Palataanpa jälleen interperspirationaalisesta nykypäivästämme hetkeksi muistojen Kekkoslovakiaan. Hieman aikaisemminhan tein postauksen Kekkoslovakian suosituimmista elokuvista mutta olihan suosittua materiaalia myös television puolella jota 1970-luvulla pääosin mustavalkoisista vastaanottimista katseltiin. Käydään niitä hieman läpi sen verran minkä silloisen pikku-Ykän muisti antaa myöten ja aloitetaan luonnollisesti Spede Showsta:
Kekkoslovakiassa kovasti suosittua Spede Showta
esitettiin 1968 – 1974 ja aikaisemmin sitä esitettiin myös nimillä Speden
Saluuna ja Spedevisio. Sarjassa on lukematon määrä kuolemattomia sketsejä
(sketseissähän Spede oli parhaimmillaan) mutta esitellään niistä eräs
urheilulaji mikä pitäisi ehdottomasti saada olympialaisiin eli rumaluistelu:
Rumaluistelu olympialaisiin ja vähä äkkiä!
Vuonna 1970 esitettiin sketsisarjaa Ilkamat. Sarjan
yksi tunnusmerkki oli tanssiva porukka joka toistuvasti keskeytti tanssin ja
kertoi toisilleen vitsejä. Sarjassa mukana oli silloin kovasti suosittu
lauluduo Koivistolaiset:
Parhaimmillaan tätä vuoden verran kestänyttä sarjaa
katsoi 2,2 miljoonaa kansalaista. Sarja teki Leo Lastumäestä suositun. Tämä
kyseinen Leon sketsi ei ollut Ilkamissa mutta se ansaitsee tulla näytetyksi:
Näitä aikoja alkoi Leo Lastumäen ja Heikki Kinnusen
yhteistyö joka näkyi mm. Lampaansyöjät-elokuvassa. Vuonna 1971 he tekivät yhdessä
sketsisarjaa Ällitälli:
Myöhemmin – varsinkin intin käyneille panssarimiehille
– Ällitälli meinaa aivan muuta eli venäläistä MT-LB-kuljetuspanssaria:
Samoja aikoja eli siis 1966 – 1973 pyöri MTV:n
puolella suosittu sarja Hanski jota katseli parhaimmillaan yli 2
miljoonaa kansalaista ja jossa pääosassa oli Hannes Häyrinen:
Nuoremmille sukupolville kannattanee selittää se, että
Kekkoslovakiassa ei ollut MTV:n omaa kanavaa vaan MTV:n lähetykset mainoksineen
tulivat Ylen kahdelta kanavalta ja katsoja huomasi aina logojen vaihtumisesta
koska siirryttiin mainosrahoitteiseen tuotantoon ja koska sieltä poistuttiin. Hanskin
tunnusmusiikki oli mielestäni yksi tyylikkäimpiä koskaan mutta varsinaista
Hanski-pätkää ei siitä löydy joten laitetaan se aivan alkuperäinen eli Sounds
Incorporated-yhtye ja kappale William Tell. Varoituksena esitettäköön että
kappaleessa on pahaa korvamatoainesta:
Televisio tarjosi myös vakavampaa mutta silti
suosittua ohjelmaa ja sellainen oli Mikko Niskasen ohjaama ja pääosassa
näyttelemä neliosainen tv-elokuva Kahdeksan Surmanluotia joka pohjautui siihen
että vuonna 1969 muuan pienviljelijä Tauno Pasanen ampui neljä poliisia:
Elokuva tuli televisioon vuonna 1972 ja itse näin
siitä silloin vain pätkiä. Eivät ne niin kiinnostaneet kun ne olivat enempi niitä
aikuisten juttuja. Sarjakuvat, namimellit ja lentokoneitten pienoismallit
kiinnostivat enemmän. Kysyin tosin isä-Perskeleeltä että mitä se on se pontikka
mistä ne tuossa puhuvat. Vastaus oli että se on semmosta kärrynrasvaa ja sen
tiedon kanssa pärjäsin pitkään. Myöhemmin tuli sitten maistettuakin tuota
kärrynrasvaa. Sekä hyvää, huonoa että helvetin huonoa. Pontikankeitto on
taitolaji.
