MIELIKUVISTA JA VALINNOISTA III

Hotelli Yrjöperskeleen respassa on tuettu voimakkaasti ilmiötä nimeltä Homma ja sitä myötä tietysti myös perussuomalaisia. Koska respan henkilökunta ei ole kuitenkaan mitenkään virallisesti sitoutunut perussuomalaisiin, pidätämme oikeuden aina aika ajoin sottailla sitäkin, oliko perussuomalaisten toiminta järkevää ja mistä se mahtoi johtua.

Tuoreimmassa hiharikoscaustissa persuilla olisi ollut mahdollisuus haistattaa Turun Sanomille mainion muhevat pitkät paskat. Ei olisi tarvinnut muuta kuin todeta, että jos toimittaja kommentoi jotain blogikirjoitusta lisäämällä kommenttiinsa juutalaiset ja Natsi-Saksan ja mikäli alkuperäisessä kirjoituksessa näitä ei kerran ollut, niin kyseessä on toimittajan oma natsikorttifantasia josta perussuomalaiset rp. ei ole vastuussa. Ja tämän jälkeen jää jäljelle ainoastaan arvostelu siitä, oliko kirjoitus hyvä vai huono, ja sen perusteella ei meillä ketään pois potkita.

Mutta toisin kävi, ja persujen johtoporras päätti syöttää politiikan raatokärpäsille paunan veristä Hirvisaaren lihaa.

Tässähän voisi tämmönen yksinkertaisempi ihminen niin kuin esmes minä tietysti luottavaisena tuumia, että persujen johtoportaalla oli tietenkin tiedossaan ensiarvoisen tärkeitä poliittisia, taktisia, strategisia, operatiivisia, teologisia, biologisia ja geologisia syitä päätökselleen ja näihin syihin vedoten päätös oli väistämätön ja pitkässä juoksussa järkevä, ja tällaisella riviäänestäjällä ja tyhjänsottailijalla ei ollut niistä tietoakaan.

Mene ja tiedä, ottiatuota, ämmätentiijjä, suattopa hyviinnin, etupiässä takapiässä. Voihan se olla niin.

Vaan mitä ne erinomaiset syyt sitten mahtoivat olla?

Oliko persuilla pelko siitä, että jos tätä uhritoimitusta ei tehdä, muuttuu media heitä kohtaan ilkeämielisiksi, alkaa heittää heidän niskaansa ryönää, tönkiä puolueen kansanedustajien, kunnanvaltuutettujen ja varavaltuutettujen naamakirjaa 24/7 tarkoituksena löytää skandaalin aineksia ja alkaa vääristellä puolueeseen millään tavalla liittyvien ihmisten lausuntoja?

Vai oliko persuilla pelko siitä, että muu puoluekenttä alkaa suhtautua heihin nuivasti ja suorastaan halveksuen ja lopettaa sen aikaisemman käsityksensä, että olipa mukavaa, kun politiikan hiekkalaatikolle saatiin uusi ja tuore tekijä?

Vai oliko persuilla tieto siitä, että vielä hetki sitten tukevasti varttihullun titteliä kantanut, mutta nykyisin Suomen ja Venäjän välimieheksi nostettu dosentti Johan Bäckman olisi soittanut Venäjän ilmavoimiin ja sieltä olisi tullut parisataa Sukhoita ja MiGiä pommittamaan Helsingin tuhannen paskan päreiksi, ellei persut olisi nöyrtynyt?

Meikäläinen, niin kuin olen ennenkin todennut, on äänestäjä. Äänestäjä katsoo, mitä maassa tapahtuu, ja muodostaa sen perusteella mielikuvan tapahtuneista asioista.

