SADISTINEN VÄKIVALTA JA TIETOISET VALINNAT

Niin kuin lukija tietää, on Helsingissä viime aikoina nautittu laajalti monikulttuurisuuden rikkauksista. Sinänsä niin sosiaalipuolelle kuin poliisille tämä ei tullut millään lailla puskista. Kyllä asia on tiedetty jo pitemmän aikaa. Se on nyt vaan kasvanut sen verran laajaksi, että vuoti julkisuuteen.

Ja julkisuuden myötä on sitten mitä luonnollisimmin alettu törmätä kommentteihin, joitten mukaan nämä maahanmuuttajat eivät oikeastaan ole itse vastuussa näistä tekosistaan. On kuultu samat tutut termit syrjäytymisestä, sosiaalisista ongelmista, järkevän tekemisen puuttumisesta, opiskelupaikan puuttumisesta, siitä että nuoret eivät voi hyvin vaan he tarvitsevat apua ja aikuisen tukea sekä yleensäkin pahoinvoinnista yhteiskunnassamme.

Eli virallisen näkemyksen mukaan nämä tyypit ovat eräänlaisia onnettomien olosuhteitten johdosta tahdottomiksi zombieiksi muuttuneita uhreja, jotka eivät ole vastuussa tekemisistään. Samalla ajattelutavalla 1990-luvun lama-Suomessa olisivat samanlaiset ilmiöt olleet – kantasuomalaisten tekemänä – hyvin  yleisiä.

Mutta eivät olleet.

Itse kun en tee työtä teorioitten vaan ihmisten, ja nimenomaan tähän viitekehykseen kuuluvien ihmisten kanssa voin todeta, että ei, he eivät ole tahdottomia olosuhdezombieita. He ovat ihmisiä, joilla on oma tahto. Ihmisiä, jotka tekevät itse tietoisia valintoja. Valintoja, joihin heitä ei kukaan eikä mikään pakota.

Ja nämä kyseiset tyypit ovat tietoisesti valinneet heikompiin ihmisiin kohdistuvan sadistisen väkivallan. He itse. Ei kukaan toinen heidän puolestaan. Sitä ei millään selittämällä muuteta muuksi.

Viranomaiskoneistossa voidaan toki yrittää ympyrän neliöimistä kaikin mahdollisin keinoin, mutta tosiasia tällä hetkellä on se, että etnisesti ei-suomalaiset kohdistavat etnisesti suomalaisiin ylivoimalla suoritettavaa jatkuvaa sadistista väkivaltaa.

Se on fakta. Kaikki muu on asian joksikin muuksi selittämistä.

Mitä virkakoneistomme asian tiimoilta tulee sitten tekemään? Ilman muuta se reagoi voimakkaasti. Sille osoitetaan lisäresursseja, joilla perustetaan erillisiä työryhmiä pohtimaan urakalla, että miksi näillä sadistisen väkivallan tekijöillä on niin paha olla. On tosin olemassa porukka, jolla on näitten sadististen väkivallantekijöitten takia ihan oikeasti paha olla, mutta näitä lisäresursseja ei kohdisteta heidän pahaan oloonsa. Heidän traumatisoitumisensa ei virkakoneistoa ja utopisteja kiinnosta.

Eli asiaan liittyvä virkakoneisto toimii juuri samoin kuin se on toiminut viimeiset kaksikymmentä vuotta.

Minkä signaalin virkakoneistomme toimillaan näille sadistisen väkivallan tekijöille sitten antaa? Se ei suinkaan anna signaalia, että tässä maassa ei kertakaikkiaan tehdä näin. Se antaa signaalin, että kyllä, sinä todellakin voit tehdä näin myös jatkossa. Ja sitä kautta se antaa signaalin heikosta ja avuttomasta yhteiskunnasta.

Ja eikös heikon ja avuttoman pieksämisestä saanut niitä bonuspisteitä?

Joku, tai ehkä monikin voi tässä tilanteessa huutaa, että eikös lastensuojelu voi tehdä jotakin?

Ja juu, tehdäänhän me. Epäilemättä näitä jonkun verran otetaan huostaan ja sijoitetaan laitokseen. Ja laitoksessa ne kyllä jonkunlaisessa ruodussa pysyvätkin. Ei siksi, että laitoksilla olisi joitain poppakonsteja eikä enää oikein valtuuksiakaan, mutta laitoksessa ollessaan he eivät edusta ylivoimaa. Mutta tokihan laitoksista pääsee lomille. Ja näillä tyypeillä on luonnollisesti käytössään puhelin- ja nettiyhteydet. Lakimiehet kun päättivät, että yhteydenpito kavereihin on loukkaamaton ihmisoikeus.

Siinä heidän on sitten mukavaa olla yhteydessä kavereihin ja suunnitella seuraavan viikonlopun tietoisia valintoja.

Ruotsista nähtiin jo aikaa sitten, mihin tilanne päätyy. Mutta silti täällä on haluttu seurata ruotsalaisia jalanjälkiä. Helsingin tapahtumat ovat myös niin poliittisen kuin virkamieskoneistomme tietoinen valinta.