Myöhemmällä iällä elokuva tuli sitten katsottua
kokonaan. Minusta se oli erittäin hyvin onnistunut mutta niin kuin Mikko
Niskanenkin sanoi: ”tämä on minun näkemykseni asiasta”. Se on elokuva, ei
dokumentti tapahtuneista asioista.
Suosittu vakavampi tv-tuotanto oli myös Pentti
Haanpään kirjaan pohjautuva Yhdeksän Miehen Saappaat:
Elokuvasarja esitettiin ensimmäisen kerran jo vuonna
1969 mutta muuan pikku-Ykä näki sen joskus myöhemmin uusintana ja piti kovasti.
Siinähän sama saapaspari kiersi yhdeksän miestä ja lukija / katsoja saattoi
seurata heidän kohtaloitaan sodan aikana.
Toki Kekkoslovakiassa tuotettiin myös omanlaisiaan saippuasarjoja.
Jo pikku-Ykän muistin ulkopuolella olivat Me Tammelat, Heikki ja Kaija sekä
Taistelevat Virtaset. Jotain pieniä välähdyksiä on mielessä. Mutta
Naapurilähiön pikku-Ykäkin muistaa hyvin:
Sarjalla oli parhaimmillaan 1,8 miljoonaa katsojaa ja
sitä esitettiin 1969 – 1976. Se, mitä Naapurilähiö oli kaupungissa oli
Rintamäkeläiset puolestaan maaseudulla. Sarjaa tehtiin vuosina 1972 – 1978 ja
sen tunnusmusiikki oli niin aneeminen että se oli jo äärimmäistä taidetta:
Jos palataan huumoriviihteen puolelle niin totta kai
tulee mainita lauluyhtye Kivikasvot (Ilkka Hemming, Ismo Sajakorpi, Matti ”Fredi”
Siitonen ja Georg Dolivo) joitten Kivikasvot-Show pyöri MTV:n puolella
ensikierroksellaan vuosina 1969 – 1975:
Kivikasvoilla oli parhaimmillaan 2,5 miljoonaa
katsojaa. Yhtyeen tunnetuin kappale tv:n ulkopuolelta oli tietysti Ahti Karjalaisen
tankeroenglannille virnuileva Tankeros Love:
Ja olihan tuossa kappaleessa tietysti
nykymittakaavalla ajatellen toksista suomalaisuuden ylistämistä. Silloin kun
sitä ei pidetty millään tavoin häpeällisenä. Kivikasvot jatkoivat toimintaansa
televisiossa myöhemminkin. Niin Kekkoslovakian aikana kuin sen jälkeenkin.
Ylen puolella tuotettiin sketsisarjaa Merirosvoradio
vuosina 1974 – 1976:
Merirosvoradiossahan toimi house bandina silloin
suosiossa ollut Hullujussi:
Kekkoslovakian aikana ilmestyi jo vuodesta 1964 alkaen
Matti Kuuslan vetämä komediasarja Piikkis, mutta siitä ei ole oikein
materiaalia. Kuuslahan oli osa VEK-trioa eli Jukka Virtanen, Aarre Elo ja Matti
Kuusla. VEK voitti vuonna 1965 Montreux’n kansainvälisillä
televisiofestivaaleilla kultaisen ruusun ohjelmastaan Lumilinna:
Vuonna 1975 sitten kekkoslovakialaiset seurasivat porukalla
ja urakalla tv-elokuvaa Simpauttaja joka pohjautui Heikki Turusen kirjaan:
Simpauttajassahan Ahti Kuoppalan näyttelemä hahmo
pisti pohjois-karjalaisen kylän sekaisin. Voisi jopa sanoa että panemalla pani
asiat uuteen malliin. Toinen suosittu kekkoslovakialainen tv-elokuva oli Arto
Paasilinnan kirjaan pohjautuva Onnellinen Mies vuodelta 1979:
Tässäkin tehtiin aika lailla simpauttajat eli
siltainsinööri Jaatinen pisti yhden kunnan kerralla uusiksi. Kriitikko Jukka
Kajava ei tykännyt elokuvasta todeten se oli komediaksi huonosti rytmitetty,
sen henkilöhahmot oli jätetty kärjistämättä ja roolitus oli epätasainen, jopa
amatöörimäinen. Näin ollen lienee selvää, että pikku-Ykä puolestaan piti
elokuvasta. Tartteeko niitä kriitikoita kuunnella? Ja miksi tarttee? Tehkää
itte, jos paremmin osaatte.
