Elettiin
Reunansyrjän kylässä joskus 2020-luvun alkupuoliskolla. Marraskuinen ilta oli
juuri niin pimeä kuin sillä yleensä on tapana olla niillä vuoden synkimmillä
hetkillä jolloin ensilumi ei ollut vielä tullut antamaan talvista vaaleuttaan
pimeään ja pikkuhiljaa routautuvaan maahan. Erään yksinäisen omakotitalon
pihalla oli lähes yhtä lailla pimeää, sillä lähimmät katuvalot olivat vieressä
sijaitsevan mäen takana eivätkä näkyneet tontille. Pientä valoa sentään kajasti
suljettujen sälekaihtimien takaa sekä pihassa sijaitsevan grillikodan pienistä
ikkunoista sekä savupiipusta josta lenteli jatkuvasti iltaiseen pimeään
kipinöitä. Taisivat poltella siellä närepuuta, kun noin paukkuu.
Närettähän
se oli. Jostain aikaisemmasta hakkuun jälkeisestä rankasavotasta kerättyä.
Kodassa istuva mies lisäsi tulisijaan muutaman klapin lisää. Antaa hänen
paukkua. Kodassa oli kyllä hyvä tulipelti. Tuli lämmitti kotaa mukavasti. Vieressä
istuva nainen katseli mielissään hiljalleen kun ahne tuli otti vallan uusissa
puissa. Puita lisännyt mies tunnettiin nimellä Esko Kytömäki ja hänen
vierellään istuva nainen oli hänen vaimonsa Liisa. He pitivät löylytaukoa tässä
kodassa. Molemmat olivat 58-vuotiaita melko tuoreita pitkäaikaistyöttömiä. Sen
lisäksi Esko oli hiljattain tuomionsa lusinut linnakundi, vaikka molemmat
tunnettiinkin näillä selkosilla perirehellisinä ja luotettavina ihmisinä.
Nykyisin sillä ei vaan ollut aina niin suurta merkitystä.
Vielä
puolitoista vuotta aikaisemmin Esko oli ollut ammattikoulun opettaja
naapurikunnassa Naakkamossa. Tai eihän oikeastaan mitään Naakkamon ja
Reunansyrjän kuntia enää ollut, olipahan vain suuren Radanvarsikaupungin
reuna-alueita. Naakkamossa oli kuitenkin vielä toimiva ammattikoulu ja olihan
siellä terveyskeskuskin jossa Liisa puolestaan oli työskennellyt
sairaanhoitajana vuodeosastolla. Molemmat olivat olleet kokeneita ja pitkän
uran tehneitä pidettyjä ammattilaisia eikä heillä itsellään ollut mitään
tarvetta lopettaa työtään.
Työurat
loppuivat muitten syitten vuoksi. Esko oli ollut opettajantyönsä lisäksi myös
julkinen väärinajattelija, nimimerkin takana toiminut sellainen. Hän oli
pitänyt jo 2010-luvun alusta blogia jossa hän arvosteli voimakkaasti niin
maahanmuuttopolitiikkaa kuin julkisen virkakoneiston toimintaa. Blogi oli
saanut varsin paljon seurantaakin ja sen suosio lisääntyi edelleen, kun se meni
mukaan Yhdistyneen Kansalaiskanavan toimintaan. Samalla Esko tietoisesti oli
muuttanut itsensä nykyajan lainsuojattomaksi, sillä YKK:n myötä hänenkin
bloginsa määriteltiin hiljattain voimaan tulleen Lex Aron myötä niin Suomeen kuin
Euroopan Unioniin kohdistuvan informaatiovaikuttamisen ja hybridisodankäynnin
välineeksi sekä tietenkin rasistiseksi ja äärioikeistolaiseksi rikolliseksi blogiksi.
Sillä, että siinä esitetyt faktat pitivät paikkansa ei ollut enää merkitystä.
Suomessa oltiin varsin nopeasti siirrytty aikaan, jolloin faktat kumarsivat
ideologista luotettavuutta ja utopistista oikeaoppisuutta.
Esko
oli keskustellut siinä vaiheessa bloginsa jatkamisesta Liisan kanssa. Oli
tiedossa, että kärähtäneille väärinajattelijoille ei ollut tarjolla enää
pelkästään työn menettäminen, vaan ehdottomat vankeustuomiot olivat muuttuneet
käytännöksi. He olivat asiaa pohdittuaan päätyneet siihen, että ei ole mitään
järkeä lopettaa. Ei enää tässä vaiheessa. Se, mikä on verkkoon jo laitettu
riittäisi suvaitsevaiselle järjestelmälle tyypilliseen epäsuvaitsevaiseen
toimintaan joka tapauksessa. Ei katoaminen ja anteeksipyyntö enää auttaisi.
Jahdattaisiinhan hänen henkilöllisyyttään joka tapauksessa. Ja se taas ei ollut
edes Yhdistyneen Kansalaiskanavan tiedossa. Ei sitä oltu kyseltykään. Kyseessä
oli tyypillinen vastarintaliikeajattelu. Sitä, mitä ei tiennyt, ei voinut vahingossakaan
lärpätä.
Jollain
tavoin Eskon henkilöllisyys sitten kuitenkin paljastui. Saiko sen selville joku
poliisin viharikostutkija vaiko joku siitä tuhatpäisestä vapaaehtoisten
avustajien laumasta, niistä feminiitan perkeleistä. Yhtenä päivänä vaan Kytömäkien
pihalle ajoi peräti kaksi poliisiautoa, niin kuin oltaisiin jotain
vaarallisempaakin rikollista etsimässä. Poliisit ilmoittivat - sinänsä hieman
noloina, se näkyi miesten olemuksesta - että Esko pidätetään epäiltynä
vihakirjoittamisesta ja samalla hänen tietokoneensa ja aseensa takavarikoidaan.
Jos se ei onnistu hyvällä, niin siihen käytetään voimakeinoja. Esko ymmärsi,
että tässä tilanteessa ämpyily ei auta. Totesi hän sentään kumminkin:
-
Että ihan neljä kovakuntoista ja aseistettua poliisia hakemassa kuuttakymmentä lähestyvää
ukkoa. Mitä te oikeastaan olette etsimässä? Osama bin Ladeniako ehkä? No,
tuossa on asekaapin avain. Läppäri on tuolla työhuoneessa. Meinaatteks te
muuten pistää minut vielä rautoihinkin?
Sen
Esko oli heittänyt läppänä, mutta poliisin ilmeet paljastivat että läppä osui
kohdalleen. Esko huokasi, totesi väsyneen vittujoon, kääntyi ympäri ja laittoi
kätensä selkänsä taakse. Poliisi laittoi raudat ranteisiin. Esko totesi vielä:
-
Niin kuin varmaan näette, niin mulla ei ole jaloissa mitään vikaa. Niin että
kai minä sentään saan omin jaloin kävellä tuonne koppiautoon. Vai tartteeks
pistää vielä kaasua silmille, että protokolla täyttyy?
Ei
sentään tarvinnut. Kaksi poliisia talutti Eskon koppiautoon, toisen partion
miehistä yksi vei tietokoneen ja toinen asekaapista hirvikiväärin,
lintuluodikon, haulikon ja pienoiskiväärin. Selvää oli ainakin se, että Eskon
lailliset metsästykset oli sitten lopullisesti metsästelty. Kävi jatkossa
kuinka kävi, niin noita aseita hän ei enää koskaan näkisi. Aseita keräävä
poliisi näki tilannetta seuraavan Liisan ilmeen, eikä pystynyt vastaamaan
siihen vaan käänsi päänsä pois. Mieli teki pyytää tuolta naiselta anteeksi,
mutta ylemmältä taholta oltiin tehty selväksi että partiot ovat pidättämässä vaarallista
ajatusrikollista ja asenteen tuli olla sen mukainen. Eskon aseita partioautoon
vievä poliisi tuumi itsekseen että käsky tietysti oli käsky, mutta miksihän
hänestä tuntui siltä, että rikollisia tässä tilanteessa olivat nimenomaan
univormupukuiset miehet.
Kun
Eskoa kuskattiin kohti Radanvarsikaupungin poliisilaitosta hän mietti tulevaa.
Sinänsähän protokolla oli varsin selvä. Yleinen linja oli, että kärähtäneet
vihakirjoittajat saivat puolesta vuodesta vuoteen ehdotonta vankeutta ja koska
heidät tuomittiin rasistisista rikoksista, niin tuomio istuttiin uuden lain
mukaan kokonaisuudessaan. Sama oli edessä hänellä. Sitä ei välttäisi millään. Takavarikoidussa
tietokoneessa oli kyllä materiaalia, joka todistaisi hänen olevan YKK:n
bloggaaja. Onneksi siellä ei ollut mitään, joka vaarantaisi hänen
blogikollegoitaan. Siitä hän oli älynnyt pitää huolen. Koska Esko tiesi jo
etukäteen, että linnareissu on tulossa, niin hän päätti tehdä sen minkä muut
häntä ennen. Eli yksinkertaisesti pitäisi turpansa kiinni. Olihan koko potpurri
joka tapauksessa etukäteen sävelletty joten hänellä ei ollut mitään tarvetta
säestää tuota epävireistä kappaletta. Säveltäkööt syytteensä halunsa mukaan.
Hänet
vietiin pidätysselliin ja pidettiin siellä yön yli. Varmaankin pehmitettävänä.
Yksinäisyys ja epätietoisuus kieltämättä söi miestä, mutta hän osasi paeta
mielikuvitukseensa ja eli sellissä ne tunnit jossain muualla. Kaukana. Seuraavana
aamuna hänet haettiin kuulusteltavaksi. Kuulustelijana oli joku vähän päälle
kolmekymppinen naiskonstaapeli. Hän kertoi konstaapelille nimensä, osoitteensa
ja henkilötunnuksensa ja sen jälkeen ei vastannut ensimmäiseenkään kysymykseen.
Tuijotti vain konstaapelia silmiin. Konstaapeli sai varttitunnissa tarpeekseen
ja soitti miehet paikalle ja hänet vietiin uudelleen selliin, jossa hän oli jälleen
yön yli. Aamulla hänet vietiin saman konstaapelin kuulusteltavaksi. Hän ei
vastannut edelleenkään mitään. Eikä siihen ollut tarvettakaan, sillä
konstaapeli totesi:
-
Tämä kuulustelu on tarpeeton. Tietokoneeltanne on löytynyt tarpeeksi
raskauttavaa materiaalia tuomiota varten.
-
No viedäänkö minut linnaan saman tien, vai pääsenkö vastaamaan vapaalta?
-
Olette vapaa menemään kotiinne. Oikeudenkäynnistä ilmoitetaan myöhemmin. Ja
asenteenne ei ole ollut sellainen, että se millään tavoin auttaisi teitä. Se
tulkitaan raskauttavaksi asianhaaraksi. Ette osoita minkäänlaista katumusta.
-
Niin… yleensä katumusta vaaditaan sellaiselta, joka on tehnyt jotain
rikollista. Mitenkäs, konstaapeli, tunnetteko te tyydytystä työstänne?
Konstaapeli
ei vastannut. Esko palasi kotiinsa ja jäi odottamaan oikeudenkäyntiä.
Normaalisti kovin hitaat oikeuden pyörät olivat näissä tapauksissa huomattavan
nopeita.
-
Eiköhän lähdetä vielä ottamaan löylyt ja sitten pesulle. Kai me tänne tullaan
vielä istumaan senkin jälkeen?
-
Joo… mitäs me muutakaan… tässä sen kummempaa… ja tässähän viihtyy… laita
muutama puu, niin ei tuli kokonaan sammu.
Esko
laittoi tulen ruuaksi muutaman halon ja sanoi sitten:
-
Niin, en muistanut sanoa. Hösniäisen Väne soitti tossa päiväseltään. Siltähän
romahti se vanha ulkorakennus viime kesänä. Se sanoi, että me saadaan
ittellemme sieltä koko puutavara. Voidaan käydä siellä purkamassa lupia kyselemättä
ja Väne poikineen jeesailee kun luppoaikaa on. Ja Vänen traktorilla saadaan
puut tänne meille. Väne sanoi, ettei kysele maksua. Siellä on paksua
nelinelosta pölliä paljon seassa ja palaahan se lautakin. Laskeskelin, että me
saadaan siitä kahden talven polttopuut.
Liisa
pyyhkäisi hieman silmiään.
-
Kyllä… kyllä ihmiset ovat olleet täällä meille niin hyviä. Muuten tää olis ollu
kyllä ehkä liian raskasta…
Niinhän
kyläläiset olivat olleet. Kun Esko oli palannut poliisiasemalta hän oli pitänyt
aivoriiheä Liisan kanssa. Sabluuna oli sinänsä selvä. Lusimista tulee vähintään
puoli vuotta ja samalla tietysti loppuvat Eskon työt. Viharikollisen ei
julkinen sektori antaisi opettaa nuorisoa. Eikä viharikoksesta tuomitulle
tulisi edes liiton rahoja vaan tuomiota seuraisi suora tipahtaminen
peruspäivärahalle. Sen kestäisi sinänsä. Jos Liisa saisi pitää työnsä. Muttei
sekään ollut varmaa. Mutta sabluunan mukaan tulisi maksettavaksi korvauksia
henkisen pipin saaneille virkamiehille, poliitikoille ja median edustajille.
