DEMARIAKTIIVI JA EPÄILYKSEN PIRU

Elettiin nykypäivää Helsingissä, tarkemmin sanoen Vartiokylän omakotitaloalueella jossa erään viihtyisän, muttei mitenkään turhan pramean talon saunan takkahuoneessa istui muuan mies. Kyseinen mies oli pitkäaikainen demariaktiivi, tarkemmin nimeltään Muuan Demariaktiivi ja hänen istuskeluaan katseli takkahuoneen nurkassa leijaileva vanha tuttavamme Epäilyksen Piru. Piru tunsi tuon miehen hyvin jo entuudestaan ja oli vieraillut hänen luona useita kertoja. Muuan Demariaktiivi oli lakimies joka oli toiminut demareitten puoluekoneistossa jo lähes kolmekymmentä vuotta. Hän ei ollut mies parrasvaloissa vaan mies kulisseissa. Palkattu ammattilainen joka omalta tärkeältä osaltaan piti puolueen pyöriä pyörimässä ja samalla yritti suojella sitä sen parrasvaloissa olevien jäsenten pahimmilta törppöilyiltä. Huonolla menestyksellä sinänsä. Viime aikoina aina vain huonommalla.

Epäilyksen Piru oli tuntenut Muuan Demariaktiivin jo hyvän aikaa ja tämä oli niitä visiittejä jolloin sillä ei ollut minkäänlaista tarvetta olla ilkeä. Se tunsi miehen hyvin ja ymmärsi, että saunatauollaan oleva Muuan Demariaktiivi oli pahalla päällä. Sen kertoi muutama huomio. Ensinnäkään vaimo ei ollut mukana saunomassa. Toisekseen kodikas takkatuli ei palanut. Ja kolmanneksi pöydällä oli sekä olutta että whiskyä ja mies vielä kessutteli pikkusikaria mitä hän täällä kotonaan teki hyvin harvoin. Olutkin näytti olevan vielä Pertinlaaksossa valmistettua Tsuhnan Kostoa mikä oli demaripiireissä yleensä täysin pannassa. Olihan se kumminkin asenteellista vihaolutta. Ja muutenkin miehen naama oli kuin biodynaamista parsaa maistaneella lihansyöjällä.

Näköjään Muuan Demariaktiivi vaistosi Epäilyksen Pirun läsnäolon. Takkahuoneessa oli sekä jääkaappi että hyvin varustettu baarikaappi. Hän nousi puiselta sohvaltaan, otti baarikaapista ylimääräisen whiskylasin ja samalla jääkaapista tölkillisen Tsuhnan Kostoa. Hän täytti whiskymukin, istahti sohvalle laittaen samalla tölkin pöydälle ja lauleskeli hieman muunnellen Otto Kivivuorta näytellyttä Kauko Helovirtaa Täällä Pohjantähden Alla-elokuvasta:

- Terve sulle perkeles, istu perseelles…

Epäilyksen Piru teki työtä pyydettyä, kilautti Muuan Demariaktiivin kanssa whiskymukit yhteen ja molemmat heittivät polttavan juoman ykkösellä sisään. Nautinnollisen ähkäisyn jälkeen se aukaisi Tsuhnan Koston ja kysäisi:

- No? Mikäs se miestä niin jurppii? Tää vituralleen mennyt hallitussysteemikö ehkä?

Muuan Demariaktiivi pössytteli savut pikkusikaristaan ja vastasi kyllästyneellä äänellä:

- No eihän nyt se… oikeestaan… vaikka melkoiseksi sketsiksihän sekin meni… vaan rapatessa roiskuu… arvasinhan minä että tää hallitus kehittää ittelleen jonkun katastrofin mutta en arvannut että näin äkkiä… ja näytelmäähän se oli… loppujen lopuksi… maksettiin näennäiset paunat lihaa mutta touhu saa jatkua entisellään ja Rinteen Anttikin voi rauhassa nykiä naruja taustalta… kun siitä sanonkomämistä tulee se seuraava pääministeri…

- No mikäs sitten ottaa otsalohkoon? Olet meinaan niin kuin muunnettu versio siitä vanhasta lastenlaulusta ”Leipuri Hiiva”… näen korvista kun savu kohoaa…

