Eli suoran ykkösen ruhjovaa voimaa
Siirrytäänpä taas hetkiseksi ylimasentavasta
nykypäivästä muistojen Kekkoslovakiaan. Silloinhan suomalainen liikkui mopolla.
Ja mopolla tarkoitetaan mopoa, ei niitä huuthelvetistä tuotuja moposkoottereita
eikä varsinkaan nykyisiä sähköhötkylautoja vai mitä ne on. Tuolloin
Kekkoslovakiassa oli vaikea käydä ulkona ilman että näki vähintään yhtä mopoa.
Nykyisinhän sellaiset vanhat mopot ovat hinnoissaan jos ne ovat kunnossa.
Käydään läpi pieni muistokavalkaadi. Ja senhän aloittaa itseoikeutetusti Pappa-Tunturi:
Soliferilla vastaavanlainen malli oli Solifer
Export:
Myös ulkomaalaisia vastaavan tyylisiä mopoja oli
myynnissä. Ainakin norjalainen Jupiter:
Ja yhtä lailla norjalainen Øglænd:
Itätavaraa mopomarkkinoille ei oman muistini mukaan
tullut ainakaan Neuvostoliitosta mutta olihan myynnissä Tshekkoslovakialainen Jawa-mopo:
Johan sliipparitkin aikanaan lauloivat ”en tarvitse
Skodaa, Pobedaa, kun saan Jawalla kaasuttaa, numero selkään ja baanalle, Jawa
on tehty miehille”. Tämä Jawa oli kai lähimpänä sitä moottoripolkupyörää.
Vielä lähempänä oli tietysti ranskalainen etupyörän apumoottorilla varustettu Velosolex:
Mutta kyseinen mopojotakin ei käynyt meillä kaupaksi
ja maahantuoja joutui myymään niitä poistohintaan. Ehkä tuollainen kulkuväline
sopi sitten paremmin Ranskan päällystetyille kaduille. Kekkoslovakialaisille
nuorille myytiin tietysti myös sporttisemman oloisia mopoja. Niin kuin
esimerkiksi Tunturi Sport:
Samoin kuin sen seuraaja Tunturi Super Sport.
Soliferilla taas oli omansa eli Solifer SM:
Myynnissä myös oli Helkama Raisu:
Kaikki nuo mopot olivat käsittääkseni
kaksitahtikoneita ja jokaisella Kekkoslovakialaisella bensiksellä löytyi myös kaksitahtipumppu:
Vaan lieneekö niitä enää yhdelläkään bensiksellä? Jos
jollain lukijalla on havaintoja niin ne otetaan mielellään vastaan. Sitten
1970-luvun lopulla tulivat ne tossumopot eli Honda Monkey joka oli jo
nelitahtinen:
Ja Suzuki PV joka muistaakseni oli
kaksitahtinen:
Näitähän jätkät virittelivät kulkemaan ihan
järkyttäviä nopeuksia mikä oli itsessään pirunmoinen riski kun eihän noiden
runkoja oltu kovin suurille nopeuksille suunniteltu. Tässä aikaisemmin tuli
todettua että tuolla mopopuolella ei itäkalustoa pahemmin ollut. Sen sijaan
moottoripyöräpuolella tilanne oli toinen. Joskus 1970-luvulla tulivat
japsipyörät mutta sitä ennen Suomen teillä oli hyvin yleinen näky
neuvostoliittolainen IC:
Sekä tshekkoslovakialainen Jawa:
Ja tässähän tätä muistelua Kekkoslovakian ajalta taas
oli. Sehän sopii päättää mopoiluteemaan sopivalla musiikilla joka on tietenkin
Sleepy Sleepersin kappale Kesämopo, albumilta The Mopott Show, vuodelta 1979:
42 kommenttia:
Joo, Suzuki PV oli 2-tahtinen.
- Sikäli kun muistan, oli helppo/halpa virittää.
Kaverit niitä viritteli ja ainakin 1 ajoi noin 75+ km/h poliisin tutkaan...