Vuonna 1978 tuli sitten hyvin suuren suosion saanut
tv-sarja Tankki Täyteen:
Suomalaisille kybällä kolahtaneessa kaksi vuotta
esitetyssä sarjassa oli se omituinen piirre, että toinen sen käsikirjoittajista
oli englantilainen Neil Hardwick. Sarjan suositusta vissylle persosta kyläpoliisista
Reinikaisesta tehtiin sitten myöhemmin oma spin off-sarjansa joka tuli vasta
Kekkoslovakian jälkeen:
Vuonna 1978 tuli sitten myös taas vakavampaa tavaraa
eli televisiosarja Sodan Ja Rauhan Miehet:
Ainakin pikku- ja isonkin Ykän mielestä tämä historiaa
näyteltynä esitetty sarja oli erinomaisen onnistunut. Sehän käsitteli Suomen
historiaa talvi- ja jatkosodan ajalta. Se myös rikkoi silloin sovinnaisia
rajoja sillä se esitti asiat vallitsevan YYA-tulkinnan vastaisesti.
Itselleni jäi sarjan mainiosti onnistuneista hahmoista
erityisesti mieleen Keijo Komppa Paasikivenä, Leif Wager Rytinä, Mikko Niskanen
Stalinina ja Risto Mäkelä Molotovina.
Vuonna 1979 tuli sitten MTV:n esittämä ja äärimmäisen
suosittu sketsisarja Parempi Myöhään.
Vuoden verran kestänyt sarja oli huippusuosittu hyvän
käsikirjoituksen sekä Ritva Valkaman ja Pentti Siimeksen mainion keskinäisen
kemian vuoksi. Jaksot päättyivät aina Jussi Jurkan esittämän tupakkatakkisen
herrasmiehen esittämiin ajatuksiin:
Oikeastaan yhdessäkään noissa esittämissäni sarjoissa
ja elokuvissa ei ollut – ajan hengestä huolimatta – kovin vasemmistolaista
propagandaa. Oikeastaan ainoan poikkeuksen teki aivan Kekkoslovakian
loppuvaiheissa aloittanut Hukkaputki:
Jo teini-ikään ehtinyt pikku-Ykäkin hoksasi että tässä
sarjassa tuputetaan jotakin, joka ei kiinnosta eikä miellytä. Sinänsä sarja oli
kovin suosittu sillä tarjontahan oli tuolloin kovasti rajallinen ja sehän
esitettiin prime timena lauantaisin heti uutisten ja urheiluruudun jälkeen.
Mutta tässähän sitä kekkoslovakialaista tv-tarjontaa
oli. Ehkä postauksen voi lopettaa Jussi Jurkan tupakkatakkisen miehen lausumaan
viisauteen näinä vaikeina ja vastenmielisiä aikoina:
Älä lanna persiks.
42 kommenttia:
Kummallinen ohjelma oli Lauantaitanssit, jossa joukko tanssitaitoisia tai -taidottomia oli koottu puoleksi tunniksi hikoilemaan tv-valaistuksen alle (Studiovalaistus tuottaa aikas paljon lämpöä ja tiiviissä ryhmässä olevat tanssijat lisää). Tätä sitten ihmiset katsoivat kotiruuduistaan ja ainakin mutsi ja naapurin ämmät saivat puheenaihetta naisten tanssivaatteista. En vieläkään ymmärrä, lähes 60-vuotiaana, miksi ohjelma oli olemassa. Samantyyppisiä ohjelmia on tietysti muuallakin ollut, mm. saksalaisten, brittien ja amerikkalaisten televisioissa.
