Tänäänhän vietetään taas kertaalleen Suomessa jonkinlaista provinssijuhlaa jota jostain syystä vieläkin itsenäisyyspäiväksi kutsutaan. Minulla on ollut tuolloin tapana kirjoittaa sotiemme vähemmälle huomiolle jääneistä taisteluista. Palataan tällä kertaa Suomen ensimmäiseen talvisodan torjuntavoittoon joka ei tapahtunut Kannaksella eikä muillakaan maarintamalla. Vaan Hangon edustalla Russarössä.
Tuolloin,
1.12. 1939 tuli Russarön edustalle vihollisen laivasto-osasto jossa oli risteilijä
Kirov sekä hävittäjät Stremitelnyi ja Smetlivyi. Vihollisella oli tarkoitus
Oolannin sotaa mukaellen ampua murskaks se fästninki ja vihollinen kuvitteli
olevansa suomalaisten rannikkotykkien kantaman ulkopuolella.
Mutta
vihollinen ei tiennyt että suomalaiset olivat 1930-luvulla modifioineet
linnakkeen raskaat 234-milliset tykit ja lisänneet niiden kantomatkaa
huomattavasti. Niinpä sekä Kirov että hävittäjät saivat useita osumia ja
vetäytyivät taistelusta. Panssarilaivat Väinämöinen ja Ilmarinen oli komennettu
myös paikalle mutta ne eivät ehtineet ennen vihollisen vetäytymistä.
Tämän
taistelun jälkeen sai Suomen rannikko olla talvisodan aikana suurinpiirtein
rauhassa vihollisen merivoimilta. Osittain asiaan tietysti vaikutti se, että
kovan pakkastalven myötä Suomenlahti jäätyi nopeasti umpeen.
Russarössä
taistelusta säästyttiin suhteellisen pienillä vaurioilla lukuun ottamatta
majakan itäpuolella sijainnutta majakanvartijan taloa, joka täysosuman saatuaan
tuhoutui kokonaan. Koska vihollinen ampui useita raskaita kranaatteja rantaveteen,
niin taistelun jälkeen linnakkeen ruokalassa oli viikon verran tarjolla
ammunnan satoa, mm. Molo-torskia sekä silakkaa Kirovin tapaan.
Russarö
sijaitsi siis Hangon edustalla ja epäonnekseen Hanko oli sodan yksi
pommitetuimpia kaupunkeja. Koska Neuvostoliitolla oli tukikohtia Virossa niin
sieltä ei ollut Hankoon kuin hyvin lyhyt lentomatka.
Kunniaa
jälleen kaikille sotiemme suomalaisille. Heillä ei ollut aikaa eikä varmasti
pahemmin mielenkiintoakaan siihen tyhjän paskan hiertämiseen joka nykyisin
tuntuu olevan olennaisen tärkeää.
25 kommenttia:
Molo-torsk? Tuosta ei kokki Kolmonen ole kertonut mitään; eikä muuten tunnista edes kaikkitietävä Google. Nyt siis ei voi itsenäisyyspäiväruokaa tuosta ajatella.
Nyt tyytyessäni kalapuikkoihin, kiitän Ykää hienosta tekstistä.
”Tänäänhän vietetään taas kertaalleen Suomessa jonkinlaista provinssijuhlaa jota jostain syystä vieläkin itsenäisyyspäiväksi kutsutaan”. Nyt pitää kyllä esittää tuohon lauseeseen kohdistuva eriävä mielipide. Mutta ensin vanhan teekkarilaulun pätkä sen eriävän mielipiteen perustaksi.
Istuipa kerran kirppu / paitani helmalla / jutteli ja tuumi / tällä tavalla / Olisipa mulla voimaa kuin suurella härjällä / ettei aina tavisisi pelata järjellä
Istupa kerran härkä / pellon laidalla / jutteli ja tuumi /tällä tavalla / Olisipa mulla järkeä kuin pienellä kirpulla / ettei aina tarvitsisi jyllätä voimalla
Tässä maailmassa Suomi on pieni kirppu, vieläpä hankalassa paikassa elelevä kirppu, jonka täytyy pelata järjellä. Vuoteen 2008 asti se järjellä pelaaminen onnistui suorastaan hämmästyttävän hyvin. Joissakin asioissa täytyi tehdä myönnytyksiä, myönnytyksiä myös sellaisissa asioissa, joissa mieluummin olisi menetelty toisin, mutta tosiasioiden tunnistaminen ja tunnustaminen ovat viisauden alku. Joissakin asioissa on järkevää tehdä myönnytyksiä, jotta tärkeissä asioissa voitaisiin toimia omien intressien mukaisesti. Tämä viisaus on yhdistelmä tarkkanäköisyyttä, joustavuutta ja jämäkkyyttä.
