YHDEKSÄS YMMÄRRYSHARJOITUS

eli hieman epäpoliittista tuumailua vapun tienoilta

Vaikka itse virkakoneiston kuuliaisena jäsenenä luotankin järjestelmään noin 104,78 %:sesti ja olen vakaasti sitä mieltä, että jos (ja tämä ehdottomasti konditionaalissa) järjestelmämme tekee virheitä, niin se tekee niitä vain noin 1 – 2 kertaa per geologinen aikakausi. Tämä (mahdollinen) virheitten tai ylilyöntien määrä ei riitä kyseenalaistamaan virkamieskoneiston täydellisyyttä ja onhan sillä joka tapauksessa varaa käydä asioista oikeutta maailman tappiin saakka, joten virkakoneiston arvostelu on virkamies-Yrjön näkökulmasta yleensäkin vain persaukisten kansalaisten katkeraa pelleilyä.

Siviili-Yrjö, however, on aika ajoin kuitenkin varovaisempi ja epäilevämpi, vaikka peruslähtökohdaltaan hänkin on melko kuivahko, paperinhajuinen, huumorintajuton, mielikuvitukseton ja sääntöjä sekä ohjeistuksia tarkasti noudattava mölkerö. Mutta, johtuen varmaankin siitä, että olen tutustunut pelättyihin vihakirjoittajiin, on minullakin aika ajoin käynyt kylässä Epäilyksen Piru. Se on ihan mukava tyyppi muuten, ei sitä tartte pelätä.

Blogin kommentoija Ink Visitor (kiitos, Ink) lähetti minulle sähköpostilla Talouselämä-lehden uutisen, joka kertoo siitä, kuinka valtio ohjeistaa ihmisiä puhaltelemaan vappupalloja. Virkamiesminäni ajattelee, että tällaiset ohjeistukset ovat ehdottoman välttämättömiä, ja ne olisi tullut tehdä jo aikaa sitten. Eihän siitä mitään tule, jos ihmiset ilman ohjeistusta puhaltelevat niinkin vaarallisia asioita kuin ilmapalloja. Ehkä sitten olisimme pelastaneet Suomen 1970-luvun järkyttäviltä joukkoilmapallokuolematragedioilta, jotka virkakoneisto on onneksi salannut, ettei aiheutuisi yleistä levottomuuta ja suoranaista hysteriaa. Virkamiehen näkökulmasta ohjeistukset ovat erittäin järkeviä ja perusteltuja, kuten esim tämä:

Älä puhalla ilmapalloa liian täyteen, sillä se saattaa räjähtää puhaltajan kasvoille aiheuttaen pahimmassa tapauksessa silmävamman. Kiinnitä tähän erityisesti huomiota muotoilmapalloja täytettäessä. Turvallisin tapa täyttää ilmapallo on käyttää ilmapallopumppua. Noudata pakkauksen ohjeita pallon maksimikoosta.

Erityisesti virkamiesminääni hivelee termin ”saattaa” käyttö. Konditionaali antaa säätelyyn ja siihen liittyvään etukäteisjossiteluun rajattomat mahdollisuudet. Suorastaan hirvittää se valvomaton ilmapalloanarkia, missä mekin nulikat 1970-luvulla elimme. Iskä heitti meille pussillisen ilmapalloja ja ei muuta kuin puhaltelemaan. Ei pumppuja, ei viranomaisvalvontaa, eikä edes vanhempien valvontaa. Jos silloin olisimme tienneet meitä uhkaavasta suuresta onnettomuusvaarasta, meille olisi todennäköisesti käynyt huonosti. Voi sanoa, että pelkkä tietämättömyytemme pelasti meidät suurelta vaaralta, jota emme siis onneksemme tienneet, mutta läheltä piti, voi perskeles.

