Kuinka
pitkä odottavan aika saattoi ollakaan? Varsinkin ihmiselle, joka odotti
palavasti jotain, mitä ei sitten tullutkaan. Jotain, mitä hän niin, niin
kovasti olisi halunnut. Käsi meni jälleen hiirelle, hiiri napsautti taas
sähköpostin auki, ja mieli odotti innokkaana,
joskin jo hieman epätoivoisena.
Joko
nyt?
Mutta
ei. Ei siellä ollut mitään. Käsi meni viinipullolle ja kaatoi kolmannen
lasillisen. Melkein piripintaan. Vittu. Kun se tuntui niin hyvältä idealta.
Pakkohan sen oli toimia. Se voisi olla hänen rappusensa kerrosta ylemmäksi. Ehkä
Helsingin Sanomiin tai Yleen. Otanpa taas huikan. Onhan näitä tullut tietysti
jo otettua. Välikö hällä, vaikka ottaisi kerralla enemmän. Litkivää
journalismia, perkele.
Nainen,
joka otti tympiintyneenä taas uuden viinihuikan oli Radanvarsikaupungin
Sanomien nuori, hiljattain Tampereen yliopistosta valmistunut toimittaja
Inkreetta Lytterström. Hän oli samana päivänä julkaissut kirjoituksen siitä,
kuinka tiedostavat ihmiset joutuvat toimimaan jatkuvan äärioikeistolaisen ja
rasistisen väkivallan uhan alaisena. Ja kirjoituksessaan todennut, että niin
sanottu maahanmuuttokriittisyys ja väkivalta kulkivat käsi kädessä. Esimerkkinä
hän oli käyttänyt Kansan Uutisissa esiintynyttä Tiina Rosenbergia, joka oli
todennut haastattelussa, että ”kauheasti on tullut jo vihapostia”.
Lisäksi
hän kirjoitti ruotsalaisesta kirjailijasta Katarina von Bredowista, joka muutti pois Hjortsbergasta, kun siellä äänesti neljäsosa ihmisistä ruotsidemokraatteja.
Ja hänelle kommentoitiin, että ”senkun muutat, emme me sinua tänne halua”. Voiko
enää suurempaa todistetta organisoituneesta vihasta olla?
Muut
todisteet olivat jääneet hiukka vähälle, mutta hän ajatteli, että eiköhän tällä
pärjätä. Hän oli tehnyt juttunsa tarkoituksella, jo seuraavaa juttuaan
ajatellen ja nyt hän odotti kaipuulla vihapostia itselleen. Ja kun sitä vihapostia
tulisi, hän julkaisisi ne Radanvarsikaupungin Sanomissa. Otsikkona olisi
”Kohtalona jatkuva pelko – äärioikeistolainen viha vuonna 2014”.
Hieman
Inkreettaa ihmetytti, että miksi Rosenberg ei ollut ottanut niistä
vihaposteista – sähköpostillahan ne varmaan olivat tulleet – kuvakaappauksia ja
julkaissut niitä jossain. Varmaankin Kansan Uutisetkin olisivat ne mielellään
julkaisseet. Ehkä hän oli niin viisas nainen, että hän oli vihaajiensa
yläpuolella. Tosin ei Inkreettaa sinänsä Rosenborgin viisaus niin vakuuttanut.
Hän tunsi vain puhdasta kateutta. Miksi hänen naamansa on jatkuvasti esillä?
Miksi minun ei ole?
Hei,
nyt oli tullut sähköposti. Joko siellä olisi uhkailua?
”Moi
Inkreetta. Heititpä hyvän kolumnin sinne Radanvarsikaupungin Sanomiin. Minä
olen muuten ylihuomenna käymässä siellä päin. Voitaiskos vaikka nähdä ja käydä
vaikka parilla kaljalla?
Zyge”
Jaahah.
Vesiperä. Zyge oli toimittajana naapurimaakunnan ykköslehdessä, Inkreettan
opiskelukaveri Tampereen yliopistosta ja kun Inkreetta oli opiskeluaikana
kerran hänelle reitensä levittänyt, niin jätkä kuvitteli, että uusintasessio
onnistuisi ihan milloin tahansa.
Ei
uhkauksia. Ei niin mitään. Mitäs jos kävisin läpi facebookini? Nääh, sitä
tylsää yläpeukuttelua vain. Enkö minä muka ole olemassa äärioikeistolaisille?
Kai niitä sentään on? Onhan niistä niin paljon puhuttu.
Mutta
hei! Entäs Hommaforumi? Ja sieltä saa varmaan linkkejä niihin hirveisiin
blogeihinkin. Anskumä…
Hei!