Plus tietysti oikeudenkäyntikulut. Aikaisemmissa tapauksissa oikeus oli
määritellyt summan juuri sellaisiksi, että syytetyille eli etukäteen
tuomituille annetut korvausvaatimukset kattoivat koko omaisuuden, ja ihminen
perheineen jäisi tyhjän päälle. Elämäntyöstä jäisi jäljelle vain se kuuluisa tuulen
huuhtoma perse. Niin tulisi käymään heillekin. Heillä oli velaton talo ja se
menisi ilman muuta. Edessä olisi muutto johonkin yksiöön Naakkamoon tai
pahimmassa tapauksessa Radanvarsikaupunkiin.
Mutta
sitten kyläläiset puuttuivat asiaan. Heti kun Esko oli päässyt pois poliisin
hoteista, heidän luokseen tuli muutama kyläläinen. Kaksi oli heidän
naapureitaan, yksi muuten vaan tuttava ja neljäs oli Rauno Rötvänen. Rauno oli
kylän suurin manttaalimies jolla oli satoja hehtaareita sekä viljeltyä että
metsää. Hänet oltiin pitkään tunnettu vannoutuneena kepulaisena, mutta
viimeisen parin vuoden aikana hän oli muuttanut mielensä. Ja hän kertoi
Eskolle, että yksi niistä mielen muuttamisen syitä oli juuri hänen bloginsa.
Rauno ehdotti:
-
Sehän on selvää, että teiltä viedään oikeudessa niin talot kuin tontit. Jos
sitä ei estetä. Mutta minähän vittu estän sen. Ehdotan seuraavaa. Teidän
omaisuuttanne ei olla vielä asetettu myynti- ja hukkauskieltoon. Mitäpäs jos
minä ostan koko roskan? En minä mahdottomia siitä pysty maksamaan, mutta ainakin
lähelle sitä, mikä sen markkina-arvo on. Ja sen jälkeen minä vuokraan tämän
talon teille. Verottaja tietysti kyttää asiaa, mutta ajattelin asian käytännön
puolen niin, että minä otan teiltä vuokraa viisisataa euroa kuussa, jonka
maksatte minulle verkkopankissa. Ja sitten kun käyn Naakkamossa, jossa lähin
pankkiautomaatti on, niin minä nostan sen saman viisisataa ja tuon sen summan teille
takaisin seteleinä. Silloin asia menee protokollan mukaan niin kuin pitääkin ja
se mitä minä teen käteisen rahani kanssa on minun asiani. Siihen ei
virkakoneisto pysty puuttumaan. Tietysti te vastaatte talon muista
kustannuksista itse. Myyntivoittonne menee tietysti korvauksiin, sehän on
selvä, enkä minä sille minkään voi. Mutta saatte jatkossakin asua kotonanne.
Onhan se sekin jotain.
Liisa
totesi tähän:
-
Tuo antaa meille mahdollisuuden pitää kotimme. Eihän tässä voi muuta kuin kiittää.
Mutta tämä tuntuu kuitenkin hurjalta.
Ethän sinä hyödy itse tästä mitään.
-
En hyödy niin. Mutta lapseni hyötyvät. Tämä on myös sijoitus heidän
tulevaisuuteensa. Teemme vuokrasopimuksen, joka takaa teille asumisoikeuden
koko elämäksenne. Voi olla, että minä kuolen ennen teitä. Minun kuoltuani talo
siirtyy perikunnalleni. Etelän asutuskeskuksista on alkanut jo se niin sanottu
white flight. Tämä talo on hyväkuntoinen ja ennen kaikkea se on
yksikerroksinen. Vakavaraiset eläkeläiset etelästä etsivät jo nyt tällaisia
taloja. Sen arvo kasvaa ajan myötä. Mutta tämä järjestely takaisi sen, että
teidän ei tarvitse lähteä täältä jonnekin helvetin kanakoppiin
Radanvarsikaupunkiin. Ja minun sanani pitää.
Rötväsen
Raunoa pidettiin kylällä varsin yksiniitisenä ja aika ajoin varsin mulkkuna
miehenä. Monessa asiassa. Usein syystäkin. Mutta hänestä tiedettiin myös se,
että hänen sanansa todella piti. Kytömäet suostuivat sopimukseen. Asiallahan
oli kiire. Heidän omaisuutensa pantaisiin aivan lähipäivinä myynti- ja
hukkauskieltoon. Nyt uhka oli vältetty.
Perintöähän
Kytömäille ei sopimuksen myötä pahemmin jäänyt jaettavaksi mutta ei sille ollut
tarvettakaan sillä heidän ainoa lapsensa, 30-vuotias tytär asui Helsingissä,
toimi Helsingin yliopistossa triggeröityvän naistutkimuksen tutkijaprofessorina
joka oli katkaissut välinsä arvokonservatiiveihin vanhempiinsa jo aikaa sitten
ja kun tieto Eskon pidätyksestä oli tullut, hän oli tehnyt sen vielä
mahdollisimman julkisesti. Lapsenlapsiakaan ei ollut tulossa sillä hän oli
ilmoittanut pysyvänsä lapsettomana taistellakseen sillä tavoin ilmastonmuutosta
vastaan.
Sopimuksen
myötä Esko ja Liisa muuttuisivat talollisista torppareiksi mutta siinä mielessä
etuoikeutetuiksi torppareiksi että Rauno piti sanansa ja joka ainoan vuokrasuorituksen
jälkeen suoritus palautui heille sileinä seteleinä. Ja niille oli käyttöä.
Sillä Liisakin menetti työnsä. Eskon oikeudenkäynti ei ollut edes ehtinyt
alkaa, kun hänet kutsuttiin terveysaseman johtavan lääkärin puheille. Viesti
oli tyly. Liisaa kymmenen vuotta nuorempi nainen, poliittinen pyrkyri ja
kaupunginvaltuuston demarijäsen kertoi tylyn viestin:
-
Niin tuota… nythän on niin, että Radanvarsikaupunki on ottanut sen linjan,
ettei se pidä enää palveluksessaan vanhan koulutuksen omaavia sairaanhoitajia.
Heidät tulkitaan epäpäteviksi. Pitäisi olla se AMK-koulutus.
-
Jaa epäpäteviksi? Minä olen tehnyt näitä hommia yli kolmekymmentä vuotta ja
opastan nuo AMK-pimut näihin hommiin. Noin niin kun niihin käytännön hommiin,
jos arvon lääkäri muistaa, mitä se sattuu tarkoittamaan? Et satu tietämään
sanontaa Auta Minua Käytännössä? Tiedäthän sinä. Mutta et välitä. Taitaa olla
tuohon päätökseen vähän muita syitä? Ettei Eskon pidätys vaan vaikuttaisi asiaan
ja sinä saat sitä kautta poliittisen urasi nosteeksi mukavan päänahan? Minun
kauttani halutaan kostaa Eskolle. Vaikka hyvin tiedät, että täällä on vielä
minun lisäkseni muutama vanhan koulutuksen saanut hoitaja. Sinä pistät nekin
pihalle, että voit kostaa miehelleni ja minulle.
-
Kyllä. Niin minä teen. Tietysti voit erota itse, niin ne pari muuta voivat
jatkaa. Tai vielä viisaampaa olisi, että otat eron miehestäsi, irtisanoudut
kaikesta, mitä hän on kirjoittanut ja sitä myötä voit jatkaa työssäsi.
-
Ja vielä viisaampaa olisi, että sinä ämmä ymmärtäisit vetää vitun päähäsi ja paeta
vuorille.
Liisa
otti yhteyden liiton lakimiehiin jotka totesivat tylysti, että oikeuteen oli
turha mennä. Juttu hävittäisiin, sillä vanhan koulutuksen saaneet ihmiset
olivat muutenkin jo töissään Valviran myöntämillä poikkeusluvilla jotka
uusittaisiin kerran vuodessa. Liitto pystyisi neuvottelemaan asian sille
mallille että Liisan työsuhde loppuisi siten, että hän sentään pääsisi liiton
rahoille pariksi vuodeksi. Sen jälkeen oli edessä siirtyminen
peruspäivärahalle. Selvää oli, ettei Liisaakaan enää minnekään palkattaisi eikä
AMK-koulutustakaan kannattaisi lähteä päivittämään sillä hän joutuisi
aloittamaan alusta asti. Vanha koulutus ja kokemus eivät kompensoisi mitään.
Hän olisi yli kuusikymppinen kun valmistuisi. Ei maksaisi vaivaa. Ne pari muuta
vanhan koulutuksen omaavaa hoitajaa sentään saivat jatkaa töitänsä
poikkeusluvalla. Eihän heillä pitkä aika enää eläkkeeseen ollut.
Liiton
suunnitelmaan oli pakko suostua. Kun Esko irtisanottiin työstään
vihakirjoittajana saman tien, hän putosi suoraan peruspäivärahalle. Ja varma
vankilatuomiokin oli edessä. Mikään liitto ei lähtenyt taistelemaan
viharikollisen puolesta. Ammattikoulun opiskelijat olivat kyllä pistäneet Eskon
puolesta pystyyn kolmen päivän opiskelulakon, vaikka Esko oli kehottanut heitä
ettei kannata. Ei se häntä auta ja tekee vain hallaa opiskelijoille itselleen.
Mutta he tekivät sen siitä huolimatta. Siitä ei kerrottu edes
paikallislehdessä. Tieto lakosta levisi vain sosiaalisessa mediassa. Mutta se
levisi laajalle.
Sen
sijaan niin paikallislehdet kuin muukin media puolestaan uutisoivat Eskon
oikeudenkäynnistä laajalti. Olihan se maittava annos tiedostavaa ja
vahingoniloista sosiaalipornoa. Sinänsä oikeudenkäynti ei ollut pitkä. Esko oli
todennut heti alkuunsa:
-
Lähinnähän tässä arvuutellaan sitä, että olenko minä syyllinen siihen, että
olen julkaissut ne kirjoitukset, jotka kaikki tietävät minun julkaisseen.
Kaikki muu on pelkkää tiedostavaa retoriikkaa, jolla pyritään saamaan
jonkunlainen moraalinen peruste tälle haisevalle poliittiselle
oikeudenkäynnille jonka lopputulos on päätetty jo etukäteen. Niin että
syyllinenhän minä olen. Syyllinen mielipiteen esittämiseen. Arvon oikeus voi
nyt sitten vetäytyä miettimään jotain sopivaa nimikettä jolla minua rangaistaan
ja lopettaa muu tyhjänpäiväinen lätinä. Sillä säästetään niin veronmaksajien
kuin tässä tapauksessa epäilemättä omiakin rahojani.
Oikeushan
vetäytyi ja tuomio tuli nopeasti. Kymmenen kuukautta ehdotonta, lusittavaksi
kokonaisuudessaan. Alun perin oltiin veikkailtu että Esko saa kuuden kuukauden
tuomion, mutta sekä tukkoturpaisuus poliisikuulusteluissa että kuittailu
oikeudessa nähtiin näemmä neljän lisäkuukauden arvoiseksi. Olisi pitänyt
esittää nöyrää ja katuvaa. Esko ei valittanut tuomiosta, sillä hän tiesi
hovioikeuden lyövän vallitsevan käytännön mukaan tuomioon vielä ennestäänkin
pari kuukautta lisää ja muutenkin prosessi olisi tolkuttoman kallis. Eskoa
kohdeltiin sinänsä kuin murhamiestä, sillä hänet passitettiin kärsimään
tuomiotaan välittömästi.
Vankilassa
hän sinänsä pärjäsi hyvin, sillä kriminaalivangit eivät olleet itsekään kovin
innostuneita monikultturismista eivätkä muistakaan tiedostavista aatteista ja
suojelivat Eskoa muutamalta etnisesti edistykselliseltä vangilta. Tietyissä
vankiloissa etnot olivat jo enemmistö, mutta kostonhaluinen viranomaiskoneisto
ymmärsi olla passittamatta Eskoa sellaisiin vankiloihin. Se olisi ollut selkeä
kuolemantuomio ja siitä olisi tullut liikaa huomiota. Mutta tiedossa oli kyllä
hyvin, että koko aika suuremman arvovallan saavuttaneen NGO-organisaation
Rasmuksen palkatut työntekijät olivat vankiloissa käyneet tapaamassa sekä
etnoja että tiettyjä narkkaririkollisia ja yllyttäneet heitä väkivallan
tekoihin juuri viharikoksista tuomittuja kohtaan. Pari pahoinpitelyä oli
tapahtunutkin, mutta ne olivat loppuneet varsin pian, kun muut vangit olivat
rankaisseet tekijöitä ankarimman jälkeen. Rasmuksen - ja epäilemättä osan
virkakoneistoakin - haluamaa neuvostotyyppistä tilannetta jossa
kriminaalivangit rääkkäsivät poliittisia vankeja ei oltu Suomen vankiloihin
vielä yrityksistä huolimatta saatu. Yritys oli kyllä kova ja tahto luja.
Vankeusaika
kului loppujen lopuksi melko nopeasti. Sitten alkoi toinen, työttömyyden
aikaansaama vankeus jota joutuivat lusimaan niin Esko kuin Liisakin. Heidän
työuransa oli taputeltu. Lopullisesti. Lisäksi vankeuden jälkeiseen tuomioon
kuului eräänlainen vapaaehtoinen maanpako ja vapaaehtoinen kotiaresti
Reunansyrjällä. Tosin ei heidän pahemmin tarvinnut Reunansyrjän ulkopuolelle
mennäkään. Siellä oli kumminkin kauppa ja muut asiat saattoi hoitaa pääosin
netissä. Radanvarsikaupunkiin ei huvittanut mennä, sillä siellä takuuvarmasti
joku takkutukka tuli haistattelemaan. Naama oli tullut tutuksi. Ei sellaista
räyhääjää turpaankaan pystynyt panemaan, koska uusi tuomio olisi tullut saman
tien. Rasistisella kovennuksella, sillä viharikokseksi laskettiin myös
rasisminvastaisiin organisaatioihin kohdistetut teot.
