Tuesday, April 2, 2013

VÄÄRISTYMÄVYÖHYKE

Tulipa törmättyä pääsiäisenä uutiseen, jossa helsinkiläinen opettaja oli kantanut turpaansa rääpineen teinin pois koulun ruokalasta ts. tehnyt työnsä, ja opettajan esimiehenä toimiva koulun rehtori kiitti työnsä tehnyttä opettajaa tekemällä hänen toiminnastaan tutkintapyynnön poliisille ja aikomalla irtisanoa opettajan.

Tämänkertainen kirjoitus ei varsinaisesti koske tätä tapahtumaa, mutta todetaan nyt pari asiaa, mitkä on tullut todettua ennenkin. Eli tapahtuman tiimoilta on tullut kovasti vaatimuksia siitä, että opettajille pitää palauttaa vanhat valtuudet. En pane hanttiin ollenkaan, mutta muistutan, että valtaosa opettajista on kylläkin naisia, miesopettajatkaan eivät kaikki ole välttämättä chucknorriseja ja perseilevät teinit ovat likimain aikuisen kokoisia. Toisin sanoen, jos opettaja toteaa teinille, että nyt mulla on valtuudet, niin teini kysyy että mitähän meinasit niillä tehdä. Jolloin opettaja toteaa että olipahan pirun hyvä kysymys.

On myös esitetty vaatimuksia, että kouluihin pitää palkata vartijoita. Hyvä pointti tämäkin, en kiistä. Nyt on vaan niin, että ensimmäisen kerran kun vartiopari lyö jonkun räyhäävän roikkuperseen nippusiteisiin rauhoittumaan muutamaksi tunniksi (kouluissamme kun ei ole vuosikymmeniin ollut enää karsseria), niin iltalehtien lööpit hoilaavat hoosiannaa, koulun rehtori erottaa vartijat ja toteaa lehdille, että puhejudoa me kyllä tarkoitimme.

Kun itselläni on työhöni noin neljännesvuosisadan ajan liittynyt myös kurin ja järjestyksen ylläpitäminen, voisin nykytilanteesta todeta, että kansa on nyt saanut sitä, mitä joku muu on tilannut, eli melkoisesta osasta peruskoululaisista tulee nykymeiningillä itseään täynnä olevia, ihmisille haistattelua koskemattomana ja loukkaamattomana ihmisoikeutena pitäviä ja elämäntaidoiltaan onnettomia kermaperseitä. Jos tilannetta halutaan muuttaa, se vaatii lakimuutosten lisäksi myös tyypit, jotka pystyvät pistämään ne muutokset voimaan. Se vaatii myös, että oikeus käyttäytyä kuin pullopersesika ei ole loukkaamaton ihmisoikeus. Yhtä kaikki, jos muutos tehdään virallisesti tänään, se alkaa lopullisesti toimia vasta sukupolven kuluttua. Hajottaminen on nopeaa, rakentaminen hidasta. Mitäs tilasit, sanoi artisti.

Tuo tapahtuma koulussa toimi lähinnä herätteenä muutamille ajatuksille aiheesta ”vääristymävyöhyke julkishallinnollisen johtotason ja suorittavan tason välissä”. Yllä mainitussa tapauksessa johtaja eli rehtori on toiminut suhteessa suorittavan tason työntekijään eli opettajaan juuri niin kuin kelpo julkishallinnollisen johtajan kuuluukin toimia eli heittänyt tyypin surutta susille. Tällä hän tietysti pyrkii suojelemaan omaa ahteriaan.

Lisäksi tulee muistaa, että rehtori on työssään järjestelmän edustajana. Toimintasuuntana ylhäältä alaspäin. Hän ei kyseenalaista järjestelmää. Epäilemättä hänenkin koulustaan löytyy järjestelmän vaatimat ”meillä ei kiusata-”, ”meillä ei perseillä-”, ”meillä ei haistatella- ” ja ”meillä ei edelleenkään kiusata osat 2, 3 ja 4”-kansiot. Varmaankin siinä koulussa, niin kuin monessa muussakin koulussa, on tehty järjestelmän vaatima työ oppilaitten ja opettajien työrauhan turvaamiseksi. Ja järjestelmässä tehty työ tarkoittaa kirjoitettua ja mapitettua tekstiä. Niskaperse-otetta käyttänyt opettaja on osoittanut, että järjestelmän riittävänä pitämä kirjoitettu ja mapitettu teksti ei riitäkään, joten hän on silloin kyseenalaistanut järjestelmän toiminnan.

Oman pitkäaikaisen julkishallintokokemukseni aikana olen huomannut, että julkishallinto ei ole enää pitkään aikaan halunnut palkata johtotehtäviin voimakkaita persoonia, vaan mieluummin mahdollisimman värittömiä byrokraatteja, joilta ei loppujen lopuksi vaadita muuta kuin sen, että hän ei kyseenalaista järjestelmän erehtymättömyyttä ja hän noudattaa järjestelmän ylhäältä päin saneltua toimintaepistolaa kirjaimellisesti ja vaatii sen ehdotonta noudattamista myös muilta. Ja kun tämän epistolan ovat kirjoittaneet ihmiset, joilla taas ei ole minkäänlaista kosketuspintaa varsinaiseen suorittavan tason työhön, niin on selvää, että johdon ja suorittavan tason välille jää melko laaja vääristymävyöhyke.

On olemassa terveitä työyhteisöjä, joissa tätä vääristymävyöhykettä ei ole. Erityisesti yksityisellä sektorilla. Tällaisissa työyhteisössä yleensä ollaan oikeasti riippuvaisia työn tuloksista, joten jotain kouraantuntuvaa ja eteenpäin myytävää on saatava aikaan ihan oikeasti. Pelkkä ympyrän selittäminen neliöksi ei riitä.


Mikäli terveessä työyhteisössä suorittava taho viestittää johdolle, että käytetyillä työmenetelmillä ei saada aikaan haluttua tulosta, johto ottaa asian vakavasti, sillä johto tietää, että ellei homma toimi, se tulee pahimmillaan ajamaan pulaakin pankrottiin. Johto selvittää työntekijöitten kanssa, missä homma kusee, ja antaa työntekijöille tarpeelliset työvälineet ja valtuudet.


Julkishallinnossa taas vastaavassa tilanteessa asia ei mene aivan näin. Kun julkishallinnossa suorittava taho ilmoittaa johdolle, että ylhäältä käsin annetuilla ohjeistuksilla ja valtuuksilla ei kerta kaikkiaan saada aikaan sitä tulosta mitä vaaditaan, ja suorittavan tason näkemystä yleensäkin kannattaisi ihan oikeasti kuunnella, menee johtaja ymmälleen.

Hän toteaa toki henkilökunnalle että niin, niin, kyllä, niin, epäilemättä, niin, kyllä ja ilman muuta, mutta itsekseen hän miettii, että työpaikassahan on tehty kaikki nimenomaan niin kuin ylemmän viraston ohjeistukset ovat määränneet. Näin ollen ongelmaakaan ei voi olla. Hän ihmettelee kyllä hieman sitä, että mikä sitä suorittavaa tasoa oikein jurppii. Hommanhan pitäisi pelittää kuin junan vessa, sillä siihenhän on saatu koulutetuilta ihmisiltä valmiit nuotit. Johtaja päättää tehdä sen, mitä hänen kuuluukin tehdä, eli ei yhtään mitään.


