Saturday, May 2, 2015

YHDEKSÄS YMMÄRRYSHARJOITUS

eli hieman epäpoliittista tuumailua vapun tienoilta

Vaikka itse virkakoneiston kuuliaisena jäsenenä luotankin järjestelmään noin 104,78 %:sesti ja olen vakaasti sitä mieltä, että jos (ja tämä ehdottomasti konditionaalissa) järjestelmämme tekee virheitä, niin se tekee niitä vain noin 1 – 2 kertaa per geologinen aikakausi. Tämä (mahdollinen) virheitten tai ylilyöntien määrä ei riitä kyseenalaistamaan virkamieskoneiston täydellisyyttä ja onhan sillä joka tapauksessa varaa käydä asioista oikeutta maailman tappiin saakka, joten virkakoneiston arvostelu on virkamies-Yrjön näkökulmasta yleensäkin vain persaukisten kansalaisten katkeraa pelleilyä.

Siviili-Yrjö, however, on aika ajoin kuitenkin varovaisempi ja epäilevämpi, vaikka peruslähtökohdaltaan hänkin on melko kuivahko, paperinhajuinen, huumorintajuton, mielikuvitukseton ja sääntöjä sekä ohjeistuksia tarkasti noudattava mölkerö. Mutta, johtuen varmaankin siitä, että olen tutustunut pelättyihin vihakirjoittajiin, on minullakin aika ajoin käynyt kylässä Epäilyksen Piru. Se on ihan mukava tyyppi muuten, ei sitä tartte pelätä.

Blogin kommentoija Ink Visitor (kiitos, Ink) lähetti minulle sähköpostilla Talouselämä-lehden uutisen, joka kertoo siitä, kuinka valtio ohjeistaa ihmisiä puhaltelemaan vappupalloja. Virkamiesminäni ajattelee, että tällaiset ohjeistukset ovat ehdottoman välttämättömiä, ja ne olisi tullut tehdä jo aikaa sitten. Eihän siitä mitään tule, jos ihmiset ilman ohjeistusta puhaltelevat niinkin vaarallisia asioita kuin ilmapalloja. Ehkä sitten olisimme pelastaneet Suomen 1970-luvun järkyttäviltä joukkoilmapallokuolematragedioilta, jotka virkakoneisto on onneksi salannut, ettei aiheutuisi yleistä levottomuuta ja suoranaista hysteriaa. Virkamiehen näkökulmasta ohjeistukset ovat erittäin järkeviä ja perusteltuja, kuten esim tämä:

Älä puhalla ilmapalloa liian täyteen, sillä se saattaa räjähtää puhaltajan kasvoille aiheuttaen pahimmassa tapauksessa silmävamman. Kiinnitä tähän erityisesti huomiota muotoilmapalloja täytettäessä. Turvallisin tapa täyttää ilmapallo on käyttää ilmapallopumppua. Noudata pakkauksen ohjeita pallon maksimikoosta.

Erityisesti virkamiesminääni hivelee termin ”saattaa” käyttö. Konditionaali antaa säätelyyn ja siihen liittyvään etukäteisjossiteluun rajattomat mahdollisuudet. Suorastaan hirvittää se valvomaton ilmapalloanarkia, missä mekin nulikat 1970-luvulla elimme. Iskä heitti meille pussillisen ilmapalloja ja ei muuta kuin puhaltelemaan. Ei pumppuja, ei viranomaisvalvontaa, eikä edes vanhempien valvontaa. Jos silloin olisimme tienneet meitä uhkaavasta suuresta onnettomuusvaarasta, meille olisi todennäköisesti käynyt huonosti. Voi sanoa, että pelkkä tietämättömyytemme pelasti meidät suurelta vaaralta, jota emme siis onneksemme tienneet, mutta läheltä piti, voi perskeles.

Hieman kyynisempi siviiliminäni tosin muistelee erityisesti niitä vappupäivän aamuja ja miettii, että jos edellisenä iltana aikuisten limpparia ottanut isukki olisi joutunut aamulla puhaltelemaan parikymmentä ilmapalloa lisää, olisi siinä ehkä ollut kyseessä mahdollinen vaaratilanne yleisen olotilan perusteella, mutta miksipä hän olisi palloja puhallellut. Me nulikat puhalsimme pallot ja iskä puhalteli muuten vaan. Silloin meinaten lähdettiin katsomaan vappumarssia, oli olo mikä hyvänsä. Palataanpas virkamiesminääni ja jatketaan ohjeistuksen seuraamista:

Säilytä täyttämättömät ilmapallot pienten lasten ulottumattomissa, äläkä jätä rikkinäisiä palloja lojumaan lasten saataville. Tyhjistä ja rikkinäisistä ilmapalloista voi aiheutua suuhun laitettaessa tukehtumisvaaraa pienille lapsille.