Ja yksi toinen alamäkeen henkilöauton kylkeen. (Saattoi olla Mankikin, ei nuin vanhoja muista enää tarkasti.)
Moikka Ykä
Joo, rapiat 80 kulki solifrer Suzuki 80-luvulla silloin kun olin nuori, kaunis ja kuolematon. Nykyinen mopo menis varmaan sen 200, jos uskaltaisin ajaa, mutta en ole enää kuolematon, ja sen kauneuden kanssakin taitaa olla vähän niin ja näin.
T. Ymmi
Tästä pappamopo miehelle, joka vielä osaa tehdä asioita itse
https://huutokaupat.com/3822374/pappa-tunturi-1974-pala-suomen-mopohistoriaa
Olikos se itäsaksalainen se MZ? Jolla moni aloittelija ajoi sisäkurvin puolen ojaan, siinä kun ei se lamppu kääntynyt etupyörän mukaan kuten noissa muissa. Ja äkkipoika kun käänsi ja käänsi sen lampun mukaan, kuten oli oppinut/tottunut muissa ajokeissa. Ja metsä/oja kutsui. Itekkii saman källin tein serkupojan isän Mz, eli mitsuksi niitä myös kutsuivat.
Huru-ukko
Joo, mulla oli 80-luvulla Helkama Kaveri, automaattimopo! Ajelin sillä vissiin kymmenkunta vuotta. Yhden kerran vain pakoputki katkesi (ruostui). Pirunmoinen ääni lähti kylänraitilla.Muuten vain ajoa. Kui paljon, en tiedä, ei ollut mitään mittareita mopossa. Kuvankin laittaisin, mutta en osaa tähän blogiin. Laitan Ykälle.
Jovain sitä ammattikouluaikoihin(joskus jeesuksen poikavuosina)tuli mopolla pörräiltyä,Jupiter Sport-mallisella,siinä oli tankki enempi vaakatasossa,kuin YP:n kuvassa.Täällä susrajan takana 50-60-luvulla
prätkät oli duunareilla persiin alla työmatkoilla.Lähinaapurilla Jawa 250cc,isäukolla IC Planeta 350cc,vm.-59,eli 1-sylinteri ja kaksiosainen satula.
Oli myös engelsmanni 4-tahtisia,BSA,Norton,Triumph ja nykyään Intiassa tehtävä Royal Enfield,mutta korkeamman hinnan takia niillä ajeli enempi pomoporukka.
Tervehdys Vittuuntuneelle NettoVeronmaksajalle, Ymmille, Ha-nostrille, Huru-ukolle, Terho Hämeenkorvelle ja Vanhalle kyynikolle & kiitos kommenteistanne.
VNV: Hurjimpien huhujen mukaan oilla tossumopoilla ajettiin tutkaan reillusti päälle satasen.
Ymmi: Ei kauneudesta kannata välittää. Jos rumuus olisi palavaa polttoainetta niin minunkin pärställä lämmittäisi kokonaisen kunnan.
Ha-nostri: Näyttää hyväkuntoiselta ja veikkaan että loppuhinta menee yli tonnin.
Huru-ukko: Joo, niitä MZ-pyöriä oli myynnissä 1970-luvulla.
Terho: Tuo Kaveri on minulla ihan unohtunut. Ja lämmin kiitos hienosta kuvasta.
Vanha kyynikko: Se 1960-luku oli sitä itäpyörien aikaa. 1970-luvulla alkoi sitten olla vara ostaa autoja. Pommi-Corolla, Latukka, Datsun Amppeeri, Kupla jne.
Ennen mopoikää alla pärisi pappiksen rähjä, 15 vuotiaana omilla ja isän rahoilla vähän ajettu Raisu kotiin. Olisiko ollut edes viikkoa vakiona, koulun tiloissa toimi tekniikan kerho jossa jokainen kynnelle kykenevä viilasi mopoaan vaihtelevalla menestyksellä. Taivas aukesi siinä vaiheessa kun sai Mopo-sportin katalookin käsiinsä ja pääsi tilaamaan kesätyö tienesteillään isompaa sylinteriä mäntää kaasutinta, tehari oli jo kerhossa hitsattu, romut kiinni raisuun ja pienet säädöt niin huiput alkoi hipoa 80 km/t, jarruthan eivät moista vauhtia hillinneet kuin nimeksi mutta ei se silloin haitannut. Jos sattui jäämään kiinni niin poliisista riippuen tuli joko pikku rapsut tai nokian nuoriso-ohjaajaa jalkoihin ja kuulapäävasaraa kaasuttimen.