- No tää Baltzar-jupakka. Ja oikeastaan kaikki samanlainen mitä on tapahtunut ennen sitä. Kerta toisensa jälkeen, helvetti. Mistään törppöilyistä ei olla opittu mitään. Ei niin yhdellä tiellä mitään. Kun ei perkele edes haluta. Kertoo puolueeni sairaudesta ja hyväuskoisesta typeryydestä. Kerta toisensa jälkeen hankitaan puolueen riveihin etnisesti edistyksellisiä ehdokkaita vain siksi kun ne ovat etnisesti edistyksellisiä ehdokkaita ja niitä jostain syystä täytyy olla. Ja kerta toisensa jälkeen ne tyypit osoittautuvat käveleviksi katastrofeiksi. Ja siitä huolimatta niitä hankitaan aina uudelleen. Ajatellen että jos se tällä kertaa onnistuisi. Tai ehkä siinä ei ajatella ollenkaan. Minä olen sanonut puoluekoneistossa että tää touhu on aivan samanlaista kuin typerä auton ostaja ostaa kerta toisensa jälkeen tyytyväisenä ja koeajamatta auton jossa ei ole huoltokirjaa, runko on ruosteen syömä ja matkamittariakin on rukattu taaksepäin.

- Ja ei ole ollut sanomisellasi vaikutusta?

- Ei ole ollut niin. Ei niin minkäänlaista. Ja sehän minua kyrpii myös että suurelle osalle puolueen väestä touhu on tosi asiassa teeskentelyä jota on jostain syystä pakko tehdä. Vaikkei itsekään uskota siihen. Vaan mielletään että näin on pakko näytellä. No, tietysti on ne niin sanotut ”nuoret älykkäät naiset”jotka ovat aidosti lääpällään niistä etnisesti edistyksellisistä mutta niitähän ei reaalimaailma muutenkaan pahemmin häiritse. Mutta sitten on paljon kokeneita konkareita jotka tietävät että ne ovat tekemisissä lähinnä huijareitten kanssa joitten ainoa substanssi on orvaskeden väri ja eksoottinen nimi mutta kun heidän on pakko näytellä niin he vetävät naamalleen poliitikon kestohymyn yhteisvalokuvan ottamisen ajaksi ja huuhtelevat sen hymyn pahan maun jälkeenpäin purskuttelemalla puoli pulloa Illodinia. Tuumien että mitähän järkeä tässä oikeastaan oli ja siitä huolimatta menevät taas uudestaan johonkin yhteisvalokuvaan etnisesti edistyksellisen kanssa ja toteavat pakkohymyä hymyillen että kylläpä tässä onkin sitten niin järkevä ja asiallinen heppu jota puolueemme onkin kaivannut ja jota se tarvitsee. Vaikka suuhun koskee puhuessa.

- Mutta miksi näin tehdään? Vaikka tiedetään että asiasta tulee puolueelle persnettoa?

- Sitä minäkin olen kysellyt. Ja sanonut… tai siis kysynyt että kuvitteletteko te tosiaan, että tällä touhulla saadaan suomalaisilta äänestäjiltä lisää ääniä? Tämähän vain karkoittaa ne loputkin pois. Mutta…

Muuan Demariaktivisti oli pitkän aikaa hiljaa ja Epäilyksen Piru katkaisi hiljaisuuden:

- Taidanpa tietää, mitä sanan ”mutta” jälkeen tulee. Mutta kerro sinä.

Muuan Demariaktivisti kaatoi sekä Epäilyksen Pirulle että itselleen whiskymoukut, veti omansa ykkösellä naamaan, ähkäisi ja sanoi sitten:

- Mutta puoluekoneisto ei välitä. Se tajuaa oikein hyvin että ei se muutenkaan saa nykyisellä touhullaan suomalaisista lisää äänestäjiä. Duunarit äänestivät jaloillaan jo aikaa sitten, demarieläkeläiset vähenevät koko ajan, akateemisista suojatyöläisistä ei saa tarpeeksi ääniä vaikka niitä turhan paljon onkin joten puolueen pitää tehdä Ruotsit ja alkaa hankkia etnisesti edistyksellisiä äänestäjiä. Curley-ilmiö. Ja eihän ne saa niitä etnisesti edistyksellisiä äänestäjiä ilman etnisesti edistyksellisiä ehdokkaita. Oli ne sitten minkälaisia hyvänsä. Ja tämähän tietää että etnisesti edistyksellisiä äänestäjiä on saatava lisää ja niitähän on Afrikka ja Lähi-Itä täynnä.  Ei muuta kuin tänne vaan, kansalaisuus päälle ja uurnille. Joten monikulttuurisuus on demareille todellakin rikkaus ja kansainvälisiä sopimuksia on noudatettava. Vaikka niitä sopimuksia ei ole olemassakaan muualla kuin demareitten omien korvien välissä. Mutta niihin olemattomiin sopimuksiin jaksetaan kyllä vedota ja miksei vedottaisi kun valtamedia – perkele – ei koskaan kysy että mitä sopimuksia te itse asiassa tarkoitatte.

