KARJATALOUDEN QUEERTUTKIJA

Häkälän kunnassa sijaitsevan karjatilansa isäntä Heikki Hääk oli juuri saanut kaikki mahdolliset aamutoimet tehtyä. Lehmät oli lypsetty, paskat oli luotu ja uutta evästä oli nautakarjalle tarjottu. Vaikka karjatilallisen elämä ei nykyisin näyttänytkään kovin valoisalta eikä maitolitran kate ollut tilalliselle kummoinen niin Heikillä ja hänen perheellään oli kuitenkin tietty luottamus tulevaisuuteen. Päivät menivät toistensa kaltaisina ja niinhän sen piti ollakin. Elettiinhän tässä sentään. Ja syötiinkin.

Tietysti hallitus yritti vaikeuttaa karjatilallisen elämää kaikin mahdollisin tavoin. Ilmastohysteriansa nimissä. Suomalainen karjatalous kun oli sille herrasta perkeleestä. Varmaankin se pimulauma haluaisi että kaikki suomalaiset alkaisivat pipittämään porukalla jotain ulkomailta tuotua soijarouhetta. Heikki oli kerran eläissään syönyt tofunakin ja sen jälkeen ymmärtänyt miksi vegaaneissa oli niin vähän huumorintajuisia ihmisiä.

Tälle päivälle näytti olevan luvassa jotain joka pisti lihansyöjänkin huumorintajun koetukselle. Hääkien pihaan nimittäin ajoi asuntoauto. Ei näyttänyt olevan kenenkään tuttavan auto. Auton ovessa luki Karjatalouden Queertutkimuskeskus. Mikäs helvetti tuo oikein… Autosta nousi nuori, noin kolmekymppinen nainen joka esittäytyi Heikille.

- Huomenta. Olen yhteiskuntateologian maisteri Häirettä Tunkeinen Karjatalouden Queertutkimuskeskuksesta ja tulin tänne tekemään tärkeää karjataloudellista queertutkimusta.

- Hä? Siis mitä? Tuletteko te tutkimaan vasikoissa jotain geneettistä häiriötä vai? Kyllä meidän karja ihan tervettä on. Eläinlääkäri käy täällä säännöllisesti.

- Niin teillä ei tietysti ole asiaan liittyvää perustietoa. Saattoihan sen arvata. Yhteiskuntateologia on tunnistanut jo kolmekymmentäviisi erilaista sukupuolta mutta tutkimus on tähän mennessä rajoitettu vain ihmisiin. Nyt tutkimusalaa laajennetaan.

- Jaa. Vaikka minä tyhmä karjatilallinen vain olenkin niin varsinainen biologia ei kyllä tunnista edelleenkään kuin kaksi sukupuolta. Noissa nautaeläimissäkään.

- Niin no, ne kovat tieteet ovat muutenkin kehityksen ja edistyksen jarruna. Ei niitä tule ottaa vakavasti. Sukupuolihan on vain sosiaalinen konstruktio eikä ole epäilystäkään etteikö sama ilmiö olisi eläimissä. Se täytyy vain tutkia ja selvittää. Ja muunsukupuolisuudesta on vahvoja tieteellisiä todisteita.

- Minkälaisia todisteita?

- Vahva yhteiskuntateologinen määrittely.

- Että ihan määrittely. Siis mitä te täällä oikein sitten teette? Noin niinkun käytännössä? Muuta kuin häiritsette meitä?

- Karjatilanne on valittu yhdeksi tutkimuskohteeksi jossa selvitetään että onko myös eläimissä muita sukupuolia kuin uros ja naaras. Nimenomaan sosiaalisen konstruktion ja henkilö- tai siis tässä tapauksessa eläinkohtaisen valinnan mukaisia sukupuolia. Sinänsä helpointa olisi tehdä tätä tutkimusta apinoilla jotka muistuttavat ihmisiä eniten mutta niitä Suomessa on varsin vähän. Niinpä tutkimusta tehdään erilaisilla karjatiloilla. Sikatiloilla, kanatiloilla, lammastiloilla ja niin kuin teidän tapauksessanne nautatilalla. Olen täällä tilallanne seuraavat kolmekymmentä vuorokautta ja tutkin, että onko nautakarjassanne merkkejä transsukupuolten esiintymisestä. Epäilemättä niitä on. Niitä ei vaan olla vielä älytty löytää. Tämä on queertieteelle erittäin tärkeä tutkimus.

- Vaan entäs jos minä käsken teitä painumaan queerhelvettiin ja pysymään siellä?

- Silloin teitä rangaistaan tieteenvastaisuusverolla joka on kahdeksan prosenttia karjatalousyrityksenne vuosittaisesta liikevaihdosta.

Heikki Hääk laskeskeli mielessään mitä se kahdeksan prosenttia tekisi tilan nettoansioista, päästeli mielessään pari linnunradan pituista perkelettä ja totesi sitten:

- No ei kai minun sentään tarvitse majoittaa ja ruokkia teitä?

- Ei. Niin kuin näette, minulla on Karjatalouden Queertutkimuskeskuksen asuntoauto. Minulla on siellä kaikki tarvittava. Mutta tarvitsen pääsyn navettaanne mihin vuorokaudenaikaan tahansa että voi tehdä tutkimustani.

- Paljonkos teitä karjatalouden queertukijoita muuten on?

- Kaikkiaan kahdeksankymmentäkuusi kappaletta. Tällä hetkellä. Määrä varmasti kasvaa tulevaisuudessa. Onhan kyse tärkeästä tutkimuksesta.

- Verorahoitteisia tietysti?

- Totta kai. Toimimme Suomen Akatemian antamalla rahoituksella. Perustellusti. Sillä mehän annamme ihmisille äärimmäisen tärkeitä tieteellisiä tutkimustuloksia.

- No ei kai tässä sitten muuta kuin tervetuloa tutkimaan nautakarjaamme. Että löytyykö sieltä ehkä muitakin sukupuolia kuin uroksia ja naaraita. Ja joo, minulla on tuolla navetossa myös muutama sonni. Mahdatteko erottaa ne lehmistä?

- Itse asiassa en. Kas kun minähän olen yhteiskuntateologi.

- No sanotaan näin että sonni on vähän raskaslypsyisempi kuin lehmä…

Karjatalouden queertutkija Häirettä Tunkeinen meni navettaan ja tuli sieltä hetken kuluttua yökkien ulos.

- Tuota… siellähän haisee paska. Ei siellä pysty olemaan.

- Hjuu… niin navetossa on tapana haista.

- Voisittekos te tehdä jotain sille asialle?

- Voisinhan minä tietysti lahdata koko karjan. Se tosin saattaisi vaikeuttaa queertutkimustanne. Ruumiit kun eivät tunnista sosiaalisia konstruktioitanne. Mutta on minulla tuolla tuvassa yksi nasse.

- Nasse?

- Niin. Armeijan ylijäämävarastosta ostettu kaasunaamari.

- Voisittekos te lainata sitä minulle?

- Johan nyt toki. Eihän mikään saa olla elintärkeän transtutkimuksen esteenä.

Heikki Hääk läksi hakemaan tuvastaan kaasunaamaria ja tuumasi samalla että kehitys se vaan kehittyy. Ehkäpä osuuskauppa Häkälän Nälkä tulisi jatkossa myymään transnaudan sisäfilettä. Tai naarassonnin ulkofilettä. Tai onnellisen uroslehmän maitoa.

Kiitos kirjoituksen inspiraatiosta Toiselle professorille.