torstai 29. syyskuuta 2022

JOTAIN IHAN MUUTA CXXVI

Elämme niin kerta kaikkisen masentavia aikoja ettei niitä jaksa jatkuvasti kommentoida. Kun se ruma sanakin pääsee kovin helpolla. Ehkä siis kannattaa palata taas hetkeksi muistojen Kekkoslovakiaan, täysin epäpoliittisiin tunnelmiin ja panna pastilli huuleen. Ehkä ne pastillit olivat hiukkasen enemmän aikuiseen makuun mutta maistuivathan ne meille mölleillekin jos tarjontaa oli. Ja jos aloitetaan postaus pastilleista niin eihän sitä voi aloittaa millään muulla kuin Sisulla:

Niin. Siihen se olis kai jäänykkin, jos ei olis tuota Sisua. Nykyisinhän kyseistä pastillia on vaikka minkälaisena muunnoksena ja perinteistä ei enää olekaan mutta Kekkoslovakiassa tiedettiin pastilleistakin että jos se toimii, älä räplää. Ja tietysti tähän pitää laittaa se legendaarinen Sisu-mainos:

Oma suosikkipastillini oli pitkään Stop:

Sehän oli niin, että Stoppi ei petä vaikka vastassa ois ketä. Joskus – kauan Kekkoslovakian jälkeen – tämä mainio pastilli hävisi ja se otti hieman päähän. Meille mölleille kaikkein maittavin pastilli oli ehkä se Hedelmäpastilli:

Nämähän olivat suht vahvan hedelmäisen makuisia ja niillä oli taipumus takertua hampaisiin. Täytyy myös tietysti muistaa Leijona-pastillit joista ehkä se suosituin oli Tervaleijona:

Mites se mainos menikään?

- Ookkonää Oulusta?

- Syökkönä Leijonaa?

- Menthööl.

- Tervalakritsi.

Enempi aikuiseen makuun oli sitten Läkerol-pastilli:

Peltirasiassa tietysti. Ja kun peltirasioista puhutaan niin pitää tietysti nostaa esille Strepsils:

Sehän ei ollut varsinaisesti karamelliä vaan apteekin myymä kurkkupastilli eikä se maistunut kovin hyvältä. Mutta sillloin mainostettiin että kyseinen peltirasia kannattaa avata markan kolikolla. Ja kun apteekki tuli mainittua niin siirrytään rasioista paperipusseihin ja muistutetaan siitä vanhasta apteekin salmiakista:

Tätä pikku-Ykäkin kävi aika ajoin ostamassa. Salmiakkihan on suomalaisten herkkua enkä tiedä, että syödäänkö sitä oikeastaan juuri muualla. Salmiakin nälkää helpotti myös Halva:

Sattuneesta syystä Halvan rasiat ovat nykyisin toisenlaisia. Mikähän se syy mahtaisi olla? Salmiakin nälkää helpotti tietysti myös Fazer:

Ja laitetaanpa sitten toksista maskuliinisuutta Ajax-pastillin muodossa. Nykyisin tällainen mainos saisi mitä varmimmin aikaan joukkorääkymistä:

Selvästi enemmän aikuiseen makuun oli sitten Pectus-pastilli:

Sekä myös Figarol-pastilli:

Ja sitten vielä aikuisempaan eli mummomakuun menivät nämä kurkkupastillit:

Näistä ollaan kavereitten kanssa puhuttu ja joka ainoalle isoäidit niitä aikanaan tarjosivat. Syötiinhän niitä kun tarjottiin mutta eivät ne varsinaisia suosikkeja olleet. En vaan millään muista, että millä nimellä niitä joskus Kekkoslovakiassa myytiin. Mahtaako joku muistaa?

