keskiviikko 26. huhtikuuta 2017

JÄTKIMÄNJOEN SILTA

Jatkoa kirjoitukselle Hiipuvalla Hiilloksella


Reunansyrjä, toukokuun toinen päivä vuonna 2025


Esko ja Liisa Kytömäki istuivat keittiössään nauttimassa aamiaistaan. Hissukseen ja kaikessa rauhassa. Kiirehän heillä ei ollut minnekään, sillä heidät oli jo vuosia aikaisemmin vapautettu - ilman omaa tahtoaan tosin - työn ikeestä ja siirretty aina suuremmaksi kasvavaan kituuttajien klaaniin. Keittiön ikkuna oli auki ja tarjosi taustamusiikiksi jokakeväisen pikkulintujen konsertin joka välillä äityi suoranaiseksi pauhuksi julistaen valon ja lämmön tuomaa uutta elämää ja siitä nauttivaa riemua. Aamiainen koostui kahvista sekä paikallisesta ruisleivästä jonka päälle he laittoivat hieman (yhtä lailla paikallista) voita sekä metsästysseuralta saatua kuivattua hirvenlihaa. Ajan myötä he olivat huomanneet, etteivät kaivanneet enää ollenkaan suurketjujen tarjoamaa vehnäpullaleipää ja sen päälle laitettavaa mautonta leikkelettä. Aika ajoin he sentään vielä ostivat tangon hyvää ja suolaista venäläistä metvurstia jota eräs lähistöllä sijaitseva pienyrittäjä teki. Käytti siihen vielä kopukkaa, niin kuin metukkaan kuului käyttää. Keitetty kahvi oli luonnollisesti pannukahvia. Sumppia ei keitelty enää yhtä usein kuin joskus ennen, joten päivittäinen kahviannos kannatti tehdä kunnolla ja pannullahan se onnistui. Iltaisin keitettiin teetä.


Esko ja Liisa olivat jo tottuneet Eskon vankeustuomion jälkeiseen, entistä paljon köyhempään elämäänsä ja huomanneet, ettei ihminen loppujen lopuksi kovin tolkuttomasti tarvinnut. Heidän harrastamansa automatkailu ympäri Suomea oli toki jäänyt pois, mutta talon pitämisessä riitti puuhailua enemmän kuin tarpeeksi. Polttopuuta oli tarjolla paikallisten maanomistajien hakkuitten jälkeisissä rankasavotoissa ja koko takapiha oltiin muutettu monenlaiseen viljelykäyttöön, pääosin tietysti perunaan joka muodosti leijonanosan heidän ruokavaliostaan. Ruuat olivat yleensä keittoruokia ja sen myötä he olivat oppineet että kaupan lihaliemikin on itse asiassa turha keksintö. Kun tarjolla olevista luista keitteli hitaasti ja hartaasti omat liemet, ne hakkasivat bulkkitavaran mennen tullen.

Tärkeintä tietysti oli, ettei Eskon ja Liisan itsetunto ja oman itsensä arvostaminen ollut romahtanut. Sehän oli ollut yksi tuomion tarkoitus mutta siinä järjestelmä oli epäonnistunut. Keskinäinen, iän ja yhteisten kestettyjen vastoinkäymisten myötä syvenevä rakkaus ja paikallisten ihmisten osoittama tuki ja arvostus antoi heille voimaa jatkaa päivästä toiseen. Jopa iloisena ja tyytyväisenä. Lisänä oli toiminta Reunansyrjän suojelukaartissa, jota virallisesti ei tietysti ollut olemassakaan. Esko oli toiminut suojelukaartin johtajana jo viimeiset kaksi ja puoli vuotta ja Liisakin oli kaartin naisjaoston aktiivi.


Puolitoista vuotta aikaisemmin, marraskuussa 2023


Kytömäkien luokse oli pian Eskon vankeustuomion suorittamisen jälkeen tullut puolen tusinaa paikallisia varsin nuoria, kahden ja neljänkympin välillä olevia miehiä ja heillä oli ehdotus:

- Niin kuin tiedätte, niin tuo rikastus muuttuu koko ajan röyhkeämmäksi eikä virkakoneisto tee mitään muuta kuin hankkii kaltaisianne tolkun miehiä vankilaan. Radanvarsikaupungissakin on jo yksi lähiö mikä on täysi no go zone ja ne perkeleet ovat vielä muuttaneet taktiikkaansa. Niitä on käynyt jo Naakkamon puolella useammalla autolla. Ja aseilla varustettuna. Ne ajavat sinne, valitsevat randomina muutaman ihmisen, ryöstävät ja sen  jälkeen hakkaavat ne tuhannen paskaksi ja painuvat sitten pois. Näyttävät lippua dhimmeille, saatana. Naakkamon vokissa ei ole tarpeeksi väkeä, että ne uskaltaisivat alkaa siellä omin päin riekkumaan, ainakaan siinä mittakaavassa mutta Radanvarsikaupungista ne saavat lisäväkeä. Ja Naakkamoonkin on tietojen mukaan tulossa toistasataa etnoa lisää. Poliisi ei tee mitään ellei ihan pyssyä nenänsä edessä näe. Ja Radanvarsikaupungin poliisista ei juuri Naakkamoonkaan riitä partioita. Saati sitten tänne Reunansyrjälle. Me haluamme puolustautua. Sillä kyllä ne vielä tännekin tulevat.

Esko mietti hetken ja kysyi sitten:

- Ymmärrän oikein hyvin, mitä tarkoitatte. Ja olette oikeassa. Mitäs sitä selvässä asiassa vastaankaan väittämään. Mutta mitä minä voin tehdä? Olen kuitenkin vain yksi mies, ja vielä hylkiö yhteiskunnan silmissä.

Yksi miehistä vastasi:

- Sitä mitä muuallakin on tehty. Tiedämme nimittäin, että parilla paikkakunnalla nuo riehujat ovat yksinkertaisesti kadonneet. Niillä paikkakunnilla on perustettu suojelukaarti. Ei sen toimintaa pahemmin mainosteta, ainakaan julkisesti mutta niitä on jo toiminnassa. Me haluamme perustaa sen tännekin. Tänne ei perkele tulla riekkumaan. Ja me haluaisimme teidät organisaattoriksi. Yhteiskunnalta emme ajatelleet lupaa kysellä, kun ei se meidänkään mielipiteestä ole enää koko meidän elinaikanamme piitannut. Aseet on pidetty kunnossa ja nyt ne on ehkä aika ottaa kätköstä pois.

- Ehkä sen aika todellakin on…

Esko oli suostunut. Totta kai hän sitä myötä otti riskin että vasemmistoliberaali hallinto olisi häntä kohtaan kaikkea muuta kuin liberaali. Mutta hylkiöhän hän sille hallinnolle oli jo muutenkin. Jos linnaan lähdettäisiin uudestaan, niin lähdettäisiin sentään edes syystä. Muutamaa viikkoa myöhemmin miehet tulivat jälleen käymään Eskon luona. Sitä ennen he olivat toimittaneet hänelle toiminnan perustamisen kannalta tarvittavaa tietoa. Esko selitti miehille:

- Olen ajatellut, että organisaatiomme pannaan pystyyn tällä tavalla…

Miehet kuuntelivat ja nyökkäilivät päätään. Kuulosti järkevältä. Esko jatkoi:

- Ja se päällimmäinen ongelma on tietysti Naakkamosta ja Radanvarsikaupungista tuleva uhka. Mikä on sekä ilmeinen että odotettavissa. Mutta me voimme laittaa sille uhalle tulpan. Jos katsotte tuota karttaa, niin huomaatte, että ennen Reunansyrjän keskustaa on Jätkimänjoen silta. Muuta kautta ei tänne pääse. Ellei sitten aja sadan kilometrin ylimääräistä lenkkiä joista viimeiset kolmekymmentä on huonokuntoista hiekkatietä. Sillan ympärillä on laajat peltoaukeat ja maasto nousee siitä kylää kohti. Sillalta metsänreunaan on noin sata metriä täysin avointa peltoa. Se on puolustajan kannalta täydellinen paikka. Tarvitsemme luonnollisesti ennakoivaa tiedustelutietoa Naakkamosta ja mielellään myös Radanvarsikaupungista. Ehdotan seuraavaa toimintatapaa…


Reunansyrjä, toukokuun toinen päivä vuonna 2025


Kytömäet istuivat edelleen aamiaisellaan. Pihaan näytti ajavan poliisiauto. He olivat osanneet odottaa tätä vierailua viimeiset pari vuorokautta. Näyttivät tulevan vain yhdellä partioautolla. Se oli hyvä merkki. Se tiesi sitä, että ne tulisivat kyselemään, eivät pidättämään. Auto pysähtyi pihalle ja siitä nousi kaksi konstaapelia. Kas, näyttivät olevan samoja heppuja jotka olivat tulleet aikanaan pidättämään Eskoa vihakirjoittajana. Hieman noloja he olivat olleet silloinkin eikä heidän olemuksessa näkynyt nytkään mitään rehvakkuutta.

- No huomenta vaan virkavallan edustajille. Meillä olis täällä kahvia, jos maistuis. Otas Liisa vieraille vähän pullaa tarjolle.

Yllättäen poliisit suostuivat ehdotukseen ja istuivat pöytään. Molemmat totesivat, etteivät olleet oikein muistaneetkaan, kuinka hyvää oikea pannukahvi on. Eikä Liisan tekemässä käntyssäkään ollut millään muotoa valittamista. Koska kyse ei ollut kuitenkaan kohteliaisuuskäynnistä niin pullaa tarjonnut Liisa kysyi:

- Niin teillä sheriffeillä on varmaan joku muukin syy tulla tänne kuin yllättävä kahvihampaan kolotus. Ollaankos multa taas viemässä miestä vuodeksi vankilaan?

