Tuesday, May 5, 2015

NELJÄS PUHEENVUORO KOMMENTOIJILLE

Blogin kävijämäärä hyppäsi taas uudelle luvulle, eli ylitti yhdeksänsadan tuhannen rajan. Jos saavutusta vertaa muoti- ja lifestyle ynnämuutasellasta-blogeihin, niin pientähän tämä on, mutta tämän tyyppisestä kansallismielisestä blogista kun kyse on, niin saavutusta voi pitää varsin kohtuullisena. Näin ollen on taas aika antaa puheenvuoro kommentoijille, ja tässä julkaistaan kommentoijien mielipiteitä ja yleisiä sananpläjäyksiä ajalta 17. heinäkuuta 2013 – 22. joulukuuta 2013.

*

Närpes varg (grrr....) said...

Saksalaisen Fred Hildenbradtin teoksessa "Rintamatoverit", kustantaja Tammi 1962, sivu 204, saksalainen sotilas, tosi ammattilainen, "Alte Hase" kertoo mielipiteensä suomalaisista sotilaista taisteltuaan heidän kanssaan Karjalan korvessa:

"Tietysti olemme aina olleet sotilaskansaa. Mutta "Landser", saksalainen sotamies on, omien kokemuksieni mukaan aina lupsakka kaveri, lämminsydäminen ihminen.
Kuinka erilainen onkaan suomalainen sotilas. Tuollaiseen jäänkylmyyteen, armottomuuteen, mekaaniseen tuhoamiseen ei saksalainen sotilas voinut innostua, mikäli tällaisessa tapauksessa voi innostumisesta puhua".

Suomalaisen luonteelle on tyypillistä, että kohdatessaan epäoikeudenmukaisuutta, jatkuvaa putkivittuilua ja oikeuksiensa polkemista tai jopa väkivaltaa, hän ei suinkaan ryntää kadulle heiluttamaan banderolleja ja paiskomaan kiviä. Hän sanoo säyseästi muutaman varoittavan sanan ja on sitten hiljaa. Jos säyseä sana ei auta, kaivetaan talon vintin puruista se isoisän sotatuliainen, pyyhitään liiat rasvat ja kiinnitetään lipas.

JULY 17, 2013 AT 9:45 PM


(tarina, seitsemästoista heinäkuuta)


*

Anonymous said...

Täällä on kovasti mietitty kommenteissa, että olisiko suomen nuorista miehistä tekemään sitä mitä Ykä kovasti kauhumaalailee. Ja nuorilla tarkotan tässä alle 25v miehenpuolikkaita, jotka ovat juuri armeijasta tai koulusta päässeet ns. "oikeaan elämään".

Omien kokemuksieni ja silmämääräisten arvioiden kautta voinen hyvinkin sanoa, että alle tietyn iän olevat miehet saavat välillä liiankin kovia adrenaliini- sun muu hormoni-piikkejä ihan luonnollisestikin, jolloin muuten järkevästä tyypistä voi tulla yht'äkkiä hätähinen tohottaja tai sitten riehuva berserkki.

Tosiasia on kuitenkin se, että joskus n. 40 vuoden iässä aivot ikäänkuin "rauhoittuvat", eli ei enää tarvitse huutaa, praisata tai olla suunapäänä koko ajan. Hommat hoidetaan ja sillä selvä. Ja ihan vain MuTuna heitän arvion, että juurikin ikäluokat 35-55v ovat enemmistönä metsästysporukoissa ja aseenomistajissa. Näillä ihmisillä on koulutus, taito, kokemus ja riittävä tunnetasaisuus käyttää aseita elävää olentoa vastaan, olkoon se sitten riistaa tai sitten joku toinen ihminen (tositilanteessa kaikki kyllä tolkuttavat hiljaa itselleen. ettei se ole ihminen, jota mä ammun, se on vihollinen, maalitaulu, se edellissyksyn hirvihärkä...). Nuori poika voisi siinä tilanteessa hätäillä ja tulee hutikuti, kun taas kokenut metsästäjä joka on ampunut ~30v vetää ammuksen piippuun, katsoo rauhassa mistä suuliekit lepattaa, otetaan hieno tasajyvä, hengitetään rauhallisesti, liipasimen rauhallinen puristus... Lopputulos: yksi vihulainen vähemmän.

