Ajankääntäjä
Siinähän
elettiin jouluaaton aattoa. Pienen lammen rannassa oli pieni lautamökki. Siinä
oli vain pieni oleskelu- ja yöpymistila ja talon päädyssä pieni sauna. Ei ollut
vielä hämärää kun mökille alkoi kuulua moottorikelkan ääni. Kelkka pysähtyi
mökin pihaan ja siitä käveli mökille muuan mies. Mies ensi töikseen sytytti
tulen kamiinaan ja kävi sitten laittamassa pihalle heinäpaalin, auringonkukan
siemeniä ja muutaman rasvapötkön. Pitihän eläimille antaa joululahja vaikkei
muuan mies niitä itselleen kaivannutkaan. Vain rauhaa ja hiljaisuutta kaikesta
muovijoulusta ja itselleen vastenmielisten asioitten pakkotuputtamisesta täysin
irrallaan.
Mies
lisäsi puita kamiinaan ja pieni mökki alkoi mukavasti lämmitä. Sitten hän
laittoi valopetroolilyhdyn palamaan, käynnisti kaasujääkaapin ja täytti sen vaatimattomilla
joulueväillä. Ei mies tarvinnut muita kuin karjalanpiirakoita ja pienen
valmiiksi tehdyn kinkun. Oluttakin oli jonkin verran mutta se säilyi mukavan
viileänä mökin pienessä tuulikaapissa.
Seuraavana
mies laittoi saunan lämpiämään. Ennen sitä hän kävi vettä avannosta. Avannon
oli tehnyt aikaisemmin päivällä maanviljelijä joka omisti mökin. Muuan mies
vuokrasi mökkiä aika ajoin puoli-ilmaiseksi. Maanviljelijä oli sanonut että
hyvä kun tuollainen lautarämiskö vielä jollekin kelpaa. Nykyisin ihmiset
vaativat pääosin vain isoja hirsilinnoja kaikilla mahdollisilla ja mahdottomilla
herkuilla.
Tuli
tarttui ahnaasti puihin, hormi veti hyvin ja sauna lämpesi nopeasti. Valoksi
saunaan riitti ikkunalle pari tuikkua. Mies kuskasi vielä yökamppeensa kelkan
ahkiosta sisälle. Kenttäpatja ja makuupussi, jonka hän asetteli mökin
makuulaverille. Mies oli miettinyt että ottaisiko mukaan patteriradion. Oli
sekin tullut mukaan otettua mutta mies ei aukaissut sitä. Hittoakos tuosta.
Hiljaisuus ja tulen rätinä oli paljon parempaa. Ja se tietty ääni, aivan kuin
mökki olisi kehrännyt tyytyväisenä kun sen sisällä oli mökistä aidosti nauttiva
ja sen tyyntä rauhaa arvostava mies.
Mies
läksi saunaan, otti siellä muutamat hyvät löylyt ja siinä samalla särpi
muutaman tölkin olutta. Välillä hän kävi ulkona tupakoimassa kroppa höyryten.
Saunan jälkeen hän kaivoi itselleen karjalanpiirakoita ja leikkeli puukollaan
kinkusta niitten päälle tukevia siivuja. Mitään muuta hän ei kaivannut.
Jälkiruuaksi hän keitteli kaasuhellalla teevettä ja lisäsi siihen hieman
rommia. Siinähän oli hyvä yömyssy.
Miestä
ei huvittanut valvoa sen pidempään. Hän sammutti lampun ja kömpi
makuupussiinsa. Sitä ennen hän oli laittanut kamiinaan pari puubrikettiä. Ne
palaisivat hissukseen ja antaisivat lämpöä pitkään. Mies odotti uutta
ohjelmanumeroa. Kas hän tiesi, että tämä vaatimaton mökki oli ajankääntäjä. Kun
hän nukahtaisi, niin unessaan hän samantien heräisi. Seitsemänvuotiaana
pikkupoikana, jouluaattona 1970-luvun alussa. Ja hän eläisi sen pikkupojan
iloisen ja huolettoman joulun. Jouluruokineen, saunomisineen, pukin käyntineen
ja joululahjoineen. Aikana, jolloin paha maailma ei ollut vielä pikkupoikaa potkinut.