Toinen poliiseista selitti pullapalaa natustellen:

- Tota niin… eihän me nyt sellaista… tää ei ole niinku kuulustelu vaan keskustelu.

- No, keskustellaan sitten. Kuinka voin auttaa?

- Niin tota, tehän kun olette sellainen johtohenkilö tässä Reunansyrjän suojelukaartissa?

- Niin olen. Ei se mikään salaisuus ole. Kaarti on perustettu ylläpitämään yleistä maanpuolustustaitoa eli fyysistä kuntoa, erätaitoja, suunnistamista, lääkintätaitoja ja tietysti ampumataitoa sekä yleistä kansalaiskuntoa ja yhteisöllistä heikommassa asemassa olevien auttamista. Ampumaharjoitukset suoritetaan laillisella ampumaradalla laillisilla aseilla. Vaikka toimintaa ei ole rekisteröity niin eihän se silti laitonta ole. Perustuslain mukaan maassa on sekä oikeus perustaa yhdistyksiä että olla perustamatta niitä.

- Joo, tuo pitää paikkansa eikä me oikeastaan siitä… mutta kun teillä on vissiin niin sanoakseni sormi kylän valtimolla niin osaisitteko te hieman auttaa meitä eräässä asiassa joka on pari päivää askarruttanut Radanvarsikaupungin poliisia?

- Jos suinkin pystyn, niin toki autan.

- Kas kun me olemme saaneet tietoomme että täältä Reunansyrjästä on kaksi vuorokautta sitten illalla kuulunut voimakasta ammuntaa.

- Tuollahan on Nälvettylän karjatila tuossa puolen kilometrin päässä. Siellähän ne ammut mölisee aika ajoin. Case solved, case closed? Vai kuinka?

- Hei älkää nyt viittikö. Ampumisesta siis puhutaan eikä ammumisesta.

- Jaa. No jos niin. No, puhutaan vaan. Meinaan, eihän se ampuminen täällä mitenkään outo ääni ole. Tiedätte itsekin, että kilometri tästä itään on ampumarata. Ja sitä käytetään ahkerasti. Siihen on totuttu. Ei siitä ole ennen poliisille soiteltu.

- Mutta saamiemme tietojen mukaan täältä on kuulunut sarjatuliaseitten ääntä.

- Jaa… se voi johtua siitä, että tästä taas parikymmentä kilometriä pohjoiseen on Rähmäjärven ampuma-alue jota Radanvarren Prikaati käyttää harjoituksissaan. Hyvällä kelillä sieltä kuuluu ampuminen tänne saakka. Varsinkin jos ampuvat vähän karkeakaliiberisemmilla.

- Mutta me selvitimme asian Radanvarren Prikaatista. Niillä ei ollut siellä silloin ammuntoja.

- Jaa… no sitten varmaankin knöllipojat ovat paukutelleet papattimattoja ja joku on ylireagoinut. Se ylireagointi kun tuntuu olevan jo vähän semmonen uusi kansantauti. Tai niin no, onhan se papattikin nykyisin vaarallinen räjähde, jota ei sais käyttää alle kahdeksantoistavuotiaat. Samassa vaarallisuusluokassa tähtisadetikun kanssa. Vaarallinen, hyvin vaarallinen. Mutta me täällä Reunansyrjässä ei oteta noita asioita ehkä sillä vakavuudella kuin jossain helsinkiläisessä virastossa. Antaa poikien paukutella papatteja.

- Mutta saamiemme tietojen mukaan täällä on kuulunut räjähdyksiäkin.

- Jaa… liekö pojat paukutelleet kiinanpommejakin? Tai vaikka tykinjyskyjä? Niitähän me ollaan pikkusena paukuteltu kaikki. Ja ne oli vielä ihan eri luokan mällejä kuin nää nykyiset, mitkä on loppujen lopuksi aika tuhnuja. Joku on vissiin aika pahasti ylireagoinut. Uusi kansantauti, niin kuin sanoin, uusi kansantauti, se ylireagoiminen… vai triggeröitymiseksikö sitä nykyisin kutsutaan…


Viikkoa aikaisemmin


Kytömäkien luokse oli kokoontunut kymmenkunta suojelukaartiaktiivia. Ensin oltiin käyty läpi suojelukaartin tilanne. Kaiken kaikkiaan yhdeksänkymmentäkahdeksan aseellista jäsentä. Sen lisäksi nelisenkymmentä naisosastoon kuuluvaa ja kolmisensataa tukijäsentä. Ja jonkun sortin taustatuki sekä hyväksyntä likimain koko kylältä. Tällä määrällä saataisiin jotain aikaiseksikin jos tarve olisi. Lisäksi tarjolla oli tulivoimaa. Erään kaartin jäsenen suku oli suojellut vanhaa asekätköä jo vuodesta 1945. Oli selvää että aseita oli täytynyt antaa myös muille suojelukaarteille joita oltiin perustettu pitkin maakuntaa. Mutta tuon jakamisen jälkeenkin reunansyrjäläisillä oli metsästys- ja reserviaseittensa lisäksi kaksi täysin toimivaa DP27 Degtarjev-pikakivääriä, kuusi Suomi-konepistoolia, kaksikymmentä Tokarev-puoliautomaattikivääriä sekä vielä varastossa useampi kymmenen vanhaa, mutta hyvässä varastorasvassa olevaa Ukko-Pekkaa. Osa kaartilaisista oli ottanut ne käyttöön ja niitä oltiin jaettu myös aseettomiin taloihin hätävara-aseiksi.

Olipa kätkössä ollut muutama panssarinyrkkikin mutta ne päätettiin haudata. Ne saattoivat olla jo ampujalle vaarallisempia kuin kohteelle. Suojelukaarti oli myös muutaman kerran treenannut hälytysjärjestelmää jossa testattiin valmiutta reagoida, mikäli kylään kohdistuisi ulkopuolinen uhka. Tulokset olivat olleet lupaavia. Kylä eli jatkuvasti kolmivaiheisessa hälytysjärjestelmässä. Vihreä taso tarkoitti normaalia elämää. Keltainen taso puolestaan tarkoitti, että suojelukaartilaisten täytyi olla valmiustilassa ja sehän tarkoitti sitä, että kosteat saunaillat jäi silloin viettämättä. Punainen tila tarkoitti välitöntä uhkaa ja kokoontumista.

Hälytysjärjestelmälle oli tarve. Suuremmissa kaupungeissa no go zoneja pystyttäneet etnisesti edistykselliset ryhmittymät olivat ottaneet uudeksi taktiikakseen ns. lipun näyttämisen myös pienemmissä kylissä. Taktiikkaan kuului ajaa kyliin muutaman pakettiauton voimin ja mukana oli aina myös tuliaseita. Niitä ei oltu pahemmin käytetty, mutta oltiin hakattu suomalaisia, poltettu autoja ja taloja sekä raiskattu naisia. Suuremmissa kaupungeissa oltiin myös ammuttu ja kuluneen vuoden aikana suomalaisia oli kuollut tässä julistamattomassa terrorisodassa jo parikymmentä ihmistä. Punavihreä hallinto kielsi mitään terroria olevan olemassakaan. Kyseessä oli vain ”moniarvoisen yhteiskunnan muodostumiskitka joka oli vain kestettävä” sekä ”suomalaisten huonosti hoitamien sosioekonomisten haasteitten aiheuttamat vastakkainasettelut”. Jaksettiinpa toistuvasti huomauttaa, että liikenne tappaa Suomessa huomattavasti enemmän ihmisiä kuin nämä levottomuudet.

Valtion vapaaehtoisesti maahan päästämille tunkeutujille viesti oli selvä. Valtio itsessään oli heikko ja järjettömyyteen asti sinisilmäinen. Se hyväksyi kaiken, mitä he tekivät ja etsi syitä tapahtumille omista toimistaan ja kantasuomalaisten asenteesta. Kansa puolestaan oli selvästi pelokas ja alistuva. Se luotti vieläkin viranomaisten suomaan turvaan, jota ei enää aikoihin ollut olemassakaan. Niinpä terrori oli jatkunut ja lisääntynyt. Miksei olisi, kun kukaan ei estänyt? Erityisen pahaksi se äityi silloin, kun suomalaiset viettivät omia juhlapyhiään. Joulu, pääsiäinen, vappu, juhannus. Kaikki olivat sellaisia juhlia joita islamilaiset eivät hyväksyneet ja pyrkivät kaikin keinoin häiritsemään. Muutamassa tapauksessa suomalaiset olivat ehtineet reagoida ja panna hanttiin. Tuloksena oli kuolonuhreja molemmin puolin. Näissä tapauksissa suomalaiset olivat panneet vastarinnan pystyyn improvisoimalla jo silloin kuin tilanne oli päällä. Reunansyrjässä niin ei tapahtuisi. Niin kuin ei monessa muussakaan kylässä. Täällä oltiin valmiina.

Reunansyrjä ei tietenkään pystynyt yksin reagoimaan. Tarvittiin tiedustelutietoa ja sitä varten oltiin pantu pystyyn verkosto koko Radanvarsikaupunkiin ja laajemmalle maakuntaan. Ihmiset tarkkailivat etnisesti edistyksellisten ihmisten liikkeitä ja ilmoittivat niistä eteenpäin. Jos useampi pakettiauto täynnä miehiä läksi ajamaan pois no go zonelta, se tiesi että väkivallan ja alistamisen lippua oltiin taas lähdetty näyttämään jonnekin. Tuhoisin seurauksin. Reunansyrjän kannalta tärkein tiedustelupiste oli Naakkamossa sijaitseva valtatie montakytviiden vieressä sijaitseva ABC-asema. Sen henkilökunta ilmoitti, mikäli epäilyttäviä autoja ylitti risteyksen ja siirtyi Reunansyrjään menevälle tielle. Reunansyrjään ei nimittäin voinut ajaa sattumalta, sinne oltiin aina menossa tarkoituksella. Syrjäkylä kun oli. Joskus, kauan aikaa sitten myös itsenäinen kunta. Mutta syrjässä aina.