Hieman kyynisempi siviiliminäni tosin muistelee erityisesti niitä vappupäivän aamuja ja miettii, että jos edellisenä iltana aikuisten limpparia ottanut isukki olisi joutunut aamulla puhaltelemaan parikymmentä ilmapalloa lisää, olisi siinä ehkä ollut kyseessä mahdollinen vaaratilanne yleisen olotilan perusteella, mutta miksipä hän olisi palloja puhallellut. Me nulikat puhalsimme pallot ja iskä puhalteli muuten vaan. Silloin meinaten lähdettiin katsomaan vappumarssia, oli olo mikä hyvänsä. Palataanpas virkamiesminääni ja jatketaan ohjeistuksen seuraamista:

Säilytä täyttämättömät ilmapallot pienten lasten ulottumattomissa, äläkä jätä rikkinäisiä palloja lojumaan lasten saataville. Tyhjistä ja rikkinäisistä ilmapalloista voi aiheutua suuhun laitettaessa tukehtumisvaaraa pienille lapsille.

Tässä voi palata jälleen siihen 1970-luvun ilmapalloanarkiaan, jossa meidän pienokaisten henki ja elämä olivat jatkuvalla veitsenterällä. Turvallisuudestamme täysin piittaamattomat hulttiovanhempamme eivät ymmärtäneet olevansa tekemisissä tuliaseisiin verrattavan vaaratekijän kanssa, vaan jakoivat meille näitä täyttämättömiä ilmapalloja asiaa sen kummemmin edes harkitsematta.

Eikä puhjenneen ilmapallon aiheuttamaa tukehtumisuhkaakaan otettu vakavasti, vaan pallonjämä siivottiin pois kun ehdittiin. Kukaan meistä ei kylläkään tukehtunut noihin pallonjämiin, mutta joku olisi saattanut tukehtua, joten kyllä virkakoneiston ohjaus on tässäkin paikallaan. Ja helvetistäkö sen tietää, jos ilman viranomaisohjeistusta toimivat ajattelemattomat mukulat roudaavatkin niitä ilmapallonjämiä ämpärillisen jonnekin pikkulapsen kehtoon julmaa kuolemanvaaraa aiheuttamaan?

Virkamiesminäni toteaa, että kyllä virkakoneisto on tässä asiassa noudattanut huomattavaa ennalta viisautta. Samanlaista kuin silloin aikanaan, kun nöösipoikien suosikkien eli merirosvorahojen kokoa pienennettiin tukehtumisvaaran takia. Kenenkään ei varsinaisesti tiedetty tukehtuneen, mutta näin olisi saattanut käydä.

Siviiliminäni tosin aika ajoin saattaa tuumia, että onkohan virkakoneistolla nyt hieman epäselvää se, että käsitelläänkö tässä ilmapallon puhaltamista vaiko esmes raskaan dumpperin renkaan paineistamista, mutta virkamies-Ykä toteaa siihen kuivasti, että älä sinä haasta horinmummoa ja jatkaa, että eihän nykyinenkään systeemi vielä takaa täyttä ilmapalloturvallisuutta. Turvallisuus- ja valvontaketjuhan tosiasiassa katkeaa sillä hetkellä, kun kauppa on suoritettu ja kuluttaja poistuu kotiinsa tyhjien ilmapallojen kanssa tekemään ties mitä valvomattomia hirveyksiä.

Ensinnäkin ilmapallot tulisi ilman muuta nimetä juuri siksi, mitä ne tosiasiassa ovatkin, eli kumi-ilmaräjähteiksi (rubber-air explosives) ja niiden täyttäminen tulisi ehdottomasti tapahtua jo kaupassa asianmukaisen kumi-ilmaräjähteiden ohjaus-, opastus- ja valvontakurssin käyneen henkilön toimesta. Samoin olisi huolehdittava näitten vaarallisten tuotteitten turvallisesta kotiinkuljettamisesta ja tuotteita myyvä kauppa olisi velvoitettava vuokraamaan asiakkaille muovihäkillä varustettuja peräkärryjä, joissa kuljetus voisi tapahtua vaaraa aiheuttamatta. Oikeastaan tulisi vielä kouluttaa kumi-ilmaräjähteiden sisustusvalvojasuunnittelijoita, jotka asettelisivat ilmapallot asiakkaiden koteihin turvallisesti, ja väriyhdistelmiltään rauhoittavalla tavalla vaikuttavasti.

