perjantai 1. helmikuuta 2013

SISÄINEN UHKAKUVA OSA III

”Ulkoinen uhka”

Tapahtumapaikka: Huitsinnevada

Tapahtuma-aika: Hieman äskeistä myöhemmin


Portugalilainen luutnantti Rodriguez istui Örnätjärveä kohti etenevässä panssaroidussa miehistönkuljetusajoneuvossa ja katsoi käsissään olevaa karttaa mietteliäänä. Rodriguez komensi jalkaväkijoukkuetta, jonka tehtävänä oli edetä Örnätjärven kylään ja riisua siellä olevat siviilit aseista. Rodriguezin joukkue kuului portugalilaiseen jalkaväkiprikaatiin, joka oli italialaisen ja kreikkalaisen prikaatin ohella lähetetty Suomen ylihallintoalueelle ”ehkäisemään siviililevottomuuksia”, niin kuin miehille oli sanottu. Suomalaiset joukot pysyivät kasarmeissaan, ja saattaisivat - ehkä - pysyäkin, mikäli suomalaisia siviilejä kohtaan ei käytettäisi väkivaltaa. Tilanne oli siti epävarma, ja Rodriguez tiesi suomalaisten sotilaiden kiristelevän hampaitaan. Olihan kyseessä kumminkin miehitys. Vaikka miehittäjä ja paikallinen armeija olivat periaatteessa samaa euroarmeijaa. Olihan rauhoitusmääräys ja liittovaltioavunpyyntö kuitenkin tullut Suomen ylihallintoyksikön toimesta ja siten täysin laillinen ja Liittovaltiosopimuksen mukainen. Rodriguezin joukkuessa kuitenkin hartaasti toivottiin, että suomalaiset joukot ottaisivat asian hoitoonsa, ja he pääsisivät kotiinsa.

Samassa ajoneuvossa istuva kersantti Da Silva sytytti savukkeen ja puhui ärtyneesti:

- Uurnaatjaarvi, Uurnaatjaarvi… mitä helvettiä me tehdään jossain Uurnaatjaarvella jossain melkein saatanan pohjoisnavalla? Eihän meillä ole täällä mitään tekemistä. En ole kuullut, että nuo suomalaiset olisivat hyökänneet Lissaboniin. Ja miksei suomalaiset joukot hoida itse omia kapinallisiaan?

Rodriguez sytytti itsekin savukkeen ja totesi Da Silvalle:

- Verirahat menee nyt maksuun, Da Silva, verirahatpa hyvinkin. Meidän maitten taloutta on pidetty hengissä Brysselin rahalla, ja jos se hana katkeaa, niin Lissabonissakin tulee nälkä. Kun se touhu meni aikanaan semmoseksi. Ensin meni rahat, sitten meni tahto ja sen myötä sitten taitokin. Nyt on laskun maksamisen aika. Me tehdään likainen työ Brysselin puolesta. Ja sen takia vaimosi ja mukulasi voi ostaa pakastepizzaa Portossa. Ja onhan sullakin säännöllinen annos pakissa aina tarjolla. Ja palkkakin juoksee. Ja mitä suomalaisiin tulee, esimieheni kertoivat, että ne ovat kahden vaiheilla. Suomi on kuitenkin osa Liittovaltiota. Voihan olla, että suomalaiset joukot tulevat järkiinsä, hoitavat oman likaisen työnsä ja päästävät meidät kotiin.

- Mutta ei kai tässä nyt sentään ihmisiä jouduta ampumaan?

- Niin ne väittävät, ettei jouduta. Näillä vapaavyöhykkeillä pitävät komentoa tavalliset suomalaiset siviilit, joilla ei pitäisi olla kuin metsästysaseita. Väittävät, että suomalaiset tajuavat luovuttaa kun koulutetut ja hyvin varustetut sotilaat ilmestyvät paikalle. Meidän tehtävä on kerätä aseet ja luovuttaa sitten asian hoitaminen paikalliselle europoliisille.

Sisimmässään Rodriguez ei ollut kylläkään varma asiasta. Eivät olleet esimiehetkään, sillä heille oltiin painotettu, että esiintyi minkälaista vastarintaa hyvänsä, tappavan voiman käyttö oli sallittua. Periaatteessa kylän valtauksen pitäisi olla läpihuutojuttu. Rodriguezin joukkue eteni kylää kohti neljällä panssaroidulla miehistönkuljetusajoneuvolla, jotka kestäisivät suomalaisten hirvikiväärien luodit vaivatta. Ja jokaisen ajoneuvon katolla oli hyvin julman näköinen 12,7-millinen konekivääri. Kun nämä ajoneuvot ajaisivat kyläkeskustaan, ja neljäkymmentä hampaisiin asti aseistautunutta sotilasta astuisi ulos ajoneuvoista, se mitä varmimmin veisi suurimmat tappelunhalut siviileistä.