Ehkä
masentavinta oli, että jossain Radanvarsikaupungissa ihmiset katsoivat sivulle,
kun tiedostavat yksilöt soittivat Eskolle ja Liisalle poskeaan. Kun mentiin
pienempään Naakkamoon, siellä saattoi joku sentään tulla auttamaan ja todennut
että eikö teille takkutukille olla opetettu tapakasvatusta. Ei ventovieraille
parane mennä haistattelemaan. Syrjäisessä Reunansyrjässä taas haistattelija
olisi saanut hyvin äkkiä turpaansa. Siellä asia miellettiin eri lailla
henkilökohtaiseksi. Esko ja Liisa tunnettiin ja tiedettiin tolkullisiksi
ihmisiksi. Median ja NGO-organisaatioiden vihakirjoittajiin kohdistama
demonisointi ei täällä toiminut.
Median
tiedettiin ahdistelevan Kytömäkiä heti esitutkintavaiheesta alkaen. Siihenkin
oltiin varauduttu. Siinä tilaisuudessa jossa he möivät talonsa ja manttaalinsa
Rötväsen Raunolle oli heidän naapurinsa Läärän Lauri ja Jytösen Taneli
kehittäneet erään idean. Pari viikkoa Eskon vankilasta vapautumisen jälkeen
sille tuli tarvetta. Media oli kiusannut väärinajattelijoita säännöllisesti ja
nyt näytti olevan Eskon ja Liisan vuoro. He olivat olleet syömässä ja
huomanneet keittiön ikkunasta että heidän pihatiensä kohdalle oli parkkeerannut
Yleisradion auto. Repsikan puolen ikkuna oli auki ja siinä näytti joku heppu
kuvaavan. Jaahah… nyt olisi ehkä aika käyttää Laten ja Tanelin ideaa… Esko
kaivoi kännykkänsä ja soitti Latelle:
-
Muistakkos, mitä ehdotit? Nyt olis sen aika.
Late
ei sen enempää miettinyt vaan totesi:
-
Tapahtuu. Ja Tanelikin näyttää olevan tossa pihallansa. Soita hänellekin.
Eskohan
soitti, Taneli totesi puolestaan että hetki vain ja sen jälkeen Esko ja Liisa
siirtyivät pihalleen katsomaan. Ylellä oli tietysti toive saada kuvamateriaalia
riehuvasta ja väkivaltaisesta väärinajattelijasta. Nyt tapahtui hieman toisin.
Päätien suunnasta tielle ajoi Late ja taempaa tielle risteytyvän kärrypolun
suusta puolestaan Taneli. Molemmilla oli isot nelivetoiset autot ja he
motittivat Yleisradion auton niin, että he pysäköivät ne niin edestä kuin takaa
parin senttimetrin päähän toimittajien autosta. Sen jälkeen he nousivat
autoistaan, lukitsivat niitten ovet ja lähtivät moikkaamaan Kytömäkiä. Ylen
toimittaja nousi autosta ja huusi:
-
Hei! Ette te voi noin tehdä! Tää on yleinen tie!
Late
pani palamaan nortin ja totesi:
-
Ei muuten ole ollut viimeiseen kymmeneen vuoteen. Radanvarsikaupunki muutti
tämän yksityistieksi jo aikaa sitten. Niin että me tätä huolletaan omalla
kustannuksella ja tehdään tämän kanssa mitä lystätään. Hälytysajoneuvojen
kulkua ei tietenkään estetä, mutta Ylen auto ei käsittääkseni kuulu niihin.
-
Niin mutta… ette kai te voi jättää meitä tähän?
Taneli
vastasi vuorostaan:
-
Voidaan ja jätetään. Me siirretään nuo autot joskus huomenna iltapäivällä.
Koska oletettavaa on, että te ette saa Kytömäen huushollista yökortteeria, niin
kannattanee ruveta soittamaan taksia. Se on tosin soitettava
Radanvarsikaupungista saakka. Täällä on vain yksi taksiyrittäjä jolle minä jo
kerkesin soittaa. Ja se puolestaan soittaa Naakkamoon. Takseilla on nyt
hetkellä sattuneesta syystä paljon ajoa, joten teitä ei pystytä palvelemaan.
Lähin hotelli muuten sijaitsee Radanvarsikaupungissa. Naakkamossa sellainen
aikanaan oli, mutta siitä tehtiin vastaanottokeskus. Te voitte tietysti myös
kuvata tämän session, mutta tajuatte varmaan itsekin - vaikka Ylen toimittajia ja
sitä myötä älyllisesti hieman ideologisesti rajoittuneita olettekin - että jos
te julkaisette tämän, niin teidäthän röhönauretaan aina Antarktikselle saakka.
Tajusivathan
yleläiset asian ja läksivät lontimaan etemmäksi naureskelevien
perunakuoppakansalaisten irvailuhorisontin ulkopuolelle. Olivat ne sen taksin
sitten jostain saaneet mutta kallis kyytihän siitä tuli. Seuraavana päivänä
Late ja Taneli siirsivät oman autonsa pois ja joskus alkuillasta Ylenkin auto
oli hävinnyt. Asiasta ei koskaan tehty minkäänlaista uutista ja Kytömäet olivat
saaneet olla median puolesta sen jälkeen rauhassa.
Mutta
aina ei apu ehtinyt paikalle ajoissa. Olihan kuitenkin olemassa oma apu. Esko
ei tiennyt, oliko asialla yhteyttä yleläisten vierailuun, mutta muutama päivä
myöhemmin talon pihaan ajoi auto. Vieras sellainen. Autosta nousi neljä
naamioitunutta jätkää. Jaahah, se on nyt sitten sen aika, tuumasi Esko, otti
tuulikaapista pesäpallomailan, sanoi Liisalle että soita naapureille,
takkutukat tulee ja läksi sitten itse pihalle.
Noilla leikkipartisaaneilla näytti olevan mukanaan spraypulloja ja kiviä. Oli
näköjään tarkoitus särkeä ikkunat ja sotkea seinät. Mutta varsinaisia aseita
niillä ei näyttänyt olevan mukanaan. Esko napautti mailaa kämmeneensä ja
totesi:
-
Nyt kun pojat lähdette, niin vielä ehditte. Minä sanon vain tämän yhden kerran.
Vastaukseksi
tuli tyypillistä natsihomottelua ja yksi häiskistä heitti kivenkin. Tietysti
ohi, niin että se kolahti vain talon seinään. Esko tuumi mielessään, että
malta, malta äläkä lyö päähän. Kuolevat siitä vaan, paskat. Hän löi ensimmäistä
uhoavaa tyyppiä pesäpallomailallaan takareiteen ja toista olkavarteen.
Anarkistisissien suurin into loppui siihen ja he pakenivat autoonsa josta Esko
löi vielä etulyhdyt pimeäksi. Late ja Taneli ehtivät paikalle vasta kun nuo
leikkipartisaanit olivat poistuneet. Ehkä oli hyvä niin. Latella oli mukanaan
pumppuhaulikko ja Tanella pienoisrevolveri. Molemmat olivat myös ehtineet ottaa
muutaman tuutingin, joten saattoi olla, että noita aseita oltaisiin myös
käytetty. Sen vahvisti Taneli todeten vihaisena:
-
Perkele, kun oltais ehditty. Oltais saatana laskettu läpi ihan kylmästi. Ei
ihmisiä saa tulla kotiinsa kiusaamaan.
Late
komppasi:
-
Joo… on meinaan niin, että soissa on vielä tilaa. Sinne oltais saatu hävitettyä
niin raadot kuin autokin.
Esko
tajusi, että naapurit eivät laskeneet leikkiä. Rehellisesti sanottuna ei
muutama hengetön anarkisti olisi hänenkään omaatuntoa nakertanut. Mutta hän
rauhoitteli miehiä kumminkin:
-
Ehkä se oli kumminkin parempi näin. Sain minä niistä paria mäjäytettyä aika
mukavasti. Saattaa olla pojat, että mulle tulee tästäkin uusi linnatuomio. Nuo
äiteen kullanmurut kun ovat järjestelmän suosiossa. Voi tosin olla, että niitä
nolottaa vituralleen mennyt wannabe sissi-isku ja ne pitävät mölyt mahassaan.
Ja
niinhän ne pitivät. Sessiota kun ei voinut sanoa suureksi onnistumiseksi josta
olisi voinut ylpeillä Takkunetissä ja Rasmuksen sivuilla. Mutta pari päivää
myöhemmin anarkistit olivat ampuneet isoja ilotulitteita erään toisen,
naispuolisen väärinajattelijan postiluukusta sisään. Onneksi hänellä oli ollut
käsisammutin, ettei koko asunto palanut. Poliisi oli vain todennut, ettei syyllisiä
saada kiinni. Vakuutus kattoi onneksi tuhon kustannukset. Niin Takkunet kuin
Rasmus ylisti sivuillaan onnistunutta rasisminvastaista iskua. Kukaan ei tehnyt
niistä hehkutuksista rikosilmoitusta. Se tiedettiin turhaksi. Nehän olivat vain
sanallisia voimakkaita mielenilmauksia. Ihmisyyden puolesta, rasismia,
äärioikeistolaisuutta ja väkivaltaa vastaan.
Esko
ja Liisa menivät vielä ottamaan yhdet löylyt. Pihalta kuului tuttu mouruaminen.
Sellainen, jolla kissa kertoi ihmisille saaneensa saalista. Heidän kissansa Kölli
esitteli heille saalistaan. Hiirihän sillä oli taas hampaissaan.
-
Olet sinä Kölli vaan melkoinen mettämies.
-
Mjau!
Aivan
kuin Kölli olisi sanonut, että ”amatöörit ne aseita tarttee”. Kölli jäi pihalle
pistelemään pyytämäänsä hiirtä tuulensuojaan, Esko ja Liisa menivät vielä
sisälle, ottivat vielä yhdet löylyt, peseytyivät ja palasivat grillikodalle. Pihalla
odotellut Kölli tuli heidän mukaansa. Se hyppäsi paraatipaikalleen kodassa
olevan pienen lipaston päälle ja alkoi nauttia tulen lämmöstä.
-
Hjaa… laitetaas koivupuuta niin ei tuu kipinöitä kissin turkkiin…
Esko
lisäsi klapeja tulisijaan ja he aukaisivat venäläiset Baltika-oluet. Heidän
tuttavansa Luistamon Make teki pientä bisnestä rajan yli ja toi tullessaan viinaa
ja tupakkia. Eskolle Make oli sanonut myyvänsä niin oluet kuin Älämölötupakin
omakustannushintaan. Esko kun oli tupakkimiehiä. Ja hän oli nykyisin myös
eräänlainen paikallispuolustuksen vastaava. Sillä hänen luonaan oli pian
vankeustuomion suorittamisen jälkeen tullut puolen tusinaa paikallisia varsin
nuoria, kahden ja kolmenkympin välillä olevia miehiä ja heillä oli ehdotus:
-
Niin kuin tiedätte, niin tuo rikastus muuttuu koko ajan röyhkeämmäksi eikä
virkakoneisto tee mitään muuta kuin hankkii kaltaisianne tolkun miehiä
vankilaan. Radanvarsikaupungissakin on jo yksi lähiö mikä on täysi no go zone
ja ne perkeleet ovat vielä muuttaneet taktiikkaansa. Niitä on käynyt jo
Naakkamon puolella useammalla autolla. Ja aseilla varustettuna. Ne ajavat
sinne, valitsevat randomina muutaman ihmisen, hakkaavat ne tuhannen paskaksi ja
painuvat sitten pois. Näyttävät lippua dhimmeille, saatana. Naakkamon vokissa
ei ole tarpeeksi väkeä, että ne uskaltaisivat alkaa siellä omin päin
riekkumaan, mutta Radanvarsikaupungista ne saavat lisäväkeä. Poliisi ei tee
mitään ellei ihan pyssyä nenänsä edessä näe. Ja Radanvarsikaupungin poliisista
ei juuri Naakkamoonkaan riitä partioita. Saati sitten tänne Reunansyrjälle. Ja
me haluamme puolustautua.
Esko
mietti hetken ja kysyi sitten:
-
Ymmärrän oikein hyvin, mitä tarkoitatte. Mutta mitä minä voin tehdä?
Yksi
miehistä vastasi:
-
Sitä mitä muuallakin on tehty. Tiedämme nimittäin, että parilla paikkakunnalla
nuo riehujat ovat yksinkertaisesti kadonneet. Niillä paikkakunnilla on
perustettu suojelukaarti. Ei sen toimintaa pahemmin mainosteta, ainakaan
julkisesti mutta niitä on jo toiminnassa. Me haluamme perustaa sen tännekin.
Tänne ei perkele tulla riekkumaan. Ja me haluaisimme teidät organisaattoriksi.
Te olette reservin luutnantti ja teillä on, no, sattuneesta syystä sitä
luppoaikaa. Meitä on kasassa jo kolmekymmentä miestä ja intoa asialle on
enemmänkin. Voisimme kerätä hieman kolehtia ja tukea teitä myös rahallisesti.
