ORJAT

Vantaa, tuonnempana…

Eräässä Vantaan Koivukylässä sijaitsevassa kerrostaloyksiössä soi herätyskello ja kerrossängyissä nukkuvat neljä noin kolmekymppistä miestä heräsivät. He eivät olleet virolaisia keikkalaisia niin kuin muutaman kymmenen vuotta aikaisemmin vaan suomalaisia ammattimiehiä jotka asuivat tässä kolhoosissa koska heillä ei ollut vaihtoehtoa. Valtio kutsui heitä virallisesti lakisääteisiksi välttämättömyystyöntekijöiksi mutta he tiesivät olevansa käytännössä orjia.

Orjia, joiden yksi päätehtävistä oli elättää ja huoltaa sekä etnisesti edistyksellisten että nomenklaturan akateemisten suojatyöläisten lisäksi kaikkiaan 300.000 Suomessa elävää IPT:tä eli ilmastopassiivitaistelijaa. Kyseiset elätettävät olivat aikanaan perustaneet ilmastosyihin vedoten Työstäkieltäytyjäliiton jonka valtansa betonoinut intersektionaalinen feministihallitus otti enemmän kuin tosissaan ja nosti viralliseen elatusasemaan. Olivathan ne oikealla ja kyseenalaistamattomalla ilmastoasialla. Todeten että työstä kieltäytyminen oli ilmastoteko. Joten heidät elätettiin ilman mitään vastiketta, heidän mitääntekemättömyytensä nähtiin tärkeänä työnä ja heidät nostettiin sankarin jalustalle.

Hallituskin sinänsä tajusi että aivan koko kansaa ei voinut asettaa elätettävän ilmastohuilailijan asemaan joten asema myönnettiin vain ideologisesti luotettaville ihmisille joita löytyi vihervasemmistolaisissa yllin kyllin. Asiaa auttoi tietysti se, ettei kyseisistä ihmisistä olisi varsinaisen työn tekijöiksi ollut muutenkaan.

Ilmastolaiskottelijoille taattiin suhteellisen tilava ja ilmainen valtion asunto ja peruspäiväraha mutta ideologisista syistä heille taattiin myös peruspäivärahan suuruinen tili lähimpään kauppaan. Se riitti heille varsin hyvin. Sen sijaan välttämättömyystyöntekijöille tarjottiin vain sellaisia kolhoosikämppiä joissa nämä hiljattain kellon herättämät miehet asuivat. Lisäksi heillekin tarjottiin asunnon lisäksi peruspäiväraha ja sen lisäksi vain yksi päivittäinen ateria valtion työmaaruokalassa. Välttämättömyystyöntekijän tehtävästä kieltäytyminen saisi aikaan kaikkien tukien loppumisen, asumisoikeuden menettämisen ja ajautumisen kadulle kerjäämään. Nämäkin miehet tiesivät että hallitus otti ilmastotunneasiat enemmän kuin vakavasti. Ei ollut muuta mahdollisuutta kuin alistua ja tehdä määrättyä työtä tosiasiallisena orjana.

Tämän pienen kolhoosin asukkaat olivat kaikki putkimiehiä. He olivat tottuneet ahtaaseen ja varsin köyhään elämään. Siihen oppi ja sopu säilyi. Tiettyjä ongelmiakin oli sillä kun kaikki söivät yhtä aikaa aamiaistaan eli laihaa kahvia ja leipää jonka päällä oli kevytlevitettä ja soijajuustoa niin jokaisen suoli alkoi toimia suurinpiirtein saman aikaisesti. Onnekkain ehti vessaan paskalle ensimmäisenä yrittäen toimittaa asiansa mahdollisimman nopeasti ja muut sitten täräyttivät kiireellisen aamupostinsa paljuun. Paskanhajun sai tietysti tuuletettua pois ja kaikkeen tottuu muutenkin. Kun vaihtoehtoa ei ole. Sanovat että hirressäkin ensimmäiset viisi minuuttia ovat hankalia ja sen jälkeen alkaa kummasti helpottaa.

Yksi näistä miehistä oli nimeltään Ville Temppanen. Asemaansa tai sen puutteeseen tottunut. Hän katsoi viestitintään ja huomasi että hänen ensimmäinen pakkotyötehtävänsä oli jotain jota hän erityisesti inhosi. Hän käveli puolen kilometrin päähän varikolle, otti alleen valtion auton jossa oli tarvittavat työkalut ja ajoi etnisen erityisenklaavin rajalle jossa häntä odotti kaksi vartijaa. Vartijat hyppäsivät autoon ja koska oli varsin aikainen aamu niin yhtään kiveäkään ei autoa kohti heitetty. Joskus oli tuuri. Joskus jopa ammuttiin perään. Vaikka nuo etnomannekiinit eivät pärjänneet ilman häntä. Ei se estänyt heitä riehumasta.