Tässä voi palata jälleen siihen 1970-luvun ilmapalloanarkiaan, jossa meidän pienokaisten henki ja elämä olivat jatkuvalla veitsenterällä. Turvallisuudestamme täysin piittaamattomat hulttiovanhempamme eivät ymmärtäneet olevansa tekemisissä tuliaseisiin verrattavan vaaratekijän kanssa, vaan jakoivat meille näitä täyttämättömiä ilmapalloja asiaa sen kummemmin edes harkitsematta.

Eikä puhjenneen ilmapallon aiheuttamaa tukehtumisuhkaakaan otettu vakavasti, vaan pallonjämä siivottiin pois kun ehdittiin. Kukaan meistä ei kylläkään tukehtunut noihin pallonjämiin, mutta joku olisi saattanut tukehtua, joten kyllä virkakoneiston ohjaus on tässäkin paikallaan. Ja helvetistäkö sen tietää, jos ilman viranomaisohjeistusta toimivat ajattelemattomat mukulat roudaavatkin niitä ilmapallonjämiä ämpärillisen jonnekin pikkulapsen kehtoon julmaa kuolemanvaaraa aiheuttamaan?

Virkamiesminäni toteaa, että kyllä virkakoneisto on tässä asiassa noudattanut huomattavaa ennalta viisautta. Samanlaista kuin silloin aikanaan, kun nöösipoikien suosikkien eli merirosvorahojen kokoa pienennettiin tukehtumisvaaran takia. Kenenkään ei varsinaisesti tiedetty tukehtuneen, mutta näin olisi saattanut käydä.

Siviiliminäni tosin aika ajoin saattaa tuumia, että onkohan virkakoneistolla nyt hieman epäselvää se, että käsitelläänkö tässä ilmapallon puhaltamista vaiko esmes raskaan dumpperin renkaan paineistamista, mutta virkamies-Ykä toteaa siihen kuivasti, että älä sinä haasta horinmummoa ja jatkaa, että eihän nykyinenkään systeemi vielä takaa täyttä ilmapalloturvallisuutta. Turvallisuus- ja valvontaketjuhan tosiasiassa katkeaa sillä hetkellä, kun kauppa on suoritettu ja kuluttaja poistuu kotiinsa tyhjien ilmapallojen kanssa tekemään ties mitä valvomattomia hirveyksiä.

Ensinnäkin ilmapallot tulisi ilman muuta nimetä juuri siksi, mitä ne tosiasiassa ovatkin, eli kumi-ilmaräjähteiksi (rubber-air explosives) ja niiden täyttäminen tulisi ehdottomasti tapahtua jo kaupassa asianmukaisen kumi-ilmaräjähteiden ohjaus-, opastus- ja valvontakurssin käyneen henkilön toimesta. Samoin olisi huolehdittava näitten vaarallisten tuotteitten turvallisesta kotiinkuljettamisesta ja tuotteita myyvä kauppa olisi velvoitettava vuokraamaan asiakkaille muovihäkillä varustettuja peräkärryjä, joissa kuljetus voisi tapahtua vaaraa aiheuttamatta. Oikeastaan tulisi vielä kouluttaa kumi-ilmaräjähteiden sisustusvalvojasuunnittelijoita, jotka asettelisivat ilmapallot asiakkaiden koteihin turvallisesti, ja väriyhdistelmiltään rauhoittavalla tavalla vaikuttavasti.

Kieltämättä virkamies-Ykä todisti siviilimeikäläiselle, että vielä ollaan ohjeistetun turvallisuuden tiellä kuljettu vasta kiviset, tai tässä tapauksessa kumiset ensiaskeleet joten piruakos minä tässä sen enempää asiasta mutisen. Siirryn sen sijaan seuraavaan erinomaiseen vapputurvallisuusohjeistukseen eli paukkuserpentiineihin. Tämä video havainnollistaa lukijalle, kuinka vaarallisesta räjähteestä on kysymys.

Käytä harkintaa paukkuserpentiinien käytössä erityisesti pienten lasten seurassa.  Paukkuserpentiini on tavallisen serpentiinin tavoin värikästä nauhaa, mutta paukkuserpentiinit luokitellaan Euroopassa ilotulitteiksi ja niiden käyttö on kielletty alle 18-vuotiailta.

Paukkuserpentiineistä lähtee purkautuessaan huomattavan kova ääni ja niistä irtoaa pieniä osia, jotka voivat olla vaarallisia pienille lapsille.

Onhan selvää, että jos ikärajaksi on ihan Euroopassa määritelty 18-vuotta, niin tottahan meilläkin on seurattava perässä. Muutenhan heräisi epäilys, että mitähän ne, jotka eivät ole meistä koskaan kuulleetkaan, mahtaisivat meistä ajatella jos meistä joskus kuulisivat. Siviiliminäni on tosin harrastanut ikänsä metsästystä ja ampumista ja palvellut vielä kaiken lisäksi kenttätykistössä ja sen perusteella saattaisi nousta esille kysymys tuosta paukkuserpentiinin ”huomattavan kovasta äänestä”, mutta ennen kuin ehdin esittää sen, puuttuu virkamiesminäni peliin ja huutaa:

