MIELIKUVARIKOLLINEN

Radanvarsikaupunki, hieman tuonnempana…

Jaa-a… mitähän ne knääkät ovat minun varalleni kehittäneet? Näitä tuumaili 48-vuotias perheellinen sokerisorvaaja Unto Epatte marssiessaan Radanvarsikaupungin poliisilaitoksen ovesta sisään. Hänen kaverinsa Jouko Jötikkä oli ollut samassa tilanteessa aikaisemminkin ja osasi kertoa että kuulustelun syytä ei ajatusrikollisille koskaan ilmoitettu etukäteen. Saipahan tyyppi kiehua muutaman päivän epävarmuuden liemissä. Unton mieleen tuli se vanha vitsintapainen ”Tiedäkkös, miten pidetään hullua jännityksessä? Mä kerron huomenna”. No, tätähän se perkele soikoon oli. Kiusa se on pienikin kiusa joka todennäköisesti ennakoi huomattavasti isompaa kiusaa.

Unto ilmoittautui ja hänet ohjattiin metallin- ja räjähteidenpaljastimen läpi kuulusteluhuoneeseen jossa häntä odotti yhteiskunnallinen ylikonstaapeli Dominetta Ruoskio. Unto kysyi:

- Mitenkäs… kuulusteltava kai seisoo?

Ruoskio hymähti ja viittasi istumaan. Istuttuaan Unto kysyi:

- Niin mistäs minua sitten syytetään? Kas kun kuulustelukäskyssä ei sitä mainittu. Olishan se ollut jokseenkin kohteliasta ilmoittaa.

Dominetta katsoi hetken ajan tietokoneensa näyttöruutua. Sitten hän vastasi:

- Viranomaiskoneisto on kohtelias vain ihmisille, jotka ovat kohteliaita toisille ihmisille. Oikeille ihmisille. Te ette ole olleet. Teistä on tehty useita rikosilmoituksia. Vakavista rikoksista.

- Hä? Minkähänlaisista rikoksista?

- Mielikuvarikoksista.

- Saiskos tuon suomennettuna? Tai ihan selkokielellä kiitos. Olenks minä kuvitellut keskenäni jotain kiellettyä? Eihän mulla ole edes mitenkään vilkas tuo mielikuvitus. Enempi tylsä tyyppi minä olen.

Dominetta Ruoskio katsoi Untoa hetken kuin jotain siivoojalta huomaamatta jäänyttä vastenmielistä näljää yleisen vessan lattialla, huokasi ja sanoi sitten:

- Olisi ehkä hyvä seurata lakien kehittymistä. Ja jos ei seuraa niin kannattaisi pitää lärppänsä kiinni. No, tässä on teille printit siitä, mitä olette esittäneet sosiaalisessa mediassa niin monikulttuurisuus- kuin ilmastoaktiiveille. Eli kaikki on tallessa. Niitä on turha yrittää enää poistaa. Ja ne sisältävät raskauttavaa materiaalia.

Unto kävi printit läpi ja totesi ihmeissään:

- Mutta mitäs rikollista näissä on? Minähän olen faktoilla ja tilastoilla osoittanut sekä monikultturismin että ilmastohysterian vaarallisuuden asiasta innoissaan housuunsa pissijöille. Vai väitättekö että tuo, mitä olen kirjoittanut sisältää ensimmäistäkään valhetta? Ne ovat pelkkiä faktoja kaikki.

Ylikonstaapeli Ruoskio otti printit Untolta, huokasi jälleen ja vastasi:

- Teidän tulisi ymmärtää että kehittyneessä intersektionaalisen feministisessä yhteiskunnassa faktat ovat toisarvoisia. Jopa loukkaavia. Ainoastaan hyväksytyillä mielikuvilla ja tunteilla on merkitystä. Ja te olette loukanneet kahta yleisesti hyväksyttyä – laillisesti hyväksyttyä – mielikuvaa ja niiden esittäjiä. Ensinnäkin sitä, että maahanmuutto, nimenomaan kehitysmaalainen maahanmuutto todellakin on Suomelle välttämättömyys ja väistämättömyys. Sen mahdollisesti aiheuttamat täysin marginaaliset ongelmat johtuvat vain suomalaisten rasismista ja suvaitsemattomuudesta. Eikä kyseistä mielikuvaa eikä varsinkaan sen esittäjiä saa arvostella. Millään perusteella. Lisäksi on hyväksytty mielikuva että islam on täysin humanistinen ja länsimainen uskonto eivätkä islamilaiset eroa suomalaisista millään muotoa. Ja se mielikuva on yhtälailla arvostelun ulko- ja yläpuolella.

