotta myöhemmin mikroaaltouunin kohdalla.
Hän totesi molemmat sittemmin varsin hyödyllisiksi, vaikka ei koskaan pitänytkään poikiensa katselemista Schwarzenegger- ja ninjankostovideoista.
Suomalaisia tähtihetkiä:
En seurannut.
Hukkaputki:
Katselin hyvin harvakseltaan muistamatta juuri mitään.
Valehtelijoiden klubi:
Katselin silloin tällöin, en seurannut.
Reinikainen:
Seurasin ja pidin kuten myös sen edeltäjästä.
Karpolla on asiaa:
Seurasin ja pidin.
Velipuolikuu:
Katselin silloin tällöin, muistaen sketseistä parhaiten juurikin pääsiäishanukkaan ja Johannes Virolainen & Veikko Vennamonn sekä tietysti "Muistan sua Elaine".
Mutapainin ystävät:
Katselin silloin tällöin. Mieleen jäi öölilaulun lisäksi balkanilainen popyhtye Slutku Huja.
ÄWPK:
Seurasin lähinnä musiikkinumeroiden takia. Parhaiten jäi mieleen tämä:
https://www.youtube.com/watch?v=KPPxDm3-GB0
Huumori oli huonommanpuoleista hokemineen ja Viljon etsintöineen, jossa suomalaisten mielestä tottakai Viljo oli se Kinnusen hahmo, joka siis etsi itseään?
Soitinmenot:
Sama kuin yllä, mutta huumori huonompaa. Onneksi musiikkia enemmän ja parempaa, kuten tämä.
https://www.youtube.com/watch?v=IyQA-e_ZuJA
Musta tuntuu:
En seurannut.
Sisko ja sen veli:
En seurannut.
Tabu:
Seurasin katkonaisesti. Hyviä sketsejä kuten Töykeä Taksikuski ja kelvottoman huonoja kuten Juppe Puputti.
Hymyhuulet:
Seurasin. Parhaiten mieleen jäivät housebändi Bullworkers mustine laseineen ja punaisine fetseineen, mustalaiskaksikkooooo ja saamelaiset.
Viimemainituista äidinpuoleiset sukulaisnaiset jaksoivat yhä uudestaan tivata minulta ja velipojalta, että olemmeko mekin nyt loukkaantuneet kun meitä niin pilkataan. Yhä uudestaan selitin että sketseissä pilkataan saamelaisia, joita emme ole vaan Lapin läänissä asuvia suomalaisia.
Ei se mennyt koskaan jakeluun. Ei mennyt myöskään Tuppukylässä Aki&Turon auts-töks-töks, jota koulun pihalla imitoitiin austeksteks, eikä kyläläisiin jotka olivat raivoissaan luettuaan lehdestä, että kouluissa hoetaan kuulemma nykyään "Töks! Töks! Töks! Töks!"
Seitsemän kuolemansyntiä:
Seurasin kuten kaikkia Lintujen sarjoja. Sketsiviihteemme aatelia.
Painajainen:
Katsoin. Trillerimme aatelia, joka ei kalpene minkään Hollywood-tuotannon rinnalla.
Ideahan oli, että päähenkilön viimeinen muistikuva alussa oli ajaminen tahallaan tieltä ulos.
Sairaalasta päästyään hän alkoi selvittää mikä oli johtanut outoon tekoon, sai selville murhanneensa 17-vuotiaan maalaispissiksen ja yrittäneensä itsemurhaa.
Kun tapahtumasarja selvisi hänelle koko karmeudessaan, hän toisti viimeisen tekonsa samalla tavalla samassa kohdassa kuin tuoreeltaan.
Leif Salmén sai totisesti toteuttaa luonnevikojaan poliitisissa lynkkauksissa.
Eräiden vaalien alla hän oli saanut Raimo Ilaskiven herrasmiehen käytöksen murtumaan lällättelemällä homoista. Loka-Laitinen puolestaan kertoi eräästä vaaleihin osallistuvasta ystävästään, joka oli pyytänyt preppausapua Salmén niljakkuutta vastaan.
Laitinen auttoi mielellään hahmotellen mielessään kaiken, mihin Salmén ystävässään voisi iskeä ja niihin vastavedot.
Sitten hän katseli vaalitenttiä hyvillä mielin, kun Salménin nälväisyt nuljahtivatkin kaikki ohi tämän kasvavaksi ihmetykseksi.
Mustan vieläkin kuin painajaisunen kun noitavanhempia videoita yritti, siis todella yritti ajastaa. Joskus ysärin loppupuolella tuli helposti ajastettavat videot.