Tehtävä ei ollut tällä kertaa putkitöitä vaan etnisesti edistyksellinen perhe vaati Villeä kuskaamaan asuntoonsa kertyneet roskat pois. Näköjään kaupungin siivoojia ei ollut tarpeeksi. Nehän nämä kämpät yleensä putsasivat. Ville hillitsi itsensä eikä vetänyt ilkikurisesti irvistelevää etnoa turpaan eikä edes sanonut mitään purevaa vaikka mieli kovasti teki. R-merkintä olisi tiennyt automaattisesti peruspäivärahan puolittumista kuukauden ajaksi. Niinpä hän kuskasi asuntoon kertyneen ryönän vartijoiden avustamana ulos. Tehtävän päätyttyä Ville ja vartijat puhuivat keskenään aikaa sitten opituilla käsimerkeillä. Heidän mukanaan olevat viestittimet kun välittivät kaiken puheen valvontakeskukseen eikä viestittimiä saanut laittaa pois päältä ilman pätevää syytä. Käsimerkkien sisältö oli kauan sitten opittu ja ne saattoi todellakin sanoa vihaviittomiksi.

Seuraava tehtävä oli Espoon puolella. Alueella jossa asui vain sankarillisia ilmastopassiiveja. Työn kohteena oli kaksio jossa oli vain yksi rastatukkainen nainen. Asunnossa oli hyvin voimakas pilven haju. Ville kysyi kaiken riskin uhallakin tietäen että nämä kaksiot oli määritelty minimissään kahdelle ihmiselle:

- Jaa, onkos muut asukit töissä?

Nainen vastasi narisevalla äänellä:

- Täällä asuu neljä ihmistä ja ne ovat kaikki paikalla. Minä olen feministinen noita ja oman persoonani lisäksi minä olen myös kolme aikaisempina vuosisatoina elänyttä noitaa jotka elävät sielussani. Niinpä minä olen oikeutettu asumaan tätä kaksiota yksikseni neljäkseen. Ja ongelmana on se, että tuo keittiön tiskiallas ei vedä.

Ville katsoi tiskipöytää ja huomasi että sen päällä oli pari purkkia kynttilämassaa. Tyhjää sellaista. Nähtävästi kyseinen pyryharakka oli yrittänyt valmistaa kynttilöitä noitarituaaleihinsa, ei ollut tyytyväinen tulokseen ja kaatanut sitten sulan massan lavuaariin. No, tukkihan se putket sitten. Ville tokaisi:

- Niin… luulis kumminkin että edes yksi näistä asunnossa asuvista persoonista osaisi sen verran sisälukua että hoksaisi ettei tätä massaa saa kaataa viemäriin. Kas kun se tukkii sen ja se on vittumainen aukaista.

Sankarillinen ilmastolaiskottelija katsoi Villeä ilmeellä joka kertoi kuka oli patriisi ja kuka plebeiji:

- Kuules orja. Jos sinä vittuilet vielä yhtään niin minä teen sinusta valituksen Feministisen Ilmastovalvonnan Ylikomitealle.

Ville nieli kiukkunsa, ymmärsi että nyt on turha ylpeillä sillä olihan hän tekemisissä hallinnon lemmikin kanssa. Hän painoi päänsä ja sanoi:

- Olen todella pahoillani asiattomasta käytöksestäni. Pyydän anteeksi ja käyn työhön.

Ville alkoi aukaista steariinista tukkeutunutta putkea ja sankarillinen ilmastolaiskotteleva feministinoita pisti bongin porisemaan alkaen viettää laatuaikaa itsensä ja kolmen sivupersoonansa kanssa. Saatuaan putken aukaistua ja poistuttua asunnosta Ville pisti viestittimen virka-auton penkille, käveli viidenkymmenen metrin päähän autosta ja lateli katkeran annoksen saatapeetä. Sitten hän ajoi työmaaruokalaan. Tarjolla oli tällä kertaa hernekeittoa. Tietysti lihatonta. Villellä oli repussaan vielä hieman kuivattua hirvenliharouhetta jonka hän oli saanut pimeillä mailla asuvalta serkultaan. Hän sotki sen keiton sekaan ja söi. Piru vie kun pääsisi taas käymään siellä. Saisi leivän päälle – saatana – voita.

Ruuan jälkeen pari seuraavaa keikkaa oli varsin normaalikeikkoja. Eivät nostaneet tunnetiloja.

