JOTAIN IHAN MUUTA CVI

Eli käydään taas kertaalleen Kekkoslovakiassa. Siellähän oli viihteenä tarjolla TV1 sekä (osassa maata) TV2 ja radiossakin oli tarjolla sekä yleisohjelma että rinnakkaisohjelma. Vaikka viihteen runsaus olikin laajaa ja pursuavaa niin kekkoslovakialainen kävi mielellään myös elokuvissa jossa tarjolla oli myös mukavan kaupallista viihdettä. Tässä postauksessa katsotaan, mitkä olivat vuosien 1972 – 1981 suosituimmat elokuvat kyseisessä muuan kaljupään hallitsemassa valtiossa. Lähteenä on elokuvauutiset-sivusto joka puolestaan on saanut tietonsa elokuvasäätiöltä. Siirrytään siis jälleen Kekkoslovakiaan.

1972

Vuoden katsotuin elokuva oli romantisoitua amerikanitalialaista gangsterimeininkiä kuvaava kansainvälinen jättimenestys Kummisetä:

Elokuvan katsojaluvut komeasti 637.831. Suomalaisista menestyksekkäin oli kokonaistilastoissa sijalle kolme yltänyt Veikko Huovisen kirjaan pohjautuva Lampaansyöjät:

Lampaansyöjille katsojia kertyi 341.101 eli enemmän kuin muille suomalaisille elokuville kyseisenä vuonna yhteensä. Vuonna 2019 sitten valtamedian soijapojat päättivät olla uuden ajan airuita ja arvostelivat elokuvaa mm. näin:

Tänä päivänä elokuva on silkkaa fantasiaa. Se kuvaa jo miltei kadotettua maailmaa, jossa suomalainen mies saa vielä syödä hyvällä omallatunnolla lihaa, puhua rehvakkaasti naisista ja käyttää luontoa hyväkseen omiin tarkoituksiinsa.

*

Vuoteen 2019 mennessä tämä kulttuurillinen tulkinta oli kulunut päältä pois. Näkyville nousivat ihan muut asiat. Kaksi miestä juopottelee, tappaa kesyjä lampaita kiväärillä, mässyttää lampaan lihaa nuotiolla ja paheksuu ”akkojen kaklatusta” sekä pohtii heidän sukupuolielimiensä erityispiirteitä. Touhu näytti rasvaiselta ja vastenmieliseltä.

*

Elokuvassa hymyn hyydyttäneet asiat eivät ole yksittäisiä sanoja tai tulkintoja historian hämäristä. Elokuvan 1970-luvulle tyypilliset asenteet ja maailmankuvat ovat yhä läsnä, ja kamppailu näitä reliktejä – ”perisuomalaisia mentaliteetteja” – vastaan on käynnissä.

Sinänsä elokuva keskittyi vähän liikaa siihen ryyppäämiseen eikä siihen mainioon 1970-luvulle tyypilliseen asenteenseen ja maailmankuviin jotka eivät saa kadota nytkään. Niille soijapojille voi jälleen muistuttaa mainiosta suomalaisesta viisaudesta eli älä tyrkytä tapojasi. Lyö kyynärpää kiveen niin ehkä helpottaa.

Ykän valinta vuodelta 1972: No itse asiassa se olisi juuri tuo Lampaansyöjät mutta kunniamaininta kuuluu myös elokuvalle Kellopeli Appelsiini jossa Malcolm McDowell esittää hienosti psykopaattista sekopäätä ja joka on varsin osuva tulevaisuudenkuvaus. Pikku-Ykän valinta puolestaan oli lauantaisin klo 16 elokuvissa tulleet pätkikset joissa esitettiin häikäilemättömän kaupallista amerikkalaista animaatiota, esmes Tom & Jerryä ja Maantiekiitäjiä. Hinta näytöksestä oli silloin 50 penniä joten rahaa riitti merkkareihinkin.

1973

Ykkössijan nappasi kotimainen Maa On Syntinen Laulu:

Elokuva keräsi komeat 711.909 katsojaa ja sehän oli varsin mainio kuvaus jostain sodanjälkeisestä Lapista ja elämästä siellä. Lisäksi pääosassa ollut Maritta Viitamäki oli varsin pirteä ja onnistunut hahmo. Elokuvan menestystä saattoi tietysti lisätä sekin että siinä näkyi naisen strategisia paikkoja varsin anteliaasti mikä ei ollut silloin varsin tavallista. Toiseksi suosituin elokuva oli myös suomalainen eli se ensimmäinen Uuno Turhapuro 613.009:llä katsojalla. Ulkomaalaisista suosituin oli Viimeinen Tango Pariisissa 526.369:llä katsojalla.

Ykän valinta vuodelta 1973 on elokuva Shakaali, jossa kuvataan mainiosti palkkamurhan valmistelua. Lisäksi pääosan näyttelijä Edward Fox ei näytä The Moviestarilta vaan ennemminkin juuri sellaiselta väkijoukkoon katoavalta virkamiesmäiseltä tyypiltä jollainen palkkamurhaaja saattaisi oikeasti olla.