Ihmettelijä
Tervehdys Tapsalle vaan, Qroquius Kadille ja Ihmettelijälle & kiitos kommenteistanne.
Tapsa vaan: Tällä kertaa olen vähän eri mieltä kanssasi. Tuo sketsihän oli nimenomaan haistattelua Suomen tiukkaa – ja järkevää – ulkomaalaispolitiikkaa vastaan. Täytyy muistaa, että Hukkaputken näyttelijät olivat kommunisteja.
Qroquius Kad. Kiitos listasta. Joitain huomioita:
- Meidän huusholliin taikalaatikko tuli vasta 1987.
- Sitä ennen tuli vuokrattua niitä videoboxeja.
- Tykkäsin enemmän Tankki täyteen-ohjelmasta kuin Reinikaisesta mutta Tenho Saurenin hupikasetit olivat mainioita.
- Yleensä sketseistä siihen aikaan: Eivät pääosin toimi nykyisin. Ovat niin aikaansa sidottuja. Poikkeuksia tietysti on. Esmes tämä Velipuolikuun sketsi on omalla tavallaan ajaton:
https://www.youtube.com/watch?v=ErLh0SqEJqc
Tosin aivan nykyinen sukupolvi ei käsittäisi että mistä siinä puhutaan.
- Musta tuntuu oli omalla tavallaan ihan katsottava sarja. Ainakin silloin. En ole uusintana nähnyt.
- 1970-luvulla ei kukaan tosiasiassa sanonut auts-töks-töks.
- Painajainen oli kyllä varsin hyvin tehty.
- Satun tietämään Leif Salménin tietyistä yhteyksistä ja… no, sanotaan ettei kuolleesta pidä puhua pahaa.
Ihmettelijä: Ne sellaiset masiinat olivat silloin kaikki niin uutta.
Mihin unohtui Viemäri TV? Poliisien pullansyönti seurauksineen poliisiylijohtaja Mulli Turpasen patsastelut olivat ikimuistoisia.
Reinikainen oli kyllä poliisille loppujen lopuksi hyvää mainosta. Olihan ne poliisit yksinkertaisia, mutta sympaattisia. Pomo tietysti tyhmin ja turhin porukasta. Reinikainen itse on sellainen poliisi, joka olisi vieläkin hyödyllinen, mutta eihän sellaisia oikeasti poliisissa ole.
Nykysarjoista muuten Kontio&Parmas-sarjassa on otettu aineistoa Reinikaisesta nykyaikaan sovellettuna.
Tervehdys Harrille ja Ekulle & kiitos kommenteistanne.
Harri: Niin kuin totesin, jäi osa sarjoista pois. Itse asiassa en pitänyt kyseisestä sarjasta vaikka Sliippareitten muutamasta albumista pidinkin.
Ekku: Nykypoliisi pyrkii parhaansa mukaan tappamaan Reinikaisen maineen. Kotio & Parmasta en ole katsonut, kas kun en ole telkkaria muutenkaan katsonut aikoihin.
Muistan sua, oma Armas E. Laine…
Valehtelijoiden klubi – tätä tuli mentyä töissäkin. Hiljaiseen aikaan huvitimme itseämme keksimällä milloin mistäkin värkistä milloin minkäkin. Ja selittämällä käyttötavan ja tarkoituksen. 60-luvulla aloittaneessa elektroniikkafirmassa oli mikättimiä runsaasti tarjolla selitettäväksi.
Raivola Rysäpöksyt oli myös Pahkasian aiheena – mutta kumpi oli ensin?
”Erkki Saarelan esittämä aina kieltään lipova Pastori Silli oli vastenmielinen” – Kyllä, Saarela oli mainio. Dario Fon näytelmässä, jota Saarela esitti, oli samanlainen tyyppi.
Voimakaksikko Leif Salmén ja Pekka Oksala toi vaalitentteihin hieman ryhtiä.
Nauhurin ajastaminen oli helppoa. Ennustaminen, tuevaisuuden ennustaminen ei. Jos ei Alapitkän urheilupyhäkköön saatu yhteytä, alkoi pitkänmatkan pierennän SM-kisa myöhässä. Niin tietysti se nauhoitetava ohjelmakin. Niinpä jäi loppunsa näkemättä.
Pyssymies
Tervehdys, Pyssymies. Se Armas Elainehan oli silloin hitti. Veikkaan, että Raivola Rysäpöksyt keksi Velipuolikuu. Pahkasika taas keksi Vladidas-lenkkarit joissa oli mukana haisunahmijat. Pahkasika mainosti myös Lasnamäe Luikutus-yhtyettä. Voimakaksikon ryhti läksi kyllä hieman lapasesta. Vaalitentin ykkösaiheena kun pitäisi olla puolueitten edustajat eikä Leif Salmén.