Mutta mutta. Jos näin ei kävisikään? Rodriguez katsoi karttaansa. Ennen kylää oli puolen kilometrin mittainen peltoaukeama. Parisataa metriä ennen kylää oli melko leveä Örnätjoki, jonka yli meni silta. Ja sen jälkeen maasto nousisi sadan metrin matkan kohti mäkeä, jolla kyläkeskusta sijaitsi. Mikäli mäellä löytyisi muutakin aseistusta kuin metsästyskivääreitä ja haulikoita tilanne olisi kerralla toinen. Hyvinkin toinen. Ja heidän kannaltaan huono.

Rodriguezille oli esitetty arvio, että Örnätjärvellä oli 100 – 200 aseistettua siviiliä. Mutta Rodriguezille oli myös kerrottu, että nämä siviilit olivat suorittaneet varusmiespalveluksen, ja sitä kautta olivat luonnollisesti vaarallisempia kuin ihan tavalliset siviilit.. Käsky oli silti selvä. Ehkä tässä oltiin sittenkin lähdetty soitellen sotaan, mutta Herran haltuun, totesi Rodriguez.

Joukkue alkoi lähestyä Örnätjärveä. Kärkiajoneuvo jarrutti, ja sieltä otettiin yhteys Rodrigueziin. Syyn Rodriguez ymmärsi itsekin. Ennen siltaa oli pystytetty huomattavan suuri kyltti, jonka yläosassa oli täysin käsittämätöntä suomen kieltä. Kyltin alaosan teksti taas aukeni Rodriguezille helposti:

FREE ZONE OF ÖRNÄTJÄRVI

DO NOT TRESPASS

IF YOU TRESPASS, WE WILL OPEN FIRE

Tekstistä ei jäänyt epäselvyyttä. Nyt täytyisi vain selvittää, kuinka tosissaan suomalaiset olisivat.

- Bluffaavat, sanoi Da Silva. Eivät ne halua ruveta konetuliaseita vastaan yrittämään.

Siihen johtopäätökseen päätyi Rodriguezkin, ja komensi ajoneuvot liikkeelle. Kärkiajoneuvo eteni Örnätjoen sillalle. Kun ajoneuvo oli edennyt keskelle siltaa, silta räjähti, ja ajoneuvo muuttui romuraudaksi, jonka miehistöllä ei ollut minkäänlaista henkiinjäämisen mahdollisuutta. Rodriguez tajusi, että tuohon ei yksi telamiina riittänyt. Samalla Rodriguez näki kahdesta suunnasta tulevat välähdykset, jotka osuivat saattueen kakkosajoneuvoon. Räjähdyksen paineesta ajoneuvon takaovet lävähtivät auki, ulos pursui savua ja liekkejä, mutta ei yhtään sotilasta. Aikaa sillan räjähdyksestä oli kulunut noin kaksi sekuntia.

- Jumalauta, niillä on sinkoja! Ulos ajoneuvosta ja heti!

Miehet hyppäsivät ulos, kuskia lukuunottamatta joka peruutti kaasu pohjassa. Kuski otti riskin ja onnistui. Singon ammus sujahti ohi, ja vaunu ehti karkuun pienen nyppylän taakse. Ulos hypänneet miehet ryömivät kohti tienvarren ojaa luotien sujahdellessa pelottavan läheltä. Papatuksesta Rodriguez tajusi, että nämä eivät olleet mitään hirvikivääreitä. Rodriguez ja kaksi muuta miestä ehtivät ojaan ja loput vaunun miehistä tien toisen puolen ojaan.

Molemmilta puolilta ojaa kuului äkkiä kovat pamahdukset. Rodriguezin kanssa suojautuneilta miehiltä toiselta katosi pää ja toiselta irtosi käsi hartiasta. Rodriguez itse huomasi tuijottavansa ojassa olevaa muovipulloa, jonka ympärille oli kierretty tiiviisti jonkunlaista paksua lankaa. Samalla hän tajusi, mitä lanka oli, ja ymmärsi tuijottavansa omaa kuolemaansa lamaantuen kauhusta. Räjähdystä ei kuitenkaan tullut, ja Rodriguez havahtui ja kierähti sivuun. Hän tajusi, että suomalaisten luoti oli katkaisut ansaan menevän piuhan, ja siksi vesipullon ympärille kierretty räjähtävä tulilanka oli jäänyt räjähtämättä.

Rodriguez ampui suojatulta ja jäljelle jääneet miehet ryömivät ojaa pitkin nyppylän taakse suojaan. Siellä odotti kaksi jäljelle jäänyttä panssariautoa. Panssariautoon takaisin kavunnut Rodriguez tajusi, että kylän valtaus jää nyt taatusti tekemättä, sillä hänen joukkueensa oli kutistunut puoleksitoista ryhmäksi. Hullun touhua, järjetöntä, mieletöntä ajatteli Rodriguez, ja komensi joukkueenjämänsä peräytymään aikaisempaan risteykseen.

Yhtä-äkkiä Da Silva huusi. Tietä pitkin heitä kohti eteni panssariautoja. Da Silva tunnisti ne suomalaisiksi Pasi-Sisuiksi.

