Monday, November 10, 2014

METSÄSTÄJÄT

Joskus tulevaisuuden Huitsinnevadassa, Örnätjärven Pitkänpaskanhaistamanvaaransalolla


Teerikukko piteli huilia männynoksalla noin puolessa välissä runkoa. Sillä oli elämä melko hyvällä mallilla, sillä se oli nokkinut aikaisemmin kupunsa täyteen puolukoita. Ei ollut nälkä vieraanamme vähään aikaan. Siinä se piteli tyytyväisenä semmoista puolittaista ruokaettonetta, mutta koska se ei ollut mitään edellisen vuoden teerenpoikia, vaan vanha viisas kukko, se tarkkaili kuitenkin ympäristöään huolella. Eihän sitä koskaan saattanut tietää, missä vainolainen vaanisi.

Tarkkaavaisuus tuotti tulosta. Se aisti, että kaikki ei ollut nyt kohdallaan. Ja sitten se alkoi kuulla ääniä. Oksakin raksahti. Ja kas, tuollahan ne näkyivät. Kaksi ihmisurosta. Julmetun kokoisia mörköjä. Molemmilla päällään maastovehkeet ja sekä käsissä että selässä sellaiset omituiset suorat oksat, jotka pitivät hirveää ääntä ja joitten seurauksena moni teeri, samoin kuin niitten serkut eli metso ja pyy olivat päättäneet maallisen vaelluksensa kun joko luoti läjähti murhaavasti siipipankkaan tai hauliparvi lopetti paon lyhyeen.

Ja vielä pahempaa näytti olevan tulossa hieman sivummalta. Koira. Ikiaikainen perivihollinen. Sillä oli ihmeellinen kyky saada metsäkanalinnut hypnotisoitua tuolla haukullaan, niin että kokemattomampi saattoi jäädä tuijottamaan ja sillä lailla varmistaa sen, että se päätyisi posliinilautasille jäystettäväksi keitettyjen perunoitten ja kastikkeen kanssa.

Teerikukko ei ollut todellakaan eilisen teeren poika, eikä sillä ollut vielä minkäänlaista mielenkiintoa päätyä lautaselle noitten mörköjen natusteltavaksi, joten se otti ritolat ja häipyi maisemista niin että peräsulat vaan suhisivat.

Teeri oli ollut oikeassa. Kyllä noilla miehillä oli ollut pahat mielessä. Tosin ei juuri sillä hetkellä, sillä suurin nälkä oli jo reissun osalta syöty. Miehet tunnettiin näillä selkosilla Perskeleen Ykänä ja Lötjösenä. Koira, joka juoksenteli heidän mukanaan oli Lötjösen nelivuotias pohjanpystykorvauros Sälli. Sällillä oli ollut hyvä päivä, sillä sen haukusta Lötjönen oli ampunut puusta akkateeren. Perskeleen Ykällä taas oli repun lisäpainona pyy, jonka hän oli hassuttanut pillittämällä.

Puun oksalta ritolat ottanut teeri olisi saanut näitten, jo hyvän matkaa kuudettakymmentä käyvien miesten puolesta lentää rauhassa. Nuoruuden ajat ja räiskimisen halu olivat kaukana takana ja kun saalista oltiin jo saatu, niin teeri olisi saanut mennä menojaan. Nyt oli aika tehdä tulet, jotka miehet ajattelivat tehdä edessä olevan aukon reunaan. Tapio oli ollut jo heille tarpeeksi antelias, ja kannatti jättää vähän muillekin. Pitkänpaskanhaistamanvaaransalolla oli vielä paljon vanhoja metsiä, joissa saalista löytyisi. Sällikin tajusi tilanteen ja ymmärsi, että nyt oli tauon paikka. Sekin oli tyytyväinen, sillä onnistuneesta haukustaan se oli saanut molemmilta miehiltä monet silittelyt ja rapsutukset sekä kehun sanat, joita se ei varsinaisesti ymmärtänyt, mutta tajusi miesten puheitten sävystä oikein hyvin, mistä oli kysymys.

Miehet tulivat aukon reunaan. He olivat kokeneita eränkävijöitä, eikä heidän tarvinnut miettiä, kuka tekisi mitä. Ykällä oli mukanaan kirves, joten hän potki päällepäin kovasti laholta näyttävän harmaan kannon kumolleen, löysi sen sisältä hyvää ja tuoksuvaa tervaspuuta ja pisti kirveen heilumaan. Samaan aikaan Lötjönen katkoi kuivia kuusen alaoksia, etsi muutakin käyttökelpoista puuta ja väsäsi makkaratikut. Kolme kappaletta. Yksi tietysti Sällille. Kun Ykä veisteli pilkkomiinsa tervaspuihin kiehisiä, Lötjönen kaivoi kuopan nuotiota varten. Ykä asetteli kiehiset ja pilkkoessa irronneet lastut kuopan pohjalle ja sytytti tulen. Tervaspuut alkoivat rätistä sillä mukavalla tavalla, niin kuin ne aina rätisivät. Pohjoisempaa, Näljämänkankaan suunnalta kuului teeriparven pulina. Aika pysähtyi, niin kuin se aina nuotiotulilla teki.

Sällin makkarat laitettiin tulemaan ensin. Kokonainen lenkinpuolisko. Sällille riitti, että makkara oli vähän lämminnyt. Sille oli pääasia, että miehet pitivät siitä huolta, ja se tiesi olevansa osa porukkaa. Sällin silmät sojottivat sinnetänne, kieli roikkui eikä ollut varmaa siitä, oliko Sälli järjetön luontokappale vaiko ehkä huomattavasti fiksumpi otus kuin nämä sen mukana kulkevat kaksi miestä. Ainakin sillä oli perusasiat aina kohdallaan. Äsken oli metsästämisen aika. Nyt on evään aika. Sälli eli hetkessä. Ketä filosofia kiinnostaa? Sällin makkaran lämmetessä Ykä ja Lötjönen söivät metvurstilla höystettyä ruisvoileipää ja ryystivät Lötjösen termospullossa ollutta lihalientä. Sen mainiompaa taukojuomaa näissä mettähommissa ei ollutkaan.

