Voi olla, että on kauniimpiakin näkymiä kuin tuleentunut viljapelto mutta kyllä ne saa laskea sahatyömiehen sormilla. Näin tuumailivat kaksi Häkälän kunnan alueella punaisella Nissanin pick-upilla ajanutta käppäukkoa eli Perskeleen Ykä ja Lötjösen Eelis jotka olivat pysähtyneet löröttämis- ja voimasavuketauolle. Toverukset olivat matkalla Turpaanpuottaman järvelle josta heillä oli tarkoitus lähteä kiertämään Jatsinkajauttamankankaan metsästysalueita.
Tupakoivien käppäukkojen edessä avautuva
peltonäkymä oli siinäkin mielessä täydellinen että pellolla oli enkeli. Ei
sellainen Raamatun monisilmäinen kummajainen eikä myöskään taiteilijoiden
kehittämä valkohurstinen siivekäs nainen. Tällä enkelillä oli päällään haalarit
ja se ajoi pellolla leikkuupuimuria.
- Hjuu… tiedettä taidetta on… Massey
Ferguson… siinä se korsi katkee ja hyvä niin…
- Totta. Kun ne maalikylien ääliöt eivät
tajua kuinka tärkeä tuo häiskä tuossa leikkuupuimurissaan on meille kaikille. Syöminen
on ihmisen pääelinkeino mutta hallitukselle tuo mies on herrasta perkeleestä kun
hän lisää niitä hiilidioksidipäästöjä. Monikohan suomalainen viljelijä on jo
pannut pillit pussiin tään ilmastokiiman takia? Syödäänköhän me jatkossa
päästöttömyyden ideaa? Kuinka se valmistetaan ruuaksi? Keitetään? Paistetaan?
Vai pistelläänkö raakana? Voiko sen pakastaa?
- Ja katsopa käppäukkokatseella tuonne
kauemmaksi. Pellon taakse. Siellähän on navetta ja tuolla laitumella on huomattava
määrä lihaa/kött joka märehtii ja piereskelee tuhoten maapallon ilmaston. Ja
sen vuoksi tuo heppu on vielä enemmän herrasta perkeleestä. Vaikka hän on
tosiasiassa meille kaikille välttämätön kun taas ne kaupunkien pikkusormi
pystyssä hienostelevat vegaaniämmät ei.
- Ja tulee muuten muistaa tuon Ukrainan
rähinän tiimoilta että kuinka kusessa ovat ne kansakunnat jotka ovat vain
tuontiviljan varassa. Tuo kortta katkova heppu on enkeli. Kun taas sille
ämmälaumalle enkeli on se tietty siideripissis jonka julkista kuvaa nyt
kiillotetaan sillä että hän söi mukuloitten kanssa aivan sattumalta
vaahtokarkkeja aivan sattumanvaraisen perheen kanssa jota valtamedia sitten
kovasti mainosti.
- Häh hää… joo… sattuma, yhteensattuma,
demariyhteensattuma. Vaan eiköhän jatketa matkaa? Edessä on vielä paljon
ohiammuttavaa.
Mikäs heidän oli matkatessa. Edessä olivat
metsästysmaat ja sitä ennen Häkälän keskustassa Osuuskauppa Häkälän Nälkä joka
möi heille reissulleen kotimaisia liha- ja viljatuotteita.
Ja olivathan he nähneet oikean enkelinkin.
Ei mitään jyväjemmaria, rehupunttia, turvenuijaa tai peltopelleä niin kuin joku
asiasta tietämätön saattaisi sanoa. Vaan ihan oikean enkelin jota ilman kaupunkilainenkaan
ei eläisi.
29 kommenttia:
Jaa-aa. Cityvihreiden päättömyyksistä olen täsmälleen samaa mieltä, mutta kumpaakos on tuo vilja, vehnää vai ohraa? Pitkät on vihneet, mutta niitä taitaa löytyä kummastakin. Toisesta tehdään leipää, syötävää, toisesta olutta, juotavaa. Noin enimmikseen. Kummatkin tuiki tarpeellisia, päinvastoin kuin idealistien idealismit.