-
Noin teknisesti ottaen minä muuten olen enää vain jääkäri. Multa kun vietiin
tuon tuomion myötä sotilasarvokin.
-
Mutta ei viety osaamista. Ja te olette tunnettu, luotettu ja arvostettu mies.
Esko
mietti jälleen hieman ja vastasi sitten:
-
Olen valmis tehtävään. Tarvitsen tiedon siitä, kuinka paljon miehiä on
käytettävissä. Ja samoin sen, kuinka paljon aseita.
Yksi
nuorista miehistä hymyili:
-
Aseita on ehkä enemmän kuin tiedättekään. Ja tässä on teille sellainen.
Tiedämme, että teiltä vietiin pyssyt. Tämän saatte kyllä pysymään piilossa. Ja
siihen olis tarjolla muutama rasia patruunoitakin.
Mies
ojensi Eskolle kotelossa oleva pistoolin. Esko avasi kotelon, otti pistoolin
esille ja totesi:
-
No perkele. Täähän on Lahti-pistooli. Ja ihan täydessä terässä. Mistäs te tämän
saitte?
-
Sieltä mistä ne muutkin. Meidän suvullamme on ollut tiedossa sodanjälkeinen
asekätkö aina tähän päivään saakka. Aseet on pidetty kunnossa ja nyt ne on ehkä
aika ottaa kätköstä pois.
-
Ehkä sen aika todellakin on…
Muutamaa
viikkoa myöhemmin miehet tulivat jälleen käymään Eskon luona. Sitä ennen he
olivat toimittaneet hänelle tarvittavaa tietoa. Esko selitti miehille:
-
Olen ajatellut, että organisaatiomme pannaan pystyyn tällä tavalla…
Miehet
kuuntelivat ja nyökkäilivät päätään. Kuulosti järkevältä. Esko jatkoi:
-
Ja se päällimmäinen ongelma on tietysti Naakkamosta ja Radanvarsikaupungista
tuleva uhka. Jos katsotte tuota karttaa, niin huomaatte, että ennen
Reunansyrjän keskustaa on Jätkimänjoen silta. Siinä on ympärillä laaja peltoaukea
ja maasto nousee siitä kylää kohti. Sillalta metsänreunaan on noin sata metriä.
Tarvitsemme luonnollisesti ennakoivaa tiedustelutietoa Naakkamosta ja
mielellään myös Radanvarsikaupungista. Ehdotan seuraavaa toimintatapaa…
Myös
tämä suunnitelma sai aikaan hyväksyvää nyökyttelyä. Reunansyrjän suojelukaarti
alkoi muodostua. Tässä kaartissa oli niin lahtareitten kuin punikkien
jälkeläisiä. Vanhat ruumiit oltiin lopullisesti haudattu ja yhteistuumin
ymmärrettiin, että uhka oli uusi ja yhteinen.
Hiillos
grillikodassa alkoi hiipua. Viharikollisuuden myötä työttömäksi tuomittu pitkän
työuran tehnyt pariskunta nousi ja käveli sisälle. Kölli tuli heidän mukanaan.
He söivät pienen iltapalan. Kölli pisteli vielä tuulensuojaan tonnikalaa. Aikaisemmin
päivällä he olivat syöneet jauhelihaperunasoppaa. Jauhelihaa riitti.
Paikallisen karjankasvattajan Huitamon Hanneksen yksi lehmistä oli katkaissut
kinttunsa, eikä hän voinut direktiivien mukaan sitä enää normaalikanavien myötä
myydä. Niinpä hän jauhoi koko otuksen jauhelihaksi ja möi pimeästi
kyläläisille. Poislukien Kytömäet joille hän oli tuonut kaksikymmentä kiloa
jauhelihaa puolen kilon pusseihin pakattuna. Hän oli todennut:
-
Enempää en välttämättä pysty tekemään, mutta kotiopäin se on tämäkin. Te olette
ansainneet tämän. Ei maksa mitään.
Lihaa
oli tullut myös paikalliselta metsästysseuralta hirvenlihan muodossa. Lihaa oli
tullut kolmekymmentä kiloa. Eskolle oltiin myös ehdotettu että hän tulisi
takaisin mukaan lainapyssyllä. Esko kieltäytyi tietäen, että viharikoksesta
tuomitulle aseen luovuttaminen tietäisi myös luovuttajille aseen menettämistä.
Mutta hän oli valmis osallistumaan seuraavan vuoden jahtiin jonkunlaisena
yleismies Jantusena.
Hiillos
hiipui grillimajassa. Esko tiesi, että myös hänen hiilloksensa oli hiipunut.
Niin tiili kuin prässi oli purrut. Hän oli päivittänyt Yleiseen
Kansalaiskanavaan vain muutaman kirjoituksen, jossa hän ilmoitteli lähinnä että
hengissä ollaan. YKK oli ilmoittanut, että hänelle voitaisiin perustaa uusi
nimimerkki ja pistää koko touhu pilvipalvelimeen, niin että poliisi ei saisi
häntä enää kiinni. Mutta hän ei ollut vielä valmis. Hän oli onnellinen siitä,
että ihmiset tukivat häntä. Niin oli Liisakin. He eivät olleet yksin. Sillä oli
suuri merkitys. Mutta hän ei ollut vielä varma, että jaksaisiko enää. Aika
näytti. Nyt piti vain tottua elämään hylkiön elämää. Oli tuota ruokaa kumminkin.
Ensi kesänä voisi kuokkia aarin verran lisää perunamaata.
Kaksi
vanhuutta lähestyvää ja virallisen koneiston hylkiöksi julistamaa ihmistä
riisuuntuivat ja menivät vuoteeseensa. Tietäen onnellisena, että olihan heillä
vielä toisensa. Heidän suhteensa oli vaikeina aikoina lähestynyt entisestään ja
muuttunut syvemmäksi. Vuosien jälkeenkin. Rakkautta tarvittiin, sitä annettiin
ja se antoi voimaa jatkaa seuraavaan päivään. Ja olihan heillä myös Kölli, joka
hyppäsi heidän sänkyynsä ja asettautui heidän väliinsä, niin kuin talon
kurkolle kuului. Makuuhuoneesta alkoi kuulua tyytyväinen kissan kehräys. Sen
sekaan tuli pian kahden nukahtavan ihmisen tasainen hengitys.
47 kommenttia:
Kiitos hienosta tarinasta.
Toivottavasti sen optimistisempi puoli ei jää pelkäksi fiktioksi, ne rumemmat piirteet kuten oikeuslaitoksen ja lainsäätäjien toimintasuunta lähitulevaisuudessa näyttävät olevan jo varmoja asioita.
Omat koirat
Kiitos pelottavan ajankohtaisesta tulevaisuusfiktio-pläjäyksestä.
Välillä pysähdyn ajattelemaan, mikä tässä suomalaisuudessa on niin hirveää, että se pitää kitkeä pois. Voisiko tosiaan tapahtua niin, että ajatukset ja niistä muodostuneet sanat, jotka kyseenalaistavat vaikeita asioita tulevat laittomiksi? Sehän kuitenkin on se ainoa keino, jolla asioita selvitetään.
Ajatukset ovat tällä hetkellä jaettu kolmeen leiriin: 1) Sellaisiin, joita voi vapaasti sanoa, 2) niihin, joita ei missään nimessä voi sanoa ja 3) niihin, joita voi kertoa vain sopivan taustan perusteella.
1) Voit kertoa kaverillesi mitä puoluetta äänestät (kunhan se on VIHR, VAS, SDP tai RKP). Monikulttuurisuuden ihannointi, Yhdysvaltojen politiikan kärkäs nuhtelu ja juntti-suomalaisten mollaaminen kuuluvat päivittäisiin puheenaiheisiisi (kun et ole varma kaverisi taustasta). Terrori-iskujen jälkeen täytyy syyttää ja miettiä eurooppalaisia ympäristötekijöitä, jotka ajoivat ihmisen siihen järkyttävään tekoon (mikäli löydät jonkin muun taustatekijän, ole kuin kusi sukassa). Vierasmaalaisten päihdeongelmaiset ja väkivallantekijät ovat oikeutettuja tekoihinsa Suomen maaperällä, koska heitä kaikkia on kohdannut valtava henkinen kärsimys ennen tänne tuloa (sen sijaa suomalaisten asunnottomuus on itse aiheutettua eikä heitä näin ollen tarvitse ymmärtää). Kun uutiskynnyksen ylittää ikävä teko, joka on turvis-turistien tekemä, niin pitää muistaa aina mainita, että kyllähän suomalaisetkin.. jne. jne. jne.
2) Nämä ajatukset ovat niitä, joita ei voi kirjoittaa, mutta jokainen tietää ne.
3) No niin. Henkilöt jotka kuuluvat tähän ryhmään saavat olla kommenttiensa kanssa rauhassa turhilta viharikos-syytteiltä. Tähän ryhmään kuuluvat entiset ja nykyiset muslimit, jotka kertovat miten järkyttävästi asiat oikeasti ovat. He ovat vähän niinkuin ei kenenkään maalla, eikä rasismin huutelijatkaan oikein tiedä miten heihin pitäisi suhtautua. "Hän kirjoittaa vääriä mielipiteitä, mutta jokin estää minua huutamasti rasisti!" On ikävä huomata, kuinka on olemassa valtava kuilu siinä välissä, joka erottaa valkoisen kirjoittaman tekstin tumman tai muslimin kirjoittaman tekstin asiasisällöstä. Vaikka ajatus ja idea olisivat aivan sama, niin toinen tuomitaan ja toinen on koskematon. Tämä itsessään kertoo enemmän kuin ne kuuluisat tuhat sanaa.
Kun mietin ketä se suomalaisuus oikein nakertaa ja kuka sitä vimmassa yrittää hävittää, niin vastaus löytyykin jo otsikosta.
Tarkkailija
Tervehdys, Yksi Turkkulaanen ja kiitokset. Se optimistisempi puoli on toive siitä, että ihmiset auttaisivat toisiaan vaikeina aikoina. Se pessimistisempi puoli - niin kuin totesitkin - tulee tällä menolla meinaan tapahtumaan aivan varmasti.
Tervehdys myös Tarkkailijalle ja kiitokset, meni näköjään kommentit ristiin. Näkisin, että suomalaisuudessa ei ole mitään hirveää ja tavalliset suomalaiset ovat saaneet tämän maan rakennettua melko mallikkaaksi, mutta sen mollaamisesta on tullut muoti-ilmiö, jossa mollaamista harjoittavat voivat ilmoittautua intellektuelliksi nollasubstanssilla ja hokemia toistamalla. Tulee muistaa, että nämä suomalaisuuden mitätöijät ovat itse ihmisiä, jotka eivät pidä infrastruktuuria yllä millään tavalla, vaan ovat täysin riippuvaisia niitten halveksimiensa junttien elatuksesta.
Mutta mistä tämä kaikki alkoi ja miksi? Se onkin toinen kysymys. Niin mediaa kuin yliopistojahan on vasemmistolaistettu jo 1960-luvulta alkaen. Ehkä nyt niitetään sen viljaa. Mutta kuka hyväksyi sen vasemmistolaistamisen ja ennen kaikkia miksi ei pantu hanttiin?
Jos kiihotustuomioita alkaa tulla jatkuvasti faktojen esiintuomisesta, menettää lain noudattaminen merkitystään, ja kansa ottanee oikeuden omiin käsiinsä. Oikeuslaitos on aloittanut nuorallatanssin kiihotuspykälällä, vaikka parempi olisi luopua koko pykälästä. Suojeluskaartien perustaminen lienee jo käynnissä, vaikka poliisin pitäisi turvata järjestys. Jos ja kun niin ei käytännössä tapahdu on kansalaisten suojeltava itseään. Suojeluskunta-aate tekee paluun: https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Suojeluskunta. Kommunismin vastustaminen on korvautunut monikulttuuri-ideologian ja massamaahanmuuton vastustamisella. Pelkään, että menemme kohti levottomia ja laittomia aikoja.
duc
Taisi olla 60-luvulla ns. yleiset syyt, jotka estivät että olisi vasemmistolaistumiselle kampoihin laitettu. Lisäksi nykypäivänä tilannetta viedään eteenpäin pikku hiljaa, kuten sitä sammakkoa keittämällä.
Tolkun ihmisillä on ihan liikaa tekemistä työn ja perhe-elämän pyörittämisessä. Siinä tavallisessa puurtamisessa jolla tätä maata rakennetaan. Siksi nämä maansa vihaajat saavat rauhassa puuhastella. Mutta kyllä se hurjalta tuntuu miten hyvin Vihreät pärjäsivät vaaleissa. Johtuu varmaan siitä, että heidän kannattajansa ovat aktiivisia ihmisiä ja viitsivät äänestää koska ovat huomanneet että puolueensa oikeasti ajaa heidän asiaansa. Persut jäivät varmaankin suurelta osin nukkumaan pettyneinä siihen, että persujen äänestäminen ei auttanut matuvyöryn torppaamiseen. No, ehkä tilanne persujen osaltakin muuttuu jos puolueelle tulee parempi puheenjohtaja.
Tervehdys Ykä.
Näkemykseni on, että suomalaisen älyvapaamystön juuret ovat Neuvostoliiton pelossa ja sukupolvikapinassa. 1960-luvun taistolaisopiskelijat ja heidän perillisensä ovat tämän päivän päättäjiä niin politiikassa, koulumaailmassa kuin mediassa. Vaikka suurella osalla heistä tulipalokommunismi vaihtui Sosiaalidumbokraattiin vaaleanpunaiseen, opit ja valheet ovat kuin suoraa setä Uljanovilta.
