SISÄINEN UHKAKUVA OSA III

”Ulkoinen uhka”

Tapahtumapaikka: Huitsinnevada

Tapahtuma-aika: Hieman äskeistä myöhemmin


Portugalilainen luutnantti Rodriguez istui Örnätjärveä kohti etenevässä panssaroidussa miehistönkuljetusajoneuvossa ja katsoi käsissään olevaa karttaa mietteliäänä. Rodriguez komensi jalkaväkijoukkuetta, jonka tehtävänä oli edetä Örnätjärven kylään ja riisua siellä olevat siviilit aseista. Rodriguezin joukkue kuului portugalilaiseen jalkaväkiprikaatiin, joka oli italialaisen ja kreikkalaisen prikaatin ohella lähetetty Suomen ylihallintoalueelle ”ehkäisemään siviililevottomuuksia”, niin kuin miehille oli sanottu. Suomalaiset joukot pysyivät kasarmeissaan, ja saattaisivat - ehkä - pysyäkin, mikäli suomalaisia siviilejä kohtaan ei käytettäisi väkivaltaa. Tilanne oli siti epävarma, ja Rodriguez tiesi suomalaisten sotilaiden kiristelevän hampaitaan. Olihan kyseessä kumminkin miehitys. Vaikka miehittäjä ja paikallinen armeija olivat periaatteessa samaa euroarmeijaa. Olihan rauhoitusmääräys ja liittovaltioavunpyyntö kuitenkin tullut Suomen ylihallintoyksikön toimesta ja siten täysin laillinen ja Liittovaltiosopimuksen mukainen. Rodriguezin joukkuessa kuitenkin hartaasti toivottiin, että suomalaiset joukot ottaisivat asian hoitoonsa, ja he pääsisivät kotiinsa.

Samassa ajoneuvossa istuva kersantti Da Silva sytytti savukkeen ja puhui ärtyneesti:

- Uurnaatjaarvi, Uurnaatjaarvi… mitä helvettiä me tehdään jossain Uurnaatjaarvella jossain melkein saatanan pohjoisnavalla? Eihän meillä ole täällä mitään tekemistä. En ole kuullut, että nuo suomalaiset olisivat hyökänneet Lissaboniin. Ja miksei suomalaiset joukot hoida itse omia kapinallisiaan?

Rodriguez sytytti itsekin savukkeen ja totesi Da Silvalle:

- Verirahat menee nyt maksuun, Da Silva, verirahatpa hyvinkin. Meidän maitten taloutta on pidetty hengissä Brysselin rahalla, ja jos se hana katkeaa, niin Lissabonissakin tulee nälkä. Kun se touhu meni aikanaan semmoseksi. Ensin meni rahat, sitten meni tahto ja sen myötä sitten taitokin. Nyt on laskun maksamisen aika. Me tehdään likainen työ Brysselin puolesta. Ja sen takia vaimosi ja mukulasi voi ostaa pakastepizzaa Portossa. Ja onhan sullakin säännöllinen annos pakissa aina tarjolla. Ja palkkakin juoksee. Ja mitä suomalaisiin tulee, esimieheni kertoivat, että ne ovat kahden vaiheilla. Suomi on kuitenkin osa Liittovaltiota. Voihan olla, että suomalaiset joukot tulevat järkiinsä, hoitavat oman likaisen työnsä ja päästävät meidät kotiin.

- Mutta ei kai tässä nyt sentään ihmisiä jouduta ampumaan?

- Niin ne väittävät, ettei jouduta. Näillä vapaavyöhykkeillä pitävät komentoa tavalliset suomalaiset siviilit, joilla ei pitäisi olla kuin metsästysaseita. Väittävät, että suomalaiset tajuavat luovuttaa kun koulutetut ja hyvin varustetut sotilaat ilmestyvät paikalle. Meidän tehtävä on kerätä aseet ja luovuttaa sitten asian hoitaminen paikalliselle europoliisille.

Sisimmässään Rodriguez ei ollut kylläkään varma asiasta. Eivät olleet esimiehetkään, sillä heille oltiin painotettu, että esiintyi minkälaista vastarintaa hyvänsä, tappavan voiman käyttö oli sallittua. Periaatteessa kylän valtauksen pitäisi olla läpihuutojuttu. Rodriguezin joukkue eteni kylää kohti neljällä panssaroidulla miehistönkuljetusajoneuvolla, jotka kestäisivät suomalaisten hirvikiväärien luodit vaivatta. Ja jokaisen ajoneuvon katolla oli hyvin julman näköinen 12,7-millinen konekivääri. Kun nämä ajoneuvot ajaisivat kyläkeskustaan, ja neljäkymmentä hampaisiin asti aseistautunutta sotilasta astuisi ulos ajoneuvoista, se mitä varmimmin veisi suurimmat tappelunhalut siviileistä.