- Suomalaiset ovat tulleet järkiinsä, ja hoitavat omat sotkunsa!

Pasit pysähtyivät jonkun matkan päähän, ja suomalaisia sotilaita alkoi purkautua ulos. Kuljettaja kysyi yhtä-äkkiä:

- Eihän niillä suomalaisilla kapinallisilla ollut minkäänlaisia tankkeja?

- Ei.

- Miksi noilla suomalaisilla on sitten käsissään singot?

Rodriguez ja Da Silva kääntyivät katsomaan toisiaan. Da Silva ehti aloittaa rukouksen, kun kaikki pimeni.

*
*
*

Jälkinäytös Huitsinnevadan poliisiaseman neuvotteluhuoneessa: Paikalla olivat komisario Rysänperä, kaikki kahdeksan huitsinnevadalaista konstaapelia ja Pinnanmaan pataljoonan komentaja majuri Hannu Huttunen. Huttunen alkoi puhua:

- Niin. Ikävä tosiasiahan on, että tappioita tuli kaikille. Kaikkein ikävimpiä olivat siviileille aiheutuneet tappiot, sillä kaikkialla ei miehityksen torjunta onnistunut yhtä hyvin kuin Örnätjärvellä. Mutta omat joukkomme ovat ottaneet tilanteen hallintaansa, ja koko valtakunnan alueella on astunut voimaan tulitauko niin portugalilaisten, kreikkalaisten kuin italialaistenkin joukkojen kanssa. Niin no, italialaisten kanssa tämä on lähinnä muodollisuus, sillä ne tulivat maahan viimeisenä, eivätkä ehtineet ryhmittyä toiminta-alueillensa. Laukaustakaan italialaisten kanssa ei ehditty vaihtaa. Kaikki Liittovaltion nimissä tulleet joukot ovat marssilla kohti satamia ja palaamassa kotiinsa. Maitten hallitukset ovat todenneet, että rajansa kaikella. Vihollisuuksia ei haluta jatkaa, jos niihin ei ole muuta syytä kuin Brysselin käsky.

- Mutta kuka antoi käskyn suomalaisille joukoille osallistua taisteluihin? Kun nehän ovat kuitenkin Liitovaltion armeijan alaisia. Ja missä muuten on eutrukki Viheltäinen? Käskykirjeen mukaan hän pitää täällä komentoa.

- Suomen puolustusvoimat eivät ole enää Liittovaltion armeijan alaisia. Käskyn antoi puolustusvoimien komentaja. Ja samoin puolustusvoimien komentajan antaman käskyn mukaan niin Viheltäinen kuin muutkin eutrukit ovat vapautettu tehtävistään. Komento Huitsinnevadan poliisissa kuuluu jälleen komisario Rysänperälle.

- Täytyykö meidän käsittää tämä asia niin, että Suomessa on tapahtunut sotilasvallankaappaus?

- Kyllä. Mutta valtaa ei ole kaapattu suomalaisten demokraattisesti valitsemalta eduskunnalta, sillä sitähän ei ole enää vuosiin ollut olemassakaan. Valta on kaapattu Brysselin nimittämiltä virkamiehiltä. Eduskuntaan tarvitaan uudet vaalit, eikä sitä viikossa hoideta. Puolustusvoimien komentaja toimii tällä hetkellä virkaa tekevänä presidenttinä. Vaalit pidetään niin nopeasti, kuin se mahdollista on.

- Tarkoittaako tämä sitä, että me eroamme Euroopan Liittovaltiosta?

- Kyllä. Se on tulevalle eduskunnalle ainoa ehto, jonka puolustusvoimat asettavat. Muuten Suomen tulevaisuus voidaan päättää aivan niin kuin hyväksi katsotaan.

-Mutta kuinka meille sitten käy? Siis koko maalle?

- Sitä en pysty sanomaan, mutta ainakin me pitkän tauon jälkeen pystymme siihen itse vaikuttamaan. Uutta hyökkäystä on turha pelätä. Tapahtumat täällä ovat laukaisseet tietynlaisen dominoefektin ja Euroopan Liittovaltion tämänhetkiset jäsenmaat ovat tällä hetkellä kiinnostuneempia omista asioistaan kuin suomalaisesta kapinamielialasta. Näyttää vaan siltä, että se ei käy yhtä vähillä menetyksillä kuin meillä täällä, vaikka kipeetä se otti täälläkin. Varsinkin Ruotsissa näyttää siltä, että vuosikymmeniä taskussa puristettu nyrkki tekee rumaa jälkeä.

- Entäs täällä olevat no-go zonet?

- Niistä pidetään huoli. Itse asiassa niistä on muutama jo tyhjennetty. Siellä olevien gangsteriporukoitten valtahan perustui siihen, että siellä ei uskaltanut kukaan panna hanttiin.. Ne eivät itse asiassa ole tyhmiä tyyppejä ollenkaan, ja kun me, no, hieman suostuttelimme, niin he tuumivat, että bisnestä on ehkä viisaampaa jatkaa jossain muualla kuin Suomessa. Ja kun sosiaaliautomaatti samalla lakkautetaan, voi olla, että meitä Euroopassakin pidetään eräänlaisena prototyyppinä josta halutaan ottaa oppia.

