EPÄILYKSEN PIRU JA TAJUAMISEN KYNNYS

Elettiin syyskuuta vuoden 2017 Helsingissä. Mukavassa kerrostaloasunnossaan asusteleva Korkea Poliisiviranomainen oli saapunut kotiinsa rankan vihapuhetta etsivän, löytävän, ehkäisevän, ennaltaehkäisevän, keksivän ja rankaisevan työpäivänsä jälkeen. Hän istui työhuoneessaan, katseli tietokonettaan ja nautti hyvin ansaittua toista työpäivän jälkeistä viskiään. Hän oli twitter-tilillään, katsoi saamaansa varsin runsasta palautetta ja kaatoi samantien harmissaan viskilasin piripintaan. Saatanan urpot, kun kyseenalaistavat hänen viran mukana saamansa viisauden.

Katotaas… blokkaa toi… toi… no toi juu… ilman muuta toi… no toi nyt totta kai, toi olis pitänyt blokata jo aikaa sitten… ja toikin joo… Korkea Poliisiviranomainen luki lisää kyistä palautetta ja ajatteli pahantuulisena:

- Mikä helvetti siinä on, etteivät ne kunnioita minua? Vittuilevat vaan. Minähän olen Korkea Poliisiviranomainen. Mille mallille tää maailma on oikein laitettu kun ihmiset katsovat nykyisin miestä eikä titteliä? Eikö se titteli nyt perkele soikoon riitä? Riittihän se ennenkin. Ja kuka saatana noille yleensäkään antoi luvan tai edes mahdollisuuden ajatella julkisesti? Ajattelu pitäisi jättää siihen sertifikoiduille ihmisille.

Kovasti harmistunut Korkea Poliisiviranomainen huomasi että hänen läppärinsä alkoi elää omaa elämäänsä. Jaahah… no nyt sekin perkele tuli taas kylään…

Epäilyksen Piru lennähti ulos läppäristä jonka näyttö alkoi paukkua näppäimistöä vasten ja päästeli samalla naurukonetta muistuttavaa ääntä. Sitten se istahti työpöydälle ja jäi irvistelemään Korkealle Poliisiviranomaiselle ihan perkeleellisesti. Korkea Poliisiviranomainen totesi närkästyneenä:

- Se, mitä laitan twitteriini ei ole mitään poliittista propagandaa! Se on kiveen hakattua absoluuttista inhimillistä totuutta! Totuutta, joka on lakien yläpuolella! Arvostelematonta! Humanismia! Rakkautta ja välittämistä! Sekä ennen kaikkea järjestäytyneen yhteiskunnan ja sen koneiston arvostuksen ylläpitämistä!

Epäilyksen Piru otti – mikäli mahdollista – vielä entistäkin perkeleellisemmän ilmeen ja vastasi virnistellen:

- Niin notta kiveen hakattua inhimillistä totuutta? Niin kuin oli aikanaan kommunismikin? Tai ”Ein Volk, Ein Reich, Ein Führer”? Kunnes niistäkin huomattiin, että se ikuisen totuuden peruskivi olikin styroksia. Sinulle se ikuinen totuus taitaa olla byrokraattinen, kyseenalaistamaton ja absoluuttinen valta. Jota ei saa arvostella. Ei varsinkaan perustellusti. Niin kuin ne sinun inhoamat kommentoijat tekevät.

- No ei tietenkään saa! Mitä siitä nyt tulisi jos maassa ei olisi toimivaa virkakoneistoa? Ja jos sitä ei kunnioitettaisi?

- Toimivaa… niin, niin kuin oli Stasi. Tai Gestapo. Tai KGB. Kyllähän ne toimivat. Mutta kunnioitettiinko niitä? Niitä pelättiin. Sinä taidat haluta saman tilanteen?

Korkea Poliisiviranomainen tyhjensi viskimukinsa ykkösellä ja vastasi:

- Totta helvetissä haluan. Vihatkoot. Kunhan pelkäävät. Ja lopettavat sen nimimerkkien takana harjoittamansa suunsoiton. Minä olen Korkea Poliisiviranomainen enkä mikään helvetin palautelaatikko. Nyt nuo kuittailijat saavat minut näyttämään typerykseltä.