Mutta mutta. Jos näin ei kävisikään? Rodriguez katsoi karttaansa. Ennen kylää oli puolen kilometrin mittainen peltoaukeama. Parisataa metriä ennen kylää oli melko leveä Örnätjoki, jonka yli meni silta. Ja sen jälkeen maasto nousisi sadan metrin matkan kohti mäkeä, jolla kyläkeskusta sijaitsi. Mikäli mäellä löytyisi muutakin aseistusta kuin metsästyskivääreitä ja haulikoita tilanne olisi kerralla toinen. Hyvinkin toinen. Ja heidän kannaltaan huono.

Rodriguezille oli esitetty arvio, että Örnätjärvellä oli 100 – 200 aseistettua siviiliä. Mutta Rodriguezille oli myös kerrottu, että nämä siviilit olivat suorittaneet varusmiespalveluksen, ja sitä kautta olivat luonnollisesti vaarallisempia kuin ihan tavalliset siviilit.. Käsky oli silti selvä. Ehkä tässä oltiin sittenkin lähdetty soitellen sotaan, mutta Herran haltuun, totesi Rodriguez.

Joukkue alkoi lähestyä Örnätjärveä. Kärkiajoneuvo jarrutti, ja sieltä otettiin yhteys Rodrigueziin. Syyn Rodriguez ymmärsi itsekin. Ennen siltaa oli pystytetty huomattavan suuri kyltti, jonka yläosassa oli täysin käsittämätöntä suomen kieltä. Kyltin alaosan teksti taas aukeni Rodriguezille helposti:

FREE ZONE OF ÖRNÄTJÄRVI

DO NOT TRESPASS

IF YOU TRESPASS, WE WILL OPEN FIRE

Tekstistä ei jäänyt epäselvyyttä. Nyt täytyisi vain selvittää, kuinka tosissaan suomalaiset olisivat.

- Bluffaavat, sanoi Da Silva. Eivät ne halua ruveta konetuliaseita vastaan yrittämään.

Siihen johtopäätökseen päätyi Rodriguezkin, ja komensi ajoneuvot liikkeelle. Kärkiajoneuvo eteni Örnätjoen sillalle. Kun ajoneuvo oli edennyt keskelle siltaa, silta räjähti, ja ajoneuvo muuttui romuraudaksi, jonka miehistöllä ei ollut minkäänlaista henkiinjäämisen mahdollisuutta. Rodriguez tajusi, että tuohon ei yksi telamiina riittänyt. Samalla Rodriguez näki kahdesta suunnasta tulevat välähdykset, jotka osuivat saattueen kakkosajoneuvoon. Räjähdyksen paineesta ajoneuvon takaovet lävähtivät auki, ulos pursui savua ja liekkejä, mutta ei yhtään sotilasta. Aikaa sillan räjähdyksestä oli kulunut noin kaksi sekuntia.

- Jumalauta, niillä on sinkoja! Ulos ajoneuvosta ja heti!

Miehet hyppäsivät ulos, kuskia lukuunottamatta joka peruutti kaasu pohjassa. Kuski otti riskin ja onnistui. Singon ammus sujahti ohi, ja vaunu ehti karkuun pienen nyppylän taakse. Ulos hypänneet miehet ryömivät kohti tienvarren ojaa luotien sujahdellessa pelottavan läheltä. Papatuksesta Rodriguez tajusi, että nämä eivät olleet mitään hirvikivääreitä. Rodriguez ja kaksi muuta miestä ehtivät ojaan ja loput vaunun miehistä tien toisen puolen ojaan.

Molemmilta puolilta ojaa kuului äkkiä kovat pamahdukset. Rodriguezin kanssa suojautuneilta miehiltä toiselta katosi pää ja toiselta irtosi käsi hartiasta. Rodriguez itse huomasi tuijottavansa ojassa olevaa muovipulloa, jonka ympärille oli kierretty tiiviisti jonkunlaista paksua lankaa. Samalla hän tajusi, mitä lanka oli, ja ymmärsi tuijottavansa omaa kuolemaansa lamaantuen kauhusta. Räjähdystä ei kuitenkaan tullut, ja Rodriguez havahtui ja kierähti sivuun. Hän tajusi, että suomalaisten luoti oli katkaisut ansaan menevän piuhan, ja siksi vesipullon ympärille kierretty räjähtävä tulilanka oli jäänyt räjähtämättä.