Nuo ikäluokat ovat ne, jotka sopivat hyvinkin Ykän kirjoituksiin, ja jos jos jos ja jos... No, ilkeätä jälkeä luvassa, myönnettäköön se ihan näin julkisesti.

JULY 18, 2013 AT 11:03 PM

(tarina, seitsemästoista heinäkuuta)

*

Närpes varg (hrrrr...) said...

Onko muuten kukaan muu kuin minä ollut öitsemässä aitoissa ja luhdeissa Pohjanmaalla 60-luvun alussa? Siinä oli jotain sellaista, jota nettisukupolvi vai vain kaiholla ja kateudella ajatella. Silloin kysyttiin suoraan, montako hehtaaria herralla on, ennenkuin pääsi edes tissinkoittoon.
Niin että että romantiikka ja raha ovat aina kuuluneet yhteen, piti sanomani. Tosin on lisättävä, että soittajapoika ja hummeri saivat aina.

JULY 24, 2013 AT 8:13 PM

(kaljupäisiä uutishavaintoja osa xxxix)

*

keski-ikäinen pikkupoika said...

Vaan missä välissä noista entisistä kavereista joita en ole nähnyt kymmeneen vuoteen on tullut tuollaisia vanhoja äijiä? Nehän oli ennen minun ikäisiäni?

JULY 31, 2013 AT 12:47 AM

(jotain ihan muuta xiv)

*

Jaska Brown said...

Tuosta Yrjön tupakkikokeilusta tuli mieleen vastaava tarina. Oma mummo eli sähköttömässä mökissä ja kuoli vähän ennen syntymääni. Hänellä oli mökin pöydänjalan juuressa aina pöytäviinapullo, josta muuten raitis ihminen otti joka ilta pikkuriikkisen naukun. Kuoleman jälkeen perikunta laittoi puolillaan olleen pullon kaappiin, joka puolestaan päätyi aikanaan vanhempieni mökille. Sieltä se sitten aikanaan löytyi kolmisenkymmentä vuotta myöhemmin. Siskonmies totesi, että Pöytäviinaan ei ole merkitty parasta ennen -päiväystä, joten voihan tuota kokeilla ja kaatoi itselleen hömpsyt. Kun henki alkoi taas kulkea, niin totesi että "jos kaikki viina maistuisi samalta, liittyisin tältä istumalta Raittiuden ystäviin."

AUGUST 1, 2013 AT 7:01 AM

*

Anonymous said...

Poliisi vain sattuu olemaan yksi niistä ammateista, joilla toimenkuvan takia tuo maailmankuva ja mieli helposti kyynistyä ja nuivistua koska he joutuvat joskus sananmukaisesti painimaan todellisuuden kanssa. Kuten Ykäkin. Molemmilla asiakkaat kun edustavat lähes sitä ryhmää jollaisen keskiverto lenkkimakkaran kuluttaja kohtaa ehkä kerran-pari vuodessa, jos nyt ei naapurissa asu.

Minulla on joitain kavereita, jotka aikoinaan ajautuivat mm. rajavartiolaitokseen ja eräskin teki opiskelun ohella jonkin aikaa vartijanhommia Helsingin suunnassa, mm. itäkeskuksessa.

Sivustaseuraajana oli mielenkiintoista huomata mm. miten asenne ja suhtautuminen muuttui osin sellaisissa tyypeissä jotka oli kuitenkin tuntenut vuosikausia ja jotka ns. tunsi hyvin. Osan jopa ajalta ennen kouluun menoa. Mm. tyyppi jolle moinen käyttös ei ollut ollenkaan tyypillistä, alkoi kertoilemaan mannevitsejä silloin kun tavattiin ja hän nuivistui muutenkin asenteeltaan huomattavasti tiettyjä ryhmiä kohtaan, eikä kyseessä ole koko sinä aikana mitä hänet olen tuntenut ollut mikään ns. stereotyyppinen leijonariipustyyppi, lähinnä päinvastoin.

Tiettyjä hommia tehdessä se arkipäivien haastavin asiakaskunta kuulemma vain oli sen verran stereotyyppistä että se tihkui lähes pakosti omiin asenteisiin, kun sitä touhua joutui joka päivä katselemaan. Ja näin se varmasti tekee kenttätyötä tekeville jepareillekin. Lähes aina kun tarvitaan niin vastaanotto todennäköisesti lämmin ja mahdolliset kirveet on omasta takaa.

