Eli toksisen maskuliininen muotikatsaus
Siirrytäänpä masentavasta nykypäivästä taas hetkiseksi
muinaisiin aikoihin jotka tietysti eivät mitään herkun leipää aina olleet
nekään. Eli käydään muotikatsauksessa läpi puolustusvoimien palveluspukuja itsenäisyytemme
– joka on tosin jo lahjoitettu pois – ajalta. Miehillehän tämä muoti on ollut
kovasti sellaista että pidät niitä rytkyjä päälläsi, huvitti eli ei.
Aloitetaan sisällissodan ajalta jolloin ei juuri
palveluspukuja ollut kummallakaan puolella vaan sotimaan mentiin tule
sellaisena kuin olet-periaatteella. Esimerkkinä Kotkan punakaartilaisia:
Valkoisten puolella oltiin yhtä lailla
siviilivermeissä eli sinänsä käytännöllisissä maanviljelijöiden sarkavarusteissa.
Poikkeuksena Saksasta sodan alussa tulleet jääkärit joilla oli mukanaan yhtenäinen
asepuku:
Sisällissodan loputtua alettiin suunnittelemaan
itsenäisyyttään aloittavan maan armeijan palveluspukuja mutta ensimmäiset
versiot eli m/18 ja m/19 jäivät lähinnä paperille. Laajempaan käyttöön tuli
sitten palveluspuku m/22:
Palveluspuvun väriksi määräytyi kenttäharmaa joka oli
sinänsä ollut värinä tuttua niin talonpojille kuin torppareille joista tosin
samaan aikaan tuli talonpoikia itsekin.
Vuonna 1927 tuli sitten kenttäpuku m/27:
Tämän asepuvun ottivat myös suojeluskunnat käyttöön.
Asepuku tuotti sodan aikana hieman ongelmia sillä se ei ollut kenttäharmaa vaan
muistutti jonkin verran vihollisen univormuja.
Sitten m/36-asepuvussa palattiin kenttäharmaaseen:
Tämähän on kai se yleisin puku mitä kakkosrähinän
valokuvissa nähdään. Näihin asepukuihinhan kuului tietysti myös pitkä ja lämmin
mantteli joka tuli itsellenikin tutuksi armeijassa 1980-luvulla. Manttelia
käytettiin myös talvisin loma-asusteena ja se oli käytössä hyvin pitkään.
Sitten alkoi talvisota ja asepukuja oli liian vähän.
Joten tutuksi tuli Malli Cajander:
Eli palattiin osittain sisällissodan aikoihin ts. monet
miehet sotivat siviilivermeissään. Armeija antoi vain kokardin ottahan ja vyön
ympärille. Aseet olivat pääosin vanhoja venäläisiä kolmen linjan kivääreitä.
Mutta talvisodan joukot muutti yhtenäisiksi lumipuku:
Jatkosodan jälkeen oli käytössä erilaisia
kokeilumalleja mutta varsinainen uutuus oli m/62 maastopuku jota nykyisin
kutsutaan kuuskekkoseksi:
Pukuhan oli nurinpäin käännettynä lumipuku:
Ja niin kuin kuvasta voi huomata, sen väripaletti oli
varsin laaja. Omana inttiaikana tuota käytettiin, no, varsin vähän ja
palveluksessa oltiin pääosin perinteisissä kenttäharmaissa. En tiedä, onko
kuuskekkosia PV:n varastoissa enää ollenkaan. Ainakin Varusteleka on myynyt
niitä urakalla. Itsekin ostin sellaisen aikanaan. Olisko ollut vuosimallia
1967, suoraan pakasta ja täysin käyttämätön.
Itselleni tuli palveluspukuna hyvin tutuksi sitten se
seuraava malli eli m/65:
Asusteeseen kuuluivat vielä silloin nuo nahkasaappaat
joiden jatkuva lankkaaminen oli yhtä tärkeää kuin se, että pinkka oli
täydellisessä ojennuksessa. Pakkaskeleillä oli sitten samaan sarjaan kuuluvat
sarkavarustukset jotka olivat kyllä kylmillä keleillä ihan vetokelpoiset. Kuvan
housut eivät kuuluneet varustukseen:
Sinänsä noissa sarkatakeissa oli se paha puoli että
mopoaikana se söi joka jätkän kaulan punaiseksi kun me mammanpojat ei oltu
totuttu kyseiseen materiaaliin. Kyllä siihen sitten muutamassa viikossa tottui.