Rodriguez ampui suojatulta ja jäljelle jääneet miehet ryömivät ojaa pitkin nyppylän taakse suojaan. Siellä odotti kaksi jäljelle jäänyttä panssariautoa. Panssariautoon takaisin kavunnut Rodriguez tajusi, että kylän valtaus jää nyt taatusti tekemättä, sillä hänen joukkueensa oli kutistunut puoleksitoista ryhmäksi. Hullun touhua, järjetöntä, mieletöntä ajatteli Rodriguez, ja komensi joukkueenjämänsä peräytymään aikaisempaan risteykseen.

Yhtä-äkkiä Da Silva huusi. Tietä pitkin heitä kohti eteni panssariautoja. Da Silva tunnisti ne suomalaisiksi Pasi-Sisuiksi.

- Suomalaiset ovat tulleet järkiinsä, ja hoitavat omat sotkunsa!

Pasit pysähtyivät jonkun matkan päähän, ja suomalaisia sotilaita alkoi purkautua ulos. Kuljettaja kysyi yhtä-äkkiä:

- Eihän niillä suomalaisilla kapinallisilla ollut minkäänlaisia tankkeja?

- Ei.

- Miksi noilla suomalaisilla on sitten käsissään singot?

Rodriguez ja Da Silva kääntyivät katsomaan toisiaan. Da Silva ehti aloittaa rukouksen, kun kaikki pimeni.

*
*
*

Jälkinäytös Huitsinnevadan poliisiaseman neuvotteluhuoneessa: Paikalla olivat komisario Rysänperä, kaikki kahdeksan huitsinnevadalaista konstaapelia ja Pinnanmaan pataljoonan komentaja majuri Hannu Huttunen. Huttunen alkoi puhua:

- Niin. Ikävä tosiasiahan on, että tappioita tuli kaikille. Kaikkein ikävimpiä olivat siviileille aiheutuneet tappiot, sillä kaikkialla ei miehityksen torjunta onnistunut yhtä hyvin kuin Örnätjärvellä. Mutta omat joukkomme ovat ottaneet tilanteen hallintaansa, ja koko valtakunnan alueella on astunut voimaan tulitauko niin portugalilaisten, kreikkalaisten kuin italialaistenkin joukkojen kanssa. Niin no, italialaisten kanssa tämä on lähinnä muodollisuus, sillä ne tulivat maahan viimeisenä, eivätkä ehtineet ryhmittyä toiminta-alueillensa. Laukaustakaan italialaisten kanssa ei ehditty vaihtaa. Kaikki Liittovaltion nimissä tulleet joukot ovat marssilla kohti satamia ja palaamassa kotiinsa. Maitten hallitukset ovat todenneet, että rajansa kaikella. Vihollisuuksia ei haluta jatkaa, jos niihin ei ole muuta syytä kuin Brysselin käsky.

- Mutta kuka antoi käskyn suomalaisille joukoille osallistua taisteluihin? Kun nehän ovat kuitenkin Liitovaltion armeijan alaisia. Ja missä muuten on eutrukki Viheltäinen? Käskykirjeen mukaan hän pitää täällä komentoa.

- Suomen puolustusvoimat eivät ole enää Liittovaltion armeijan alaisia. Käskyn antoi puolustusvoimien komentaja. Ja samoin puolustusvoimien komentajan antaman käskyn mukaan niin Viheltäinen kuin muutkin eutrukit ovat vapautettu tehtävistään. Komento Huitsinnevadan poliisissa kuuluu jälleen komisario Rysänperälle.

- Täytyykö meidän käsittää tämä asia niin, että Suomessa on tapahtunut sotilasvallankaappaus?

- Kyllä. Mutta valtaa ei ole kaapattu suomalaisten demokraattisesti valitsemalta eduskunnalta, sillä sitähän ei ole enää vuosiin ollut olemassakaan. Valta on kaapattu Brysselin nimittämiltä virkamiehiltä. Eduskuntaan tarvitaan uudet vaalit, eikä sitä viikossa hoideta. Puolustusvoimien komentaja toimii tällä hetkellä virkaa tekevänä presidenttinä. Vaalit pidetään niin nopeasti, kuin se mahdollista on.

- Tarkoittaako tämä sitä, että me eroamme Euroopan Liittovaltiosta?