- Ja pidähän sinäkin saatanan raappahousujätkä turpasi kiinni ja säästä ajattelu niille, joille se on leiman ja allekirjoituksen mukana sertifikoitu! Muista, että minä synnyin vasta silloin kun sinä olit jo reilusti päälle parikymppinen, mutta kunnia siitä ei kyllä kuulu sinulle, koska sinä nilkki meinasit tappaa minut niillä pentuna ampumillasi kiinanpommeilla ja tykinjytkyillä, jotka olivat sen verran jytyjä, että ne luokiteltaisiin tänä päivänä raskaiksi pioneerikäyttöön tarkoitetuksi sotilasräjähteiksi! Äläkä ala lässyttämään siitä, että ei teidän nulikkaporukasta ketään kuollut eikä edes satuttanut itseään! Olisi kumminkin saattanut kuolla, ja sen, mitä saattaa tapahtua, määrittelee kuitenkin titteli, eikä mies. Sivistysvaltiossa tässä kumminkin eletään. Ja titteli määrittelee, että paukkuserpentiini on erittäin vaarallinen. Pitäköön mies suunsa kiinni, kun titteli puhuu.

Johon siviiliminä toteaa, että näinhän se on. Mihinkähän siinäkin jouduttaisiin, jos ihmisten mielipidettä kysyttäisiin. Vaikkapa haittamaahanmuutosta. No, antaa sen aiheen olla, ettei taas sortuisi viha-ajatuksiin. Täytyy mieluummin tarkastella sitä, kuinka ajattelemattomia kansalaisia suojellaan vappuna viranomaisten toimesta loukkaantumisen kivulta ja kauhulta sekä kuoleman kavalankylmiltä kalmankourilta. Ja suojeluahan löytyy. Meinaan ne serpentiinit. Ihan paperisemmoset. Ilman mitään paukkuja. Niitä, joita siviili-Ykä viskeli sinnetänne mielin määrin jo pikku-Ykänä. Viisivuotiaana varmaan. Vissiin nuorempanakin, mutta kun ei ihan varmasti muista. Nykyisin todetaankin sitten, että ne eivät enää sovellukaan alle 14-vuotiaille.

Kun juttua tarkemmin tavailee, niin huomaa, että kyse on EU:n säännöksistä ja siitä, että koska serpentiiniä ei ole merkitty leluksi, vaan ”Party-tuotteeksi” sen ei tarvitse läpäistä Euroopan komission Leluturvallisuusdirektiiviä (2009/48/EY).  Näin ollen se ei sovellu alle 14-vuotiaille, vaikka ennen EU-direktiiviä se on soveltunut ihan kenelle tahansa. Helposti voisi todeta, että kun ajattelu loppuu, niin direktiivi alkaa. Siviili-Ykää pistää kyllä mietityttämään, että mitähän niin erinomaista tässä leluturvallisuusdirektiivissä oikein on, kun noita serpentiinejä ei voitu sinne viedä leimaa saamaan? Onko se sitten niin kallis? Vai voisiko serpentiinissä olla joku yllättävä vaaratekijä, jota tavallinen kansalainen ei hoksaa ilman virkakunnan ohjeistusta? Mitäs virkamies-Ykä on mieltä?

- Niin no, äkkiseltäänhän tää tuntuu tietysti vähän omituiselta, mutta onhan se mahdollista, että joku mukulaporukka saattaa aikansa kuluksi ruveta punomaan serpentiineistä semmosta paksua puotinarua ja saattaa saada päähänsä ruveta leikkimään hirttämistä ja sitten  saattaa käydä niin, että se naru kestääkin ja leikki onnistuu. Ja tietysti jos serpentiinistä punoo tarpeeksi paksun ja  sanotaanko nyt tommosen parikymmentä senttiä pitkän tötsän, tunkee pölynimurin putken kurkkuunsa ja avittaa sitä tötsää sitten siinä putkessa harjanvarrella eteenpäin, niin saattaahan siinä tukehtua. Pitäisiköhän oikeastaan tehdä ohjeistus, että vapun aikana pölynimurin putket ja harjanvarret tulisi siirtää lapsilta suojattuun lukittuun tilaan? Mutta, joka tapauksessa saattaa olla, että siviili-Ykä unohtaa sen ehkä olennaisimman kohdan.

Jaa, mikäs se on, minä siviili-Ykänä tuumailen.

- No mikäli joka helevetin hilavitkutinta ja kaikkia mahdollisia kuviteltuja tai vielä kuvittelemattomia asioita ei käytettäisi jumalattoman virkamiestutkinta- ja turvallisuustarkastusmyllyn läpi, niin siinähän saattaisi käydä niin, että suuri määrä eurooppalaisia virkamiehiä joutuisi työttömäksi.