Aikana, joka oli muutenkin varmempi ja sisälsi toivon tulevaisuudesta.
Kokonainen
päivä huoletonta ja turvallista elämää. Sen parempaa joululahjaa ei mies
osannut kuvitellakaan.
Aamulla
mies heräsi, laittoi kaminaan lisää tulta, pisti kaasuhellalle kahviveden
kiehumaan, kiitti mökkiä joulusta yli viisikymmentä vuotta takaperin ja alkoi
viettämään toista, hiljaisen miehen hiljaista ja rauhallista jouluaattoa.
Hyvää ja rauhallista joulua
kaikille.
Aikaisemmat joulutarinat:
2016:
Yksinäisen miehen korsujoulu
2015:
Vanha mies ja Radio Berliini
&webpageName=Yrj%C3%B6perskeles-blog%3A%20JOULUTARINA%202024&ref=&url=http%3A%2F%2Fyrjoperskeles.blogspot.com%2F2024%2F12%2Fjoulutarina-2024.html&width=1280&height=720&rand=237<=850){kind=tracking}
26 kommenttia:
Roadman partio puuttui, ois saatu niinä kivoja pelihetkiä. Oli pakko heittää.
Yksinkertainen on kaunista. Kiitos tarinasta.
Poissa on tosiaan ne pikkupojan iloiset ja huolettomat joulut ja aika, jolloin pahaa kaupallista maailmaa ei ollut. Pelkästä potkurista (ilman sinistä tai punaista pintamaalia) oltiin onnellisia monta seuraavaa talvea, kun oli joku liikkumaväline.
Tuolloin lapsenuskossa luultiin, että joululahjat tulee kovaa toivoen ja kiltisti ollen ihan oikeasti jostain muualta kuin kaupasta. Eikä sieltä kiinalaisesta hikipajasta lapsityövoimalla tehden ja temuttaen.
Hyvää joulua Ykälle - ja mikseipä samalla muillekin.
heppa
Hyvää Joulua Ykä!
Voi Aikoja Voi Tapoja
Kiitoksia Ykä, joulukirjeestäsi jälleen; sen innoittamani kaivoin tiedostoistani esiin jotain minulle "Taas kaikki kauniit muistot" - merkeissä tärkeästä. Hyvää ja siunattua joulua !
Mehtälän sauna
Kotipaikallani Alavieskan Someronkylällä oli tietysti normaalien asuinrakennuksen, navetan ja riihen lisäksi sauna, savusauna. Muuta pesupaikkaa ei ollutkaan, vaan sauna oli käytössä ympäri vuoden, normaalisti kerran viikossa, lauantaisin. Puintiaikana ja heinänteossa sauna lämmitettiin tietysti työpäivän päätteeksi. Senverran ”moderneja” meillä oltiin, että me lapset, Helva (1941 - 1971), minä
Terho (s. 1947) ja Sisko (s.1948) olemme syntyneet Kalajoen sairaalassa emmekä saunassa. .
Savusaunamme oli rakennettu v. 1945. Isä Einolla (1905 – 1957) oli rakennustyössä apunaan (ainakin) äitini Tyynen (1911 – 1993) isä Paavo Mehtälä ( 1889 - 1955) Haapajärven Tiitonrannalta. Isosiskoni Helva on puukolla kaivertanut yhteen salvokseen sanat Paavo Mehtälö, mikä kävi ilmi purkaessani saunaa v. 1993..
Sauna palveli siis jokaviikkoisessa käytössä kutakuinkin muuttamattomana 60-luvun puoliväliin saakka. Pärekattoon piti välillä lisätä päreitä sään kuluttamien tilalle, mutta se on normaalia pärekaton paikkausta. Saunan lattian muistan uusineeni vanhan lahonneen tilalle 60-luvun lopussa. Suurempi ulkonäkömuutos tapahtui 70-luvun alussa, kun laitoin saunaan huopakaton. Sen tein jo kokeneesti, sillä 60-luvun alkupuolella olin Siskon kanssa kattanut huovalla sekä navetan että asuinrakennuksen. Tässä asussa sauna pysyi vuoteen 1994.