Minähän olen siellä! Mutta… nehän nauraa mulle… mikä toi kommentti tossa… joku
moderaattori…
”Koska
kyseessä on vielä varsin nuori ihminen, joka on hyvin lähellä lukion
ykkösluokkaa ja täynnä tiettyjä ihanteita ja uskoa siihen, mitä se ei ainakaan
täältä löydä, niin kehotan kommentoijia noudattamaan korostetun kohteliasta
linjaa tätä nuorta toimittajaa kohtaan, ettei hänelle tulisi kuitenkaan
liiallinen henkinen pipi. Ihmisen kasvu ja kehitys vaativat aikansa ja
kokemuksensa, eikä juuri nuoruudestaan orastavan aikuisuuden kukkaan
puhjenneelle mimosalle kannata aiheuttaa liian suuria traumoja”.
Puolillaan
oleva viinilasi lensi seinään ja hajotessaan tuhri pahasti tapetit. Millähän
helvetillä minä tuonkin putsaan? Vittuilevat, perkeleet. Miksi ne vaan
nauravat? Miksi ne eivät voi uhata minua? Enkö kirjoittanut tarpeeksi
tiedostavasti? Enkö kertonut uhkasta tarpeeksi selvin sanoin? Kai sen nyt
perkele sentään on pakko olla olemassa? Onhan sitä niin moni puhunut. Eikö se
riitä, että siitä puhutaan? Pakkoko sitä on toteen näyttää? Saatanan rasistit!
Saatanan natsit!
Hei,
nyt tuli sähköposti. Joko nyt?
”Hei!
Sulla oli tosi hyvä avautuminen. Mainostin sitä feissarissani.
Jaananiina”
Äh.
Opiskelukaveri taas. Jos kävis taas siellä Hommaforumilla?
VITTU!
Ne vaan nauraa mulle! Ja sitten muutama perustelee, että puhun paskaa. Faktoja
esittävät, mulkut. En minä mitään faktoja kaipaa! Minä kaipaan vihaa! Ei
ensimmäistäkään uhkausta! Täytyykö mun jossain tällaisessa perslävessä olla
toimittaja koko lopun ikääni?
Pitäiskös
mun pistää pystyyn muutama itse tehty sähköposti g-mailiin ja ruveta laittaa
itselleni uhkauksia? Ja ottais niistä kuvakaappauksia? Jos kehittäis raflaavia
sähköpostiosoitteita? Niin kuin vaikka
Mutta
osaanko minä lavastaa niitä viestejä? Helvetti. Kun enhän minä osaa kirjoittaa
mitään muuta kuin mitä mulle Tampereen yliopistossa opetettiin. Miten minä
osaan kuvata jonkun duunarin vihaa, kun enhän minä ole sellaista koskaan
tavannutkaan? Tai niin no, tapasinhan minä kapakassa sen yhden tyypin. Opiskeli
insinööriksi. Oli eri mieltä kuin minä. Pyrki vielä perustelemaan, ihan
rauhallisesti, paskiainen. Minä poltin päreeni. Aloin rääkymään. Se puisteli
päätään ja poistui paikalta. Siitä ei ollut mulle vastusta. Minä voitin.
Voitinhan minä?
Mutta
hei? Mitäs jos lavastaisi kaappauksen? Menis tekemään poliisille
rikosilmoituksen siitä, että mut vietiin joittenkin naamioituneitten miesten
toimesta johonkin pakettiautoon ja uhkailtaisiin, että lopetan toimittajan
urani? Niin ja hei, vielä yritettäisiin raiskata! Joo, se olis hyvä! Raiskata!
Ja että olisin päässyt sitten karkuun, kun olisin potkaissut yhtä niistä
miehistä munille. Sehän toimi sen yhden kirjailijankin kanssa. Miksi ei sitten
minun kanssani?
Vaan
pitäiskös mulla pokka?
No
eihän se pitäisi. Ja poliisitkin ovat rasisteja. Ja äärioikeistolaisia. Ne
kysyisivät ikäviä kysymyksiä. Ehkä auttaisi, että juoksisin pääni seinään, että
tulis mustelmia. Mutta pystynkö minä siihen?
No
enhän minä pysty. Ei minusta siihen ole.
Oliskos
tullut viestejä sähköpostiin? Katsonpa taas. Hei, siellä on yksi.
”Hei,
Inkreetta! Elloksella on nyt juuri sinulle kanta-asiakkaana hyviä tarjouksia…”.