Tuo on muuten totta. Ja sehän olisi maanosallemme suurempi tragedia kuin vaikka Dresdenin pommitus. Nyt siviili-Ykäkin alkaa ymmärtää. Turvallisuudestahan tässä on kyse. Virkamiesten uraturvallisuudesta. Eivät tavalliset ihmiset tarvitse jatkuvia sääntöjä kaikkiin mahdollisiin asioihin ja itsestäänselvyyksien hokemista virkakoneiston nimissä. Virkakoneiston tietty osa itse tarvitsee sitä. Kun eihän se muuhun pysty. Kun se ei itse pysty tekemään, se pystyy sentään vaikeuttamaan toisten tekemisiä ja siten todistamaan itselleen olemassaolonsa oikeutuksen. No, eiköhän tästä joudakin jo nukkumaan. Niin siviili- kuin virka-Ykäkin.


No siviili-Ykä vielä tässä moi! Virkamies-Ykä simahti jo. Se kun joutuu ajattelemaan niin paljon ajatuksia, joita toiset virkamiehet pakottaa sen ajattelemaan tai ainakin papukaijana toistamaan, niin se väsyy paljon nopeammin. Niin sen minä halusin vaan vielä sanoa, että eivät kaikki turvallisuusohjeistukset ole suinkaan pahasta. Niinpä ajattelin tehdä teille yhden, joka on tuossa alla kuvaversiona. Sitä voi käyttää tarvittaessa ja asettaa paikkoihin, joissa siitä voi olla hyötyä. Nyky-Suomessa siitä kun tuppaa olemaan hyötyä aina päivä päivältä enemmän. Ja niin vielä, hyvää alkanutta toukokuuta kaikille.



26 comments:

Jaska Brown said...

Tuo lopussa ollut varoituskyltti tulisi kiinnittää jokaisen viraston oveen ja jokaisessa erillisessä tilassa aina sen pakollisen hätäpoistumisohjeen viereen. Repesin. Oliko kyltti taattua Ykä-tuotantoa vai pöllitty jostakin eli saako levittää vapaasti?

Yrjöperskeles said...

Tervehdys, Jaska. Varoitus on ihan puhtaasti Ykä-tuotantoa, niin että ei muuta kuin jakeluun vaan.

Ensio said...

Kiitos taas hyvästä kirjoituksesta. Olen jutellut useammankin äidin kanssa joilla on pieniä lapsia ja minulle on muodostunut käsitys, että neuvolatädit ovat virkamiesmäisyydessään jo ihan top 10 porukkaa.

Puhun tässä siis tästä joskus 1950-luvulla tehdystä tuhat lapsea käsittävästä otannasta jonka perusteella laadittiin ehdottoman oikeassaoleva käyrä jonka ylä tai alapuolella oleva lapsi elää joko nälässä tai on sairaalloisen ylipainoinen. Myöskään pituus ei saa mennä käyrän kummallekaan puolelle.

Sitä minä vaan ihmettelen, että eikö näillä neuvolatädeillä ole omia lapsia.

Yrjöperskeles said...

Tervehdys, Ensio ja kiitos sinullekin. Noista neuvolasysteemeistä olen itsekin kuullut. Ihminenhän on kuitenkin aina uniikki tapaus, joten jonkun käyrän yli / ali jääminen ei tee hänestä automaattisesti vammaista. Yleensäkin kirjoitusta naputellessani mietin, että kuinka monta asiaa / esinettä / käytäntöä / jotain muuta vastaavaa tavallisella ihmisellä päivittäisessä elämässään on, mitä ei ole joko suomalaisen tai eurooppalaisen virkamieskoneiston taholta määritelty, ohjeistettu, käskytetty, mitattu ja jopa sanktioitu? Ja kuinka moni näistä virkamiesmäärittelyistä jne. on loppulaskussa ihmiselle tarpeellinen ja hänen elämäänsä hyödyttävä?

Anonymous said...

Joo-o, tulee vaan eittämättä mieleen kun noita nykyajan sääntöjä, rajoituksia ja kieltoja pohdiskelee, niin pitävätkö viranomaiset meitä kansalaisia noin aivottomina?

Jotenkin tuntuu siltä, että viranomaiset ovat suuressa "viisaudessaan" tekemässä Suomesta holhousvaltion, jossa omien aivojen käyttö kielletään ja se ulkoistetaan byrokraateille.

Vähän niinkuin Orwellin romaanissa 1984. Vai lieneekö tuo juurikin se kupletin juoni? Kansalaisten täydellinen kontrollointi...


- Soomepois Eestist -

Jaassu said...

Virkanaiset ovat taitavat olla keskimäärin pahempia tapauksia kuin virkamiehet. Naiset ovat opetettuja, miehistä taas useammat ovat oppineet itse.

Oinomaos said...

Virkamieskoneisto hyödyntää monessa toiminnassaan uusimpia MTA/MTI -trendejä ja oppeja.

MTA = Maailman Tärkein Asia
MTI = Maailman Tärkein Ihminen

Ajatellaanpa vaikka Tullin käsityksiä alkoholin maahantuonnista tai autojen verotuksesta, herra Tulliherra todellakin osoittaa olevansa MTI.

Sama pätee Valviraan, perinteisten kesäjuhlien pilaaminen oli näille MTA ja tästä päättäneet pääsivät näin soveltamaan MTI-oppeja.