PV:n kone oli 80 kuutioisen Crossin mylly pienemmällä sylinterillä ja kaasarilla, laittamalla crossin kilkkeet kuoppatutkan sai kulkemaan välityksistä ja kuskin painosta riippuen jopa rapeaa satasta, niiden yleistyminen muutti myös viranomaisten suhtautumista, mukaan tulivat kortitta ajo ja vakuutus seuraamukset.
Tervehdys, Mito Islam ja kiitos jaetuista muistoista. Itsellänihän ei sitä varsinaista mopoikää oikeastaan ollutkaan kun isäukko kysyi että haluanko rippilahjaksi sen moponräähkän vaiko haulikon ja vastasin että haulikon. Silloinhan 15-kesäinen saattoi käydä pyssyn kanssa ihan itsekseen metsällä.
Lähiön kasvattina pärisevät vehkeet kiinnosti paukkuvia enemmän(mitenköhän nykyään), toisaalta oli sen verran levotonta menoa teininä että se mopo taisi olla turvallisempi valinta. Mopo laajensi mukavasti elinpiiriä mutta se ensimmäinen auto vasta avasi maailmaa isosti, taisi mennä ensimmäiset vuodet kaikki vapaa-aika tiukasti ratissa Suomea ympäri pörräten ja ennen kaikkea sai taukoa viinalla läträämiseen.
Minun nuoruuteni Kekkoslovakiassa ja Impivaarassa mopojen yleistyminen oli suorastaan Taivaan lahja. Siihen aikaan autoja oli vain harvoissa perheissä ja Lapissa etäisyydet olivat pitkiä.
Meillä oli isossa perheessä Tunturi ja Solifer, mutta vain yksi kerrallaan. Meillä pojilla oli tapana tehdä kalareissuja kymmenien kilometrien päähän polkupyörillä, joten mopon saaminen oli taivaallista.
Yhtenä juhannuksena mummo ja enon perhe olivat tilanneet ruokaa naapurissamme olevasta kaupasta ja jonkun meistä pojista piti toimittaa ne 12 kilometrin päähän korpijärven rannalla sijaitsevaan mummolaan.
Isoveljeni kieltäytyivät, koska oli jo päällä jumalaton ukkosmyrsky. Minä olin vasta kymmenvuotias, mutta siinä sain ensimmäistä kertaa tilaisuuden ajaa yksin mopolla pitkän reissun. Ukkonen jylisi ja satoi kaatamalla koko matkan, mutta minä vaan nautin ajamisesta.
Omalle pojalleni annoin heti moporahat, kun hän täytti 15 vuotta.
Meillä oli isälläni Goebel-merkkinen mopo, ja 12-vuotiaana yritin ylipuhua poliisilaitoksen sihteerin herra Lindqvistin järjestämään minulle erikoisluvan mopolla ajamiseen, johon hän aluksi suhtautuikin varsin myötämielisesti kunnes kysyi ikääni, jolloin ilme muuttui ja hän totesi että saa nyt sitten vielä jonkun vuoden odottaa.
Kun tulin ajoikään, ostettiin sitten toinenkin mopo, Rabeneick. Oudosti muistikuvat näistä ovat jääneet hieman hämäriksi, koulumatkojakin niillä tehtiin, mutta koulu oli lukioaikoihin jo niin ahdistava paikka, ettei muisti paljoa tallettanut. Siihen aikaan sellaisessa kaupungin lukiossa oli aikalailla yläluokkaisen väen lapsia, joista monet olivat matkan varrella jääneet useita kertoja luokalleen, niin että lukiossa ajelivat jo autoilla.