Ykä antoi Sällille ensiksi ruisvoileivän ja sen jälkeen Lötjönen tulilla lämmenneen puolikkaan HK:n sinisestä. Sälli noudatti metsästyskoirien arvokasta käyttäytymisetikettiä, mutta siihen ei kuulunut ohjeistuksena että ruoka pureksitaan kunnolla, joten tuo kelpo koira hotki evään suuhunsa pahemmin maistelematta. Sitten se röyhtäisi, istahti makuulleen, lipoi vielä suupieliään ja katseli, kuinka Lötjönen ja Ykä alkoivat natustaa omia makkaroitaan. Sällin ilme oli se metsämiehille tuttu ilon ja uskollisuuden ilme, porukkaan kuulumisen ilme, jota ne jotka eivät olleet koskaan metsästäneet eivät saattaneet ymmärtää.

Niin Ykä kuin Lötjönen olivat äyskäröineet makkaransa ääntä kohti ja molemmat panivat sen päälle palamaan Voimasavuke Bostonin. Molemmat tiesivät, että Sälli oli sen verran täysi, että ei se pahemmin jaksaisi enää juosta lintujen perässä. Eipä hänessä ollut suurta väliäkään. Repussa oli täytettä eikä tästä ollut autolle enää kuin pari kilometriä. Siitä pitäisi tietysti ajaa vielä viisi kilometriä siihen paikkaan, missä aseet kätkettäisiin. Ykä ja Lötjönen kun olivat nykyisen lakitulkinnan mukaan rikollisia.

Sivummalta, aukon toiselta reunalta alkoi kuulua ääntä. Oksien rasahtelua. Niin Ykä kuin Lötjönen nousivat seisomaan ja tunnistivat aukon toista reunaa kulkevat miehet, ja samalla Lötjönen pisti nuotioon vähän lisää puuta. Tuttuja heppujahan ne, Huitsinnevadan Poliisin vanhemmat konstaapelit Köyriäinen ja Lärvänder. Siviilivarusteissa ja yhtä lailla metsällä kuin Ykä ja Lötjönenkin. Miehet huikkasivat kädellään, tulivat nuotiolle ja riisuivat mukanaan kuljettamansa aseet petäjän kylkeä vasten ja istuivat kannon päälle tulille.

Köyriäisen kivääri, kaliiberiltaan .243 sakolainen oli Ykälle kovin tuttu. Se oli itse asiassa Ykän oma kivääri, jonka hän oli antanut Köyriäiselle kolme vuotta aikaisemmin veljesapuna pysyväksi lainaksi. Silloinhan oltiin saatu aikaan uusi laki, joka kielsi niin yksityisaseet kuin metsästyksen. Uusi laki ei toiminut kovin hyvin, sillä rekistereissä olevista aseista saatiin talteen vain viisi prosenttia. 95% ilmoitettiin varastetuiksi, ja ne vaan yksinkertaisesti hävisivät jonnekin.

Metsästystä harrastavilla poliiseilla tilanne oli hankalampi. Heille ilmoitettiin suoraan, että ellette luovuta aseitanne, niin teidän poliisin uranne loppuu siihen paikkaan. Tietty metsästäjäveljeys sai aikaan sen, että huitsinnevadalaisille poliiseille annettiin omien metsästysseurojen jäsenten toimesta näitä ”varastettuja” aseita, niin että poliisit saattoivat jatkaa harrastustaan. Vaikka se laitonta olikin. Mutta näillä selkosilla osattiin pitää turvat kiinni.

- Tänään muuten on nimishenkilö sitten työvuorossa. Se saattaa ruveta autoilemaan, totesi Lärvänder.

Ei kestänyt kuin hetkisen, kun kaikkien miesten kännykät piippasivat tekstiviestin merkiksi.

KUROSVAARA PUNAINEN

Jaahah, nimishenkilö on siellä autoilemassa ja kyttäämässä metsästäjiä. Onneksi metsästäjäpartio oli perässä varoittamassa. Kurosvaaran alue oli Huitsinnevadan läntisissä osissa ja Pitkänpaskanhaistamanvaaransalo taas äärimmäisessä idässä. Huitsinnevadassa ei ollut oikeastaan kuin kaksi poliisia, jotka kyttäsivät metsästäjiä. Molemmat naisia. Toinen oli Radanvarsikaupungista nimishenkilöksi nimitetty nainen, joka oli koulutukseltaan juristi, eikä siis oikeastaan poliisi ollenkaan. Toinen oli nuori ja virkaintoinen naiskonstaapeli.

Niin Huitsinnevadassa kuin muuallakin Suomessa oltiin aseitten ja metsästyksen kieltämisen ohella kielletty myös metsästysseurat. Tämähän ei ollut sinänsä ongelma, sillä kaikki huitsinnevadalaiset metsästysseurat olivat yhdistyneet ja perustaneet Huitsinnevadan Aktiivisten Luontovalokuvaajien Solidaarisuusyhdistys ry:n. Aktiivisten luontovalokuvaajien yhdistyksiä oltiin perustettu ympäri Suomea. Yhdistys järjesti jatkuvan vartiokampanjan, jotta metsästäjät saisivat edelleenkin jatkaa harrastustaan. Huitsinnevadassahan ei kulkenut kuin yksi poliisipartio kerrallaan. Vanhemmat konstaapelit eivät nakanneet paskaakaan metsästäjien vahtimisesta, metsämiehiä kun itsekin olivat.

Näitä kahta naista vahdittiin. Yhdistyksen jakamien vartiovuorojen mukaan. Poliisiautoa seurattiin ja lähetettiin viestejä muille metsästäjille, missä nämä kaksi innokasta naista oikein liikkuivat. Tietysti he olivat nopeasti kyrpiintyneet virka-autonsa perässä liikkuvaan siviiliautoon ja pysäyttäneet ne ja kysyneet, että millä asialla liikutte. Vastaus tiedusteluun oli ollut aina se, että kai sitä kansalainen saa mettäteitä ajella jos huvittaa. Ei kai se meidän vika ole, että poliisi tykkää ajella samoilla teillä. Eikö teillä muuten muutakin tekemistä ole?