Toukokuun toinen päivä, Kytömäkien asunnolla

Liisa kaatoi poliiseille lisää maittavaa pannukahvia. Poliisit katsoivat leikattua pullapitkoa ja sitten Liisaa, Liisa hoksasi vinkin ja totesi että ottakaa ihan rauhassa lupaa kyselemättä. Syötäväksi nämä on tarjoiltu. Hyvä kun vieraille maistuu. Poliisit natustivat pullaa mielissään ja jatkoivat:

- Niin tuota… kun kumminkin on myös tuolta Naakkamon suunnasta saatu sellaisia tietoja että tänne Reunansyrjään olisi lähtenyt useampi pakettiautollinen etnisesti edistyksellisiä maahanmuuttajia ja ne ovat kadonneet. Niistä ei olla kuultu sen jälkeen. Niin että osaisittekos te sanoa heistä ehkä jotakin?

Esko raapi parransänkeään sen näköisenä kuin olisi ihan oikeasti miettinyt poliisien kysymää ja tuumi sitten:

- Mistäs te muuten itse asiassa olette itse tuon tiedon saaneet? En oikein jaksa uskoa, että naakkamolaiset nakkaavat paskaakaan etnojen hyvinvoinnista ja mitä varminta on, etteivät ne soittele niistä teille, elleivät ne ole riehumassa Naakkamossa.

- Niin no… varsinaisesti se tieto on tullut Radanvarsikaupungin no go zo… siis… tota noin… tuolta sosioekonomisesti haastavalta alueelta. Eiväthän ne yleensä meihin yhteyttä ota, mutta kun niiltä oli lähtenyt kaikkiaan kahdeksantoista heppua sinne teidän suuntaan koskaan palaamatta, niin olivatpa sitten kumminkin kyselleet.

- Jaa… no tiesivätkös ne nogozosioekonomisesti haastavat henkilöt että mitä se porukka olisi ollut lähdössä tänne Reunansyrjään puuhaamaan? Viettämään vappua paikallisten kanssa ehkä?

- Eihän ne sitä maininneet. Onhan meillä tiettyjä olettamuksia tietysti. Onko teillä yhtään tietoa?

- Jaa… vaan jospa ne ovat lähteneet vaeltamaan tänne jonnekin lähimetsiin? Mukavat kevätkelit ja kaikki. Jos ne ovat ottaneet teltat mukaansa ja aatelleet vähän retkeillä kauniissa suomalaisessa metsämaisemassa? Ja sitten eksyneet? Kun eikös ne poijjaat ole sieltä aavikkoseutuvilta kotoisin? Tämmösessä suomalaisessa metsässä sitä suunta hukkuu hyvin herkästi jos ei ole tottunut kulkemaan kartan ja kompassin kanssa. Ja lukemaan maastoa. Pitäiskös mun panna suojelukaartille hälytys, että lähdetään etsimään niitä oikein porukalla viranomaisten kanssa? Minä saan äkkiä sata miestä hälytettyä jos tarve on.

Toinen poliiseista otti hörpyn kahvistaan ja totesi:

- Niin… nyt kun on niin, että tässä ei taida kyllä olla kyse mistään vaellusporukasta ja eksymisestä. Tässä kun kuulkaa epäillään rikosta. Minä en tietysti saisi sanoa tätä, mutta tällaisia tapahtumia on sattunut muuallakin Suomessa. Maahanmuuttajat ovat lähteneet pikkukyliin ja niistä ei olla kuultu sen jälkeen mitään. Ne ovat yksinkertaisesti kadonneet.

- Vaan jospa ne ovat ottaneet ritolat Suomesta ihan kokonaan? Tää kun on rasistinen maa ja rasistinen kansa, diskorahaa ei saa tarpeeksi, asunnot ei oo tarpeeksi suuria ja puurokin on ihan paskaa. Ei kai se ihme ole, että alkaa koti-ikävä vaivata?


Kaksi päivää aikaisemmin, Naakkamon ABC, valtatie montakytviiden varrella


Asemalle oli tullut kolme henkilöpakettiautoa. Jokaisessa oli kuusi miestä. Etnisesti edistyksellisiä sellaisia. Kukaan huoltoaseman väestä ei tiennyt, että millä ne olivat saaneet rahat noihin autoihin mutta huhuttiin niitten ottaneen haltuunsa huumekaupan niin Naakkamossa kuin Radanvarsikaupungissakin. Röyhkeitä ne ainakin olivat kuin mitkä. Mutta nyt ne eivät näyttäneet haluavan suuremmin elvistellä bensiksellä. Minkä nyt autonsa tankkasivat ja ostivat tupakkaa. ABC:n vuorovastaava katsoi suojatusta paikasta autoja kiikarilla, teki havaintoja, näki autojen ylittävän valtatien ja etenevän kohti Reunansyrjää. Hän kaivoi esille prepaid-kännykkänsä ja soitti Esko Kytömäen prepaid-kännykkään Reunansyrjässä. Esko vastasi:

- Reunansyrjä Yksi.

- Bensis. Niitä olis nyt tulossa. Vajaa parikymmentä  miestä. Näkyi olevan ainakin jokunen pistooli ja pumppuhaulikko joita ne siellä autossa räpläsivät. Konetuliaseita en havainnut.

- Kiitän. Kuitti.

Esko laittoi koko kylälle tekstiviestin ”PUNAINEN HÄLYTYS”. Kylä oli ollut jo keltaisen hälytyksen tilassa pari vuorokautta sillä niin Radanvarsikaupungissa kuin Naakkamossa oli ollut levottomuuksia jotka olivat vaatineet jo pari kuolonuhriakin. Kuolleita suomalaisia. Tänä vapunaattona ei Reunansyrjässä ryypättäisi. Poliisi keskittyi raapimaan muniaan ja suojaamaan palomiehiä Radanvarsikaupungin lähiöissä. Siellä polttopulloja ei lentänyt enää pelkästään autoihin vaan myös kantasuomalaisten asuntoihin. Ja nyt Reunansyrjäänkin oli odotettavissa sitä, mitä oltiin pelätty. Jätkimänjoen sillalla oli ollut ryhmän kokoinen vartio koko keltaisen hälytyksen ajan, mutta nyt viestin myötä Jätkimänjoen ylärinteisiin, valmiiksi kaivettuihin ja naamioituihin pesäkkeisiin tulisi pikavauhtia kuutisenkymmentä aseistettua miestä. Vartio laittoi sillan Reunansyrjän puolella olevan puomin alas ja kiinnitti siihen kyltin. Sen jälkeen hekin vetäytyivät ylärinteen pesäkkeisiin.

Esko oli tullut itsekin paikalle. Hänellä oli mukanaan vanha Ukkopekka-kivääri, jonka hän oli saanut asekätköstä. Lahti-pistoolinsa hän oli jättänyt Liisalle kodinturvaksi. Kytömäkien luo oli punaisen hälytyksen tullessa tullut toistakymmentä ihmistä, pääosin vanhuksia ja lapsia ja talosta löytyi Liisan pistoolin lisäksi muutama haulikko ja pienoiskivääri. Ei sinnekään ihan ilmaiseksi tultaisi, jos miesten puolustus pettäisi. Mutta se ei pettäisi. Siihen uskottiin. Eskon kännykkä soi. Näytti olevan maanviljelijä Lahtinen joka asui Naakkamon ja Reunansyrjän puolessavälissä.

- Ajoivat ohi juuri. Kolme autoa. Kuusi miestä jokaisessa. Aseita näkyy olevan. Heiluttelevat niitä innoissaan ja kova posmitus on menossa. Laitoin muutamia rankoja tien poikki, niin että ne joutuivat raivaamaan ne. Sain vähän paremmin siinä tarkkailtua. Semmosia mukamas tuulenkaatoja laittelin.

- Tuki tie niitten mentyä. Nyt ei seuraa kaivata. Poliisista varsinkaan.

Lahtinen meni traktoriinsa, ajoi sen tielle linkkuun niin että sitä ei päässyt mitenkään kiertämään ja jätti sen siihen. Sitten hän haki kaksi aikamiespoikaansa, jotka ottivat omat hirvikiväärinsä, hyppäsi heidän kanssa toiseen traktoriin ja suunnisti kohti Reunansyrjää. Sille traktorille olisi pian käyttöä. Reunansyrjän kylään kääntyvän risteyksen takana näkösuojassa puolestaan tarkkaili toinen traktorikuski tilannetta ja näki autojen lähestyvän. Hän ilmoitti asiasta Kytömäelle radiopuhelimitse. Esko vastasi:

- Kun ne ovat kääntyneet tänne, toimikaa suunnitelman mukaan.

- Risteys. Kuitti.

Näin tapahtui, ja pakettiautojen käännyttyä kohti Reunansyrjää traktori peräkärryineen ajoi risteykseen ja tukki paluutien. Sitten kuski ja lavalla olleet yhdeksän muuta miestä juoksivat risteyksen takana sijaitsevaan mäkeen piilotettuihin pesäkkeisiin. Hirvikiväärien ja luodikoitten lisäksi ryhmän vahvistuksena oli yksi konepistooli ja kaksi puoliautomaattikivääriä. Heidän tehtävänään oli vahtia, jos joku yrittäisi päästä karkuun ja estää se.