Vuosikymmenten kuluessa tämä joukko houkutti mukaan lisää sukupolvikapinoitsijoita: feministejä, vihreitä (en sano ympäristönsuojelijoita, koska oikeita sellaisiakin löytyy ja ne eivät pääsääntöisesti ole vihreitä), taiteilijoita, toimittajia, sukupuoliaktiiveja ja muita vastaavia.
Näitä "edistyksellisiä" klikkejä yhdisti viha ja halveksunta suomalaisia, vanhan liiton arvoja kohtaan. Kotia, uskontoa ja isänmaata. Kaikkea sitä kohtaan, jolla Suomi rakennettiin ja jolla sitä maailman myrksyissä suojeltiin.
Aina 1980 luvulle saakka tärähtäneistö ratsasti Neuvostoliitolla. Virka- ja toimihenkilönimityksiin oli helppo vaikuttaa pelaamalla neuvostovastaisuuskorttia. Neuvostoliiton avustuksella tärähtäneistö sai tahtonsa läpi siihen pisteeseen, joka loi perustan nykyajan monikulturismihullutukselle, vaikkei sitä vielä silloin tajuttu. Neuvostoliiton kaaduttua 90-luvulla, oli vahinko jo tapahtunut. Tärähtäneistö oli kyennyt kampeamaan itsensä opiskelijabokseista politiikan, virkamieskunnan, yliopistomaailman ja tiedotusvälineiden päättäviin ytimiin.
Vanhojen stalinistien oli helppo kouluttaa uusi sukupolvi jatkamaan alkamaansa kapinaa Hyödyllisille idiooteille löytyi uusia epäjumalia palvottaviksi: EU, ilmastonmuutos ja monikulturismi. Neuvostoliittoa ei enää tarvittu. Typeryys, itsekkyys ja nuorisolle ominainen tarve kapinoida pitivät kyllä huolen, että uusia opetuslapsia riitti. Toverit politiikassa ja virkamieskunnassa pitivät huolen, että uudet "kyvyt" löysivät - ja löytävät vastakin - tärähtäneistöä hyödyttäviin asemiin.
Nyt olemme tilanteessa, jossa vanhat arvot, ne arvot, jotka tämän maan synnyttivät ja sitä suojelivat, on demonisoitu taantumuksellisina erkkituomiojien, paavolipposten, leifsalmenien ja tarjahalosten sekä heidän opetuslastensa toimesta erkkituomiojien, paavolipposten, leifsalmenien ja tarjahalosten sekä heidän opetuslastensa sukupolvikapinan ja vallanhimon vuoksi. Se kapina jatkuu tänäkin päivänä ja tulee jatkumaan vastakin.
Miksi näin kävi ja kuka sen hyväksyi? Tuskin kyse on siitä hyväksyttiinkö vasemmistolaistaminen vai ei. Kakka oli housussa ennenkuin kukaan tajusikaan.
-Arkivihollinen
Eipä tästä enää juuri muuta puutu kuin jonkinlainen mikrosiru, joka asennetaan jokaisen kansalaisen pääkoppaan ja jolla voidaan kuunnella heidän ajatuksiaan. Laitteesta voisi olla suora kytkös lähimpään poliisiin, joka kävisi hakemassa vääriä ajatuksia ajattelevan änkyrän parempaan talteen odottamaan tuomiota, omaisuuden takavarikointia ja häätöä omasta kodista aivan kuten tässä Ykän kehittelemässä tarinassa. Lapsethan meillä on jo pantu ilmiantamaan luvattomia puhuvat vanhempansa kuten DDR:ssä aikoinaan.
Reilun viikon sisällä on tapahtunut luvattoman paljon; iskut Moskovan metrossa, Tukholmassa, Dortmundin jalkapallojoukkueen bussiin ja pommiuhkat Oslossa ja Haaparannalla ja kaikissa syylliset saman rauhanuskonnon lähettiläitä. Myös Kööpenhaminassa afgaanimies tappoi vaimonsa ja kolme lastaan.
Onko nyt ihan mahdotonta kuvitella, että päättäjät vihdoinkin heräisivät ruususen unestaan? Meillä on 300 mahdollista terroristia poliisin seurannassa + se porukka, joka häipyi ilman rekisteröintiä Torniosta mutkaista tietä näkymättömiin syksyllä -15 ja joiden olinpaikasta ja henkilöllisyydestä ei ole mitään tietoa. Terhakkaasti suomalainen poliisi on omien sanojensa mukaan varautunut estämään terroriteot, mutta ihmettelen vaan, millä lihaksilla kun iso osa vahvuuteen lisätyistä poliiseista kyttää netissä tavallisten suomalaisten "vihakirjoittelua". Touhu on naurettavuudessaan samaa tasoa kuin ruotsalaisten vastaus terroristeille. Siellä puuhataan massiivista rasismin vastaista mielenosoitusta. Olisi kai liian yksinkertaista laatia laki, joka karkottaisi automaattisesti kaikki rikoksentekijät ja Lähi-itään sotimaan lähteneet.
Pääsiäinen on tulossa. Minkähänlainen olisi maailman vastaus terroristeille, jos ne jysäyttäisivät pääsiäisenä täpötäyteen ahdetulla Vatikaanin aukiolla pommin kesken paavin puheen?
Hyvää pääsiäistä kuitenkin Ykälle ja tämän blogin lukijoille! Lämmin tervehdys erikseen Castorille; juhlapyhät eivät koskaan ole helppoja kovia kokeneille.
Rouva Ano
Herra Perskeleen kirjoitus jälleen kerran upea. Hienosti kirjoitetussa fiktiossa vaan paska sivumaku, koska mainitun kaltaista yhteiskuntaa himoavien määrä lisääntyy hallinto koneistossa koko ajan. Tavan perunakuoppalaisten kesken se ei sitä tee, mutta koneiston voima jo nyt kammottava monilta osin. Mutta kiitos Ykä taas ja otan lätsän päästä.
Ike
Eristäminen ja näännyttäminen on ihmiskunnan ikivanha sodankäynnin muoto. Kirjoitetun historian ajan vanhin lienee Masadan linnoituksen piiritys. Uudemmista tulee mieleen 80-luvun afrikkalaiset nälänhädät. Joku julkkiskokki kertoi muinoin tarinan matkastaan Etiopiaan(?). Siellä hän vahvemman heimon alueella kokkaili paikalliselle kermalle juhlaruokia ja heikompi heimo eli eurooppalaisilta kerätyllä ruoka-avulla.
Modernin hyvinvointivaltion keinovalikoimassa syrjäyttäminen työelämästä juisella puolella noudattaa samaa kaavaa. Paradoksaalista on, että valtaosa oikeamielisten tieltä sivuun laitetuista äänestää Curley-ilmiön mukaisesti Puoluetta, joka lupaa pelastaa turvaverkkoonsa itse sinne tiputtamansa yksilöt.
Menetelmä paljastuu karuudessaan somessa eliitin ideologian kannattajien kieltäytymästä keskustelemasta anonyyymien kanssa. Demokratiassa enemmistö saa luvan rajoittaa vähemmistöjen vapauksia, ja sitä herra paratkoon myös tehdään, koska ei ole meidän elinaikanamme olevassa näköpiirissä oletettavaa, että valta vaihtuisi. Ja mitä sitten vaikka vaihtuisi?
Valtaan päästessään Ayn Randin hahmottelemat libertaarit (klassiset liberaalit) eivät kuitenkaan "kostaisi" liberaaleille fascisteille näiden tekoja. Mutta silti liberaalit fascistit pelottelevat median ja eliitin äänellä, että libertaarit ovat "äärioikeistolaisia" natseja, ja kaikkihan tietävät mitä natsit tekivät vastustajilleen.
Yksi tämän päivän sekopäisimpiä kirjoituksia on Rosmo Soininvaaran tuore blogikirjoitus, jossa hän hahmottelee tulevaa yksipuoluejärjestelmää, jonka ydin koostuu Vihreistä ja ulkokehä sen kuuliaisista idiooteista (Jungner, Rehn, Romakkaniemi, Vartiainen jne). Soininvaaran kyky hahmottaa poliittisia ideologioita kuvaa nykyisten vallanpitäjien rajallista hahmotuskykyä. Heille vaalit ovat keino legimitoida oma valtansa ja korkea äänestysaktiivisuus todiste voittavan ideologian hyvyydestä ja suoranaisesta moraalisesta korkeudesta.
Itse lopetin äänestämästä, koska en halua antaa mielikuvaa, että tuen enemmistön diktatuuria eli demokratiaa. Aikoinaan kun maailma oli vielä jotenkin terveempi, ihmiset nauroivat sellaiselle irvokkuudelle, jota Saksan demokraattinen kansantasavalta nimellään edusti. Se ei ollut saksalainen, ei demokraattinen eikä kansanvaltainen. Nyt, me olemme Suomessa samassa tilanteessa vain sillä erotuksella, että meillä ei ole yksipuoluejärjestelmä, vaikka tosiasiassa kaikki puolueet edustavat samaa ideologiaa, Puoluetta.
Ruotsissa ovat monet jo menettäneet työpaikkansa kun ovat uskaltaneet arvostella maahanmuuttopolitiikkaa, tai ovat narahtaneet vihapuhe saiteille kirjoittamisesta.
Eikä uutta työtä hevin löydy kun olet polttomerkitty hallinnon puolesta. Väärän puolueen jäsenyys tai myönteinen suhtautuminen esim SD:n riittää eristämiseen.
Eli tarina on jo arkipäivää näiltä osin täällä ja saatta hyvinkin olla tulevaisuuden Suomessakin.
Toi vasemmiston hilluminen alkoi tosian jo 60-luvulla ja luulen että suomettumisen aikana sitä oli ehkä hankala hillitä johtuen neuvostoliiton tuesta. Ruotsissa sama ilmiö alkoi myös samoihin aikoihin yliopistoista ja tuo ns. Frankfurtin liike, eli kulttuurimarksismi sai oikein kunnolla jalansijaa Ruotsissa. Ja nyt ollaan sitten tässä tilanteessa. Suomi tulee perässä jollei tuolle punaviher-saastalle panna stoppia ajoissa.
Muuten oli kyllä sympaattinen mukavalukuinen tarina.
Löytyykö tuollaisia kyliä ja ihmisiä mistään? Heitä varmaan on, mutta varmaankin aika harvassa.
Hyvää Pääsiäistä Ykälle, respan henkilökunnalle ja blogin lukijoille!
Tervehdys ducille, AaJiille, Arkiviholliselle, Rouva Anolle, Ikelle, Kumitontulle ja Beckerille & kiitos kommenteistanne.
duc: Tuohon suuntaan ollaan menossa ja uskoisin, että oikeuslaitoksen reaktio on alkaa jakamaan vielä entistä kovempia tuomioita väärinajattelijoille. Muistutetaan siitä, että niitä suojeluskuntia silloin aikanaan ei perustettu muuten vaan, vaan turvaamaan ihmisiä väkivallan uhalta.
AaJii: Yleisiin syihin kuului tietysti KGB:n Suomessa tekemä ja varsin onnistunut mielenmasinointityö. Tavalliset ihmiset ovat tosiaankin tietyllä tavalla ”turpeeseen sidottuja” ja aktiivinen vastustus jää pääosin puheen ja kirjoittamisen tasolle. Ja sekin pääosin nimimerkin takana. Punavihreitten mädätystyö on puolestaan valtiovallan taholta sertifikoitu, vaikka se kyllä siinä ampuu omaan jalkaansa. Sillä ei noista punavihreistä eikä heidän kävelevistä solidaarisuuspokaaleista löydy infrastruktuurin ylläpitäjiä.
Arkivihollinen: Pitkälti juuri noin ja meillähän ei vieläkään sitä suomettumisen likapyykkiä olla pesty.
Rouva Ano: Sellainen siru olisi varmasti valvontavaltion märkä uni, mutta onneksi ei taida vielä tekniikka riittää. Ehkä yksi välivaihe siihen siirtymisessä olisi tuo käteisestä rahasta kokonaan luopuminen. Silloin jokainen ostos olisi jossain tiedostossa. Noihin mainitsemiisi tapahtumiin voisi lisätä sen, että Helsinki-Vantaalla poliisit liikkuvat sitten avoimesti konepistoolit kourissa. Ei olisi aikanaan uskonut. Minä muuten luulen, että valtaosa päättäjistä on kyllä herännyt siitä ruususen unestaan, mutta ne toimivat silti jatkossakin järjenvastaisesti. Sillä he tajuavat kyllä myös oikein hyvin sen, että jos tunnustaa toimineensa järjenvastaisesti viimeiset 20 vuotta niin saattaa myös joutua kantamaan vastuun teoistaan. Hyvää ja rauhallista pääsiäistä myös sinulle.
Ike: Lämmin kiitos. Niinhän se lisääntyy ja käy entistä röyhkeämmäksi. Hyvänä esimerkkinä tämä punapappi Toiviainen.
Kumis: Hyvin pitkälti näin. Näen tosin, että emme varsinaisesti elä enemmistön diktatuurissa vaan punavihreän vähemmistön sellaisessa. Se enemmistö vaan hölmöyttään sertifikoi tuon vähemmistön vallan äänestyspäätöksellään ja siihen vaikuttaa kyllä se mainitsemasi Curley-ilmiö. Tuo Soininvaaran mainitsema ”vasemmistoliberalismia edustava mahtipuolue” kuulostaa lähinnä painajaiselta. Varsinkin, kun se ei ole edes mahdotonta. Siinä vain betonoitaisiin nykyinen vallitseva tila yhden Puolueen alle.