Erottuani koulusta ja vannottuani, etten enää luota ainoaankaan opettajaan, vaan hankin kaiken tietoni itse, ensimmäiset työtuloni sain kirjoittelemalla paikalliseen työväenlehteen, ja avustin myös lehden aamujakelussa ja postituksessa. Siinä hommassa tarvitsin mopon, jonka merkkiä en muista, tai sitten se oli niin nimetön että se oli vain mopo.
Tuossa tuli blogin innoittamana vähän selailtua erilaisia moposivustoja netistä, ja täytyy todeta että ainakin noilla hyvin kunnostetuilla pappatuntureilla on aika hyvät hintanoteeraukset.
Nyt kun rikos on vanhentunut, teini-ikäisenä kuuluin monkkari( monkey ) ja pv jengiin. Treella. Kyllä niitä viriteltiin mitä ihmeellisimmillä tavoilla. Hyviä vehkeitä olivat. Ympäri tretta painettiin menemään osa laittomilla, osa laillisilla. Ilman valoja. Urheilukentillä reviteltiin ja kaupungin kukkapenkit saivat kyytiä. Tampellassa oli päämaja. Luola missä mopoja viriteltiin, soitettiin bändissä heviä ja ryypiskeltiin isiltä varastettuja viinaksia. Oli se hienoa, kun ajeltiin auringonlaskuun hirveällä metelillä.
Itselläni oli vanha Pyrkijä, kun taas kavereillani oli uudet Soliferit. Käsivaihteet olivat kyllä hyvät metsäpolkuajossa. Moottori taisi olla aika väljä, kun en meinannut pysyä kavereiden mukana maantieajossa. Ylämäet ottivat koville, mutta kun päästiin alamäkeen, päästelin tuhatta ja sataa ohi Soliferien. Sain sitten Tunturi Sportin. Jostain syystä, kun palasimme elokuvateatterista koteihin moopedi tuntui kulkevan vinhasti. Johtuikohan se James Bondin tuottamasta adrenaliinista ja testosteronista.
Tuli vielä mieleen Tunturi Sportistani. Ajelin usein koulusta joen yli vanhaa sillanrähjää pitkin. Puusilta oli joka kerta enemmän ja enemmän kallellaan. Sitten olikin viittä vaille etten horjahtanut jokeen. Eli hengenmeno saattoi olla lähellä. Kuten usein nuoruuden kuvitellun kuolemattomuuden aikana. Ehkä joku näki ajoni, koska silta olikin tuota pikaa purettu. Kuten myös risa maanmittaustorni, jonka huipulle kiipesimme leväisiä tikkaita pitkin kahvettelemaan.
Voisiko sanoa, että moottoripolkupyörä eli kansainvälisesti MOtorveloziPEDi on tehnyt uuden tulemisensa sähköavusteisten fillareiden muodossa?
Kun mopotimusiikin pää on avattu, soittakamme myös tämä ylistyslaulu Pappa-Tunturrrille:
https://www.youtube.com/watch?v=y24Dae0Ju_M
Mutta ajat muuttuvat.
Kun papalle piti aiemmin ostaa lahjaksi televisio, ei se käynyt, kun pappa ei enää nähnyt paljon mitään.
Eipä käynyt lahjaksi radiokaan, kun pappa ei kuullutkaan oikeastaan yhtikäs mitään.
Pappa-Tunturiakaan ei voinut ostaa, kun pappa ei pysynyt enää jaloillaan.
Niinpä ostettiin sitten papalle mopoauto.
Pappatunska on kova peli. Olen joskus vuonna 1 ja 2 ollut moisen perässä rullalaudalla.
Ylämäkeen mentiin 78km/h eli viritetty peli käsivaihteilla. Ihme kun on vielä hengissä nimittäin eihän siinäkään kokeilussa mitään järkeä ollut.
Vuosi oli 1981.
Solirefejä viritettiin aika tuelta ja nehän meni aika lujaa.