- lihapuhe

AUGUST 2, 2013 AT 7:09 PM

(totanoin älyllistä rispektiä)

*

Vasarahammer said...

"Joitain vuosikymmeniä sittenhän noissakin maissa on ollut käsittääkseni huomattavasti rennompi ja vapaampi meininki."

Seuraavan linkin takaa löytyy vanha video vuodelta 1966. Siinä Egyptin silloinen presidentti Gamal Abdel Nasser muistelee vuoden 1953 tapaamistaan Muslimiveljeskunnan silloisen johtajan kanssa.

Muslimiveljeskunnan johtaja vaati Nasseria säätämään huivipakon Egyptiin. Nasser totesi, että se tarkoittaisi paluuta 1100-luvulle, jolloin naiset eivät saaneet liikkua kaduilla päiväsaikaan.

Yleisöstä joku naurahtaa ja toteaa, että Muslimiveljeskunnan johtaja saisi itse laittaa huivin päähän.


AUGUST 30, 2013 AT 4:29 PM

(lyhyt ymmärrysharjoitus)

Ja tähän Yrjön huomautus: näinköhän niitä arabidiktaattoreja kannatti syrjäyttää?

*

Närpes varg (heh,heh) said...

Heh, heh! Olipa Nasser millainen mulkku hyvänsä, niin muslimiveljille hän kyllä työnsi pitkän luun kurkkuun. Hän ymmärsi jo tuolloin, ettei äärimuslimeille saa antaa senttiäkään periksi, muuten ne tunkevat koraanilakinsa joka paikkaan. Nasser näköjään oivalsi, että huumori on paras konsti pitää hunnuttajat hiljaisina. Islam on täysin huumorintajuton uskonto ja kun parranpäristäjä törmää hyvään Mohammed-juttuun, hän menee ensin aivan kipsiin ja räjäyttää sitten itsensä naapurilahkon moskeijan edessä.

Becker tuossa hiukan avasi koraanin ajatuksia ja noinhan se on: "Maailman herruus tai tuho" on parranpäristäjien ainainen aatos. Täsmälleen sama iskulause oli muuten eräällä saksalaisella valtiomiehellä, joka kuoli epäilyttävissä olosuhteissa vuonna 1945.

Käyttämällä sikäläistä ilmaisutapaa sanokaamme parranpäristäjille: "Kuskoon sairas kameli äitisi maitokuppiin, sinä kapinen koira, joka luulet nousevasi maailman valtiaaksi".

AUGUST 31, 2013 AT 10:08 PM

(lyhyt ymmärrysharjoitus)

*

Vasarahammer said...

Koska omat sukujuuret löytyvät alueelta, jossa kommunisteja oikeasti vainottiin ja jossa myös maltilliset sosialistit joutuivat vainojen uhriksi, Ykän kirjoitus lämmittää sydäntä.

Ehkä myös siellä lapualaisella puolella ajatellaan taivaassa, että vähän lähti aikanaan mopo käsistä.

Nykypäivänä suomalaisen työmiehen symboli on huomioliivi. Tällaisen näkeminen herättää ainakin meikäläisessä, jos ei muissakin toimistotyötä tekevissä, kunnioitusta. Jos nämä huomioliiviset eivät tekisi työtään, sähkö, vesi tai jätehuolto prakaisi ja silloin kenelläkään ei olisi kivaa.

SEPTEMBER 8, 2013 AT 12:34 AM

(lahtari ja punikki taivaan ilossa)

*

Anonymous said...

Sekoita juustoraastetta (punikkiemmental), sinihomejuustoa mausteeksi ja tomaattimurskaa, lämmitä mikrossa sen verran että sulaa semijuoksevaksi. Kuori ja halkaise HK:n sininen pitkittäin ja survo semijuokseva massa rakoon. Kietaise pekonia ympärille että mössö pysyy makkaran sisällä. Paista uunissa lohkoperunapedin päällä.

Nautitaan Auran sinapin ja kolmosoluen kera. Vitutus vähenee välittömästi.