Oma mielikuvani on, että perussuomalaisten puoluejohto käytti tätä (itsessään suutariksi jäänyttä) skandaalia yleiseen timosoinilaiseen kurinpalautukseen. Niin sanottu faksilinja kurmootti niin sanottuja kottaraispönttöön tuijottajia ja kurinpalautuksen käsikassarana käytettiin naista, joka oli vaellellut aikaisemmin sekä vihreissä että kokoomuksessa. Tästä saa tyhmempi mielikuvan, että muukalaislegioona kävi palauttamassa alkuasukkaat ruotuun ei niin korrekteilla keinoilla. Perussuomalaiset ovat korostaneet yhtenäisyyttään, mutta itselleni tulee väistämättä mieleen, että Soini & kumpp itse alleviivasivat puolueen hajanaisuutta.

Ja tavallisen miehen tuumailulla tulee helposti mieleen, että Timo Soinin päässä pyörii ajatus siitä, että Jytky syntyi yksinomaan syystä ”ammoin Soini, edelleen Soini”, ja ns. nuivaa sosiaalista mediaa apunaan käyttäneet kansanedustajat pääsivät läpi puolivahingossa pelkästään Soinin henkilökohtaisen karisman imussa. Olen melko varma, ettei Soini ole edes hoksannut sitä, että me kottaraispönttöön tuijottajat teimme ennen vaaleja porukalla tuhansia ja tuhansia tunteja täysin ilmaista talkootyötä perussuomalaisten vaalivoiton eteen. Ehkä Soini tuumii, että se ei ollut oikeaa talkootyötä, koska vaalityö on vaalityötä vasta silloin, jos jaetaan lappuja postiluukkuihin.

Voihan tietysti olla, että perussuomalaiset haluavat kiillottaa poliittisen peilikuvansa sellaiseksi, että se kelpaa muille valtapuolueille. Se on ihan turha yritys. Ei persuille anneta koskaan anteeksi sitä, että he lohkaisivat palan kakusta. Suuresti arvostamani Reino totesi asiasta hyvin edellisen kirjoitukseni kommenttiosiossa: valtamediaa ja vallanpitäjiä ei kuitenkaan voi voittaa tulemalla heidän kaltaisekseen. Siks toiseks, henkilökohtaisesti minä pidän paljon enemmän persujen nykyisestä poliittisesta peilikuvasta, joka on kirveellä veistetty ja eduskunnan käytävillä rahvaanomainen. Rahvastahan tässä ollaan itsekin.

Olen seurannut keskustelua Hommaforumilla ja siellä on hyvin moni heppu tuuminut persuille että pitäkää tunkkinne. Vaikka minunkin mielestäni puolue teki tällä kertaa täydellisen frontside-knöllien, niin minä en sano niin. Ketä minä sitten äänestäisin? Demareitako? Mutta ehkä persujen olisi hyvä tuumia keskenään, että ketä me oikein ollaan ja minkäslaista porukkaa meidän eduskuntaryhmässä loppujen lopuksi onkaan ja tarvitteeko meidän olla kaikessa muitten puolueitten valokopioita. Ja pohtia sitä nimenomaan keskenään, eikä Ilta-Ryönän välityksellä.

Tietynlainen hajaannus puolueessa ei tarkoita puolueen kuolemantuomiota. Muistelenpa menneitä. Olipa aikanaan eräs SKDL. Siinä oli sekä SKP:n saarislaiset että taistolaiset ja lisäksi siihen kuului SKP:hen kuulumattomia sosialisteja. Saarislaiset ja taistolaiset olivat kuin kissa ja koira, mutta kesti useampiä kymmeniä vuosia ennen kuin puolue hajosi.

Voi olla, että kaikki mielikuvani asian tiimoilta ovat vääriä. Mutta ovatpahan omiani, ja perustuvat siihen, mitä näen. Ihmisellä on oikeus mielikuviinsa. Ja jopa niitten ääneen lausumiseen. Jotenkin tämmöinen ”turpa kiinni tuvassa, kun isäntä puhuu”-tyyli on vanhojen valtapuolueitten tyyliä. Ei persujen ole pakko matkia sitä.