Köyriäinen ja Lärvänderkin viimeistelivät makkaransa ja termospullosta hörsimänsä teensä. Seureet erkanivat, moikkasivat toisilleen ja jatkoivat tahoilleen. Ykä, Lötjönen ja Sälli suuntasivat tiensä kohti Ykän avolavapakua, mikä odotteli parin kilometrin päässä. Heidän kulkiessaan heidän edestään lähti lentoon koppelo. Hyvältä ampumahollilta. Kumpikaan ei ampunut. Kaikki metsästäminenhän oli kiellettyä, joten näille laittomille metsästäjille tietysti kaikki metsästäminen oli sallittua. Mutta molemmat tuumivat, että antaapa koppelon tehdä uusia metsoja myös seuraaville vuosille. Sälli tosin haukullaan kommentoi, että ettekö te jätkät nyt saaneet tuon kanssa mitään aikaiseksi.

Miehet saapuivat autolle. Sälli hyppäsi tottuneesti Ykän pick-upin penkkien takana olevaan tilaan, johon Ykä oli käärinyt huovan sille makuualustaksi. Se huohotti väsyneenä ja heittäytyi kyljelleen huovan päälle. Ei ihme, että sitä väsytti. Ykä ja Lötjönen olivat joskus laskeskelleet, että kun he kuljivat metsässä kilometrin, niin Sälli painoi menemään vähintäänkin viisi. Sälli simahti huovalleen saman tien ja Ykä käynnisti autonsa. Lötjönen painoi radion päälle. Huitsinnevadan paikallisradiossa Antero Lärvänen selitti Vihreitten De Gröna uutta vaatimusta jonka mukaan salametsästys tulisi saada kuriin poliisin tekemillä ratsioilla, joilla selvitettäisiin olisiko entisillä metsästyskortin haltijoilla kotonaan kiellettyä riistalihaa.

- No saatana. Pitääkö tässä vielä köijätä pakastimetkin pusikkoon piiloon?

- Vissiin sitten niin. Meinaan, kun vaatimus tulee vihreiltä, niin läpihän se menee. Niitten vaatimukset menee aina läpi, vaikka ne vaatisi kossun tekemistä metanolista.

Miehet ajoivat viiden kilometrin päässä olevalle Kuolleen Oton Eteläiselle Mettäläntille. Siellä oli vaja. Ykä pysäytti auton kahdenkymmenen metrin päähän vajasta ja Lötjönen nousi autosta.

Lötjönen avasi vajan ovet. Siellä oli traktori. Kyseinen traktori oli  Huitsinnevadan Aktiivisten Luontovalokuvaajien Yhdistyksen yhteisomistuksessa. Lötjönen peruutti traktorin pois vajasta ja Ykä nosti traktorin takarenkaan alla olleen lankkuoven ylös. Sen alla oli lukittu rautaovi, jonka Ykä avaimellaan aukaisi. Kun rautaovi aukesi, sen alla oli kymmenen neliömetrin tila, joka oli täynnä asekaappeja. Ykä ja Lötjönen aukaisivat omansa, ja laittoivat aseensa sinne. Aseitten hallussapitämisestä sai Suomessa nykyisin välittömästi yhden vuoden ehdollisen vankeusrangaistuksen ja rikoksen uusimisesta sama vuosi tuli ehdottomana. Lisäksi tuli tietysti hyvin suuret sakkorangaistukset. Pari huitsinnevadalaista miestä oli kärähtänyt, varotoimenpiteistä huolimatta, mutta Huitsinnevadan Aktiivisten Luontovalokuvaajien Solidaarisuusyhdistyksen järjestämän keräyksen myötä sakot hoidettiin yhteisvastuulla.

Asekaapeissa oli muitakin kuin metsästysaseita. Kun miehet tiesivät olevansa rikollisia muutenkin, ei kynnys hankkia järeämpääkin aseistusta ollut korkea. Ykän asekaapissa oli vanha, mutta täysin toimintakuntoinen suomalainen Peltikonepistooli ja muutama siihen sopiva rumpulipas. Lötjösen asekaapissa taas oli amerikkalainen M-14 automaattikivääri. Eihän sitä tiennyt, minkälaiseksi ne tämän maailman laittavat. Oli hyvä olla jemmassa järeää kättä pitempää. Yksi asekaappi tässä piilossa oli niin sanottu vierasasekaappi, johon  oli avaimet kaikilla Huitsinnevadan Aktiivisten Luontovalokuvaajien Solidaarisuusyhdistyksen jäsenillä. Samoin kuin piilon päällä olevaan traktoriin. Kun metsästysseurojen rajat eivät eivätkä metsästysajatkaan metsästyksen ja aseitten hallussapidon kieltävän lain  jälkeen enää paljon merkinneet, niin sekä tällaisia vajoja, traktoreita ja vieraskaappeja löytyi ympäri Huitsinnevadan. Niin kuin tietysti kaikkialla muuallakin Suomessa.

Ykä löi rautaoven kiinni, löi laudat päälle ja Lötjönen ajoi traktorin paikalleen. Sitten miehet siirtyivät autoon. Uniltaan havahtunut Sälli sai ansaittuja rapsutuksia ja sen jälkeen se simahti uudelleen.  Ykä totesi:

- Meillä on sitten huomenna se poliisivahtivuoro. Lärvänderin laittaman sähköpostin mukaan se innokas nuori naiskonstu on huomenna vuorossa. Kävisinkös minä hakemassa sut neljän aikaan aamulla?

- Joo, se käy. Ollaan liikkeellä vielä pimeän aikaan.

- Mitenkäs ensi viikonloppuna? Tuliskos se Minna mukaan?

Minna oli Lötjösen 13-vuotias tytär. Ykän kanssa ollessaan Lötjönen käytti hänestä nimitystä ”iltatuulen viesti”. Tytär oli kovasti omituinen. Ainakin nykyaikaisen käsityksen mukaan. Hän oli kovasti kansallismielinen ja oli myös kiinnostunut metsästämisestä. Kaksi viikkoa aikaisemmin Minna oli ollut mukana Ykän ja Lötjösen kanssa ja nauttinut olostaan. Aikaisemmin Lötjönen oli opettanut Minnalle ampumista ja erätaitoja. Viime kerralla Minnalla oli ollut ase mukanaan, mutta silloin vielä ei Tapio ollut hänelle aulis. Se kerta tulisi vielä.

