ITSENÄISYYSPÄIVÄ 2014

Huomenna vietetään Suomessa itsenäisyyspäivää. Sitä vietettiin myös seitsemänkymmentäviisi vuotta sitten. Silloin ei ollut hymy herkässä, vaan mielessä oli lähinnä epävarmuus ja pelko kaiken loppumisesta. Ei vielä tiedetty, että eletään jaksoa, jota joskus myöhemmin kutsuttaisiin nimellä 105 Kunnian Päivää. Silloiset suomalaiset pelastivat maan tuleville sukupolville.

Hotellin respasta todetaan, ettei noita miehiä ja naisia voida koskaan kiittää tarpeeksi. Vaikka nykysuomalaiset intellektuellit tällaiselle ajattelulle naureskelevatkin. Mikseivät naureskelisi, sillä pelkällä asiaan liittyvällä ivalla he voivat ilmoittautua älykköjen itsetyytyväiseen kastiin. He jaksavat muistuttaa, että itsenäisyys on muutakin kuin ampumista ja kuvittelevat, että tavallinen kansalainen ei asiaa tajua, ennen kuin he sen hänelle opettavat.

Itsenäisyys on todella muutakin kuin ampumista. Se sukupolvi, joka aikanaan ampumalla pelasti Suomen, nosti myös sen ennennäkemättömään hyvinvointiin tekemällä työtä. Jonka hedelmistä pääsivät nauttimaan seuraavat sukupolvet. Jotka puolestaan ovat kiittäneet tästä työstä luopumalla vapaaehtoisesti itsenäisyydestä ja ulosmittaamalla hyvinvoinnin toisille, muuttamalla Suomen yleismaailmalliseksi sosiaalitoimistoksi ja pyrkimällä siihen, että maastamme tulee samanlainen kansakunnan irvikuva, mitä Ruotsista on jo tullut.

Aikanaan Norjassa quislingit ammuttiin. Nykyisessa Suomessa ne palkitaan korkeilla kunniamerkeillä. Ja samaan aikaan yritetään tavallisille ihmisille väen vängällä opettaa, että hienointa, mitä Suomi on koko historiansa aikana saanut aikaiseksi on jonkun häiskän homoseksuaaleille piirtämä runkkausmateriaali.

Joka tapauksessa hotellin respasta toivotetaan hyvää ja rauhallista itsenäisyyspäivää kaikille lukijoille. Siinä toivossa, että joskus tulevaisuudessa vielä vietettäisiin itsenäisyyden palauttamisen juhlapäivää.