KURSSITUSTA SUUREEN TARPEESEEN

Lukijallehan lienee varsin selvää se, että maassamme on huomattava määrä ihmisiä työttömänä. Lukija on varmaan perillä siitäkin, että julkishallintomme suurin ongelma ei ole suinkaan se, että pomotehtävin ei löydy tarpeeksi muodollisesti päteviä yhteiskuntatieteitten maistereita. Päinvastoin, niitä tuppaa olemaan liikaa, joten julkishallintoon joudutaan räätälöimään heille mm. henkilöstövisiosuunnittelijan, erityisasiantuntijan ja projektikoordinaattorin nimikkeellä kutsuttavia suojatyöpaikkoja.

Tähän pohjaten Suomen mielenterveysseuran uusi kurssi vaikuttaa jo ihan suoranaiselta vittuilulta:

Julkisen hallinnon tehtäviin valmentava koulutus maahanmuuttajille
Kurssi on tarkoitettu erityisesti Euroopan ulkopuolelta Suomeen muuttaneille henkilöille, joilla on julkishallinnon tehtäviin sopiva korkeakoulun loppututkinto, valmius sitoutua koulutukseen ja kiinnostusta toimia julkisen hallinnon tehtävissä sekä hyvä suomen kielen taito ja mielellään myös englannin tai ranskan taito.

Koulutuksen ja käytännön harjoittelun avulla vahvistetaan osallistujien edellytyksiä toimia julkisen hallinnon tehtävissä. Kurssin tavoitteena on edistää työllistymistä valtion ja kunnallishallinnon sekä kolmannen sektorin työtehtäviin.
Että tälleen. Ilmoituksen loppukaneetti on suorastaan loistava:

Kurssi on osa kotouttamisrahaston AFRO 2–Asenneilmapiiriin ja kolmansien maiden kansalaisten aliedustukseen vaikuttaminen positiivisen erityiskohtelun avulla -hanketta.

Jausaa jausaa. Että kyllähän sen Jumalakin tietää, missä sitä eniten tarvitaan. Kun julkishallinnon pomomiehistä ei tälläkään hetkellä todellakaan ole pulaa, niin kai tässä on pohjana vain se, että niitä oikean värisiä ulkomaalaisia on vaan kerta kaikkiaan pakko hankkia lisää ihan vain siksi, että tästä tulee tietyille ihmisille hyvä mieli. Nyt on porukalla pelastettu maailmaa ja voidaan kattoa vähemmän edistyksellistä väkeä mukavasti nenänpieltä pitkin alaviistoon.

Eihän hyvän mielen tavoittelussa sinänsä mitään vikaa ole, mutta siihen on myös sellaisia tapoja, joissa ei varsinaisesti tartte käydä toisen kukkarolla. Näitä ovat vaikkapa masturbointi, luonnossa liikkuminen ja parin hyvän konjakkitömpsyn nauttiminen samalla kun kuuntelee hyvää musiikkia.

Siinä mielessä tämä AFRO 2-hanke varmasti onnistuu, että se kyllä vaikuttaa yleiseen asenneilmapiiriin. Joskaan ei ehkä sillä tavalla kun toimistossa suunniteltiin.

Hotelli Yrjöperskeleen respassa ei sinänsä millään muotoa väheksytä koulutusta ja kurssitusta, ei suinkaan. Mutta ehkä sitä voisi vähän järkeistää ja kohdentaa oikeaan suuntaan. Voisi olla varteenotettava vaihtoehto, että pistettäisiin pystyyn julkishallinnon johtaville virkamiehille ja pitkäaikaisille ammattipoliitikoille suunnattu ”Työhön ja käytäntöön ei-teoreettisesta näkökulmasta perehdyttävä kurssi”

Kurssi jakaantuisi alkeis- ja jatkokursseihin. Alkeiskurssilla opetus olisi ns. hellästi sisäänajavaa, eli yhden varsinaisen oppitunnin jälkeen tehtäisiin tunnin verran tietokoneella julkishallinnollista suunnittelu- ja kehittämistyötä (kutsutaan myös nimellä pasianssin pelaaminen). Tämä siksi, ettei potilas, anteeksi kurssilainen traumatisoituisi kerralla liikaa.

Alkeiskurssin alussa opetellaan yksinkertaisempia tehtäviä, kuten banaanin kuoriminen, hehkulampun vaihto, tukisiteen laittaminen nyrjähtäneeseen nilkkaan ja nuotiotulen sytyttäminen valmiista puista ja kiehisistä.

Alkeiskurssin edetessä sitten tutustutaan (tietysti valvotuissa ja turvallisissa olosuhteissa) oman hallinnonalan suorittavan tason työntekijöihin. Ensimmäiseksi opetellaan se, monelle varsin yllättäväkin tosiasia että heitä todellakin on olemassa ja sen jälkeen aletaan opetella kommunikoimaan heidän kanssaan.

Alkeiskurssin päättötyönä vastataan kolmeen vapaavalintaiseen suorittavan tason työntekijän esittämään, työhön liittyvään kysymykseen. Vastaus on annettava kasvotusten, sähköpostia ei saa käyttää. Ensiksi kysymyksiin voi vastata virastolatinalla, mutta alkeiskurssin läpäistääkseen on kurssilaisen vastattava kysymyksiin ymmärrettävällä suomen kielellä.

Jatkokurssilla sitten paneudutaan vaikeampiin tehtäviin kuten halkomotin tekeminen, vanhainkodin saunan siivous sekä ruuveista ja muttereista koostuvan läjän selvittäminen siten, että oikean kokoiset ruuvit ja mutterit laitetaan niille tarkoitettuihin lokeroihin.

Jatkokurssin edetessä siirrytään kahdeksi viikoksi tekemään oman hallintoalan piiriin kuuluvaa suorittavaa työtä. Ensimmäinen viikko työtä tehdään valvovan ohjaajan läsnäollessa. Valvovalla ohjaajalla on mm. hyvät ensiaputaidot ja hän osaa tunnistaa, milloin ihminen on menossa psykoosiin. Toinen viikko tehdään sitten töitä ihan omin neuvoin. Tässäkin vaiheessa kurssilaisella on turvallisuussyistä hälytysranneke.

Jatkokurssin diplomityönä sitten sammutetaan palava sauna ilman ulkopuolista ohjeistusta.

Luulisin, että kurssiin uhratut verorahat saattaisivat pitkässä juoksussa olla kaikille hyödyksi. Uskon myös, että veronmaksajat suhtautuisivat tällaisiin kursseihin suopeammin kuin esmes asenneilmapiiriin ja kolmansien maiden kansalaisten aliedustukseen vaikuttaminen positiivisen erityiskohtelun avulla – hankkeeseen.

Kurssi vaatii tietysti opettajilta paljon voimaa, taitoa ja uskoa asiaansa. Mutta taidothan karttuvat pikkuhiljaa, ja ehkäpä samat opettajat voisivat sitten vetää muitakin vaativia kursseja, kuten vaikkapa kurssi nuorisolle: viikko ilman tietokonetta ja kännykkää tai kurssi vihreän piipertäjille: kuinka pystyt kuuntelemaan maahanmuuttokriittisen lauseen loppuun keskeyttämättä.

*

Lisäys 110111: Roope laittoi muutamia asiaan liittyviä linkkejä. Tosta, tosta ja tosta.

Vielä lisäys 250111 (kiitos taas Roopelle). Tuosta ja tuosta.