perjantai 5. lokakuuta 2007

KOULUN JA KIUSAAMISEN KAKSI ERI MAAILMAA

Kirjoitukseni liittyy MTV3:n pari viikkoa sitten julkaisemaan uutiseen ja sen herättämiin ajatuksiin. Omalta osaltaanhan tämä on vanhan toistoa, mutta kertaushan on opintojen äiti. Uutisen aiheena oli se, että lähes joka toiselta koululta puuttuu suunnitelma koulukiusaamiseen puuttumiseen.

Sanamuotohan tuossa on harhaanjohtava, koska uutinen olisi pitänyt otsikoida esim: ”60%:lla kouluista on kirjoitettu, mapitettu ja jonnekin arkistoitu läjä paperia ja 40%:lla taasen ei”.

Ongelmanahan koulukiusaamisessa ei ole se, onko koululla asiasta kirjoitettua tekstiä vaiko ei, vaan se, että pystyvätkö opettajat asiaan puuttumaan. Nykymeininki kun on kouluissa sellainen, että jos joku herranterttu haluaa jostain syystä rääkätä heikompaansa, niin hänhän voi sitä tehdä vaikka tuomiopäivän tappiin asti. Naisvaltainen opettaja-alamme ei pysty puuttumaan asiaan, eikä miesopettajillakaan ole valtuuksia (vaikka kykyä ehkä olisikin) puuttua kansakunnan toivojen itseilmaisuun. Se, jos koulussa rääkätään jotakin, ei ylitä uutiskynnystä, mutta opettajan esim niska-perseotteen käyttäminen rääkkäämisen lopettamiseksi on silkkaa fasismia, ja siitä rääytään mediassa kurkku suorana.

MTV3:n uutisessa kerrottiin myös, että ”myöskään opettajat eivät osaa aina puuttua
kiusaamistilanteisiin”. Tulisi sanoa, että eivät uskalla. Eikä heitä voi siitä syyttää. Tommonen, sanotaanko 28-vuotinen kasv.ped.yht.kunt.tiet.selitystiet.ja.piirileikki-ylivälipedagogian maisteri Milla Liimatainen huomaa työssään hyvin nopeasti että henkilökohtaiset ominaisuudet eivät riitä häntä pellenä pitävän mölli- ja pimulauman ruotuun saattamiseen. Jäljelle jää vain opettajan viran itsessään suoma auktoriteetti. Milla hoksaa kuitenkin nopeasti, että jo hänenkin kouluaikanaanhan opettajille vittuiltiin minkä ennätettiin. Ei ole sitä auktoriteettiä.

Jäljelle jääkin sitten akateemisten ammattilaistemme kehittämät menetelmät eli puhuminen, puhuminen ja puhuminen. Keskustellaan kiusaajan kanssa ”avoimessa vuorovaikutuksessa”. Kerrotaan kiusaajalle, että lain mukaan ei saa kiusata. Kyselläänpä kiusaajalta itseltäänkin, että kuinka asiaan tulisi puuttua. Pyritään (edelleen keskustelemalla) siihen, että kiusaaja ”tunnistaa omat tunteensa kiusaamistilanteessa ja sitä kautta oppii oman toimintansa herättämät negatiiviset tunteet kiusatussa”. Ehkäpä (edelleen avoimesti keskustelemalla) autetaan kiusaajaa kehittämään empatian tunteitaan. Lopuksi keskustellaan sekä kiusaajan että kiusattavan kanssa yhtä aikaa, naputellaan tietokoneella hieno sopimus että nyt ei enää kiusatakaan ja sitten vielä sutaistaan nimet alle.

Sillä ilmeisesti puhumalla avoimesti välillämme kaikki tää…selviääää…(Fredi, joskus 1970-luvulla).

Tämän ”avoimessa vuorovaikutuksessa käydyn keskusteluprosessin” aikana kasv.ped.yht.kunt.tiet.selitystiet.ja.piirileikki-ylivälipedagogian maisteri Milla Liimatainen hoksaa itsekin, että tää touhuhan on pelkkää pelleilyä. Kiusattua rääkätään niin kuin ennenkin, ja sattuupa sitten sellaisia tapauksia (mm. Yrjöperskeles on näihin urallaan törmännyt lukuisasti) että nimenomaan tämä rääkätty kaveri otetaan huostaan ja sijoitetaan johonkin laitokseen, jossa on oma koulu. Jotenkin takaperoista.