Yksi kaveri laittoi sen aikaiseen mopokunkkuun eli Raisuun 5 vaihteisen MotoMinarellin cartauton moottorin.
Pikkasen piti runkoa jäykistää. Hitsattiin siihen teräslevyjä . Meinaan se Raisu kulki 160 ja lähti nopeammin liikennevaloista kuin sen aikaiset piikit.
Siitäkin tuli aikoinaan sakot. Kaveri otti homman nimiinsä mutta kyllä me muutkin syylliset osallistuttiin sakkoihin. Se harrastus loppui siihen.
Cart auto hommia kyllä jatkettiin ja käytiin radalla kokeilemassa.
Täytyy myöntää,että on ihme kun on vielä hengissä. Eihän 15-16 vuotias junnu edes älyä kuinka tyhmiä juttuja tulee kokeiltua.
Pappatunturilla on muutettu Suomen poliittista historiaa. Karjalasta kajahti kun Eino Poutiaisen pappatunturin muhkea ääni kuului kylän raitilta tarakalla laatikko jossa SMP'n vaalimainoksia.
Muinoin olivat potkulaudat alle nelivuotiaiden ajopelejä. Ainakaan kukaan yli kuusivuotias ei olisi semmoisella kehdannut ulkosalla ajella. Polkupyörällä piti osaa ajaa ja ilman apupyöriä. Ja muinoin oli potkulaudoissa kunnon pyörät, siis niissä muksuillekin tarkoitetuissa – puhe ei nyt ole paperitehtaisiin yms. laitoksiin tehdyistä värkeistä. Vähintään leipälautasen kokoiset, ei skeittilautojen naurettavia pikkupyöriä.
Pappatuntsa oli kova kulkemaan aluksi – sen välityksiä piti muuttaa joskus 60-luvun alkupuolella. Tehdas sai huutia aiheesta ja siksi mallia muutettiin.
Solivieteri oli vänkä värkki, nimittäin sen luistiohjattu moottori oli helppo virittää. Luistin reikää piti hieman suurentaa. Tämä oli sikäli etevä tapa, että ei sitä nähnyt moottoria avaamatta. Kaasutinta ei tarvinnut vaihtaa, eikä tehdä muutakaan helposti paljastuvaa viritystä. Solkku kulki kakkosella yhtä lujaa kuin muut mopot kolmosella – ja kolmosella oli vauhtia masentavasti, kuulemma. 80 näytti auton mittari.
Tähän väliin kummallinen fakta: En ole ikinä saanut yhtään ylinopeussakkoa, siis ikinä. Olen jokusen kerran ajanut tutkaan aika haipakkaa – mutta väärään suuntaan, kai, tai jotain. Tutka ei vielä / enää päällä...
Solifer SM SM = surkea mopo? Tämä oli hyvin vakaa värkki, oli helppo ajaa hitaasti. Häh, kysyy nykynuoriso. No, kannonkiertäjät tietää. Raisu oli tehdasmalli meille trialkuskeille. Tämä oli kova sana Vesterisen aikaan.
Muuten muuan franskalainen kummajainen oli Mobylette, vähän kuin mopojen rättäri. Siis outo, hyvin outo.
Kaksitahtipumppua en muuten ole aikoihin nähnyt bensa asemalla. Se öljyinen bensa karstasi ihan helevetisti ja kuristetut mopon moottorit oli muutenkin hieman työllistäviä hoidoltaan. Tuoreöljyvoitelu – mikäs se on. Ei näkynyt silloin kuin japsien isoissa moottoripyörissä.
Honda Monkey näkyi ekan kerran uutisessa australiasta, pitivät kuulemma semmoista peräkontissa bensan loppumisen varalle. Autiomaassa on pitkät bensanhakumatkat, ikävä kävellä helteessä.
Sitten näkyi rata-autojen varikoilla monkkareita, moottoripyöriä. Kulkivat ainakin kahdeksaakympiä ja niissä oli kahdeksankymppinen moottori. Suomeen tuotiin sitten myyntiin mopoiksi kuohittuja monkeytä.