Becker: Tämän kirjoitukseni juuret olivat hyvin pitkälle juuri siinä, mitä Ruotsissa on jo tapahtunut ja mihin suuntaan Suomessa ollaan pelottavalla vauhdilla menossa. Mutta luulen, että tilanteen pahentuessa noita kyliä alkaa löytyä ja Suomi polarisoituu suurkaupunkien ja maaseudun välillä entisestään. Mukavaa pääsiäistä sinullekin.
Rosmo Soininvaaran blogilinkki vie takaisin tähän kommenttiketjuun. ;) :D
Poliisiüberführer Kolehmainen haluaa reservipoliiseja, ja asiasta kertovissa uutisissa annetaan ymmärtää että poliiseja olisi nykyään 10.000. (Reserviläinen, Iltalehti, ym...)
Todellisuudessa poliiseja on nykyään n. 7.300 ja vuonna 2020 n. 6.500 (Lähde: Poliisin vuosikertomus 2016, Kolehmainen).
Ja "Eduskunnan kiinteistötoimiston toimistopäällikkö Ilona Nokela sanoo, että peruskorjauksen hintalappu on näillä näkymin 272 miljoonaa euroa plus 22 %:n arvonlisävero."(Iltalehti)
- Verottaja saattaa olla vähän eri mieltä, ainakin arvonlisäveron osuudesta. :D
Tervepä taas, ja kiitokset eleettömän tyylikkäästä kirjoituksesta.
Muistaakseni kysymystä mädätyksen alkujuurista on täällä joskus aiemminkin käsitelty. Ne isänmaamme ns. yleiset syyt eli Neuvostoliiton pelko kävisivät oikein hyvin selitykseksi, mutta asiassa on joitakin ristiriitoja. Mädätyshän istutettiin ensinnä yliopistolaitokseen: ensin yhteiskuntatieteisiin ja sitten oikeustieteisiin, mistä se on sittemmin levinnyt kaikkialle näiden tiedekuntien tuotantoa käyttävään hallintoon ja oikeuslaitokseen. Suomen yliopistoilla ei vain ollut merkittävää yhteiskunnallista tiedevaihtoa NL:n tai muun sosialistisen blokin kanssa. Ja sitä paitsi sama mädätysilmiö koskee myös kutakuinkin kaikkia tuon aikaisia ns. länsiblokin maita. Muistaakseni Hankamäki on joskus omassa blogissaan osoittanut tämän sairauden ensin levinneen ns. Frankfurtin koulukunnan mukana USA:han ja sieltä kansainvälisen tiedevaihdon myötä muualle länsiblokkiin. Alkuperäinen idea siitä, että länsimaista tiedeinstituution autonomiaa voisi käyttää näiden yhteiskuntien valtaamiseen on jossain nimetty italialaisen kommunisti-ideologin Antonio Gramscin nimiin. Suomessa varmaan näiden yleisten syiden vuoksi hallituksiin otettuja kommunisteja istutettiin opetusministerin tuoleille, kun ajateltiin näiden olevan vähemmän strategisia posteja. Mutta muuallakaan ei sitten osattu tai haluttu puuttua tiedeyhteisön autonomiaan. Tämä tuleekin olemaan (toivottavasti) tulevista korjausliikkeistä ihan ensimmäisten joukossa: rajata poliittisella mahtikäskyllä tutkintoihin oikeuttava tiede poliittisesta agitaatiosta - eikä tämä tule olemaan helppoa, sikäli kuin vakiintuneita yhteiskunnallisia periaatteita halutaan kunnioittaa. Ei kuitenkaan mahdotonta. Kriittinen kysymys koskeekin, löytyykö suunnanmuuttajien piiristä riittävästi tieteellistä pätevyyttä ja voimaa tähän? Yhteiskunta- ja oikeustieteellinen tiedeyhteisö kun alkaa olla aika läpimädätettyä.
Terv. Achtung
PS. Hyvää pääsiäistä!
Tervehdys Vittuuntuneelle NettoVeronmaksajalle ja Achtungille & kiitos kommenteistanne.
VNV: Ja kehitysapuun humpsahti sitten miljardi… poliisien määrä vähenee ja niitten tehtäviä priorisoidaan valpon suuntaan.
Achtung: Onhan sitä käsitelty useakin kerta mutta eihän se kysymys itsessään ole minnekään hävinnyt. Neuvostoliiton puolelta on ainakin voimakkaasti moottoroitu länsimaista rauhanliikettä. En sinänsä epäile, etteikö maalla olisi ollut omat keinonsa vaikuttaa myös yliopistomaailmaan, tosin siellä - niin kuin olet todennut - sairaus levisi kyllä ihan ominkin keinoin. On sinänsä mielenkiintoista, että nykyisistä mädättäjistä suurin osa ei tunnusta (eikä tunnista) olevansa kulttuurimarxilaisia, vaikka sen oppien mukaan toimivatkin. On kai niin, että kun mädätys etenee tarpeeksi pitkälle, niin se muuttuu ideologiasta muodiksi. Nämä muodit sitten vaihtuvat toisiksi valitettavasti vain jonkunlaisen romahduksen kautta. Ja hyvää pääsiäistä sinullekin.
"Sellainen siru olisi varmasti valvontavaltion märkä uni, mutta onneksi ei taida vielä tekniikka riittää."
Muistelen lukeneeni vähän aikaa sitten uutisen, että joku yhtiö on asentanut työntekijöilleen sirut, joiden avulla esimerkiksi firman ovet aukenevat heille. Siru oli suunnilleen riisinjyvän kokoinen. Jos tämä on totta, tekniset valmiudet kansalaisten siruvalvontaan ovat lähes valmiit. Olisikohan se ollut aprillijuttu?
Toinen professori
Tervehdys, Toinen professori. Tuo mainitsemasi tekniikka tuskin on aprillijuttua, sillä onhan esmes koirien siruttaminen jo rutiinihommaa. Sinänsä tuo mainittu aivoihin vaikuttava siru on vielä tulevaisuutta, mutta olen lukenut että aivoja yritetään yhdistää tietokoneisiin. Olen tässä asiassa hyvin kyyninen. Mietitään sitä tilannetta, että se onnistuu, se tulee helpoksi ja halvaksi. Ja ajatellaan joitain pysyväissyrjäytyneitä (tai muitakin). Jos heillä on mahdollisuus mennä suoraan aivoillaan virtuaalimaailmaan, jossa he voivat olla mitä tahansa, niin minkä ihmeen takia he tulisivat sieltä pois?
Kirjoitin asiasta vuosi sitten fiktion:
http://yrjoperskeles.blogspot.fi/2016/04/datamaahan-kadonnut.html
Hyvä kirjoitus. Monilla ihmisillä tuntuu olevan sellainen outo käsitys diktatuureista, että niissä salainen poliisi raahaa toisinajattelijat yöllä mustaan autoon, ja kellarissa kiduttamisen jälkeen heidät viedään montun eteen tai gulagiin. Ja jos tilanne esim. Ruotsissa ei tietenkään ole tällainen, siellä on liberaali demokratia ja kaikki hyvin. Tietenkään edes Neuvostoliitto ei toiminut Stalinin jälkeen noin. Porkkanaa käytettiin paljon enemmän kuin keppiä, ja sitä keppiäkin rajatusti. Eskon tapainen järjestelmällisesti samizdatia levittänyt olisi toki joutunut vankilaan, mutta suurin osa liian monta kertaa suutaan soittaneista vihapuhujista selvisi vähemmällä. Ei mennyt kuin työ- tai opiskelupaikka, ja joutunut mustalle listalle, jonka jälkeen oli turha unelmoida juuri muusta kuin vessojen pesemisestä. Kaverit lähtivät, koska liiallinen ystävällisyys olisi ollut epäilyttävää. Ja niin edelleen. Toki on oleellista huomata, että NL:n keinovalikoima ulottui pidemmälle, eikä rangaistulla ollut lupaa muuttaa maasta, mutta silti, useimmille arki oli hyvin lähellä sitä, mitä urhean kansalaisaktivistin paljastamalla vihapuolueen ruotsalaisella jäsenelläkin. Svennellä paremmat mahdollisuudet vielä työllistyä jonnekin yksityiselle puolelle, neukulla vähemmän huolta siitä, että joku Revolutionärä Fronten tulee potkimaan oven sisään. Aste-eroja.
Mieleen tuli myös aiheidea, jonka voi laittaa listan jatkoksi jos huvittaa. Polpon idealistinen nuori jäsen, joka uskoo vielä viralliseen liturgiaan, soluttautuu suojelukaartiin, mutta huomaakin etteivät asiat ole ihan niin kuin hänelle väitettiin...
Kiitokset bloi-isännälle jälleen uudesta tarinasta, näihin jää kerta toisensa jälkeen koukkuun!
Pohdiskelit tuossa aiemmin:
"Mutta mistä tämä kaikki alkoi ja miksi? Se onkin toinen kysymys [...] Mutta kuka hyväksyi sen vasemmistolaistamisen ja ennen kaikkia miksi ei pantu hanttiin?"
Ei sitä kakistelematta suinkaan nielty, kyllä hanttiin laittajia oli Suomen yliopistotasollakin - ihan professoritasolla. Heidän teoistaan vaan ei ole sattuneesta syystä sen koommin paljoa tarinoitu julkisuudessa.
Muuan ääneen mielipiteensä lausunut oppinut on nimeltään arkeologian professori (nyk. emeritus) Unto Salo, joka julkaisi Suomen lehdissä pitkän mielipidekirjoituksen opiskelijaliikkeestä. Kirjoituksensa takia hän oli joutua pannaan yliopistovirkoja jaettaessa, mutta sai taakseen puolustajiakin. Kirjoitus löytyy hänen muistelmakirjastaan "Iso Tammi" (Warelia, 2014). Luin sen hiljattain ja yllätyin, kuinka paljon ajankohtaista tuossa yli 50 vuotta vanhassa kirjoituksessa edelleen on. Jos kommentoijat haluavat, voinen sen tänne kopioida. Kirja on kyllä tuon ajan poliittisen ilmapiirin ja yliopistoelämän kuvauksena valaiseva, voisin kuvitella sen olevan antoisa monelle tämänkin blogin lukijalle.
Ja kyllähän yksi merkittävä torjuntavoitto tässä yliopistojen kulttuuritaistossa sentään saavutettiin. Yliopistojen hallintoon nimittäin yritettiin vuonna 1970 saada aikaiseksi mies ja ääni -periaatetta, mikä olisi tarkoittanut opiskelijoiden mielivaltaa nimityksissä. Tätä ajettiin tietysti taistolaisten toimesta, koska ajan hengen vuoksi yliopistojen päätökset ja virkanimitykset olisivat muuttuneet läpeensä punaisiksi.
Professorit iskivät kuitenkin takaisin ja kirjoittivat asian puitteissa käytyyn eduskunnan istuntoon taukoamatta puheita, näin filibusteroiden hankkeen. Näinpä tämä tolkuttomuus sentään saatiin estetyksi, eikä mies ja ääni -periaate tänä päivänäkään ole käytössä yliopistolla. Tokihan punaisia ja vihreitä on tätä nykyä paljon Yliopistojen henkilökunnissa, mutta kuitenkin lähinnä kai tieteellisten meriittiensä perusteella (tämä pienellä varauksella). Paljon vahinkoa tuolla toimella estettiin joka tapauksessa.
Täytyypä todeta, että tuossa kylässä minäkin viihtyisin, jos sellainen olisi olemassa. Sitä odotellessa joku voisi tehdä asian tiimoilta jatkoa kotimaiseen draamasarjaan "Hyvien ihmisten kylä".
Hyvä poliisylijohtajamme tosiaan puheli 10 000 hengen vahvuudesta, tarkoittaen vieläpä juuri poliisia eikä poliisin ja rajan yhteisvahvuutta. Meinaako hän kenties, että pahimman sattuessa putkavahdit ja konttoristit ovat jotenkin laskettavissa operationaaliseen vahvuuteen?
Reservipoliisiakin hän toivoi. Kuten olen aiemminkin todennut, sellainen saataisiin kaduille hyvinkin nopeasti kutsumalla palvelukseen kuluneiden 15 vuoden aikana koulutetut sotilaspoliisit. Pelkäänpä pahoin, että se on viimeinen, mitä kolehmais-nergiläiset haluavat: silloin kaduille tulisi aivan liian monta miestä ja varmaan naistakin, jotka eivät kaipaa vain Lahtista ja konekivääriä, vaan myös syyllisiä.
Pohdittaessa kysymystä, miksi nykytilanteeseen johtanutta kehitystä ei torpattu 1960-luvulla, täytyy muistaa myös oikeistovoimien omaehtoinen alistuminen, johon heillä oli toki syynsä. Ensin "hitleriläisten järjestöjen" reipas lakkauttelu 1944 - 48, joka päättyi Yrjö Leinon yritykseen lakkauttaa Reserviupseeriliitto. Paasikivi vihelsi pelin silloin poikki, jolloin Leino yritti vallankaappausta ymmärtämättä, ettei hänellä ole Stalinin eikä Zhdanovin tukea.