Mediammekin on mennyt jotenkin siihen halpaan, että uskotaan tätä akateemista sumua. Ongelma ei olekaan itse asia, vaan se, että siitä ei ole kirjoitettu akateemisesti koulutettujen ihmisten suunnitelmaa. Eli siis läjä paperia. Kun opettajan arvovalta on uljaassa peruskoulujärjestelmässämme romahdutettu täyteen nollaan, ei kirjoitettu suunnitelma auta silloin mitään.

Allekirjoittanut kävi koulunsa siinä murrosvaiheessa, jolloin kansakoulu muuttui peruskouluksi. Vanha, ”opettajan autoritääriseen valta-asemaan ja asioitten konemaiseen ulkoa opetteluun” perustunut systeemi muuttui ”yhdessä oppimisen aktiiviseen ja optimistiseen ilmapiiriin, jossa opettaja, yhtenä joukosta, toimi itsenäisen opiskelun koordinaattorina ja tukijana avoimessa vuorovaikutuksessa oppilaitten kanssa” (tuota ”avointa vuorovaikutusta” alettiin silloin 1970-luvulla hokea, eikä mulle ole vieläkään kukaan selvittänyt, että mitä hittoa se oikeastaan tarkoittaa).

Tarkoitushan oli varmasti hieno, mutta lopputulos meni mönkään. Opettajan arvovalta mureni, ja tilanne on huonontunut siitä alkaen. Kun kuria löysättiin, ongelmia tuli lisää, ja niihin vastattiin löysäämällä kuria entisestään ja ongelmia tuli taas lisää jolloin loogisesti löysättiin kuria jne jne.
Koulukiusaaminen on sanana itsessään varsin mieto termi. Sehän tarkoittaa tosiasiassa yhden tai useamman koululaisen toiseen koululaiseen kohdistamaa henkistä ja ruumiillista terroria. Sivistyneen yhteiskunnan luulisi pyrkivän siihen, että sen jäsenet eivät joudu henkisen tahi ruumiillisen terrrorin kohteeksi. Oma yhteiskuntamme on tullut sen verran sairaaksi, että alaikäiset saavat kyllä rääkätä toisiaan mielensä mukaan, mutta (heitä elättävät) aikuiset eivät voi puuttua asiaan kuin leukoja heiluttelemalla. Meillä kun ei enää pakoteta lasta mihinkään. Eikä sitä luunappiakaan saa antaa.
Kuka tällaisesta tilanteesta hyötyy? Kuka tällaista tilannetta haluaa? Eivät kai edes vapaan kasvatuksen ja ”avoimen vuorovaikutuksen” ideologiaa saarnaavat akateemikot. Vaan tietysti, jos jotain asiaa on 30 vuotta hokenut, niin kaipa on vaikeaa tunnustaa, että tämähän meni alunperinkin perseelleen.

Kun laitetaan yhteen sopiva määrä kasvatustieteen teoreetikoita, korkeat virka-asemat, päätösvaltaa ja paljon humanistista hyvää tahtoa, se keitos vastaa tuhovoimaltaan vähintään yhtä jääkäriprikaatia.

PS: Maanmainio Reinoblog näyttää lopettavan toimintansa nykymuodossaan. Harmin paikka, mutta onneksi miehen juttuja ilmestynee jatkossa Uutiskynnyksessä. Kiitos Reino hyvästä blogista ja onnea ja menestystä kaikissa toimissasi.

10 kommenttia:

YMTT kirjoitti...

Kasvatustieteilyn huomattavin saavutus on havainto, jonka mukaan kaikki on paljon vaikeampaa kuin aluksi luultiinkaan, kestää paljon oletettua kauemmin ja maksaa huomattavasti alkuperäistä arviota enemmän.

Se, jos koulussa rääkätään jotakin, ei ylitä uutiskynnystä, mutta opettajan esim niska-perseotteen käyttäminen rääkkäämisen lopettamiseksi on silkkaa fasismia, ja siitä rääytään mediassa kurkku suorana.