SEPTEMBER 14, 2013 AT 8:46 PM

(henkilökohtainen puolustustila ja pilkkarikos)

*

Sandscorpion said...

Samaan aikaan tietyissä piireissä sotaveteraanien paluuta odotellaan jo sormet syyhyten ja paraateja suunnitellen. Hesarin kiintiöpeniksellinen kukkahattutäti Ville Similä kirjoitti kolumnissaan näin:

"Myös Syyrian sodasta tulee lopulta Suomeen monin verroin enemmän suomalaisia kuin sinne lähti. Kaikki heistä eivät sitä vielä tiedä."

SEPTEMBER 17, 2013 AT 8:04 AM

(henkilökohtainen puolustustila ja pilkkarikos)

*

Anonymous said...

Voi kun olisin pitänyt pääni yläasteella kun olin kovasti hakemassa amiksen pintakäsittelypuolelle. Sitä vastusti sekä vanhemmat että opinto-ohjaaja, joiden mielestä "noin fiksu tyttö menee tietysti lukioon". No menin ja siitä menin amkiin ja nyt on matalapalkkaisen alan korkeakoulupaperit ja työt osa-aikasta pätkää. Jee.

OCTOBER 5, 2013 AT 8:33 PM

(lyhyesti työllistymisestä)

*

Jaska Brown said...

Älä unohda keltaisuuden etuoikeuksia. Kuten varmaan tiedät, vihreiden Lilja Tamminen hyökkäsi persujen Belle Selene Xiaa vastaan aika rajusti: Belle Xia on tietääkseni suomalaisen korkeakoulun kepulikonstein läpäissyt nolla, jolla ei ole mitään sanottavaa mihinkään. Hän on persujen rotupesutuote. Myöhemmin Tamminen täsmensi lausuntonsa perustuvan "Xian opiskelukaverin kommenttiin" ja "kiinalaisten tapaan luntata".

Koin aivan-totaalisen-repeämisen. Xia on siis valmistunut hyvin nopeassa tahdissa Otaniemestä. Asiaa tuntemattomille tiedoksi, että minua ihmetyttää aivan helvetin paljon miten siellä tentissä lunttaamisesta voisi olla hyötyä. Ei siis ihmetytä se miten lunttaaminen olisi mahdollista - se olisi jopa helppoa. Vaan se, ettei lunttaaminen auta. Jos alan opiskelija menee tenttiin osaamatta asiaa, hän ei selviä tentistä läpi vaikka saisi pitää mukanaan kaikkia alan oppikirjoja ja laskinta (joka on usein kielletty). Lilja Tamminen on nettisivujensa mukaan graafinen suunnittelija ja opiskellut (huom. valmistumisesta ei puhuta) "Helsingin Yliopistolla, Laajasalon kansanopistolla ja Metropolia Ammattikorkeakoulussa digitaaliseen viestintään ja graafiseen suunnitteluun liittyviä aiheita." Ymmärrän oikein hyvin, että Tamminen ei voi käsittää että jollakin alalla pitää ihan oikeasti ymmärtää asiat eikä niiden papukaijamainen toistaminen tentissä (johon lunttaaminen auttaa, vink vink valmistumista ajatellen) riitä.

OCTOBER 14, 2013 AT 10:02 PM

(valkoisuuden etuoikeuksista)

*

Kari said...

Toimittajien ongelma on myös se, että he noin pääsääntöisesti ovat laiskoja, eivätkä tiedä kirjoittamistaan asioista paljoakaan. Joskus näkee, miten jonkun PR-firman tiedote on julkaistu melkein sellaisenaan. Greenpeace-jutuissa tätä näkee aika usein.

Luin Hesaria päivittäin parikymmentä vuotta ja se vaikutti mielipiteisiini enemmän kuin aikoinaan tajusinkaan kotimaan politiikasta urheiluun ja musiikkiin. Lopetin tilaamisen viitisen vuotta sitten, kun vain kyllästyin juttujen huonoon tasoon.

Huomasin, että oman alani jutut ovat kertakaikkisen surkeita ja yksipuolisia, sitten mietin, että varmaan sama tilanne on muillakin aloilla. Tämä sinänsä on ihan ymmärrettävää, ei toimittajilla ole koulutusta arvioida vaikkapa EK:n tai Suomen pankin edustajien kommentteja talouspolitiikasta vaan he ovat täysin auktoriteettien armoilla. He osaavat, jos osaavat, vain kirjoittaa samanlaisia ja -tyylisiä juttuja kuin kollegansa.