Suorittavalla taholla tietysti työ ei helpotu millään muotoa ja työntekijät joutuvat edelleenkin ohjeistuksen mukaan kokoamaan kuvaannollista Mossen moottoria työkaluinaan yksi tasapääruuvimeisseli, purukumia ja jekkulankaa, käyttäen ainoastaan vasempaa kättä ja toinen silmä suljettuna.

Valmista ei tietenkään synny ja työ alkaa muistuttamaan irvikuvaa itsestään. Työilmapiiri heikkenee ja ihmisten sairaslomamäärä kasvaa, mikä tietysti rasittaa töissä olevaa väkeä entisestään. Suorittava taho alkaa avautua johtoporrasta kohti jo huomattavan voimakkain sanakääntein.

Johtaja havahtuu horroksestaan ja koodipurettuaan vääristymävyöhykkeen läpi tulleen suorittavan tahon palautteen hän huomaa järkytyksekseen, että tässähän aivan selvästi kyseenalaistetaan järjestelmä ja sen määräämä työepistola, mikä on jo kerettiläistä touhua sinänsä. Lisäksi johtaja tajuaa, että tässähän arvostellaan häntä itseäänkin, mikä on todellakin epäreilua, sillä hänhän on toiminut juuri niin kuin epistola on vaatinutkin häntä toimimaan. Suorittava taso, nilkit, ei suoriudu tehtävästään, joten se yrittää vierittää syyn johtajan niskoille. Johtajalle ei jää muuta vaihtoehtoa kuin vetää Juhlamokkapaketillinen henkilökohtaisia poroja nokkaansa.


Johtaja tekee suorittavalle tasolle niin suullisessa kuin kirjallisessa muodossa selväksi, että jos työpaikalla on joku ongelma, niin se ei ole ongelma, vaan ongelma ovat ne ihmiset, jotka puhuvat ongelmasta ääneen. Jos ongelmasta ei puhuta, niin sitä ei ole. Ja virallisen epistolan mukaan kun toimitaan niin kuin virallinen epistola vaatii, ei ongelmia voi edes olla. Siitä on virkamiespäätös. Ymmärrättekö, saatanan tunarit, virkamiespäätös! Lopuksi johtaja muistuttaa, että ei työpaikalle ole ketään väkivalloin raahattu. Ei täällä ole pakko olla. Tässä tilanteessa vääristymävyöhyke hetkellisesti häviää, sillä johtaja esittää asiat aivan suoraan.


Suorittava taso yrittää vielä jonkun aikaa yrittää saada järkeä kansantalouteen, mutta toteaa jossain vaiheessa että turha on potkia tutkainta vastaan joten anti ollakseen ja paskaaks tässä. Osa työntekijöistä vaihtaa johonkin toiseen saman alan yksikköön huomatakseen vain, että sama säätäminen jatkuu sielläkin, huonolla tuurilla vielä turboahdettuna versiona. Osa, varsinkin nuoremmat työntekijät tuumivat että hetkinen, vieläkö neljäkymmentäkin vuotta tätä settiä, ei kiitos, ottavat riskin ja hakeutuvat muihin töihin.

Suurin osa sitten yksinkertaisesti vain sopeutuu. Eli he kehittävät itselleen olosuhteitten pakosta oman vääristymävyöhykkeen. Sillä he eivät yritä perustella itselleen, että touhussa olisi järkeä, mutta he kertovat johdolle, mitä johto haluaa kuulla, koska pääsevät itse helpommalla.

Tässä muodostuu sitten tietysti se ongelma, että kun työhön ja työolosuhteisiin liityvä valitus alakerrasta vähenee tai suorastaan loppuu, voi johtaja todeta itselleen, että kun suorittava taho on palautettu järjestelmän vaatiman epistolan mukaiseen ruotuun, niin hehän itsekin huomavat, että näin työ sujuu paremmin ja maailma on kuin silkkiä vaan. Jatkuvat sairaslomat voi tietysti kuitata kevät-, kesä-, syys- ja talviflunssalla.


Julkishallinnossahan käydään viestintää muuallakin kuin välillä suorittava taso – yksikön johto. Yksiköstä käydään tietenkin viestintää ylempiin virastoihin ja siellähän pomo-, suunnittelu- ja projektiporrasta miehittää porukka, jolla ei ole enää minkäänlaista kosketuspintaa niin suorittavan tahon työhön kuin sitä tekeviin ihmisiin. Näin ollen heillä on luonnollisesti myös oma vääristymävyöhyke suhteessa komentoketjuun alaspäin.

Kun tämä porukka lukee ja tulkitsee kahden vääristymävyöhykkeen läpi tulleet viestit, ne kuulostaisivat suorittavan tason työntekijöitten korviin jo jonkinlaiselta toispuoleishalvauksesta kärsivän eskimon solkkaamalta retoromanialta, mutta ylempien virastojen henkilökunnalle viesti on selkeä ja ymmärrettävä: hommahan pelittää kuin lättähatun vessa ennen muinoin. Tätä on saatava lisää.


Kun ylempi virasto on saanut palautetta, jonka mieltää erittäin positiiviseksi, se päättää tehdä mämmistä vielä makiampaa ja aloittaa useita uusia kehitysprojekteja kuten ”I type it, you think it: turvallista ja normien mukaista työhyvinvointia viranomaispäätöksellä”, ”Ilmeisesti puhumalla avoimesti välillämme: yllätysiskelmäterapiamenetelmä ennakoituihin ristiriitatilanteisiin”, ”Kehitysprojektivastaisuuden kasvun kehitysprojektimyönteisyyden myönteistä kasvua haittaavana uhkatekijänä selvittävä tutkimus- ja kehittämisprojekti”, ”Juorut ja klikkiytyminen voimavarana työyhteisön rasististen mielialojen karsimisessa” sekä montakytviis erilaista monikulttuurisuusprojektia.

Projekteihin liittyy luonnollisesti pakolliset kurssitusjaksot suorittavalle taholle sekä seurantajakso, jossa projektien tuloksista tehtävät johtopäätökset muutetaan suorittavalla taholla pakollisiksi käyttöön otettaviksi työmenetelmiksi. Tähän seurantajaksoon taas suorittava taho ei osallistu.


Suorittavalla taholla asia alkaa olla sinänsä ihan se ja sama, sillä sen miehittämät työpaikat alkavat olla jo muutenkin täydessä anarkiassa, eikä lisäryönä sitä enää sen kummemmaksi muuta. Muutenkin he ymmärtävät sen, että heidän monumentiksi monumentin vuoksi muuttunut julkishallinnon palvelusala tarvitsee heitä enää ainoastaan sen vuoksi, että se voisi virallisesti sanoa tarjoavansa veronmaksajille jonkinlaista palvelua, vaikka kyse on enää monumentista itsestään.

Toisaalta työntekijät tietävät, että tämän kautta heille on varma työpaikka, sillä vaikka julkishallinnon pääprioriteetti onkin akateeminen suojatyöllistäminen, sen täytyy ainakin näytellä veronmaksajille, että sen päätehtävä olisi antaa jonkunlaisia välttämättömiä palveluja. Näin ollen työntekijät laskevat päiviä eläkkeeseen ja tuumivat, että piru kaiken periköön. Ja epäilemättä se aikanaan sen tekeekin. Vaan sillähän ei tunnetusti ole kiire. Älä laakase, naatitaan.

