JOTAIN IHAN MUUTA CXLIII

Eli toksisen maskuliininen muotikatsaus

Siirrytäänpä masentavasta nykypäivästä taas hetkiseksi muinaisiin aikoihin jotka tietysti eivät mitään herkun leipää aina olleet nekään. Eli käydään muotikatsauksessa läpi puolustusvoimien palveluspukuja itsenäisyytemme – joka on tosin jo lahjoitettu pois – ajalta. Miehillehän tämä muoti on ollut kovasti sellaista että pidät niitä rytkyjä päälläsi, huvitti eli ei.

Aloitetaan sisällissodan ajalta jolloin ei juuri palveluspukuja ollut kummallakaan puolella vaan sotimaan mentiin tule sellaisena kuin olet-periaatteella. Esimerkkinä Kotkan punakaartilaisia:

Valkoisten puolella oltiin yhtä lailla siviilivermeissä eli sinänsä käytännöllisissä maanviljelijöiden sarkavarusteissa. Poikkeuksena Saksasta sodan alussa tulleet jääkärit joilla oli mukanaan yhtenäinen asepuku:

Sisällissodan loputtua alettiin suunnittelemaan itsenäisyyttään aloittavan maan armeijan palveluspukuja mutta ensimmäiset versiot eli m/18 ja m/19 jäivät lähinnä paperille. Laajempaan käyttöön tuli sitten palveluspuku m/22:

Palveluspuvun väriksi määräytyi kenttäharmaa joka oli sinänsä ollut värinä tuttua niin talonpojille kuin torppareille joista tosin samaan aikaan tuli talonpoikia itsekin.

Vuonna 1927 tuli sitten kenttäpuku m/27:

Tämän asepuvun ottivat myös suojeluskunnat käyttöön. Asepuku tuotti sodan aikana hieman ongelmia sillä se ei ollut kenttäharmaa vaan muistutti jonkin verran vihollisen univormuja.

Sitten m/36-asepuvussa palattiin kenttäharmaaseen:

Tämähän on kai se yleisin puku mitä kakkosrähinän valokuvissa nähdään. Näihin asepukuihinhan kuului tietysti myös pitkä ja lämmin mantteli joka tuli itsellenikin tutuksi armeijassa 1980-luvulla. Manttelia käytettiin myös talvisin loma-asusteena ja se oli käytössä hyvin pitkään.

Sitten alkoi talvisota ja asepukuja oli liian vähän. Joten tutuksi tuli Malli Cajander:

Eli palattiin osittain sisällissodan aikoihin ts. monet miehet sotivat siviilivermeissään. Armeija antoi vain kokardin ottahan ja vyön ympärille. Aseet olivat pääosin vanhoja venäläisiä kolmen linjan kivääreitä. Mutta talvisodan joukot muutti yhtenäisiksi lumipuku:

Jatkosodan jälkeen oli käytössä erilaisia kokeilumalleja mutta varsinainen uutuus oli m/62 maastopuku jota nykyisin kutsutaan kuuskekkoseksi:

Pukuhan oli nurinpäin käännettynä lumipuku:

Ja niin kuin kuvasta voi huomata, sen väripaletti oli varsin laaja. Omana inttiaikana tuota käytettiin, no, varsin vähän ja palveluksessa oltiin pääosin perinteisissä kenttäharmaissa. En tiedä, onko kuuskekkosia PV:n varastoissa enää ollenkaan. Ainakin Varusteleka on myynyt niitä urakalla. Itsekin ostin sellaisen aikanaan. Olisko ollut vuosimallia 1967, suoraan pakasta ja täysin käyttämätön.

Itselleni tuli palveluspukuna hyvin tutuksi sitten se seuraava malli eli m/65:

Asusteeseen kuuluivat vielä silloin nuo nahkasaappaat joiden jatkuva lankkaaminen oli yhtä tärkeää kuin se, että pinkka oli täydellisessä ojennuksessa. Pakkaskeleillä oli sitten samaan sarjaan kuuluvat sarkavarustukset jotka olivat kyllä kylmillä keleillä ihan vetokelpoiset. Kuvan housut eivät kuuluneet varustukseen:

Sinänsä noissa sarkatakeissa oli se paha puoli että mopoaikana se söi joka jätkän kaulan punaiseksi kun me mammanpojat ei oltu totuttu kyseiseen materiaaliin. Kyllä siihen sitten muutamassa viikossa tottui.

Oma palveluspukuni oli mallia m/65 vaikka m/83 oli tullut juuri käyttöön. En näe niissä kovin suuria eroja. Muita kuin se talvinen loma-asu johon kuului erittäin ruma maihari sekä erittäin epäkäytännölliset maihinnousukengät. Kyseisestä kokonaisuudesta ei oikein löydy kunnon kuvaa.

Ja sitten siirrytään aikaan joka omana inttiaikanani olisi ollut aivan scifiä. Eli seuraavana tuli käyttöön kenttäpuku m/91:

Uudistushan oli melkoinen. Ensinnäkin puku oli yhtä aikaa sekä palvelus- että lomapuku. Lisäksi käyttöön tulivat toimivammat varsikengät ja käsittääkseni silloin alkoi käyttöön tulla myös komposiittikypäriä meille vanhoille varusveijareille tutun teräspotan sijaan. Norsunvittukin muuttui harmaasta vihreäksi. Armeija siirtyi harmaista kurkkusalaattiin, joskin monissa varuskunnissa palveltiin vielä harmaissa varsin pitkään.

Ja sitten siirrytään vielä enemmän scifi-osastolle eli tämä viimeisin asu-uudistus ts. maastopuku m/05 jota myös pikselipuvuksi sanotaan:

Tämän myötähän tuli sitten kaikkea uutta vermettä uusine lumipukuineen, uusine kantolaitteineen ja luotiliiveineen ja mitä niitä nyt onkaan. 80-luvun res… no, jo nostomiehestä nämä nykyiset varusveijarit vaikuttavat totaalisesti scifi-sotilailta mutta todennäköisesti vermeet ovat hyviä. Se, mihin on ollut vaikeaa tottua on se, että arvomerkit eivät olekaan enää kauluksissa vaan rintapielissä. Ja se, että kaikilla varusmiehillä loma-asusteeseen kuuluu baretti. Minä muistan, että ennen se oli vain erikoisjoukkojen käytössä. Mitäs niitä minun aikaan olikaan, joo laskuvarjojääkärit ja rannikkojääkärit.

Itselläni ei ole näistä uusista univormuista minkäänlaista kokemusta joten lukisin mielelläni nuorempien lukijoiden kokemuksia. Ja joo, tässähän sitä toksisen maskuliinista muotikatsausta oli tällä kertaa. Oikein hyvää viikonloppua kaikille. Samoin kuin alkanutta marraskuuta. Tutun toksisen maskuliinisissa markeissä.