Tässä maailmassa YK:n jäsenyys, EU-jäsenyys ja Nato jäsenyys ovat tällaisessa paikassa olevalle maalle realiteetteja. Mikään noista järjestöistä ei toimi ihanteellisesti, kaikkein vähiten YK. Silti jäsenyys niissä on perusteltu mutta paljonkin on sanottavaa siitä, miten me niiden suhteen toimimme. Pyrimmekö vaikuttamaan siihen, että ne toimisivat rehellisesti ja vastuullisesti omien tarkoitustensa ja peruskirjojensa mukaisesti. Ajammeko niiden puitteissa tehokkaasti omia oikeutettuja etujamme ja pidämmekö huolen siitä, että ne eivät saa meillä vaikutusvaltaa sellaisiin asioihin, jotka eivät niille kuulu ja jotka ovat meille vahingollisia. Näissä asioissa on erittäin paljon parantamisen varaa.
Ja tästä seuraa kysymys, onko meistä enää itsenäiseksi eläjäksi. Viimeisten viidentoista vuoden kehitys on ollut erittäin kielteinen. Kun parikymmentä vuotta sitten Suomen ilmapiiriä leimasivat maltti, tolkku, yritteliäisyys ja yhteistyökyky niin nyt leimallisia ovat lyhytjänteisyys, älyttömyys, saamattomuus ja riitaisuus. Tällä hetkellä näyttää valitettavasti siltä, että Stalin saattoi olla oikeassa sanoessaan, että suomalaiset ovat niin tyhmää kansaa, että järkeä täytyy takoa nuijalla heidän päähänsä. Eikä kyllä yhtään lohduta se, että venäläiset ovat näköjään vieläkin tyhmempiä.
Svetlana Aleksijevitšin yhteisöromaanissa Sinkkipojat kerrotaan venäläisistä Afganistanin sodassa, Neuvostoliiton kyvyttömyydestä käsitellä omaa historiaansa, tekemiään vääryyksiä. Aleksijevitš haastatteli lukemattomia Afganistanista selvinneitä sotilaita ja kirjoitti heidän tarinansa. Aleksijevitšia syytettiin oikeudessa, ettei hän ollut antanut sodasta ihanteellisempaa kuvaa, taisteltiinhan sentään synnyinmaan puolesta, sodasta tehtiin häpeällinen, politbyroon aikaansaannos.
Kirjassa yksi yliluutnantti valittaa, että Afganistanin veteraanit yritetään unohtaa, heidät kätketään ja työnnetään syrjään, sama tapahtui Suomea vastaan käydyssä sodassa, kuinka monta kirjaa onkaan kirjoitettu Suuresta isänmaallisesta sodasta, mutta Suomea vastaan käydystä sodasta ei mitään, kukaan ei halua muistella hävittyä sotaa.
Olemme oivaltaneet oikein kun muistelemme sotaa, meillä on edelleen kansalaisia, jotka ymmärtävät ja osaavat arvostaa niiden miesten uhrauksia, jotka kävivät nuo taistelut jälkeentulevien puolesta, ilman heidän panostaan olisimme hävinneet neuvostovaltojen joukkoon menettäen sen oman, minkä taistelemalla voitimme.
Tuo on kyllä niin totta että enemmän tämä päivä on itsenäisyyden muistelupäivä kuin itsenäisyyspäivä. Onkohan todella niin että olemme liian pieni kansa pystyäksemme säilyttämään itsemääräämisvallan. Milloin Ruotsi, milloin Venäjä, milloin Bryssel, milloin Washington sanelee meille elämisen raamit. Kahdeksankymmentä vuotta olemme saaneet nyt yhtä mittaa nauttia rauhasta. Omat vanhempani, tai siis äiti ja pari vanhinta lasta, joutuivat lähtemään Karjalasta evakkoon kahteenkin kertaan.
Tuntuu että monella ei enää ole tuttuja, jotka olisivat sodan itse kokeneet ja siksi on niin helppo uhota ja vihata. Ei ne minun sodan kokeneet sukulaisetkaan vihanneet vastapuolen kansaa tai edes sotilaita. Ymmärsivät että meidät pienet ihmiset pakotetaan rintamalle. Jokainen terve ihminen haluaa elää rauhassa ja kasvattaa lapsensakin rauhassa. On vastenmielistä miten nykyään levitetään vihaa ja sotakiihkoa joka tuutista. Ihan kuin me ihmiset olisi synnytty menemään tapettavaksi jonkun toisen käskystä.
Rauhaa kaikille toivotan minä!
Iltapaskalehtien mukaan uusnatsit kuulemma marssii Helsingissä. Voiko enää alemmas vajota journalismissa?