Kieltämättä virkamies-Ykä todisti siviilimeikäläiselle, että vielä ollaan ohjeistetun turvallisuuden tiellä kuljettu vasta kiviset, tai tässä tapauksessa kumiset ensiaskeleet joten piruakos minä tässä sen enempää asiasta mutisen. Siirryn sen sijaan seuraavaan erinomaiseen vapputurvallisuusohjeistukseen eli paukkuserpentiineihin. Tämä video havainnollistaa lukijalle, kuinka vaarallisesta räjähteestä on kysymys.

Käytä harkintaa paukkuserpentiinien käytössä erityisesti pienten lasten seurassa.  Paukkuserpentiini on tavallisen serpentiinin tavoin värikästä nauhaa, mutta paukkuserpentiinit luokitellaan Euroopassa ilotulitteiksi ja niiden käyttö on kielletty alle 18-vuotiailta.

Paukkuserpentiineistä lähtee purkautuessaan huomattavan kova ääni ja niistä irtoaa pieniä osia, jotka voivat olla vaarallisia pienille lapsille.

Onhan selvää, että jos ikärajaksi on ihan Euroopassa määritelty 18-vuotta, niin tottahan meilläkin on seurattava perässä. Muutenhan heräisi epäilys, että mitähän ne, jotka eivät ole meistä koskaan kuulleetkaan, mahtaisivat meistä ajatella jos meistä joskus kuulisivat. Siviiliminäni on tosin harrastanut ikänsä metsästystä ja ampumista ja palvellut vielä kaiken lisäksi kenttätykistössä ja sen perusteella saattaisi nousta esille kysymys tuosta paukkuserpentiinin ”huomattavan kovasta äänestä”, mutta ennen kuin ehdin esittää sen, puuttuu virkamiesminäni peliin ja huutaa:

- Ja pidähän sinäkin saatanan raappahousujätkä turpasi kiinni ja säästä ajattelu niille, joille se on leiman ja allekirjoituksen mukana sertifikoitu! Muista, että minä synnyin vasta silloin kun sinä olit jo reilusti päälle parikymppinen, mutta kunnia siitä ei kyllä kuulu sinulle, koska sinä nilkki meinasit tappaa minut niillä pentuna ampumillasi kiinanpommeilla ja tykinjytkyillä, jotka olivat sen verran jytyjä, että ne luokiteltaisiin tänä päivänä raskaiksi pioneerikäyttöön tarkoitetuksi sotilasräjähteiksi! Äläkä ala lässyttämään siitä, että ei teidän nulikkaporukasta ketään kuollut eikä edes satuttanut itseään! Olisi kumminkin saattanut kuolla, ja sen, mitä saattaa tapahtua, määrittelee kuitenkin titteli, eikä mies. Sivistysvaltiossa tässä kumminkin eletään. Ja titteli määrittelee, että paukkuserpentiini on erittäin vaarallinen. Pitäköön mies suunsa kiinni, kun titteli puhuu.

Johon siviiliminä toteaa, että näinhän se on. Mihinkähän siinäkin jouduttaisiin, jos ihmisten mielipidettä kysyttäisiin. Vaikkapa haittamaahanmuutosta. No, antaa sen aiheen olla, ettei taas sortuisi viha-ajatuksiin. Täytyy mieluummin tarkastella sitä, kuinka ajattelemattomia kansalaisia suojellaan vappuna viranomaisten toimesta loukkaantumisen kivulta ja kauhulta sekä kuoleman kavalankylmiltä kalmankourilta. Ja suojeluahan löytyy. Meinaan ne serpentiinit. Ihan paperisemmoset. Ilman mitään paukkuja. Niitä, joita siviili-Ykä viskeli sinnetänne mielin määrin jo pikku-Ykänä. Viisivuotiaana varmaan. Vissiin nuorempanakin, mutta kun ei ihan varmasti muista. Nykyisin todetaankin sitten, että ne eivät enää sovellukaan alle 14-vuotiaille.