Autot ilmestyivät näkyviin ja pesäkkeissä piilossa olevat miehet tarkkailivat niitten tuloa. Autot pysähtyivät puomille, johon laitetussa kyltissä luki:

VILLAGE OF REUNANSYRJÄ

DO NOT TRESPASS

YOU WILL ENTER BEHIND THIS LINE AT OUR OWN RISK

YOU HAVE BEEN WARNED

Porukka näytti olevan englanninkielen taitoista sillä kyltin teksti sai aikaan rienaavan röhönaurun. Yksi miehistä vielä nosteli puomia eestaas, osoitteli sitä välillä sormillaan ja huusi naurunsekaista ahlanawallahilallatiqusallahawallaata. Nuo typerät suomalaiset eivät olleet edes laittaneet puomiin lukkoa. Mies nosti puomin ylös, muutama muu miehistä ampui pistooleillaan ilmaan ja sen jälkeen kaikki siirtyivät autoon. No, oli niitä varoitettu mutta ei tuntunut varoitus tehoavan.


Kaikki kolme autoa etenivät lievästi ylöspäin viettävää tietä. Noin 20 - 30 metriä sillasta oli tien vierellä muutamia kivikasoja. Kun etummainen auto oli edennyt kolmenkymmenen metrin päähän sillasta, matka pysähtyikin sitten lopullisesti siihen. Kivikasat olivat niin sanottuja sissinkiukaita. Ne oli koottu noin kymmenkiloisista kivistä ja jokaisen alla oli parikymmentä kiloa räjähdysainetta. Erään suojeluskaartilaisen veli oli töissä Forcit Oy:llä ja sieltä oltiin saatu parisataa kiloa kirjanpidon ohi. Vieläpä johdon suostumuksella, sillä myös Vihtavuorelle oltiin perustettu suojelukaarti. Miinoitteet oltiin tehty niin, että kivet lentäisivät joko etuviistosta tai sivulta suoraan kohti autoja. Esko nyökkäsi vierellään olevalle miehelle, joka painoi laukaisinta ja ansoitteet räjähtivät.

Ansoitteitten räjähdettyä alkoi kymmenien aseitten yhtäaikainen tulitus. Mäen pesäkkeissä suurinta tahtia löivät kaksi Degtarjev-pikakivääriä. Tien molemmilla puolin, noin 30 metriä tiestä oli myös naamioidut pesäkkeet. Niissä olevat miehet oli varustettu neljällä Suomi-konepistoolilla ja Tokarev-pikakivääreillä. Tämä olikin ensimmäinen kerta kakkosrähinän jälkeen kun Emmakin soitti tositoimissa tuhoisaksi tunnettua levyään. Kaikki konetuliaseet tyhjensivät autoihin kolme täyttä lipasta ja muut miehet paahtoivat autoihin minkä ennättivät. Nyt ei jätetty mitään sattuman varaan.

Kaikki oli ohi alta minuutissa. Miehet kävelivät autoille aseet valmiina, vaikka todennäköisesti kukaan ei olisi enää hengissä. Pari varmistuslaukausta kajahti. Ei kuulunut minkäänlaisia riemunhuutoja, ei mitään uhoamista, ei mitään voitonmerkkejä. Se mykkä taistelija jonka niin monet neuvostosotilaat olivat aikanaan oppineet tuntemaan oli herännyt pitkästä unestaan. Esko painoi radiopuhelimen tangenttia ja sanoi yhden sanan:

- Siivous.

Radiossa räsähteli:

- Siivoojat. Kuitti.


Toukokuun toinen päivä, Kytömäkien asunnolla


…vaan jospa ne ovat ottaneet ritolat Suomesta ihan kokonaan? Tää kun on rasistinen maa ja rasistinen kansa, diskorahaa ei saa tarpeeksi, asunnot ei oo tarpeeksi suuria ja puurokin on ihan paskaa. Ei kai se ihme ole, että alkaa koti-ikävä vaivata?

- Tää ei ole kuulkaa leikin asia. Älkää käsittäkö asiaa väärin, teitä ei nyt syytetä mistään mutta onhan tässä kuitenkin selvittämättömiä kysymyksiä. Kun on kuitenkin mahdollista, että ne miehet ovat murhattu.

Esko katseli poliiseja hieman pää kallellaan.

- Niin että selvittämättömiä kysymyksiä?

- Niin.

- Kadonneista autoista?

- Kyllä.

- Joissa oli etnisesti edistyksellistä väkeä? Joita omat ovat teiltä peräänkuuluttaneet? Vaikkei teidän apu muuten kelpaakaan ja ovathan ne ampuneet teitäkin? Useaan otteeseen.

- Juuri niin.

- Ja se kadonneissa autoissa ollut etnisesti edistyksellinen väki oli siis aseistautunut?

- Emme tiedä varmaksi. Mutta todennäköistä se on.

- Ja se kadonneissa autoissa ollut aseistettu väki oli mahdollisesti tulossa riehumaan, ryöstämään, raiskaamaan, polttamaan ja mahdollisesti tappamaankin tänne Radanvarsikaupungin reunimmaiseen kylään joka sattuu olemaan muuten per capita myös raskaimmin aseistettu koko Radanvarsikaupungissa?

- Sitä emme voi sanoa varmaksi. Mutta niin voi olettaa. Sellaista on tapahtunut muuallakin.

Esko katsoi poliiseja hymyillen hymyä jota parhaalla tahdollakin saattoi sanoa vain hyvin, hyvin julmaksi.

- Nääh… ei oo näkyny semmosia autoja ja semmosia miehiä täällä…


Kaksi päivää aikaisemmin, Jätkimänjoki


Joskus tulevaisuudessa hetki sitten käytyä hyvin yksipuolista laukaustenvaihtoa saatettaisiin kutsua nimillä Jätkimänjoen taistelu tai Jätkimänjoen väijytys. Tällä hetkellä Reunansyrjän suojelukaarti tosin toimi niin, että koko tapahtuma pyyhittäisiin pois huomattavan nopeasti. Sitä ei olisi koskaan tapahtunutkaan. Ensimmäiseksi paikalle ajoi traktori, jonka peräkärryyn levitetyn pressun päälle ladottiin ruumiit. Niitä varten oltiin kaivettu monttu jo aikaisemmin erään muodoltaan ja sijainniltaan sopivan rinteen juurelle. Traktori ajoi montulle, ja ruumiit ladottiin sinne. Ruumiitten päälle ladottiin vielä sianpuoliskoja, sitten monttu täytettiin ja paikalla ollut kaivinkone rojautti vielä rinteestä kolme kappaletta useamman kuution kokoista kiveä haudan päälle.

Yksi miehistä kuvasi tapahtumaa, erityisesti käytettyjen sianraatojen vuoksi. Videota ei julkaistaisi. Vielä. Suojelukaartien kesken oltiin sovittu, että tunkeilijoitten kertakaikkisen ja lopullisen katoamien aikaansaama Nacht und Nebel-ilmiö saattaisi saada aikaan tarpeeksi suuren pelotteen ”sosioekonomisesti haasteellisilla alueilla”. Tarvittaessa filmit voitaisiin julkaistakin. Koska tunkeilijat olivat islamilaisia, heidän suhtautumisensa tuohon mainioon suomalaiseen hyötyeläimeen oli hieman toisenlainen kuin kantaväestöllä. Varsinkin ajatus joutumisesta haudatuksi sen kanssa taisi laskea niitä taivaspaikkamahdollisuuksia ja ehkä vähensi riehumisintoa.

Esko katseli, kun ammutut etnot hävisivät hiekan ja kivien alle lopullisesti. Hänen vieressään oli konepistooli olallaan suojelukaartin yksi plutoonanpäälliköistä, 35-vuotias Heikki Hävänne. Esko totesi hänelle:

- En perkele soikoon olis uskonut, että tässä maassa jouduttais joskus turvautumaan tällaiseen. Tiedätkö, Heikki. Tää oli aikanaan hyvä ja turvallinen maa. Ihmisillä oli usko tulevaisuuteen ja virkavaltaankin luotettiin. Ja miksei olis luotettu? Se toimi meidän turvaksemme. Nyt me hautaamme ruumiita, jotka olemme joutuneet itse ampumaan. Kun virkavalta lähinnä vahtii vääriä mielipiteitä. Ja pisti minutkin linnaan niitten vuoksi.

Heikki oli hetken aikaa hiljaa, ja vastasi sitten:

- Niin… sinulle ehkä kynnys tähän oli korkeampi kuin minulla. Minä puolestani olen kasvanut siihen, että tämä on normaalitilanne. Minun ikäluokkani on kasvatettu hyväksymään mielettömyys ja rakastamaan sitä. Ja se kasvatus on surkeasti epäonnistunut. Siksi minulla kynnys toimia sitä vastaan on varmaankin alempi kuin sinulla. Joskus aikanaan yhteiskunta toimi kansalaistensa hyväksi ja tarvittaessa komensi ne riviin puolustamaan maata hyökkääjiä vastaan. Nyt se laskee hyökkääjät maahan, elättää ne meidän kustannuksella, vaatii meitä rakastamaan niitä viranomaispäätöksellä ja käskee meidän kaikkien opetella masokisteiksi. Jossain vaiheessa siinä tulee raja. Ja meidän kohdalla raja tuli tänään. Minä en kadu mitään. Vaikka tiedät, että henkilökohtaisesti vastaan vielä ylemmälle taholle kuin sinä.

Tiesihän Esko. Heikki oli pappi. Radanvarsikaupungin seurakunnassa, joka oli sulauttanut itseensä kaikki pienemmät seurakunnat. Hän sukkuloi työssään Reunansyrjän ja Naakkamon välillä. Hän oli myös sissijoukoissa palvellut reservin vänrikki. Ryhtyessään suojelukaartin plutoonanpäällikön tehtävään hän oli sanonut miehille:

- En ole täällä pappina. Olen sotilaana. Mielestäni toimin tässä plutoonanpäällikön tehtävässäni perkeleen pahuutta vastaan ja kotiemme sekä läheistemme puolesta. Mutta se perkele, jota vastaan me kaikki varaudumme ei ole idea ja hahmo Raamatussa. Se on elävä ihminen. Sitä vastaan me pystymme toimimaan. Se tottelee lyijyä niin kuin on totellut aina ennenkin.