- Joo, eiköhän se onnistu. Minnalla on kovasti kokeita ensi viikolla, ja siksi hän oli tämän viikonlopun kotona, mutta sen jälkeen vähäksi aikaa helpottaa. Jos tyttö tulisi vaikka ensi lauantaina mukaan?

- Mutta sehän sopii. Katotaan, jos Sälli haukkuisi sille teeren puuhun, niin pääsisi tyttö toskaamaan. Se on mahtava tunne, kun sen ensimmäisen teerensä saa puusta pudotettua.

Miehet heittivät reppunsa Ykän pick-upin penkkien takana sijaitsevaan tilaan ja istuivat penkille. He olivat tavallisia, työssäkäyviä ja lainkuuliaisia miehiä. Tietysti he olivat nykyisen Suomen mukaan myös rikollisia. Mutta eipä tuo heitä enää paljon haitannut. 

28 comments:

Kumitonttu said...

Rikoslain tehtävä oli alkujaan suojata yhteisöä sille vaarallisilta henkilöiltä. Nythän rikoslaki ottaa kantaa erilaisiin moraalisiin kysymyksiin, ja jos valtaapitävän mielestä on moraalisesti väärin, että joku on epätasa-arvoisessa asemassa toiseen nähden, niin siitä säädetään oitis rikoslakiin pykälä.

Aseiden tapauksessa se menee niin, että aseeton on epätasa-arvoinen tuliaseen omistajaan verrattuna, joten tuliaseet kielletään. Toinen vaihtoehto toki olisi, että epätasa-arvoinen ja aseeton velvoitettaisiin huolehtimaan nousustaan tasa-arvoiseen asemaan ihan itse eikä muiden verovaroin. Mutta se ei käy, koska silloin julkinen valta ei näyttäytyisi niin tärkeässä valossa kuin valitsemalla toisin.

Sitten kun tuliaseet on kielletty, jäljelle jäävät teräsaseet. Niiden kieltäminen on jo julkisilla paikoilla kiellettykin, vaikka se ei olekaan johdonmukaista tuliaseiden täyskiellon kanssa.

Teräaseiden jälkeen jää vielä joukko astaloita, nyrkkirautoja, ketjuja sun muita hilavitkuttimia, joilla saa pahasti telottua toisen, mutta niitä ei ole edes säädetty kielletyiksi sen enempää julkisilla kuin muillakaan paikoilla.

Ja lopuksi, vaikka kaikki lyömävälineet olisi kielletty, jäljellä on teräsvahvisteiset kengät, spittarit ja muut vastaavat, joilla voi potkia päähän vakavia vaurioita. Ja tällainen potkija saa rangaistukseksi - jos jää kiinni ja jos saa rangaistuksen - vuoden-pari kakkua; ehkä jopa ehdotonta, jos on näyttöä aikaisemmilta kerroilta.

Ja miten tähän nyt päädyttiin? Koska itsestään vastuunkantava normaali keski-ikäinen mies ei saa olla puolustuskykyinen nuoren itsetuhoisen jengiläisen kanssa, keski-ikäiseltä mieheltä viedään ase, jota jenginläinen ei alun alkaen olisi edes saanut, jollei satu olemaan ensikertalainen TAI ostamaan aseen pimeiltä markkinoilta. Siellä niitä on jokaiselle tarjolla, vaikka laki kieltääkin ne.

Sellaista älykääpiöiden onanointia tämä homma. Nyt pitää alkaa valmistautumaan Packersin illan peliin.

Anonymous said...

Kun toi polliisilaitos näyttää suhtautuvan ainakin isommissa kaupungeissa kaikenlaiseen naapuripartiointiin varsin vihamielisesti niin ehkä kulttuurillisesti rikkaissa kaupungeissa ja lähiöissä pitäisi ottaa esimerkkiä tosta Aktiivisten Luontovalokuvaajien Solidaarisuusyhdistyksestä. Noin esimerkiksi sellaisia ulkoliikunnallisia ryhmiä voisi perustaa moneen paikkaan kuin vaikka…
- Palveluskoirien ulkoilutusrinki
- Geokätköilypoppoo
- Ulkokäsityö- ja maastoveistoharrastajat ry
- Guerilla Gardening Group - vesomis-, versomis- ja ymppäämisosasto
- Monokulttuurilarppauksen Impiwaararyhmä
- Keskiaikaisen maastomiekkailun edistämiskerho
- Stand Your Ground - break dance -tanssiryhmä
- Multicultural Visual Street Art - urbaanien visuaalisten tallennustaiteiden video- ja valokuvaustyöryhmä, Action Performance -fraktio.
- Katusomettajat ry.
- Antifada Ry - vapaaehtoisen etsivän erityisnuorisotyön monikulttuuriryhmä.

Toi Antifada voisi toimia ihan noin apurahakerjuumielessä. Pitäs vaan luodan kauheen vasemmistolainen, anarkistinen ja urbaani kulissi, jonka takana konservatiiviset paksuranteiset ja operatiivis-verbaalisesti asennoituneet körmyt vähän silleen kontaktoisivat monikulttuurista erityisnuorisoa.

Tosta riistalihakotietsinnästä. Eihän kellään tietenkään oo kotona salametsästettyä riistaa vaan jälkimureutettua hevosenlihaa. Eiks nimisnainen nyt koninlihaa tunne?

Jäi kuitenkin tosta jutusta mulle vähän epäselväksi se, että käyttäväkkös Ykä kavereineen vaimentimia ja kuinkas helppo se tässä työttömäksi pakotettujen aseseppien luvatussa toivemaassa oikein mahtaa olla sitten löytää puskaration kautta se semmoinen vaimenninvelho, joka osaa sovittaa sopivan sordiinon torrakon päähän?

Anonymous said...

