LISÄÄ RÄÄKÄTTÄVIÄ OPPILAITA

Helsingissä suunnitellaan taas sitä mitä on suunniteltu ennenkin eli ”segregaation vähentämistä”. Tämähän meinaisi sitä että edes vähän opiskelua yrittäviä suomalaisia nuoria siirrettäisiin opiskelemaan rikastettuihin kouluihin joiden työrauhan aste lienee kaikille tiedossa ja muissakin kouluissa luokat sotkettaisiin. Valtamediapuolue VMP:n yksi lemmikeistä eli Nasima Razmyar tietysti kannattaa tätä ja kommentoi:

Myös oppilaaksiottoalueita pitäisi hänestä uudistaa. Ennen Helsingissä on ajateltu, että kaikki oppilaat menevät lähimpään kouluunsa, mutta alueet ovat eriytyneet niin paljon, että tämä ei Razmyarista enää toimi.

Esimerkiksi yksittäisten omakotitalo- ja vuokratalovaltaisten alueiden siirto toisiin oppilaaksiottoalueisiin voisivat vaikuttaa jo paljon.

Epäilemättä suomalaiset vanhemmat yrittävät saada lapsensa sellaisiin kouluihin jossa he voisivat olla edes suhteellisen rauhassa. Tietysti se ei ole utopian ja vastuullisen valehtelun mukaista.

Onko siitä mitään hyötyä, että yhdessä koulussa käy erilaisista taustoista olevia oppilaita, jos he eivät ole missään tekemisissä keskenään?

Voisiko olla niin, että tähän keskinäisen tekemisen välttelyyn on ihan perustellut syyt? Helsingin Pravdan jutussa vedotaan taas johonkin tuoreeseen kirjaan:

HS kertoi maanantaina dosentti Marja Peltolan ja kasvatustieteen professori Sonja Kosusen tuoreesta kirjasta, jossa nuoret puhuvat tutkijoille luokkaeroista, joita he itse näkevät arjessaan.

Helsingin kouluista ja alueiden eriytymisestä puhuttaessa keskusteluun nousevat nopeasti maahanmuuttajat ja S2-luokat.

Kirjan toimittaneiden Peltolan ja Kosusen mukaan enemmän pitäisi kuitenkin puhua yhteiskuntaluokasta. Siitä, miten erilaisista perheistä kantasuomalaisetkin lapset tulevat.

Mikähän kumma siinä on että kantasuomalaiset nuoret eivät ole – yhteiskuntaluokasta riippumatta – saaneet aikaiseksi sellaista sadistisen väkivallan aaltoa kuin kehitysmaalainen tuontitavara? Nasima Razmyar puolestaan jatkaa:

On helppoa puhua tiukasta kurista ja kännyköiden vähentämisestä ja kääntää katse pois vaikeammista asioista, esimerkiksi köyhyydestä ja sosioekonomisesta taustasta.

Ja muuan Ykä puolestaan toteaa että suomalaisissa kouluissa alettiin poistaa kuria jo 1970-luvulta ja nyt opettajien mahdollisuus puuttua, no, yhtään mihinkään on olematon. Mitenkäs, jos sitä kuria taas yritettäisiin? Tosin nykyisellä opettajamateriaalilla se tuskin onnistuu. Ja hei! ”Sosioekonominen tausta” huudettu! Vanhaa tuttua. Kehitysmaalaisten sadistinen rikollisuus = sosioekonomisesti haastava tilanne. Eli vika ei olekaan tuontitavaran vaan suomalaisen yhteiskunnan.

No, oikeastaan tässä postauksessa ei ollut juuri mitään uutta. Mutta tulipahan vain todettua että Helsingissä vastuullinen valehtelu on edelleenkin pakollinen normi.

Kuinkahan monta kierrosta se kissa on kiertänyt sen kuuman puurolautasen ympäri?

Yksi viimeisen vuosikymmenen huonoimmista vitseistä.