Oma palveluspukuni oli mallia m/65 vaikka m/83 oli
tullut juuri käyttöön. En näe niissä kovin suuria eroja. Muita kuin se talvinen
loma-asu johon kuului erittäin ruma maihari sekä erittäin epäkäytännölliset
maihinnousukengät. Kyseisestä kokonaisuudesta ei oikein löydy kunnon kuvaa.
Ja sitten siirrytään aikaan joka omana inttiaikanani
olisi ollut aivan scifiä. Eli seuraavana tuli käyttöön kenttäpuku m/91:
Uudistushan oli melkoinen. Ensinnäkin puku oli yhtä
aikaa sekä palvelus- että lomapuku. Lisäksi käyttöön tulivat toimivammat varsikengät
ja käsittääkseni silloin alkoi käyttöön tulla myös komposiittikypäriä meille
vanhoille varusveijareille tutun teräspotan sijaan. Norsunvittukin muuttui
harmaasta vihreäksi. Armeija siirtyi harmaista kurkkusalaattiin, joskin monissa
varuskunnissa palveltiin vielä harmaissa varsin pitkään.
Ja sitten siirrytään vielä enemmän scifi-osastolle eli
tämä viimeisin asu-uudistus ts. maastopuku m/05 jota myös pikselipuvuksi
sanotaan:
Tämän myötähän tuli sitten kaikkea uutta vermettä
uusine lumipukuineen, uusine kantolaitteineen ja luotiliiveineen ja mitä niitä
nyt onkaan. 80-luvun res… no, jo nostomiehestä nämä nykyiset varusveijarit
vaikuttavat totaalisesti scifi-sotilailta mutta todennäköisesti vermeet ovat
hyviä. Se, mihin on ollut vaikeaa tottua on se, että arvomerkit eivät olekaan
enää kauluksissa vaan rintapielissä. Ja se, että kaikilla varusmiehillä loma-asusteeseen
kuuluu baretti. Minä muistan, että ennen se oli vain erikoisjoukkojen käytössä.
Mitäs niitä minun aikaan olikaan, joo laskuvarjojääkärit ja rannikkojääkärit.
Itselläni ei ole näistä uusista univormuista minkäänlaista kokemusta joten lukisin mielelläni nuorempien lukijoiden kokemuksia. Ja joo, tässähän sitä toksisen maskuliinista muotikatsausta oli tällä kertaa. Oikein hyvää viikonloppua kaikille. Samoin kuin alkanutta marraskuuta. Tutun toksisen maskuliinisissa markeissä.
32 kommenttia:
Toksinen maskuliinisuus on sikäli tosiasia, että vaikutusta joka univormulla on naisen hormonieritykseen on tutkittu joskus takavuosikymmeninä ruotsalaisten toimesta. Valitettavasti olen omista arkistoistani hävittänyt nuo tutkimukset ja myös viittaukset siihen tv-ohjelmaan, jossa niistä oli mainittu.
Toisenlaiset tutkimukset tietävät kertoa että ollessamme vähän primitiivisempiä ja paljon nykyistä karvaisempia, aggressio nosti miehen olkapääkarvat pystyyn -- ja se sitten on siirtynyt muun muassa tyypillisiin sotilaiden asepukuihin, joissa nuo olkapoletit korvaavat karvoituksen.
tämä taisi olla kuvattunakin R Dale Guthrien kirjassa.
Vyön käyttä taas taitaa olla kummallekin sukupuolelle keino korostaa sukupuoltaan.
Savon Prikaatissa oli alokkailla kesällä 1969 palveluspuku m/36 suikan kera ja siihenhän kuului myös pussihousut. Miehekkäin sotilaspuku, joka mulla oli 11 kk aikana.
