Monday, December 15, 2008

ERÄÄNLAINEN JOULUSATU

Heitä oli neljä.

Hanna, Sini, Ingrid ja Milla.

Kaikki nuoria, hiljattain valmistuneita juristeja. Demokraattisia Lakimiehiä. He olivat olleet ystäviä koko opiskeluaikansa ja pitäneet jatkuvaa yhteyttä valmistuttuaankin.

Jo opiskelun alkuvaiheissa he olivat huomanneet, että he ajattelivat samoin rauhasta, oikeudenmukaisuudesta ja suvaitsevaisuudesta. He olivat ottaneet rasismin vastustamisen elämäntehtäväkseen.

Nyt heitä kaikkia tarvittiin.

Muutama vuosi takaperin, puoli vuotta ennen seuraavia eduskuntavaaleja olivat valtapuolueet yhdistyneet ja perustaneet Nännistis-Lellistisen Liiton. Heti tämän jälkeen muutettiin perustuslaki ja kiellettiin muut puolueet. Seuraava askel oli Toisen Taannehtivan Poikkeuslain voimaantulo. Sen jälkeen perustettiin Rauhan- ja Suvaitsevaisuuden Tuomioistuin.

Heidät kutsuttiin sen jäseniksi.

He olivat ihmeissään, ja hieman järkyttyneitäkin siitä, että heille nuorina ihmisinä myönnettiin tällainen valta ja vastuu. Mutta Rauhan- ja Suvaitsevaisuuden Tuomioistuimen puheenjohtaja kutsui heidät puheilleen. Mies oli vanha rauhanveteraani. Kukaan ei puhutellut häntä omalla nimellään. Hän oli kaikille vain Professori.

Hän katsoi heihin, hymyili hieman vinoa hymyään ja jakoi heille viisauttaan:

”Se vanha sukupolvi, mitä minä edustan, on pehmennyt ja veltostunut. Te olette nuoria idealisteja, ja uskon, että teillä löytyy henkistä voimaa ja opillista uskollisuutta tehdä se, mitä teiltä vaaditaan. Teidän täytyy ymmärtää, että poikkeuslain mahdollistamat kuolemantuomiot eivät koske oikeasti ihmisiä, vaan rasisteja ja vihan- ja väkivallan lietsojia. Heitä ei voi verrata edes suteen. Susi toimii vain vaistojensa mukaan ja tappaa nälkäänsä. Rasistit ovat susia, joilla on kyky ajatella. He lietsovat vihaa ja väkivaltaa vain siksi, koska nauttivat siitä. Tällaisen hirviön poistaminen on vain oikeutettu oikeustoimi ja suojelutoimenpide valistunutta yhteiskuntaa kohtaan. Ei mitään muuta. Olkaa lujia ja armottomia. Vain niin turvaatte rauhan ja väkivallattoman yhteiskunnan”.

He olivat ymmärtäneet asian ja toimineet Rauhan- ja Suvaitsevaisuuden Tuomioistuimessa innostuneina, asialleen omistautuneina ja laittaen asian eteen koko nuoren henkensä palon. He tiesivät, että heidän työnsä ansiosta rasistisen väkivallan pelko poistuisi, ja kaikilla olisi paljon parempi olla, elää ja tehdä työperäistä työtä.

Ja nyt he olivat suorittaneet ensimmäisen tehtävänsä. Oli joulukuun 24. päivä. Päivä, jota aikaisemmin oli juhlittu kristillisenä joulupyhänä. He näkivät, että päivämäärän valinnassa oli sopivaa vertauskuvallisuutta. Ajat olivat muuttuneet. Vanhaan ei ollut paluuta.