- Mutta sitä minä vaan ihmettelen, että miten ihmeessä niissä Vapaavyöhykkeissä löytyi niinkin paljon aseistusta? Tiedettiinhän me, että siellä on hirvikivääriä, haulikkoa ja pistoolia vaikka hurumykke, mutta niillähän oli rynnäkkökivääriä, konekivääriä, sinkoja ja hitto soikoon niitä vanhoja Mustejakin. Mistä ne olivat ne kaikki hankkineet? Samoin tellut ja räjähteet?

- Kun ihmisellä on tarve, niin silloin löytyy kekseliäisyyttäkin. Ja voihan olla, että heitä hieman autettiin. Mainitsit Mustit. Jotka aikanaan virallisesti sulatettiin. Muistatko myös ne muutama vuosi sitten taas kerran reservin pienentämisen myötä sulatetut kiinalaiset rynnäkkökiväärit?

- Joo, tulee mieleen kyllä. Niistähän nousi melkoinen häly. Että hittoako toimivia aseita mennään sulattamaan.

- Ei niitä sulatettu.

- Tarkoitatko…

- Kyllä.

- Mutta mistä asti…

- Siitä vuoden 2011 eduskunnan perustuslakiäänestyksestä alkaen. Joka muutti Suomen EU:n maakunnaksi. Suomen puolustusvoimien tehtävä on aina ollut ja tulee aina olemaan Suomen ja suomalaisten turvaaminen ulkoista uhkaa vastaan. Siitä äänestyksestä alkaen puolustusvoimat totesi, että Suomeen kohdistuu ulkoinen uhka sisäisen järjestelmämme kautta. Joskus sitä uhkaa vastaan ei voida välttämättä taistella tavanomaisin keinoin, ja sen vuoksi vastaiskua jouduttiin hieman odottamaan. Vaikka V.I. Lenin ei välttämättä ole kovinkaan suosittu puolustusvoimissa, niin nyt siteeraan häntä: ”meidän täytyi ottaa kaksi askelta taaksepäin, jotta voisimme ottaa yhden askeleen eteenpäin”. Mutta hyvät herrat, minun täytyy nyt poistua. On vielä paljon työtä tehtävänä. Mutta luulen, että te haluaisitte itsellenne nämä.

Majuri Huttunen laittoi pöydälle muutaman kangaspalan. Sen jälkeen hän tervehti poliiseja ja poistui. Poliisit katsoivat, mitä nämä kangaspalat olivat. Tämän jälkeen he katsoivat toisiaan, repivät hihoistaan velcrotarroilla kiinni olevat europoliisin tunnukset pois ja laittoivat tilalle Huttusen jättämät vanhat miekkaleijonat. Todellakin, oli vielä paljon työtä tehtävänä…




31 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Lohtua antava kirjoitus. Kiitos siitä! - Ehkäpä EU-federalismi pyrkii lakkauttamaan entisten itsenäisten valtioiden puolustusvoimat, silloin kuvatunlaista ei voi tapahtua. Luvassa lienee parin vuosikymmenen mediakampanja, jonka aikana vähitellen saadaan väestöt uskomaan omien armeijoiden olevan kaiken pahan alku.

Acc

Anonyymi kirjoitti...

Nousi niskakarvat pystyyn tätä lukiessa... ei muuta kommentoitavaa. Jatkakaa.

t. evp.

AaJii kirjoitti...

Yrjöperskeleellä on kynä hallussa! Kaunis tarina.

Becker kirjoitti...

Tästä pitäis kyllä tehdä leffa ja Harlin ohjaajaksi. Ainesta olisi, meinaan. Leffa voisi vaikkapa alkaa dokumenttiosiolla jossa Katainen ja Urpilainen jakelevat poskipusuja Brysselissä.

Vasarahammer kirjoitti...

Jos pientä kritiikkiä saa luvan antaa, tätä tarinaa olisi lukenut muutaman lisäjaksonkin. Nyt tuotantokausi päättyi ikään kuin kesken. Vähän samoin käy monesti tv-sarjoissa, jotka eivät Amerikassa saa jatkoaikaa.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Acc:lle, Evp:lle, AaJiille, Beckerille ja Vasarahammerille & kiitos kommenteistanne. Tulevaisuudenkuvia on monia, enkä näe Euroopan Liittovaltion tarjoavan yhtään hyvää sellaista. Eikös se Jutta Urpilainen hiljattain sanonut, että Suomalaiset EU-äänestyksessä valitsivan sen kansojen perheen, missä haluavat olla. Jotenkin tuosta termistä tulee mieleen Rauhanvaltio.

Toi Beckerin ehdottama leffan alku vois muuten käydä varsin hyvin aloitukseksi.