Kekkoslovakiassa tanssien järjestäminen paikkakunnilla oli kahden kauppa: TUL- ja SVUL-urheiluseurat niitä järjestivät ja segregaatio loppui vasta 90-luvun lamaan.
Jess. Kaikkia noita ei tullut katsottua, etenkin nuo kaksi elokuvaa mitä mainitsit jälkipuolella (Simpauttaja, Onnellinen Mies) jäivät minulta katsomatta, ties mistä syystä. Ehkä vanhempani halusivat katsoa sitä toista kanavaa? Vaikea sanoa.
Mutta yhden voin sanoa varmasti: Lopetin television katsomisen vuonna 1979, elokuussa. Sen tarinan voin kertoa jos joku sen haluaa kuulla.
Tervehdys en ole parkettien gillettelle ja Yhel Turkkulaasel & kiitos kommenteistanne.
en ole parkettien gillette: Ohjelmallahan oli valtava suosio. Kai se pohjautui jonkinlaiseen tirkistelynhaluun. Oli tietyllä tavalla Suomen ensimmäinen tosi-tv.
Yksi Turkkulaanen: Kuulisin sen tarinan oikein mielelläni. Hyvin vähässä ne minunkin tv:n katselut ovat olleet jo pitkän aikaa.
Speden Konsta Kuttaperkka on yksi kaikkein hienoimmista huumoripläjäyksistä, mitä televisiossa on esitetty. Siitä näkee, että kyllä Spede on opiskellut yliopistossa. Konsta Kuttaperkka kuvaa kohtalaisen hyvin erästä tuntemaani professoria. Kun Suomen yliopistolaitosta aikanaan laajennettiin melkoista vauhtia, ei professoriksi nimitetyltä välttämättä vaadittu kovin kummallisia taitoja. Olihan tietysti kunnollisia ja jopa erinomaisia professoreitakin.
Useimpia noista on tullut katseltua myöhemmin joko Areenasta tai dvd:ltä.
Ainakin nuo huumorisarjat on Areenassa olleet ja vanhempien kanssa on katsottu ja välillä pohdittu jotain ohjelman sketsiä, joka on selvästi ollut sidoksissa johonkin silloin ajankohtaiseen asiaan.
Onnellinen mieshän on aivan loistavasti roolitettu. Hahmot on vedetty juuri sopivan överiksi, ei liikaa.
Eikös muuten Siunattu hulluus-elokuva ole myös 70-lukulainen?
Se ja "Aika hyvä ihmiseksi" on myös hyviä, vaikka ovatkin Mollbergin ohjaamia.
Ehkä kaihoan vanhoja hyviä aikoja, mutta kyllä nykyisten tv:n viihdeohjelmien taso on jo niin matala, että ei kiinnosta enää pätkääkään. Alapään jutut tuntuu olevan pääosassa, etenkin standup-komiikassa ja enää ei edes ymmärrä, missä kohden huumoriohjelmissa pitäisi nauraa; väkisin väännettyjä ja tylsiä munamiehineen ja tanhupalloineen. Hyvä esimerkki myös siitä kuinka nykyään televisiossa pääsee hauskan miehen maineeseen; kirjailija Juha Vuorinen kertoi eräässä ohjelmassa, kuinka tartutti äitiinsä ulkomailla saadut satiaiset ja se oli ilmeisesti sellainen uroteko, joka piti kertoa kaikille suomalaisille ja voi, miten studiossa naurettiin!
Hyvistä tunnusmusiikeista puuttui mielestäni ”Soitinmenot”- sarjan tunnari. Melodia ja sanat viehättää vieläkin. Kuunnelkaapa Youtubesta!