Varsin suosittu oli myös PAX-pastilli:

Mennään sitten takaisin sinne imelämmälle puolelle ja nostetaan esille meille mölleillekin kovasti maistuneet ranskalaiset pastillit:

Täytyyhän tähän loppuun lisätä myös Katarol-pastillit joita aikanaan telkkarissa paljon mainostettiin. Varoitus lukijalle: tämä renkutus saattaa muuttua inhottavaksi korvamadoksi josta ei pääse eroon ilman Tsuhnan Kostoa ja Äkkölämäkölän bönjakkia:

Niin. Mitä tässä meikäläinen muuta. Näissä kekkoslovakialaisissa tunnelmissa. Ja syyskuukin on kohta lusittu.

36 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Tuttuja makuja. Stop pastilli oli suosikkejani.
Minun muistaakseni noita mummon karkkeja myytiin niinkin simppelillä nimellä, kuin "Piparminttu pastilli"

Cortez

Anonyymi kirjoitti...

Muistanpa nuo valkoiset, soikeat ja hieman jauhoisen tuntuiset pastillit joita nöösinä sai silloin tällöin. En tiedä oliko niillä mitään oikein varsinaista kauppanimikettä, koska niitä valmistettiin yhtä lailla kotioloissa kuin kaupallisessakin toiminnassa?
Nimikkeinä niillä on kai ollut ainakin "körttipastilli", "uskovaisten pastilli" ja "papin pastilli" joilla niitä on kaupattu miten milloinkin, mutta ei mitään muistikuvaa olisiko niillä ollut mitään selkeää yhtä nimeä missään kaupassa? Muistikuva kyllä olisi esmes Fazerin pussukasta nimellä "Euca Menthol kurkkukaramelli".

Jos oikein olen ymmärtänyt, niin noita on edelleen saatavilla, enimmäkseen kai jossain herättäjäjuhlilla tms. tilaisuuksissa, jopa kaupassakin jos osuu oikeaan kauppaan, liekö sitten jossain pohjanmaalla? Vihjeeksi linkki: https://yle.fi/uutiset/3-8350887

Terveisin, Varakaani

Valkoinen hetero kirjoitti...

Noi hedelmäkarkit oli suurta herkkua. Samoin 1 pennin irtonallekarkit, jota sai pienestä lähikaupasta. Itse haluaisin palata takaisin 80-luvulle , joka oli ehkä paras vuosikymmen Suomessa . Töitä oli tekevälle , tulevaisuus näytti paremmalta kuin nyt. Kyllä silloinkin ydinaseilla pelotettiin. Ydinaseeton Pohjola -rauhanmarsseilla käytiin ja maailmaa parannettiin. Ei parantunut.

Anonyymi kirjoitti...

Mulle mummut tarjoilivat aina pyykkipunkan pohjia, siis noita valkoisia pastilleja!
Anox

Terho Hämeenkorpi kirjoitti...


Useimpia noista muistan syöneeni - ei kun maistaneeni. Mutta varsinkin tuota mummopastillia myös. Eipä kuitenkaan vanhan äijän muisti tavoita sen nimeä enää, schade ! Kiitos taas näistä jotain ihan muuta - jutuista ! Saattoi palata hetkeksi tavalliseen koto-Suomeen.

Anonyymi kirjoitti...

Täytyy vain todeta, että kyllä ennen osattiin tehdä hauskoja mainoksia, mutta nykyään kaikki hauskuus tuntuu olevan kiellettyä ja mainokset ovat lähinnä ärsyttäviä. Onkin tullut tavaksi mainoskatkon aikana painaa tv:n kaukosäätimen mute-nappulaa. Erikoisesti Wattenfallin mainoksen hunajainen naisääni, joka kertoo, kuinka jo yhden sukupolven aikana voidaan saavuttaa fossiilivapaa yhteiskunta, melkein katkaisee verisuonen päästä.

Pectuksesta tulee muistot elokuvista, kun joku avasi rasian vähän huolimattomasti ja pyöreät vaaleanpunaiset pallot pomppivat ja vierivät iloisesti pitkin alaspäin viettävää lattiaa.

En ole koskaan ollut erikoisesti karamellien enkä pastillien ystävä, mutta nykyään minulla on aina varalla Fisherman's Friend -pussukka (alkuperä vuodelta 1865) ja vahva usko niiden parantavaan vaikutukseen...