Esimerkkejä on paljon muitakin, pilkkanimi Sääntö-Suomi on harvinaisen osuva. Tai siis, väärin puhua pilkkanimestä, puhdasoppiseen MTA/MTI-ajatteluun kun sisältyy jopa piereskelyn tarkat säännöt.

Castor said...

Niin, ja jos (virkamies)tädillä olisi munat, täti tekisi munakokkelia...

Anonymous said...

Tämä sopii aihepiiriin kuin nyrkki...


http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1430259183156.html?fb_action_ids=10153234352913680&fb_action_types=og.recommends&fb_ref=www-like

-Tvälups-

Anonymous said...

Iltaap taas.

Tämän tiimoilta palataan edelleen tähän ikuisuusaiheeseen, että kun se oma tehtävä tahi ilmapallo on täytetty, niin sitten huomaakin että ollaan tilanteessa että mitähän tässä elämänsä ja sen palkan eteen tekisi ja virkamiesten kohdalla se taas tarkoittaa juuri edelläkuvattujen ohjeistusten kaltaista oheistoimintaa. Tämä toki lähinnä jos ei kuulu siihen varsinaiseen suorittavaan portaaseen, joka joutuu sykkimään käytännön tasolla. Sillä tasolla kun sitä puuhaa yleensä piisaa.

Mitä pienempiin ja mitättömänpiin asioihin puututaan, sitä enemmän se kertoo isojen ja tärkeiden asioiden puutteesta. Tämä sääntö tuntuisi skaalautuvan henkilökohtaiselta valtiotasolle aivan sujuvasti.

Serpentiiniajattelu kumpuaa samasta lähteestä kuin se että jossain toisessa virastossa/maassa esim. asvaltoitaisiin metsäteitä tai puretaan ja tehdään jo tehtyä päällystettä uudelleen että saadaan se varattu budjetti käytettyä, jottei sitä ensi kaudella pienennettäisi.

Aina kun oma tarpeellisuus on todistettava jollakin tavalla tilanteessa jossa sitä ei tosiasiallisesti ole. Toki asvaltin levittäminen on rationaalista toimintaa tilanteessa, jossa se määrärahojen käyttämättä jättäminen ns. kostautuu.

Moiset pilkkusäännöt ovat myös yksi osoitus siitä, että valtio vain pikkuhiljaa ottaa kontolleen perheen tehtäviä ja hoitaa niitä juuri sellaisella ammattitaidolla jota komiteoilta vain voi odottaa.

Kotoisena oppikirjaesimerkkinä se YHT.VETA_Impulssiryhma@vero.fi osoite, johon asiantuntikomitea päätyi verovilpin paljastamiseksi.

Sen mitä julkishallinnon kanssa olen asioinut, niin olettaisin että tuohonkin em. saavutukseen kului noin 7 kuukauden jakso, jonka aikana vedettiin useita tuntikausien suunnittelupalavereita ja kymmeniä kuppeja kahvia ja pullaa ja jossa istui niitä "Ei minulla tässä kummempaakaan tekemistä ole, niin istun sitten tässä palaverissa" virkahenkilöitä.

Ja niillä palkoilla ja etuisuuksilla ei taida paljon haitata vaikka homma naurettavaksi menisikin, tuleehan siinä varmaan sitten joka tapauksessa hekoteltua aina palkkakuittia tavatessa.

Ja mikäli katsoo mitä tuolla isomman lätäkön toisella puolellaa tapahtuu, kuten itse olen hieman oppinut tulevaisuutta ennustamaan tiettyjen liikehdintöjen suhteen, niin tällaiset serpentiinijutut ovat vasta lievää alkusoittoa ja tiedossa on entistä infantiilimpaa kohtelua.

Odotan puoliksi kauhulla ja puoliksi mielenkiinnolla milloin tännekin saadaan tuotua mm. safe space ajattelu esimerkiksi tyyliin ensiapuhenkilökunta päivystämään vaikka puhetilaisuuksiin jos oletettavissa että joku puhuja käyttää häiritseviä sanoja tai hänen viestinsä on muuten sellainen, että herkimmät kuulijat alkavat hyperventiloida ja tarvitsevat kriisiapua tai vaikka pörröisen hoitoeläimen halittavaksi että pahin menee ohi.

Ja se että jo yhdenkin närkästyneen ihmisen valitus aiheuttaa toimenpiteitä valtiollisella taholla, oli kyse kuinka mitättömästä asiasta tahansa ja vaikka ne 99.98% muista olisivat oikein tyytyväisiä. Mutta tämähän tuntuukin jo todellisuudelta.

- lihapuhe

buuri johannesbuurista said...

Pikkupoikana kytättiin Männikössä, kun oululaiset ajoi Rokualla juhannusjuhlille. Rautatien ylikäytävän takana oli iso mutka ja aina pari oulaista veti mutkan suoraksi ja auton katolleen.