He olivat Kirkkonummelle perustetussa Rakastavan Oikeuden Rangaistuslaitoksessa. Kaiken kaikkiaan valittua yleisöä oli noin sata. Yleisötilan edessä olevalla aukiolla pyöri tehtäviään suorittamassa Meikäläislegioonan sotilaita. Meikäläislegioona oli hallitukselle äärimmäisen uskollinen, jo kolme prikaatia käsittävä yksikkö, johon otettiin sotilaiksi vain etnisesti ei-suomalaisia vapaaehtoisia. Etnisesti suomalaisia ei pidetty tarpeeksi luotettavina.

Ennen Meikäläislegioonaa oltiin samaan tehtävään yritetty värvätä suomalaisista aktivisteista koottuja anarkopataljoonia, mutta koska ne olivat osoittautuneet täysin kykenemättömiksi edes alkeellisiimpiin sotilaallisiin ja järjestyksenhallintatehtäviin, oltiin perustettu Meikäläislegioona. Legioona hoiti tehtävänsä mukisematta ja pilkulleen. Tästä hyvästä legioonalle annettiin tiettyjä etuoikeuksia vapaa-aikansa suhteen, mutta se ei Hannaa, Siniä, Ingridiä ja Millaa häirinnyt, eivätkä he asiaa sillä hetkellä ajatelleetkaan, sillä Rauhan- ja Suvaitsevaisuuden Tuomioistuimen ensimmäinen tuomio pantaisiin hetken kuluttua täytäntöön.

Ja sieltä hän saapui. Alistettuna. Vartioituna. Tuomittuna.

Johtava Vihanlietsoja käveli käsi- ja jalkaraudoissa meikäläislegioonalaisten vartioimana. Hänet asetettiin seinää vasten ja teloitusryhmä valmistautui tehtäväänsä. Johtava Vihanlietsoja ei osoittanut pelkoa. Hän tiesi kohtalonsa, ja sen, ettei toivoa ollut. Hän katsoi teloittajiaan silmissään kylmä viha ja halveksunta.

”Eikö se paskiainen vieläkään osaa katua vihakirjoituksiaan”, ajattelivat Hanna, Sini, Ingrid ja Milla.

Teloitusryhmää komentava upseeri antoi komentonsa ja laukaukset kajahtivat. Johtava Vihanlietsoja kaatui maahan ja jäi siihen makaamaan. Upseeri ampui varmistuslaukauksen hänen päähänsä ja komensi laiskalla äänellä teloitusryhmää korjaamaan ruumiin pois.

Hannan, Sinin ja Ingridin silmät laajenivat innostuksesta. Heidät valtasi euforinen vallantunne. Tuo rasistin muuttuminen elottomaksi mytyksi oli osittain heidän ansiotaan. Heillä oli valta elämästä ja kuolemasta. Tunne vallasta aiheutti heille kaikille jopa fyysistä hyvänolon värinää, niin voimakasta, että he eivät ilkeäisi tunnustaa sitä edes toisilleen.

Milla reagoi toisin. Hänen ilmeensä oli järkyttynyt. Hän vapisi hetken, kumartui maahan ja antoi ylen. Sitten hän puhkesi itkuun, juoksi paikalta pois ja sanoi mennessään anteeksi.

Hanna, Sini ja Ingrid katsoivat pois hoipertelevaa Millaa ihmeissään. He eivät ymmärtäneet. Jos he olisivat elämässään oppineet empatiaa jotakin muuta kuin oman elämänsä ulkopuolella olevia, jalustalle nostettuja kohteita kohtaan, he olisivat saattaneet ymmärtää Millan järkytyksen syyn.

Milla oli hetkessä ymmärtänyt, että elämä oli muutakin kuin puhetta. Tuo mies oli oikeasti kuollut. Yliopistolla puhutut puheet rasistien tuhoamisesta olivat nyt muuttuneet lihaksi. Ja Milla ymmärsi myös, että tuo juuri murhattu mies oli vain kirjoittanut kirjoituksia. Hän ei ollut tehnyt mitään pahaa kenellekään. Hänen täytyi kuolla vain siksi, että hän oli uhka niin Millan kuin muittenkin paikalla olevien etuoikeutetulle asemalle.