- Kyllä. Se on tulevalle eduskunnalle ainoa ehto, jonka puolustusvoimat asettavat. Muuten Suomen tulevaisuus voidaan päättää aivan niin kuin hyväksi katsotaan.

-Mutta kuinka meille sitten käy? Siis koko maalle?

- Sitä en pysty sanomaan, mutta ainakin me pitkän tauon jälkeen pystymme siihen itse vaikuttamaan. Uutta hyökkäystä on turha pelätä. Tapahtumat täällä ovat laukaisseet tietynlaisen dominoefektin ja Euroopan Liittovaltion tämänhetkiset jäsenmaat ovat tällä hetkellä kiinnostuneempia omista asioistaan kuin suomalaisesta kapinamielialasta. Näyttää vaan siltä, että se ei käy yhtä vähillä menetyksillä kuin meillä täällä, vaikka kipeetä se otti täälläkin. Varsinkin Ruotsissa näyttää siltä, että vuosikymmeniä taskussa puristettu nyrkki tekee rumaa jälkeä.

- Entäs täällä olevat no-go zonet?

- Niistä pidetään huoli. Itse asiassa niistä on muutama jo tyhjennetty. Siellä olevien gangsteriporukoitten valtahan perustui siihen, että siellä ei uskaltanut kukaan panna hanttiin.. Ne eivät itse asiassa ole tyhmiä tyyppejä ollenkaan, ja kun me, no, hieman suostuttelimme, niin he tuumivat, että bisnestä on ehkä viisaampaa jatkaa jossain muualla kuin Suomessa. Ja kun sosiaaliautomaatti samalla lakkautetaan, voi olla, että meitä Euroopassakin pidetään eräänlaisena prototyyppinä josta halutaan ottaa oppia.

- Mutta sitä minä vaan ihmettelen, että miten ihmeessä niissä Vapaavyöhykkeissä löytyi niinkin paljon aseistusta? Tiedettiinhän me, että siellä on hirvikivääriä, haulikkoa ja pistoolia vaikka hurumykke, mutta niillähän oli rynnäkkökivääriä, konekivääriä, sinkoja ja hitto soikoon niitä vanhoja Mustejakin. Mistä ne olivat ne kaikki hankkineet? Samoin tellut ja räjähteet?

- Kun ihmisellä on tarve, niin silloin löytyy kekseliäisyyttäkin. Ja voihan olla, että heitä hieman autettiin. Mainitsit Mustit. Jotka aikanaan virallisesti sulatettiin. Muistatko myös ne muutama vuosi sitten taas kerran reservin pienentämisen myötä sulatetut kiinalaiset rynnäkkökiväärit?

- Joo, tulee mieleen kyllä. Niistähän nousi melkoinen häly. Että hittoako toimivia aseita mennään sulattamaan.

- Ei niitä sulatettu.

- Tarkoitatko…

- Kyllä.

- Mutta mistä asti…

- Siitä vuoden 2011 eduskunnan perustuslakiäänestyksestä alkaen. Joka muutti Suomen EU:n maakunnaksi. Suomen puolustusvoimien tehtävä on aina ollut ja tulee aina olemaan Suomen ja suomalaisten turvaaminen ulkoista uhkaa vastaan. Siitä äänestyksestä alkaen puolustusvoimat totesi, että Suomeen kohdistuu ulkoinen uhka sisäisen järjestelmämme kautta. Joskus sitä uhkaa vastaan ei voida välttämättä taistella tavanomaisin keinoin, ja sen vuoksi vastaiskua jouduttiin hieman odottamaan. Vaikka V.I. Lenin ei välttämättä ole kovinkaan suosittu puolustusvoimissa, niin nyt siteeraan häntä: ”meidän täytyi ottaa kaksi askelta taaksepäin, jotta voisimme ottaa yhden askeleen eteenpäin”. Mutta hyvät herrat, minun täytyy nyt poistua. On vielä paljon työtä tehtävänä. Mutta luulen, että te haluaisitte itsellenne nämä.

Majuri Huttunen laittoi pöydälle muutaman kangaspalan. Sen jälkeen hän tervehti poliiseja ja poistui. Poliisit katsoivat, mitä nämä kangaspalat olivat. Tämän jälkeen he katsoivat toisiaan, repivät hihoistaan velcrotarroilla kiinni olevat europoliisin tunnukset pois ja laittoivat tilalle Huttusen jättämät vanhat miekkaleijonat. Todellakin, oli vielä paljon työtä tehtävänä…