Vasemmiston perussyy vihata jo keskiajalla oman säätynsä muodostanutta suomalaista talonpoikaistoa johtuu tietysti maanomistuksesta:
he eivät ikinä alistuisi maatalouden kollektivisointiin, ja muodostaisivat hankalan kulakkiongelman.
Ratkaistavissahan se olisi, mutta liian paljon verta vuotaisi.
Maalikylien siideripissikset vihaavat böndejä, koska heille on opetettu peruskoulussa maatalousmafian syövän rahamme (toki maanpuolustuksen kanssa kilpaa!) sekä saastuttavan Äiti Gaian keuhkot tukkoon.
He eivät kerta kaikkiaan vain tajua, että jos suomalainen talonpoika tapetaan yksi päivässä, ei kaupassa enää olekaan halpaa ja hyvää tuontiruokaa, vaan vain vähän ja kallista.
Suomalaista vaihtoehtoa ei ole.
Ja se, JUURI se on hyvän tyttöhallituksemme tavoite:
maatalous on ajettava alas, tai paremminkin tuhottava, että Suomi jää totaalisesti elintarviketuonnin varaan.
Heiltä itseltäänhän ei tietenkään jää yhtään ateriaa väliin, mutta hei:
he ovatkin eliittiä!
Siinä se lopullinen peukaloruuvi, jolla rysselit voivat vääntää suomalaiset tottelemaan hulluimpiakin vaatimuksia, yhdessä sähköntuonnista riippuvuuden kanssa toki.
Jälkimmäisen saavuttamiseen menee kuitenkin ehkä turhan paljon aikaa ja vaivaa, joten parasta yrittää tappaa talonpoika ensin;
vaikka vain wanhan hywän perinteen takia!
Sekin vaahtokarkkien syönti saattoi hyvinkin olla lavastus tai ainakin sovittu juttu. Raimo Ilaskivellä oli harvinaisen hyvä kirjoitus nykymenosta US- Puheenvuorossa.
Tervehdys Seppo Oikkoselle, Qroquius Kadille ja Nils-Aslakille & kiitos kommenteistanne.
Seppo: Vehnässä ei ole niitä pitkiä vihneitä. Minunkin on sitten vähän vaikeaa erottaa ruista ja ohraa toisistaan.
Qroquius Kad: En näe asiassa sinänsä suunnitelmallisuutta vaan muotia seuraavaa idiotismia. Lopputulos on tietysti ihan sama.
Nils-Aslak: Hyvin mahdollista. Jopa todennäköistä.
Ottaen huomioon tyttöhallituksemme kuten myös muutaman aikaisemman sekä poliittisen eliittimme yleensäkin eurofederalismin, miksi he eivät toimisi tieten tahtoen tahallaan sen aikaansaamiseksi?
Tervehdys, Qroquius Kad. Riittääkö heillä järki suunnitelmalliseen tuhoamiseen vai onko kyse typerän egon ruokkimisesta? Tästä on puhuttu ennenkin.
Joo ollaan.
Taidetaan jättää tämäkin aihe, ettei tulisi tarpeetonta stressihormonien kohotusta?
Sitä kun on tarjolla aivan liikaa.
Tervehdys, Qroquius Kad. Joo. Nautitaan niistä tuleentuneista pelloista.
Näyttää ainakin minun silmiini ohrapellolta. Kun tuo tähkä nuokkuu, vehnän tähkä taasen seisoo pystyssä kuin alokas ruodussa. Ohran ja rukiin erottaa korren pituudesta, ruis olisi tuossakin kuvassa n. puolisen metriä pidemmän korren päässä.
Tarina menneiltä vuosilta, kun meidän "pakolaisia" eli evakkoa asutettiin. Jokupa mikä lie tarkastuslautakunta kierteli katsastamassa paikkoja ja tiloja. Erään ohrapellon pientareella karjalaisten edusmies tuumi, että on teillä tiällä ylen vägövät muat. Otra tuskin pinnalle pääsee kun jo käy tähkää tegemään. Mei ennen Karjalas, metrin toista kortta työnti, da sitten vasta algoi tähkää tehhä.
Kun oli rantaruotsalaiset jotain kitukasvuista joutomaata antaneet asutukseen.
Mutta päivän epistolaan. Niitä on näinä aikoina vielä jäljellä niitä enkeleitä tuolla pelloilla ajalemassa, saa nähdä että kuinka kauan enää.