Tuolta löytyy PV:n ohjeet ja määräykset sekä eri asusteversiot:
https://puolustusvoimat.fi/sotilas-ja-virkapuvut
Olipa kerrankin muotikatsaus, jota viitti kattella:-))) Itselleni tuli aikoinaan kannettavaksi malli -65. Kyllä se aina kotiolot voitti...
Itse I/95 saapumiserää olevana kuuskekkoset ja m83 kenttäharmaat tulivat tutuiksi... m91 maastopuku oli Jääkäriprikaatissa lomapukuna... Pohjan Pioneeripataljoonassa palvelus- ja lomakenkinä olivat m83 maihinnousukengät... Jääkäriprikaatissa palveluskenkänä olivat nuo nahkasaappaat ja lomakenkinä m91 maiharit. Wärtsilän pipo oli molemmissa kypäränä. M91 puvussa päähineenä oli lippalakki kesällä ja vihreä norsun v*ttu talvella.
Se oli sitä sipulisäkkien aikaa, tetsari vain hartioita söi.
Ihmettelijä.
Parempi näin, että jämät ja/tai ruusukkeet on maastopuvun rintapielessä kuin kauluksessa. Saatikka epoleteissa eli koulutushaaran värisissä "jämätupeissa".
Nuo epoletit eli "tupet" tuli muuten Suomeen 1970-1980-luvun YK-hommista. Noissa wanhan liiton UNEF/UNIFICYP/UNDOF/UNIFIL -rauhanturvaoperaatioissa oli käytössä vihreät "intialaiset" palvelusasut. Niihin ommeltiin samaisesta vihreästä kankaasta jämätupet ja tuppiin kiinnitettiin kulloisetkin arvomerkit.
Idea ja mallia lie otettu toisen sotivan osapuolen (IDF) arvomerkkikäytännöstä.
Myöhemmin 1990-luvulla Puolustusvoimat otti tämän näppärän tuppikäytännön ihan palveluskäyttöönsä ja se on edelleen voimissaan esim. villapaidoissa ja paitapuseroissa.
Toki harmaassa toimistopalveluspuvussa on edelleen jämät kauluksessa. Ja sadetakeissakin arvomerkit on hihoissa.
Kun itse menin inttiin -80 luvun lopulla niin oli edelleen käytössä sarkapuku, m62, vanha lumipuku , siihen tarttui lumi tosi hyvin, mannebuutsit ja lomakenkinä todella surkeat maihinnousukengät.
Kassulla mentiin harmaissa ja mannebuutseissa. Metsässä kesällä kumisaappaat ja talvella huopakumpparit. Jälkimmäiset olivat hyvä keksintö. Jalkojen paleltumiset vähenivät tramaattisesti vaikka pirun painavat kengät.
M91 oli lomakäytössä ok mutta maastossa hajoili miten sattuu. Näkee jo kuosista ettei sitä ollut tarkoitettu taisteluasuksi.
M05 on jo ihan oikea taisteluasu ja sellaiseksi se on tehtykkin.
Hyvä puku ja toimii.
Nykyisin vaatetus on kehittynyt todella paljon esmes päivän sana on kerrospukeutuminen.
Alusasut ja välivaatetus on merinovillaa sukkia myöten.
Maihinnousukengät tehneet kanssa ison loikan parempaan. Nykyisillä ei enää kävele muutamassa kilometrissä jalkojaan paskaksi.
Vaatetusta ja varusteita tutkitaan ja testauksen kautta kehitetään koko ajan paremmaksi ja hyvä niin. Niillä on suuri merkitys toimintakykyyn kentällä.
Tuossa jo mainittiinkin, että kv-operaatioihin jaetaan erillisiä varusteita kohdemaan olosuhteet huomioiden. Koskee myös kenkiä. Utin porukan erikoisasut ovat juttu erikseen. Sama koskee kaikkia erikoisjoukkoja.
Hejsan pitkästä aika Ykä & co. i mörka sidan!