Haistakaa
nyt jo vittu…
…mut
hei! Entäs jos minä kirjoittaisin jutun ihan puhtaasti otsikolla ”Minä
pelkään”? Jos se menis läpi? Kun pakkohan minun on olla oikeassa? Kai se uhka
sentään on olemassa? Vaikkei se ole koskaan realisoitunut missään. En kai minä
voi olla väärässä? Ei kai me kaikki voida olla väärässä? Ei kai kukaan ole
sentään valehdellut? Vai voisiko kuitenkin olla niin? Enhän minä tiedä. Kun
eihän niitä kuvakaappauksiakaan ole ollut julkisuudessa muista kuin persuihin
kohdistuneista väkivaltafantasioista. Ei kai sentään… ei kai se niin voisi
olla… entäs jos se onkin…
Samassa
toimittaja Inkreetta Lytterströmin olohuoneen pöydältä, ihan siitä
tietokonepöydän vierestä kuului pamaus. Jonka jälkeen huoneeseen tuli
rikinkatkuinen pilvi. Ja olohuoneen pöydällä istui saunatontun kokoinen
sarvipäinen hahmo.
Inkreetta
kauhistui.
- Mikä…
kuka… mikä sinä olet?
Pöydällä
istuva hahmo iski Inkreetalle kiiluvaa silmäänsä ja sanoi:
-
Moi, Inkreetta. Minä olen Epäilyksen Piru. Ja minä tulen jatkossa käymään luonasi
säännöllisesti. Saattaa olla, että minä autan sinua löytämään jotain, mitä sinä
siellä Tampereen yliopistossa hukkasit. Tai mitä sinulla ei ollut ehkä sinne
mennessäkään…
14 kommenttia:
:D
Pitäiskö meidän ihan velvollisuuden tunnosta kirjoittaa taas muutama repäisevä nettikirjoitus, jossa lytätään vasemmisto, vihreät ja muut tollot.
Epäilyksen piru on hauska konsepti, mutta eipä taida siitä olla oikeaksi olennoksi. Kas kun näiden sinun tarinoidesi henkilökuvien todellisten vastineiden mieli on rakentunut vain kahdella eri tavalla.
Ensin ovat ne, jotka uskovat. He ovat lämpöisen tietoisia siitä, että sivistyneisyys ratkaisee kaikki maailman ongelmat ja että sivistyneen ihmisen voi helposti luoda panemalla sen lukemaan oikeat asiat oikeista kirjoista. Luetun ymmärtämistä ei edellytetä. Heille epäilyksen pirun silmäkulmastakin havaitseminen tarkoittaisi sitä, että heidän koko maailmankuvansa joutuu vaakalaudalle, eikä sellaiseen vastata järkeilemällä vaan primitiivireaktioilla. Saisi piruparka kynnet kasvoilleen samalla vakaudella kuin muslimi mestaa, jos joku julkeaa ehdottaa ettei Allah ole suuri.
Toisena ovat ne, jotka eivät usko. He älykkäämpinä ymmärtävät kyllä, että reisillehän tämä koko touhu on menossa, mutta valheellisia sanoja ääneen lausumalla saa esimerkiksi oikein mukavan elintason. Heillekään epäilyksen piru ei voi mitään, sillä hehän jo tietävät kuinka maailma makaa. Siinä sitten istuskelisivat kasvotusten ja kallistelisivat kyynisyyden kupista verovelvollisen kyyneleitä, pohtien kumpi mahtaakaan olla suurempi saatana.
Välimuotoja ei oikein taida olla, mikä ei jätä epäilyksen pirulle elintilaa. Kunnolla kieroon kasvatettua päätä ei käännä kuin tähdätty laukaus.
Tervehdys IDA:lle ja Rtms:lle & kiitos kommenteistanne.
IDA: Niin, tässä ei ole kunnon tyhjästä repäistyä caustia vähään aikaan kyllä ollutkaan. Eikö
mystinen mies enää töni suloista somalityttöä junissa? Missä tönijämies luuraa?
Rtms: Ikävä kyllä on niin, että saatat olla oikeassa. Olen törmännyt sekä mainitsemaasi ykkös-, että kakkostyyppiin ja kyllähän tuo arviosi ikävän lähelle menee. Jatkan silti turvanpieksämistä, sillä minusta se on aina parempi vaihtoehto kuin se laukaus.
Noin yleensä: Minähän olen kehittänyt näitä karikatyyrihahmoja blogihistorian aikana, mutta tämä ruotsalainen Katarina von Bredow on mielestäni jo lihaksi muuttunut karikatyyrihahmo itsessään.