Hyvää alkanutta huhtikuuta kaikille tämän blogin lukijoille.

43 comments:

Anonyymi ja sen synonyymi said...

Tuosta kuvaamastasi julkishallinnon johtohenkilöstä tuli elävästi mieleen oman entisen lukioni rehtori.

Hän oli täysin hajuton ja mauton henkilö joka onnistui pilaamaan henkilökunnan työilmapiirin ennätysajassa. Kun häneltä kysyttiin kommenttia asiasta, hän kritisoi opettajia "alaistaitojen puutteesta", mitä ikinä se tarkoittaakaan.

Myöhemmin hänet palkittiin uudella hyväpalkkaisella suojatyöpaikalla jonne haettiin suljetulla haulla jossa hän oli ainoa hakija. Näin hänestä tuli kunnan "johtava rehtori".

Ekku said...

Tekisi monellekin häirikkö-oppilaalle hyvää totutella siedettäviin käytöstapoihin ja jonkinlaiseen auktoriteettien kunnioittamiseen jo siellä koulussa.

Tämä maailma kun on sellainen paikka, että se yleensä vastaa niin kuin sille huudetaan, eli ala-arvoisella käytöksellä voi saada turpiinsa hyvinkin pian.

Taka-ajatuksena tähän voimakeinojen karsimiseen opettajilta lienee suurten ikäluokien ikävät kokemukset kansakoulunopettajista?

Ennen kun oli pieniä yhden tai kahden opettajan kouluja, niin väärinkäytöksiä varmaan sattui enemmän, mutta tämä tuskin olisi ongelma nykyisissä isoissa kouluissa.

Pitäsi vaan saada opetusalalle mieskiintiöt...

Vasarahammer said...

Entisessä Neuvostoliitossakin pyrittiin kertomaan esimiehille sitä, mitä he halusivat kuulla tai mitä he kuvittelivat omien esimiestensä haluavan kuulla.

Stalinin hovissa piti noudattaa ugadat, ugodit, utselet -periaatetta (haistele tuulia, mielistele, säily hengissä). Suomalaisessa byrokratiassa tuo jälkimmäinen voitaisiin vaihtaa muotoon "säilytä työpaikkasi".

Puolueen oppeja ei siis koskaan saa asettaa kyseenalaiseksi.

Anonymous said...

Huh-uh! Olipas helppo samaistua ja vetää yhtäläisyysmerkit pv/rvl:ssa viettämieni ajanjaksojen aikana tekemieni havaintojen kanssa.

Nuo laitokset eivät eroa koulumaailmasta muuten kuin, että niissä voidaan vielä se kulitason perseilijä komentaa pakkokeinoin hiljaiseksi tahi lempata pellolle.

-Tvälups-

Yrjöperskeles said...

Tervehdys Anolle & Sen Synolle, Ekulle, Vasarahammerille ja Tvälläriupseerille & kiitos kommenteistanne.

Ano & Sen Syno: Niin tuonhan olis vielä voinut lisätä varsinaiseen kirjoitukseen, eli mitä yksisilmäisemmin ja tympeämmin palvelet järjestelmää, sen varmemmin sinut palkitaan. Minä ymmärrän nuo alaistaidot niin, että ei vaadi esimieheltä älyttömiä. Tuon termin luovalla käytöllä voidaan toisaalta laittaa johtajan oma tohelointi puhtaasti henkilökunnan piikkiin.

Minulla ei sinänsä ole mitään hankaluuksia hyväksyä työhierarkiaa. Työelämä nyt vaan menee niin. Sen tosin haluaisin, että johtoportaalla olisi suoritettavasta työstä edes jonkunlainen käsitys, mikä ainakaan sosiaalialalla ei ole ollenkaan itsestään selvää.

Ekku: Mieskiintiöt olisi ihan hyvä alku, mutta eihän siitä mitään tule, koska jo pelkkä yritys saa aikaan mielettömän feministisen joukkorääkymisen. Ja mieskiintiökin olisi sinänsä vain lievää ensiapua. Ensiksi pitäisi laajalti tunnustaa (ja nimenomaan siellä yläportaissa) että systeemi nyt vaan kertakaikkiaan kusi reisilleen, ja se on muutettava. Mikäli näin ei tehdä, saadaan jatkossakin vain uusia hyllymetrejä ”meillä ei perseillä”-kansioita työ- ja oppimisturvallisuuden sijasta. Suurten ikäluokkien kohdalla luulen kyllä että kyse oli ihan puhtaasta isäkapinasta. Piti saada päälaelleen se, minkä edellinen sukupolvi teki. Ja kieltämättä hyvinhän ne siinä onnistuivat.

Vasara: Suomalainen jäykkä byrokratiahan juontaa jopa Neuvostoliiton taakse, sillä virkakoneisto luotiin tsaarin aikaan. Varmasti sieltä on joku jäykkyys periytynyt, mutta kirjoittamani ilmiöt ovat mielestäni lisääntyneet kymmenen – viidentoista vuoden aikana selvästi. Onneksi ei olla Stalinin systeemissä, mutta jotenkin muunnettuna voisi kyllä todeta, että työtaidolla ei ole niin väliä, poliittinen luotettavuus on etusijalla.

Taisteluvälineupseeri: Jotenkin sitä toivoisi, että sotavaltio olis joustava ja toimiva organisaatio, joka keskittyisi olennaiseen, mutta jo varusmiespalvelun aikana totesin, että eihän se valitettavasti niin mene. Tuntemani kapiaiset sanovat samaa. Toisaalta huomasin aikanani, että kusipäämentaliteetillä varustettujen heppujen yleneminen pysähtyy majuritasolle. Siitä ylöspäin vaaditaan jo jotain hartioitten yläpuoleltakin.

Anonyymi ja sen synonyymi said...

En kannata minkäänlaisia kiintiöitä, vaikka opetusalan mieskiintiöt olisivat kieltämättä houkutteleva asia.

Lauri Vahtren Absurdin Suurvallassa (mainio kirja, kannattaa ehdottomasti lukea) väitetään että tuo Venäjän ja myös Suomenkin jäykkä byrokratia on lähtöisin siitä että joku Venäjän tsaareista halusi ottaa oppia preussilaisista virkamiehistä ja Preussin hallintokoneistosta, mutta homma ei mennyt ihan nappiin ja Venäläiset omaksuivat vain pintasilauksen sikäläisestä virkamieskulttuurista. Kyseessä on eränlainen rahtikultti, jossa omaksutaan vieraan asian ulkoiset piirteet ja riitit ymmärtämättä niiden perimmäistä tarkoitusta.

Anonymous said...

Sinne majuritasolle se pysähtyy myös, jos et tee juurikin niinkuin tuossa sinun kirjoituksessasi kerrotaan, eli keikutat venettä yrittämällä saada jotain parannusta asioihin. Ne siitä ylöspäin ylenevät ovat näin rauhan aikana enempi niitä systeemin sopeutujia.

evp.

Närpes varg said...

Hämmästyttävää kyllä kuvailemiasi ilmiöitä esiintyy myös yksityisellä sektorilla. Pankit ja vakuutuslaitokset tulevat etsimättä mieleen, mutta myös tiedotusvälineissä saadaan nauttia typerien pomojen vallasta.
Kun firmassa pannaan pystyyn tutkimus työviihtyvyydestä on tavallisesti kyse huonosta pomosta. Tutkimuksen avulla hän löytää organisaatiosta vastarannan kiisket ja pistää heidät pihalle, kun tulee sopiva tilaisuus.

