ANTERO LÄRVÄNEN JA AMMATTITOIVOJA

- Hyvää päivää, hyvät kuuntelijat. Täällä Antero Lärvänen Huitsinnevadan paikallisradion lähetyksessä ja tällä kertaa tutustumme vähän esillä olevaan mutta erittäin vaikutusvaltaiseen virkahenkilöryhmään eli valtionhallinnon ammattitoivojiin. Meillä on haastattelussamme kyseisen ryhmän edustaja Usko-Toivo Hääkensäk sisäasiain kurjistamisministeriöstä. Tervetuloa lähetykseemme, Usko-Toivo.

- Kiitokset, Antero ja tervehdys kaikille pinnanmaalaisille kuunteljoille.

- Kerrotko Usko-Toivo hieman itsestäsi ja urastasi?

- Niin joo, minähän olen siis selitteläätiön ja sovelletun spedestetiikan maisteri Tampereen yliopistosta. Olen ollut pitkään julkishallinnon palveluksessa. Ennen nykyistä uraani olin parikymmentä vuotta valtionhallinnon kehittämistoiminnan kehittämistoimistossa jossa suunnittelin kehittämisprojekteja joissa suunniteltiin kehittämisprojekteja. Työni akateemisesti työllistävä vaikutus oli varsin merkittävä.

- Sitten 2000-luvun alussa siirryit nykyiseen tehtävääsi ammattitoivojaksi.

- Kyllä. Silloinhan alettiin elää aikaa jolloin sekä poliittinen- että virkakoneisto alkoi karistaa harteiltaan vanhan insinööritodellisuuden taakan ja siirtyä virallistettuun toiveajatteluun. Tiesin, että tehtäväni oli haastava mutta otin sen mielelläni vastaan.

- Mikä tehtävästäsi teki erityisen haastavan?

- No tietysti se, että valtiokoneistossa virallistettu toive ei ole vain toive, vaan se on selvä käsky ja menettelytapa jonka mukaan toimitaan. Työhöni sisältyy siis suuri vastuu, että pystyn kehittämään nimenomaan poliittisesti oikeaoppisia toiveita.

- Kerrotko hieman näistä käskyiksi ja menettelytavoiksi muuttuneista toiveista?

- No niitähän on tietysti paljon, mutta kaksi suurinta ovat päällimmäisenä. Ensimmäisenä tietysti toive siitä, että maahanmuutto ja nimenomaan kehitysmaalainen maahanmuutto olisivat maallemme juuri sellainen siunaus kuin mitä olemme toivoneet. Toivomme siis edelleenkin että paljon puhuttu kotouttaminen lopultakin onnistuisi.

- Mutta tehän toivotte sitä että joku, mikä on mennyt perseelleen jo yli kolmekymmentä vuotta alkaisi toivomalla toimia. Ja se kotouttaminenhan on oikeastaan termihirviö joka ei tarkoita mitään mutta jota on mukavaa hokea.

- Totta kai me elämme edelleenkin sen toiveen mukaisesti. Kai Antero ymmärrät että jos niin ei tehtäisi niin joku saattaisi ajatella valtiokoneiston toimineen rikollisesti. Ja jos rikollista valtiokoneistoa sanoo rikolliseksi valtiokoneistoksi niin syyllistyy ilman muuta valtiorikokseen. Pakotetulla toiveajattelulla itse asiassa suojelemme suomalaisia rikolliselta toiminnalta. Ja mitä tulee tuohon kotouttamiseen niin eihän se ole termihirviö vaan käyttökelpoinen poliittisessa ajattelussa muokkaantuva ja muotoutuva työkalu. Senhän kehitti alun perin bullshitologian professori Hirvetta Katkerainen tuossa 1990-luvun alussa. Hän ymmärsi, että insinööriajattelusta vapaita ja vapaasti muokattavia termejä tarvitaan jotta voidaan pakottaa ihmisille tarpeetonta välttämättömänä.

- Niin. No mikäs se on se toinen päätoive?

- No tietysti tämä Vihreä Siirtymä. Se pitäisi toteuttaa parasta mahdollista vauhtia huomattavasti nopeammin mutta eihän meillä ole minkäänlaista infraa millä se tehtäisiin. Samaan aikaan kun toimivaa energiaa ajetaan alas. Niinpä virallinen toiviokäsky on että jos ne asiat vaan jotenkin suttaantuisivat. Ja että kansalaiset eivät kiinnittäisi huomiota tähän, no, marginaaliseen suunnitteluvirheeseen.

- No niinhän se olikin. Mutta osaatko kertoa joistain virallisista toiveista jotka menivät ihan tunnustetusti pieleen?

- Niin no… onhan niitä… tietysti kaikki jos ajatellaan insinööritodellisuuden mukaisesti… mutta joo, se hanhiasia… kun me kehitettiin toive että ne lentäisivät vain niille varatuille pelloille. Kas kun meillä hallinnossa ei olla hirveästi perehdytty tuohon varsinaiseen luontoon. Niin ajateltiin että hallintopäätökseksi muutettu vankka toive riittäisi. Mutta sitten Suomen Metsästäjäliitosta otettiin meihin yhteys ja kerrottiin että hanhien kommunikointikyky ihmisten kanssa ja kyky noudattaa hallinnollisia päätöksia on varsin rajallinen.

- Me päätimme vetää tämän toiveen pois mutta silloinen ympäristöministeri Krista Mikkonen oli – piru vie – ehtinyt saada sen itselleen ja alkoi puhua siitä julkisesti sen kummempia miettimättä. Siitähän koiranleuat piruilivat paljon ja hartaasti ja se saa niin minut kuin koko toivojien ammattikunnan toivomaan ihan viran puolesta että se maalittamislaki saadaan voimaan kaikessa ankaruudessaan. Ei sivistyneessä valtiossa saa vallanpitäjille piruilla. Ei varsinkaan faktapohjalta. Se on ihmisen ja hänen työnsä halveksuntaa.

- No mitenkäs, onko teillä suunnitelmissa tulevaisuuden toiveita joista tulee käsky ja menettelytapa?

- Niitähän on paljon mutta nostan esille kaksi. Ensinnäkin virallinen toive siitä että suomalaiset eivät mieltäisi kehitysmaalaisten elintasosiirtolaisten elättämistä ristiksi ja riesaksi vaan iloksi ja etuoikeudeksi. Se on harras virallinen toive. Ja toinen on tietysti se, että äänestäjät ymmärtäisivät että jokainen Järjestelmäpuolueen ulkopuolelle menevä ääni on ääni pelottavalle äärioikeistolle.

- Tämähän oli oikeastaan itsestään selvää. Olisiko teillä tähän jotain loppukaneettia?

- Toivossa on hyvä elää. Varsinkin pakotetussa sellaisessa.

- Ja näinhän se oli. Usko-Toivo Hääkensäk, kiitän teitä haastattelusta. Täällä Antero Lärvänen Huitsinnevadan paikallisradiosta varsin toivottomista tunnelmista. Siirto rutioon.

- Ja täällä paikallisration rutio. Jatkamme musiikilla ja Ylermi Vilvatväinen & Hässitty Käsitys-orkesteri esittää kappaleen ”Sulle tekisi en koskaan mitään släärää”.