Totuuden sanoja.

Itsekin entisenä koulukiusattuna tiedän sangen hyvin millaisia saatanoita ikätoverit voivat pahimmillaan olla, ellei kukaan aikuinen puutu tilanteeseen. Toisin sanoen kiusaamista esiintyy juuri niin paljon kuin aikuiset sallivat sitä esiintyvän.

Pitäisi kai kirjoittaa aiheesta joskus itsekin..

weekendsoldier kirjoitti...

Kaikki alkoi mennä päin helvettiä, kun kansakoulu muuttui peruskouluksi.

kojootti kirjoitti...

Se kai koulumaailmassa heijastelee kriminaalipolitiikan yleisiä linjauksia: Yritetään viimeiseen asti olla käyttämättä eristystä keinona, huolimatta siitä, kuinka monta sivullista saa tänä aikana osumia.

Ennen eristystä tulisi mielestäni kuitenkin edetä lievemmän mukaan, kepin ja porkkanan suhdelukua muutellen. Jossain vaiheessa sitä tyhmää päätä kuitenkin taotaan. Viimeistään vankilassa.

Kami kirjoitti...

Siskojen kanssa olen käynyt läpi asiaa, varsinkin nuorimmaisen jota kiusattiin isokokoisuutensa takia koulussa, ja tein hänelle hyvin selväksi että kenelläkään ei ole mitään oikeutta häiritä hänen koulunkäyntiään, oli hän minkä kokoinen tai näköinen tahansa, ja jos joku kuitenkin katsoo asiakseen häiritä puheista huolimatta, voin oikein mielelläni mennä jututtamaan niitä kiusaajia.

Tämä tieto sai äitiini liikettä, koska hän tietää äkkipikaisen luonteeni, eikä siskoa sen koommin ole kiusattu.

Minua kiusattiin jonkin verran, mutta - edelleen äkkipikaisen luonteeni takia - homma meni lentopallomailoilla huiskimiseksi monta kertaa, varsinkin sillon kun testosteroni oli uusi tuttavuus elimistössä. Välillä tuli kyllä juostua karkuunkin, mutta lopulta oli porukkaa joille kävi huonommin ja jotka olivat ikävämmässä tilanteessa. Isot pojat pakottivat eräänkin tyypin varastelemaan kaupoista väkivallalla uhaten.

Anonyymi kirjoitti...

Aina sitä ihmettelee, miksi blogin pitäjän tapaisia ihmisiä saada päättämään näistä kasvatuksellisista ongelmista. Tämäkin kirjoitus osoittaa että viellä sentään joku on kiinni todellisuudessa, eikä elä haavemaailmassa missä kaikki ongelmat ratkeaa dialogin-avulla.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Kiitokset kommentoijille. Kasvatuspoliittisilla päättäjillä tulee olla akateeminen tutkinto jostain näennäistieteellisestä aineesta, ja se valitettavasti vie realismin tajun suurimmalta osalta. Ikävä kyllä, eihän sen välttämättä tarvitsisi olla niin. Vaan minkäs hänelle voi. Ei lukeminen vaarallista ole, vaan se, jos uskoo kaiken lukemansa.

Anonyymi kirjoitti...

Laitan tänne kun en muualle uskalla. Jos tunnistat ip:stä, älä kerro kenellekään. Kukkahattumafia ei unohda eikä anna anteeksi.

Koin tänään töissä monikulttuurisen kohtaamisen somalinuorukaisen kanssa. Aiheena "saako tehdä vaikka kielletään." Sain niskaani koko paketin paskaa. Ei yllätä ketään, vähiten kai Yrjöä. Oli taas kerran niin sitä itseään, ja kerralla tuli selväksi mitkä ovat Hassaneiden epäonnistumisen syyt. Olen numeroinut ja nimennyt ne.