Vasara: Jos tätä pidentää, niin sehän samalla turpoaa ja sen tekeminen muuttuu perin vaikeaksi. Noissa jenkkisarjoissa on kyllä varsin raaka pudotuspeli. Monen hyvän sarjan tuotantokausi on loppunut hurjaan cliffhangeriin ja jatkoa ei sitten tullutkaan. Money talks.

Masa kirjoitti...

Pakkoko se kallis silta oli jysäyttää ilmaan? Tellumatto ennen siltaa tai sen jälkeen tukkii väylän yhtä hyvin eikä jalat kastu. Jos keskittyy tilapäisvälineisiin ja aikoo olla tylsä, tierummun panostaminen on nopeampaa. Hyvin kirjoitettua juttua! Pitääpä latailla pari tuliannosta patruunoita viikonloppuna.

Yksi Turkkulaanen kirjoitti...

Erinomainen tarina, joka jopa antoi hitusen toivoa tähän (EU-)murheen laaksoon.

Närpes varg (grrr....) kirjoitti...

Kun nyt on Leniniä lainattu, siteeraan puolestani Mao-setää. Hänen suustaan kuulemma on lause "Valta kasvaa kiväärinpiipusta."
Italialainen humoristi Giovanni Guareshi tiivisti hänkin hyvin: "Raskaat konekiväärit ovat aina oikeassa."
Meinaan Ykä on aivan oikeilla jäljillä näissä jutuissaan. Loppupeleissä aseellinen voima ja vain aseellinen voima ratkaisee.
Kouluampumisten ja susijahtien varjolla äkäiseltä kansalta tosiaan yritetään kerätä tuliluikut pois, mutta kyllä kai totuus on, että nimismiesten (onko heitä edes enää?) pöydille kanniskellaan vain ruostuneita ja käyttäjille varallisia romuaseita. On kenties käynnissä uusi, pienimuotoinen asekätkentäjuttu. Ihmiset ovat ihmeen herkkiä haistamaan, milloin heitä uhkaa vienti saunan taakse.
Masan tavoin haluaisin muuttaa käsikirjoitusta niin, että sitä siltaa ei räjäytetä. Siltoja tarvitaan aina. Tuollaiset Speedy Gonzalesit menevät kalpeiksi jo nähdessään kummallakin puolellaan synkään kuusimetsän. Sieltä puiden varjoista muutama kylkimiina karavaaniin niin johan alkaa paluumatka kelvata. Vihollisen kalusto oli järkevä romuttaa paikassa, jonka lähistöllä on Kuusakoski Oy:n toimipiste. Saadaan metalli nopeasti kiertoon ja tie taas puhtaaksi papppatunturien pöristellä.

Anonyymi kirjoitti...

Mitä Ykä arvelee että olisiko noita viime vuosien ja vuosikymmenien monia ääliömäisiä päätöksiä tehty jos
a) eduskunta olisi kaksikamarinen eli siinä olisi alahuone ja ylähuone (USA:n kongressi tms.)
b) tasavallan presidentin valta olisi yhtä suuri kuin 1919 hallitusmuodon mukaan
c) päätöksenteon ja päätösten lainmukaisuutta valvoisi perustuslakituomioistuin
d) virkamiehistön enemmistö koostuu konservatiivisista ja nuivista virkamiehistä jotka jarruttaisivat hullujen ehdotusten toimeenpanoa esim. Knalli-ja sateenvarjo-taktiikalla

Tämä Kumitontun juttu inspiroi esittämään yllä olevan. Tuolla näkyy minun kommentti.

Silloin kun eduskunta keksittiin ottaa käyttöön niin ehkä olisi kannattanut ottaa tuo ylähuone sitä varten että se toimisi siivilänä alahuoneen päätöksille. Tuo ylähuoneen siivilä pitäisi läpäistä ennen kuin asia voidaan hyväksyä. Ylähuoneen hylkäämät päätökset palautetaan alahuoneeseen lähtöruutuun. Sekä alahuoneessa että ylähuoneessa asioista tulisi päättää suljetuilla lippuäänestyksillä. Ylähuonetta ei valittaisi samalla kertaa kuin alahuonetta. Alahuoneen jäsen ei voisi siirtyä ylähuoneeseen eikä toisinpäin.

Tällöin hallitus ei voisi pitää eduskuntaa kumileimaisimena jos alahuoneen päättämä asia pitää viedä ylähuoneeseen. Ja vaikka ylähuone hyväksyisi sen niin se pitää vielä viedä presidentin pöydälle. Jos presidentti ei allekirjoita päätöstä niin asia palautetaan takaisin alahuoneeseen lähtöruutuun.

Sitä olen kummastellut miksi hallituksen ministerit valitaan yleensä eduskunnan jäsenistä. Tämä aiheuttaa sen ongelman että sama henkilö on sekä lain säätäjä että lain toimeepanija. Niin ja sama henkilö saa kahdesta duunista palkkaa samaan aikaan, mutta tekee vain toista.