- Miksi demarit mielestäsi näin tekevät?

- Kaksi syytä. Toinen on se sama syy kuin järjestelmäpuolueissa yleensäkin eli ei niitä kiinnosta Suomi tai suomalaiset vaan Oy Puolue Ab ja sen tarjoamat taloudelliset uramahdollisuudet. Ja sitten – erityisesti demareissa, vasureissa ja vihreissä – on tämä porukka  erityisesti niissä ”nuorissa älykkäissä naisissa” jolle Oy Puolue Ab tarjoaa mahdollisuuden ruokkia omaa hyvän ihmisen egoaan palkkaa vastaan. Pitää yllä toisten maksamia maailmaahalaavia Tupperware-kestejään jotka saavat heille aikaan niin, niin hyvän fiiliksen. Joita kestejä on sitten pidettävä hinnalla millä hyvänsä. Perkele. Minä olen tajunnut että olen sellainen vanha asevelisosialisti joka on syntynyt muutaman kymmenen vuotta liian myöhään. Luulin auttavani työväenpuoluetta. Koko urani. Mutta autoinkin akateemisten reaalimaailmasta täysin vieraantuneitten kalkkunoitten egonkohotusprojektia.

Epäilyksen Piru tyhjensi Tsuhnan Kostonsa ja kysyi:

- No, mitä meinaat tehdä.

Muuan Demariaktivisti vastasi:

- Me ollaan vaimon kanssa jo kuusikymppisiä. Ja ollaan pantu sijoitussukkaan sen verran että pärjätään eläkkeelle pääsyyn asti vaikka puolueen palkanmaksu loppuukin. Lapsetkin ovat jo aikuisia ja molemmat töissä yksityisellä sektorilla. Heitäkään ei pystytä painostamaan. Eroan työstäni ja puolueesta. Alan soittaa turpaani julkisesti. Valtamedia ei ehkä innostu ajatuksistani mutta voinhan minä aina perustaa jonkun blogin. Tai kirjoittaa hommaforumille. Jonnekin. Muutun sen myötä demareissa epähenkilöksi mutta ei sillä ole enää väliä. Ehkä teen vielä putkoset ja liityn persuihin. Minun näkövinkkelistä kun se persupuolue on sitä mitä demarit aikanaan olivat. Silloin kauan aikaa sitten. On vaan karmeaa että ihmisen täytyy olla eläkkeellä tai sen kynnyksellä ennen kuin hän uskaltaa sanoa mitä ajattelee. Nuoremmat joutuvat pitämään turpansa kiinni ja tottelemaan. Tottelemaan mielettömyyttä

Epäilyksen Piru läimäytti Muuan Demariaktivistia olalle ja sanoi:

- Tiedäkkös, vaikka sinä oletkin sertifikoitu poliittinen ketku niin sinun sisälläsi on sekä moraalinen selkäranka että omatunto. Mikä on hyvin harvinaista nykyisessä Järjestelmäpuolueessa. Siksi minä annan sinulle ennen lähtöäni lahjan.

- Lahjan? Minä olen kuullut noista sinun lahjoistasi. Ne eivät ole olleet yleensäkään kovin mukavia.

- Tällä kertaa asia on toisin. Huomaat sen kun menet nukkumaan. Opin lahjan idean eräältä kepuaktivistilta Pohjanmaalta. Vaan nyt minun pitää lähteä pistäytymään ulkoministeriössä. Som´moro!

- Som´moro.

Muuan Demariaktivisti josta tulisi pian entinen demariaktivisti tuumasi että eiköhän se ryyppääminen riitä tälle illalle. Mielikin oli jotenkin parempi kun pääsi avautumaan hyvässä ja luotettavassa seurassa. Hän peseytyi ja meni makuuhuoneeseen. Vaimo oli jo nukkumassa. Hän nosti peittoa ja huomasi Epäilyksen Pirun lahjan:

No kas… so sweet… ja nimenomaan vanhalla logolla. Kyllä tuo tyyny pään alla uni tulisi mukavasti.