Ykä, osaako kukaan sanoa kuinka paljon noita musulmaaneja on Suomessa? En ota nyt kantaa tähän hyvään Inkreetta-kirjoitukseen, mutta kun jopa Yhdysvalloissa on kaupunkeja, joissa musset näyttävät määräilevän, niin näin ulkosuomalaisena olisi hyvä tietää, paljonko patruunoita laitetaan peliin. Esimerkiksi Michiganissa !!!! (vanhaa pohjoismaista siirtolaisaluetta on aivan uskomaton määrä. en tiedä kuinka paljon, poliisipäällikkö on muslimi (Ronald Haddad), jne. "Former President Jimmy Carter and Michigan Gov. Rick Snyder are among the speakers, both of whom have drawn criticism for agreeing to appear at the convention, being held at Cobo Center."
Kiina hoitaa Xinjiangin tilanteen omalla tavallaan, eli ruumiita tulee, en tunne suurempaa tuskaa. Täällä asiat otetaan tosissaan ja musset eivät saa valtaa, vaikka Kiina nyt olisi mikä on muuten, mutta hoitaa nämä uhat pois. Suomi tässä minulla huolenaiheena on, ja sen takia kyselen.
Mahtavaa, Ykä, mahtavaa. Nauroin, että vatsa oli vähällä hytkyä irti.
Mutta kuka muistaa, millaiset tuomiot annettiin niille tamperelaisille vakuutussuunnittelijoille, jotka polttivat pitserian ja kolme tamperelaista? Ovatko he edes joutuneet oikeuden eteen? Vai onnistuiko Lipposka rauhanmarssiaikeellaan estämään sen. Vastatkaa, jos tiedätte.
Olipas hupaisa tuo kirjailijatar Katarina von Bredowin juttu.
Aluksi hän toteaa, että ”Olen viihtynyt täällä. Minut on otettu hyvin vastaan. Kaikki ovat kilttejä”. Valitettavasti hän kuitenkin joutui toteamaan, että naapurit ovat väärän värisiä – poliittisesti – ja kirjailijattaresta se oli niin kamalaa eikä hän voi nukkua öitään rauhassa.
Kirjailijatar lisää vielä, että ryhmään XXX (ryhmän nimi vapaasti valittavissa) kuuluvat ovat matalasti koulutettuja laitapuolen kulkijoita, jotka ovat syrjäytyneet. Siksipä hän ei voi ymmärtää, että heitä on Hjortsbergassa, jossa asuu hyvin koulutettuja ja hyvin toimeentulevia.
Tällaisen tavallisen kaduntallaajan silmillä katsottuna nämä ovat puhtaaksiviljellyn rasistisia ilmauksia ja kertovat rasistisesta mentaliteetista. Kohteen nimi vain sattuu olemaan tällä kertaa SD, eikä joku muu. Saattaa se tarina kertoa myös vahvasta kaksinaismoraalista.
Ykä, ruotsalaiset todelliset tai todellisuuteen perustuvat karikatyyrihahmot eivät naurata, koska he laskevat leikkiä tosissaan.
Tilanne on myös päässyt melko pahaksi näiden karikatyyrihahmojen suosiollisella avustuksella.
Pahkasika nauratti. Nykyinen todellisuus naurattaa huomattavasti vähemmän. Tai sanotaan, että nykytodellisuuden pilkkaaminen edustaa hirtehishuumoria ja sehän ei varsinaisesti ole hauskaa.
Tuo toimittajan posti on yksi vaikeimpia posteja. Päätoimittajakun käskee kirjoittaa tiedostavan jutun, vailla mitään totuuspohjaa, tietää toimittja joutuvansa kuseen joka tapauksessa; Jos en kirjoita voi tulla lähtö kilometritehtaalle, jos kirjoitan niin ne vittuilee mulle. Ole siinä sitten.
Onhan niitä sitten jotka aidosti uskovat epistolaan mutta nämä henkilöt on luettava samaan luokkaan kuin uskossaan vahvat hiluli-saanaajat joita he itseasiassa ovatkin.
Kaltaiseni maanläheiset agnostikko punaniskat lienevät niitä "vihapuhujia" jotka "uhkaavat" em. henkilöiden mielenrauhaa, lähinnä naureskelemalla ja faktoja esittäen. Joten pyydän journalisteilta vilpittömästi anteeksi jos olen sitä mieltä että juttu on silkkaa paskaa ja täten loukkaan jonkun toimittajan egoa ja pyrin parhaani mukaan mitätöimään toimittajan väittämät faktoihin perustuen.
T. aNo
Tervehdys Castorille, Närpes Vargille, Strix Senexille, Vasarahammerille Anolle ja aNo:lle & kiitos kommenteistanne.