Huru-ukko
Tervehdys, Huru-ukko ja kiitos lisäyksestä. Ja onneksi noita enkeleitä vielä on.
Luin Raimo Ilaskiven kirjoituksen US:sta ja: Oli viisaan, kokeneen miehen punnittua puhetta nykymenosta:-) Muuten: Meillä muinaiskodissa viljeltiin ohraa ja syötiin ohraleipää! Köyhän vehnää.
Tervehdys, Terho. Ilaskiven kirjoitus oli hyvä. Ja ohra on minullekin tuttua. Monessakin muodossa.
Tuosta Terhon jutusta tuli ajatuksiini aika kun asuin iliman aekojaan Iisalamessa. Silloin jo voi sanoa ammoisina aikoina Iisalmen osuuskaupalla (OTK) oli oma leipomo, ja ne siellä osasi tehdä ohrarieskan viimesen päälle. En sen koommin ole yhtä hyvää ohrareiskaa saanut. Enkä todennäköisesti saakaan. Nykyiset leipurit ei osaa, tai sitten tarpeet ei olle niin hyviä. Toisaalta, en sitä kyllä enää pystysi syömäänkään. Kurkeintaa jos palan pari.
Meillä käytettiin paljonkin ohraa riisin sijaan ruoan laitossa.
Sellainen tuli vielä mileen rukiin ja ohran erotamisessa: rukiin tähkä on paljon hoikempi kuin ohran, koska rukiin jyvä on pienempi kooltaan kuin ohran jyvä.
Ja jos en muista kauhean väärin jossain oli kapakki nimeltä ohranjyvä?
Huru-ukko
Jos ammatteja laitetaan tärkeysjärjestykseen, niin ensimmäisenä on tietysti maanviljelijän ammatti. Peruste on, että maanviljelijät tuottavat ruokaa, ja ilman ruokaa kukaan ei elä. Sen jälkeen seuraavat eri terveydenhuollon ammatit, sillä näissä ammateissa toimijat pitävät hengissä sellaista väkeä, joka kuolisi, vaikka saavatkin ruokaa. Yhteiskunnan toimivuuden kannalta on tietenkin vaikka kuinka paljon hyvin tärkeitä ammatteja. Me professorit olemme tärkeysjärjestyksessä kaukana maanviljelijöiden takana. Riippuu tosin tieteenalasta; niin sanottujen cargo cult -tieteiden harrastajat ovat hyvin etäällä.
Viljalajien tunnistaminen suttuisesta kuvasta on tietysti vaikeaa, mutta vehnän vihneet ovat kyllä sangen lyhyitä. Rukiin vihneet ovat selvästi lyhyempiä kuin ohran vihneet. Olen huomannut tienvarsilta, että nykyisin on kehitetty hyvin lyhytkortisia ohralajikkeita. Tämä estää ohran lakoontumista, mikä oli ennen varsinainen riesa. Lakoontuneen ohran niittäminen viikattella on Päätalon termiä käyttääkseni melko suivasaa hommaa (kokemusta on). Ruis oli ennen vähintään miehenkorkuista; kuinka lie nyt.
Taas kerran sellainen blogi, jonka soisi leviävän tätä laajemmalle lukijakunnalle. Veikkaan, että moni varsinkin nuorempaan väkeen kuuluva ei uhraa ajatustakaan sille, mitä kaikkea täytyy tapahtua ennen kuin esim. leipä on siellä kaupan hyllyllä. Korkeintaan haukutaan maajusseja, jotka kuitenkin ketjussa saavat siitä raskaan työn tekijöinä kaikkein vähiten. Demareiden takavuosien slogan "tapa talonpoika päivässä" on vieläkin voimissaan. Mihin se johtaa, niin sehän ei heitä kiinnosta ennen kuin kaupan hyllyt ovat tyhjiä. Se siitä varautumisesta sitten!
Nyt otti ohrakyrsä -sanonta ja sen negatiivinen merkitys on jäänyt itselleni arvoitukseksi, koska silloin kun on onnistunut ohrarieskan saamaan, se on ollut tolkuttoman hyvää. Ehkä joku tämän osaa tämän selittää?