Rouva Ano
Kirjoitit: "Kekkoslovakiassa ei ollut MTV:n omaa kanavaa vaan MTV:n lähetykset mainoksineen tulivat Ylen kahdelta kanavalta ja katsoja huomasi aina logojen vaihtumisesta koska siirryttiin mainosrahoitteiseen tuotantoon ja koska sieltä poistuttiin."
Selvyyden vuoksi tätä olisi syytä tarkentaa:
Ensinnäkään näin ei ollut vain Kekkosen vaan vielä pitkään Koivistonkin presidenttikaudella 1990-luvun alkuun saakka. MTV:llä, jonka nimi oli alkujaan Mainos-TV, ei ollut omaa kanavaa, vaan se vuokrasi lähetysaikaa Yleisradiolta.
Toiseksi: eiväthän ne logot, siis Yleisradion tyylitellyt joutsenet ja Mainos-TV:n pöllö, olleet kuvaruudussa koko aikaa näkyvissä, ainoastaan hetken MTV:n lähetysajan alkaessa ja päättyessä.
MTV:n tunnuksena on kai sen perustamisesta saakka ollut pöllö, mutta se on muuttanut muotoaan useita kertoja. 1960-luvulla pöllö avasi ja sulki silmiään, joissa näkyivät kirjaimet T ja V. Tällaisena se esiintyi sekä MTV:n lähetysajan alkaessa että päättyessä. Suunnilleen vuosikymmenen vaihteessa tuli käyttöön uudenlainen pöllö, joka lensi oksalle MTV:n lähetysajan alkaessa ja oksalta tiehensä sen päättyessä. Mutta kummallakin kerralla se näkyi vain hetken.
Tervehdys Toiselle professorille, Ekulle, Rouva Anolle ja Anolle & kiitos kommenteistanne.
Toinen professori: Kun en ole ollut yliopistossa niin en osaa professoreista sanoa. Mutta se Speden varhaistuotanto oli kyllä mainiota.
Ekku: Tein vähän omaa tutkimusta ja katselin Yle Areenasta sen Merirosvoradio-sarjan. Pikkupoikana siitä tykkäsi kovasti mutta ajan ilmiöihin keskittyvät sarjat eivät oikein kestä aikaa. Toinen juttu on sitten yleisinhimillisestä höhläämisestä kertovat jutut niin kuin se Tankki Täyteen. Ja nuo mainitsemasi jutut taisivat tulla 1970-luvulla joo. Mollbergilla oli hyviä ohjauksia niin kuin Maa On Syntinen Laulu mutta se Tuntematon Sotilas oli yksinkertaisesti huono.
Rouva Ano: Nykyisin huumorin tekeminen on niin kovin vaikeaa kun mitään tai ketään ei saisi loukata. Poislukien ehkä tavalliset kansallismieliset ihmiset ja tietysti käppäukot. Soitinmenot tulivat vasta sitten Kekkoslovakian jälkeen.
Ano: Joo, se kolmoskanava alkoi tulla joskus 1986. Logohommalla tarkoitin juuri tuota.
Kiitos Ykä korjauksesta! Tajusin sen liian myöhään ja olin juuri postaamassa anteeksipyyntöä. Pitäisi minunkin jo ymmärtää, ettei Ykän juttuihin ole lisäämistä eikä korjaamista. Kappale ”Elämän sain soimaan” on kuitenkin hyvä.
Rouva Ano
Matalamielisyys on saattanut tulla tv-viihteeseen yllättävää kautta hiipien.
Kaari Utrio kertoi aikoinaan Iltalehdessä kolumnoidessaan kirjoittaneensa vuosien mittaan niin paljon kesäteatteria, että tietää miten suomalaisen saa nauramaan:
tarvitsee vain kirjoittaa repliikkeihin saatana, perkele ja helvetti, niin suomalainen nauraa vetelänä. Kun vielä lisätään sanat kulli, pillu ja vittu, ei naurusta enää meinaa tulla loppua ennen kuin happi loppuu.