Uuden syntymisen sauna koki 90-luvun puolivälissä, kun poikani Tottin kanssa pystytettiin
se silloiselle asuinpaikallemme Ulvilan Harjunpäähän. . Vanhan umpikuistin sijaan rakensimme avokuistin, jolla olisi mukava vilvoitella saunomisen jälkeen. . Koelämmitykset tapahtuivat syksyn tullessa ja kaikki toimi hienosti. .
Kun tajusin, että vuodet vierivät ja voimani vähenevät, tulin tulokseen, että en enää rakenna saunaa uudestaan mihinkään. Niinpä kuljetutin hirret tontilta
Leenani ostamaan kesäpaikkaan Karjalan Laajoelle. Kuljetuksen suoritti Jarmo Koskinen Karjalasta Zetorillaan onnistuneesti. .
Saunan ”elämä” päättyi keväällä 2016 moottorisahani pärinään ja kirveeni iskuihin Laajoen pihalla. Kuivat kuusiklapit olivat erinomaisen hyviä polttopuita Laajoen
talon liedessä vuosien mittaan. Kiitos sauna vuosikymmenien palvelusta saunana
ja viimein hellapuina!
Kun olisikin oikeasti tuollainen ajankääntäjä. Sellaisesta tolkun ihmiset olisivat enemmän kuin mielissään, niin kahjoksi on tämä maailma mennyt nykyisinä aikoina.
Hyvää Joulua Yrjölle ja kaikille muillekin lukijoille.
Huru-ukko
Joulu on lasten juhla.
Ellei ole lapsi eikä itsellä ole lapsia, eipä siitä oikein mitään enää saa.
Kiitos tästä.
Toi muistoja nuoruuden sauvusaunan lämmityksestä sydäntalvella. Koko päivän työ ja illalla lyhtyjen valossa upeaan kylpyyn läpi lumisen maailman. Siinä suomalainen mielenmaisema kauneimmillaan.
Hyvää ja Siunattua Joulua Yrjölle ja kaikille kanssakommentoijille.
Tervehdys Ihmettelijälle, hepalle, Voi Ajoille Voi Tavoille, Terhomatti Hämeenkorvelle, Huru-ukolle, Qroquius Kadille, ja alianor d´aquitanelle & kiitos kommenteistanne ja oikein hyvää ja rauhallista joulua teille kaikille.
Ÿkä. Kaìkkì yhin. A
Sillä välin Magdeburgissa. 11 kuollutta, 80 loukkaantunutta. Ette ikinä arvaa, kuka. https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000010920088.html
"Aika" on ihmeellinen asia. Ajankääntäjä on olemassa, koska aika on jatkumo. Ei menneisyys minnekään katoa, se on aina läsnä nykyisyydessä.
Myös läheiset ovat aina läsnä. Liitymme toisiimme kuin vuodet toisiinsa.
Hyvää, lämmintä Joulua kaikille.
Kiitos hiljaisesta joulutarinasta, joulun rauhaa toivotetaan vaan ei kaikkialla enää saavuteta viittaan tuohon Saksan joulumarkkinoiden iskuun. Juutalaisten Talmudissa on ajatus "Hän, jolla on armollisuutta julmuutta kohtaan tulee olemaan julma laupiaita kohtaan". Viattomat ihmiset joulun valmisteluissaan joutuivat ex-muslimin vihan kohteeksi. Poliitikot varsinkin vasemmalla ovat jaelleet oleskelulupia Lähi-idästä tulevalle rauhan uskonnolle seurauksista välittämättä.
Paha maailma tuli liki. Aika silti hengähtää, Yrjölle ja kommentoijille toivotan joulurauhaa.
Tämä oli kyllä hyvä! Hyvää joulua!
Tarinassa on tunnelmaa. Itse muistan joulun napertoajalta. Olin toisella luokalla kansakoulua - silloin oli sellainen. Kävimme toki joulusaunassa, joka oli rivitalon päädyssä. Loppuillasta availtiin joulupaketteja ja syötiin tuksevasti jouluruokaa.