1974

Vuonna 1974 pisimmät pinnat veti ranskalaisen Henri Charrièren kirjaan pohjautuva amerikkalainen elokuva Papillon:

Elokuvalla oli Suomessa komeat 759.301 katsojaa. Sehän kertoo Ranskan Guyanan rannikolla olevilla saarilla sijaitsevasta rangaistussiirtolasta sekä sen vangeista ja heidän karusta elämästään. Aikanaan kyseinen Charrière pääsi pakenemaan saarilta ja muutti Venezuelaan josta hän kertoi löytäneensä paratiisin. Nykypäivinä paratiisi onkin sitten sosialistisesti päivitetty ihan uuteen uskoon. Charrière ei elä enää mutta jos eläisi niin ehkä hän pakenisi takaisin Ranskan Guyanaan.

Suosituin suomalainen elokuva oli viidennellä sijalla ollut Speden Viu-hah-hah-taja:

Elokuva keräsi 372.274 katsojaa ja se oli ainoa elokuva josta Spede sai Elokuvasäätiön laatutukea. Summa oli komeat 30.000 markkaa jota Spede – perustellusti – piti lähinnä vittuiluna. Elokuvasäätiö keskittyi tuolloin ns. taiteellisiin unilääke-elokuviin. Se viuhahtaminenhan oli tuon ajan maailmalle levinnyt muoti jossa juostiin julkisella paikalla munasillaan.

Ykän valinta vuodelta 1974: Kauhuleffa Manaaja:

Manaaja oli vuoden elokuvista sijalla sijalla neljä 392.403:lla katsojalla. Hyvän kauhuelokuvan tekeminen ei ole helppoa mutta tämä kolahti 1970-luvulla ja sitä on jäljitelty lukemattomia kertoja. Huhu kertoo, että kun elokuvaa esitettiin Helsingissä niin elokuvateatterin ulkopuolella oli ambulansseja odottamassa. Lieneekö totta, tarina ei kerro.

1975:

Kyseisen vuoden suosituin elokuva Kekkoslovakiassa oli ei-niin-todenmukainen luontoelokuva Tappajahai:

Elokuvalla oli 587.507 katsojaa ja pikku-Ykä kuvitteli silloin että Jaws tarkoittaa haita. Itse leffa tuli katsottua videolta paljon myöhemmin. K-18 kun tarkoitti elokuvateattereissa silloin K-18. Suomalaisista menestyksekkäin oli Speden Professori Uuno D.G. Turhapuro:

Kyseinen elokuva sai 455.739 katsojaa. Spedeä itseäänkin todennäköisesti ihmetytti se, miksi itse asiassa pelkkä ylivenytetty Spede-Shown sketsi sai niin järkyttävän suuren suosion vuodesta toiseen. Hepun 1960-luvun leffat kun olivat kuitenkin paljon parempia.

Vuodelle 1975 ei ole mitään erityistä Ykän valintaa.

1976:

Vuoden katsotuin elokuva Kekkoslovakiassa oli klassikko Yksi Lensi Yli Käenpesän:

Elokuvalla oli komeat 821.736 katsojaa. Elokuvaahan pidetään Jack Nicholsonin suurena näytöksenä mutta itselleni on jäänyt vielä enemmän mieleen se pirun iso intiaani (Will Sampson) sekä tietynlainen sadistisen hoitajavallan symboli Mildred Ratched (Louise Fletcher). Katsotuin suomalainen elokuva oli sijalle kaksi päässyt Loma:

Elokuva sai kaikkiaan 515.350 katsojaa. Homman ideahan oli se että Antti Litjan näyttelemä heppu oli hankkinut täysihoidolla varustetun matkan Innsbruckin olympialaisiin mutta päätyikin vahingossa persaukisena Rhodokselle ja siitäkös omanlaisensa sopat syntyivät.

Ykän valinta vuodelle 1976: Neuvostoliittolainen elokuva Dersu Uzala:

Vaikka elokuva oli neuvostoliittolainen niin sen ohjasi kuuluisa japanilainen ohjaaja Akira Kurosawa ja se on kaiken kaikkiaan hieno elokuva luonnosta, siellä liikkuvista ihmisistä ja ystävyydestä.

1977:

Vuoden katsotuin elokuva oli Kalle Päätalon tuotantoon pohjautuva Viimeinen Savotta:

Elokuvalla oli 497.346 katsojaa ja jos oikein muistan niin siinä metsuri Vikke Nilo meni lopulta vanhainkotiin kahdella taksilla. Toisessa hän itse ja toisessa moottorisaha. Korjatkaa jos muistan väärin. Vuoden katsotuin ulkomaalainen elokuva oli puolestaan James Bond – 007 Rakastettuni:

Elokuva sai kaikkiaan 434.618 katsojaa ja itselleni siitä jäi mieleen se kaikkien aikojen sympaattisin epäsympaattinen hahmo eli Jaws. Mies, joka ratkaisi asiat puhumalla:

Ykän valinta vuodelle 1977: Lätkäleffa Lämäri:

Ehkä kaikkien aikojen paras urheiluleffa nousi Kekkoslovakiassa sijalle kahdeksan ja keräsi 212 .102 katsojaa. Siihen ihan hilkulle Ykän listalla ylsi se ensimmäisen Tähtien Sota-elokuva. Ajalta jolloin Disney ei ollut raiskannut sitä.