Rouva Ano

Anonyymi kirjoitti...


Kakaroiden tuttu renkutus joskus silloin oli: Osta Sisu kasvaa tisu, osta Pax kasvaa kaks, osta Kalifax kasvaa suuremmaks!

Johan

Anonyymi kirjoitti...

Punkan pohjia nuo olivat. Vaimo muisteli, että oli myös Kalifax-pastilleja. Sopisivat myös Isikselle. Itse muistan hyvinä Tanskan kuninkaan rintapastillit. Hyviä karkkeja olivat myös kaffen böönit. Nimeä en muista, mutta hyviä olivat myös neliön muotoiset sitkeät hedelmäpastillit.

Ekku kirjoitti...

Useimpia noista olen syönyt minäkin. Kunnollista salmiakkia saa onneksi vielä. Sisu-pastillit tehdään ilmeisesti nykyään ulkomailla?
Suomi on näemmä monen tuotannonalan suhteen kehitysmaa.

Snowcamo kirjoitti...

Salmiakkia syödään lähinnä pohjoismaissa ja Hollannissa. Ja reilusti täytyy myöntää että Hollannille kyllä nyt hävittiin tämä kisa.

Siellä nimittäin sitä syödään aivan ylivoimaisesti eniten. Samoin valikoimat ovat us-ko-mat-to-mat. Otin kerran matkalla kuvan supermarketin hyllyistä, salmiakkia oli koko pitkä käytävä kahden puolen, kaikkia muita karkkeja+suklaata yhteensä puolet tästä.

Sikäläisenä erikoisuutena kaikissa on kerrottu väkevyys prosentteina ammoniumkloridia (eli salmiakkia itseänsä - tätäkin EU muuten rajoitti muutama vuosi sitten). Monissa myös kerrotaan makuprofiili. Salmiakkikarkit nimittäin maistuvat erilaisilta siksi että niissä salmiakin ja lakritsin lisäksi on muitakin mausteita, minttua, eukalyptusta, pippuria, timjamia jne jne

Anonyymi kirjoitti...

Kakarana meillä sanottiin noita Pectus-pastiileja Petkutus karkeiksi. Melkoisen tuttuja nuo muutkin. Mikään ei ollut oiken toista suositumpi, hyviä tai oikein hyviä kaikki.
Huru-ukko

Anonyymi kirjoitti...

Olipa taas nostalgiapläjäys. Kiitos.

Jollen väärin muista, niin kaikkia noista rasioista on tullut ajankuluessa syödyksi. Hedelmäpastillit maistui hedelmälle - liekkö ollut isompi loraus kiellettyä esanssia? Samoin Halvan ja Fazerin salmiakki oli tujua tavaraa kokooonsa nähden.

Nuo valkoiset mummon(kin) paperipussista tarjoilemat pastillit kulkivat nimellä "uskovaisten pastellit", niin kun Varakaani jo kertoi.

Peltisistä Tervaleijona ja/tai Strepsils rasioista sain pikkupoikana tehtyä omia "selviytymisrasoita" seikkailijan metsäleikkeihin. Pari tulitikkua ja ärppiä sivupala, ongenkoukku, hieman siimaa ja laastari. Sitten vaan piha-aidan toiselle puolen leikkimään Robinson Crusoeta tai milloin mitäkin.

Töissä vuosikymmeniä sitten oli lentävä (ja ehkä joskus oli aiheellinenkin?) lausahdus: "Selvä mies ei Sisulle haise".

heppa

Strix Senex kirjoitti...