Heikki oli arvostettu mies plutoonassaan. Ja tänään hänen konepistoolinsa oli veisannut synkkää epistolaansa eikä hän ollut epäröinyt eikä perääntynyt hyökkääjän edessä. Esko kysyi häneltä:

- Kuinka jaksat työssäsi? Kun se kirkko nykyisin on mikä se on?

- Huonosti. Radanvarsikaupungin seurakunta on yksi maamme punavihreimpiä seurakuntia. Ja se ylipomo siellä on se yks perkeleen, pardon my maallinen kielenkäyttö, punapää joka olis aikanaan saanut mennä sinne Tansaniaan, kun sitä uhriutumisessaan uhoili. No, kirkkohan hommasi sen meille ylimmäksi kirkkoherraksi. Koko seurakunnalla on jalat sen vuoksi tukevasti ilmassa ja pää pusikossa. Olen hakenut sotilaspastorin virkaa Radanvarren Prikaatissa. Saatan saadakin sen. Työmatka on tietysti pitkä, mutta sen kestää. Koska on se sentään tolkullisempaa hommaa.

- Toivottavasti saat sen viran. Lähdetääs takaisin sillalle katsomaan kuinka siivousoperaatio edistyy.

Ennen kuin ruumiita lähdettiin viemään viimeiseen leposijaansa, oltiin niiltä kerätty kaikki viestintävälineet. Jotkut niistä oli luotien ja räjähdyksien jäljeltä jäänyt ehjäksikin. Virtoja ei sammutettu, vaan ne laitettiin laatikkoon, joka esti niitten signaalin pääsyn laatikosta ulos. Näitä nykyajan mainioita keksintöjä. Kaksi miestä hyppäsi  laatikon kanssa autoon ja läksi ajamaan pohjoiseen. Useamman sadan kilometrin päähän. He tiesivät, että poliisi alkaisi peilata signaaleita aikaisintaan huomenna ja silloin se paikallistaisi älykännykät Pulkkilan ABC:n vieressä sijaitsevasta roskalavasta. Tietyn aika- ja matkavertailun hämäämiseksi miehet olivat viettäneet siellä vähiä nähtävyyksiä katsellen ja tupakkia poltellen pari ylimääräistä tuntia ennen kuin ottivat kännyt suojalaatikosta ja laittoivat roskalavalle. Muovipussiin käärittynä, niin ettei sade päässyt häiritsemään signaalin löytämistä. Poliisi löytäisi ne aikanaan ja ilmoittaisi asiasta sosioekonomisesti haasteelliselle alueelle jossa puolestaan tiedettiin oikein hyvin, etteivät nämä kadonneet jätkät minnekään Pulkkilaan olleet koskaan menossa. Sitä myötä he saisivat viestin. Älkää tulko Reunansyrjään. Koskaan.

Siivousoperaatio Jätkimänjoella jatkui. Reunansyrjässä löytyi kyllä hyviä trailereita ja tuhannen päreiksi niin räjäytetyt kuin ammutut kolme pakettiautonromua vinssattiin niille yksi kerrallaan ja ne katosivat tästä tarinasta myös valmiiksi kaivettuihin viimeisiin leposijoihinsa. Sen jälkeen oli vuorossa enää viimeistely, joka muistutti että myös koneita käyttämätön parinsadan ihmisen ruumiillinen työ sai aikaan varsin paljon. Koska oli vappuaatto, ei Reunansyrjään ollut paljoa liikennettäkään ja ne vähät mitä olivat ohjattiin suojelukaartin liikennevalvojiksi muuttuneitten miesten toimesta kiertotietä perille. Muutamaa tuntia myöhemmin joku satunnainen ohimenevä autoilija olisi tuuminut, ettei Jätkimänjoen sillalla ja sen ympäristössä ollut tapahtunut mitään.


Toukokuun toinen päivä, Kytömäkien asunnolla


…Esko katsoi poliiseja hymyillen hymyä jota parhaalla tahdollakin saattoi sanoa vain hyvin, hyvin julmaksi.

- Nääh… ei oo näkyny semmosia autoja ja semmosia miehiä täällä…

Sitten hän nojasi selkänsä keittiötuolinsa selkämykseen, pisti molemmat kätensä niskansa taakse ja totesi ilmeellä, jota saattoi sanoa filosofiseksi:

- Eli ei täältä ole mitään virallista raportoitavaa. Mutta mitäpäs jos spekuloitaisiin? Puhuttaisiin noin niinkun teoreettisesti?

- Mistäs me puhuisimme? Noin niinkun teoreettisesti?

- No vaikkapa siitä, että on olemassa kylä X joka sijaitsee vaikkapa Reunansyrjässä, Äänekoskella, Joutsenossa, Lieksassa tai Maaningalla. Ihan sama. Jossain tommosessa paikassa. Pienemmässä. Syrjemmässä. Ei missään metropolissa.

- Mitäs niistä kylistä?

- No ajatelkaapas sitä teoreettista tilannetta, jossa noissa kunnissa sijaitseviin kyliin olisi tulossa sanotaammeko vaikka kolme pakettiautollista etnisesti edistyksellisiä ja virallisen Suomen voimavaraksi luokittelemia aseistettuja terroristeja. Selvin terrori- ja väkivaltatarkoituksin. Niin kuin tiedätte tapahtuneen. Ja ne jätkät yllättäen huomaavat, että se paikka, jota he aikoivat terrorisoida, olikin hampaisiin asti aseistettu, valmistautunut ja asenteeltaan kertakaikkisen vittuuntunut. Ja se olisikin heidän viimeinen huomionsa, sillä valmistautuneet kyläläiset lahtaisivat heidät siihen paikkaan.

- No mutta sehän olisi joka tapauksessa harkittu murha. Ei niin voi sivistysvaltiossa toimia.

- Niin…sivistysvaltiossa saattaisi olla niin… mutta eihän tämä enää mikään sivistysvaltio ole… ja sivistysvaltiossakin hyvin moni mieltäisi sen ennakoivaksi itsepuolustukseksi. Eihän sodassakaan odoteta, että hyökkääjä ampuu ensin. Vaan ehkäpä kyseisessä tilanteessa ruumiit ja jäljet hävitettäisiin? Niin varmaan tehtäisiin… sehän on selvä… ehkäpä jos poliisi saisi kuitenkin jotain vihiä? Ehkä jopa löytäisi ruumiit? Tai mahdollisen tekopaikan? Tekisi jopa jonkun pidätyksenkin? Mutta entäpä jos sen jälkeen poliisille ilmoittautuisi sata miestä? Jotka kaikki toteaisivat, että olen syyllinen paikassa X tapahtuneeseen etnoterroristien harkittuun murhaan. Mutta en muista asiasta muuta kuin että painoin liipaisinta. Useita kertoja. Kaikki muu on sellaista mustaa usvaa.

- Niin että sata?

- Joo. Sata. Ja sen jälkeen poliisille ilmoittautuisi kylästä vielä kolmesataa muuta ihmistä todeten, että olen osallinen ja avunantaja etnoterroristien harkittuun murhaan. Vaikken varsinaisesti painanutkaan liipaisinta. Mutta en muista tarkkaan mitä tapahtui. Itse asiassa en muista paljon paskaakaan. Mutta olen syyllinen. Ja kaikki nämä ihmiset tietäisivät kuitenkin tarkkaan, missä oli tekopaikka, mistä ruumiit löytyivät ja tunnustaisivat sen paikan poliisille. Sen tunnustettuaan he olisivat sitten suuttomia sanattomia. Kun eivät oikein muistaisi. Siihen ei enää esmes Radanvarsikaupungin pidätyssellit riittäisi ensinkään. Ja entäs jos touhu siitä vieläkin laajenisi?

- Millä tavalla se voisi laajeta?

- No vaikkapa sillä tavalla, että jos tämä tapahtuma olisi tapahtunut teoreettisesti ajatellen Reunansyrjässä, niin Äänekoskelta, Joutsenosta, Lieksasta tai Maaningasta alkaisi ilmoittautua ihmisiä poliisille ja sanoa, että he ovat avustaneet Reunansyrjässä tapahtuneita murhia. Tietäen kaikki ne samat paikat kuin reunansyrjäläisetkin. Ja samalla nämä, tässä vaiheessa pidätetyt reunansyrjäläiset alkaisivat yllättäen tunnustaa osallisuutensa Äänekoskella, Joutsenossa, Lieksassa tai Maaningalla tapahtuneisiin murhiin. Tietäen paikat. Teillä alkaisi olla siinä vaiheessa lähelle tuhatta pidätettyä ja tutkintavangittua. Ehkä enemmänkin. Ja siinähän teillä menisikin sormi suuhun. Kysehän on kuitenkin murhista. Eihän heitä vapaallekaan voi päästää. Mutta minnekäs heidät laitetaan? Kuinka niin esitutkinta-, syyte- kuin oikeusprosessi etenisi? Entäs normaali - ja tarvittava - poliisityö?

Esko kumartui poliiseja kohden. Poliiseilla alkoi hoksa raksuttaa ja he näyttivät nieleskelevän. Liisa huomasi nieleskelyn ja kaatoi molemmille lasin vissyä, joka kelpasi oikein hyvin. Poliiseja kohti kumartunut Esko jatkoi:

- Tässä kovasti teoreettisessa esimerkissäni oli kyse muutamassa kunnassa sijaitsevasta muutamasta kylästä. Entäs jos kylien määrä on vaikkapa kuusikymmentä? Ja entäs jos mukaan lisätään suuremmat asutuskeskukset? Tiedätte hyvin, että siellä ollaan vielä huomattavasti vittuuntuneempia kuin jossain Reunansyrjässä ja epäilemättä siellä rakennellaan ja suunnitellaan kaikenlaista. Ehkä jopa suojelukaarteja? Teoreettisesti ajatellen Reunansyrjässä on vaan parempi mahdollisuus toimia tämän skenaarion mukaisesti. Kun tämä paikka on pienempi ja ihmiset tuntevat toisensa paremmin. Ja mietitään nyt vielä tietenkin teoreettisesti ajatellen sitä tilannetta, että nämä ihmiset alkavat myös mieltää virkakoneiston suorana vihollisenaan. Kun virkakoneisto on tehnyt parhaansa, että siihen tilanteeseen päädytään. Moni ihminen sanoo sitä miehityshallinnoksi, eikä välttämättä ole täysin väärässä. Miehityshallintohan keskittyy miehittäjien hyvinvointiin ja mitäs nykyinen hallintomme tekee?