Sain joululahjaksi mm. Regalis merkkisen rannekellon. Sitä kutsuttiin myös paperikelloksi, johtuen siitä, että se oli ns. täkypalkkio kerätystä jätepaperista. Tuolloin radiosta tuli aikamerkki, mikä olikin tarpeeseen, Regalis nimittäin edisti noin minuutin vuorokaudessa.
Kello oli huono, mutta joulu ikimuistoinen.
Kiitos tarinasta. Olen kai yhä lapsenmielinen, sillä joulu on ihanaa aikaa. Saa saunoa rauhassa, syödä hyvin ja kun ukko vielä tulee kotiin, niin on puheseuraakin. Hyvää joulua Ykä ja perhe sekä kaikki lukijat ja kommentoijat.
Tuosta Terhomatin savusaunajutusta muistui mieleen, ei joulu mutta uuden vuoden odotus vieraillessani tätini perheen luona silloin joskus "uutena" ollessa.
Heillä oli vielä vanha savusauna, ei tosin enää käytössä, sillä uusi oli tehty uuden navettarakennuksen yhteyteen.
No, minä sen siinä keksin, kaiken muun ohella ja ehdotin serkulle, että mintäpä jos lämmitetään se savusauna, minä kun en ollut sellaisessa koskaan kylpenyt.
Sitähän sanotaan että älä hullua yllytä, pätee tässäkin. Serkkuha innostui ja niin pojat tuumasta toimeen.
Ensin piti metristen hankien läpi lapioida tie sinne saunalle, sitten halkoja pieniä kiukaan virkaa toimittavan kivikasan alle sopiviksi ja tietysti myös vesipadan tulipesään käypäsiksi.
Isä - Viljo "puhalteli paksuja" että kaikkea koohotusta se poika keksii, vaikka minä siinä puuhan alullepanija olin.
Saunassa käytiin ja oli meillä hieman "löylyvettäkin" Varsovan laulua, Hamina satamasta Puolalaisesta laivasta aiemmin syksyllä hankkimaani.
Illan tullen lähdettiin sitten serkun kanssa kylille tyttöihin ja muihin illan rientoihin.
Nyt jo vuosia myöhemmin tuossa naapurikaupungissa asuvan serrkutyöt kanssa tuli asia kerran puheeksi, hän kertoi, että kyllä se isä - Viljokin kävi siellä meidän lämmittämässä savusaunassa ja oli viipynyt pitkän tovin, paljon pidempään kuin siinä uudessa saunassa yleensä.
Ja oli hyvin tyytyväisenä myhäillyt kkoko loppuillan. Jopa hymynkare oli muuten tuimilla kasvoillaan karehtinut.
Oli sitten myöhemmin myös kuullut, lastensa todistuksen siitä kuka sen savusaunajatukse todelline alullepanija oli.
Huru-ukko
Tervehdys Ano1:lle, Antifilatelistille, Seppo Oikkoselle, Bogreolille, XeimAlle, Tapio Suhoselle, Kryptalle ja Huru-ukolle & kiitos kommenteistanne ja jaetuista muistoista. Siitä Magdeburgista uutisoitiin alkuun niin kuin aina ennenkin eli ”auto ajoi väkijoukkoon”. Kummallisia ne Keski-Euroopan aautot.
Ne on niitä tulevaisuuden autoja, niitä itseajavia.
Huru-ukko
Vaan onhan joulu sentään ihmeiden aikaa;
silloin lapsellisista ihmisistä tulee lahjakkaita!
Muistot meillä on varmaan kaikilla ja ne parhaat ovat säilyneet mielessä, ja jos niitä kaikkia ryhtyisi kertomaan, tulisi liian pitkä tarina. Mutta ne säilyvät mielessä niin kauan, kuin elämä jatkuu. Varhaisimpia joulumuistoja taitaa olla se, kun pikkupoikana ajettiin reellä hautausmaalle korkean harjun lakea, paksun vällyn alla kellon kilkattaessa ja reen jalasten natistessa. Ehkä pari vuotta vanhempana päästiin miesten kanssa joulusaunaan. Isällä oli selkärängan vieressä monttu siinä, mistä oli poistettu kranaatinsirpaleita, enolla selluloidista tehty sääri. Sellaiset jäljet olivat silloin jotenkin asiaan kuuluvia. Kouluajoilta on mieleen jäänyt se kerta, kun koulun joulukirkossa urkujen vahvistukseksi oli mukaan otettu koulun ylimmällä luokalla ollut veljespari, molemmat olivat lahjakkaita trumpetin soittajia. Vieläkin tulevat vedet silmiin, kun muistan miltä kuulosti, kun raikuvat trumpetit tulivat mukaan jouluvirren viimeiseen säkeistöön "nyt Jumalalle kunniaa". Mutta eiköhän meillä kaikilla ole omat joulumuistomme ja monet niistä mukana myös tänä jouluna.