Professori katsoi poispäin hoipertelevaa Millaa ja puisteli päätään. Hänen silmissään näkyi pettymys. Millalle ei enää olisi paikkaa Rauhan- ja Suvaitsevaisuuden Tuomioistuimessa. Tuskin missään muuallakaan.

Samana iltana Hanna, Sini ja Ingrid menivät Ingridin asunnolle juhlimaan pientä askelta kohti lopullista voittoa. Ingrid aukaisi viinipullon. Viiniä maistellessaan he kävivät läpi tämänhetkisen tilanteen. Johtava Vihanlietsoja oli teloitettu. 84 muuta vihakirjoittajaa odotti vankilassa teloitustaan. 162 oli tutkintavankeudessa, odottamassa tuomiotaan. Ystävättäret olivat onnellisia siitä, että tämän jälkeen väkivallan kausi olisi lopullisesti ohi. He olivat ylpeitä siitä, että olivat lopettamassa rasismin ja väkivallan aikakautta.

He maistelivat lisää viiniä. Hanna totesi, että voidaanhan tämä juhlahetkikin käyttää hyödyllisesti ja tutkia samalla Rauhan- ja Suvaitsevaisuuden Tuomioistuimen tiedostoja. He alkoivat tutkia vuonna 2008 tehdyn ulkomaalaislakia vastustavan adressin tiedostoja. Tietokonetekniikkahan oli kehittynyt niin, että allekirjoittajien kotiosoitteet ja nettihistorian selvittäminen kävi yhdellä enterin painalluksella.

Pian he huomasivat, että moni allekirjoittaja oli kommentoinut niitten kirjoittajien, jotka odottivat kuolemantuomiotaan, blogeille. Vielä useampi allekirjoittaja oli käynyt lukemassa näitä blogeja. He alkoivat tosissaan syventyä tiedostoihin ja ottaa asioista selvää.

Ingrid kävi avaamassa uuden pullon viiniä.

He jatkoivat tiedostojen tutkimista.

Ingrid kävi avaamassa uuden pullon viiniä.

Aamukahdelta teloitettavien rasistien lista oli jo kolmetuhatta nimeä pitkä.

Ingrid kävi avaamassa uuden pullon viiniä…


*

Miksi tällainen joulusatu? No siksi, että olen seurannut tapausta Jussi Halla-aho. Häntähän ovat tuomitsemassa vihankostajana tietyt piirit eli Vihreät Naiset, Vasemmistonaiset ja itsensä hallituspuolueen asemaan nostaneet Demlat.

Yhteistä näille tahoille on se, että he eivät ole puuttuneet Halla-ahon esille nostamiin ajatuksiin. He vain haluavat tuhota Halla-ahon ihmisenä. Ja näin ollen estääkseen sen, että Halla-ahon esille nostamia asioita ei puhuttaisi julkisuudessa. Käyttäen hyväkseen koko sitä yhteiskunnallista koneistoa, joka tässä maassa on mahdollista. Mukaankukien väkivaltakoneiston, eli poliisin. Poliisihan on väkivaltakoneisto. Itse hyväksyn sen olemassaolon ilman muuta, koska joku väkivaltakoneisto maassa on joka tapauksessa. Mieluummin poliisi kuin anarkia. Mutta nyt poliisi on alistettu poliittiseksi käsikassaraksi.

Halla-ahon täydellistä tuhoa haluavat tahot haluavat siis käyttää kaikkia lain suomia mahdollisuuksia hänen tuhoamisekseen. Mietitäänpäs sitä, jos laki sallisi enemmän? Niin kuin esimerkiksi Natsi-Saksassa ja Neuvostoliitossa. Epäilettekö hetkeäkään, etteikö tästä maasta löydy Hannoja, Sinejä ja Ingridejä, jotka silmäänsä räpäyttämättä pistäisivät Halla-ahon ja muut ns. rasistit, niin kuin esmes Yrjöperskeleen seinää vasten? Kun vaan teloitus ulkoistetaan, ettei omat kädet likaannu.