Sitten, kun ambulanssi oli vienyt potilaat piirille ja pöly hälventynyt, menimme tutkimaan autot. Hansikaslokerosta löytyi yleensä rahaa ja kondoomeja.

Niitä kondoomeja puhalleltiin, kun ei koskaan saatu ilmapalloja vapuksi. Vesisotaan ne ei soveltuneet, kun niihin meni litrakaupalla vettä ja eivät tahtoneet mennä rikki (ehem, sitten isompana oikeassa käytössä useampikin meni rikki, ehem).

Siltä ajalta nähtiin ensimmäisen kerran musta kondoomi - BlacK Jack.

Täällä on pieni panimo, tekee hyvää graft beeriä: "Jack Black"
http://www.jackblackbeer.com

Aina missä tahansa, pyydän tarjoilijalta tai baarimikolta "black jack":a. Eikä ne ymmärrä... "what". Perhanan oululaiset, kun ajoivat mettään.

Cheers!

Becker said...

Piti oikein istahtaa, kun tajusin miten suuriin vaaroihin olen monilapsisen perheen jäsenenä nuorempana joutunut.

Ihme, että yleensä elän. Kaikki nuo ilmapallot, serpentiinit, vappuhuiskut ja kuminauhoilla varustetut paperihatut. Luoja.....

Nytkin vietin vapun ihan selvin päin ilman minkäänlaista vaarallista rekvisiittaa. Verhojen välistä kurkistelin millaisille vaaroille naapurit ja heidän lapsensa altistivat itsensä.

Mikäli Vappuna aikoo hankkia juhlaan liittyvää krääsää, niin pitää pukea päälleen tukevat haalarit. EU-säännöt täyttävät turvalasit ja kuulosuojaimet. Niinikään metallivahvisteiset turvakengät olisivat aiheelliset ihan vaan varmuuden vuoksi. Turvakäsineet ehdottomasti jopa senkin vuoksi, että ne käsissä ei pysty puhaltmaan ilmapalloja.

On lohdullista tietää, että 18-vuotias on jo henkisesti tarpeeksi kypsä käsittelemään paukkuserpentiinejä, sillä sen ikäinenhän saa jo äänestääkkin (valitettvasti).

Olen elämäni aikana joutunut töitteni vuoksi olemaan tekemisissä valtion virkamiesten kanssa ja on todettava, että tuloksellisin tapa lähestyä heitä on ns. hattu kourassa ja hieman alamaiseen tyyliin. Mutta ei liian huomiota herättävästi. Virkamiestä puhuteltaessa pitää yehdä itsestään vähän tyhmemmän mitä on, sillä juuri tuosta asenteesta vm. nauttii.
Virkamiestä ei rahalla lahjota, sillä siitä hän loukkaantuu. Valtion virkamies on lahjomaton.

Hän saa kaiken ammatissaan tarvittavan tyydytyksen hallintoalamaisen kyykyttämisestä.

Yrjöperskeles said...

Tervehdys Soomepoisille Eestist, Jaassulle, Oinomaokselle, Castorille, Taisteluvälineupseerille, Lihapuheelle, Buurille Johannesbuurista ja Beckerille & kiitos kommenteistanne.

Soomepois Eestist: Virkakoneistossa kun olen pitkään ollut itsekin, niin kyllä tietynlainen ajatus kansalaisten aivottomuudesta siellä asustaa, vaikka ei se tietysti koko totuutta selitä. Tietty oman egon kohentaminen viran ja sen suomien valtuuksien turvin kuuluu kuvioon myös. Tulisi muuten muistaa, että virkamies on ihan samanlainen törppö kuin kaikki muutkin, eikä myönnetty virka muuta ajatuksen kulkua yhtään liukkaammaksi. Täydellistä kontrollia haluavia varmankin on, mutta suurimmalla osalla ei riitä mielikuvitus niin laajaan asiaan, vaan he keskittyvät oman tonttinsa korostamiseen.

Jaassu: Kokemuksen puolesta voisin todeta, että häijyimmät tapaukset löytyvät siitä suunnasta.

Oinomaos: Totesin juuri Soomepoisille Eestist, että ” täydellistä kontrollia haluavia varmankin on, mutta suurimmalla osalla ei riitä mielikuvitus niin laajaan asiaan, vaan he keskittyvät oman tonttinsa korostamiseen” ja tuo MTA/MTI-oppisi kuvaa sitä hyvin osuvasti.

Castor: Lisäksi moni virkamiessetä saisi kasvattaa itselleen munat.

Taisteluvälineupseeri: Täähän lähentelee täydellisyyttä. Enää siis ei voi kerätä talkootyönä roskia tien vieruksista, jos talkooporukassa ei ole 200 euron tieturvakurssia suorittanutta tyyppiä. Siunatkaamme virkavaltaa, joka estää ennakoivalla toiminnallaan kymmenet roskankeräyskuolemat tulevaisuudessa.

