ANTERO LÄRVÄNEN JA ERÄS TUOMIO

- Hyvää päivää, hyvät kuulijat. Täällä Antero Lärvänen Huitsinnevadan Paikallisdemokraatin ja Huitsinnevadan paikallisradion yhteislähetyksessä. Lähetyksemme tulee Helsingistä, Oikeuden ja Totuuden Ministeriöstä ja käsittelemme tällä kertaa Jussi Halla-ahon saamaa tuomiota. Haastateltavana on sovelletun solidaarisuusoikeuden ylempi akka-pekka Mikko Ilmiantala. Herra Ilmiantala, kiitos, että suostuitte haastatteluun.

- Kiitos, Antero. Selvitän kuuntelijoille mielelläni sitä, kuinka solidaarista oikeutta sovelletaan.

- Alun perin ideanahan oli se, että haastateltavana on Mika Illman, mutta haastateltava vaihtui viisi minuuttia ennen lähetystä. Miksi näin?

- Mikan piti lähteä ostamaan tupakkia. Mutta minä olen tämän asian kohdalta ns. täysin päivitetyillä tiedoilla varustettu ja pystyn kyllä vastaamaan kaikkiin kysymyksiin.

- Mika Illmanhan totesi Hufvudstadsbladetissa, että ”on hyvä että laintulkitsijat ovat saaneet ennakkopäätöksen. Korkein oikeus on vetänyt rajan joka osoittaa miten pitkälle sillä joka arvostelee vallanpitäjiä on oikeus provosoida ja liioitella”. Kävikö tässä Illmanille jonkunlainen taktinen huti? Eikös tässä tuomiossa ollutkaan kyse somalien ja yleensäkin islamin uskoa tunnustavien loukatuista tunteista ja ainakin solidaarisissa tuoppipuheissa jatkuvasti väkivaltaisemmaksi muuttuvan rasismin pysäyttämisessä? Ja tässähän on arvosteltu oikeuslaitosta. Eikös vallanpitäjillä tarkoiteta eduskuntaa?

- No eihän tässä minkäänlaisesta hudista ole kyseessä, vaan tässähän on ihan selkeästi sanottu, että on olemassa solidaarisen maailmankatsomuksen omaavia virkamiehiä, jotka nyt näyttävät, mistä kana pissii ja jotka valtaa käsissään pitävät. Olishan niin Halla-ahon kuin hänen kannattajiensa pitänyt tajuta jo aikaisemmista oikeusasteista, missä todettiin ihan lakimiehinä, että ei näitä uskonasioita voi pahemmin järjellä perustella, ja jos ei aikaisempi päätöslauselma riitä, niin mehän väsätään seuraavasta vielä hullumpi. Ja kun me ollaan kumminkin tuomareita, niin viimeinen lällätys tulee kuitenkin meidän suunnasta. Vaikka Halla-aho onkin kynämiehiä, niin löytyy niitä meiltäkin. Niin että luulis jo tyhmemmänkin tajuavan, että me pystytään perustelemaan epäsolidaariselle tyypille langetettu tuomio vaikka siitä, että se lörötti aamukuset kesämökkinsä pihapihlajan juurelle. Ei siinä ehkä järkeä ole, mutta me tässä laillistettuja lakimiehiä ollaan, ette te, lällällää. Ja se ns. valtaapitävä eduskunta tai ainakin sen enemmistönä olevat solidaariset kansanedustajat nyökkii tässä pää kumarassa. Yhtä lailla senkin tilipussia Halla-aho uhkaa.

- Siis kyseessä eivät olleet esmes somalit alunperinkään?

- No ei tietenkään. Mitä me yksistä somaleista sinänsä? Kysehän on siitä, että me olemme solidaarisen maailmankatsomuksen omaavia virkamiehiä, ja hitonko hyötyä solidaarisesta maailmankatsomuksesta on, jos se ei näy ja varsinkin tunnu ja jos siitä ei tule itselle hyvä mieli. Voitaishan me tietysti painattaa solidaarisuusjulisteitakin, mutta somalit itsessään ovat liikkuvia ja käveleviä julisteita, joista vielä tiedetään, että ne tulee pirun kalliiksi heidän yleensä elättämisessä plus tämmösissä oikeusprosesseissa ja sillähän me osoitetaan, että ollaan oltu niin merkeleen solidaarisia. Julisteet olis turhan halpoja. Niin että kyllä siitä aika mainiot kicksit saa, joten hittoakos Halla-aho tulee meidän hyvää mieltä pilaamaan.