Tapsa vaan
Tervehdys Tapio Suhoselle, Strix Senexille, Bogreolille, Anolle ja Tapsalle vaan & kiitos kommenteistanne. Kun ottaa huomioon että minkälaiseksi EU on kehittynyt niin en näe siitä Suomelle minkäänlaista hyötyä. Ja joo, iltaryönät löytää natseja aivan joka paikasta.
Kaksi kynttilää syttyivät illalla ikkunalaudalla muistuttamaan sedästäni, joka nukkuu ikiuntaan Piikkiön sankarihaudassa. Ja kaikista niistä miehistä, jotka kansoittavat Suomen hautausmaita meidän sotiemme jälkeen. Ja isotädistäni, joka seisoi yöt talvipakkasessa ilmanvalvontatornissa Haminassa menettäen koko kotinsa pommitusten seurauksena. Että sellaisia suomalaisia.
Meillä on vielä puhdas isänmaa, jota neuvostoarmeijan siivottomat tavat eivät ole pilanneet kuten Virossa ja aina on mahdollisuus toivoa parempaa. Ja jos tuo vellihousu Orpo saa edes jotain aikaiseksi persujen painostuksesta ehkä Suomella on vielä toivoa.
Hyvää itsenäisyyspäivää Yrjölle ja kaikille kommentoijille. Tämä blogi on paikka, jossa me kaikki käymme omaa hyvin vaatimatonta sotaamme Suomea syövyttävää hulluutta vastaan. Kiitos Yrjölle ja pidetään liekki palamassa!
Moro Ykä, ja kiitokset hyvistä teksteistä!
Yksi kysymys pyörinyt pitkään mielessä ja nyt sinne ilmestyi toinenkin, joten kysytään ne pois ettei katoa järjestelmään. Tämä uudempi liittyy tähän kirjoitukseen, toinen laajemmin tähän blogiin. Eli, kysymys numero ensimmäinen: Onko tietoa, onko pidempiä tarinoita odotettavissa jollain aikavälillä? Kaikki vanhat alkaa olemaan jo pari kertaa luettuna...
Kysymys numero seuraava: Joku muukin kommentoija kiinnitti huomion tuohon Molo-torskiin, oliko todellinen saaristoherkku vai löytyykö resepti vain Ykän kokeellisesta Stetson-keittiöstä?
Eipä tässä muuta tällä kertaa, hyvää itsenäisyyden muistojuhlan iltaa tasapuolisesti kaikille, kirjoittajille ja lukijoille.
PS. Muistakaahan olla kirjoittelemaan vihaisia netissä, joulu lähestyy ja pukin tontut seuraavat myös nettiä. Sillä tonttu-armeijalla on erivärinen pukukin kuin normaaleilla tontuilla, nimittäin sininen...
-Tavallinen Virtanen-
Tervehdys alianor d´aquitanelle ja Tavalliselle Virtaselle & kiitos kommenteista ja kannustuksesta. Niitä pidempiä tarinoita ei tosiaan ole vähän aikaan tullut. Sanotaan niin, että edellisen hallituksen aikana niitä oli tosi helppo tehdä. Kirjoitan niitä, jos saan inspiraaation. Ja se molo-torski ei ole minun keksintö vaan nimitys tuli juuri sieltä Russaröstä kun vihollisen rantaveteen osuneet kranaatit tappoivat hyvin suuren määrän kaloja. No, huollon porukkahan tietysti keräsi ne.
Molo-torskin reseptit olivat saatavilla vain niin omituisilla kielillä, ettei niihin saanut kunnollista käännöstä.
Joudun siis itse tässä kuvailemaan tämän ruokalajin valmistuksen noin suurinpiirtein.
Tämä reseptin on kehittänyt tämä kansa
https://fi.wikipedia.org/wiki/Molot
joka pelasti meidät Talvisodassa suunnattomalla ase- ja henkilöstöavullaan ja siitä olemme heille ikuisesti kiitollisuudenvelassa!
Siis:
otetaan meihin ystävällisissä ja luottamuksellisissa suhteissa olevan Rauhanvaltion rauhanoperaatiollaan meille tarjoama, rauhanomaiseen paineenvaihteluun menehtynyt vaan ei tulehtunut torsk, finnkollojen kielellä turska.
Perataan ja fileoidaan se.
Seuraavaksi otetaan merimakkara, joka on tämän näköinen:
https://pixabay.com/fi/photos/merimakkara-kurkku-meri-kalastaa-2064541/
File kääritään sen ympärille jättäen toinen pää esiin noin kolmen cm matkalta.
Pään kärkeen leikataan noin cm pituinen vilto.
Molo-torsk laitetaan uuniin seuraten kypsymistä katseella.
Ruoka on valmis, kun päästä vuotaa valkoista nestettä ilmoittaen paineen olevan sisällä riittävän suuri purkautuakseen reippaalla ruiskauksella.
