KUUTIO OSA V

Valvoja

Helsinki, Pasilan yleisvalvontakeskus, tuonnempana…

 

Hän oli valvoja. Eikä häntä ei ollut olemassakaan.

Tai ainakaan hänen varsinaisesta työstään ei tiennyt kuin liittovaltion Suomen maakunnan tietty ydinryhmä. Virallisesti hän toimi Pasilan yleisvalvontakeskuksessa elektroniikkajärjestelmien tarkkailijana. Kukaan ei vaan nähnyt niin häntä, kuin hänen kollegoitaan työssään. He kaikki toimivat maanalaisissa pohjakerroksissa joihin ei ollut mitään pääsyä ilman korkeinta mahdollista turvallisuusluokitusta.

Hänen työnsä liittyi kuutioasunnoissa asuville muurahaiskansalaisille tarjottavaan viihteeseen. Kyseinen viihde oli lähinnä tosi tv-hömppää jossa saatiin tirkistellä että naivatko ihmiset keskenään. Lisäksi oli huomattava määrä puhdasta pornoa ja väkivaltaviihdettä. Oli myös Battle Royale-tyyppisiä tosi tv-ohjelmia joissa ihmisiä oikeasti tapettiin. Tai ainakin siltä se näytti. Tosiasiassa kyseisiä ohjelmia pyöritti muutaman kymmenen ihmisen näyttelijäporukka joitten kasvot oli tietokoneella muokattu joka kerta toisenlaisiksi. Kaikki oli näyteltyä eikä kukaan kuollut. Mutta tietokonetekniikalla kaikki saatiin näyttämään aidolta. Kyseiset ohjelmat olivat kaikkein suosituimpia.

Muurahaiskansalaisille tarjottiin mahdollisuus osallistua noihin ohjelmiin hyvien palkintojen toivossa mutta ketään ei koskaan valittu varsinaiseen ohjelmaan. Kyse oli vain mahdollisuuden illuusiosta. Valvoja ei itse pitänyt yllä illuusiota. Hänen tehtävänsä oli viihdetarjontaan upotettu piilopropaganda. Käytäntö oli itsessään varsin vanha. Viihdelähetyksiin upotettiin jatkuvasti iskulauseita jotka olivat näkyvissä vain sekunnin murto-osan ajan. Niin vähän, ettei muurahaiskansalainen itse tajunnut nähneensä sitä mutta joka rekisteröityi hänen aivoihinsa.

Idea oli vähän sama kuin Aldous Huxleyn uniopetuksessa. Propagandalauseet sisälsivät liittovaltiota ylistävää materiaalia ja samoin sellaista materiaalia joka kannusti muurahaiskansalaista tyytymään asemaansa.

Viihdetarjonnassa oli tietysti tarjolla paljon perinteistä väkivaltaviihdettä mutta se oli kaikki tuotettu liittovaltion alueella ja pahoina ihmisinä olivat aina natsit tai vähintäänkin kansallismieliset. Aina kun viihdelähetyksessä näkyi kansallismielisiä aineksia, lisäsi valvoja lähetykseen hetkittäisiä skorpionin, ampiaisen, hämähäkin ja käärmeiden kuvia. Pois näkökentästä mutta aivoihin tallentuvaksi. Tarkoitus oli herättää vastenmielisyyttä kaikkea nationalistista ja separatistista ajattelua kohtaan. Vastenmielisyyttä jonka muurahaiskansalainen tunsi, muttei oikein tiennyt mistä se oli peräisin.

Valvoja edusti työssään toista sukupolvea. Myös hänen isänsä oli ollut valvoja. Niitä ensimmäisiä. Ajalta jolloin liittovaltio oli ottanut itselleen absoluuttisen vallan. Ilman oppositiota ja ilman vaaleja. Isä oli ollut liittovaltion uskollinen käsikassara. Hän oli kertonut pojalleen – tulevalle valvojalle –  siitä ongelmasta johon liittovaltio oli törmännyt vuosikymmeniä sitten. Ongelmasta, joka johtui resurssien vähenemisestä, mihin pitkälle suunnitelmatalouteen siirtynyt liittovaltio ei pystynyt vastaamaan.