Yrjöperskeles said...

Tervehdys Anolle & Synolle, Evp:lle ja Närpes Vargille & kiitos kommenteistanne.

Ano & Syno: Niin kiintiöthän eivät sinänsä ole ratkaisu, sillä ei riitä, että opettajan hommiin koulutetaan kiintiön mukaan tyyppejä, joilla on housut. Niissä housuissa tulee löytyä jotain täytettäkin. Mutta tarvitaan koko aikaansaadun systeemin kyseenalaistamista. Muualtakin kuin jostain rupuisesta blogista. Tuosta kirjasta en ollut koskaan kuullutkaan, kiitos vinkistä, täytyy etsiä se käsiin. Venäläisethän ovat sinänsä olleet varsin lahjakkaita kopioimaan lännestä yhtä sun toista. Ja tuohon Preussiin pitänee tutustua vähän enemmän. Sehän oli Preussi, joka Saksan teki, mutta Preussi ei ole ensinkään sama kuin nykyinen Saksa.

Evp: Minähän olen vain reservin tykkijulli ja sinä taas evp kapiainen, joten lienet varmaankin tässä oikeassa. Mielikuvani majuritasoa ylemmästä väestä tulee siitä, että niillä ei ollut tarkoitusta korostaa upseeri- ja esimiesasemaansa vaan ne tiesivät olevansa isoja bössejä muutenkin, joten niitten kanssa saattoi jutella ihan asiallisesti. Näkisin että puolustusvoimat tarvitsisivat sinänsä nykyisin juuri niitä kapinallisia ja korkeammat upseeritkin voisivat avautua enemmän julkisesti, koska armeijaammehan ollaan hyvää vauhtia taas tekemässä malli Cajanderiksi. Selittää voi mitä selittää, mutta varustusta hankitaan rahalla, ja jos rahan määrää radikaalisti vähennetään, niin kyllä siinä vähenee puolustuskykykin.

Närpes Varg: Juu, en epäile, etteikö tätä löytyisi myös yksityisellä sektorilla. Ihminen on ihminen. Mutta näkisin, että yksityisellä sektorilla tämä ilmiö on vika, julkisella sektorilla taas ominaisuus.

Anonymous said...

Mikähän mahtaa olla totuus tuon koulukeissin henkilökahinoista, kun susille tarjottava opettaja puhuu aikaisemmista erimielisyyksistä, ja rehtori ei sanojensa mukaan ole moisista kuullutkaan.

Ei ei, Täällä Strömssössä kaikki on kuten pitää. Meidän normaaliproseduurin mukaisesti ensimmäisestä rikkomuksesta seuraa syyte ja toisesta, johon kukaan harvoin yltääkään, kysellään sitten vapaita aikoja teloituskompanjan vetäjältä.

Tuon jutun perusteella oma vaaka kallistuu kyllä opettajan kannalle, koska kuulostaa aika oudolta että vaikka opettaja olisikin syyllistnyt ylilyöntiin, niin ei kai herrajestas ole normaalia että oma esimies tekee ilmoituksen poliisille jos nyt ei oikeasti vakavasta tai toistuvasta rikoksesta puhuta. Jos taas opettaja on tehnyt vastaavia rikkeitä tai tempauksia ennenkin, niin miksi ihmeessä rehtori kieltäisi aiemmat ongelmat.

Oletusarvona olisi odottanut että jos joku uhkailee poliisilla, ne olisivat sen piltin vanhemmat, ei oma esimies.

Jo pelkästään erottamisen vaatiminen vain tuon perusteella vaikuttaisi yliampumiselta ennen kuin asia olisi koetettu selvittää sisäpiirissä omien porukoiden kesken.

- lihapuhe

Yrjöperskeles said...

Tervehdys Lihapuheelle ja kiitos kommentistasi. Olen pitkälti samaa mieltä kanssasi. Olen nähnyt näissä hommissani, että johtajilla on ns. piikkejä perseessään, ja ne piikit tekevät vieläkin pistävämmäksi se, että ne ovat kyseenalaistaneet esimiehen toimintaa, ja vieläpä piru vie perustellusti. Näissä tapauksissa luonnollisesti käytetään kaikki mahdolliset keinot, että saadaan nykäistyä piikki perseestä irti.

Mainittakoon vielä, että pois painostettava opettaja on mies ja johtaja nainen. Minä en ole pitkän kokemukseni aikana vielä törmännyt ensimmäiseenkään hyvään naispuoliseen johtajaan.

Vittuuntunut NettoVeronmaksaja said...

Yksityisellä puolella on Visiot ja Missiot ynnä muuta.
Joskus aiemmin oli tiimi-työtä ja vastaavia hässäköitä.

Yleensä niistä on eniten innoissaan henkilöstöosaston väki.

Me suorittavan portaan porukat pyrimme siihen, ettei nuo höpsötykset ainakaan liikaa haittaisi oikeaa työntekoa. ;)

Anonymous said...

Ykä: "Minä en ole pitkän kokemukseni aikana vielä törmännyt ensimmäiseenkään hyvään naispuoliseen johtajaan."

Minä olen törmännyt moiseen olioon parikin kertaa, mutta en yhteenkään julkisella puolella.

Ja yksityisektorillakin kokemus on sellainen että pahinkin miesjohtaja (tai vaikka työkaveri) on näiden "sosiaalisten taitojensa" puutteiden vuoksi kertaluokkia vähemmän vittumainen kuin mihin keskinkertainen tai huonokin naisjohtaja kykenee.

Minun kokemukseni kun on, että en oikein ymmärrä mistä sosiaalisista taidoista ne oikein naisten kohdalla puhuvat.

Nainen osaa olla tasan yhtä tampio sosiaalisesti porukassa kuin sen tampioin mies.

Mutta sitten toisaalta hän on esimiehenä tai työkaverina halutessaan niin vittumainen, ettei siihen kykene yksikään mies, lahjakas tai lahjaton.

Jos tämä naisten "sosiaalinen lahjakkuus" on vain sellaista negatiivista sorttia, tai että sitä "lahjaa" käytetään vain sillain negatiivisesti, mikä on kokemukseni, niin toivon ettei eteeni satu enää enempi näitä lahjakkaita naisia. Vittumaisten miehienkin kanssa tulee aina jotenkin juttuun, muttei näiden lahjakkaiden naisten.

Noin muuten hyvä naisjohtaja ei ole hyvä sen kummemmilla tavoilla kuin hyvä miesjohtajakaan.

evp.

Yrjöperskeles said...

Tervehdys Vittuuntuneelle NettoVeronmaksajalle ja Evp:lle & kiitos kommenteistanne.

VittNettVerMaks: Oliskos niin, että kun yksityinenkin firma kasvaa tarpeeksi suureksi, niin siihen jostain syystä palkataan se toimistopäällikkö Nilkén? Pienemmissä firmoissa keskitytään varmaan enempi olennaiseen.

Evp: Varmaankin nämä naisten mystiset sosiaaliset taidot on todistettu sillä, että naiset väittävät omaavansa niitä mystisiä sosiaalisia taitoja. Ainakin yksi ”sosiaalinen taito”, mitä monella naisjohtajalla on, on tämä ”mehiläiskuningatar-ilmiö”, joka tekee naisesta toisille naisille melkoisen suden. Vaan niinhän ne vaativat näitä naisjohtajakiintiöitä yksityisellekin puolelle. Saas nähdä onnistuuko.

vieras said...