Kiitoksia kuvakavalkadista, olihan siinä tuttuakin. Tämä palveli 2004-2005 ja silloin vielä oli suloinen sekasikiö:
* kasarmilla ja lomilla maiharit, maastossa aluksi kumpparit ja sittemmin sinnekin maiharit
* 2x m91, toinen kasarmilla, toinen (paremmin värinsä pitänyt) lomalla
* m62 maastossa kunis keväällä 05 siirryttiin metsässäkin pysyvästi (siihen haljumpaan) m91
* nk. nallepuku Joppoksen klo 1314 mainitsemaa kerrospukeutumista varten, silloisen koirani suosikkivaruste muuten
* lumihousut ja lumiyläosa olivat muistaakseni erilliset päällepantavat
Kuuskekkonen kerrytti kiitosta useimmin kuin muut. Olihan se kieltämättä käytännöllinen vaikkakin melkoinen Tikkurilan värikartta punervasta aina haaleanvihreään, kuten Ykäkin huomauttaa.
Reservisssä pääsin tutustumaan m05 ensisarjoihin, joita saa yhä kutsua lapsentautisiksi. Alimmat napit aina repeilemässä, maiharien päälikuori (ei plankki!) alati irtoamassa. Vetoketjut nekin olivat toisinaan hyppäämässä irti ompeleistaan. Mutta kuten Joppos tuossa aiemmin kertoi, kehitys on varmasti edistynyt siitä.
Vielä erikoisuutena seinän takana roikkuu m94 helleasu, alunperin kai Bosnian-operaatiota varten. Osaisiko Joppos tai Tvälups täydentää tietojani?
Ainakin Kosovoon jaettiin helleasu. Ihan ok kun lämpötilat paukkuvat kesäaikaan molemmin puolin neljääkymppiä plussaa. Siitä pystyi käärimään hihat niin, että hihan sai napilla kiinni ettei valahda alas.
Helleasuun kuuluu myös kevyemmät maiharit. Niissä nahka on valtaosin korvattu jollain nailonseoksella. En tykännyt, liian veltot ja eivät tue nilkkaa pätkääkään. Niillä saa nilkkansa nurin heti jos poistuu tasaiselta alustalta.
Kuriositeettinä niin meille jaettiin myös maastokuvioiset shortsit mallia "Lassi Viren".
Sovittiin porukalla, että niitä ei sitten käytetä. Olivat sen verran rivon näköiset päällä.
Bareteista on toki muistettava erikoisveijareiden lisäsi panssarimiesten musta baretti.
Vekaralla oli 1969 palveluksessa oltaessa tuo m/36 ja "verikauha". Loma-asuna m/65. Sitten myöhemmin, kun muutin lääkintämiehekksi Kouvolaan oli palveluspukunakin m/65.
Huru-ukko
Vanha juttu, mutta armeijan sadeviittahan oli siitä hyvä, että se kesti kaasu- ja atomihyökkäykset, mutta sadetta se ei pitänyt. Tuo uusin lumipuku oli aluksi vähän uskomato, koska se ei ollut kokonaan valkoinen. Kuitenkin se oli tutkittu asia, että se sulautui parhaiten lumiseen maastoon. Venäläiset erikoisjoukot omivat myös kuvion.
Omasta mielestä M-62 maastopuku on mukavampi päällä ryynätessä kuin uudemmat maastopuvut. Pahin ongelma lienee puvun kohdalla taskujen vähyys ja se että imee kostealla kelillä vettä kuin sieni. Varusteleka voisi tehdä tästä M-62 puvusta päivitetyn version M-05 kuosilla ja lisätyllä taskuvarustuksella. Kääntöpukuna tottakai. Pukuun voisi lisätä optioksi housuun vyölenkit ja takkiin kiristysnauhan vyötärön kohdalle jos ei halua vyötä pitää takin päällä. Kuka rohkea ehdottaa Varustelekaan?