Poliisit olivat molemmat tupakkimiehiä ja tuumasivat, että nyt saattaisi olla nortin paikka. Jos he kävisivät tuolla ulkona? Siihen niin Esko kuin Liisa totesivat, että tehkää hyvin. Siellä on nurkalla pääläri johon natsat voi sitten heittää. Hetken päästä poliisit palasivat.

- Ymmärrämme kyllä sen, mitä sanoitte. Mutta mitä te haluatte meidän tekevän?

Esko hymyili - tällä kertaa hyvin lämpimästi -  ja vastasi:

- Noo… ensimmäiseksi toteatte tietysti, että Reunansyrjässä ei ole tapahtunut mitään. Eihän täällä mitään ole koskaan tapahtunutkaan. Tylsä, hiljainen ja rauhallinen paikkahan tämä.  Ja toiseksi te alatte hyvin vakavasti miettiä, että mitä te teette jatkossa. Millä puolella te olette? Sillä jossain vaiheessa se puoli on valittava. Suomi on polarisoitumassa. Niin kuin tietysti muukin Eurooppa. On suuret kaupungit, joissa eletään utopistista unelmaa, jonka te tiedätte olevan dystopiaa ja järjestelmän ylläpitämää valhetta. Sitten on olemassa haja-asutusalueet, jotka alkavat pikkuhiljaa hoksata valheen ytimen ja irtautua koko paskasta. Ja torjua sitä paskaa väkivalloin. Meillä täällä on mahdollisus toimia nopeammin ja tehokkaammin kuin kaupungeissa. Ihan siitä syystä, että tunnemme toisemme ja luotamme toisiimme. Mutta se, mitä puhuttiin teoriassa alkaa jossain vaiheessa tapahtua käytännössä myös suuremmissa kaupungeissa. Niin kuin esmes Radanvarsikaupungissa. Osataan sielläkin organisoitua. Suomalaiset ovat siinä aika hyviä. Siinä kehityksessä te poliisit virkavallan edustajina jäätte vasaran ja alasimen väliin. Teitä vihataan islamilaisella no go… eiku siis sosioekonomisesti haastavilla alueilla. Teitä vihaavat myös tavalliset kansalaiset, koska te tosiasiassa toimitte heitä vastaan. Utopiaansa ja asemaansa ylläpitävän koneiston puolella. Teidän valintananne on se, että jäättekö vasaran ja alasimen väliin, vai tartutteko siihen moukariin, jossa on pidempi varsi. Ja te tiedätte, mikä se moukari on ja kuka sitä kädessään pitää.

- Voimmeko me siis liittyä suojelukaartiin? Sitäkö ehdotatte? Näin teoreettisesti ajatellen?

- Ette. Me emme ota valtion väkivaltakoneiston edustajien edustajia sen jäseneksi. Luottamus ei ainakaan tässä vaiheessa riitä. Ja eihän suojelukaarteja ole edes olemassa. Virallisesti.

- Mutta mitä me voimme sitten tehdä? Näin teoreettisesti?

Esko otti keittiön hyllyltä printtaamansa paperilappusen. Se perkele oli tainnut tietää tämän keskustelun kulun jo etukäteen. Hän antoi lapun poliiseille. Siinä oli sähköpostiosoite, käyttäjätunnus, salasana, sen alla luki Max ja Moritz, ja pohjimmaisena oli vielä toinen sähköpostiosoite. Poliisit katselivat lappua ihmeissään.

- Mitä tämä tarkoittaa?

- Me emme tarvitse teitä jäseniksi suojelukaartiin. Mutta me tarvitsemme myyriä valtion väkivaltakoneistoon. Teillä on tietoa, ja siitä on meille korvaamatonta hyötyä. Tuossa on teille valmiiksi tehty sähköpostiosoite. Voitte toki vaihtaa sitten salasanan jos haluatte. Tunnuksenne on Max ja Moritz. Se alin sähköpostiosoite on se, johon lähetätte tietonne, jos niin päätätte tehdä. Sähköposteihinne ei vastata koskaan. Mutta joka ainoa niistä luetaan. Ja nopeasti. Valinta on teidän. Vasaran ja alasimen välissä. Tai vasaran varressa. Sitä minun lienee teille turha selittää, että mikä vaihtoehto on oikein. Muistutan vain, että miettikää, mikä mielestänne on poliisin tehtävä. Se alkuperäinen sellainen

Poliisit ottivat lapun, kiittivät tarjoilusta ja poistuivat. Esko kysyi Liisalta:

- Olikos siellä pannussa vielä juotavaa kahvia?

Liisa nosti pannumyssyä, kokeili pannua ja vastasi:

- On täällä vielä vähän.


Poliisit istuivat autoonsa ja poistuivat Kytömäkien manttaaleilta. Hetken aikaa oli kovin hiljaista. Sitten toinen alkoi puhua:

- Niin… noin teknisesti ottaen… ei me kai olla saatu koskaan noin selvää tunnustusta kahdeksantoista ihmisen murhasta? Jonka tunnustuksen voi tosin kategorisesti kiistää…

- Ei sillä ole merkitystä. Totta kai nuo reunansyrjäläiset ovat ne tyypit lahdanneet. Mutta kai kuulit, mitä tuo Kytömäki sanoi? Oletettavasti me ollaan poliisipartiossa molemmat niitä, jotka osaa sekä lukea, kirjoittaa että jopa ajatella. Kai muistat ne paikkakunnat, joista Kytömäki ”teoreettisesti” puhui? Reunansyrjän lisäksi. Äänekoski, Joutseno, Lieksa ja Maaninka. Juuri ne paikat, joissa näitä riehuvia etnoja on mystisesti kadonnut. Ei Kytömäki valinnut niitä sattumalta. Jätkä tietää. Jätkä on osa jotain suurempaa. Jotain, joka on olemassa. Jotain, joka ei kysele enää meiltä lupaa.

Toinen poliisi mietti hetken, ja vastasi:

- Niin. Ja se mitä Kytömäki niin sanotusti teoreettisesti puhui meinaa sitä, että nuo suojelukaartit ja niitä tukevat ihmiset ovat keksineet keinon, jolla panna halutessaan koko virkakoneisto nurin.

- Kyllä. Tämä koneisto on kehitetty ja se on toiminut sellaisia ihmisiä varten ja sellaisten ihmisten kanssa, jotka noudattavat lakia sitä kyseenalaistamatta. Se järjestelmä voi oikein hyvin pitää yhtä ihmistä avuttomana panttivankinaan. Jopa kymmeniä. Sitten kun puhutaan sadoista, tuhansista ja jopa suuremmista määristä, niin silloin se kyykkää. Totaalisesti. Silloin sitä vastustavat ihmiset pystyvät puolestaan pitämään sitä panttivankinaan. Ja Kytömäki oli oikeassa siinäkin, että meitä poliiseja vihataan nyt molemmilla puolilla. Ei meitä rakasteta edes poliittisessa järjestelmässä, mutta sille me olemme välttämättömiä väkivaltakoneiston edustajia. Sillä muuta kuin väkivaltakoneisto sillä ei juurikaan enää valtansa perusteeksi ole. Ja sinäkin tiedät sen aivan hyvin. Me molemmat ollaan pelkkiä leipäpappeja jotka eivät enää usko epistolaansa.

 - Mitä vittua me sitten teemme?

- No, ensiksi varmaan toteamme että Reunansyrjässä ei ole tapahtunut mitään. Ei ole mitään epäiltävää. Ja sitten juttelemme laitoksella jätkien kanssa. Niitten kanssa, jotka ajavat näitä partioautoja. Niitten kanssa joihin luotamme. Johdon saatamme sattuneesta syystä unohtaa. Eihän siellä mitään poliiseja ole aikoihin ollut. Mieti nyt sitä demlalaista pelleä joka on meillä ylimpänä poliisipäällikkönä. Ja kun ollaan jätkien kanssa juteltu, niin tehdään johtopäätöksiä. Minä en ainakaan halua tulla muistetuksi maanpetturina.

Poliisin partioauto poistui Reunansyrjän pienestä keskustasta ja lähestyi Jätkimänjoen siltaa.

- Ovat tehneet tässä hiljattain joitain maansiirtotöitä.

- Joo… ovat näköjään istuttaneet kukkiakin…


Kaksi viikkoa myöhemmin


Kevät oli edennyt sen verran mukavasti että Esko ja Liisa olivat pistämässä perunoita penkkiin. Olihan sitä jo tullut kuokittua jo useampi aari. Siitä saisi evästä oikein mukavasti. Poliiseja ei ollut näkynyt heillä sen aikaisemman vierailun jälkeen. Se oli hyvä merkki. Eskon rintataskussa oleva älykännykkä piippasi. Hän inhosi noita masiinoita mutta ymmärsi niitten välttämättömyyden tehtävässään. Hän aukaisi masiinaan tulleen sähköpostin, luki sen otsikon ja alkoi hymyillä:

- MAX JA MORITZ: RAPORTTI


Hyvää ja rauhallista vappua lukijoille. Muistakaa myös Greatest Shits-äänestys.

28 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Pienten yhteisöjen vastarinnasta osaa historiamme kertoa kiinnostuneille. Ja organisoitumisesta.