Ajankohtainen kirjoitus huomioiden EU:ssa käsittelyssä oleva "itselataavien aseiden täyskielto-direktiivi" sekä joululahjaksi saatava YK:n pienasepäätös (jossa kerrotaan ampuma-aseiden yksityisomistuksen vaarantavan kansakuntien poliittisen johdon määräysvallan kansalaisiin nähden).

Jep, jep, asekätkentä Osa 2 alkaa olla lähempänä kuin tahtoisimmekaan...

Lopullinen päämäärä on kaikkien aseiden yksityisomistuksen kieltäminen, mutta siihen mennään hivuttamalla, ei kertarysäyksellä. Annas pirulle pikkusormi?

-Tvälups-

Yrjöperskeles said...

Tervehdys Kumitontulle, Anolle ja Taisteluvälineupseerille & kiitos kommenteistanne. Minullahan on ollut pitkään aseita ainoastaan sen vuoksi, että tykkään metsästää ja ampua. Mutta nykyisin tulee ajateltua myös itsepuolustuskysymyksiä ja ihan periaatteellisia oikeuksia. Ja samalla usko virkamieskoneistoon rapistuu koko ajan. Ehkä siksi, että olen itse osa sitä.

Anolle vielä: Ei vaimennin vie laukauksesta ääntä pois. Hiljentää vain. Se etu siinä on, että se pienentää rekyyliä. Sitten tietenkin jos pelataan .22-kaliiberin kanssa ja ammutaan subsonic-paukkuja, niin silloin ase toimii jo melko hiljaa.

Anonymous said...

Tiedän ettei vaimennin poista ääntä vaan hiljentää sitä. Metsästystä tuntemattomana ajattelin, että vaimennin saattaisi kivääriaseiden osalta pienentää sitä ympyrää, jonka alueelle laukauksen ääni ulottuu.

Ajattelin että peitteisessä maastossa vaimennettu laukaus saattaisi hukkua paljon helpommin puihin ja pensaisiin.

Tuo mahdollinen "asekätkentä, osa 2" saattaa hyvinkin olla jo menossa.

Voi olla että kirjoistaja kansista pois jääneitä perintöaseita jemmataan, myydään tai huolletaan siltä varalta että niille joskus sattuisi tulemaan kertakäyttöisluonteista tarvetta.

Sekin on mahdollista että haulikkoaan tai kivääriään uuteen vaihtava ei annakaan enää sitä vanhaa härpäkettä vaihdossa muodollista 50-150€ korvausta vastaan (jos on hyvä tuuri) vaan pitää sen mieluummin itsellään, ottaa uudesta aseesta 50-150€ käteisalennuksen ja ilmoittaa muutaman vuoden päästä sen vanhan torrakon mökkimurron, tulipalon tai veneestä putoamisen yhteydessä kadonneeksi.

Melkein voisin kuvitella, että kun Arskan rantasauna palaa juhannuksena yhdistelmän kossu-tupakka-saunominen-painiottelu-kokko-tuuli-makkaran grillaaminen jonkinlaisen kombinaation seurauksena, niin Reiska, Ville, Einari, Kalle ja Matti ilmoittavat kaikki että heidän vanhat, vähemmälle käytölle jääneet torrakkonsa olivat just sen palaneen mökin vintillä ja palamatta jääneet metalliosat päätyivät ihan vahingossa traktorin peräkärryssä samalle kaatopaikalle kuin kaikki muukin talon jäänteisiin kuulunut mössö. Ja tossa on kuitti siitä että kaatopaikalle on jätetty 140 kiloa sekalaista metallijätettä, jossa on ollut mukana korjauskelvottomia lukkoja ja heloja. Niin, että ne lukot ja helat ovat tietenkin aseista peräisin, eihän niitä muuten noissa kuorma- ja kaatopaikkakuiteissa erikseen mainittaisi.

Yrjöperskeles said...

Tervehdys, Ano. Juu, kyllähän se vaimennin toki sitä laukauksen kuuluvuusaluetta pienentää, ja jos mainittuun tilanteeseen mennään, niin kyllähän niitä ilman muuta käytetään. Toinen etu vaimentimessa on siis se rekyylin pieneneminen. Ilman vaimenninta sanotaan nyt vaikka 30-06 on melkoinen jytky. Itseäni tosin ei rekyyli enää pahemmin haittaa, kun aikanaan tuli opeteltua haulikolla ampuminen kevyellä Baikal IJ 18-haulikolla, joka jytäsi nuoren pojan hentoon hartiaan oikein urakalla. Haulikoihinhan taas vaimentimia ei oikein ole saatavilla, vaikka jotain on kai niihinkin kehitetty.

Tuosta Arskan rantasaunajutusta olis kyllä saanut erinomaisen itsenäisen kirjoituksensa. Annetaanpa idea kaikkien lukijoitten käyttöön, jos maassamme aikanaan siirrytään Pekka Saurin linjoille.

Habahoo said...

Morjens.

Mites on, pitäisikö konepajat lopettaa ja jyrsimet ja sorvit takoa auroiksi afrikkaan?
Kuitenkin tässä maassa on ennenkin tehty aseita, ja cnc-koneita löytyy melkein joka pitäjästä.
Vai olisiko tässä viranomaisvalvonnan paikka. Joka konepajaan virallinen valvoja, ettei vaan pääse tapahtumaan mitään vallatonta.
Itsekin koneistajana tunnen porukkaa joka niitä koneita käyttää ja he eivät ole mitään viherhörhöjä. Vaan hyvinkin reipashenkisiä suomalaisia miehiä jotka tykkaa oikeista asioista.
Kyllä aina jotain keksitään, kunhan patruunahuolto toimii.

Vai pitäisikö kaikki suomen putket porata reikiä täyteen että niistä ei voisi tehdä piippuja? Siinäpä miettimistä operettipäällikkö Paaterolle.

Yrjöperskeles said...

Tervehdys, Habahoo. Vaikka Pekka Sauri saattaa tuumia, mitä tuumiikin, niin kyllä tavalliset rivipoliisit tietävät, että ei Suomesta aseita saada kerättyä, vaikka kuinka mieli tekisi. Ja jos sitä yritetään, menee siihen poliisin työ seuraavaksi viideksi vuodeksi, niin ettei ehdi muuta tekemäänkään. Kas kun aseet vaan katoavat jonnekin. Kuulustele sitten jokaista aseensa kadottanutta ja muistinsa menettänyttä.