Sitten tuli keikka nomenklaturan alueelle. Tälläkin keikalla hänellä oli mukana vartija joka vahti ettei hän vaan varastaisi mitään nomenklaturan jäsenen asunnosta. Mukavassa kaksiossa asuva nainen totesi:

- Toimi orja sitten hiljaa. Minun täytyy valmistella väitöskirjaani monikulttuurisesta sukupuolten tasa-arvosta, etnisyydestä ja seksuaalisuudesta. Niin että en kaipaa yhtään häiriötä.

Villehän toimi hiljaa. Mitä nyt vaihtoi yhtä lailla vittuuntuneen vartijan kanssa muutaman käsimerkin.

Iltapäivällä Ville sai ilmoituksen että hänen tulisi mennä harvinaisen asiakkaan luo. Kyseessä oli yli seitsemänkymmenvuotias eläkeläispariskunta joka asui aivan Espoon laita-alueella. Vanhassa rintamamiestalossa. Putkihomma kesti vain tunnin mutta pihalla jo pois lähtevä Ville sattui katsomaan liiteriä jonka ovi oli jäänyt auki. Valmiita puita ei ollut juuri ollenkaan mutta liiterissä oli suuri määrä metrisiä pöllejä. Hän kävi kysymässä pariskunnalta ja mies vastasi:

- Kun ei oikein jaksa tehdä kuin satsin kerrallaan… voimat ovat aika vähissä… mutta ei me tästä mihinkään vanhuskeskityslaitokseenkaan haluttaisi lähteä… kuka sitä kotoaan…

Ville mietti hieman ja soitti kaikille kolhoosiyksiönsä asukkaille. Kaikilla alkoi olla päivän orjatyöt tehtynä eikä kukaan ollut päivystysvuorossa. Ville kertoi tilanteen ja puolen tunnin kuluessa kaikki neljä olivat paikalla. Ei muuta kuin hihat heilumaan. Yksi pätki pöllejä moottorisahalla, pari halkoi niitä kirveillä ja yksi viskoi niitä läjään. Iltakahdeksaan mennessä liiterissä oli varmaankin kahdeksan kuutiota käyttökelpoista polttopuuta. Vanha pariskunta sanoi ääni vavisten:

- Kiitos pojat… tästä on niin suuri apu… mutta kuinkas te… vieraille ihmisille…

Ville vastasi:

- Niin… mehän ollaan orjia… kyllä me se tiedetään… me tehdään pakkotyötä mutta iltaisin meillä ei ole kuin viestittimen tarjoamaa paskaa jota me kerrossängyssä tuijotetaan… ja viikonloppuisin juodaan halpaa viinaa… mutta tätä me ei tehty pakosta… me tehtiin se vapaaehtoisesti… tämän pienen hetken ajan me oltiin vapaita miehiä… sen eteen kannatti vähän hikoillakin…

Lukijalle: Inspiraatio kirjoitukseen tuli kommentoija Acc:n kommentista yhteen käppäukkojuttuuni:

"Se kehittää silloin itselleen automaattisesti loispistiäisten yhteiskuntaluokan. "

Tämä ilmiö on todellinen. Todisteeksi käyköön Työstäkieltäytyjäliitto (TKL).

https://tk-liitto.tumblr.com/

Sivustolla on myös linkki pdf-kirjaan "Tekstejä työstäkieltäytyjlle"

Sisältö:
Vastikkeetonta rahaa kaikille! – Työstäkieltäytyjäliiton ohjelmajulistus – Työttömyyspolitiikka ja työstä kieltäytyminen – Sepät korpilakossa keskellä Helsinkiä – Poliittisten innovaatioiden laboratorio – Taistelu työvoimatoimistossa – TKL Consulting X TE-toimisto – Rottia ja ihmisiä – Karensseja työnantajille – Enemmän vai vähemmän? – Työstäkieltäytyjäliiton perhevapaamalli – Vinkkejä työn välttelyyn – Just say no to work! – Marx synapseissa – Usein kysytyt kysymykset

Vaikka TKL vaikuttaa mielisairaalta, sen edustama ajattelu voi olla valtavirtaa muutaman vuosikymmenen kuluttua. Ajatellaanpa 50-lukua. Silloiset ihmiset olisivat pitäneet mielisairaana visiota Suomesta, jossa firmat liputtavat homoilun puolesta ja nuoret haluavat vaihtaa sukupuoltaan. Mutta niin tuokin on toteutunut.

Acc

Ja tuota kommenttia kannattaa miettiä tarkkaan ja suurella pelolla. Kas kun se voi pitää paikkansa.