Castor: Wikipedian mukaan on tommonen 50.000 – 60.000, ja se tod näk pitänee melko pitkälle paikkaansa. Suurin osa on tullut 1990-luvulta alkaen. Sitä ennenhän ei ollut paljon muita kuin tataarit, ja heistähän ei minulla ole pahaa sanaa sanottavana.
Närpes Varg: Kiitokset. Ja kyllä ne heput tuomiot saivat, 9 – 11 vuotta. Sitä en tiedä, istuvatko tuomiotaan kokonaan.
Strix Senex & Vasara: Nämä ruotsalaiset karikatyyrihahmot eivät todellakaan ikeniä naurata. Ajattelinkin vielä palata uudessa kirjoituksessa tähän von Bredowiin.
Ano: Tuo vihreitten ja vasureitten yhdistyminen ei muuten olisi mikään yllätys. melkein samaa settiä ne tarjoavat, tosin vasurit ovat vihreitä myötämielisempiä ns. edistykselliselle väkivallalle.
aNo: No vaikeahan se on, mutta minä pelkään, että nuorista toimittajista suurin osa ihan oikeasti uskoo tuohon epistolaan. Hyvä esimerkki toimittajasta, joka on tullut järkiinsä on Tapio Tuuri. Kaikkea lyckaa hänelle.
Baltiassa ollaan taas kerran älykkäämpiä kun siellä ei ole hirveesti noita rauhanuskontolaisia. Jokunen tataari on Baltiaankin eksynyt tsaarinaikana, Liettuassa oli jokunen tataari Puola-Liettuankin aikana. Neuvostaikana eksyi jokunen azeri tai sitten niistä Keski-Aasian tasavalloista. Määristä ja prosenteista en tiedä. Veikkaan että uudempana itsenäisyysaikana, siis parinkymmenen vuoden ajalla, ei ole ollut merkittävää virtausta Lähi-idästä tai Afrikasta, ihan siksi kun Baltiassa ei ole anteliasta sossua.
Tervehdys, Vieras. Kun katsoo Baltian maitten historiaa, ymmärtää tietysti varsin hyvin miksi ne suhtautuvat kovin nuivasti sekä muualta väkisin tuotuihin ihmisiin että ideologioihin.
Karim Abbas: 9v8kk(hovissa nousi 5kk, alunperin 9v3kk)
Aram Bibani: 11v
Araz Bibani: 10v (Aramin isoveli)
Zakhariya Hassan: 10v
Bibanit taisivat olla tilaajia, muut leikkivät sytkärin kanssa?
Eli oliko se nyt niin, että alle 21v ensikertalaiset istuvat 1/3 tuomiosta?
Suomalaisen "tiukan" käytännön mukaan 2015/2016 aikana taitavat viimeistään vapautua. :D
Minulla oli ihan tosissaan vaikeuksia arvailla oliko tämä kirjoitus fantasiaa vai todenperäistä.. ei olisi mitenkään yllättävää, jos joku teini olisi kirjoittanut suvaitsevaisen kolumnin mainoslehteen, tai homman moderaattori pyytänyt käsittelemään nuorta ihmistä hellävaroen. Piti oikein tarkistaa, sen verran lähellä nyky"todellisuutta" kirjoitus on.
Nykyään on vaikeaa arvailla mikä on parodiaa ja mikä totta, huomattu toki jo aikaa sitten. Aikamme kuva.
Tervehdys Vittuuntuneelle NettoVeronmaksajalle ja Hep0selle & kiitos kommenteistanne.
VNV: Kiitos lisäyksestä. Istuvat puolet tuomiostaan. Mutta jos ovat sitten ilman rikoksia kolme vuotta, niin sen jälkeen niitä käsitellään taas ensikertalaisena.
Hep0nen: Tää on osittain totta. Itse kirjoitus on stetsonista ja pohjautuu tietysti näihin vihaposteihin, joita kukaan ei ole vielä nähnyt, mutta tuo Hommaforumin moden kommentti on itse asiassa ollut joskus ehkä viisi vuotta sitten forumilla, tosin muokkasin sitä vähän ulkomuistista. Mode (muistaakseni Junakohtaus) esitti kommenttinsa, kun eräs lukiolaistyttö oli kirjoittanut johonkin maakuntalehteen niin monikulttuurisuutta ylistävän kirjoituksen kuin vain lukiolaistyttö pystyy ja siinä samassa ns. opetti isiänsä naimaan. Palaute oli varsin hyytävä, ja moderaattori hiukka jarrutteli.
Lähetä kommentti