Lähtökohtaisesti en vastusta sitä jos edustajan tai ministerin palkka on hyvä. Olkoon jos on, en väitäkään että sen pitäisi olla vapaaehtoistyötä. Mutta parempi olisi niin että mikäli kansanedustaja valitaan ministeriksi, niin hänen tulee erota eduskunnasta. Tällöin hänen tilalle eduskuntaan tulee vaalipiiristä varajäsen. Silloin jos ministeri eroaa ennen seuraavia vaaleja ja palaa kansanedustajaksi niin tällöin varajäsenen palaa vaalipiiriin.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Masalle, Yhel Turkkulaasel, Närpes Vargille ja Vieraalle & kiitos kommenteistanne.

Siitä sillasta tahdon muistuttaa, että käytin amatöörikirjoittajan tekotaiteellista vapautta. Onhan se komeeta kun silta lentää ilmaan ja ajoneuvo siinä mukana. Muistutan myös, että olen itse reservin tyhmä tuliasemalinjan tykkimies, eli joku sissikoulutettu olis varmaan kirjoittanut elävämmin tuon väijytyksen. Vesimiinat näemmä lukijat tuntee, kun eivät niistä kysyneet mitään. Nykyisinhän mulla tässä iässä tietysti sijoituspaikka olis max pommikoneen rahastaja / tuulimyllyn lämmittäjä, mutta luulen,että Vapaavyöhykkeellä saattaisin olla kiikarikiväärin kanssa vielä hyvin vittumainen mies.

Närpes Varg: Olet valitettavasti oikeassa. Valta kasvaa kiväärinpiipusta. Meillä on muuten yksi Kuusakoski Oy:n tarjotin kotona. Jostain 1960-luvulta. Mistä lie tänne päätynytkään?

Vieras: Hankalia kysymyksiä. En omaa täydellisen tiedon valoa, mutta yritän vastata omasta rajoittuneesta näkökulmastani:

Eli:

”Mitä Ykä arvelee että olisiko noita viime vuosien ja vuosikymmenien monia ääliömäisiä päätöksiä tehty jos”

a)eduskunta olisi kaksikamarinen eli siinä olisi alahuone ja ylähuone (USA:n kongressi tms.)

Pitäis ensin tietää, että ketkä sen ylähuoneen muodostavat. Iso-Britanniassa ne vissiin ovat vieläkin aatelisia, ja niitähän ei meillä ole. Tai siis onhan niitä jonkun verran, mutta ilman minkäänlaista valtaa. Ideana tuo ylähuone voisi toimiakin, mutta täytyisi ensin miettiä, että mistä se koostuu. Jos se tulisi normaalin poliittisen järjestelmän kautta, niin eihän se mitään silloin muuttaisi.

b)tasavallan presidentin valta olisi yhtä suuri kuin 1919 hallitusmuodon mukaan

Silloin varmaankin pitäisi palata presidentin valisijamiesvaaleihin. Peruste: ajattele, että suorilla kansanvaaleilla valitulla Tarja Halosella olisi ollut Kekkosen valta.

c)päätöksenteon ja päätösten lainmukaisuutta valvoisi perustuslakituomioistuin

Tällainen pitäisi olla Suomessa ehdottomasti. Tietyt EU:hun liittyvät kysymyksetkin voitaisiin ottaa siellä käsittelyyn.

d) virkamiehistön enemmistö koostuu konservatiivisista ja nuivista virkamiehistä jotka jarruttaisivat hullujen ehdotusten toimeenpanoa esim. Knalli-ja sateenvarjo-taktiikalla

Spekulointia. Näin ei vaan valitettavasti ole. Olis tietysti hyvä jos olisi.


Siitä, voisiko kansanedustaja olla ministeri, en ole varma. Näkisin esimerkiksi kansanedustaja Jussi Halla-ahon mielelläni sisäministerinä.

Anonyymi kirjoitti...

USA:n senaatin jäsenet valitaan kuuden vuoden toimikaudeksi. Senaattorin vaali on kahden vuoden välein jolloin valitaan 33 senaattoria kerrallaan jolloin 67 senaattoria jatkaa. Jokin tommoinen voisi olla täällä, semmoinen erillisvaali ylähuoneelle. Hatusta vedettynä vaikka niin että osa ylähuoneen paikoista laitetaan jakoon eduskuntaavalien aikana, osa jaettaisiin kunnallisvaalien aikaan, osa jaettaisiin presidentinvaalien aikaan ja osa europarlamenttivaalien aikaan.

Mielestäni Halla-aho saisi toimia sisäministerinä olipa hänellä sitten hallussaan kansanedustajan mandaatti tai ei. Jussi on semmoinen poikkeusyksilö että tuollaisessa tilanteessa ansaitsisi ministerikansanedustajan palkan viimeistä senttiä myöten, kulukorvaukset ja virka-auton sekä mieleisensä avustajakunnan. Vaikka hänellä ei olisikaan kansanedustajan mandaattia niin silti pitäisin häntä suosikkina sisäministeriksi.

Castor kirjoitti...