IC oli ja on edelleenkin Moottoripyörä. Sen tankin korkki on muuten miehille suunniteltu. Avaamisensa vaatii voimaa ja Asennetta.
Janeček-Wanderer oli 60-luvulla mydyin moottoripyörä. Harmikseni myin pois omistamani, enkä ostanut sitten yhtä tarjottua loistokuntoista 350 kuutioista. Vieläkin harmittaa hölmöyteni. Piti sitten hommata korvikepyörä, rojuenkeli, myöhemmin.
Jawan ääni, se oli Moottoripyörän ääni, kuiva, kumea, voimaa uhkuva ääni. Ei mopon rääkynä eikä harrikan plörinä, Billybob päästää housuunsa märkä pierua...
Pyssymies
Pappatunturinkin sai kulkemaan sen 75+ kun vähän rassasi. Solifer Suzuki kulki sen ihan rattaita vaihtamalla.
Aika lötköhän se oli niissä nopeuksissa kun runko oli tehty ihan eri vauhdeille.
Kun siihen runkoon hitsasi muutaman teräslevyn niin sitten se oli ihan soiva peli mutta hengenvaarallinen.
Miettikää nyt kun tuommoinen kaljatökin kokoinen härveli menee 75+ ja kyydissä on teini 60-80 kiloa.
Honda Monkeytä ei voinut virittää samalla tavalla. Rattaita pystyi vaihtamaan ja huiput ottamaan ulos mutta se oli laiska nelitahtinen.
Raisuun pystyi vaihtamaan vaikkapa Motor Minarellin koneen ja se oli tasan samannäköinen ja kokoinen kuin alkuperäinen.
Ei poliisikaan niitä erottanut ellei käynyt koeajolla.
Motor Minarellin peruskoneesta lähti sen 48 kaakkia ja mopoon se on aika paljon.
Kyllä Raisuunkin jokunen kilo lisärautaa piti hitsata ennenkuin sillä uskalti virityksen jälkeen ajaa.
Hajuhan tuon moton paljasti. Eihän se ihan tavalla bensalla käynyt.
Sinänsä ihan outoa etten ole junnuvuosien jälkeen ollut yhtään kiinnostunut kaksipyöräisistä.
Se villitys meni vaan ohi.
Se Soliferin eka sporttimalli oli Solifer Speed,
myöhemmin sitten nimettiin SM:ksi!
Pilkun...Anox
Yksi merkki oli yrjöltä unohtunut nimittäin Simson joka oli mielestäni viellä enemmän " Pappa" kuin tunturi.
Joo.Pappa Tunturi on klassikkojen klassikko. Minullakin oli sellainen ajokkina pari kesää, kunnes sain hankituksi pässin eli BSA:n, joka olikin jo oikea moottoripyörä. Tunturi jäi pikkuveljelle, joka teki siihen mitä ihmeellisimpiä virityksiä, kunnes lentävät pysäyttyivät ja ratsasivat. Mitä sanoivat, siitä on ehkä parempi vaieta. Noista listan kahdesta viimeisestä täytynee sanoa, että Java oli moottoripyörä mutta IC lähinnä hengenvaarallinen murheenkryyni niin kuskille kuin sivullisillekin.
Nuo nykyajan "mopot" taitaa olla nelitahtivehkeitä ja joll kaksitahtinen tekee itse 2T-bensan
Ruohonleikkuritki on nykyään 4 tahtivehkeitä.
Ja tietenki tähän kuuluu https://www.youtube.com/watch?v=QfSTjFtYozQ
-jpt-
Meillä oli 60-luvulla Bauer. Sport mallinen, sachs moottorilla.
Tervehdys Mito Islamille, Nils-Aslakille, Seppo Oikkoselle, Ano1:lle, Ano2:lle, Ano3:lle, Qroquius Kadille, Joppos123:lle, Ano4:lle, Pyssymiehelle, Anoxille, Obbille, Strix Senexille, jpt:lle ja Ano5:lle & kiitos kommenteistanne, lisäyksistänne ja jaetuista muistoista. Niitä on mukavaa lukea ja tulihan tuossa sellaisia mopomerkkejä joista itselläni ei ollut muistikuvaa.