Joo,varmaan siitä kontekstista oli kettuilua. Mutta en usko, että menisi sellaisenaan millään läpi nykytelevisiossa.
Tapsa vaan
Tervehdys, Tapsa vaan. Joo, epäilemättä ei menisi läpi.
Reinikaisesta tuli mieleen, että hänellä taisi olla tehokas ratkaisu raiskailuongelmaan. "Se on vaan kaksi tiiltä ja pläts".
Tapsa vaan
Tämä on vuoden eka viesti Ykän kommenttipalstalla.
Liittyykö vaihtoehtohistoria jotain ihan muuta-konseptiin? Huomasin tämmöisen videon jossa pohditaan mitä jos Richard Nixon olisi voittanut 1960 presidentinvaalit.
https://www.youtube.com/watch?v=O9fKcTo0yc8
Voi olla että tuolla aikajanalla olevan Yrjön jotain ihan muuta-ketjut olisivat erityyppisiä kuin tämä tässä blogissa tällä aikajanalla.
Olen syntynyt 1980. Varhaisin asia minkä muistan on kun isoveli lähti kouluun 1984. Muistan että itsekin olisin halunut, ja siksi halusin että minusta otetaan kuva koulureppu selässä, vaikken mennyt kouluun.
1980-luvusta ja 1990-luvusta saisi pitkän jonnet ei muista-luettelon. Muistan mm. semmoiset asiat kuin lankapuhelin, pankkikirja ja kahvinselvike. Dieselmoottorin käynnistämisessä meni aikaa kun piti laittaa hehkutus eli ryyppy päälle ennen kuin moottori meni käyntiin.
Huoltoasemat olivat oikeita huoltoasemia eli niissä korjattiin autoja. Oli se nosturi jolla auto nostettiin tai monttu jonka alle mentiin. Myymälässä myytiin auton varaosia. Oli niissä kahvila, mutta se ei ollut semmoine kauppa niinkuin ne nykyään ovat. Nykyään ne ovat kauppoja jotka myyvät bensaa ja dieseliä.
Kauppa-autoista on ollut puhetta Ykän blogissa mutta niiden kulta-aika oli 1970-luvulla joten 1980-luvulla ne olivat jo laskevaa trendiä. Muistan ne kuitenkin 1980-90-luvuilta kun ne ajoivat tietyissä paikoissa.
Töissä me toivotamme perjantaina kotia lähtiessä "hv", eli hyvää viikonloppua :)
Ensiksi tulee mieleen, että nykyisinä vakavina aikoina ei suomessa tehdä enää sketsisarjoja. Mitä uskallettaisiin enää pilkata, no persuja ja trumppia ehkä. Ennen vanhaan noiden sarjojen vitsit toistettiin seuraavina päivinä koulussa, koska lähes joka tyyppi oli katsonut jakson. Kaksi/kolme kanavaa vain oli. Nykyisin kun joku alkaa kahvitunnilla puhua jostain ohjelmasta, niin harva on katsonut samaa ohjelmaa. Tarjontaa on niin paljon ja suoratoistot päälle. Yhteisöllisyys siltä osin merkittävästi vähentynyt.
Muutamia näistä minäkin muistan, joskin hämärästi. Hymyhuulista muistan ainoastaan Akin&Turon, ja siitäkin vain juuri tuon auts-töks-töks-hokeman, jota minäkin muiden pikkupoikien kanssa imitoin austeksteks. Lapinlahden Linnut muistan myös, joskin on mahdollista että muistan 90-luvun alun tuotantoa, kun olin jo vähän vanhempi. Samoin Karpolla on asiaa-ohjelmaa katselin 90-luvun puolella, enkä tätä ennen tiennytkään että se oli alkanut jo noinkin varhain. Omassa mielessäni olen pitänyt sitä aina juurikin 90-luvun juttuna.
Mitä mainitsemaasi 90-luvun muistelemiseen tulee, niin minulle se on jo aikakausi joka oli kauan sitten. Sen sijaan 2000-lukua en pysty samalla tavalla muistelemaan, se tuntuu tapahtuneen ihan hiljattain.