Tervehdys Seppo Oikkoselle, hepalle, Ano1:lle, Ano2:lle, Terho Hämeenkorvelle, Jannelle, Ihmettelijälle, Ano3:lle, Joppos123:lle, Isä Nicolaelle, Qroquius Kadille, Huru-ukolle, Kalle Pelttarille ja Ano4:lle & kiitos kommenteistanne, jaetuista muistoista sekä kokemuksista ja lisäyksistänne. Muistelen, että sitä armeijan sadeviittaa kutsuttiin virallisesti suojaviitaksi tosin me sanottiin sitä Jim Taikaviitaksi juuri siksi että sehän kesti ydinlaskeumankin.
Olisiko taikaviitan tarkoituksena olla suojata muuta varustusta saastumiselta? Tomu- ym. pienhiukkaset voisi ravistaa mahdollisimman kauas omasta poterosta?
Onko vielä kysymys käyttää "rähinäremmiä" ajankohtainen? Kun olemme Suomen puolustajia jokainen. Kiitos Ykälle, että jaksaa!
Menin -88 Jääkäriprikaatiin kärsimään oman osani ja silloin meillä oli hieman erilainen varustus. Lumipuku löytyi, mutta sitä ei käytetty koskaan, viestikomppaniassa moiselle ei ollut tarvetta. Lomapukuna oli siistimpi versio harmaista, sellainen, jossa oli kauluslaatat. Mantteli oli heitetty mäkeen ja sen tilalla oli toppahaalarit ja tosi pitkä talvitakki. Viimeisin ulottui melkein nilkkoihin lyhyemmällä kaverilla. Sellainen muistikuva on, ettei em. talvivarusteita ollut muilla kuin Sodankylän sotureilla.
Lomakenkinä oli talvella jo aiemmin mainitut suht huonot maiharit, muuten mentiin nahkasaappailla - paitsi tietysti sulan maan aikaan lomille laitettiin ns. kävelykengät, jotka olivat surkeat ja kaikki fiksummat toivat omat kengät niiden tilalle. Se myös hyväksyttiin, ainoa ohje oli 'mustat kävelykengät'.
Lomavarustukseen kuului myös kaulahuivi oman porukan väreillä, muttei sitäkään käytetty koskaan. Myöhemmin ostin Varustelekasta moisia kymmenisen kappaletta eri väreissä, maksoivat euron zibale.
Huopasisussaappaat olivat hiihtolenkkejä varten, itse onnistuin välttämään jokaisen :-)
Tervehdys 29051453:lle, Anolle ja Zonesille & kiitos lisäyksistänne. Kyllä se taikaviitta minun käsittääkseni oli vain huonosti toimiva sadeviitta ilman sen kummempia ihmeominaisuuksia. Sitä en muuten osaa sanoa että onko kapiaisilla vielä rähinäremmiä. Jääkäriprikaatissa vissiin varustus, varsinkin talvivarustus oli aika lailla kärjessä.
Ns " rähinäremmi" on siirtynyt historiaan. Paraateissa lippuvartiolla ( pl. lipunkantaja) on mustat sellaiset mikäli lippuvartio on miekkavarustuksessa. Rähinäremmin käyttö loppui kun tuli m95 maastopuku.
Tervehdys, Joppos123, ja kiitos lisäyksestä. Olikos se niin että se rähinäremmi oli aikanaan tasapainottamassa pistoolikoteloa?
Eikös ennen muinoin lomalla pitänyt koko ajan ihmisten ilmoilla pitää lomapukua päällä tai seuraava loma jäi pitämättä?
Tosin, en keksi muuta syytä tuosta säännöstä luistamisesta kärähtämiselle kuin että joku ilkeämielinen naapuri käräyttää.
Komentohihnaan liittyy mahdottoman hauska tarina siitä, miten Päällystöopistosta tuli "Rottakoulu":
PO:n oppilaat saivat lähteä iltavapaalle sen kanssa, mutta ravintoloissa se piti jostain syystä jättää narikkaan.
Kun poistuttaessa sen kiinnittäminen ei enää sujunut yhtä notkein sormin kuin koululta lähdettäessä, sinne haahuiltiin pitkin Lappeenrannan katuja rähinäremmi takana maata laahaten kuin mikäkin jättiläisrotan häntä.
Tämä tarina taitaa olla jopa tosi.
Yleensä hauskimmat tarinat eivät ole.