Eivät he halua erottua kavereistaan, sitähän tippuisi Facebook-listoilta ja eikä saisi enää töitä toimituksista. Suomi on pieni maa. Jos täällä joutuu paitsioon omalla alallaan, niin vaikeaa voi olla löytää töitä. Tällä menolla Suomessa ei ole toimittajille muita varmoja työnantajia kuin YLE.

OCTOBER 28, 2013 AT 11:51 AM

(toinen ymmärrysharjoitus)

*

Castor said...

Pekingin ilmaa pystyy leikkaamaan veitsellä, ja joku totesi, että on se hyvä kun näkee, mitä hengittää.

NOVEMBER 5, 2013 AT 1:14 PM

(kaljupäisiä uutishavaintoja osa xxxxiii)

*

Kumitonttu said...

Hyvä oivallus tuo, että raatamisen jälkeinen lepotauko ei käy suvakeille, vaan orjien lepotauko on suoranaista silmille hyppimistä. Siinä ei ole mitään uutta että vihreä ideologia on hyvin konservatiivinen kaivaten aikaa, jolloin proffa oli proffa ja lukeminen toi automaattisesti oikeuden loisia virkamiehenä. Nyt kun putkimies tienaa avoimilla markkinoilla enemmän vaikkei ole kouluja käynyt, niin systeemiä täytyy säätää niin, ettei putkari pääse nauttimaan markkina-arvostaan, vaan hänen täytyy joko maksaa itsensä kipeiksi veroista tai tehdä pirun pitkää päivää. Mieluummin molempia.

Lukenut virkaeliitti voi viettää 7,5 tunnin työpäivän, 18,1 päivän saikut vuodessa ja 38 päivää lomia. Päälle tykyt ja muut koulutusmatkat. Tutkinto tuo muutaman huntin lisää liksaa verrattuna rasvakouriin, joten mikäs on ihmetellessä, kuka sitä lepoa pankin päällä kaipaa...

NOVEMBER 5, 2013 AT 7:53 PM

(lyhyt hajatelma)

*

korpisoturi said...

Sota-aikana täällä suhnien kanssa veljeilleet ja ryypänneet saksalaiset ihmettelivät, että täällä on hevosilla vain kaksi nimeä.
- Saatana tai perkele.

NOVEMBER 11, 2013 AT 2:44 PM

(tota noin filosofiaa)

*

Ghettomaksaja said...

Omalta kohdalta on hieman vastaavanlainen kokemus Lontoosta, missä kävimme kesällä Viiltäjä-Jack -kävelykierroksella (voin muuten suositella varauksetta noita London walks toureja, jos vain kielitaito riittää niin niistä saa irti todella paljon). Oppaana oli eräs tummaihoinen, joka laittoi heti aluksi realiteetit kohdalleen: Lontoosta usein puhutaan kaikkien kansojen sulatusuunina. Opas sanoi, että tuollaista paskaa ei kannata uskoa - täällä ei mikään sula eikä sekoitu, vaan kaikki kansallisuudet elävät omilla alueillaan ihan samalla tavoin kuin 1800-luvun lopulla. Juutalaiset asuvat keskenään, ranskasta tulleet asuvat keskenään, kiinalaisten tapauksessa on sanomattakin selvää että he asuvat keskenään jne. Ja itä-Lontoo on ihan samanlaista slummialuetta kuin se oli Jackin aikoihinkin: Towerin sillalta ei tarvinnut mennä kuin vähän toista kilometriä kun näkyi jo roskisten takana nukkuvia juoppoja, töhrittyjä seiniä ja rikottuja ikkunoita.

Lienee siis ihan aiheellista kysyä, että kuinka väkipakolla edistetty monikulttuurisuus voi onnistua, kun jo toista sataa vuotta sitten vapaaehtoisesti tapahtunutkaan ei oikein pelaa sillä tavalla kuin vihervasemmistomme ilmeisen kosteuspitoisissa päiväunissaan kuvittelee?

DECEMBER 1, 2013 AT 7:59 PM

(rakkautta viranomaispäätöksellä osa iii)

*

Anonymous said...