Yrjöperskeles said...

Kiitokset myös AT:lle sähköpostistasi. Laitetaanpa lähettämäsi linkki. Saksalaisen järki alkaa palata pätkittäin:

http://www.talouselama.fi/uutiset/nyt+tuli+kova+linjaus++sosiaalitukea+ei+tarvitse+maksaa+maahanmuuttajalle+joka+ei+hae+tyota/a2276268

Becker said...

Mukava tarina, joka on selvästi metsässäkävijän, eikä minkään urbaanin viherpiipertäjän tekemä.
Vaikken metsästä niin Ykän tarinat pistävät aina luontohormoonit liikkeelle. No huomenna pääsen taas lenkille luontoon, enkä talsi kuulokkeet korvissa tai räpyttele laattaa, vaan kaikki aistit terävinä.

Kehitys on aselupien suhteen mielenkiintoinen. Itse en usko, että niitä voidaan noin vaan kerätä pois. Asekätkentä 2 astuu silloin voimaan, tosin epäilen että on jo astunut, sillä viranomaistoiminta on antanut viitteitä siitä että on aika.

Toisaalta tämänhetkinen poliittinen tilanne alkaa taas kuumeta, joten on turha lässyttää maailmanrauhasta, jossa ei ole paikkaa aseille. Meinaan jotain hyötyä tuosta Putinin uhoamisesta on. Aseet ja ampumataito alkavat olla taas poliittisesti korrekteja.

Esim Ruotsissa ampumakerhot kuuluvat löysästi maanpuolustusjärjestelmään, etenkin nykyjään kun pakollista asevelvollisuutta ei juuri nyt maassa ole. Asiden käsittelyyn ja ampumiseeen tottuneita saatetaan joskus tarvita, jopa meitä senioreja.

Aseita saa aina. Ei siinä lupia tarvita. Niitä on maailmassa niin paljon liikkellä, että jos Suomessa tulisi täyskielto, voidaan olla varmoja, että kysynnän myötä myös tarjonta lisääntyy.
Johan niitä voi valmistaa kopiokoneella, ja lähitulevaisuudessa ihan varmasti oikein kunnollisia sellaisia.

Juha said...

Ei aseita tarvitse kieltää - riittää kun sallitaan vain kasvisruuat. Ei ole enää tarvetta metsästää!
Mahdollisesti ulkomaista lihaa saisi tuoda, erikoislisenssillä pienissä määrin ja vain valikoiduilta, eettisesti sertifioiduilta tiloilta.

Ghettomaksaja said...

Asiaan liittymättömästi nostan esille oppositiopuolueidemme varjobudjetit:

http://www.perussuomalaiset.fi/wp-content/uploads/2013/04/Varjobudjetti_2015.pdf

http://www.keskusta.fi/loader.aspx?id=97d792aa-b737-4d3f-a938-1e3fda61c713


Ei tarvitse pitkään vertailla kun huomaa kumpi on a) realistisempi b) kumpaan on selvästi käytetty enemmän aikaa ja vaivaa c) varustettu paremmin perusteluin. Sipilänä häpeäisin tuota kötöstystä, joka koostuu lähinnä yhden lauseen summittaisista ehdotuksista (vailla mitään konkreettista esim. toteuttamistavasta) ja numero-osiokin vaikuttaa vahvasti hihasta ravistetulta.

Mutta tämänkin jälkeen persut tulee mediassa olemaan "se puolue, joka kitisee ongelmista eikä ikinä esitä mitään vaihtoehtoja tai ratkaisuja". Aina ja ikuisesti.

Yrjöperskeles said...

Tervehdys Beckerille, Juhalle ja Ghettomaksajalle & kiitos kommenteistanne.

Becker: Kiitokset. Ja juu, jos aseita meinattaisiin kerätä pois, niin se työllistäisikin poliisin sataprosenttisesti seuraaviksi vuosiksi, eikä se ehtisi tehdä mitään muuta. Suomalaiset ovat tietysti kilttejä hallintoalamaisia, mutta sillä kohdalla raja tulisi vastaan. Vaikka Ruotsi muuten onkin pelleillyt armeijansa liki nollaan, niin siinä mielessä se on Suomea edellä, että niillä on edelleenkin olemassa ne kodinturvajoukot, mitä Suomessa ei ole.

Juha: Jaa-a, siinä sitä oliskin mulla tekeminen, kun pitäis alkaa opetella natustamaan biodynaamista parsaa.

Ghettomaksaja: Kyllähän persut ovat nähneet tuossa huomattavasti enemmän vaivaa, mutta lopputulema on se, minkä ennustitkin. Politiikkaa tehdään mielikuvilla ja mielikuvat luo media. Tuossa persujen ehdotuksessa kiinnostaa eritoten tuo kotimainen energia. Jos turpeen käyttöön ja sen tekniikan kehittämiseen olisi upotettu se raha, mikä tuohon tuulipelleilyyn, niin me oltais energian suhteen huomattavasti vähemmän riippuvaisia tuonnista ja varmaankin niitä ympäristöhaittojakin oltaisiin saatu huomattavasti karsittua.

Närpes varg said...

Asekätkentä, osa 2 on todellakin käynnissä, tai se on ollut käynnissä sodan päättymisestä lähtien. Maaseudun rauhassa ja myös kaupunkien laitamilla olevien rintamamiestalojen vinttien puruissa piileskelee vähän helvetin monta kymmentä tuhatta kivääriä, konepistoolia ja runsaasti panoksia. Kun itse tein remonttia rintamamiestalooni, löysin puruista Sten-konepistoolin, joka nyt ei aseena ole hääppöinen, mutta kyllä silläkin hätistelee liian uteliaat kauemmaksi. Sten on edelleen vintin eristeissä ja saa siellä pysyä.

Yrjöperskeles said...