Itse olen elänyt koko 70-luvun, mutta koska olen muutaman vuoden Ykää nuorempi, jäi vät vuodet 80-91 mieleen varsinaisena nuoruutena. Ajan henki oli lupsakka ja huoleton, eivätkä happosateet ja uusi jääkausi nuoria ahdistaneet. Sen kuulee myös sen ajan musiikista tai vaikkapa Tankki Täyteen- tai Reinikainen -sarjoista. Sekin uhka mitä vasemmistolaiset aiheuttivat Suomelle, oli hallinnassa, ehkä varsinkin siksi, että Keskusta ja Kokoomus olivat tuolloin vielä oikeistopuolueita, vaikka suomettuminen tietysti riivasi niitäkin. Ja toisaalta maaseutu oli ruotsiinmuutosta huolimatta vielä terve ja elinvoimainen ja piti yllä suomalaisuuden ydintä, mitä esim. silloisten ekovihreiden marginaaliporukka ei vielä pystynyt uhkaamaan. Vuonna "hanko ja heinäseiväs" luotettiin siihen, että kaikki käy kohti parempaa, mutta toista on nyt: saa pelätä tosissaan, miten meille ja lapsillemme käy. Maan henkinen tila hipoo kertakaikkiaan Pyöreää Nollaa - alakautta! Suurimman osan noista viihdeohjelmista muistan ja niitä tuli toljotettua TV:stä. Velipuolikuu jäi minulla ykköseksi ja omistan sen nykyäänkin DVD:nä. VHS-nauhureita oli ainakin parilla kaverilla. Videoita vuokrattiin yhdessä 10 markalla kappale, ja vielä siihen aikaan Beta-formaatti kilpaili VHS:n kanssa. TV-rappiota en minäkään - Ykän tavoin - ole seurannut enää ainakaan kahteenkymmeneen vuoteen. Salmenin ja Pekka Oksalan revolverikuulustelut muistan myös, ja tasapuolista se muistaakseni oli: mm. vihreät saivat kuulla päin naamaa, että "teillä ei ole minkäänlaista poliittista ohjelmaa!!" Nyt Salmén ei luultavasti sanoisi noin;). Mutta kohtalon käsi on karttuisa: Siinä Stillerin tentissä, jossa vastakkain olivat Salmén, Saarikoski ja Halla-aho, oli Lefan vuoro kohdata parempansa, enkä usko, että mies koskaan siitä täysin toipui. Eikä Stillerkään sitä varmaan hevin unohda. Muutoin sanoisin, että Wanha Suomi hiipuen kitkutteli NL:n hajoamiseen asti, mutta hukattu 90-luku tappoi sen (kenties) lopullisesti.
PS-lehdenjakaja
Lähes kaikkia on tullut katseltua aikoinaan, mutta erityisesti kolisivat Velipuolikuu ja Tabu, josta jäi mieleen - Herra Malkamäen Unelma.
https://www.youtube.com/watch?v=3wXE72sM-40
Johan
Telkkari on tosi 1900-luvun jälkipuoliskon juttu.
Tosiaan, vielä 1980-luvulla oli vain kaksi kanavaa. Kaikki olivat katsoneet samat ohjelmat ja puhuivat niistä seuraavana päivänä koulussa ja hokivat jotain komediaohjelmien hokemia.
"Aika on hupaa kulumaan." - Ennen oli vuorokaudessa enemmän tunteja. Minä en ainakaan keksi muuta selitystä sille, etä ehdin ennen katsella TV:tä, lukea kirjoja, harjoitella ja harrastaa vaikka mitä. Ja tehdä melkein koko ajan kahta työtä.
Nykyään en ehdi katsella TV:tä, lukeminenkin on melkein jäänyt. Ja muu harrastelu on vähentynyt.
Tämä selittää senkin miksi CCCP kaatui ihan hiljattain - muka yli 30 vuotta sitten. Ja hornetit ostettiin ihan vähän aikaa sitten.
Pyssymies
Yrjö, ei liity nyt tähän juttuusi mitenkään, mutta kun olet muistaakseni jokusenkin kerran profetoinut Ruotsiin jossain kohtaa syntyvän islamilaisen puolueen, niin ajattelin että sinulle on tästä syytä mainita...
https://ledarsidorna.se/2022/02/partiet-nyans-pratar-maktsprak-infor-valet-2022/
Blogikollega Professorin kommenttikentästä bongattua.
Tervehdys Tapsalle vaan, vieraalle, Ano1:lle, Ano2:lle, Reijo Koiraalle, PS-lehdenjakajalle, Johanille, TR:lle, Pyssymiehelle ja Apoliteialle & kiitos kommenteistanne.
Tapsa vaan: Joo, olishan se aika toimiva kenttävasektomia. Ja pelotevaikutus olisi melkoinen.
vieras:
Viesti1: Vaihtoehtohistoriat ovat aivan eri juttu kun nämä jotain ihan muuta-jutut. Nämä kun ovat tapahtuneet ihan oikeasti.