Kun juttua tarkemmin tavailee, niin huomaa, että kyse on EU:n säännöksistä ja siitä, että koska serpentiiniä ei ole merkitty leluksi, vaan ”Party-tuotteeksi” sen ei tarvitse läpäistä Euroopan komission Leluturvallisuusdirektiiviä (2009/48/EY).  Näin ollen se ei sovellu alle 14-vuotiaille, vaikka ennen EU-direktiiviä se on soveltunut ihan kenelle tahansa. Helposti voisi todeta, että kun ajattelu loppuu, niin direktiivi alkaa. Siviili-Ykää pistää kyllä mietityttämään, että mitähän niin erinomaista tässä leluturvallisuusdirektiivissä oikein on, kun noita serpentiinejä ei voitu sinne viedä leimaa saamaan? Onko se sitten niin kallis? Vai voisiko serpentiinissä olla joku yllättävä vaaratekijä, jota tavallinen kansalainen ei hoksaa ilman virkakunnan ohjeistusta? Mitäs virkamies-Ykä on mieltä?

- Niin no, äkkiseltäänhän tää tuntuu tietysti vähän omituiselta, mutta onhan se mahdollista, että joku mukulaporukka saattaa aikansa kuluksi ruveta punomaan serpentiineistä semmosta paksua puotinarua ja saattaa saada päähänsä ruveta leikkimään hirttämistä ja sitten  saattaa käydä niin, että se naru kestääkin ja leikki onnistuu. Ja tietysti jos serpentiinistä punoo tarpeeksi paksun ja  sanotaanko nyt tommosen parikymmentä senttiä pitkän tötsän, tunkee pölynimurin putken kurkkuunsa ja avittaa sitä tötsää sitten siinä putkessa harjanvarrella eteenpäin, niin saattaahan siinä tukehtua. Pitäisiköhän oikeastaan tehdä ohjeistus, että vapun aikana pölynimurin putket ja harjanvarret tulisi siirtää lapsilta suojattuun lukittuun tilaan? Mutta, joka tapauksessa saattaa olla, että siviili-Ykä unohtaa sen ehkä olennaisimman kohdan.

Jaa, mikäs se on, minä siviili-Ykänä tuumailen.

- No mikäli joka helevetin hilavitkutinta ja kaikkia mahdollisia kuviteltuja tai vielä kuvittelemattomia asioita ei käytettäisi jumalattoman virkamiestutkinta- ja turvallisuustarkastusmyllyn läpi, niin siinähän saattaisi käydä niin, että suuri määrä eurooppalaisia virkamiehiä joutuisi työttömäksi.

Tuo on muuten totta. Ja sehän olisi maanosallemme suurempi tragedia kuin vaikka Dresdenin pommitus. Nyt siviili-Ykäkin alkaa ymmärtää. Turvallisuudestahan tässä on kyse. Virkamiesten uraturvallisuudesta. Eivät tavalliset ihmiset tarvitse jatkuvia sääntöjä kaikkiin mahdollisiin asioihin ja itsestäänselvyyksien hokemista virkakoneiston nimissä. Virkakoneiston tietty osa itse tarvitsee sitä. Kun eihän se muuhun pysty. Kun se ei itse pysty tekemään, se pystyy sentään vaikeuttamaan toisten tekemisiä ja siten todistamaan itselleen olemassaolonsa oikeutuksen. No, eiköhän tästä joudakin jo nukkumaan. Niin siviili- kuin virka-Ykäkin.

No siviili-Ykä vielä tässä moi! Virkamies-Ykä simahti jo. Se kun joutuu ajattelemaan niin paljon ajatuksia, joita toiset virkamiehet pakottaa sen ajattelemaan tai ainakin papukaijana toistamaan, niin se väsyy paljon nopeammin. Niin sen minä halusin vaan vielä sanoa, että eivät kaikki turvallisuusohjeistukset ole suinkaan pahasta. Niinpä ajattelin tehdä teille yhden, joka on tuossa alla kuvaversiona. Sitä voi käyttää tarvittaessa ja asettaa paikkoihin, joissa siitä voi olla hyötyä. Nyky-Suomessa siitä kun tuppaa olemaan hyötyä aina päivä päivältä enemmän. Ja niin vielä, hyvää alkanutta toukokuuta kaikille.