Rouva Ano
Hesarissa sunnuntainen pääkirjoitus ylisti Suomen kotitalouksien selviämistä yli talven klapien avulla. Aiemmin klapit eli puun poltto oli herrasta perkeleestä - mitä se lienee jälleen kunha tulevasta talvesta on selvitty. Katsos kun ne pienhiukkaset ja ilmasto.
Mutta kyseisessä kirjoituksessa oli tärkeämpi sanoma. Jälleen kerran Hesari oli unohtanut olennaisen: Sanna Marinin hallituksen takka- ja tulisijaromuttamispalkkion. Jos oikein muistan niin sellainenkin oli turpeentuottamisvälineiden romuttamispalkkion ohella.
Millainen onkaan sellainen media - valtamedia vieläpä - joka on täysin kritiikittömästi poliittisesti sitoutunut tukemaan valtiojohtoa, tekivät he mitä tahansa, kunhan se on valitun ideologian ja hallitsevan eliitin käskyjen mukaista? Laista ja oikeudesta ei tarvitse välittää. Sellaiselle yhteiskunnallekin - yhteiskuntamuodolle - on oma nimityksensä… Kaikkea se Sannanpalvonta saa aikaiseksi - myös valtamediassa.
Hyvä kirjoitus Ilaskiveltä. Itsekin olen pohtinut, että nykydemokratia on perseestä. Samalla, kun yhteiskunta on teknisen kehityksen mukana tullut joka osa-alueella entistä vaativammaksi, sen johtaminen sitä myöten aina vaan hankalammaksi, sen vähemmän on alettu vaatia osaamista sen johtajilta. Tuloksena on sitten se, että ministerit eivät osaa käydä asiakeskusteluja.
Narsistit pääsevät leikkimään kuninkaallisia. Pikkutyttöjen haaveet toteutuvat. He pääsevät paistattelemaan mediassa, joka on toisten prinsessaleikeistä innostuneiden naisten käsissä. Raamatun Paavali oli viisas, kun käski naisia pitämään seurakunnissa turpansa kiinni.
Työn tärkeyden asteen huomaa siitä että kuinka nopeasti huomattaisiin jos se työ jätettäisiin tekemättä.
Jos vilja jätettäisiin korjaamatta niin se huomattaisiin melko pian.
Poliitikkojen tyhmyys on näkynyt jo pitkään sähkön tuotannon ja jakelun puolella. Sähkö jos mikä on yksi perustarpeista eikä sitä olisi koskaan pitänyt viedä pörssiin spekulanttien pelikentälle rahastettavaksi. Siellä se nyt kuitenkin on ja miten se otetaan sieltä pois. Viisaammat keksiköön. Fortum pitäisi palauttaa Imatran voimaksi joka tuotti sähköä edullisesti teollisuudelle ja kotitalouksille. Valtio sen rakennuttikin.
Huvitti poliitikkojen korjaussarjat sähkön hintojen alentamiseksi. Varavoimat heti käyttöön ja sitä rataa. Vastahan niitä varavoimia piti poistaa käytöstä. Piti kieltää ydinvoima, hiilenpoltto ja turpeen nosto, muun muassa. Nyt kun niitä tarvittaisiin ei niitä ole. Paitsi jos Olkiluoto kolmonen rupeaa pysymään käynnissä. Aika näyttää. Sekään ei tuonnin tarvetta kokonaan poista jos kelit ovat kylmiä.
Ja sähköä voidaan tuottaa vain tarvittava määrä. Siis kulutus ratkaisee paljonko tuotetaan. Ei verkkoon voi työntää "varavoimaa" enemmän kuin kulutetaan. Varavoimaa vaan pitää olla reservissä kun sähkönkulutus vaihtelee vuodenaikojen (ilmastonmuutoksen) mukaan.
Ukrainan sodalla ei ole juuri vaikutusta Suomen sähköntuotantoon. Vesi- ym voimat ovat samat ja niiden tuotantokustannukset ovat tuskin kohonneet. Kaasun merkitys on Suomessa marginaalinen. Sähkön hinta määräytyy pörssissä futuurien mukaan. Myydään sähköä huutokaupalla ennakkoon jota ei ole vielä tuotettukaan. Hinta määräytyy spekuloinnilla.