Lihapuhe: Kuvasit hyvin tarkkaan sen kokemuksen, mitä minullakin on julkishallinnosta. Ei tuohon oikeastaan mitään lisättävää, muuta kuin se, että tuo ”safe space”-systeemi oli minulle uutta. Haiskahtaa siltä, että se vielä rantautuu näillekin selkosille.

Buuri: Muistanhan minäkin, kun nulikkana tuli ihmeteltyä jostain saatua kortonkipakettia ja mietittyä, että mitähän näilläkin pitäisi tehdä. Selvisihän sekin sitten aikanaan. Kiitos olutvinkistä.

Becker: Kyllä tässä omaa hengissäsäilymistä ihmettelee itsekin. Haalareista tuli mieleen, että vappuna erottaa työmiehen siitä, että niillä nimenomaan ei ole haalareita päällä. Paukkuserpentiineistä voi todeta, että on harmi, ettei armeijaan enää voi hakea vapaaehtoisena 17-vuotiaana. Siitä saataisiin aikaan hyvä paradoksi: 17-vuotias pioneeri voi palveluksessa räjäyttää tellun ja lisukkeena 20 kilon hävityspanoksen, mutta lomilla hän ei saa paksauttaa paukkuserpentiiniä.

buuri johannesbuurista said...

Tuosta virkakyöstistä mulla on pari kokemusta, jos ei kolmetoista.

1) Rosendahl cirkka -88. Lipiäisen yritysjohtamisen kurssi tms. Vieressä istuu valtion virkamies ruskeassa vakosamettipuvussa. Ja p*lke Lipiäinen laittaa sen mulle pariksi ryhmätyöhön - jonka sitten jouduin yksin tekemään ja esittämään. Tää jätkä vaan luki sanomalehteä. Siltä ei saanut saa irti eikä älykästä vastausta peperiin. Oli se varmaan ylioppilas ja yliopiston käynyt, ei se varmaan muuten olisi ollu virkamies.

2) Oltiin pokien kanssa risteilyllä ja tuotiin maahan lasti. Niin V*ddu virkakyösti narautti yhden kaverin jonosta (se oli sille kateellinen ja sillä oli kauinoja). Me kaikki käveltiin vihreetä linjaa ihan niinkun mitään, niin tää paska juoksee ja huutaa tullimiehelle, että "tuolla on, tuolla on".

Ja se paska on nykyään veläkin joku virkamies, kohta eläkkeellä. Jos se mut olis narauttanut, olisin tappanut sen. Hyi helevetti.

Ja monia muita, sairaita kateellisia psykopaatteja, byrokraatteja, selkään puukottajia, pirullisia narsisteja paskiaisia.

Hyi hitto, oikein selkäpiitä karmii, kuin muistelee.

////////////

No, onhan siellä alemmassa portaassa hyväsydämmisiä veikkoja kuten Ykä! Ei nyt kaikkia lyödä samalla kertaa.

LW said...

"Safe space" -ajattelusta varsin hyvä New York Timesin artikkeli täällä:

http://www.nytimes.com/2015/03/22/opinion/sunday/judith-shulevitz-hiding-from-scary-ideas.html?emc=edit_th_20150322&nl=todaysheadlines&nlid=58186502&_r=2

Jutussa mainittiin Brownin yliopiston järjestämä väittelytilaisuus kahden feministin välillä, joista toisen tiedettiin suhtautuvan kriittisesti "rape culturen" käsitteeseen (ja tuossa muuten toinen tänne epäilemättä kohtapuoliin rantautuva kuningasidea). Koska tällaisen vihapuheen kuuleminen saattaa olla niin traumatisoivaa ja "triggeröivää" esineellistävän mieskatseen yms. raiskauksen kohteeksi joutuneille naisille, tähän varauduttiin seuraavalla tavalla:

"The safe space, Ms. Byron explained, was intended to give people who might find comments “troubling” or “triggering,” a place to recuperate. The room was equipped with cookies, coloring books, bubbles, Play-Doh, calming music, pillows, blankets and a video of frolicking puppies, as well as students and staff members trained to deal with trauma. Emma Hall, a junior, rape survivor and “sexual assault peer educator” who helped set up the room and worked in it during the debate, estimates that a couple of dozen people used it."

Kyse ei siis ollut lastentarhan leikkihuoneesta, toisin kuin kuvauksen perusteella voisi kuvitella, vaan yliopiston tiloista. Vaikka 60-luvun radikaaleista voikin sanoa kaikenlaista, ja suurin osa siitä ei ole kovin myönteistä, niin ainakin USA:ssa he kamppailivat mm. sen puolesta, että yliopistojen "in loco parentis" -oikeudesta päästäisiin eroon, ja heitä kohdeltaisiin aikuisina. Nyt radikaalit näköjään vaativat, että yliopistojen hallinto on heille lempeä äiti, joka pitää lapsistaan huolta ja halii, jos tulee paha mieli.

Yrjöperskeles said...

Tervehdys Buurille Johannesbuurista ja LW:lle & kiitos kommenteistanne.