Sittemmin tulivat itäberliiniläisten jyrääminen 1953, unkarilaisten 1956, tshekkien ja slovakkien 1968 ja sensellaista. En minä sinänsä osaa paheksua silloisia kansallismielisiä siitä, että he halusivat pitää kielen keskellä suuta, ettei jouduttaisi johonkin samanlaiseen.
Mutta iloisempiin asioihin eli pääsiäisen alun viettoon! Osaamme siitä laulun:
Me käymme påskin viettohon
niin mielin iloisin!
On mämmit, pashat, lampahat
ja munat tietenkin.
Vaan muistammeko konstun sen
mi påskin viettää väijyen?
"Pelolle valtaa anna en!"
on mantra Nergin vaan.
Kun turvanaan on vartijat
ei liene tarviskaan?
Mut MP-5 se repustaan
on noussut konstun kourahan.
Helsinki-Vantaan kenttä on
kuin Suuren Maailman!
Poliisit, kp:t, liivit, muut;
pelkooko tää vallan?
On påskin vietto rattoisaa
kun islam meitä simputtaa!
Tuosta sirusta mainittakoon vielä että sellainen on jo koekäytössä USA:ssa, missäs muualla. Sen tarkoituksena on olla lähinnä henkilökortin ja luottokortin sekä avainten korvike. Siru ihon sisällä pystyy hoitamaan kaikki nuo em. toiminnot. Ei siinä ole edes teknisesti mitään ylipääsemättömän vaikeata. Sirua on myös vaikeampaa varastaa.
Sirun kantaja voidaan tietysti varastaa. Ongelma lienee lähinnä eettinen. Kuka antaa siruttaa itsensä? Väkivaltakoneistolle tämä tietysti avaa uusia mahdollisuuksia.
Kiitos, Apoliteia, kirjavinkistä. Pitääkin pikimmiten hankkia Salon muistelmakirja käsille. Yliopistojen hallinnon kolmijako oli toki torjuntavoitto - mutta silti kaksi kolmasosaa päätösvallasta meni professoraatin ulkopuolelle. Tällä oli tietenkin professorinimitysten muodossa kiihdyttävä vaikutus itse tieteen mätänemiselle: alettiin nimittämään lisää punaprofessoreja, jotka päästivät värittyneitä opinnäytteitä ja edelleen väitöskirjoja läpi. Marxilaisten ns. tiedemiesten aineistot alkoivat olla yhä validimpia lähdeteoksia: tiedeyhteisön marxilaistuminen nopeutui. Ja nyt ollaan tilanteessa, jossa klassinen tutkimusote ja -aineisto on jopa riski työn hyväksymiselle - ainakaan hyviä arvosanoja ei niillä kannata odottaa. Ja näillä ansioilla sitten mennään työelämään: sosiaalihallintoon, tutkimuslaitoksiin, syyttäjiksi, tuomareiksi, vallesmanneiksi, jopa kansanedustajiksi ja ministereiksi... Mutta olihan niitä kulttuurimarxilaisia tohtoreita jo ennen tuota lakimuutostakin - miksi ihmeessä? Ja millä ilveellä Frankfurtin koulukunnan pellet saivat agendansa läpi kautta koko Lännen tiedemaailman? Eikö McCarthyn komitea ymmärtänyt tai voinut puuttua tarpeeksi näiden touhuihin, kun kaiken maailman viihdetaiteilijoitakin kuulusteltiin? Oliko opiskelija-aines ja tiedekulttuuri kaikkialla Lännessä niin vasemmistolaisesti tiedostavaa, että vaihtoehtoja ja valinnanvaraa ei ollut? Aliarvioitiinko tieteen tulevaisuuden merkitys, vai mikä kumma tähän johti?
Actung
Tervehdys LW:lle, Apoliteialle, Qroquius Kadille, Beckerille ja Achtungille & kiitos kommenteistanne.
LW: Kiitokset. Tuo, mitä kerroit neuvostojärjestelmästä pitää paikkansa. Ero Ruotsiin taitaa olla myös siinä, että Ruotsissa on suhteessa väkilukuun enemmän viralliseen utopiaan uskovia kuin Neuvostoliitossa oli. Laitan tuon ideasi korvan taakse, mutta en pysty lupaamaan mitään, kun en ole tilaustöissä kovin hyvä.
Apoliteia, Qroquius Kad & Achtung: Kiitos teille kaikille noista hyvistä asiaan liittyvistä lisäyksistä. Joista tietysti nousee aina uusia kysymyksiä. Kai lopullista selvyyttä ei saada koskaan, täytyy vain yrittää korjata jo nyt tehty tuho. Mikä on tietysti vaikeaa, sillä sitä tuhoa ja mielettömyyttä pidetään jo itseisarvona.
Becker: Joo, asiaan liittyvä tekniikka kehittyy koko ajan, ja nostaa esille eettisiä kysymyksiä. Entä jos joku tuleva eduskunta säätää lain, jonka mukaan kaikki vastasyntyneet on jatkossa sirutettava?
“Ruotsissa … on liberaali demokratia ja kaikki hyvin. “
Demokratiaan kuuluvat vapaat ja salaiset vaalit. Ruotsissa ei ole kumpiakaan. Ruotsalainen voi äänestää vain puoluetta (listajärjestyksen muutosmahdollisuus on vain muodollisuus) ja vaalilippujärjestelmä on laadittu siten, että kuka tahansa paikalla oleva näkee omin silmin, mitä puoluetta kukin äänestää.
Toinen professori
Tervehdys, Toinen professori. Tuo on täysin totta. Onneksi sinänsä puolueet lähettävät niitä vaalilippuja ihmisille kotiinkin, jotta he voivat ottaa ne valmiiksi mukaan, kaivaa sitten vaalipöydältä vaikka demareitten vaalilipun ja laittaa povarista ottamansa ruotsidemokraattien lipun kuoreen ja uurnaan. Tästä tulee mieleen pari aikaisempaa samanlaista vaalitapaa. Ensimmäisenä sovjetisoitumassa olevasta Virosta vuodelta 1940. Kertojana Ants Oras kirjassaan Viron Kohtalonvuodet:
*
”Heinäkuun 14. ja 15. päivänä ”vaalit” toteutettiinkin aiotulla tavalla. Kaikista uhkauksista huolimatta suuri joukko ystäviäni oli päättänyt olla äänestämättä. Toiset aikoivat jättää tyhjän vaalilipun. Vaimoni ja minä kuuluimme jälkimmäisiin. Kun tiesin, että olin kommunistien mielestä niin pahamaineisen englantilais-virolaisen akateemisen yhdistyksen varapuheenjohtajana tarkan valvonnan alainen, katsoimme tämän oikeaksi menettelytavaksi.
Vaalilippumme, jossa oli vaalipiirimme kommunistisen ehdokkaan nimi (olen sen unohtanut, koska en ollut kuullut sitä koskaan aikaisemmin), oli tullut jo päivää tai paria ennen vaaleja. Leikkasimme täsmälleen samankokoiset liuskat valkoista paperia ja lähdimme äänestyspaikalle, joka sijaitsi muutaman minuutin kävelymatkan päässä kotoamme eräässä kansakoulurakennuksessa.
…
Esitimme henkilöllisyystodistuksemme – passit eivät vielä tuolloin olleet pakollisia Virossa. Tämän merkitsi muistiin eräs pöydän ääressä istuvista henkilöistä, jonka jälkeen meille annettiin leimattu kuori ja uusi äänestyslippu kummallekin – ilmeisesti sen varalta, että olisimme jättäneet entisen kotiin. Sitten menimme, yrittäen näyttää mahdollisimman rauhalliselta, suojuksen taakse, otimme esiin tyhjät liuskamme, sijoitimme ne kuoriin ja suljimme ne.”
*
Ja sitten Iranin islamilaisen tasavallan vaalit vuonna 1980:
*
”Vaaleissa äänestettiin siitä, tuleeko Iranin uudeksi valtiomuodoksi islamilainen tasavalta. Äänestyspaikalla ei ollut äänestyskoppeja, vaan vaaliuurnan luona äänestäjälle annettiin julkisesti vihreä ja punainen lappu. Mikäli äänestäjä pudotti uurnaan vihreän lapun, hän kannatti islamilaista tasavaltaa. Jos taas punaisen, hän vastusti. Sattuneesta syystä islamilainen tasavalta voitti murskalukemin.”
*
Ero Ruotsiin on vain aste-ero.
Joku on joskus määritellyt poliitikon niin, että poliitikko on sellainen henkilö, joka etsii johonkin suuntaan kulkevan ihmisvirran ja asettuu sen keulille.
Osa näistä keulille asettujista pyrkii sen jälkeen ohjaamaan kyseistä ihmisvirtaa haluamaansa suuntaan, osa taas pyrkii asettamaan oman suuntansa virran mukaan.
Putinistinen kollektiivi toimii aika pitkälle molemmilla, mutta etenkin jälkimmäisellä tavalla. Sille kelpaavat niin anarkistit kuin kansallismieliset, väestönvaihtajat kuin rajojensulkijat, äärioikeisto, äärivasemmisto kuin myös poliittinen keskusta.
Iso osa nuivinaattoreista tekee sen jättiläismäisen virheen että symppaa Putinlandiaa ja sen pyrkimyksiä väärinkäyttää valtaa muiden maiden sisällä.
Turvallisuudesta vastaaville virkamiehille samoin kuin suurelle yleisölle tilanne on vaikea. Miten reagoida ryhmään ja yksilöihin, jotka toimivat vieraan vallan vaikuttamispyrkimysten apuna joko tietoisesti tai tietämättään?
En tiedä onko tuohon nyt mitään täydellisen hyvää vastausta. Omani olisi se, että älykkäät ja älykästä näyttelevät tahot voivat toki tehdä samaan aikaan kunnollisen pesäeron kaikenmaailman desanttidosentteihin, MV-lehtiin, Putin-nuoriin, Putin-huoriin ja enemmän tai vähemmän näkyvään ulkoiseen infovaikuttamiseen.
Jos joku ei tee mitään pesäeroa ja asettuu ulkoisen vaikuttamisen kanssa samaan riviin, niin sitten on vaan uskottava, että se asettuu siihen riviin sen vuoksi että se on sitoutunut sen rivin tavoitteisiin.
Tervehdys, Ano. Kuinkahan paljon täällä nuivalla puolella noita Putin-symppaajia loppujen lopuksi on? Minä en ole kyllä niitä pahemmin tavannut. Tietysti jos joltain Saara Jantuselta kysytään niin minäkin varmaan olen Putinin trolli. Olenko minä? Tee itse johtopäätöksesi.
Käytän Ruotsin vaaleissa äänestäessäni juuri tuota Ykän mainitsemaa menetelmää.
En minä kyllä näkisi "ison osan" nuivalistosta symppaavan tai komppaavan Putinia. Eivätköhän ne varsin vähissä ole, mutta se vähäkin riittää tuottamaan ainakin minussa "Ei jumalauta!"-reaktion, mikä antaa heille suhteettomasti näkyvyyttä.
Jossain Hommaforumilla olleet pohdinnat siitä, mitä kaksoipluskivaa Suomelle koituisikaan Venäjän lyhytaikaisesta, sellaisesta kiltistä satumiehityksestä voitaneen laittaa trollaamisen piikkiin? En oikein jaksa uskoa kenenkään kansallismieisen voivan tosissaan sillä tavalla ajatella. Jonkin verran saattaa kyllä esiintyä "Viholliseni vihollinen on ystäväni"-ajattelua, joka on sisnänsä loogista mutta ei tässä tapauksessa ihan loppuun asti mietittyä.
Venäjä kun mainittiin, on muutamankin kerran tullut mieleen mikä olisikaan reaktio, jos siellä järjestettäisiin vaalit Ruotsin malliin? Epäilemättä kansinväliset vaalitarkkailijat ilmoittaisivat jo vaaleihin valmistauduttaessa niiden olevan lähtökohtaisesti vilppivaalit, vaalisalaisuuden vaarantavasta vaalijärjestelmästä johtuen. Mutta Ruotsissa? Niinpä.
Tervehdys Beckerille ja Qroquius Kadille & kiitos kommenteistanne.
Becker: Joo, muistan kun tuosta oli puhetta ja sen pohjaltahan minä tein aikanaan postauksenkin:
http://yrjoperskeles.blogspot.fi/2014/05/erilaisia-aanestystapoja.html
Qroquius Kad: Jos puhutaan virallisesta ja hyväksytystä nökökannasta vaikkapa tyyliin Saara Jantunen & Jessika Aro niin putinistiksi päätyy sellainenkin joka ei aktiivisesti kannata Nato-jäsenyyttä ja joka vastustaa haittamaahanmuuttoa. Niin kuin ne kaksi asiaa jotenkin menisivät käsikynkässä. Ja tosi muuten on mitä mainitsit Venäjästä. Jos siellä pidettäisiin vaalit tyyliin Ruotsi niin siitähän nousisi taivaankorkee älämölö.
Hei taas,
sanoit: "Kai lopullista selvyyttä ei saada koskaan, täytyy vain yrittää korjata jo nyt tehty tuho." Eipä kai lopullista totuutta selvitetäkään, mutta oleelliset kohdat olisi syytä löytää. Roomalaisten periaatteella "joka mennyttä ei tunne, ei nykyistäkään voi hallita". Siksipä kaiketi tätäkin keskustelua suosiollisella sallimuksellasi täällä käydään. Minuakaan ei historiallisen totuuden löytäminen sinänsä kiinnosta, vaan vaikkapa kilpamoottoripyöräilijän tavoin se, mikä aiheutti edellisen moottorin leikkaamisen; ja miten tuon voisi uudessa virityksessä ehkäistä. Niinpä toivon, että tästäkin keskustelusta joku tuleva päättäjä saisi haaviinsa joitakin jälkiä, joita seurata.