- Ja toinen hyväksytty ja sitä myötä myös suojeltu mielikuva on se, että Suomen intersektionaalisen hallituksen väestöllemme ja elinkeinoelämällemme pakottamat ilmastotoimet ovat maailman pelastamisen kannalta välttämättömiä ja väistämättömiä ja näin ollen myös arvostelun ulkopuolella. Niiden arvostelu on rangaistava teko.

Unto nieleskeli hetken, mietti, onko unessa, nipisti itseään ja totesi että ei, enpä taida olla:

- Siis… faktoilla ei ole merkitystä… vaan pelkillä mielikuvilla?

- Nimenomaan niin. Ja koska olette käyttäneet faktoja viha- ja loukkaamistarkoituksessa ja vielä julkisesti niin olette saaneet aikaan sen että usea vihervasemmistolainen nainen on joutunut sairaslomalle koska he mieltävät joutuneensa julkisesti vihanolatuksi faktistin vihakampanjan seurauksena. Kas kun teidän vihafaktanne ovat saaneet sosiaalisessa mediassa myös hyvin paljon tykkäyksiä joka tekee asiasta vielä raskauttavamman.

- Eli onko siis niin, että hermoherkkien naikkosten tunteet ovat nykyisin tärkeämpiä kuin tosiasiat?

- En käyttäisi kyseisistä valveutuneista henkilöistä noin brutaalia ilmaisua… mutta kyllä, kyllä näin on. Tunteet, ja nimenomaan oikeat naiselliset tunteet menevät kehittyneessä yhteiskunnassa insinööritodellisuuden faktojen edelle.

- Ja sen myötä tietysti minun ja kaltaisteni vihaaminen ja vielä julkinen sellainen on ok? Vaikka minä puhun vain faktoja?

- Nimenomaan on. Eikä mitään ”vaikka”, vaan ”nimenomaan”. Koska vihafaktanne loukkaavat oikeaoppisia ihmisiä sekä heidän tunteitaan  ja olette muutenkin intersektionaalisen uhriutumispyramidin alimmalla tasolla.

- Jaahah, no, mitenkäs minun sitten käy?

- Alkaa oikeusprosessi jossa teidät tuomitaan sakkoihin, suuriin vahingonkorvauksiin tunnekunnianloukkauksista ja sitten ehdolliseen vankeuteen. Mutta se on vain osa rangaistuksesta. Oikeudenkäyntiä tietysti venytetään ja kaikki kulut tulee teidän maksettavaksenne. Se todennäköisesti ajaa perheenne vararikkoon. Lapsistanne on muuten jo tehty useita lastensuojeluilmoituksia hyvin perustein sillä eihän lapsen kasvu ja kehitys ole turvattu vihafaktistin perheessä. Lisäksi kuvanne laitetaan kaikkiin Radanvarsikaupungin julkisissa tiloissa sijaitseviin häpeätauluihin. Anteeksipyyntö on tässä vaiheessa täysin myöhäistä. Kuulustelu on päättynyt. Voitte poistua.

Unto poistui poliisiasemalta miettien että voi kun pienenä tietäis kuinka isona on hauskaa.

Yhteiskunnallinen ylikonstaapeli Dominetta Ruoskio puolestaan nojasi tyytyväisenä mukavan toimistotuolinsa selkänojaan, laittoi kädet niskansa taakse ja tuumasi että oikeat tunteet… ei vääriä faktoja… vain oikeat tunteet… vain oikeat tunteet… elämä on ihanaa kun sen intersektionaalisen oikein oivaltaa…