Ano4 mainitisi Eino Poutiaisen (lausuttiin Poudiainen) ja hänhän tosiaan ajoi se kuuluisan ”mopetirallin” vuoden 1979 eduskuntavaaleissa. Hänen vaalilauseensa oli ”älä jätä Einoa tipalle” ja hän pääsi läpi. Ikävä kyllä hän sitten kuoli melko pian myöhemmin.
Mopo sport noita viritysosia aikoinaan myi, kuvastosta katsottiin ja posti toi.
Aluksi vaihdettiin rattaita ja sitten mirkelillä männän päältä ja helmasta pois. Sitten vaihdettiin jo kaasutinta ja rakenneltiin tehoputkea, yleensä ääni kasvoi suhteessa enemmän kuin vauhti. Mitäs kun ei kukaan osannut laskea oikeita mittoja oikean vastapaineen saamiseksi.
Sitten hommattiin isompaa sylinteriä ja jonkun mopo kulki sitten vähän aikaa sen satasen, eihän ne alkuperäiset laakerit kauheasti kestäneet tehonlisäystä.
Yksi tuttu ajoi rikospoliisin ladan ohi toistasataa honda monkeyllä, oli isommat venttiilit ja hiottu nokka ja 80 cc sylinteri, poliisitkin olivat ihastelleet hienoa viritystyötä. Kaverin sukulaismies omisti moottorikoneistamon ja oli hyvää hyvyyttään tehnyt sukulaispojalle kannen ja nokka-akselin. Tuohon aikaan noista selvis pelkillä sakoilla, muistaakseni.
Ei noilla kukaan itseään hengiltä saanut vaikka soramontuilla kaahattiin ja niin kovaa pakkasta ei ollutkaan ettei mopolla menty.
Sittemmin nuo hävisivät pitkäksi ajaksi ja vasta viimevuosina noita pahaäänisiä härveleitä on ilmestynyt taas katukuvaan. Kun muistaa oman nuoruuden, niin ei oikein jaksa kauhistella poikien mopoilla kaahausta.
Tervehdys, klova. Tuo oli tuttua varsin monelle meidän ikäpolvemme hepulle. Tuosta postimyynnistä tuli mieleen että silloinhan tilailtiin levyjä Epes´s Music Shopista.
Aika kultaa muistot. Taidetaan nopeudetkin muistaa yläkanttiin ...
-thinker Dill
Tervehdys, thinker Dill. Hyvin mahdollista. Muistellaanhan inttiäkin lämmöllä vaikka siellä vallitsevana tilana oli kestovitutus.
Olihan se PV. Omilla rahoilla ostettu, siihen aikaan sai natiaiset käydä rahaa vastaan töissä. siihen sitten piti tilata isompaa pyttyä ja kaasaria. Pakoputkikin avattiin ja otettiin tamppoonit pois jos joku muistaa. Mukavasti meni,mittarin mukaan seittemääkymppiä pintakaasulla ja huippuja en viitti sanoo kun ei sitä kukaan usko. Mutta kiva oli antaa hanaa ja mennä heittämällä ohi autoista. Sillon oli vielä kuudenkympin rajotukset kaupungeissa.
Ei sillä jalkoihin jäänyt.
Tervehdys, Ihmettelijä. Siihen aikaan muuten natiaiset sai tehdä töitä joita nykyisin ei saa tehdä ilman 18-v ikää, kursseja ja tutkintoja.
Mulla oli ihan vakio pappatunturi se hankittiin (kesä)työmatkoja varvet ja ajoin sillä 18 vuotiaaksi asti. Nykyään ainakin kaupungeissa mopoilu ei enää ole niin iso juttu kuin 80-luvulla vaikka mopomiitit ovat mielestäni kasvaneet johtunee somesta ja älypuhelimista kun sana kulkee niin nopeasti. Aikuis ja pappa mopoilijat ovat kadonneet lähes täysin. Tunteeko kukaan mopoilevaa aikuista enää? 80-luvulla oli vielä joitain
Kaarlo Markkanen
80 luvulla sai natiaiset tehdä duunia. Itsekkin jaoin savon sydämmessä "Viikko-Savoa" ja välissä tolkuttomasti mainoksia. Rahat meni bensaan ja sakkoihin. Kahjoa aikaa. Autolla olen saanut tasan yhdet ylinopeussakot ja yhden parkkisakon.