Vieras, helvetin hyvä huomio tuo kansanedustajan ja ministerin kaksoisrooli! Ja se johtuu siitä, että Suomessa ei ole vallan kolmijako-oppia sellaisessa muodossa, että lainsäädäntövalta ja toimeenpanovalta olisivat selkeästi erossa toisistaan, joka oli Montesquieu'n (ja Locken) alkuperäinen idea. Suomen perustuslaissa "toimeenpanovalta" on korvattu sanalla "hallitusvalta"(sic!).

Perustuslakituomioistuin olisi juuri se työkalu, jota tarvittaisiin, mutta kun usko koko oikeuslaitokseen on mennyt, niin mistä demla-porukasta se perustuslakituomioistuin koottaisiin? Alkaa se porukka joka jotain ymmärsi tuomioistuinlaitoksen funktiosta olla joko jo hautausmaalla tai muuten arkkukamaa!

"Countries are well cultivated, not as they are fertile, but as they are free." C. de M.

Castor kirjoitti...

Vieras, helvetin hyvä huomio tuo kansanedustajan ja ministerin kaksoisrooli! Ja se johtuu siitä, että Suomessa ei ole vallan kolmijako-oppia sellaisessa muodossa, että lainsäädäntövalta ja toimeenpanovalta olisivat selkeästi erossa toisistaan, joka oli Montesquieu'n (ja Locken) alkuperäinen idea. Suomen perustuslaissa "toimeenpanovalta" on korvattu sanalla "hallitusvalta"(sic!).

Perustuslakituomioistuin olisi juuri se työkalu, jota tarvittaisiin, mutta kun usko koko oikeuslaitokseen on mennyt, niin mistä demla-porukasta se perustuslakituomioistuin koottaisiin? Alkaa se porukka joka jotain ymmärsi tuomioistuinlaitoksen funktiosta olla joko jo hautausmaalla tai muuten arkkukamaa!

"Countries are well cultivated, not as they are fertile, but as they are free." C. de M.

Närpes varg kirjoitti...

Ok.Ykä, saat sen sillan anteeksi. Näyttäähän se elokuvassakin hienolta, kun vih. (vast.) syöksyy rotkoon/jokeen/järveen räjähtäneeltä sillalta. Mutta muuten kehotan sinua jatkossa säästämään yhteistä omaisuutta.

Castor kirjoitti...

Vieraan hyvään kommenttiin kommentti: Suomessahan ei ole montesquieulaista vallan kolmijako-oppia, joka edellyttäisi selkeää jakoa. Nythän perustuslaissa toimeenpanovaltaa kutsutaan nimellä "hallitusvalta".

Jos meillä olisi (ollut) perustuslakituomioistuin, emme olisi EU:n jäsenmaa, koska kansanäänestys 1994 oli neuvoa-antava ja eduskunta päätti lopullisesti asian (onnistuneempi päätös oli tuon toisen kansanäänestyksen tulos, eli kieltolain lopettaminen 1931).

Toisaalta mistä niitä tuomareita tuohon perustuslakituomioistuimeen saataisiin, pitäisi katsoa hautausmailta tai nimittää kovasti iäkkäitä! Nykyiset "demokraattiset lakimiehet" ovat punavihersokeita, joten siis käyttökelvottomia.

Ykältä taas rankka kerrontaa, kiitos! Palasin reissusta ja ryhdyin vasta lukemaan.

"Countries are well cultivated, not as they are fertile, but as they are free." Montesquieu

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Vieraalle, Castorille ja Närpes Vargille & kiitos kommenteistanne.

Minulla ei tuosta ylähuoneesta ole varmaa mielipidettä. Se perustuslakituomioistuin tulisi olla ilman muuta, mutta niin kuin Castor totesikin, mistä sopivat tuomarit.

Närpes Varg: Lupaan olla jatkossa rauhallisempi niin kiinteää kuin irtaintakin omaisuutta kohtaan.

Ekku kirjoitti...

Hyvä kirjoitus, joka antanee joillekin ajattelemisen aihetta.

Tu Närpes vargin mainitsema Guareshi on yksi meikäläisen suosikkikirjailijoista.

Don Camillo-kirjoista saa mielenkiintoisan katsauksen Italian sodanjälkeisestä politiikasta, vaikkakin huumorilla höystettynä. Minusta niissä kaikkein kutkuttavin puoli on se, että vaikka Don Camillo ja pormestari Peppone edustavat poliittisen kentän äärilaitoja, niin siinä vaiheessa kun joku "ulkopuolinen" taho alkaa jakelemaan määräyksiä paikallisille, niin silloin vedetään yhtä köyttä ja muistetaan että erimielisyyksistä huolimatta oma reviiri hoidetaan omin voimin eikä Moskovan tai Vatikaanin ohjeiden mukaan.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Ekku, ja kiitos kommentistasi. Tuollainen Isä Camillo-tyyppinen yhteisöllisyys oli vähän mielessä, kun ajattelin näitä vapaavöhykkeitä. Isä Camillo-leffat olivat yleensäkin mainioita ja Fernandel oli Isä Camillona aivan ässä.