- Mutta toisaalta jos solidaarisuutta halutaan osoittaa, niin olisihan meillä Suomessakin paljon työttömiä, varsinkin kun vientiteollisuus on viime aikoina ottanut ankarasti osumaa.

- Nääh, se juna meni jo. Se on so last millenium. Ja muutenkin suomalainen työväestö näyttää keskittyvän liikaa pikkuporvarilliseen elämäntyyliin omakotitaloineen ja autoineen. Näyttää siltä, että heillä ei riitä energiaa miettimään kansainvälissolidaarisia kysymyksiä. Taitavat piru vie vielä äänestää perussuomalaisia. Kun päivän trendi, ja mikäli se meistä kiinni on ja piru vie sehän on, myös tulevaisuuden trendi on Suomen maaperällä tapahtuva suomalaisten maksama kansainvälinen solidaarisuus. En millään ymmärrä, miksi suomalainen työttömäksi jäänyt teollisuustyöntekijä nillittää pudonneesta elintasostaan. Kyllä hänen elintasonsa on kuitenkin korkeampi kuin keskivertosomalialaisen, ja hänen tulisi olla iloinen siitä, että annamme solidaarista apua kansainvälisille veljillemme. Minne ihmeessä se kansainvälisen solidaarisuuden liekki on kadonnut?

- Ohimennen kysäisen, että mikä on teidän asumis- auto- ja kesämökkitilanteenne?

- No mehän asutaan Espoossa sadankahdeksankymmenen neliön omakotitalossa. Autonahan mulla on uusi Mercedes-Benz GLK, vaimolla Volkswagen Phaeton ja tyttärelle olen ostamassa mopoautoa, kun se täyttää kohta viisitoista. Meillä on myös tosi mukava kesämökki Inkoossa. En tosin ymmärrä, miten tämä kysymys liittyy itse aiheeseen.

- Niin, eihän se tarpeeksi pitkälle solidarisoituneissa yhteiskunnissa itse asiassa liitykään. Pahoittelen aiheetonta kysymystäni. Mutta miksi tätä solidaarista maailmankatsomusta levitetään nimenomaan virkamiehistön kautta? Eikö politiikka olisi tehokkaampi keino?

- No ei. Ei ne ole meidän hommia nuo poliittiset hommat. Siinähän joutuisi kerran neljässä vuodessa kumartelemaan rahvasta, ja se on kyllä pikkusen turhan nöyryyttävää solidaariselle virkamieshipiälle. Tää on niin paljon varmempaa. Ja jos solidaarinen virkamies on päässyt ns. johtaville rullille, niin eihän häntä sieltä pois pudoteta. Kysy vaikka Viljasen Ritvalta. Ja toisaalta niin eduskunta kuin mediakin on jo sen verran solidaaristettu, että nehän tekevät meidän työn meidän puolestamme. Tietysti tulee joskus näitä persuviritelmiä, joissa kansa äänestää väärin, mutta siinäkään tapauksessa ei solidaarista kaveria jätetä, vaan fiksataan sille oma ylempi oksa. Kysy vaikka Kiljusen Kimmolta.

- Palaan tuossa siihen, että te kerroitte teillä olevan kynämiehiä. Eikö nämä kynämiehet olisi kannattanut laittaa kirjoittamaan ja vasta-argumentoimaan Jussi Halla-ahon väitteet ns. tuhannen scheissen päreiksi? Sen sijaan, että annetaan tuomioita perusteilla, josta koiranleuat vääntävät vitsiä seuraavat puolitoista vuotta. Sehän olisi ollut kuitenkin uskottavampaa.