Molo-torsk on valmis nautittavaksi.
Se aloitetaan ympärileikkauksella, jolla torsk leikataan merimakkaran ympäriltä.
Vasso-Q ja silvuplee!
Tätä nauttiessanne olkaa vihaamatta ketään ja muistakaa rakastaa rakkaudella rakasta Rauhanvaltiota!
Tervehdys, Qroquius Kad ja kiitos, no, mielenkiintoisesta reseptistä. Varmaankin leipä tuohon ruokaan otettaisiin niistä kuuluisista Molotovin leipäkoreista.
Nykyisellään Suomen itsenäisyys näyttää olevan naisten pukuloistoa. Niin muuttuu maailma.
Viljo-ìsäni kertoi Summan rintamaalla olleensa.
Tervehsyd alianor. Samaa mieltä lanssasi Orpon hommista!!!!
Huru-ukko
"Nykyisellään Suomen itsenäisyys näyttää olevan naisten pukuloistoa. Niin muuttuu maailma."
Niin tuntuu. Uutisointi itsenäisyyspäivästä on tänään ollut liki kokonaan naistoimittajien kirjoittamia juttuja siitä miten naiset ovat tunteneet pressanlinnassa ja millaisia naisten puvut olivat heidän mielestään ja kuka naisista on ihguin. Naisia ja tunne sekä muotihöttöä. En koe tällaista itsenäisyyspäivää tippaakaan omakseni. Ja loput uutisista ovat olleet puolivillaisia valheita nasseista siellä ja täällä.
Yliopistotytöt jakoivat viisautensa hedelmiä:
"Näin talvisin on varottava liukkaita kelejä, sillä kaatuminen voi olla jopa hengenvaarallista.
Olen kuullut, että rauhaa vihannut ja naisia sortanut isoisoisäni kuoli siihen, kun kaatui jossain talvella käydyssä sodassa, ja se oli sille rauhaa vihanneelle fasistille ihan oikein!"
Tervehdys Ano1.:lle, Ano2:lle, Huru-ukolle, Thorvald Eskilinpojalle ja Qroquius Kadille & kiitos kommenteistanne. Thorvald on oikeassa. Yleensäkin suomalainen valtamedia on nyt suunnattu lähinnä kaupunkilaisille kolmekymppisille sinkkunaisille.
QK: Oliskos tuohon jotain vahvistusta?
Valitettavasti en tiedä, vihasiko se isoisoisä rauhaa ja sortiko naisia, mutta epäilemättä yliopistotyttö oli vilpitön kertoessaan tämän kuolemasta siten kuin sen ymmärsi.
Ja onhan kaatuminen vaarallista, siihen voi kuolla vaikka ei kaatuisikaan sodassa.
Tervehdys, Qroquius Kad. Et vaan vieläkään kertonut että missä tuo on sanottu jos on sanottu.
Ryhtyäkö leipäsudeksi, kas siinäpä pulma? Jotkut nuoret naiset haluavat saada aikuisten oikeudet ja edut ja pikkulasten velvollisuudet, ja kupata elantonsa poikakaverinsa selkänahasta.
Ei ihmekään, jos nuoret miehet vihaavat ikäisiään naisia ja nuorten miesten ja nuorten naisten aatemaailmat erkaantuvat toisistaan rajusti. Suomessa on aina lähdetty siitä, että aikuinen ihminen kantaa oman kuormansa ja ottaa vastuun omasta elannostaan eikä elä puolisonsa siivellä. https://www.reddit.com/r/Suomi/comments/1h8wx3h/nuoria_naisia_kiinnostaa_ruotsissa_nyt_el%C3%A4m%C3%A4/
Pelkäänpä pahoin etten voi olla täysin varma onko noin sanottu, mutta lainkaan epäilemättä näin voisi olla sanottu olosuhteet huomioon ottaen.
Näin ollen tätä ei ehkä aivan kepein mielin voi käyttää sitaattina, vaikka muutoin kepeällä mielellä olisikin.
Tervehdys Antifilatelistille ja Qroquius Kadille & kiitos kommenteistanne.
Antifilatelisti: Näitä varmasti on. Mikäs se oli se termi? Joo, golddigger.
Qroquius Kad: Älä siis kommentoi noita faktana.
Enköhän esittänyt sen suunnilleen yhtä faktana kuin "Molo-torsk -reseptin"?
Onko meillä nyt joku ongelma?
Tervehdys, Qroquius Kad. Toivon vaan että esität faktat faktana ja kieli poskessa-jutut muuten. Niin kuin se reseptisi oli.
Luulin tehneenikin niin.
Täytyy yrittää paremmin jatkossa.
Lähetä kommentti