Poika tunkee naiskollegan ohi (1 käyttää röyhkeyttään, kokoaan ja uhkaavaa olemustaan oikeuttajana tehdä mitä tykkää) kielloista huolimatta (2 päättää itse mitkä säännöt koskevat häntä, ja milloin), paikkaan jonne hänellä ei ole asiaa. Käyn käskemässä pois sieltä. Hän sanoo että hänellä on lupa (3 valehtelee päin naamaa ja sujuvasti) vaikka olin paikalla kun häntä erikseen kiellettiin (4 pitää meitä idiootteina ja luulee että mikä vain menee läpi). Sanon ettei pidä paikkaansa ja käsken poistumaan VÄLITTÖMÄSTI. Hän sanoo ettei asia kuulu minulle ja että hän tekee mitä tykkää (1,2 ja 4). Sanon että täällä kuuluu. Hän kiihtyy (5 käpy palaa hetkessä ja aina kun kielletään) ja kun teen rajoittavan ja ohjaavan eleen, ilman kosketusta, tarttuu käsivarteeni (6 valmis käyttämään väkivaltaa ja riehumista ensisijaisena toimintakeinona, ja käyttääkin). Tajuaa sitten että ei toimi viisaasti - tietää että voisin katkaista hänet kuin tikun ja teenkin sen jos annetaan mitään aihetta. Tämä heppu tulee aina naamaan kiinni (7 ei kunnioita toisten omaa tilaa ja oikeutta koskemattomuuteen tippaakaan), mutta nyt ottaa liioitellun pitkän välin ja alkaa sylki roiskuen (8 ei normaaleja vuorovaikutusvalmiuksia tai kommunikaatiokykyä) huutaa (9 täysin irrationaalista raivoamista pienestäkin syystä) ja nimitellä (10) - arvaa vaan mikä kortti (11 rasismisyyte) nousee ekana...just. Olen spermanaama, valkoinen (12 syyllistyy sumeilematta rasistisiin loukkauksiin erivärisiä kohtaan), eikä kukaan valkoinen saa eikä voi puuttua hänen tekemisiinsä, virasta ja toimesta riippumatta (13 halveksii yhteiskuntaamme, meitä ja meidän sääntöjämme; ks myös 1-12). Valkoisena en myöskään edusta hänelle mitään auktoriteettia, eikä hän pidä minua myöskään virkani ja toimeni edustajana. Näiden kauniiden sanojen kanssa hän vihdoin saapastelee matkoihinsa. Koska hän on edelleenkin kielletyllä alueella, kuljen perässä. Poistuttuaan alueelta ja kerättyään hetken uutta puhtia poika aloittaa gangsta-elehtimisen ja piiskaa itseään uuteen raivoon. Käskee painumaan vittuun sekä suomeksi että lontooksi (14 haitallisia roolimalleja, regressio ghetto-gangsteriksi, ks 1), kieltää seisomasta siinä missä seison ja tulemasta lähelleen (15 katsoo asiakseen määritellä toisten rajat ja sallitut alueet). Muistuttaa vielä ettei kukaan saa koskea häneen likaisilla käsillään (12 taas, rasistisia loukkauksia) ja väittää että HÄNEEN on käyty käsiksi (16 harhainen käsitys todellisuudesta ja taipumus kääntää kaikki toisten viaksi sekä tietysti 3 - valehtelee niin että tuskin edes ymmärtää toden ja sadun rajaa).

Elä näiden kanssa nyt sitten.

Katsoin pojan sisään ja näin vaarallisen ja arvaamattoman tyypin. Tiedän nyt seurata tarkkaan mitä puuhaa. Aineksia on ihan iltapäivälehteen asti.

Kiitos palstatilasta ja kuulemiin.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Kiitokset viimeisimmälle kommentoijalle. Ikävän tuttua settiähän tuo juttusi oli.

IP-osoitteesi tönkimiseen ei minulla riitä taidot, eikä halukaan. Koska sinulla näyttää asiasta olevan kokemusta ja taitoa kirjoittaa, niin suosittelen oman blogin perustamista.

Meinaan, näistä asioista lastensuojelun puolelta (eikä myöskään opettajien puolelta) ei liikaa kirjoittajia ole.

Etnohelvetti kirjoitti...

Olipa rankka kommentti anonyymiltä. Kehotan ehdottomasti samaan kuin blogin isäntä, tai ainakin jatkamaan raportointia moisista kulttuurien kohtaamisista jatkossakin.

Anonyymi kirjoitti...

Sama anonyymi kuin yllä.

Poika sai tänään niskaansa rikosilmoituksen. Kauan se kestikin.