Nämä Ykän muistojen lippaata ovat aika täyteläisiä ja herkullisia, tällä kertaa kirjaimellisestikin. Alussa melkeinpä jännitin, että ovatko Figarol ja Pectus päässeet mukaan. No, olivathan ne tietysti. Eucalyptus sentään löytyy vielä joukon jatkoksi. Apteekin salmiakista kuuluu antaa suorastaan lisäpisteitä, sillä se oli silloin jo suorastaan asiantuntijan valinta ja ainoa oikea salmiakki. Tätini oli apteekkari, joten Apteekin salmiakki tuli hyvinkin tutuksi ja koulun pihalla sillä sai ylimääräistä suosiota. Apteekin klorofyllipurukumi, sellainen sokeripalan mallinen vihreä purukumi, oli jo sitten suoranainen erikoistuote.

QroquiusKad kirjoitti...

Se tuo Strepsils ei oikeastaan tähän sarjaan kuulu, kosa se määritelään apteekkituotteena itsehoitolääkkeeksi tehoaineina 2,4-diklooribentsyylialkoholi ja amyylimetakresoli.
Se on paremminkin samassa sarjassa tämän kanssa:

https://www.yliopistonverkkoapteekki.fi/BAFUCIN-IMESKELYTABLETTI-PERINTEINEN

Maistuvatkin paremmilta kuin Strepsils.
Valkoisia mummopastilleja on valmistettu tuotemerkillä Uskovaisten Pastilli:

https://yle.fi/uutiset/3-8350887

Voisi olettaa, että valmistajia ja tuotemerkkejäkin on ollut matkan varrella useampia.

Apoliteia kirjoitti...

[...] Jos oikein olen ymmärtänyt, niin noita on edelleen saatavilla, enimmäkseen kai jossain herättäjäjuhlilla tms. tilaisuuksissa, jopa kaupassakin jos osuu oikeaan kauppaan, liekö sitten jossain pohjanmaalla?" [...]

Ei kuulkaa tarvitse Pohjanmaalle eksyä, mutta nimi on vihje: ainakin kotipaikkakunnan Keskon marketeissa niitä löytyy karkkihyllystä nimikkeellä "Pohjanmaan pastilleja". Mainioita imeskeltäviä, löytyy sekä perinteistä piparminttua, anista että salmiakkimakua! Valmistaja on Finlandia Candy.

https://www.k-ruoka.fi/kauppa/tuote/finlandia-candy-pohjanmaan-pastilli-150g-6419178010010

Anonyymi kirjoitti...

Lontoo rae oli laku-anis karkki, jota mainosti Suomessa "Mennään Bussilla" -komediasarjan isohampainen "Jack" (Bob Grant)."Niin Lontoolaista, niin Lontoolaista" tuli tutuksi.
Bobilla ei muuten mennyt kovin hyvin elämässään, yrittäen useamman kerran itsemurhaa, lopulta onnistuen.

Timppa

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Cortezille, Varakaanille, Valkoiselle heterolle, Anoxille, Terho Hämeenkorvelle, Rouva Anolle, Johanille, Ano1:lle, Ekulle, Snowcamolle, Huru-ukolle, hepalle, Strix Senexille, Qroquius Kadille, Apoliteialle ja Timpalle & kiitos kommenteistanne ja jaetuista muistoista. Joitain huomioita:

- Niitä valkoisia pastilleja myydään tosiaan nykyisin myös nimellä Pohjanmaan Pastilli.

- Tuohon aikaan karamellien maut olivat jotenkin tuhdimpia. Vaikuttaneeko EU-direktiivit niihinkin nykyisin? Merkkareitahan pienennettiin kun joku onnistui tukehtumaan tai melkein tukehtumaan sellaiseen.

. Niin kuin Rouva Ano totesi, ovat mainokset nykyisin lähinnä ärsyttäviä. Ne kun eivät saa loukata mitään loukkaantumisherkkää ryhmää ja niissä on oltava sekä diversiteettiä että ilmastohysteriaa. Ja sitä totisesti riittää.

- Ja niin kuin Johan totesi, meillä mukuloilla oli lähes loputon määrä kaikenlaisia renkutuksia ja väännöksiä. Ja nekös naurattivat.

- Snowcamolle kiitos Hollantia koskevasta tiedon pläjäyksestä. Se oli minulle uutta.