Tiedostavat piirit ovat vallanneet opettajien koulutuksesta vastaavat instituutiot. He päättävät ketkä kouluttavat opettajia, mikä on opetusmateriaali, keitä valitaan opettajankoulutkseen. Tuollaiset henkilöt ovat sitten peruskouluissa opettajina ja heidän tehtävä on levittää ja iskostaa halutta ideologiaa. Lukiot ovat yleensä kai rauhallisia paikkoja kun rehenelijät eivät yleensä mene niihin. Amiskasta en tiedä mutta amiskan opettajat ovat kai käyneet tekun ja sitten jotain opettajakursseja.

Sinäsä mielenkiintoinen huomio on siinä että luulen että Neuvostoliitton koulussa Breznevin aikana ei olisi noita rehentelijäteinejä siedetty.

1950-60-luvuilla kouluissa oli sodankäyneitä veteraaneja ja lottia. Jos nuo rehentelevät teinit vietäisiin aikakoneella käymään sen ajan kouluja niin opettaja löisi karttakepillä käteen jos kakara lähetyisi metriä lähemmäs. Pöljältä tuntuu sanoa näin mutta se voisi joitakin teinejä rauhoittaa jos löisi karttakepillä kämmenselkään tai sormille.

Oli ennen sotaakin kouluissa kuri ja järjestys.

Ehkä tässä pitäisi kutsua Tapion kissat apuun. Mitä veikkaat olisiko heillä edellytykset laittaa kuntoon julkishallinon suorittavien portaiden ja esimiesportaiden keskinäiset ja sisäiset hierarkiat, komentoketjut, valtasuhteet, vastuusuhteet, tiedonkulku ja tietojenvaihto, budjetin ja kirjanpidon valvonta, ja julkinen tiedottaminen?

Ykä on julkishallinnon työntekijä mutta miten paljon ykä tietää yksityisen sektorin toimijoista, onko se "yksityishallintoa"?

Sellainen termi on olemassa kuin "yrityksen optimikoko". Se mikä on optimikoko, siihen vaikuttavat monet asiat. Yritys voi kasvaa liian suureksi, joko liian nopeasti tai sitten pitkän ajan kuluessa. Se voi joko antaa itsensä kasvaa tai sitten reagoida siihen jotenkin. Yritys voi reagoida siten että se erottaa itsestään tiettyjä toimintoja, jotka sitten jatkavat omina yrityksiään. Tai sitten yritys ulkoistaa jonkin toiminnon ja ostaa hyödykkeitä sieltä. Tuo oli puheena Kumitontun blogissa täällä ja täällä.

Vaitiolija said...

Joo, kuulostaa erityisen tutulle. Yksityisellä rehtori vaan on oman virman pomo ja sitten se hottentottiosasto on asiakas. Mikään ei juuri muuten muutu, duunari edelleen nakataan susille ja asiakas on aina oikeassa vaikka kauppaisi lsd:tä, koska se maksaa koko lystin. Harvalla firmalla on varaa, cohonessia tahi pelimerkkejä pistää asiakkaalle hanttiin.

Anonymous said...

Itsellä on tuota kokemusta vielä aikas paljon vähemmän kuin Ykällä, ja sekin tulee lähes yksinomaan yksityiseltä puolelta. Tilanne tähän asti on aika fifty-sixty, eli ongelmatapauksia on löytynyt kummastakin leiristä, joskin niin on niitä hyviäkin. Se on niin paljon siitä luonteesta kiinni.

Sen suhteen on ollut tuuria, että vielä ei ole täysiä kusipäitä juuri poikkiteloin osunut.

Se on kyllä varmasti totta että pienessä firmassa on vähän pakko keskittyä olennaiseen ja sieltä se väliporras yleensä puuttuu tai on minimaalinen. Silloin se ylin pomokin on yleensä hihastanykäisyn päässä ja keskusteluyhteys pelaa, koska sen on täysin pakko pelata jos liiketoimintaa vakavissaan tehdään pidemmän aikaa. Tapauksessa ja firmasta riippuen se voi se ylin johtokin olla aika kädet rasvassa tarpeen mukaan jos tilanne sitä vaatii.

Ja koska se väliporras puuttuu niin eipä siellä kenelläkään ole oikein muuta mahdollisuutta kuin keskittyä olennaiseen. Esim. lusmuilu havaittaisiin hyvin nopeasti koska hommat alkaisivat kusta nopeasti. Eikä kunniatakaan voi muiden saavutuksista rohmuta, kun kaikki kuitenkin tietävät mitä kukin tekee, tai ainakin pitäisi tehdä. En ole pienemmissä firmoissa vielä peukalonpyörittelyyn törmännyt tai että siellä olisi aikaa nojailla lapionvarteen jos ei joku muu lenkki ketjussa sitten fuskaa ja estä sen keissin läpiviemistä.

Siellä on yleensä sekin piristävä poikkeus että mitään maratonpalaverejä ei ole, koska kaikki peukalo perseessä arpominen on pois sieltä kassavirrasta. On sitä tullut istuttua niissäkin pöydissä missä on lähinnä jengiä joka laukkaa palaveristä toiseen ja välillä joku on sanonutkin että ei tämä varsinaisesti minulle kuulu, mutta samahan minun on tässä mukana istua kun ei tuolla mitään kiireellistä ole. Itse sitä lähinnä kiroaa.

Ja pienissä firmoissa ei yksinkertaisesti niitä pahoja omenoita ole varaa säilyttää. Se on tuhoisaa vähänkin pidemmän ajan päälle.

Kun edellisellä kerralla unohtui toivottaa Perskeleen hallintoyksikölle hyvää keväänjatkoa, niin korjataan se tässä: Hyvää keväänjatkoa sinne Huitsinnevadaan.

- lihapuhe

Närpes varg (heh,heh) said...

Tämä ei nyt ihan suoraan liity päivän epistolaan, mutta laitan näkyviin, kun aihe on muulloin tullut tutuksi.
Aiheena on: kuinka saadaan jokin älytön ideologia ujutettua yleiseen tietoisuuteen niin, että siitä tulee valtavirta-ajattelua ja sen vastustamisesta rangaistava teko. Joku nokkela oli laatinut kymmenkohtaisen ohjelman, joka löytyy nettipoliisi Fobban palstalta. Osoitehan on:

http://markofobbaforss.puheenvuoro.uusisuomi.fi/136896-pedofiilien-puolesta

Ja asiaan:
PERIAATEOHJELMA PEDOFILIAN TUOMISEKSI OSAKSI TASA-ARVOISTA SUOMALAISTA YHTEISKUNTAA
1. Pedofiliasta puhuttava kovaa ja usein mediassa eli tehotoisto.
2. Konservatiivisten kirkkojen katsannot muutettava ja tuettava pedofiliamyönteistä teologiaa.
3. Kirkkojen moraalinen arvovalta murennettava.
4. On vedottava tieteeseen ja julkiseen mielipiteeseen vaikka julkinen mielipide ei väitettä tukisikaan.
5. Pedofiilien on tietoisesti otettava uhrin asema.
6. On vedottava kaikessa syrjintään samoin kuin metodisesti feministit tasa-arvokysymyksessä.
7. Pedofiilit on kuvattava positiivisesti.
8. Vastustajat on leimattava. Asiaperusteilla ei kriittistä merkitystä.
9. Pedofilian arvostelijat on saatettava huonoon valoon.
10. Pedofobia-termin käyttö. Termillä saadaan vastustaja leimattua erittäin syrjivällä tavalla, jolloin vastustaja ei enää vakavasti otettava.
11. Perinteiset instituutiot on vallattava sisältäpäin: koulu, kirkko, media.