Yhteiskuntavalheen ylläpitäminen on varmasti psyykkisesti raskasta: yhtäältä on itse valhe, jonka toki valheeksi tiedostaa, ja toisaalta on toisten valehtelijoiden luoma sosiaalinen paine & ruotu, josta ei saa sanktiotta poiketa.

Välkyimmät mokuttajat ovat jo hoksanneet vaieta. Niin on helpompaa. Tulevaisuudessa tulemme kuulemaan muutamankin mokuttajan puheenvuoron siitä, kuinka "me emme tienneet".

DECEMBER 4, 2013 AT 11:16 AM

(kooste 2011 – 2013)

*

vieras said...

Onneksi Hesarin jutussa oli nuivia kommentteja päästetty näkyville.

Tässä on hankala tajuta haluaako hän olla suomalainen vai somali (tai jokin muu kyseessä oleva ryhmä). Tästä saa vaikutelman jakomielisyydestä tai identiteettikriisistä. Eikö hän osaa päättää kumpaa haluaa olla? Jos hän haluaa säilyttää oman alkuperämaansa tapoja niin silloin hän haluaa olla somali. Mutta miksi hän ei sano haluavansa olla somali? Eikö hän myönnä olevansa somali ja ulkomaalainen? Miksi hän ei myönnä jos kerta on ylpeä etnisyydestään ja kulttuuristaan?Miksi hän haluaa että häntä pidettäisiin suomalaisena jos hän kuitenkin tarrautuu oman alkuperämaan kulttuuriin?

Veikkaan että kyse on siitä taktiikasta jossa ulkomaalaissyntyinen XYZ-etnisyyteen/kansallisuuteen kuuluva on milloin suomalainen ja milloin XYZ-kansallisuuteen kuuluva, kumpi tuo sillä hetkellä enemmän etuja.

Ei suomalaiseksi voi tulla muuten kuin syntymällä etnisille suomalaisvanhemmille, riippumatta missä syntyy. Suomenkielisten lisäksi luen historiallisista syistä tähän myös ruotsinkieliset ja saamelaiset. Jos toinen vanhemmista on suomalainen niin silloin hän on puoliverinen.

Henkilö joko on suomalainen, puoliverinen tai sitten ei ole kumpaakaan. Sen sijaan ulkomaalaissyntyinen etnisyys XYZ:n edustaja voi sopeutua ja mukautua täydellisesti suomalaiseen kulttuuriin ja yhteiskuntaan. Hänellä voi olla Suomen kansalaisuus ja passi.

Vastaavasti mikä on suomalainen jolla on jonkin toisen maan kansalaisuus ja passi? Vastaus on että hän on suomalainen jolla on toisen maan kansalaisuus ja passi. Kuvitellaan esimerkkinä teoreettinen tilanne. Minulla voi olla vaikka Namibian kansalaisuus ja passi, osoituksena siitä että olen sopeutunut ja mukautunut namibialaiseen kulttuuriin yhteiskuntaan. Olen silti etninen suomalainen jolla on tuo kansalaisuus ja passi. Tällöin namibialaiset pitänevät minua tuossa tapauksessa etnisenä suomalaisena, jolla on Namibian kansalaisuus ja passi.

Ei ole mikään häpeä jos ulkomaalainen sanoo olevansa ulkomaalainen ja etnisyys/kansallisuus on XYZ. Ei edes silloin vaikka on toisen maan kansalaisuus ja passi myönnetty. Silloin hän vaan sattuu olemaan etnisyydeltään/kansallisuudeltaan XYZ jolla on kohdemaan kansalaisuus ja passi.

DECEMBER 8, 2013 AT 6:17 AM

(luopumis- ja luovuttamispäivä)

*

RI said...

Pieni tarina,suuri opetus? Kuulin tämän isältäni,kun nuorena kinusin häneltä (seikkailu)kertomuksia sodasta.Tämä talvisodan veteraani oli määrätty muiden mukana purkamaan mottia syksyllä 41.Lähdettiin harvana rivistönä etenemään suon reunaa.Aikansa taaperrettuaan,huomasi isäni kadottaneensa yhteyden muihin.Ei hätää oli tehty ennenkin. Parin tunnin kuluttua hän huomasi suon painanteessa jonkun makaavan.Vanja vai oma? Hengissä vai kuollut? Varovasti lähestyessään näki ryssän makaavan liikkumatta mahallaan.Kyllä tästä selvitään tuumi Uudenmaan piirin nyrkkeilymestari ja kova painija.