- No siinähän se ongelma onkin, kun ei sen jätkän väitteitä oikein pysty perustelemaan nurin. Tuoreeltaanhan se heppu esmes ownasi sen yhen toimttajatypsyn niistä aseasioista pahemman kerran. Ei se sais niin tehdä, koska siitä voi joku saada kuvan, että ei-solidaarinen saattaa olla oikeassa. Valitettavasti me pystytään väsäämään vain päätöslauselmia, jolla sitä saadaan vähän sakotettua. Ja se on kyllä pirun väärin. Mehän olemme kuitenkin solidaarisia virkamiehiä, ja meille tulee herkästi henkinen pipi. Varsinkin, jos meidät pistetään asiaperustein nippuun. Kyllä meitä tulisi kunnioittaa. Nykyisin on levinnyt sellainen ajatuksen syöpä, että virkamiehen tulisi teoillaan saavuttaa arvostus ja kunnioitus. Perkele, kyllä siihen pitäisi pelkän virka-aseman riittää.

- Sovelletun solidaarisuusoikeuden ylempi akka-pekka Mikko Ilmiantala, kiitos haastattelusta. Täällä Antero Lärvänen, Helsinki. Hei, äänimiehet! Mitenkä musta tuntuu, että tässä täytyy kiireen vilkkaa palata rakkaan kotimaakuntamme Pinnanmaan mäkisille tasankomaille. Niin että ei muuta kuin audioelektroniikka komuuttiin ja kotteron keula kohti Lällävettä.

- Lällävesj… Lällävesj… vaan se pisti mietityttämään se mökkipihlaja. Voiko sen juurelle enää kusta löröttää ollenkaan, vai tuleeko tuomio? Siihenhän me ollaan sihtailtu iät ja ajat.

- Jaa-a, nyt heitti pahan pallon. Vaan jos tehtäis niin, että tuupataan sen pihlajan viereen kyltti, jossa lukee urinaalinen ekomikstuurakeräyspiste? Kun silloinhan ei olis enää kyseessä tyhjänkuseksiminen, vaan ekoteko.

.
.
.
.

muutama tunti myöhemmin, saunassa Lällävedellä
.
.
.
.

Kiuas: tsöss!

Oluttölkki: tst!

Antero: Hei jätkät. Mulle rojahti mieleeni semmonen teologinen kysymys.

- No mikäs erinomainen nyt on? Ethän sinä yleensä kovin teologisia pohdiskele. Tuliko ajatusinspiraatiota tuosta työkeikasta?

- No tavallaan joo. Kun tehän tiedätte, että minä en ole kovin uskonnollinen. Lähinnä semmonen aggressiivis-rauhanomainen agnostikko, eli minä en tiedä, mutta et muuten tiedä sinäkään, mutta usko ihan kaikessa rauhassa.

- Joo tiedetään joo, ja sinne päinhän täälläkin. Tosin kokolailla protestanttisen etiikan mukaanhan tässä eletään, niin kuin sinäkin. Mutta mikä oli ajatuksen pointti?

- No se, että jos minä olisin uskovainen, siis semmonen uskovainen, joka pohjaa uskonsa Raamattuun, niin minä saattaisin päätyä siihen johtopäätökseen, että Jumala voittaa Allahin painissa.

- Se, jota kukaan ei voita maanpäällisessä painissa on Aleksandr Karelin, mutta mistäs tuo uskontowrestilingnäkökulma tuli?

- No siitä, kun toi kristittyjen Jumala on kaikkivaltias ja niinpoispäin, ja se antaa ihmiselle valinnan vapauden. Jos ihminen toimii eläissään Jumalan tahtoa vastaan ja perseilee muutenkin, ei Jumala siihen puutu, vaan uskon mukaan palaa asiaan sitten, kun se heppu on tups´ ahossa eli Pietarin porteilla ja sen jälkeen toteaa, että minä se kumminkin olen se, joka sanoo, onko pelut pieniä vai eikö ole ja toimittaa perseilleen hepun hiilenlapiointiin evästyksellä että ittehän tätä pyysit. Mutta kun mietin näitä viime vuosia, niin tuo Allah näyttää tarvittevan huomattavasti enemmän uskoviensa ja niitä sympatiseeraavien apua jo täällä maan päällä. Aina solidaarisia ei-islamilaisia lakimiehiä myöten.

- Jaa. Osaa se heittää pahoja palloja tuo Lärvänenkin. Nyt tais saunafilosofia-aggregaatti hörähtää käyntiin. Pitäiskös soittaa Ykälle, että tois muutaman kopan gebardia lisää ja tulis ittekin turisemaan?

- No jumalauta. Aina näille lauteille yks Perskeleen perse mahtuu.