Huvitti parin Aaltoyliopiston professorien lausunnot, ettei Fortumia saa päästää konkurssiin. Sehän on jo konkurssissa kaukaa viisaan operatiivisen johdon ansiosta. Odotusarvot ovat tosin kovat. Kunhan Fortum pääsee rahastamaan suomalaisia nousevilla sähkön hinnoilla, niin tulee maksettua Fortumin Uniper tappiotkin alta aikayksikön. Näinhän siinä käy aivan varmasti, mutta meille maksajille se tekee kipeää. Suomessa kuluttaja nähdään vain kamelina jonka selkä ei koskaan katkea.
Täällähän mennään aivan Frankfurtin koulukunnan suunnitelman mukaan.Perinteiset tavat ja institutiot romukoppaan , kaaosta ja p.skaa tilalle.
Ohraleivän huonoutta on pohdittu tuolla:
https://www.kielikello.fi/-/-otti-ohraleipa-ja-kavi-kalpaten-
Selkeää vastausta ei siis ole, mutta itse pidin eniten raamatullisesta selityksestä.
Ammatteja keskenään arvotettaessa asettaisin maanviljelijöiden jälkeen turvallisuusammatit:
ei avosydänleikkauksesta tule oikein mitään, jos koska tahansa leikkaussaliin saattaa rynnätä kirkuva mölylauma tuhoamaan ja raiskaamaan kenenkään kykenemättä estämään.
Tervehdys Huru-ukolle, Toiselle professorille, Rouva Anolle, Juha Kivelälle, Ano1:lle, TR:lle, Ano2:lle, Vanhalle kyynikolle ja Qroquiuss Kadille & kiitos hyvistä kommenteista ja lisäyksistä. Voihan sen ohrakyrsän selitys olla myös osittain siinä että se vaan soundaa jotenkin sopivalta.
Ohrasta puheen ollen tuli mieleen muun kuuluisa kommentti, kun ruuan laatu ja maku ei tyydyttänyt henkensä edestä paennutta...”Antakaa mulle mun rahat!”. kyse taisi olla mm. ohrapuurosta, joka meille pimeänpuoleisille kyllä luemma maistuisi... mullekin.
Anokas
Tervehdys, Anokas.
https://static.mvlehti.net/uploads/2015/10/12072622_430882527109177_1322581621955849718_n-e1443686120268.jpg
Ohraryynipuurosta ei kukaan ole tainnut täällä puhua. Se tehtiin puilla lämmitetyssä uunissa, ja padan täytyi olla uunissa aika monta tuntia; en muista kuinka monta. Se oli todella hyvää. Valitettavasti en ole sitä saanut moneen kymmeneen vuoteen.
Tervehdys, Toinen professori. Joo, olen sitä itsekin syönyt ja hyvää on.
Se uunissa tehty ohrapuurto oli tosiaan hyvää, varsinkin puilla lämmitettävässä uunissa. Puuropata illalla uuniin niin aamusella oli puuro valmis.
Huru-ukko
Uunissa, yli yön, haudutettu tattaripuuro on myös mainiota. Vaatii leivinuunin tullakseen kunnollista, punertavaa herkkua. Tuli vastaan vuonna kivi-ja-keppi, olin maatilamajoituksessa, ainoa keliaakikko. Ja ihmettelivät mitäs tarjoaisivat aamuevääksi. Ehdotukseni, lasi vettä & kuppi kahvia, ei jostain syystä tyydyttänyt emäntää. Teki sitten vuoallisen tattaripuuroa, oli hyvää toki mutta sitä oli paljon.
Kattilassa värkättynä muistuttaa helposti kittiä, maultaankin. Sähköuunissa haudutettuna ihan syömäkelpoista muttei mitään pikapuuroa.
Ohraleivästä olen kuullut rooman legioonalais-selityksen. Normaalia leipää oli vehnäleipä, rangaistuksena tai pulan iskiessä tarjottiin ohraleipää. Ohraleipä on vähemmän maukasta.
Pyssymies
Tervehdys Huru-ukolle ja Pyssymiehelle & kiitos kommenteistanne. Lisätäänpä tähän vielä maukas hirssi. Sitä vaan täytyy liottaa ja keittää pitkään kun se turpoaa mahassa aika lailla.
Lähetä kommentti