Tiedepolitiikkahan tässä on ns. syvässä focuksessa. Nyt meillä on systeemi, jossa tiedeyhteisöllä on sekä autonomia että suht. vapaa julkinen rahoitus, ja kaupan päälle yhteiskunnallinen auktoriteetti. Toisin sanoen, silinterihatun omaavat kommarit ja ituhipit saavat keskenään huseerata mitä lystäävät, veronmaksajien piikkiin, ja sitten vielä heidän esittämänsä horinmummo otetaan vakavasti. Olen itse sitä mieltä, että autonomiaan ei politiikka saa puuttua, sillä autonominen tiede tuo myös hyödyllisiä asioita pinnalle. Myös niissä yhteiskuntatieteissä, joita "taiteiluksi" olet osin aiheellisesti kutsunut. Kahteen muuhun kohtaan sen sijaan olisi puututtava. Poliittisen johdonkin olisi sisäistettävä, että kaikki tieteellisenä tuloksena esitetty ei välttämättä ole politiikan yläpuolista totuutta. Eikä sitä tarvitse veronmaksajien rahoilla ostaa. Miten tämän voisi tehdä, onkin jatkokeskustelun paikka.
Terv. Achtung
Tervehdys, Achtung. Joo, olen pitkälti samaa mieltä kanssasi. Tietysti kun katsoo tuota historiaa, niin näyttää siltä että se kone leikkaa kiinni aika ajoin aina uudestaan. Ettei vain olisi niin, että se ei ole enää vika, vaan ominaisuus.
Tuon anonyymin Putin-linjauksiin totean, että minä, ja koko se osa nuivasta skenestä minkä olen oppinut tuntemaan 10 vuoden aikana, vastusti Venäjän valtapyrkimyksiä ja Putinia jo silloin, kun Merkel ja Suomen valtionjohto Lipposen ja muiden demarien valtakaudella ylisti yhteistyötä Putinin kanssa. Esimerkiksi kaasuputki tai ihan vaikkapa maan myymisen kieltäminen ryssille Suomessa ilman vastavuoroista oikeutta. Emme tietenkään vastustaneet taloudellista yhteistyötä ja molempien osapuolten oikeutta päättää omista asioistaan.
Nyt kun Suomella ei enää ole oikeutta päättää omista asioistaan (kiitos EU:n), niin vastustan Suomen itsenäisyyden luovutttamista Brysseliin. Kun myös Putin vastustaa Brysseliä, niin suvakkien on vaikea hahmottaa oman ajattelutapansa lyhytnäköisyyttä, ja siksi kaltaiseni leimataan putinin-trolleiksi. Mutta lusikka, kauha ja silleen päin pois.
Kaikkein absurdeinta on, että EU ja Suomi ovat alkaneet rajoittaa kansalaistensa vapauksia. Ei ne tietenkään Venäjällä sen korkeammassa huudossa ole, mutta merkittävä ero on siinä, että EU itse tietoisesti on alkanut tekemään tyhmiä päätöksiä. Putin on tehnyt niitä alusta asti. Joten jos katsotaan kumpi edustaa matalampaa moraalia, niin en kyllä kykene vastaamaan kovin yksiselitteisesti. Ehkä Putin on siinä mielessä johdonmukaisempi, että hän ei edes yritä näytellä mitään "rauhan sankaria" toisin kuin EU, joka samaan aikaan on luonut kaikkialle lähialueilleen vaarallisia turvallisuustyhjiöitä.
Tervehdys, Kumis. Sanoisin, että osuit kommentillasi asian ytimeen. Putin-kortti on nostettu sisäpoliittiseksi lyömäaseeksi jolla pyritään hiljentämään epämiellyttävät mielipiteet.
Suuri kiitos rouva Ano!
Tervehdys, Castor. Kiitos välitetty. Jatkuvia voiman ja jaksamisen toivotuksia minultakin.
Kustantaja kiittää kiinnostuksesta Isoa tammea kohtaan. Jotta Apoliteia välttää kopioinnin vaivan, lisäsin Ison tammen Facebook-sivulle kirjasta juuri tuon jakson, jota Apoliteia referoi. Mukana on siis Unto Salon pitkä lehtikirjoitus kokonaisuudessaan sekä lisäksi muistelijan saate ja jälkikommentit. Suora linkki Ison tammen sivuille 210-224: https://www.facebook.com/pg/isotammi/photos/?tab=album&album_id=1166200643502232
Isossa tammessa on huomattavasti muutakin kulttuurikritiikkiä kuin yliopistopolitiikkaa. Ison tammen Fb-sivu: https://www.facebook.com/isotammi
Marko Vesterbacka / Kustannusliike Warelia
Tervehdys, Marko, suuri kiitos tuosta ja lyckaa kustannushommiisi. Toivottavasti Apoliteiakin huomaa viestisi.
Todella pohtimista meidän voiman pimeällä puolella olevien tulevaisuuden,tai jopa lähitulevaisuuden,suhteen antava tarina!Jotainhan tässä on tulossa,nuo Soininvaaran haaveet yksipuoluejärjestelmästä jakaa varmasti moni noista oikean mielipiteen omaavista.Miten itsensä hyviksi asemoineet ihmiset sortuvatkin aina tuohon "koska minulla on oikea mielipide täytyy muiden olla vääriä mielipiteitä,siis turhia,jotka joutaa kieltää"-kuoppaan?Aivan samoin käy muslimien ajatus uskonnonvapaudesta:koska islam on ainoa oikea uskonto,uskonnonvapaus koskee vain sitä.
Muuten,se sirua työntekijöihinsä istuttanut yritys on,yllätys,yllätys,ruotsalainen.Ja Etelä-Amerikassa on joku jalkapalloseura käyttänyt samaa teknologiaa kausikorttien korvaamiseen.Kyllä tuokin eliitin märkä uni on toteutumassa,tulee jo ilmestyskirjan kuvaukset mieleen ajasta,jolloin ilman "merkkiä" et voi ostaa tai myydä...
Mutta kaikenlainen omatoimisuuden ja omavaraisuuden opiskeleminen alkaa olla ajankohtaista,sillä kovasti nuo cityt on muuttumassa elitistien väriseviksi etnokeskuksiksi,meille pottukuoppalaisille jää sitten tuo maaseutu ja selkoset,eletään miten kyetään.Yhteistyötä joka tapauksessa tarvitaan pian.Metsästykseenkin tulee uusi vivahde,kun joudutaan tekemään metsästys-,eli hankintamatkoja noihin cityihin siinä vaiheessa,kun ollaan täysin lainsuojattomia omassa maassamme.
T:Vesku
Tervehdys, Vesku. Soininvaarahan se blogissaan mallaili vasemmistoliberaalista yleispuoluetta mutta sehän on jo olemassa. Sillä vaan on olemassa eri alaosastoja. Ja se puolue pitää islamia ystävänä eli on kaikkien höynäytettävien äiti. Tällä menolla maamme on eriytymässä hallitusta kumartavaksi kaupunkiseuduksi ja siitä irrallaan toimivaksi haja-asutusalueeksi. Tänne vain on tulossa enemmän muuttajia, joten kannattaisiko hallituksen miettiä, että mikä mättää.
Ihminen on synnyttyään täysin riippuvainen äidistään, joka ruokkii ja hoivaa häntä. Parin ensimmäisen elinvuotensa aikana tämä pieni vauvahainen kehittyy taaperoiseksi, joka pikkuhiljaa tiedostaa oman, äitiläisestä erillisen olemassaolonsa. Koska äitiläinen häntä kuitenkin edelleen pyyteettömästi hoivaa, seuraa johdonmukaisena kehitysvaiheena olettamus omasta kaikkivoipaisuudesta.
Se olettamus on lähtökohtaisestikin väärä, mutta mitenpä sen selität sille taaperoiselle, joka suistuu siitä uhmaikään: minähän olen maailman napa, miksi siis en voi juuri tässä ja nyt saada tahtoani läpi?! Ihmistaimen kasvatuksen suurin haaste onkin siis ohjata lapsi tämän vaiheen ohi opettamalla hänelle oikealla tavalla kaksi ihmisten kanssakäymisen keskeisintä asiaa:
1) Et voi saada kaikkea mitä haluat
2) Kaikki ihmiset eivät ole samaa mieltä sinun kanssasi.
Minä ja uskoakseni kaikki tämän blogin kommentoijat olemme täällä vaihtamassa ajatuksia. Useimmista olemme samaa mieltä, joistakin eri, mutta sitähän keskustelu on. Pieleen aletaan mennä siinä kohtaa, jos joku alkaa vaatia jotakuta tai pahimmillaan kaikkia muita olemaan samaa mieltä itsensä kanssa.
Islamilainen kasvatus ei selvästikään painota näitä meille länsimaisille itsestäänselviä aspekteja. Päinvastoin se ilmeisesti kokee meikäläisen kasvatuksen seurauksena kasvavan heikkoja, ilmaisukyvyttömiä ja jopa degeneroituneita kansalaisia. Eipä siis voine heitä syyttää omaksumistaan asenteista, että hehän voivat ottaakin tuon rappeutuneen Lännen tuosta vain johdettavikseen, kun sen tämänhetkisen vallanpitäjät eivät siihen näköjään kykene.
Soininvaaroja ja muita hippivihreitä, joihin myös pastorineito Marjaanan luen, minä syytän. En tiedä, onko heidän kasvatuksestaan jäänyt puuttumaan mainitsemani kaksi ydinopetusta, mutta he antavat jatkuvaa näyttöä sen puolesta että joko niin on, tai sitten he eivät niistä vähääkään välitä.
Lasku tästä kaikesta lankeaa heidän nykyisen ja epäilemättä tulevan näkemyksensä mukaan jollekin toiselle. He eivät nyt luultavasti edes viitsi ajatella laskua ylipäätään, saati sen loppusummaa. Olen vakuuttunut siitä, etteivät he kerta kaikkiaan pysty hahmottamaan tilannetta, jossa heidät itsensä velvoitetaan maksamaan aiheuttamansa lasku.
Tervehdys, Qroquius Kad. Olen pitkälti samaa mieltä kanssasi. Noihin mainitsemasi kohtiin 1 ja 2 joudun töissäni puuttumaan jatkuvasti.
Tervehdys Ykä!
Nyt kun Turkissa oli kansanäänestys erinäisistä asioista, niin enpä olisi uskonut lukevani tällaista tekstiä Stadin Pravdan sivuilta, painovirhepaholaisen tekosia kenties? WTF?
On se ihme kun kirjastot ovat täynnänsä mitä ihmeellisimpiä opuksia & kirjoja, niin silti eräät "huippu"poliitikot EU:ssa eivät ole oppineet yhtikäs mitään historiasta plus muista kulttuureista/uskonnoista. Tuntuu jotenkin turhauttavalta katsella tätä suurta sirkusta ja huomata sen onttous, vai olenko hullu ja minun pitäisi mennä hakemaan troppia kallonkutistajalta?
Ei muuta kuin Turkki mahdollisimman nopeasti EU:n jäseneksi, niin saadaan tämäkin Uunioni nopeasti nurin kuten Neuvostoliitto aikoinaan!
- Soomepois Eestist -
P.S. uutta "pakolaisvyöryä" odotellessa....
Oi Yrjö.Pääsiäisen ajan juotuani tajusin totuuden.Näinhän se meneekin.Heikkojen kuuluu väistyä ja voimakkaampien (röyhkeimpien) voittaa!Näinhän se on lajien kehityksessä.Osa meistä kirjoittaa blokeja ja toiset symppaa niitä,mutta kukaan ei tee mitään konkreettista "esim.jättäisi menemättä töihin".Tällä saisi talouden nopeasti kuralle.Myönnän olen vätys itsekin, mutta ihmettelen ettei kansa pikku hiljaa nouse kapinaan!Onneksi olen sitä ikäluokkaa että kuolema on lähenpänä kuin syntymä!
Tervehdys Soomepoisille Eestist ja Anolle & kiitos kommenteistanne.
Soomepois: Joo, kai se HS:kin on pakko ymmärtää että Turkin kehitys on kaikkea muuta kuin positiivista. Sinänsä tässä alkaa hetki hetkeltä enemmän arvostaa Kemal Atatürkia sillä heppu sai rakennettua islamilaisesta maasta lähes länsimaisen. Sata vuotta miehen perintö kesti mutta nyt se taitaa mennä pesänvirikkeiksi. Mutta sen voin todeta, että hullu & kallonkutistajan tarpeessa ovat ihan muut tyypit kuin sinä.
Ano: Suomalaiset ovat hallintoalamaisia eivätkä kapinoi kuin viimeisessä hädässä. Lisäksi meitä voi verrata siihen hitaasti kiehuvaan sammakkoon. Sinänsä luulisin (ainakin historiaa katsellen) että suomalaiset eivät harrasta mitään kevytkapinointia vaan touhu hoidetaan sillä perinteisellä tavalla.
Mahtavaa luettavaa! Ihme etti muita teinejä kiinnosta tää blogi..! Oon siis ite 15v tyttö :)
Tervehdys, Ano ja lämmin kiitos. Taidat olla kaikkien aikojen nuorin kommentoija tähän blogiin. Voimia eloon sinulle ja onnea sekä menestystä kaikissa toimissasi.
Lähetä kommentti