Mitä tulee Neil Hardwickiin, nostan hattua sille kuinka hyvin mies oppi tunnetusti vaikean suomen kielen:
hän pystyi vääntämään sanaleikkejä!
Parhaiten mieleen jäi kohtaus sarjasta "Reinikainen", jossa nimihenkilö toi naisystävänsä ensi kerta suosimaansa kreikkalaiseen ravintolaan. Hän tilasi tutulta tarjoilijalta, jolla oli hoono soomi ensin heristäen sormeaan ja sanoen "Hy!", sitten osoittaen WC:n ovea sanoen "Vessa", sitten ruukkukasvia sanoen "Puska" ja lopuksi osoittaen daamiaan "Rouvalle".
Tarjoilija oli äimän käkenä:
"Hy? Vessa? Puska?". Sitten tuli oivallus:
"Hyve sapuska rouvalle!"
Se oli vielä med svensk text. Siinä oli ruotsintajalla varmaan parikin hikipisaraa pudonnut miettiessään miten tuon voi kääntää, kunnes oli antanut periksi ja laittanut sulkuihin (="God mat för fru") tai jotain sentapaista.
Oli senkin jälkeen varmaan taas tullut ohjelmapäivystykseen muutama ruotsinkielinen kiukuttelusoitto kun ei osata tuon vertaa kääntää, fittan också och tammefan!
Hyvänen aika, tuostahan puuttu tärkeitä sarjoja. Highway Patrol,Lännen tie (Gunsmoke), Musta ori, Pätkis, Batman, Thunderbirds, Flipper...
Ja se piippua heilutellut sääukko.
Pyssymies
Suuri mediasosialisointi jäi pois Ykän muisteluista. Yle kaappasi TESvision, ei kyse ei ollut Työehtosopimus-televisiosta. Kyse oli ihan oikeasta yksityisestä TV-asemasta, jonka yle sosialisoi.
Näkyi VHF-kanavalla 2, YLE kanavalla 8 tampereen ympäristössä. Kanavalla kaksi näkyi myös joku puolalainen TV-asema keväisin, sopivan kelin aikaan. Kunnes rakennettiin Teiskoon TV-torni 80-luvun alussa. Kakkonen hyppäsi UHF-kanavalle, olisko ollut 37, en muista. Mutta rahaa tuli, antenneita piti vaihtaa vöyräästi. 200;- tunti niitä tuli tehtyä kaverin kanssa, kuitilla. Taisi vuonna -16 löytyä viimeksi ruuvari takin taskusta ko. urakan jäljiltä. Kas kun radimikron 50 pennin ruuvareita oli nippu taskussa, ei katolla kädestä pudonnutta ruuvaria kannattanut kiivetä etsimään pihalta. Meisseliä piti takoa vähän ohuemmaksi ja kapeammaksi, se karkeni samalla hieman ja vastasi Bahcon 10.- meisseliä kestoltaan & kooltaan. Tuntui, että niitä oli joka takin, paidan ja housun taskussa vuosia viimeisen asennuksen jälkeen.
Pyssymies
Siltainsinööri Jaatinen pisti pahan repliikin: "Minä olen vittumainen mies, jos tarvis. Vielä ei ole ollut tarvetta."
Tuota repliikkiä olen lainannut, sillä muutoksella, että "pari kertaa on ollut tarvis".
Mainio juttu, sarja vai oliko se peräti elokuva. Kirjakin on sujuvaa kerrontaa, aika terävänäköistä ajankuvaa.
Pyssymies
Onkohan tuota Spede-show'ta mahdettu näyttää uusintana joskus 80-luvun lopulla? Minulla kun tuntuisi olevan hämärä muistikuva, että olisin sitä tuolloin katsonut. Saatan kyllä muistaa väärinkin, pikkukakarahan minä silloin olin. Tankki täyteen-sarja on tosiaan kestänyt hyvin aikaa. Katsoin sen kokonaan joskus 2000-luvulla ja pidin kovasti. Ja tunnen muutamia 90-luvulla syntyneitäkin jotka ovat myös vahvasti samaa mieltä.