Tervehdys, Närpes Varg. Tuo stenikka ei varmaankaan ollut asekätkentäase, vaan tod näk jonkun kapiaisen henkilökohtainen kätkö. Noita Stenejähän ostettiin aikanaan Suomeen reverviaseiksi 75.000 kappaletta, mutta se tehtiin vasta sodan jälkeen. Olen itse yhden ainoan kerran ollut moisen masiinan kanssa tekemisissä. Karmea rämisköhän se on, mutta onhan sen lippaassa erittäin monta hyvää syytä poistua paikalta, jos aseen hallussapitäjä näin pyytää tekemään. Mutta pidä se Sten kätkössä ja hyvässä öljyssä. Eihän sitä tiedä, minkälaiseksi maailma menee.

Anonymous said...

Sten on aikansa halpa älynväläys, kertakäyttöpyssyksi vissiin suunniteltiin. Aseen tankolipas on sikamaisen vaikea ladata sormivoimin edes puolilleen, joten päätyivät ainakin engelsmannit hitsaamaan täydet lippaat suoraan torrakan kylkeen ja tyhjä ase hylättiin rytäkän jatkuessa.
Stenillä ampuminen tuopi mieleen lähinnä puutarhaletkun. Hyvä lähitaisteluase mielestäni.

Itse ihmettelen aina tilaisuuden tullen kovaan ääneen, että mistä hitosta tämä asehysteria oikein kumpuaa. Nykyään on oikeasti vaikea löytää lainkuuliaisempaa yksilöä kuin aseenomistaja on. Ylinopeussakkokin voi olla peruste luvan epäämiseen/perumiseen. Itsekin metsämiehenä ja ampumaharrastajana kuvittelen olevani mahdollisimman turvallinen henkilö kaitsemaan pyssyjäni, mutta silti poliisi haluaa taas pian katsoa, olenko vielä sama jätkä vai ihmisenä turmeltunut. Pistoolilupa on menossa umpeen jälleen kerran.

Näinä aikoina tulee kirottua tavallista enemmän ja osansa saa joka h**vetin kukkahattuilija erikseen. Äly hoi älä jätä..

Dr Outhouse

Yrjöperskeles said...

Tervehdys, Dr Outhouse. Sellaiseksi massatuotantoaseeksihan se stenikka suunniteltiin. Asehysteria kai kumpuaa Pekka Saurista ja kumppaneista. Minullakin on useita aseita ja ensi vuonna ajattelin hankkia yhden uuden. Minun vaan pitää käydä sitä ennen poliisin palikkatestissä, jossa selvitetään, että mahdanko olla potentiaalinen lukioampuja. Ja minulla on ollut aseita ja lupia niihin 35 vuotta. Enkä ole tehnyt niillä yhdellekään ihmiselle mitään pahaa. Niin että haistakaa nyt vittu jo ihan oikeesti.

Anonymous said...

Tsemppiä testiin. Itsekin tein sen noin vuosi sitten. Eivätkä saaneet leivottua virallisesti hullua. Enkä myös vieläkään halua kukkakauppiaaksi..

Dr Outhouse

korpisoturi said...

"Noita Stenejähän ostettiin aikanaan Suomeen reverviaseiksi 75.000 kappaletta,"

Jollen väärin muista, niin aliupseerikoulussa se oli sulkeisaseena. Mutta voinhan muistaa väärinkin. Alkaa toi muistikin heittää...

Yrjöperskeles said...

Tervehdys Dr Outhouselle ja Korpisoturille & kiitos kommenteistanne.

Dr Outhouse: Tattista. Kieltämättä vanne asian kanssa hieman kiristää. Ymmärränhän minä, että poliisin täytyy pelätä virkojensa puolesta, mutta tämmöisten viisikymppisten, iät ja ajat metsästäneitten miesten kohdalla tää systeemi on pelkkää kiusantekoa.

Korpisoturi: Tuskinpa muistat väärin. Kyllähän sen Stenin ulkonäöltään erottaa sen verran hyvin. Ja niitä on ollut aikanaan myös taistelusukeltajilla. Nyt niitä tuskin on edes varastoissa, kun Suomi-kp:kin on jo poistunut reserviaseistuksesta.

Anonymous said...

Dr Outhouse toistaa urbaanilegendaa niin, että allekirjoittaneen sydän vuotaa verta!

Ei, ei ole Steneissä kiinnihitsattuja lippaita.
Jopa wikipedia tuntee tämän tornarin:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Sten_%28konepistooli%29

http://en.wikipedia.org/wiki/Sten

Sten-konepistoolit ajoivat täysin asiansa, varsinkin ne Suomessa modifioidut yksilöt. Edellenkin ne ovat parempia kuin tyhjät kädet taikka mummovainaan mustaruutihaulikko.

SA luopui niistä 1990-luvulla kun harppi-Saksasta ja Kiinasta saatiin ostettua rynnäkkökiväärejä niitä korvaamaan. Suomi-kp:n taru sotaväessä loppui vasta 2000-luvun alussa, samaan aikaan Emmojen ja Maximien kanssa.

Onneksi hlökoht kalustooni kuuluu kaikkia em. asemalleja...

-Tvälups-

Yrjöperskeles said...

Tervehdys, Taisteluvälineupseeri. Stenin lippaista en paljoa pysty kertomaan, Suomi-kp on paljon tutumpi, mutta selväähän on, että ei sitä kertakäyttökonepistooliksi tehty. Joskus 1970-luvulla aseella oli varmasti reserviaseena suurikin merkitys, sillä vaihtoehtonahan oli sitten Ukko-Pekka ja eiköhän niitä kolmen linjan kivääreitäkin suht pitkään vielä rasvassa pidetty. Tuo oli muuten yllätys, että Maximia on pidetty reserviaseena niinkin pitkään.

Anonymous said...

1990-luvun alkuun moni soturi olisi saanut kovassa tilanteessa m/1891 jalkaväenkiväärin. SA-varauksessa oli M/39 Ukko-Pekkoja noin +40 000 kpl mutta m/91:ä oli 150 000 kpl.

Vasta harppi-Saksan konkurssimyynneistä ja Kiinasta ostetut rynnäkkökiväärit (yht n. 200 000 kpl) antoivat mahdollisuuden päivittää taistelijan aseet.