- Ekku totesi oikein. Suomalainen tuotanto on koko lailla ulkoistettu. Se Sisukin valmistetaan Italiassa.

- Noin yleensä tällaisia epäpoliittisia postauksia on oikein mukavaa väsäillä. Kiva, että ne miellyttävät muitakin.

Anonyymi kirjoitti...

Unohdit Pastirol-täytepastillit.

Kaikki hyvä katoaa...

-Tvälups-

Anonyymi kirjoitti...

Tervajellona peltirasiassa oli kallis ostos, eikä niitä ollut joka kaupassa, Hyviä ne oli ja se rasia, se oli paras vieherasia ikinä. Sinne mahtui muutama lippa ja pienempi lusikkakin seuraan. Riitävästi metsäjärvellä käyntiin.

Yksi pastilli on joukosta pois, markan lantin kokoinen, hieman paksumpi yskänpastilli. Pehmeähkö, suli hitaasti kun sen painoi vasten kitalakea se juuttui kiinni ja toimi se yskää vastaan ainakin 45 minuuttia. Niitä oli punaisia ja vihreitä. Nimestään ei mitään mielikuvaa.

Pyssymies

Anonyymi kirjoitti...

Juu patukkkaa tarjolla
https://www.youtube.com/watch?v=0UXyllAxCt8

-jpt-

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Taisteluvälineupseerille, Pyssymiehelle ja jpt:lle & kiitos kommenteistanne.

Tvälups: Joo, nuo olisi voineet olla mukana. Ne vaan jotenkin mielsi 1990-lukulaisiksi johtuen varmaan niistä Kummelin mainoksista.

Pyssymies: Noita en muista. Jos joku tietää tarkemmin niin luen mielelläni.

jpt: Tuotakaan mainosta ei nykyisin julkaistaisi.

Anonyymi kirjoitti...

Figarol aski aukesi silleen veikeästi, mutta jos näistä kaikista valitsisin...hmm. kyllä Tervaleijona. ( jos Sepi 6v. niin varmaankin tuo hedelmäpastilli)

nykyisille jauhojengiläisille suosittelen Pohjanmaan pastilleja. Mulla on muuten sellainen muistikuva niistä, että täällä
Pohjanmaan ja Keski-Suomen rajalla niitä kutsuttiin "vanhanpiian kirkkokaramelleiksi" Tämä ei ole faktaa mutta siirrän vastuun lukijalle.

t. Sepi

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Sepi. Tervaleijonista ja hedelmäpastilleista pidin minäkin. Tosin ostin lähinnä merkkareita ja hedelmärahoja koska ne olivat kymmenellä pennillä ehdottomasti kustannustehokkaimpia.

Anonyymi kirjoitti...

Körttipastilli se on.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Ano. Myös sillä nimellä tunnetaan ja herätysjuhlilla myydään.

Vittuuntunut Nettoveronmaksaja kirjoitti...

Amerikanpastillit oli isompia kuin Ranskalaisten...

QroquiusKad kirjoitti...

Ämeörrrikässsä kaikki on suurempaa, ellei peräti suurinta.
Olipa eräskin teksasilainen, joka oli palvellut Ranskan Muukalaislegioonassa ja sai palattuaan valehtelijan maineen.
Hän nimittäin väitti naama pokerilla, että Afrikka olisi muka suurempi kuin Texas.

Anonyymi kirjoitti...

Apteekin salmiakki oli todella herkullisen näköinen, harmaanvalkoinen, pahvinpalan näköinen pieni vinoneliö. Itseasiassa se näytti ihan sellunpalalta ja suutuntumakin oli sellumainen. Maku sitten ei ollut sellumainen, ei ollenkaan. Korvat meni rullalle ja silmät kieroon, oli sevverran tujua kamaa. Eikä ollut kallista, olisko ollut markan pikkuinen pussi.

No, eipä salpietarikaan kovin kallista ollut, siitäkin irtosi hupia. Suureksi harmiksemme ei valkoruudin kuivaaminen onnistunut millään. Savua se kyllä lykkäsi ihan hyvin.