Heh, muisti palaa pätkittäin.
ATK -tai hienosti ITC-alalla ällitälli on tietenkin Allied Telesyn. Tarkemmin ko. firman tyhmä kytkin. Oikeastaan se on tottelematon kytkin, siihen ei voi asettaa portteihin asetuksia, siis duplex, half duplex, 10 megaa, 100 megaa,aliverkkoja tms. Tämmöinen oli työpöydälläni taannoin. Sillä sain useampia koneita verkkoon yhdellä piuhalla yhtä aikaa. Ällitälli oli siitä kiva, ettei tarvinnut muutella korjattavien / asennettavien koneiden verkko-asetuksia. Ällitälli sovitti 10 megaisen half-duplexin 1000 megan fulduplexiin noin vain.
Ällitällin logiikassa oli jokin vika, siksi sain verkkohemmoilta semmoisen 24 porttisen, poistivat niitä verkosta syystä X. Ja se nimi johtui sitä logiikan kämmistä.
Pyssymies taas
Nykyisen propagandan sekä jenkkitahtiin-”viihteen” aikana joutaisi televiissionit kantaa lähimmän jäteaseman ongelmajätekonttiin.
Vanhoista kuvaputkilaitteista saa sentään edes nuolenkärkiä. Köyhän miehen piikivenkorvike.
Muisteltuna ajanjaksona tuli seurattua radion puolelta jonkin verran kuunnelmia. Muistini mukaan oli useampikin sarja, jota oikein odotettiin. Knalli ja sateenvarjo tuli ensimmäisenä mieleen. Oliko myös niin, että Sämpy pyöritti omaa kuunnelmaa?
Tänä töllötarjonnan ankeana aikana oma mielenkiinto on siirtynyt taas enemmän kuuntelun puolelle.
Siinä myös valtion valistusyhtiö yle on onnistunut yllättävän hyvin. On kaikenlaista kertomusta diktaattoreista tähtitieteeseen.
Arki-illan rattona kaikenkarvaiset netin striimit ovat myös uusi ja mielenkiintoinen tuttavuus.
Oppii/ei opi nykymenosta asioita myös virallisen epistolan ulkopuolelta. Kerettiläisyyttä toki.
voijumala###
Parkettien partakone antaa väärän todistuksen taanssilavoista, ei niitä pitänee vain ja ainoastaa nuo mainitut salaseurat. lavoijen ja niiden toiminnasat vatasivat hyvinkin erilaiset yhteiskunnalliset toimijat. Esim. silloisessa kotikunnassani Tammelassa oli Ryskeen lava, se oli paikallisen urheiluseuran hommia, toinen,josta mika ja markka tuli lauloivat eli Turkan veljekset, Runkomäki, se oli Mustialan matalousoppilaistoksen/opiston oppilaskunnan pyörittämä.
Sonkajärvellä Takkomäen lava taas oli paikallisen pienviljeleljäyhdistyksen touhuja. Nämä tiedä varmaksi. Ryskeen kohdalta en tiedä oli tliilainen vai kilpailija, eikä se silloin kiinnostanutkaan tansseissa käydessä. Sen enempää kuin muulloinkaan, kun ei siellä tansseissa kuitenkaan sitä aatetta tai toista julistettu. Sitä vain nuori mies nojasi retonkiin ja haaveili suuri.
Huru-ukko
Mutta missä sarjassa esiintyivät zugimulut? Tummia heppuja, jotka olivat tulleet suomeen ties mistä, pölisivät omaa kieltään ja ihmettelivät asioita.
Pyssymies
Parempi myöhään oli suosikki! Katsottiin perheporukalla. Isältä sain sitten aikanaan lahjapaketissa kirjaksi painettuna ohjelman käsikirjoituksia. Siinä oli mm. juuri tuo Jurkan kirjoituskonesketsi ja voi veljet, kun se nauratti pikkupoikaa luettunakin. Jäi lemppariksi ylipäätään.