Hyökkäsi toveriin kiinni,mutta tämä oli veltto kuin alatoopi.Siis kuollut? Ei perkele,liikkuu.Ei ole vanjalla asetta ei edes pistoolia,ei kranaattia mutta ei se ole haavoittunutkaan, vain vähän verta tullut nenästä. Varmaan jonkunlainen paineaalto tms.on pojan pökerryttänyt. Siina sotaurho katseli toista ja mietti maailman menoa, ja vanja näytti elonmerkkejä.Suuri mies oli veli venäläinen, minun kokoinen mietti suomen sankari, mitäs ton kanssa teen? Ja vanja heräili ja avasi silmänsä. Sellaista kauhua ei oltu nähty edes Malmin mustalaisissa, niiden tultua yksin vastaan yöllä. Venäjän pojalle tuli mieleen politrukkien kauhutarinat suomalaisista puukkomiehistä ja munien leikkaajista. Ne kauhusta laajentuneet silmät muistan aina, sanoi isäni. Eipä muuta kuin rauhoitellaan vanjaa ja tupakat esiin. Ei venäjänpoika uskonut silmiään kun luodin sijasta tarjottiin mainiota Saimaan pölliä.

Siinä sitten istuivat kaksi nuorta miestä Karjalan suolla ja polttelivat rauhoittavia savuja. Juttuakin alkoi syntyä muutamilla sanoilla ja käsimerkein. Isäni päätti aloittaa huipulta ja avasi keskustelun Aatusta, näytti vanjalle,että kurkku poikki vaan. No eipä halunut toverikaan jälkeen jäädä ja näytti samalla elekielellä mitä ajatteli Stalinista. Ja kun oli alkuun päästy meni siinä joku pienempikin herra. Nuori toveri otti povestaan valokuvan ja näytti sitä isälleni. Siinä oli kaunis nuori nainen pieni lapsi sylissään, vaimoni esitteli vanja ja kyynel vierähti silmille. Eipä ihme, onhan miehellä yli 3000 km kotiin. Ei muuta kun toveri olalle ja kohti JSP:tä. Vanja pyyteli,että saisi jäädä suolle, mutta se voi olla vaarallista näin sodassa, ajatteli isäni ja nosti toverin olalle.

Kuljettiin suolla ja nyt urheilusta ja kovasta kunnosta oli hyötyä. Huilata piti vähän väliä,mutta olihan mukana hyvä juttukaveri,jonka silmät nyt loistivat ja mielessä välähti oman perheen kuva. Vihdoin tultiin tielle ja isäni ojensi vanjalle lapun,jossa luki venäjäksi ja suomeksi: Olen antautunut,minut on tarkastettu eikä minulla ole aseita. Näin piti menetellä. Antautuneet kerättiin tienvarsista ja vietiin eteenpäin. "Muistan koko elämäni,kun katselin venäläistä silmiin erotessamme. Siinä katseessa oli rakkautta ja silmänurkassa kyynel." RI PS.Tämä tarinan kuultuani olin kuullut kaikki haluamani sotajutut.

DECEMBER 19, 2013 AT 5:58 PM

(taatusti maailman ehkä pienin radio)

*

RI said...

Sosiaalityötä vai työtä ? ( rakennustyömaa 26 vuotta sitten )

Kukas siellä kolistelee ? Ja tähän aikaan, eihän kello ole edes seitsemää. Visamo ja Rönkkö ? ” Joo, tultiin kysymään vieläkö ollaan kirjoilla, meinaan onko ne lopputilit kirjoitettu? ”. ” Jaaha, vai sellaisella asialla ”.

”Tulkaas tähän ikkunan ääreen. Tosta näätte ton viimeisen pohjan, se on yhdeksäs. Se on ollut siinä viikon ja mulla oli tarkoitus antaa teille siitä urakka. Se on ihan samanlainen minkä teitte tuntihommina Helmisen ja Salokankaan kanssa. Teiltähän meni siinä neljä päivää tosta vaiheesta valukuntoon. Teidän kaikkien palkkakulut oli melko tarkaan viisitonnia. ” Nyt on jo lokakuun puoliväli mennyt , yöpakkaset ja talvikin tekee tuloaan ,että vähän olis jo kiire. Mä ehdotan , että tehdään urakka kaks ja puolitonnia mieheen.