Mopoaikaan tuli keskimäärin yhdet sakot viikossa. Kuopion poliisit tunsivat jo etunimeltä ja ei ne aina ihan kaikesta sakottaneet. Nauroivat meikän virityksille ja olihan osa niistä aikalailla innovatiivisiä.Ihan reiluja skoudeja.
Yleensäkin ne kenttäkonstut on ihan reiluja kavereita, jos ei nyt aivan kamalia rötöksiä ole tekemässä. Ja varsinkin siinä vaiheessa kun tulee sanomista, niin nostaa vaan reilusti käden pystyyn virheen merkiksi eikä ala inttää mylykyttää vastaan.
Niistä Kuopion polliiseista: Ajelin Petoselta keskustaan päin, viimeinen sivu vuorolla ja koko yhtiössä. Näin minä ne polliisit siinä pysäkillä tutkan kanssa Petoselle mennessä, vaan aattelin ettei ne siinä enää ole, kun takaisin tulin. Olihan se konstu siellä. Käänsi selän ja työnsi sitä tötteröä kainaloon ja oli muka ettei huomaa.
Tuttu sikäli, että monet kerrat tavattu kun hinausautoa ajelin. Muuanna jouluaattonakin, kun piti ojasta hakea katollaan ja lunta täynnä ollut kulkine pois.
Huru-ukko
Petoselle kun ajoi vanhaa kautta eli ei siis motaria pitkin niin Rauhalahden risteyksessä oli aika usein tutka.
Siihen aikaan ei ollut kamera-autoja vaan ne oli juurikin niitä puskissa väijyviä koppalakkeja tötterön kanssa.
Ajelin aikoinaan ennen inttiä Hallmanin jakeluautoa niin silloin tuli sitä tietä koluttua.
Täytyy tässä muutaman viikon päästä lähteä käymään Kuopiossa. Pitää käydä moikkaamassa suvun uutta tulokasta. Meikästä tuli 4 kertainen isoisä.
Tervehdys Kaarlo Markkaselle, Joppos123:lle ja Huru-ukolle & kiitos kommenteistanne ja jaetuista muistoista.
Kaarlo: Nykyisin taitaa olla kuitenkin näitä mopoiluun liittyviä harrastekerhoja varsin paljonkin.
Joppos123 & Huru-ukko: Sellainen reinikaismeininki oli enempi silloin. Nykyisin ärsyttää jo jos näkeekin poliisiauton. Ja lämpimimmät onnittelut Joppos123:lle.
Pappatunturista vielä juttu. Poliisi pysäytti ja kysyi, minnekäs papan kypärä on jäänyt? Syvärille, vastasi pappa.
Onnittelut minultakin neljäkertaiselle isoisälle. t. viisinkertainen ukki
Huru-ukko
PS. Viides tuli täyteen Hersonin vapautuspäivänä
Tervehdys Anolle ja Huru-ukolle & kiitos kommenteistanne.
Ano: Tuo oli kieltämättä aika hyvä heitto.
Huru-ukko: Onnittelut välitetty ja onnittelut sinullekin.
Mukava oli lukea tämä, muistoja tuli mieleen nuoruudesta, varsinkin tosta Raisusta! Siitä sitten suoraan 100 A Datsuniin, kevari jäi mulla väliin. Ja Sliippareita kuunneltiin. Terveisin -67 vuosimallin vanha jäärä. :-)
Tervehdys, Maukka ja kiitokset. Ja ihmetellään ajan kulun nopeutta. Vastahan me oltiin nöösipoikia. Mihin ne vuodet oikein menivät?
Lähetä kommentti