Mutta mistäs löysimme semmoista vaaleanruskeaa salmiakkijauhetta, ei mitään mielikuvaa. Kohtuullisen tujua kamaa tämäkin. Olikohan apteekkitavaraa, vai mistä lie löytynyt.

Pyssymies

Anonyymi kirjoitti...

Pectus oli meilläpäin myös lääke. Kuumaan veteen liotettiin muutamia palleroita ja sitten hengiteltiin kupista nousevaa höyryä. En muista että pystyikö keitosta myös juomaan, luultavasti pystyi.

Pyssymiehelle ja muillekin. Salmiakkijauhetta myytiin aikanaan sellaisissa muoviputkiloissa kuten mausteitakin. Muistan kuinka siitä kavereiden innostuttiin, kun huomattiin lähikaupan karkkihyllyssä karkkiuutuus.

Yhtä lukuun ottamatta muistan kyllä nuo tuotteet. Salmiakkituotteista suosikkini olikin juuri tuo, mikä tekstissä kuvan kanssa on. Pectus oli karkkikäytössäkin ja oikein hyvä, samoin oli monet Pastirol -pastillit. Pussikarkeista Lontoon rakeet oli enempi sellaista synttärikamaa - ei ollut varaa itse ostaa.

Myös minulle mummoni tarjosi 'uskovaisten pastilleja'. Tietenkin se oli lievä pettymys, koska aina sitä salaa toivoi, että jospa saisin tällä kertaa Pihlajanmarja -karkkeja tai Omaria. Joka tapauksessa karkki maistui ja sitten kun tuli se jokavuotinen hammaslääkärin tarkastuksessa käyminen, niin harmittihan se, kun kysyttiin, että onko syöty karkkia ja miten on hampaiden pesun laita. Ja sitten porattiin.

maallikko

Anonyymi kirjoitti...

Tuo yksi mainos kummastuttaa, siinä on tekstissä sisu mutta kuvassa gifu. MitVit?

Lääkekaramelleistä tärkein on Eucalyptus, sitä on hengitelty ja litkitty. Eukalyptus - leukapystys riimitteli lääkärikin pikku lenssupotilaalle.

Pyssymies

Anonyymi kirjoitti...

Jaa-a, olisiko se sitten kuitenkin ollut Eucalyptus eli eukon lepytys? Eipä sitä enää kaikkia vanhoja asioita muista.

maallikko

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Vittuuntneelle NettoVeronmaksajalle, Qroquius Kadille, Pyssymiehelle ja maallikolle & kiitos kommenteistanne ja lisäyksistänne. Sen höyryhengityksen muistan minäkin ja tosiaan, sitä salmiakkijauhetta myytiin sellaisessa pötkössä. Olen itsekin ostanut ja tykkäsin kovasti. Mummoilta sain niitä valkoisia pastilleja mutta välillä niitä Fazerin Parhaita joissa oli mm. kis-kis karamellejä.

Texasista: Hurriganes oli Hurriganes eikä Hurricanes kun siinä oli enemmän Texasia.

Anonyymi kirjoitti...

Tähän tuli mieleen tämä muumisarjat, 90-luvun muumit on sata kertaa parempia, jotenki sellasia elämänrosoisia, kuin nämä nykyset tietokoneella tehdyt muumit jota nyt, ovat niin steriiliä että, kait kuvastaa nykyaikaa ..
Tällänen vanha äijänmuumioki viitti kattoa välillä niitä 90-luvun muumisarjaa ..

-jpt-

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, jpt. En ole nähnyt näitä uusia muumeja ollenkaan ja vanhojakaan ei tullut juuri seurattua. Mutta en epäile.

Anonyymi kirjoitti...

Moro Ykä! Nuo valakoiset soikiat pastillit tunnetaan Oulun seuvulla Uskovaisten Pastilleina.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Ano. Joo, ja niitähän myydään noilla herätysjuhlilla.