Ongelma koostui kolmesta osiosta:

1. Etniset vähemmistöt

Kyseisille vähemmistölle oltiin myönnetty itsenäiset asuma-alueet mutta ne lisääntyivät edelleenkin tahtiin 4 lasta per nainen. Liittovaltio oli sitoutunut näiden alueiden elättämiseen vaikka ne muuten olivatkin täysin itsenäisiä. Elatusrasitus muuttui päivä päivältä raskaammaksi mutta liittovaltio ei luopunut tästä velvollisuudestaan. Syitä oli kaksi:

- Ongelman olemassaolon tunnustamisen olisi tarkoittanut liittovaltion järkyttävän virheen tunnustamista.

- Etnoalueet olivat jatkuvassa kaaoksessa mutta niillä alueilla valtaapitävät ryhmittymät tai ainakin niiden johtajat ymmärsivät, että ne olivat täysin riippuvaisia liittovaltion elatuksesta. Mikäli liittovaltio lopettaisi elatuksen, se nostaisi valtaan vaarallisemmat johtajat jotka luottivat allahinsa apuun tilanteessa kuin tilanteessa. Ne saattaisivat hyökätä. Alueille kulkevaa tavaramäärää oli vaikea valvoa eikä ollut tiedossa sitä, kuinka paljon raskasta aseistusta alueella oli.

Johtopäätös: Etnisille erityisalueille ei voinut tehdä mitään. Jatkettiin niin kuin ennenkin ja toivottiin että etnot pysyisivät omilla alueillaan.

2. Täysin tarpeeton akateeminen aateli

Yliopistojen yhteiskunnallisista tiedekunnista valmistuneiden täysin tarpeettomien ihmisten ylitarjonta oli ollut tiedossa jo vuosikymmenet. Kuitenkin juuri kyseiset ihmiset olivat niitä, jotka muodostivat liittovaltion suvaitsevais-tiedostavan ideologisen ja uskollisen pohjan. Siksi heitä ei voinut julkisesti mieltää tarpeettomiksi ja heille kaikille piti löytää hyvin palkattuja suojatyövirkoja joilla yhteiskunta ei varsinaisesti tehnyt mitään. Mutta tämänkin loiseläjäryhmän tunnustaminen loiseläjäryhmäksi olisi tarkoittanut sitä, että järjestelmä olisi tässäkin tapauksessa tunnustanut järkyttävän virheensä.

Johtopäätös: Muutettiin yhteiskunnallinen opetus yhteiskuntateologiseksi opetukseksi ja varattiin se ainoastaan poliittis-ideologisesti luotettavan nomenklaturan lapsille. Koska nämä lapset eivät olleet erityisen innokkaita lisääntymään saatiin ongelma pidettyä edes jollain tavalla aisoissa. Tietenkin heidän ns. työpaikkansa olivat täysin turhia mutta heille tuli taata vakavarainen elatus. Ja ylläpitää illuusiota että he olivat ehdottoman tarpeellisia.

Jäi jäljelle vain kolmas ongelman osio jolle saatettiin varsinaisesti tehdä jotakin:

3. Keinoälyn ja resurssien vähenemisen myötä jatkuvasti kasvava työttömäksi ja toivottomaksi syntyvä kantaväestön muurahaiskansalaislauma. Kyseiselle laumalle tarjottiin asuinpaikka kuutioasunnoista ja minimaalinen elatus liittovaltion toimesta.

Kuutioasukkaat muodostivat tietyn turvallisuusuhan mutta ne päätettiin pitää rauhallisina sekä ilmaisten viestittimien kautta tarjottavan viihteen ja sen myötä tarjottavan piilopropagandan muodossa. Lisäksi tarjottiin puoli-ilmaisia huumeita. Piilopropagandassa painotettiin sekä liittovaltion hyvyyttä että sitä, etteivät muurahaiskansalaiset lisääntyisi.

Muurahaiskansalaisille ilmaiseksi jaetut viestittimet olivat sellaisia, että niillä saattoi vain vastaanottaa. Ei lähettää. Puhelimena niitä saattoi käyttää ja tekstiviestejä lähettää, mutta sitä mahdollisuutta ei nähty niin suurena riskinä kuin aikanaan oli täysin valvomaton ja laajalle levinnyt sosiaalinen media.