Tervehdys TR:lle ja Qroquius Kadille & kiitos kommenteistanne.
TR: On se käsky joskus ollut. Itselläni ei intissä enää ollut. Sai pitää lomilla siviilivermeitä. Ja siitäkin alkaa olla jo neljäkymmentä vuotta.
Qroquius Kad: Jaa-a, mene ja tiedä. Intissä sattuu ja tapahtuu kaikenlaista.
Tuohon Ykän kysymykseen rähinäremmin käytöstä tasapainoittamaan pistoolikoteloa en osaa sanoa. Oikea nimihän sille oli "komentovyö". Voi toki pitää tasapainottamisjuttu myös paikkaansa. Kyllä se helpottaa myös miekan kanssa puuhastelua. Sekään ei tuppineen ole kevyt vaikka onkin käytännössä paraatikamaa.
Ei niillä miekkailemaan pysty, sen verran leluja. Pistämään pystyisi.
Alkuunsa 'rähinäremmin' käyttöön olivat oikeutettuja vain upseerit, noin 1970. Sen jälkeen myös toimiupseerit saivat luvan sellaiseen. Nykyisenä maastopukuaikana asialla ei liene merkitystä. Nimim. RUK 1972.
Varmasti tuo rähinäremmi on alun pitäen ollut miekkaa varten ettei painava miekka vetäisi vyötä rumasti vinoon. Ainakin tuntuisi luonnolliselta. Pistooli kotelossaan on usein oikealla puolella niin käytännössä kuin paraatiasussa. Paraatiasuissa rähinäremmiä käytetään ilmeisesti vieläkin, täytyy tarkkailla itsenäisyyspäivän paraatia
Tervehdys Qroquius Kadille, Joppos123:lle, Anolle ja Kalle Pelttarille & kiitos lisäyksistä.
Moni suojeluskuntalainen lähti Jatkosotaankin yllään m/27, jonka käyttö sitten erikseen kiellettiin ymmärrettävistä syistä.
Kun metsässä on aseistettuja hermostuneita miehiä, joille harmaapukuiset ovat meikäläisiä ja ruskeapukuiset vihollisia, olisi mukavaa kun kaikki omat olisivat samanvärisissä.
En tiedä, oliko kiellon tarve ehtinyt realisoitua ja jos, kuinka pahasti.
SK oli oivaltanut omalla tahollaan naamiopukuseikan, jonka PV omaksui vasta sotiemme jälkeen:
kevättalvella, kun maassa on lunta mutta puissa ei, lumipuvun yläosa näkyy puita vasten.
Niinpä SK julkaisi 1930-luvulla kevätharjoituksistaan kuvia, joissa lumipuvusta käytetään vain housuja.
Mutta mutta:
ollessani Ylipäällikkö Koivisto Julkisessa Palveluksessa Sodankylässä siellä ei tunnettu tällaista sekapuvustusta.
Kuinkahan laajalti tällainen yleensäkään on ollut PV:n käytännöissä?
Erityisen mielekkäänä en myöskään kokenut sitä, että lumipuvun päälle vedettiin vihreät tetsarit.
Ehkä sillä olikin sitten jonkinlaista kevättalvinaamioarvoa, mutta lumen ollessa maassa ja puusa sehän pelkästään mitätöi koko lumipuvun.
Näköjään oli talvi päässyt yllättämään syyssoturit.
Tervehdys Qroquius Kdille ja Vittuuntuneelle NettoVeronmaksajalle & kiitos lisäyksistä. Minullakaan ei ollut kokemusta tuosta sekapuvusta. Tetsarit olivat sinänsä varsin välttämättömät. Minullahan ne olivat sitä vanhinta mallia:
https://2.bp.blogspot.com/-DyxA5HybffM/W-D9TD9ClwI/AAAAAAAAGdM/Pwxsff-OyfwVcnxPlrgYYsuOysBAEVozQCLcBGAs/s1600/jlix11.jpg
Nuo videon sotilaat vaikuttivat briteiltä. Luulisi että nekin ovat opetelleet hieman talviolosuhteita.
Lähetä kommentti