Kansallismielisiltä ja maahanmuuttopolitiikkaa arvostelevilta tahoilta on turha pelätä väkivaltaa. Ne väkivaltafantasiat löytyvät ihan muilta tahoilta.
Toivoa tietysti herättää se, että demarit, kepu ja kokoomus ovat olleet tässä asiassa varsin hiljaa. Ehkä Nännistis-Lellististä Liittoa ei kaikessa karmeudessaan synny. Toivotaan ainakin niin. Vaan enpä ole varma.

Kirjoitti Ykä. Edelleenkin kivivuorelainen sosialidemokraatti. Äänestää tosin nykyisin perussuomalaisia.

Voimia eloon Jussi Halla-aholle ja hänen perheelleen.

9 comments:

Dr. Doctor said...

... luin tämän paripäivää sitten.

Olisin jokin vuosi sitten pitänyt sekopäisen kirjoituksena...

Nyt minusta tähän tarttui jotain ajan hengestä. Sananvapaus ei ole keino, kuten ehkä joskus ajattelin vaan perusarvo ja nyt suurin uhka sille on Suomessa "hyvien ihmisten" diktatuuri...

Yrjöperskeles said...

Muutama vuosi sitten olisin itsekin pitänyt tuota sekopäisen kirjoituksena. Mutta en enää.

"olivathan ne teloitukset valitettavia, eikä niitä varmaankaan enää tarvitse tehdä, mutta välttämättömiähän ne olivat".

Niin Natsi-Saksan, Itä-Saksan kuin Neuvostoliiton voimakoneiston ihmiset olivat varmaankin tavallisia ihmisiä. Osa uskoi unelmaansa, ja osa toimi, niin kuin käskettiin kun eivät uskaltaneet muuta tehdä.

Voimia eloon Tohtorille, sekä hyvää ja rauhallista joulua.

weekendsoldier said...

Stadikan pidätyskeskuksessa tavataan joku päivä ei niin kaukaisessa tulevaisuudessa. Ellen sitten kerkeä klasista pellolle, niinkun äidin-isä, kun santarmit tuli pidättämään. (Oli jääkärivärväri.)

Yrjöperskeles said...

Toivotaan, että terve järki voittaa. Vaan harvemminhan se on voittanut. Hyvää joulun odotusta Viikonloppusotilaalle joka tapauksessa.

weekendsoldier said...

Sitäpä samaa Yrjöllekin. Pidetään peukkuja että tervejärki voittaisi. (Vaikka aika hakusessa se on viime aikoina ollutkin.)

Prophet Muhammed Caricatures said...

Avartaako oheinen Seppo Lehdon valokuva- ja videotaide ruotsinkielisten, suomenkielisten ja muslimien yhteyttä

http://svin-och-prophet-i-skansen.blogspot.com/

Seppo Lehto vieraili Ruotsissa viime viikonloppuna

Olkaa hyvä - Palautteenne on arvokasta ;)

octavius1 said...

Ykä hei, Sinun kannattaisi kirjoittaa jotain, jota tarjoat julkaistavaksi.

Harvassa ovat ne, joita sana tottelee noin nöyrästi.

Hyvää uutta vuotta!

Yrjöperskeles said...

Kiitoksia Octaviukselle ja samoin hyvä uutta vuotta.

Samaa julkaisuhommaa voisin suositella sinullekin. Vaan eipä taida löytyä kustantajaa kummallekaan.

Minun kirjoittamiseni sinänsä juontaa tästä yhteisestä harmin aiheestamme eli monikulttuuriuskonnosta. Jos harmin aihe poistuu, niin ainakin minulla poistuu myös kirjoittamisen tarve.

Kullervo Kalervonpoika said...

Hyvää uutta vuotta Ykälle ja kaikille muillekin suomalisuutensa ja sen todellisen ytimen oivaltaneille.