Valvojan työ kohdistui vain muurahaiskansalaisiin. Nomenklaturalle ei suunnattu piilopropagandaa sillä se uskoi siihen muutenkin. Miksei uskoisi, sillä se eli vaurasta ja turvattua elämää suojelluilla ja eristetyillä alueilla joissa sen ei tarvinnut koskaan kohdata etnoja eikä muurahaiskansalaisia. Etnoille taas ei lähetetty mitään sillä ne seurasivat muutenkin vain arabimaista ja Afrikasta tulleita lähetyksiä.

Tietty status quo oli saavutettu. Mutta valvoja oli yksi niistä harvoista joka tiesi, ettei se riittänyt. Resurssit eivät riittäneet eikä niin etnoihin kuin nomenklaturaan voinut puuttua. Ne olivat tabu. Niitä piti elättää edelleenkin eikä niitten elintaso saanut laskea. Siksi muurahaiskansalaisten määrää tuli vähentää. Yksi ehdotus oli ollut geenimuunnellun tappavan influenssaviruksen levittäminen mutta ehdotus oli hylätty. Ei siksi, että sitä olisi varsinaisesti vastustettu mutta ei ollut mitään takeita etteikö se leviäisi muurahaiskansalaisista muuallekin. Valvoja oli itse ehdottanut lisää piilopropagandaa joka kehottaisi lapsettomuuteen. Ehdotus hylättiin riittämättömänä.

Voitolle oli päässyt se ehdotus, että muurahaiskansalaisille jaettaviin muona-annoksiin alettaisiin lisätä sekä ehkäisyaineita että valmistetta joka näivettäisi nuorten tyttöjen munasarjat. Se ei poistaisi ylijäämäväestöä kerralla mutta alkaisi vaikuttaa pitkässä juoksussa. Lähes sataprosenttisesti keinoälyn ylläpitämässä liittovaltiossa muurahaiskansalaisista kannattaisi hankkiutua eroon. Valvoja oli tosin kuullut myös vastakkaisia mielipiteitä. Infraa ja turvallisuutta ylläpitävät ihmiset kuitenkin koulutettiin muurahaiskansalaisten lahjakkaimmista. Nomenklaturasta siihen ei ollut, sillä se opiskeli vain ja ainoastaan yhteiskuntateologiaa. Valvojankin mielestä suunnitelmassa otettiin riski, tosin hän piti mielipiteensä omana tietonaan.

Päätös ei ollut valvojan, vaan komission joka piti absoluuttista valtaa maakunnassa. Vaalejahan ei niin Suomessa kuin muuallakaan liittovaltiossa oltu pidetty vuosikymmeniin. Peruste oli selvä: demokratia mahdollisti demokratian vastaisten ainesten pääsyn valtaan joten demokratia lopetettiin demokratian suojelemiseksi.

Valvojan vuoro päättyi ja iltavuorolainen tuli hänen tilalleen. Valvoja ajoi autollaan – aseman suomia etuoikeuksia – mukavaan rivarikolmioonsa Etelä-Haagaan. Turvalliselle vartioidulle alueelle. Hän asui siellä yksin. Hän ei ollut koskaan hankkinut itselleen vaimoa. Ei kannattanut hankkia ihmistä liian lähelle itseään. Sillä syvällä sisimmässään valvoja tiesi palvelevansa hirviötä. Hirviötä, joka jossain vaiheessa romahtaisi omaan mahdottomuuteensa. Valvoja tiesi Pimeistä Maista. Ja siellä asuvista ihmisistä. Hän elätteli toivetta että ehkä joskus ne vielä nousisivat ja ottaisivat vallan. Korjaisivat kaiken, mikä oli utopistien vääristämää ja tuhoamaa.

Hänestä itsestään ei siihen olisi. Hän tiesi sen aivan hyvin eikä kuvitellut liikoja itsestään. Niinpä hän laittoi kotonaan saunan lämpiämään ja aukaisi kylmän, etuoikeutetun ihmisen oluen. Katsellen saunaa odotellessaan nomenklaturalle osoitettua viihdettä jossa ei ollut piilopropagandaa. Hän ei sitä tarvinnut. Sillä vaikka hän tiesi palvelevansa hirviötä, hän palvelisi sitä uskollisesti ja toivoi, että se murskaantuisi omaan mahdottomuuteensa vasta sitten, kun hän itse olisi kuollut.