Jotenkin mielen pohjalle hamuilee ajatus, että tämähän on nähty. Yhtä ja toista outoa on ajettu valtavirraksi juuri noilla opeilla. En nyt mainitse mitä, ettei kenellekään tulisi henkistä pipiä.

Kun nyt tässä kuitenkin on puhuttu koulusta, mitä jos pantaisi tuohon ohjelmalistaan pedofilian sijaan vaikka VAPAA KASVATUS. Onnistuisiko läpimeno noilla opeilla?

Närpes varg said...

ps.
Noista koulujen ongelmista kertoi ja varoitti jo 30.11.1973 Suomen kuvalehdessä kirjailija Veikko Huovinen jutussaan "Lullukkaväkeä."
Näin Huovinen: "Onkohan meillä toista sellaista väestöryhmää, mikä olisi niin helppo johdatella keskitysleirin nielusta sisään kuin nämä oppikoulujen lehtorit. Kiltteinä, hieman ynisten he siirtyisivät kohti polttouunia...
Keskusteluista ja sanomalehtien yleisönosastoista on saanut käsityksen, ettei ole kovin riemukasta olla opettaja nyky-Suomessa. Helsingin Sanomat kertoo tapauksesta, jossa rehtori kielsi oppilaita meluamasta tunnilla. Hän sai vastauksen: "Ole akka hiljaa tai isken tuolin kalloosi. Varo vaan, kun pimeässä vastaan tullaan."

Moni asia, joista "Vieras" tuolla ylempänä kertoo, ovat mukana Huovisen tarinassa. Sen löytää Huovisen teoksesta "Vapaita suhteita", WSOY 1974 sivulta 280.

Koulujen tragediassa ei siis ole kyse mistään uudesta ja yllättävästä asiasta. Ja kun katsoo sitä pedofiili-listaa huomaa, että koulut on raunioitettu tasan tarkkaan samalla menetelmällä.

Yrjöperskeles said...

Tervehdys Vieraalle, Vaitiolijalle, Lihapuheelle ja Närpes Vargille & kiitos kommenteistanne.

Vieras:

Lukio oli ainakin omana aikanani rauhallinen paikka. Amiksessa on nykyisin se ongelma, että sinne pääsee säälistä liian hyvän peruskoulun päästötodistuksen saaneita tyyppejä, joilla ei ole oikeaa oppimisen kykyä eikä pahemmin motivaatiotakaan. Oma alani kunnostautuu tämän porukan tuottamisessa valitettavan hyvin, ja he ovat sitten opettajille riippakivinä.

Neuvostoliiton ajan kouluissa joo ei varmaankaan kurinpito-ongelmia ollut. Tietysti sitä systeemiä ei kaipaa muuten, eikä ole tarvekaan, sillä kyllä suomalaisissakin kouluissa on aikanaan kuri ollut. Minä ehdin aloittaa kansakoulun ja käydä sitä jonkun vuoden ennen kuin tuli se peruskoulu, ja meillä oli opettajina useita sotaveteraaneja. Ei heidän tarvinnut edes lyödä karttakepillä sormille, sillä heppujen henkilökohtainen karisma oli sitä luokkaa, että nyrkillätapettavat älysivät olla hiljaa.

Tapion kissoista totean sen, että Killen tietotaito tulee kirjata kokonaan ylös, ennen kuin hän siirtyy tups´ahoon. Kille on jo melko vanha.

Yksityisellä sektorilla minä olin töissä viimeksi 1980-luvulla nuorena miehenä. Sekä suuressa teollisuusjätissä että nyrkkipajoissa. Siitä on niin pitkä aika, etten lähde vertaamaan kokemuksiani nykypäivään. Yrityksen optimikoostakaan minun on vaikea sanoa mitään, mutta yleensä tuumin, että nimenomaan pörssiyhtiöt ovat kasvottomia ja isänmaattomia rahantekokoneita. Vanhat paperi- ja puupatruunat saattoivat olla vittumaisia miehiä, mutta heillä oli sentään joku kiinnostus työntekijöittensä hyvinvointiin.

Vaitiolija:

Omalla julkishallinnon alallani eli lastensuojelussa nimenomaan uuden lastensuojelulain, sen tulkinnan ja ennakkotapausten pelon myötä ei meilläkään ole enää pahemmin cojonesia panna asiakkaille hanttiin. Tietyllä tavalla alani tekee itsestään tarpeettoman, sillä kun ennen pitkää huomataan, että asiakas siirtyy kotianarkiasta laitosanarkiaan, josta maksetaan tommoset 300 euroa per vuorokausi, niin lappuhan siinä luukulle laitetaan.

Lihapuhe:

Ei minunkaan kohdalla täysiä kusipäitä ole hyvin paljon vastaan sattunut. Enemminkin johtajia, jotka ovat valittu siksi, että he tottelevat ylhäältä päin tulevia määräyksiä niitä mitenkään kyseenalaistamatta, ja jotka toimivat nimenomaan ylemmän viraston edustajina suhteessa alaisiin, ei alaisten edustajana ylempiin virastoihin. Ja joilla ei ole pienintäkään käsitystä siitä työstä, jota he johtavat.

Julkishallinnossa niitä väliportaita on useita, ja varsinaisten hallinnollisten väliportaitten lisäksi julkishallinnossa on tämä projektiporras, mikä on ihan puhtaasti suojatyöksi kehitetty.

Hyvää keväänjatkoa myös sinulle, ja äärimmäisen paljon voimia eloon.

Närpes Varg:

Viesti 1:

Jaa, tämä metodihan on ymmärtääkseni jo kehitetty erään koppalakkia käyttävän hepun toimesta 1930-luvulla. Ja sitä käytetään nykyisinkin menestyksellä. En muuten ole varma, etteikö pervoiluun erikoistunut SETA vaikka jossain vaiheessa ottaisi pedofilienkin asian siipiensä suojaan. Varsinkin jos ne ovat homoseksuaalisia pedofiilejä. Muistuttaisin, että esmes transseksuaalit, joilla ei ole kyse pervoilusta vaan lääketieteellisestä tilasta eivät ole SETAn vaan Potilasliiton jäseniä.

Viesti 2:

Veikko Huovinen on suosikkikirjailijani ja hän oli Näkijä. Tuskin vuonna 1973 hän olisi silti pystynyt ennustamaan nykytilannetta. Huovinen oli muuten näkijä ja ennustaja monella tavalla. Hänhän kehitti salmiakkikossun jo vuonna 1969 kirjassaan ”Mikäpä tässä”. Tosin siinä se oli salmiakkipirtua.

vieras said...

Patruunoista tuli mieleen ne semmoiset ruukit ja niihin liittyvät, joita Suomeen perustettiin 1500-luvulta alkaen harjoittamaan metalliteollisuutta. En fanita Ruotsin vallan aikaa yhtään mutta ruukkien perustaminen oli sinäsä hyvä homma.

Puunjalostuksen ja metallinjalostuksen lisäksi vastaavia tehdaskyliä/teollisuustaajamia on muiltakin toimialoilta. Miten paljon Ykä tietää tämmöisistä?

