LYHYESTI 230212

Hotellin respassa törmättiin uutiseen Suomen ja Kreikan solmimasta vakuussopimuksesta. Minähän en väitä olevani valtiotalouden ammattilainen, mutta jopa mulla tyhmällä öögat pullistui, kun uutista luki vähän tarkemmin. Sopimus kun on niin salainen, että sitä ei toimiteta nähtäväksi edes eduskunnan suurelle valiokunnalle. Pääkohdat tuodaan katseltavaksi, mutta varsinaista sopimusta ei sille näytetä.

Tämä johtuu sitten siitä, että sopimuksen toinen osapuoli ei olekaan Kreikan valtio, vaan kreikkalaispankit, ja valtion sekä yritysten keskinäiset sopimukset tulee julkisuuslain mukaan salata. Tässä tapauksessa on vaan niin, että mikäli homma kusee, niin touhun maksajat eivät ole millään muotoa salattuja eli nehän ovatkin sitten tavallisia suomalaisia eikä kustannukseksi tule puolitoista dollaria per turpa.

VM:n lainsäädäntöneuvos Tytti Noras perustelee menettelytapaa näin:

Lainsäädäntöneuvos Noras ei usko, että kansanedustajia edes kiinnostaa nähdä monimutkaista teknistä ja juridista sopimusta omin silmin. Pääkohdat ovat riittäneet eduskunnalle aiemminkin vastaavissa sopimuksissa.

- Siitä on sanottu, että se on "complicated and very demanding"
Niin, itse asiassa Norashan on tietysti pitkälle oikeassa, sillä tähän mennessä valtapuolueitten kansanedustajat ovat tietysti hymyilleet ja painaneet nappia käskyn mukaan. Niin hallituspuolueissa kuin lepovuorossa olevassa oppositiopuolueessa. Vaan nyt meillä on tilanne toisenlainen, eli maassa on oppositiopuolue, jonka jäsenet varmaan mielellään tutustuisivat moiseen sopimukseen. Ja vaikka on selvää, että sopimus on taatusti complicated and very demanding, niin ehkäpä kansanedustajalla on mahdollisuus hankkia paikalle heppu, joka sen osaa ymmärrettäväksi suomeksi kääntää.

Tämän complicated and very demanding-sopimuksen allekirjoitti kasvatustieteitten maisteri Jutta Urpilainen. Toivottavasti Urpilaisella on ollut taustallaan joku heppu, joka on osannut vääntää sopimuksen Urpilaiselle. Tuntuu meinaan melko lohduttomalta ajatus, että valtiovarainministeri allekirjoitti vähän helevatun kalliin paperin tajuamatta sen sisältöä.

Vaan tuskinpa tästäkään asiasta sen kummempaa meteliä nousee. Valtamediassa ainakaan. Kun sillähän on paljon tärkeämpääkin natusteltavaa. Kun meinaten toi Timo Soini, juutas, meni ja sanoi Olli Rehniä Bobrikoviksi, eikä, juuttaan juutas, suostunut pyytämään anteeksi. Vaikka Ollin mielestä oli ihan selvää, että Soinin lause oli julkinen signaali persulaisille palkkatappajille, jotka ovat jo hyvän aikaa kytänneet heppua kiikaritähtäimen läpi.

Tää yleinen kermaperseisyys on (niin puolella kuin toisellakin) saavuttanut jo sellaisen tason, että mielestäni tarvitaan poikkeustoimia. Ehdotan, että seuraavan viiden vuoden aikana kaikki poliittinen keskustelu tulee käydä vain ja ainoastaan Tarzanista tutulla isojen apinoitten kielellä. Kielessä on sen verran vähän sanoja, että väärin tulkittavia kielikuvia tuskin syntyy, ja asiat joudutaan muutenkin pitämään rautalankatasolla. Sitten viiden vuoden päästä tuumailtaisiin, että siirryttäiskös sitä suomen kieleen takaisin. Luulisin, että isojen apinoitten kieltä käytettäisiin sen kiistattomien hyötyjen vuoksi jatkossakin eduskunnan suurella enemmistöpäätöksellä.

Ja olishan siinä sekin etu, että valtamedia joutuis vaihteeksi julkaisemaan vaikkapa uutisia.