- Vai olisko niin että sinä saat itse itsesi näyttämään typerykseltä? Ja sitä myötä voisi kysyä että olisko niin, että sinua ei pelätäkään? Sinulle virnuillaan. Sinulle vittuillaan. Taitaa olla niin, että sinä itse pelkäät.

- Mitä minä pelkäisin?

- Sitä, että ihmiset ylittävät tajuamisen kynnyksen. Suurella joukolla.

- Tajuamisen kynnyksen? Mitä se tarkoittaa?

- Kyllä sinä sen tiedät. Mutta kai minun täytyy vääntää se sinulle rautalangasta. Tai kaltaisellesi poliittiselle byrokraatti-idiootille jota ei pitäisi koskaan olla yhdenkään valtion aseistetussa väkivaltakoneistossa se pitää vissiin vääntää ratakiskosta. No, ei siinä mitään. Kyllä mulla haba siihenkin riittää. Sinähän tiedät että suomalaiset ovat aina olleet kilttejä hallintolampaita. Ne ehkä mutisevat ja murisevat Veijo Essolla keskenään asioitten vallitsevasta tilasta mutta esittävät protestinsa niin, että äänestävät jotain valtapuoluetta sen aikaisemman valtapuolueen sijasta jota edellisissä vaaleissa äänestivät. Ja sitten seuraavissa vaaleissa taas sitä aikaisempaa valtapuoluetta. Kuvitellen protestoineensa mutta säilyttäneen status quon. Tajuamatta että meillä ei ole persuja lukuunottamatta tosiasiassa kuin yleinen suomalainen federalistinen monikultturistinen puolue.

- No joo, kyllä minä tuon ymmärrän. Niistä persuistakin tuli tosiasiallinen vaihtoehto vasta tämän vuoden kesäkuussa. Ja sitä myötä koneistolle pirun vaarallinen. Mutta mitä tuo tajuamisen kynnys tarkoittaa?

- No tietenkin niitä ihmisiä joita sinäkin twitteristäsi blokkaat päivittäin pois. Vaihtoehtomediaa, vastamediaa, you name it. Ihmisiä, jotka kyseenalaistavat asioita. Heitä on aina vain enemmän. Kun tarpeeksi moni ihminen alkaa ajatella jonkun Helsingin Pravdan tarjoaman totuuden sijasta niin heille saattaa tulla joukolla ahaa-elämys. Suurella joukolla. Ja jokainen oma avautumisesi vie ihmisiä lähemmäksi sitä tajuamisen kynnystä. Katsos, jos meinaa tehdä propagandaa, niin se pitää tehdä ovelasti. Ei niin, että sen huomaa propagandaksi tyhmempikin. Sinusta puhutaan jo sellaista, että oletkin ovela kansallismielinen trolli noitten onttouttaan kaikuvien lauseittesi kanssa. Tiedät varmaan termin ”ketsuppipulloilmiö”?

Korkea Poliisiviranomainen kaatoi itselleen lisää viskiä, katsoi Epäilyksen Pirua, meni kaapille, otti toisen viskilasin ja kaatoi senkin täyteen. Hän vinkkasi lasiin päin, Epäilyksen Piru kiitti ja otti moukun. Sitten Korkea Poliisiviranomainen alkoi puhua:

- No totta munassa minä tiedän mitä se tarkoittaa. Se tarkoittaa sitä, että jos poliittinen koneisto muuttuukin kansallismieliseksi, niin samalla muuttuu taatusti virkakoneistokin. Samalla kun Suomi eroaa EU:sta ja itsenäistyy uudestaan. Ja silloin aletaan kaivella sitä, mitä niin poliittinen- kuin virkakoneisto on oikein tehnytkään viimeisen kahdenkymmenenseitsemän vuoden aikana.

Epäilyksen Piru otti uuden hömpsyn Korkean Poliisiviranomaisen tarjoamasta viskistä, ähkäisi nautinnollisesti ja kysyi sitten:

- Meinaakkos, että siinä vaiheessa ei kaivata enää konekiväris ja Lahtist, vaan silloin kaivataan syyllist?