Castor said...

Taas kerran erinomaisesti kirjoitettua tekstiä. En voi olla ihailematta Ykän lahjoja! Noin kovasti lyhyenä kommenttina sellainen, että minulla on ollut sikäli siunausta, että olen joutunut vain yhden kerran elämässäni sietämään vittumaista ja selvästi itseäni tyhmempää esimiestä. Nyttemmin herra ei jostain syystä edes tervehdi kun törmään häneen harvoilla kotimaan reissuillani. Seuraavaksi oof-topicia, mutta sivuaa sosiaalivaltiota sentään:


The Food Bank Program, administered by Social Welfare Canada , is actually proud of the fact that "It is distributing the greatest amount of free meals and food vouchers ever!"

Meanwhile, the National Park Service, administered by Canada Parks and Natural Resources, asks us to "Please Do Not Feed the Animals." Their stated reason for the policy is because the animals will grow dependent on handouts and will not learn to take care of themselves...

Meillä on kaksi päivää vapaata, Qing Ming -juhla, jolloin siivotaan haudat.


Habahoo said...

Tässä vaan muistelin että silloin kun minä menin amm.kouluun 70 luvun lopulla niin oli ns. palikkatestit.
Oli luetun ymmärtämistä, peruslasku tehtäviä ja hahmottamis testejä. Kokeet kestivät ainakin pari tuntia.
Nykyään se olisi varmasti syrjintää.

Yrjöperskeles said...

Tervehdys Vieraalle, Castorille ja Habahoolle & kiitos kommenteistanne.

Vieras: En minä varsinainen asiantuntija ole, mutta näissä yhden teollisuudenalan varaan rakennetuissa kunnissa on tietysti semmoinen riski, että kunta on sitten kovin haavoittuvainen, jos tämä teollisuudenala ottaa osumaa. Esimerkkejähän meillä on paperi- ja kaivospaikkakunnista.

Castor: Kiitos kannustuksesta. Ja vaikka off-topicia olisikin, niin varsin osuva vertaus.

Habahoo: En nyt ole ammattikouluista ihan satasen varma, mutta oliskos niissä nykyisin sama systeemi kuin muissakin oppilaitoksissa eli rahoitus tulee suoritettujen tutkintojen mukaan. Ja sehän ei välttämättä takaa laatua.

Jani Alander said...

Jotenkin tuntuu että hommat on ihan viime aikoina lähteneet lapasesta. Itse kävin peruskoulun viimeiset vuodet ennen -90-luvun puoliväliä pienessä maalaiskoulussa. Ja kyllä siellä kuri toimi. Rehtori oli sellainen vanhanajan jyrmy ja teinipojille meinasi tulla löysät housuun jos rehtorin juttusille joutui. Rehtorin puhuttelu kun kuului rakennuskompleksin päästä toiseen helposti :D . Ja jos esim. oppilailla jotain fyysistä kränää tuli niin eipä siinä poliiseja tarvittu, roteva liikunnanopettaja nappasi jätkät kainaloon ja rehtorin juttusille.

Englanninopettaja oli vanha täti, (joka harrasti työmaajuopottelua ja jolla oli viinanmöreyttämä ääni) sai häiriköt hiljaisiksi vittuilemalla niille erittäin ilkeällä tavalla. Ehkä siitä joillekin traumoja tuli, mutta olipahan työrauha.

korpisoturi said...

Koulumaailma on psykologien, sosiaalitanttojen ja vihervasemmiston leikkikenttä. Faktat ja tervejärki heitetään menemään. Vapaakasvatus, humaani kriminaalipolitiikka, hallitsematon maahanmuutto ja kulttuurimme alasajo, EU ym. tekee ja on jo tehny tästä maasta uppoavan laivan.

Täytyy harkita menoa erakoksi metsään tai sitten muuttoa Thaimaaseen tai Laosiin.

Karhunkynsi said...

Vaikka tässä ei varsinaisesti tuota alussa mainittua kouluepisodia käsiteltykään, niin laitetaan kuvalinkki k.o. oppilaan käsitykseen tapahtuneesta. http://apina.biz/99051.png

vieras said...

Tämä ei liity tähän ketjuun mitenkään mutta onko Ykä huomannut Matlockin uusintoja TV5:lla? Tiedän ettet käytännössä katso töllöä mutta jos joskus avaat töllön niin Matlockin jaksoja on nähtävillä.

Matlock on fiktiivinen henkilö mutta hänenlaisia tarvittaisiin tänne.

Yrjöperskeles said...

Tervehdys Jani Alanderille, Korpisoturille, Karhunkynnelle ja Vieraalle & kiitos kommenteistanne.

Jani: Minähän kävin kansa/peruskouluni 1970-luvulla ja silloinhan se nykykehitys alkoi. Opettajasta piti tulla auktoriteetin sijaan kaveri ja opastaja. Idea oli varmaan kaunis, mutta lopputulema oli se, että opettajasta tuli kusitolppa, johon lorotetaan niin alhaalta kuin ylhäältä.

Korpisoturi: Siihenhän se koulumaailma on mennyt. En tietysti syytä opettajia, muutos on saneltu ylhäältäpäin. Niin kuin tuli todettua, niin tämä kehityshän sinänsä alkoi jo 1970-luvulla, jo kauan ennen EU:ta ja holtitonta maahanmuuttoa.

Korpisoturi: Kiitos linkistä. Olin siinä käsityksessä, että tässä oli kyse pottunokkien jäsentenvälisistä, mutta näyttää siltä, että opettajaa lyötiin sitten R-kortillakin.

Vieras: Toki minä Matlockin muistan. Muutama Matlockin kaltainen lakimies tekis Hommalle kyllä eetvarttia.

vieras said...

DISCLAIMER: tämä on lähetetty huppelissa kuuden tountioluen jälkeen. Minkälainen mahtaa olla julkishallinto Mongoliassa? Varmaan Mongolian sisäasiainministeriön poliisiosaston ulkomaalaistoimiston päällikkö on joku mongolialainen Eila Kännö. Luultavasti siellä ollaan aika nuivaa porukkaa.

Yrjöperskeles said...

Tervehdys, Vieras. Luulisin, että julkishallinto Mongoliassa on edelleenkin jäykkä ja byrokraattinen. Maahan oli sosialistihallinnon alla kauemmin kuin Itä-Euroopan maat. Ja luulen, että ei Mongoliassa Eila Kännöä edes tarvita. Meinaten, kun katsoo karttaa, ja kuvittelee että Mongoliaan eksyy joku turvapaikkaturisti, niin sillä on suunnistus mennyt pahemman kerran pieleen.

Noin oluen ystävänä tiedustelen, että mitä tuontiolutta nautit?

vieras said...

Kävin ja Bierstubessa ja Maljassa. Bierstubessa juomani oluet olivat juontijärjestyksessä Samuel Adams Boston Lager (USA), Bohemia Regent Black (CZE), Aecht Schlenkerla Rauchbier Märzen (DEU) ja Bohemia Regent Prezident (CZE). Maljassa join Stone’s Ginger Joe (ENG) ja Fuller's 1845 (ENG).

Ihan muuta: englaniin kielessä sanat "juice" ja "jews" kuullostavat samalta. Google-kuvahaulla löytää siihen liittyviä hupikuvia.

Yrjöperskeles said...