Becker kirjoitti...

Nyt piti tarttua tuohon Isä Camillo aiheeseen kun se tuli esille. Niinkuin Ykä tuossa mainitsi niin ne elokuvat ovat todellakin pirun hyviä.
Niitä ei ikä vaivaa. Sais vaan jostain DVD:nä hankittua.

Lukekaas muuten Guareschin Don Camillo Moskovassa, jos saatte jostain käsiinne. Siinä on aivan hillitömän hauskaa ja terävää kritiikkiä kommunismin kohtaan.

Ekku kirjoitti...

Ne Camillo-filmit on julkaistu kaikki samassa dvd-boxissa.

Löytyy meiltä Jyväskylästä ihan kirjastosta ihan niinkuin äärivasemmistolaiset ja natsitkin... :)

Täytyy kyllä kehua tuota kirjaston dvd-valikoimaa. Siellä on asioista ilmeisesti vastaamassa sellainen henkilö, joka ymmärtää hyvien elokuvien päälle.

Anonyymi kirjoitti...

Olen välillä ohimennen pähkäillyt että olisiko ollut paras säilyttää valitsijamiesvaali koko tämän ajan. Voitaisiin vaikka palauttaa seuraavaan vaaliin. Miten olisi nuo tulokset menneet 1994-2012 pidetyt suorat vaalit jos olisikin ollut valitsijamiesvaalit? 301 valitsijamiestä oli hyvä määrä, kun 300 sisältää tunnetusti tasapelimahdollisuuden tai täpärän valinnan.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Beckerille, Ekulle ja Vieraalle & kiitos kommenteistanne.

Becker ja Ekku: Täytyy varmaan itsekin tönkiä nuo leffat pitkästä aikaa katsottavaksi. Ehkä Don Camillon viisautta oltais tarvittu Jyväskylän kirjastossa noin laajemminkin.

Vieras: Uskoisin, että mikäli presidentillä olisi vanhat valtaoikeudet, valitsijamiesvaalista ei olisi missään vaiheessa luovuttu.

Anonyymi kirjoitti...

Asiasta kukkaruukkuun, pari linkkiä.

Kylmäävä tilasto:

http://www.economist.com/blogs/graphicdetail/2012/12/daily-chart-2

Pidempi artikkeli:

http://www.economist.com/news/special-report/21570836-immigration-and-growing-inequality-are-making-nordics-less-homogeneous-ins-and

Mutta ei hätää, onhan meillä varaa.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Anolle ja kiitos linkeistä. Ei tuo tilasto Suomea mairittele. Vaan niin kuin sanoit, onhan meillä varaa.

Anonyymi kirjoitti...

Onko Huitsinnevadalla Don Camillo ja Peppone? Jossain Isä Camillo-kirjassa Peppone yritti perustaa kolhoosia ja sai lahjaksi traktorin Neuvostoliitosta. Traktori ei käynnistynyt. Traktorin luona Isä Camillo rukoili ja heitti suitsuketta. Sitten traktori käynnistyi.

Huitsinnevadalla ei tainnut olla kolhoosia tai sovhoosia edes YYA-aikana? Entäs onko Hotelli Yrjöperkeleellä jokin viisivuotissuunnitelma jolla bisnestä pyöritetään?

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Vieras. Jaa-a, tuota Huitsinnevadan kirkkoherraa ei ole tullut mietittyäkään. Varmaankaan hän ei toimi avustajana Kirkko & Kaupunki-lehdessä.

Eihän meillä niitä kolhooseja ja sovhooseja ollut Suomessa ollenkaan, onneksi sinänsä. Nehän kun eivät olleet kovin tehokkaita maatalouden tuotantomuotoja. Hotellissa käytetään viisivuotissuunnitelman sijasta sitä perinteistä ja toimivaa, eli ei voimalla, ei taidolla, vaan silkalla tuurilla.

Anonyymi kirjoitti...

Mainio taistelukuvaus.
Sanoisin että parempi taktiikka olisi ollut päästää ajoneuvot yli ja tuhota vasta sitten.

Skenaarion aseista on unohdettu kylkimiinat, moisen väsää helposti jos aitoa ei ole.

Tähystetysti laukaistuna aikaansaa hillitöntä räkätystä ja ajoneuvoista ulosryömivien haavoittuneiden ampumista.

Ihmisiä ei ammuta, vihollisia vaan.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Ano ja kiitokset. Minä kun olen vaan tykistön reserviläinen, niin varmaankin kirjoituksessa on virheitä ammattilaisen näkökulmasta. Mutta kyllähän se kylkimiina oli mukana, siellä ojan pohjalla. Muovinen vesipullo ja räjähtävää tulilankaa ympärillä toimii ihan niin kuin kylkimiina.

Juha kirjoitti...

Hieno trilogia ja semmoista roimaa toimintaa, johon kykenemme kyllä. Kiitos vinkistä.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Juha, ja kiitokset.