Viesti2: Muistan nuo kaikki ja eihän niitä enää paljoa ole. Kauppa-autoja on syrjemmällä jonkin verran.
Ano1: Itsellä sellaista toivotusta ei ole, kun vuorotyöläisellä on viikonloppu vähän milloin sattuu.
Ano2: Nykyisin huumorin tekeminen on tosiaan hirveän vaikeaa kun täytyy miettiä kaikki mahdolliset tahot jotka saattavat mielensä pahoittaa. Ja tuo ohjelmista porukalla puhuminen on totta. Nykyisin sellaista ei ole.
Reijo: Sinulle varmaankin se 1990-luku on jotain samaa kuin 1970-luku minulle.
PS-lehdenjakaja: Minulla ja monella muulla on 1980-luvusta aivan samanlaisia muistikuvia. Ennen kaikkea silloin tosiaan vielä oli se usko tulevaisuuteen. Siinä Stillerin ohjelmassa käsittääkseni oli tarkoitus tuhota Jussi Halla-ahon poliittinen ura jo alkuvaiheessa mutta reisillehän se yritys meni.
Johan: Kiitos linkistä. Tuo on nimittäin jäänyt minulta näkemättä.
TR: Meillä oli pitkälle 1970-luvulle saakka vain yksi kanava. Sitä katsottiin, mitä oli tarjolla.
Pyssymies: Vähän samoja huomioita minulla. Tosin ei sitä TV:tä pahemmin kaipaakaan. Minä olin muuten silloin aikanaan aivan varma että Suomi ostaa Hornetien sijasta F – 16-hävittäjiä.
Apoliteia: Muistanpa että ne islamilaiset aivan hiljattain mainostivat että he ottavat Skånen ennen pitkää hallintaansa.
F16 olisi ollut paljon halvempi, eikä merkittävästi huonompi. Olisi voitu hommata vaikka parikymmentä kaksipaikkaista, harjoituskonetta nääs, joko samalla tai jälkikäteen. Kun halvempaa konetta olisi samalla rahalla saanut useampia. Esmes hollanti myi vähän käytettyjä koneita, olis voitu ostaa leopardien seuraksi samalla kertaa.
Koneita olisi siis 60 + 20 + vaikka 30 - 40, eri versiota. eri ikäisiä. Alunperin hävittäjiä, olisi ollut vastaanvinkuvilla YYA-mielisillä vähemmän vinguttavaa.
Ainakin tällä tietoa F16 on edelleen valmistusohjelmassa, vuoteen -25 asti.
No, eipä FA18 ihanpaska ostos kumminkaan ollut, kalliimpi kumminkin, ostaa ja lentää.
Pyssymies
Tervehdys, Pyssymies. Kyllä F-16 olisi varmasti ollut ihan kelpo hävittäjä. Sinänsä se hävittäjäkauppa oli siinä mielessä hyvä että koneen saivat kerrankin valita sotilaat eikä poliitikot.
Kaipa tämän uusimman F-35 Lightning II -kaupankin saivat päättää sotilaat;
olisikohan ollut, ettei hallitustyttöjä kiinnostanut minkään vertaa, vai lieneekö ollut se klassinen lehmäkauppa:
te saatte nyt päättää tämän sitä vastaan, ettette sitten vastusta meidän touhujamme myöhemmin.
Lightning II:t ovat kuitenkin käytössä paljon pitempään kuin intersektifempsat (toivon mukaan, kun muutakaan ei oikein ole!), eivätkä Hornetit poistune aivan välittömästi niiden käyttöönoton jälkeen, on mieleeni tullut kiinnostava seikka:
kauanko Hornetit ovat käytössä Lightningien kanssa?
Sehän tietäisi Suomelle yli sadan taistelukoneen ilmavoimat, josta puolet on priimaa, kolmannes hyvälaatuista sekundaa ja loputkin käyttökelpoista.
Tervehdys, Qroquius Kad. Joo, kyllä sen sotilaat saivat päättää. Ja sinulla on ihan hyvä huomio, tosin meneehän siinä vuosia ennen kuin ensimmäinenkään F-35 on Suomessa.
Mietin vaan sitä että nimenomaan F-35:n hyökkäysominaisuuksia on mainostettu. Vaan minkälainen se on torjuntahävittäjänä? Se kun on kuitenkin Suomen ilmavoimien perustehtävä. Eihän me sitä mahdollista sotaa kuitenkaan aloiteta.
Lähetä kommentti