Kyllä ryhti parani ja ilmeet kirkastu ” Joo tehdään vaan ” tuli kun yhdestä suusta. ” No mulla on kyllä tässä pari pientä ehtoa, niin kuin aina urakoissa tuppaa olemaan ” Eiks sulla Visamo ole pari poikaakin ja Rönköllä yks tyttö, alakouluikäisiä ? ” No nurkkaehto kuuluu : ”Työpäivän jälkeen menette suoraan kotiin, ettekä perkele poikkea mihinkään pupiin. Sanotte muijillenne, että vastaava anto hyvän urakan ja raahaa tulee ensi tiliin tuplasti enemmän mitä tuli ryypättyä. Ja sen tilin annatte kotiin lyhentämättömänä. Kelpaako ehto?” No hyvä, siis kättä päälle ja TÖIHIN.
No juonpa aamukahvin ja lähden kierrokselle.

Työn touhussa oli liki 50 äijää, paletti näytti pyörivän niin kuin pitääkin, oli noista nuoremmista mestareistakin jo suuri apu. Mutta Visamo ja Rönkkö painoivat kun viimeistä päivää, eivät edes kahville menneet muiden kanssa, eivätkä syömään. Eivät kehdanneet, mutta onneksi morkkis hellitti ja iltapäiväkahveelle jo menivät ja olivat jälleen porukassa mukana.

Kolmen aikoihin kolisteli Visamo koppiin. ”Kestääkös selkä, painatte niin perkeleesti ?” ”Aateltiin ton Rönkön kanssa jäädä vähän ylitöihin, kun ilmakin on niin hyvä”. No totta kai, mutta älkää nyt paria tuntia kauempaa olko, kyllä 10 tuntia tuota vauhtia riittää”. ” Niin…mutta pitäis soittaa muijalle.” ”Tos on luuri, soittele.” ”Joo…mutta…kun se muija on sellasta villiä sorttia, ei ehkä usko, että oon töissä, että voisko vastaava puhua sen kanssa, meinaan…jos on tarvis?” ” No totta kai, kyllähän minäkin naiset tunnen ”Otti luurin ja veivasi numeron. ” ”Jorma täällä… joo… oon …usko nyt, puhu vastaavan kanssa.” ”Päivää rouva, joo Rönkön kanssa tekevät urakkaa paidat märkänä, ovat kovia poikia. ”Näkemiin”. Tos on luuri.” Joo,ollaan kuuteen asti… suoraan kotiin..kulta! ”Ojensi luurin ja puna lehahti kasvoille. Ja mennessään hyräili ”Tänä yönä onni suosii rohkeaa…” Siitä olen varma.

No nyt sitten kotiin, oli hyvä päivä ?

Perjantaina valettiin lattia ja maanantaina satoi ensilumi.

DECEMBER 22, 2013 AT 2:26 PM

*


Hotellin respasta lähetetään mitä lämpimimmät kiitokset niin kommentoijille kuin lukijoille. Jatketaan porukalla eteenpäin Voiman Pimeän Puolen synkillä poluilla.



2 comments:

Anonymous said...

Ano tuolla kommentoi eri ikäluokkien sopivuutta sotatoimiin ja päätyi siihen virheelliseen tulokseen, että vanhemmat ikäluokat sopivat paremmin.
Kun asia on juurikin päinvastoin. Vanhemmat perheelliset miehet menettävät hermonsa helpommin kuin nuoret parikymppiset jullit. Tämä on tuttua kaikista käydyistä sodista.

Yrjöperskeles said...

Tervehdys, Ano. Näinhän tuo vissiin on, mutta kyseinen kirjoitus, mihin toinen Ano kommentoi, ei koskenut rintamasotaa, vaan siinä oltiin omilla kotikonnuilla tappelemassa järjestäytymätöntä anarkistista roskajoukkoa vastaan. Ja keski-ikäiset ukot osaavat kyllä organisoitua.