1978:

Vuoden suosituin elokuva olikin täynnä sitä diskonjytkytystä eli Saturday Night Fever:

Elokuvalla oli 450.834 katsojaa ja sehän nosti kuuluisaksi Bee Geesin kappaleen Stayin Alive josta ehkä paras videoversio on tässä:

Tuo paraatimarssin harjoittelu on muuten sotilaallisten kykyjen totaalista hukkaamista joten suosittelen sitä edelleenkin esmes itänaapurimme armeijalle. Vuoden katsotuin suomalainen elokuva oli sitten kokonaissijalla neljä ollut Rautakauppias Uuno Turhapuro:

Elokuva keräsi 356.953 katsojaa ja mikäli muistan oikein koko leffan idea perustui jo aikanaan Spede-Showssa esitettyyn muutaman minuutin sketsiin. Se ei suosiota haitannut.

Ykän valinta vuodelle 1978: Scifileffa Kolmannen Asteen Yhteys:

Kyseinen elokuva oli Suomessa sijalla sijalla kuusi ja sai kaikkiaan                       247.127 katsojaa ja se oli maailmanlaajuinen menestys. Elokuvan – varsin mainio – juoni eteni nykypäivän mittapuulla niin hitaasti että tätä mainiota elokuvaa tuskin julkaisisi nykyään yksikään yhtiö. Ja eihän siinä ollut tarpeeksi sitä kuuluisaa diversiteettiäkään.

1979:

Vuoden katsotuin tuli taas Spedeltä eli Koeputkiaikuinen ja Simon enkelit:

Elokuva sai kaikkiaan 490.439 katsojaa. Katsotuin ulkomaalainen elokuva oli kakkossijalle yltänyt Tyttö joka tiesi liikaa 481.821 katsojalla. Ykän valinta kyseiselle vuodelle on Ilmestyskirja. Nyt:

En tosin vieläkään oikein tiedä, että oliko kyseessä sotaelokuva vai happoelokuva.

- I love the smell of napalm in the morning.

- Do you know who is in command here? Yeah.

1980:

Vuoden katsotuin elokuva oli kotimainen Täältä tullaan elämä:

Elokuva sai 382.024 katsojaa ja siitä olen kirjoittanut ennenkin. Sitähän kuvattiin shokeeraavaksi nuorisokuvaukseksi ja itse sattuneesta syystä alaa jotenkin tuntevana voi todeta että jos se ns. nuoriso-ongelma olisi jäänyt vuoden 1980 tasalle niin ei meillä olisi suurtakaan hätää. Vuoden katsotuin ulkomainen elokuva oli Kramer vs. Kramer 315.119 katsojalla.

Ykän valinta vuodelle 1979: Musiikkielokuva The Blues Brothers:

Maailmalla huippusuosittu elokuva oli Suomessa sijalla kymmenen ja sai 176.761 katsojaa. Minähän en itse välitä musikaaleista paskan vertaa. Ne eivät vaan jaksa kiinnostaa. Mutta kyseinen elokuva oli lajissaan niin hyvin tehty että se ansaitsee oman kunniamainintansa.

1981:

Kekkoslovakian viimeisenä vuonna listaykköseksi nousi sitten Kadonneen aarteen metsästäjät joka maailmalla lopullisesti sinetöi Harrison Fordin supertähteyden:

Elokuva sai Suomessa 510.790 katsojaa. Suomalaisista elokuvista menestyksekkäin oli sijalle kolme noussut Uuno Turhapuron aviokriisi joka sai 454.656 katsojaa:

Ykän valinta vuodelle 1981 on elokuva Galigula:

Elokuva oli Suomessa sijalla sijalla kymmenen kaikkiaan 166.559:lla katsojalla. Kyseinen draama-pornoelokuva oli oikeastaan aika paska mutta kun alkavalla vuosikymmenellä saatiin videolta katsottavaksi niitä kopion kopion kopioita niin huomattiin että suomalaisessa versiossa näytettiin väkivalta mutta ei naimista, ruotsalaisessa näytettiin naiminen mutta ei väkivaltaa ja tanskalaisessa näytettiin kaikki. Lisäksi muistan että pääosan näyttelijät vetivät porot nokkaansa kun huomasivat että leffaan oli lisätty huomattava määrä ihan puhdasta pornoa josta heille ei oltu puhuttu mitään.

Sitten vuonna 1981 tuli vielä se elokuva joka esitettiin Ylen uutislähetyksessä ja joka shokeerasi koko maata:

Katsojia oli, no, paljon ja siihenhän se Kekkoslovakia sitten päättyikin. Samaan aikaan sitten alkoi se VHS-aikakausi joka omalta osaltaan lisäsi entisten kekkoslovakialaisten viihdemahdollisuuksia. Ja sekin on jo kaukaista historiaa.