Vaan yhdestä yksityiskohdasta näin ekoihmisenä huomauttaisin, huomautankin :-)

Nimittäin ajoneuvojen öljyt pitäisi ottaa talteen ennen maaperään hautaamista. Ja eikös sian neljänneskin riittäisi; niitä ns. huonompia osia, vaikka velivainaan kropasta melkein kaikki on kelpo syötävää.

Viihdyttävä kirjoitus, sanoo viherekoihminen!

Anonyymi kirjoitti...

Taasen taattua Ykää, mielikseen näitä lukee kun näissä on kantavana voimana sellainen pienen miehen "pay back time" ja sitä yhteisöllisyyttä mikä nykysuomesta puuttuu kaupungeista lähes täysin..mutta myös nopeaan tahtiin vanhenevista syrjäkylistä hiljalleen. Kiitos lämmittävästä tarinasta. Asiasta puujalkaan..Suojelukaartit..if only..olisi paikallaan muistakin syistä kuin mitä tarinassa. Pikkukylän pelastus- ja avustusorganisaatio kun valtiovaltaa ei enää kiinnosta muu kuin vessanpytyn ringin (kehä 3) sisäpuoliset asiat. t. Arskaparska

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Anolle ja Arskaparskalle & kiitos kommenteistanne. Itse mietin aika ajoin, että mihin tämä kehitys johtaa ja sen pohjalta syntyy tämäntyyppisiä kirjoituksia. Yksi mahdollisuus on, että haja-asutusalueet eriytyvät kaupunkien utopiakuplasta aina enemmän. On sitten tietysti mahdollista, että kukaan ei tee mitään, kaikki alistuvat vallitsevalle kehitykselle ja pyrkivät pärjäämään minkä pystyvät.

Ano: Saattaa olla, että kyseisessä tapauksessa autojen öljyt ehtivät valua tielle.

Arskaparska: Olet oikeassa. Haja-asutusalueet jäävät aina enemmän oman onnensa nojaan.

Anonyymi kirjoitti...

Hillitön! Turvasuihkeista suojelukaartiin. Kylmän viileästi maamme tuhoajat saavat lopun, jota meille suunnittelivat, yeah! Siis noin niin kuin tarinankerronnassa... ;)

Aion todellakin tulevana ja kesänä liikkua yksin, en anna pelolle valtaa, siitä pitävöt huolen...no jaa enpäs kerrokaan, kun en ole varma laillisuudesta. Mutta huonosti käy sille, joka yrittää.

Hemuli kirjoitti...

Hyvä tarina taas. Näissä novelleissa on mukava poljento, joka aiheuttaa tarpeen lukea kerralla alusta loppuun...

Simo kirjoitti...

Hyvä ja mielenkiintoinen kirjoitus jälleen kerran. Sellainen asia tosin pisti silmään, ettei sianruhojen kanssa hautaaminen välttämättä ole paras vaihtoehto uskonnollisesti edistyksellisille henkilöille, koska silloinhan siinä menee hyvää lihaa hukkaan. Lupaamalla tai toteuttamalla perinteiset kristilliset hautajaiset on nimittäin vähintään sama, jollei jopa tehokkaampi pelotevaikutus.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Anolle, Hemulille ja Simolle & kiitokset. Tuo sikavaihtoehto tuli mieleen kenraali Black Jack Pershingistä:

http://static.politifact.com.s3.amazonaws.com/politifact/photos/Pershing_meme_1.jpg

Vittuuntunut NettoVeronmaksaja kirjoitti...

Fobba ei sitten pääse mukaan Maxin ja Moritzin kerhoon. :D

Jani Alander kirjoitti...

Ei sinänsä aiheeseen suoraan liity, mutta no kuningas Kustaa Vaasan viimeinen puhe valtiopäiville lontoonkielisenä käännöksenä vanhasta ruotsista:

I thank Almighty God," he
said, " for that in my person he hath restored to the
Swedish throne the ancient race of Magnus Ladulas
and Charles Knutson. Those of you who are some-
what advanced in years can still remember the time
when our beloved country groaned beneath the sway
of foreign oppressors, and especially of the cruel
tyrant Christian, and how it pleased God by my hand
to free it from such tyranny. Therefore ought we
all, high and low, master and servant, young and old,
ever gratefully to remember that providential de-
liverance. For what was I, that I should dethrone
so mighty a lord, the king of three kingdoms, allied
and related to the Emperor and the most powerful
princes of the earth ? Little could I have expected
that honour when in the forest and the wilderness I
hid myself from the bloodthirsty sword of the enemy.
But God prospered the work, and made me his
minister in whom to reveal his almighty power, so
that I may well compare myself to David, whom the
Lord raised up from a poor shepherd to be king over
the people.
" I thank you for having chosen me your heredi-
tary sovereign, and for having loyally supported me
in my government. That during ~my reign it has
pleased God to introduce here his pure and holy
word, and to bless us at the same time so highly with
all temporal blessings, let us all, as is our bounden
duty, humbly and thankfully praise him. I am well
aware that in the opinion of many I have been a
harsh king, but the time will come when the Swedes
would gladly pluck me from the grave if it were in
their power. I scruple not, however, to acknowledge
many sins and frailties — for none is perfect and with-
out spot — and I pray you as loyal subjects to pardon
the faults and imperfections which you have found in
my government. My design at least lias invariably
been the good of my kingdom, and my grey hairs
and wrinkled forehead sufficiently prove the many
dangers, troubles, and sorrows I have experienced in
my forty years' reign. I take nothing with me of ail
that I have gathered together ; employ it, my children,
to God's honour and to your country's good. Rejoice,
dear friends, over that spiritual light which in my
time has arisen, and thank God for having delivered
you from the thraldom of Papistry. I know that
many sects and impostors will rise up among you,
and I know at the -same time that the Swedes are
readier to adopt new opinions than to search dili-
gently for what is good and profitable. This has
often grieved me, but I pray you to hold fast by God's
word and reject everything that is not in conformity
with it. My days will soon be ended. I need not
the stars to tell me that my hour is at hand. I bear
in my body the surest tokens that I see you now for
the last time, and that ere long I must enter into the
presence of the King of kings to give account of that
princely but corruptible crown which has been given
me to wear. Let your prayers follow me : remember
me when you assemble in your churches ; and when
at last I close my eyes, may my ashes rest in
peace!

Jani Alander kirjoitti...

Ja tuon puhepostauksen perään erityisesti kohta: "I am well
aware that in the opinion of many I have been a
harsh king, but the time will come when the Swedes
would gladly pluck me from the grave if it were in
their power"

Niin Kustaa oli kova kuningas, ehkä raakakin mutta kyllä se päivä tulee ja osin on ehkä jo tullutkin milloin ruotsalaiset ja mikseivät suomalaisetkin, olihan hän meidän kuninkaamme haluaisivat kaivaa kuninkaan haudastaan. Hän oli mies joka ansaitsi itse kruununsa, ja miesten johtaja. Ei mikään antautuja tai muu ynnyttäjä. Mies joka oli oikea KUNINGAS.

Anonyymi kirjoitti...

Josko ei hyvää lihaa, kuten muutkin ovat jo huolestuneina huomauttaneet vaan sianpaskaa, sitä ihan ihtiään lietekärrystä kuutioittain peittämään montussa olijat.

Se mistä levitettävä liete tulee on helppo kuvata alkaen alkukohtauksesta röhkivästä ja vinkuvasta suursikalasta aina siihen pisteeseen kun sillä kuorrutetaan kalmisto. Tämä video liitetään sitten tuohon varsinaiseen hautajaiskuvaukseen.


-Tvälups-

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Vittuuntuneelle NettoVeronmaksajalle, Jani Alanderille ja Taisteluvälineupseerille & kiitos kommenteistanne.

VNV: Jaa… no, onnea Fobballe valitsemallaan tiellä. ”Wowon Man nicht sprechen kann, darüber muss Man schweigen”, ja senhän Fobba tietää.

Jani: Luulen, että ruotsalaisten tartteisi noitua Kustaa Vaasan lisäksi haudastaan parikymmentätuhatta viikinkiäkin. Ja opettaa niille nykyaikaisten aseitten käyttö.

Tvälups: Mikähän siinä muuten on, että islamilaisille sika on niin hirveetäkamalaa? Lihaahan se on siinä kuin muukin. Mikä pisti Mohammedin aikanaan määrittelemään sian saastaiseksi? Joku houre? Entäs koirat? Nekin ovat islamilaisille ala-arvoisia otuksia. Vaikka koirahan on piru vie ihan oikeasti ihmisen paras ja uskollisin ystävä.

Becker kirjoitti...

Hemuli tuossa ylempänä ilmaisi aika hyvin näiden sun tarinoiden erään vahvuuden, eli hyvä poljento. Sen takia niissä juoni ja punainen lanka vetävät mukaansa ja ainankin minä luen tarinat loppuun kertarykäisyllä.
Nyt kun hallinto kiimassaan haluaa keskittää kaiken asutuksen suurkeskuksiin eräänä johtoajatuksena massojen helppo kontrolli ja hallinta, niin nämä syrjäkylät tosiaan saattavat olla tulevaisuudessa aivan realistinen vaihtoehto. Minua ainakin entisenä kaupunkilaisena viehättäisi tuo omillaan toimeentulo ja yhteilöllisyys.

Luin juuri että Malmössa joku Romanian mustalainen pitää autokorjaamoa kadulla. Jäteöljyt lasketaan surutta sadevesiviemäriin. En ole viherpiipertäjä, mutta tuollainen saa kyllä pulssin nousemaan. Tokko paikallinen viranomainen tohtii tehdä asialle yhtään mitään.