Toivotan siis kaikille hyvää Joulua.
Mitä Saksaan tulee niin itsepähän he ovat tätä pyytäneet ja hakemuksen kolmena kappaleena lähettäneet. Joka vaaleissa tätä samaa joukolla ruinanneet. Uhrien hautajaisissa voisi jokaisen uhrin omaiselle sanoa "tätähän sinä halusit viime vaaleissa ja kaikissa sitä edeltävissä".
No se Saksalaisista.
Tämä joulutarinan lukeminen on muodostunut itselleni sellaiseksi jokavuotiseksi rituaaliksi luen ensimmäisenä uusimman ja sitten siirryn lukemaan sen tarinan harmajasta koska olen syntyperäinen stadilainen ja minun landeni on saaristo (ja joulukinkkukin on vain sivuruokalaji kun kala on pääruokalaji).
Rommi jota tarinassa oli... olikohan se Stroh rommia jota reduilla ja purjehduksilla penskana isän kanssa laitettiin teehen tilkka minulle pari tilkkaa isälle... Se maku ja tuoksu on jotain erityistä.
Asiasta kukkaruukkuun mietin duunissa parin työkaverin kanssa josko olisi kysyntää nuorten 80-luku larpille. Idea kumpusi kun kumpikin oltiin katottu uusintana munkkivuori sarja ja trippailtu omaan lapsuuteen siinä sivussa. Siis sellainen kesäleiri joka kestää vaikka 2 viikkoa ja jonka aikana kaikki nykyajan elektroniikka on poistettu leiriläisten elämästä. on c kasetteja, mankkoja, vhs nauhoja, KESÄ, kiska josta irtokarkkeja vain käteinen on käytössä (automaatti jossain riittävän lähellä), ei kännyköitä ei nettiä, vain yhdessä oloa ja ajan tappamista. teknologia reflojen jälkeen se voisi olla avaava kokemus nuorille että mistä ollaan tultu ja mitä menetetty.
T: labrotta
Koskettava tarina. Aika pitkälle minun ja vaimoni, nyt kun lapset ovat jo aikaa lähteneet, joulu alkanut yhä enemmän muistuttamaan kuvaamaasi idylliä.
Ja hyvä niin.
Oikein hyvää joulua Ylvalle ja Yrjölle toivottaa meidän väki
Toivotan omasta puolestani erittäin hyvää ja rauhallista joulunaikaa Hotelli Yrjöperskeleen henkilökunnalle ja kaikille kanssalukijoille ja kommentoijille.
Omia joulumuistoja pikkupojan ajoista on aika vähän, mutta mieleen on jäänyt aina isovanhempien varustamat joulupöydät, joista kukaan ei nälkäisenä lähtenyt :) Tosin koronasulun aikana vietettiin perheessä etäjoulua, eli lahjat vaihdettiin parkkipaikalla ja jokainen vietti joulun omassa kodissa siten kuin itse huvitti. Siinä oli rauhaa ja oleilua juuri kuten tässä tarinassa.
--Madri
Tervehdys Huru-ukolle, Qroquius Kadille, Strix Senexille, labrotalle, SuiGenerikselle ja Madrille & kiitos kommenteistanne ja jaetuista muistoista. Tuo labrotan idea 1980-luvun leiristä nykynuorille olisi kyllä erittäin kannatettava.
Rauhaisaa joulua
-Tvälups-
Tervehdys, Taisteluvälineupseeri. Kiitos ja sitä samaa sinullekin.
Lähetä kommentti