Tervehdys, Vieras. Tuo ei ole ollut enää mitään törpöttelyä, vaan istuillaan suoritettua kulttuurimatkailua.

vieras said...

Jossain aiemmassa kommentissa Ykä mainitsi tataarit. Kirjoitin joskus heihin liittyvän kommentin tänne.

Anonymous said...

Noniin, kenkää tuli.

http://yle.fi/uutiset/helsinki_erotti_voimakeinoja_kayttaneen_opettajan/6569146

"voimakeinoja" - voi hyvää päivää.

vieras said...

Meikäläinen törmäsi näihin kahteen.

http://takkirauta.blogspot.fi/2013/04/ja-aina-vain-paranee.html

http://hommaforum.org/index.php/topic,81113.0.html

En viitsinyt lukea mainittua kuukausiliitteen juttua kun olisi pää räjähtänyt.

Kiinostaisi tietää Ykän arvio vuodesta 1983, kun muistat jotain siitä. Lukiota taisit käydä?

Yrjöperskeles said...

Tervehdys Vieraalle ja Anolle & kiitos kommenteistanne.

Vieras:

Viesti 1: Ihan asiallinen kommentti.

Viesti 2: Joo, lukiossahan minä silloin. Nykypäivän näkökulmasta elämä oli varmaan köyhempää, kun ei ollut kaikkea sitä elektronista krääsää, mitä nykyisin on. Vaan ei sitä osannut kaivatakaan, kun ei sitä ollut keksittykään. Mulla viihteen huippuna oli töillä hankitut stereot ja silloin tällöin videovuokraamosta vuokrattu yhdistelmä eli parikolme videota ja semmonen salkussa oleva videonauhuri. Varsinainen vhs-laite meille ostettiin muistaakseni vasta 1988.

Mutta eihän elintasoa voi määritellä krääsän mukaan, joten mielestäni tultiin toimeen ihan mukavasti. En mieltänyt kärsiväni puutetta mistään. Yhteiskuntakaan ei ollut mennyt vielä yliymmärtäväksi ja ylianalysoivaksi. Kommarit olivat kommareita ja kokkarit kokkareita eivätkä ne kuvitelleet menevänsä samaan hallitukseen. Noin poliittisesti silloin elettiin varsin jännää välivaihetta eli jälkeen Kekkosen mutta ennen Gorbatshovia. Brezhneviläinen meininki vallitsi itänaapurissa.

Oliko elämä mukavampaa? No väittäisin, että oli. Ainakin se oli yksinkertaisempaa ja tietyllä tavalla varmempaa. Suuret yritykset olivat vielä suomalaisissa käsissä ja takasivat vielä silloin isältä pojille periytyviä työuria. Ja silloin kaikesta tyhjän paskan hiertämisestä ja ammattiloukkaantumisesta ei ollut tullut vielä vallitsevaa standardia.

Ano: No tään kyllä arvasi. Voimia eloon tolle opettajalle. Väsäsin aiheesta itsekin muutaman rivin.

vieras said...

Jännä huomio tuo kohta "aika jälkeen Kekkosen ja aika ennen Gorbatshovia".

Harmi vaan että Kekkosen jälkeen ei tullut Johannes Virolaista. Vielä harmillisempi oli hänen putoaminen eduskunnasta 1983. Äijä luuli että presidentinvaalien ja avioeron ja uuden muijan tuoma julkisuus automaattisesti tuo ääniä. Mikä vika siinä Kaarina Virolaisessa oli? Olisi kai hänkin voinut olla hyvä Linnan emäntä, mieluiten jo 1978 alkaen.

Kun Koivisto valittiin 1982 niin olisi nyt hänet voitu lohtuduksena nimittää Virolainen pääministeriksi tai ulkoministeriksi. Lisäksi se olisi ollut hieman hyvitystä kun joutui pitkään olemaan Kekkosen tuupittavana. Ehkä Vironperän Jussi olisi paremmin varmistanut valintansa vaaleissa.

Työttömyys ei ollut mikään mahdottoman paha silloin 1983.

http://www.kysy.fi/kysymys/onko-missaan-nahtavissa-tyollisyys-ja-tyottomyyslukuja-ennen-vuotta

Alueellisia eroja oli työttömyydessä niinkuin nytkin, mutta oliko niin että ainakin hanttihommia saattoi saada jopa Ämmänsaaressa?

Anonymous said...

Näin sitä vasurikin sitten nöyrtyy kirjoittamaan Homma-tyypin blogiin.

Hemmetin oivaltava kirjoitus, totta joka sana. Mieleeni tulevat useat rehtorit ja heidän perseidioottiutensa. Juuri noin se kouluissa menee.

Niin, huolimatta siitä, että olen hyvinkin hyysäri ja vasuri, pidän tällaista Alppila-hyysäystä todella vastenmielisenä sotkuna. Mielestäni nämä hommat pitää rääpiä auki ihan pohjia myöten.

Ja ai niin. Eivät muuten ole miesrehtorit sen kummempia. Yhtälailla pelkäävät ihan kaikkea, lymyävät reksinputkassaan ja antavat lähtöpassit mieluummin opelle kuin väkivaltaiselle, vittua huutavalle isänmaantoivolle. Siihen rehtoriuteen vain jotenkin tuntun niputtuvan...mikä se sana on...perseily. Mut joo, virkamieskoneiston osasia he vain ja niin eespäin.

Terkuin, Naisope

Yrjöperskeles said...

Tervehdys Vieraalle ja Naisopelle& kiitos kommenteistanne.

Vieras: Menee ottiatuotan puolelle, joten vastaan ottiatuota. Ämmänsaaresta en tiedä, mutta kyllä vuonna 1983 oli hanttihommia vielä tarjolla.

Naisope: Ensinnäkin, minäkin olen entinen vasuri, joten tuskinpa tässä kukaan nöyrtyy. Mutta kun on suorittavan tason työntekijä, niin noihin ilmiöihin törmää. Ja juu, se, mitä puhut miesrehtoreista pitää paikkansa niin rehtoreitten kuin muittenkin julkishallinnon johtajien kohdalla. Laitoin vaan jutun kuviin sen Derpina-meemin, kun se sopi siihen niin hyvin. Voimia eloon sinulle opettajan työssäsi täältä Homma-tyypiltä Huitsinnevadasta. Ja menestystä eloon tietysti muutenkin.

Kimmo Koljonen said...

Sarjassamme "enkös mä just päässy sanomasta"

Iltalehti otsikoi "Turvaliivejä käyttänyt opettaja sai potkut Vaasassa"

IL: "Åbo Akademin rehtorin mukaan koulussa ei voi olla tällaista luottamuspulaa etenkään, kun siellä koulutetaan myös opettajia."

Kimmo Koljonen said...

Sarjassamme "enkös mä just päässy sanomasta"

Iltalehti otsikoi "Turvaliivejä käyttänyt opettaja sai potkut Vaasassa"

IL: "Åbo Akademin rehtorin mukaan koulussa ei voi olla tällaista luottamuspulaa etenkään, kun siellä koulutetaan myös opettajia."

Yrjöperskeles said...

Tervehdys, Kimmo. Jutun taustoja en tiedä, mutta näyttää siltä, että tässäkään tapauksessa ei ole käytetty normaalia suullinen huomautus - kirjallinen varoitus jne menetelmää, ja mikäli tuo tyyli yleistyy, niin se ei työntekijän oikeusturvaa ainakaan paranna.