Totta, koira onkin ihmisen paras ja uskollisin ystävä, mutta määrättyä porukkaa luonnehtisin lähinnä vain ihmisen kaltaisiksi, joten heille koira ei voi olla kaveri.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Becker, ja lämmin kiitos. Luulen, että noissa etnisesti edistyksellisissä kansanosissa eivät nämä ympäristöseikat ole niin tärkeitä. Koirasta tykkäisin kotonani kovasti, mutta tuo vuorotyö vähän estää. Koira otetaan perheenjäseneksi ja kaveriksi. Katsotaan sitten kun (jos) joskus eläkeelle pääsee.

Juha kirjoitti...

Olisikohan se trikiinit syynä sianlihan syöntikieltoon? Käsittääkseni muutamat muutkin saastaiset ruuat ovat sellaisia, jotka pilaantuvat kovin herkästi kuumassa ilmanalassa tai vaativat hyvän hygienian koko käyttöketjussa. Menneinä aikoina olivat vissiin huomanneet, että näiä syömällä menee pakki herkästi todella sekaisin, tai tulee ajan myötä kummia tauteja.
--
Tarinoissa on, kuten sanottua, hyvä rytmi - tahti on mukaansatempaiseva, muttei hengästyttävä.

Sissikiukaisiin voi joskus olla hankalaa saada oikeat ainekset kasaan, tai tarvitaan passiivisia esteitä. Onneksi maajussit voivat hyvällä syyllä tilata suuriakin määriä piikkilankaa tiluksiensa rajaamiseksi. Kunhan vain muistavat ostaa sitä laatua, mikä on tarkoitettu susien ulkopuolella pitämiseen, eikä lampaiden liikkeiden rajoittamiseen. Semmoinen kolme kerällistä kun vetää löyhässä nipussa tien yli, niin siitä ei autolla yleensä läpi ajeta.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Juha. Voi olla. Joku asiasta paremmin tietävä voisi valaista. Syödäänhän sikaa muualla Aasiassa eikä siitä olla ongelmaa tehty. Maajussit voivat myös ostaa lannoitteita ja niistähän saadaan aikaan melko helposti räjähteitä. Tietysti tien yli kaadetut pari täyttä männynrunkoakin tyssäävät kulkemisen varsin hyvin. Sissinkiukaista en sen enempää osaa sanoa, kirjoitin yleistiedon varassa. En ole niin sissi- kuin pioneerikoulutettukaan. Tyhmä tykkimieshän minä.

korpisoturi kirjoitti...

Näillä Reunansyrjän suojelujoukoilla tuntuu olevan stratekia ja taktiikka hyvin hanskassa. Puolustus rakennettu järjellä.

Mukavaa ja kiintoisaa luettavaa. Oikein mieli nousee. Kiitosta vaan.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Korpisoturi ja kiitokset sinullekin. Ja kai se on niin, että jos pyssysille ruvetaan, niin siinä ei pyritä reiluun peliin vaan yllätykseen ja ylivoimaan.

Tita kirjoitti...

Whee - näistä pidän, ihan parhaita! Aivan kuten Päätalon varhainen tuotanto, tämäkin kerronta pitää otteessaan. Jatko-osien odottelu käy tuskasta... Olet Yrjö loistava näppiksen naputtelija. Kiitokset.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Tita ja lämmin kiitos sinullekin.

Ukkeli kirjoitti...

Tuohon suuntaan mennään, suojelukaarteja tarvitaan, koska virallinen valtio ei hoida tehtäviään. Vai onko tarkoituskin, että kaarteja taas perustellaan puolin ja toisin.

Kun olen miettinyt, miksi Euroopan poliitikot Merkelistä alaspäin ovat sekaisin, muistin lukeneeni jutun toksoplasmoosista Tiede-lehden sivulta. Sehän on hiireen iskevä loinen, joka muuttaa sen käytöstä niin, että kissa nappaa sen helpommin ja loinen pääsee kissaan. Ilmeisesti loinen on myös levinnyt laajasti ihmiseen ja aiheuttaa erilaisia mielenterveyden ongelmia.

Uutiset kertoivat hätävarjelusta, kun varas murtautui kotiin ja häntä ammuttiin. Taitaa kehitys kehittyä siihen suuntaan, että kannattaa tappaa ja haudata ruumis metsään, eikä yrittää selitellä poliisille mitään. Jos jää kiinni, ei tuomio ole olennaisesti ankarampi kuitenkaan.

Qroquius Kad kirjoitti...

Koska minulla on tunnetusti negatiivinen kommentointitapa, aloitan huomauttamalla että kyllähän se Degtjarjov Pehotnyi obrazets 1927 goda soitteli "Emma"-valssia tositilanteessa kiinalaisten käsissä Korean sodassa ihan itsenään ja myöhemminkin eri variantteina. Black Jack Pershingin tapa iskeä muslimeja kuriin ja Allahin nuhteeseen taitaapi sen sijaan olla keksitty juttu, tai ainakin sitovasti vahvistamaton.

Elokuvassa "Kingdom of Heaven " esiintynyt Radanvarsikaupungin Suuri Poika Jouko Ahola oli tiettävästi kuvausten alussa vähän ihmeissään, kun Ridley Scottilta ei tullut oikein palautetta. Liam Neeson, joka tunsi Scottin paremmin, lohdutti häntä kertoen sen olevan Scottin tyypillistä kommunikointia: asioiden sujuminen hyvin on hänelle normaalitila, jonka pitäisi vallita. Hän antaa palautetta vain silloin, jos jokin ei mene hyvin.

Vähän samaan tapaan minulle näiden bloggausten korkea taso on oletusarvo. Niinpä luettuani täältä yhä uudestaan mainion, loisteliaan tai mestarillisen kirjoituksen, en kommentissani ole sitä kehunut mainioksi, erinomaiseksi ja loisteliaaksi, koska jostain syystä olen ajatellut minun oletusarvoni olevan sielläkin päässä tiedossa, mikä ei tietenkään ole koskaan voinut olla millään tavalla edes oletettavaa.

Kommunikaation ongelmia. Sianlihan saastaiseksi julistaminen on saattanut olla jotain tämän tapaista, koska Lähi-Idässä todistettavasti syötiin sianlihaa antaumuksellisesti 5 000 vuotta sitten. Ei tähän voi oikein keksiä muuta selitystä, kuin että joku Herrra Isopomo joskus 5 000 kuluneen vuoden aikana hoksasi jonkun lähipiiriinsä kuuluneen sairastuneen vakavasti sianlihaa syötyään, ja varmuuden vuoksi kielsi sen kategorisesti kaikilta alamaisiltaan.

Hän ei selitellyt sen tarkemmin kenellekään, koska oletti kaikkien toki käsittävän näin helkkarin triviaalin asian. Kun alamaiset eivätkä hänen seuraajansakaan käsittäneet, kielto pysyi mutta sille piti keksiä jokin peruste, ja vahvimmat sellaiset ovat tietysti uskonnollisia: niitäkään ei tarvitse perustella. Jumala loi.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Ukkelille ja Qroquius Kadille & kiitos kommenteistanne.

Ukkeli: Voi olla, että kehitys menee tuohon suuntaan. Ruotsista tuli tuore esimerkki. Siellä ”lippua näytetään” jo aikaisemmin rauhallisina pysyneillä alueilla:

https://pt-media.org/2017/04/28/malmossa-autopalot-leviavat-nyt-viimeisille-rauhallisille-alueille/

Tuon hätävarjelun kanssa saattaa pian olla juuri niin kuin tuumit.

Qroquius Kad: Joo, mutta tässä olikin tietysti kysymys Suomesta. Emmaahan on käytetty maailman sivu ja Wikipedian mukaan sitä käytetään vielä nykyisessä Syyrian sodassa. Sehän on toimintavarma vehje, joten miksi ei käytettäisi. Sodassa suomalaisetkin suosivat mieluummin Emmaa kuin Lahti-Salorantaa.

Kiitos kannustuksesta. Sitähän minä en osaa sanoa, että minkälaisen reaktion nämä jutut herättävät lukijoissa. Kommentoijia on luonnollisesti paljon vähemmän kuin lukijoita.

Voi olla, että tuo veikkauksesi sianlihan saastaisuudesta sattuu hyvinkin kohdalleen.

Krypta kirjoitti...

Kiitos jälleen upeasta tarinasta.

Hemuli kirjoitti...

"Ei tähän voi oikein keksiä muuta selitystä, kuin että joku Herrra Isopomo joskus 5 000 kuluneen vuoden aikana hoksasi jonkun lähipiiriinsä kuuluneen sairastuneen vakavasti sianlihaa syötyään, ja varmuuden vuoksi kielsi sen kategorisesti kaikilta alamaisiltaan. "
-----
Kyseessä oli trikiini, joka varsinkin männä aikoina oli varsin vittumainen kaveri kun ei ymmärretty mistä oli kysy.

Possu kieltoon on tavallaan ollut ihan hyvä syy aikoinaan mutta vittujako sitä enää nykyään tarttee vältellä.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Kryptalle ja Hemulille & kiitos kommenteistanne.

Krypta: Lämmin kiitos ja hyvää sekä rauhallista vappua.

Hemuli: Joo, hieman kehittyneemmissä yhteiskunnissa on hoksattu että trikini ei ole Jumalan saastaiseen eläimeen kohdistamaa vihaa ja kun lihan kypsentää kunnolla, niin siitä ei ole huolta. Muistelen, että jotkut suomalaiset metsästäjät söivät joskus 1970-luvulla nuotiolla huonosti tehtyä karhunlihaa ja saivat siitä huomattavan vakavat oireet.

Anonyymi kirjoitti...

Tähän tarinaan on jo kirjoitettu jatko-osa. Se on Ari Paulowin kynästä ja nimeltään "Khilafa - Valtakunta".

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Ano. Joo, olen lukenut kyseisen kirjan. Kirjanahan se ei sinänsä ole kovin kaksinen, mutta sen tulevaisuudenkuva on kyllä hyytävä.