Emmat olivat jyvitettyinä kenttätykistön "omasuoja-aseiksi".
Maximit taasen rannikkotykistön linnakkeille.

RT.llä oli paljon wanhaa mutta sangen käyttökelpoista aseistusta varustuksissaan, ns kiinteissä asemissa kun paino ei ollut merkittävä tekijä.

Merivoimat alasajoi koko aselajin kaapattuaan sen maavoimilta. Kuinka kaukonäköistä sitten oli tyhjentää Suomenlahden saaret ja antaa Venäjälle oikeus kaasuputkistojen vetoon Suomen talousvesille? Ilmaiseksi kaiken lisäksi! (Noh, Pöö-Pöö Kaasu-Paavo tosin on saanut palkkionsa, ja senhän pitää meille kansalaisille riittää...)

-Tvälups-

Anonymous said...

Tvälups, siksipä olenkin tri Ulkohuussi, tv:n esikuva on meistä se joka tietää kaikesta kaiken.

En minäkään niitä hitsattujen lippaiden Stenejä ole nähnyt, joten olkoon sitten vaikka pelkkä hyvä tarina. Viimeksi kuulin tuon legendan erään asekouluttajana toimivan Spol-sotilasmestari evp:n suusta, kun kyseisellä pyssyllä treenattiin. Tarina meni sillä viisiin, että koska ase oli halvempi tehdä kuin saippua siihen aikaan, niin esimerkiksi maihinnousutyyppisessä rylläkässä sotilaalla oli mukanaan useita Stenejä täysin lippain ja tappelua saattoi ketterästi jatkaa toisella aseella lippaan tyhjennyttyä. Ase ilmeisesti kärsi alkuun heikkojen lippaanjousien vuoksi syöttöhäiriöistä ja siksi sen lippaan jousesta tehtiin niin turkasen vahva, että lipastaminen oli voimalaji. Itse sain näppivoimin 20/30 paukkua lipastettua peukaloiden huutaessa hoosiannaa. Lipastukseen laadittiin myös jonkinlainen apuväline, mutta sellaistakaan en ole nähnyt.
No, olipa miten vaan, tarina on vetävä.

Dr Outhouse

Yrjöperskeles said...

Tervehdys, Taisteluvälineupseeri ja kiitos lisäyksestä. Tuossakin oli minulle uutta. En tiennyt, että Ukko-Pekkojen ja kolmen linja torrakon välinen lukumääräero oli niin suuri. Nähtävasti minullekin tykkijullina olisi sitten mahdollisen lkp:n myötä löyty m/91 kouraan. Minkähänlainen se rannikkopuolustuksen nykytila sitten tällä hetkellä on. Tiedän, että meritiedustelijoilla on kova koulutus, mutta onkohan jotain varsinaisia rannikkopataljoonia kassakaapeissa vai mikähän lie tilanne?

Yrjöperskeles said...

Tervehdys myös Dr Outhouselle. Meni näemmä kommentit ristiin. Noita halpoja prässättyjä konepistoolejahan silloin kakkosrähinän aikaan tuotettiin muuallakin, jenkeillä oli M-3 eli ”rasvaprässi” ja itänaapurilla Sudajev. Suomalaisten Peltikonepistoolihan on suora kopio Sudajevista, kaliiberi vaan vaihtui ysimilliseksi. Olisivat saaneet laittaa sen valmistukseen pari vuotta aikaisemmin. Käyttöä olisi taatusti ollut.

Ekku said...

Eipähän se metsästys Suomessa siihen lopu, jos joku virallinen taho sen kieltää. Kuten Ykä huomio, niin se toimeenpaneva taho ei varmaan halua sellaista kieltoa valvoa.

On se vaan niin ihmeteltävää tämä tiettyjen tahojen viljelemä järjetön pelko yksityistä aseenomistusta kohtaan. Aseluvan haltija kun ei nykyisellään voi olla mikään yhteiskunnan kannalta kovin epäkelpo yksilö.

Tosin vaikuttaa siltä, että jos et kannata nykyistä poliitista "konsestusta", niin olet jonkin sortin uhka yhteiskuntarauhalle.

Asiaan löyhästi liittyen : valtion toteuttama Suomi-konepistoolien tuhoaminen oli pahemman laatuista tuhotyötä.

Nämä aseet olisivat olleet haluttua tavaraa maailmanlaajuisesti keräilijöiden keskuudessa ja Suomessa ne tuhottiin järjestelmällisesti, kun vaihtoehtona olisi ollut myydä ne tuottoisasti keräilymarkkinoille maihin, jossa kysyntää olisi ollut.

Reserviläiselle näitä toki myytiin deaktivoituna eli pilattuina ennen kouluampumisia, mutta sen jälkeen loput taisivatr mennä ihan sellaisenaan sulattamoon, kun viranomaiset pelkäsivät jotain "uhkaa yleiselle turvallisuudelle".

Tässäkin asiassa ruotsalaiset ovat meitä edellä. Ne puhuvat hurskaasti maailmanrauhasta ja muusta soopasta ja samalla myyvät aseita vähän sinne tänne ja samaan aikaan suomalaiset poliitikot järkkäilee jotain Patrian lahjusoikeudenkäyntejä...

Yrjöperskeles said...

Tervehdys, Ekku. Kyllähän poliisi tietää sen, että vaikka tuo virallisesti kiellettäisiin, niin ei poliisilla ole mitään resursseja valvoa sitä. Tietysti jotkut pekkasaurit voivat kuvitella, että jos asia kielletään, niin tottahan hallintolampaat tottelevat.

Tietääkseni Suomi-konepislareita myytiin amerikkoihin toimintakunnossa melko paljonkin. Kuulin sen yhdeltä asekeräilijältä, Mutta olisivathan ne joutaneet olla varastorasvassa täälläkin. Pelittäviä vehkeitä. Kaiken varalta. Patrialta varmasti löytyisi tavaraa ja osaamista sen verran, että pulaaki voisi painaa kolmessa vuorossa. Mutta kun ei. Kun täytyy olla edistyksellisiä.