Buuri: Luulen, että kohdassa yksi selvisit huomattavasti helpommalla, kun nimenomaan teit kaiken itse. Jos tyyppi olisi osallistunut ryhmätyöhön, olisi touhu todennäköisesti ruvennut pahasti takkuamaan. Kohdan kaksi tyyppi olis kieltämättä ansainnut turpaansa. Toivottavasti jossain vaiheessa sai.

LW: Täytyy sanoa, että tuo pistää jo sanattomaksi. Onko yliopistokoulutus tullut siihen pisteeseen, että se alkaa taannuttaa parikymppisiä ihmisiä takaisin viisivuotisiksi?

Anonymous said...

ja jatkumoa:

http://yle.fi/uutiset/artisti_maksaa_katusoitossakin_-_teosto_kiinnostunut_soittoluvista/7967524

Näitä ja vastaavia on joka viikko tai milteipä päivittäin luettavissa eli ei tarvitse ihmetellä kansantaloutemme romahdusmaista tilaa. Näitä "ohjesääntö on järjen korvike" toimittelevia virkamiehiä kun laittaisi tuottaviin töihin (esim käpyjä keräämään ja talvisin lumenluontiin) niin kokonaisvero- ja etenkin v'''tusaste laskisi maassamme huomattavasti.

-Tvälups-

Anonymous said...

Nyt ollaan taas absurdiuden raja-arvoilla:

http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1430534273440.html

Antti said...

Kun nykyään vitsit ja katseet tuottavat tuskaa, niin ammattisotilas on ihmeissään: Trauma

Hesarin pääkirjoitus kauhistelee vitsikirjaa vuodelta 1986. Mihin tässä vielä joudutaankaan. Meillä menee selvästi liian hyvin, kun ei ole tuon suurempia murheita Hesarin mielestä. Timo Vihavainen kirjoittaa, miten Neuvostoliitossa ei voinut kertoa vitsejä, kun kaikki oli niin hyvin. Ei ollut aiheita.

Jos kehitys kehittyy tähän malliin, niin kohta ei voi keskustella kuin säästä ja ehkä lätkästä, kaikki muu on vihapuhetta.

Yrjöperskeles said...

Tervehdys Taisteluvälineupseerille, Anolle ja Antille & kiitos kommenteistanne.

Taisteluvälineupseeri: ”Ohjesääntö on järjen korvike” on kyllä hyvä määritelmä tälle hulluudelle. Sinänsä voisin kyllä vaatia katusoittoluvan niille haitariaan kiduttaville eteläeurooppalaisille mustalaisille, mutta ehkä sitä lupaa voisi kutsua ennemminkin nimellä ”akustisen ongelmajätteen tuottamislupa”.

Ano: Tai itse asiassa mennään sen rajan yli, että heilahtaa. Tämä oli varmaankin vuoden paras kimppasyyllistäminen, mutta en tartu täkyyn enkä syyllisty. Jos toimittaja mieltää olleensa osallisena jonkun pikkutytön hukuttamisessa, niin ilmoittautukoon poliisille ja tunnustakoon rikoksensa. Ja jättäköön muut rauhaan.

Antti: Kyseinen sotilas kertoo hyvin osuvasti, että on traumoja, mihin on oikeat syyt ja sitten näitä itse kehitettyjä traumatisoitumisia, joissa itsetraumatisoituja traumaantuu vielä lisää, kun häntä ei oteta vakavasti. Tuohon hesarin pääkirjoitukseen tutustuin Hommaforumilla. Toimittaja ottaa itselleen melko suuret valtuudet, kun hän osaa kertoa, mikä koko kansaa naurattaa ja mikä ei. Minua naurattaa edelleenkin ne vanhat, tyhmät ja asenteelliset vitsit. Tuollaisen tiedostavan toimittajan tiedostavassa unelmamaailmassa vitsejä ei voisi kertoa minkäänlaisia, koska oletusarvona on, että niistä joku saattaa kumminkin loukkaantua.

Ei lätkästäkään muuten puhua saa. Sehän herättää kansallismielisiä tunteita ja siitähän on vain yksi porras vihapuheeseen ja polttouuneihin.

Castor said...

Varoitus: mies laulaa isänmaallisen laulun, ihan oikea MIES: https://www.youtube.com/watch?v=-PDy8v8_z2g

Yrjöperskeles said...

Kiitokset Castorille linkistä. Laitetaan samalta mieheltä Vanhan Jermun Purnaus, jonka idea elää vieläkin:

https://www.youtube.com/watch?v=jTc2ydjGCv0

Anonymous said...

Ykälle, Tapsalle ja Vanhalle Jermulle syvä arvostus ja kunnioitus. Kiitos.

Yrjöperskeles said...

Kiitokset sinullekin, Ano.

Anonymous said...

Hyvä kapitalisti on sentään tuonut vuonna 2013 ne aidot ja oikeat "merkkarit" takaisin.

http://www.iltalehti.fi/ruoka/2013013016615968_ru.shtml

Yrjöperskeles said...

Tervehdys, Ano ja kiitos vinkistä. Täytyypä hankkia noita ja muistella menneitä.