- No tietenkin meinaan. Silloin aletaan esittää kysymyksiä. Vaikeita kysymyksiä. Niin kuin esmes että kukas helvetti ne somalit ensimmäisenä laski Suomeen? Ne samat somalit jotka turvapaikkastatuksen saaneena lomailevat Somaliassa? Kuka teki niitten tänne tulemisesta kyseenalaistamattoman itseisarvon? Kuka teki sitten kaikesta mahdollisesta muustakin kehitysmaalaisesta maahanmuutosta kyseenalaistamattoman itseisarvon? Kuka alkoi jakaa Suomen kansalaisuuksia täysin naurettavin perustein? Kuka pisti ne asuntojonoissa kantasuomalaisten ohi? Kuka yritti kriminalisoida ne ihmiset, jotka arvostelivat vallitsevaa tilannetta? Kuka pyrki kriminalisoimaan vallitsevan ja kieltämättä vituralleen hässityn järjestelmän perustellunkin arvostelun? Kuka muutti poliisikoneiston pelkäksi ideologian valvojaksi? Ja ennen kaikkea kuka yritti mitätöidä ja vaientaa haittamaahanmuuttajien tekemät väkivalta- ja seksuaalirikokset haistattaen paskat suomalaisten turvallisuudelle? Niitä kysymyksiä aletaan esittää. Taustoja aletaan selvittää. Nimiä nostetaan esille. Lakia maanpetoksesta aletaan tutkia täikammalla. Ja tiedätkös sinä perkeleen sarvipää, että mikä siinä minun kohdallani on silloin se suurin ongelma?

- Taidanpa tietää. Ne 1990-luvun poliitikot ja virkamiehet ovat päässeet vastuutaan pakoon. Osa on jo manan mailla ja osa eläkkeellä. Jos koko järjestelmä uusitaan niin sinä, nimenomaan sinä olet tähtäimessä. Ja tiedätkös, täysin ansiosta. Vaikket sinä niistä vanhemmista teoista vastuussa olekaan. Mutta et sinä niitä ole yrittänyt korjatakaan. Oletpahan vain kaikin keinoin pyrkinyt pitämään yllä vallitsevaa ja sairasta tilannetta sekä vielä sairaampaa järjestelmää. Olet vielä täysin rinnoin väittänyt että sairaita ovat ne jotka sairasta tilaa arvostelevat. Eihän terve yhteiskunta voi perustua siihen periaatteeseen että se hankkii asiakseen maahan kaksikymppisiä ulkomaalaisia jotka pääsevät välittömästi suomalaisia hakkaaviksi ja raiskaaviksi eläkeläisiksi. Väittäen vielä että kyseessä on väistämätön, välttämätön ja edistyksellinen yhteiskunnallinen kehitys. Jossain vaiheessa senkin kusetuksen kupla puhkeaa. Tai eihän kyseessä ole edes kusetus vaan mielenhäiriö josta tuli vallitseva tila. Mutta jos järjestelmä uusitaan, niin sinä saat kaiken paskan niskaasi niitten edellistenkin puolesta. Ja ansiosta, tuskin sitä kiellät? Koska eihän sinun toimintaasi enää erota sinua parodioivista koiranleuoista.

Korkea Poliisiviranomainen nykäisi viskipaukun huiviin, kaatoi itselleen lisää ja lörötti samalla Epäilyksen Pirunkin vajaan mukin täyteen. Sitten hän vastasi hiljaa:

- Enhän minä sitä kiellä. Mutta ymmärtänet, että minä voin asemani puolesta toimia vielä sitä vastaan. Kaataa paskan tavallisten kansalaisten niskaan. Viivyttää väistämätöntä. Ja olla itse jatkossakin korkea-arvoinen ja hyvin sekä varmasti palkattu viranomainen. Päästä aikanaan eläkkeelle ja päästä ehkä samalla karkuun vastuuta. Korttitalo ei ole vielä sortunut. Ja se korttitalo pitää vallan hallussaan.

- Uhreista välittämättä?

- Uhreista välittämättä. Kunhan korttitalon henkilökunta ei kuulu niihin. Siks toiseks, uhritkin voi aina selittää olemattomiksi ja vallitsevan ideologisen tilan kannalta merkityksettömiksi. Tilastolukuja. Siinä kuin liikenneonnettomuudetkin.

Epäilyksen Piru otti hörpyn Korkean Poliisiviranomaisen tarjoamasta viskistä ja sanoi:

- Tiedätkös, minä olen pitkän urani aikana tavannut monia kaltaisiasi miehiä. Natsi-Saksassa, Neuvostoliitossa, Itä-Saksassa ja niin edelleen. Suomessa olen tavannut kaltaisiasi harvoin. Silloin jatkosodan jälkeen niitä oli kyllä punaisessa Valpossa. Mutta se organisaatio ei edes näytellyt olevansa demokraattisen järjestelmän palvelija. Sinä taas puolestasi näyttelet, vaikka oletkin tosiasiassa punavihreän Valpon virkamies. Eikö sinulla omatunto koskaan soimaa?

- Ei. Sillä minullahan ei ole sitä. Eikä sitä voida minuun laittaakaan, koska minulla ei ole moraalista selkärankaa. Sinä olet itse kertonut minulle siitä.

- Mutta entäpäs jos rupeaisit sankariksi? Avautuisit julkisuudessa? Kertoisit, että järjestelmä on sairas. Se uusi järjestelmä joka saattaa tulla sen tajuamisen kynnyksen ylittämisen jälkeen voisi palkita sinut. Varsinkin jos avautuminen tulisi järjestelmän sisältä.

Korkea Poliisiviranomainen mietti hetken, otti moukun viskistään ja vastasi:

- Ei minusta ole siihen. Minun pitäisi olla tienraivaaja. Minä olen vain ihminen joka auraa toisten raivaamaa tietä toisten tekemillä ja maksamilla koneilla. Tien suuntaa kyseenalaistamatta. Sen suunnasta itse hyötyen. Enkä… enkä minä ilman tätä koneistoa olisi mitään. Koneisto on antanut minulle ajatukset joita ajatella ja ideologian johon uskoa. Ei minulla itselläni ole mitään sellaista. Minä olen työkalu. Luuletko, että järjestelmä haluaa johtajiksi joitain individualisteja? Ei. Se haluaa tahdottomia suorittajia. Sinä irvistelet siinä. Oletan, että annat minulle lahjan. Olen kuullut niistä. Mikä on minun lahjani? Minkä vitsauksen sinä minulle annat?

Epäilyksen Piru katseli Korkeaa Poliisiviranomaista pää kallellaan ja vaikutti suorastaan inhimilliseltä. Ehkä jopa säälivältä.

- Tiedätkös… et sinä sellaista lahjaa tarvitse. Sinulle suurin vitsaus on elää itsesi kanssa päivästä toiseen. Joutua katsomaan omaa peilikuvaasi. Taidanpa lähteä tästä. Mutta minä palaan vielä. Som´moro.

Epäilyksen Piru katosi keltaiseen pilveen. Korkea Poliisiviranomainen katsoi twitteriään. Siellä oli taas kyistä palautetta. Blokataanpa toi… ja toi… ja vielä toi… mitä sitä turhaa perustelemaan kun blokatakkin saattoi. Tajusihan hän toki sen, että hänen avautumisensa olivat jo aikaa sitten ylittäneet tahattoman komiikan rajan ja avautumisen sisältö ei eronnut tiedostavaa angstia kärsivän lukiolaisen tuotoksista. Hän tajusi myös oikein hyvin miksi hallitus toimi samalla lailla kuin hän. Ei sillä ollut enää muuta tapaa toimia. Jos systeemi on rakennettu valheen päälle niin ei sitä voinut yrittää tilkitä kuin uusilla ja suuremmilla valheilla. Kun faktoja ei ollut, jäljelle jäi vain hokeminen ja tyhjät iskulauseet. Ja harras toive siitä, että korttitalo pysyisi niillä pystyssä. Ettei tajuamisen kynnystä ylitettäisi. Sitten hän katsoi melkein tyhjää viskipulloaan. Jospa joisi tuonkin loppuun. Humalassa saa paremmin unen päästä kiinni ja vaientaa päässä pyörivät ikävät kysymykset.

Edessä olisi punasilmäinen aamu. Korkeana Poliisiviranomaisena. Taistelussa tajuamisen kynnystä vastaan.