Jutussa mainittu Hukkaputki tosiaan oli niin tylsä ja kankea poliittinen väkisinmakuu, ettei paljon junnuna kiinnostanut. Muistelen, että siitä kuitenkin alkoi samanlaisten poliittisten pöljien ja tönkköjen "vitsi"ohjelmien buumi.
Tervehdys Rouva Anolle, Qroquius Kadille, Pyssymiehelle, Reijo Koiraalle, voijumalalle, Huru-ukolle ja Dr Outhouselle & kiitos kommenteistanne.
Rouva Ano: Kyllä näihin voi aina laittaa lisäyksiä ja korjauksia. Mutta joo, kyseisissä Soitinmenoissa niin sävellys-, sovitus- kuin esittämispuoli onnistuivat kyllä hyvin.
Qroquius Kad: Yleensäkin mädännäisyys on tullut yhteiskuntaamme hiljaa hiipimällä. Ja nyt kun muistutit niin sain mieleeni tuon sanaleikin jonka oli jo aikaa sitten unohtanut. Minun käsittääkseni myös Hardwick liittyi myöhemmin siihen kuoroon joka alkoi asiakseen haukkua suomalaisten hölmöyttä.
Pyssymies:
Viesti1: Tässä keskityttiin vain suomalaisiin sarjoihin ja ohjelmiin. Katsotaan jos noihin palaisi jossain vaiheessa.
Viesti2: Joo Tesvisiosta tuli TV2 mutta se jäi tästä pois kun itselläni ei ole siitä mitään muistikuvia. Ja meillepäin se kakkonenkin tuli joskus 1974 tai sinnepäin. Niitä antennimiehiä ihmeteltiin pikkupoikina porukalla.
Viesti3: Olenpa tuota repliikkiä käyttänyt minäkin. Nimenomaan sillä sinun versiolla. Kyseinen tuotoshan oli tv-elokuva.
Viesti4: Tää meni sen verran spesiaalipuolelle etten osaa kommentoida.
Viesti5: Tätä en kyllä saa mieleeni. Annatko valaistusta?
Reijo: Uusintoja tuli jossain vaiheessa ja Spedehän teki 1980-luvulla uuttakin tv-tuotantoa. Sillä kertaa jo värilähetyksenä. Sitten oli ne Speden Spelit joista ehkä alkoi suomalainen puolestaloukkaantuminen. Kas kun tuli mutinaa että ei Spede saa käyttää pelimannikulttuuriin kuuluvaa termiä. Tankki Täyteen ei ole sillä lailla aikaan sidottu joten sehän toimii edelleen.
voijumala: Kuunnelma oli lajina 1970-luvulla voimissaan. Muistelen kuunnelleeni aika monia sellaisia, joskin Knallin ja Sateenvarjon lisäksi ei niminä muistu mieleen kuin Elmo. Minäkään en juuri katsele televisiota. Netin kautta löytää enemmän seurattavaa.
Huru-ukko: Kiitos täsmennyksestä. Noita tanssilavojahan on vielä jonkin verran jäljellä.
Dr Outhouse: Parempi Myöhään-sarjassa voi sanoa että kaikki onnistui. Harmitti sinänsä että se kesti vain yhden lähetyskauden. Mutta eipähän toisaalta ruvennut toistamaan itseään niin kuin liian pitkillä sarjoilla on tapana. Hukkaputkesta minulla oli aivan samoja tunnelmia.
Siinä zugimulujen sarjassa esiintyí ehkä petra frey ja vesa vierikkö. Ehkä, siitä kun on jo aikaa. Ne zugimulut sopii nykyajan matukeskusteluun.
Ällitälli on niin hyvä nimi, että se piti ottaa uusiokäyttöön. Panssarille ja kytkimelle, kai sille jo muutakin käytöä on keksitty.
Silloin kun Highway patrol oli kova juttu ei ollut kuin me tammelat ja hinku & vinku kotimaisia. Ne taisi hieman hävitä. Vaikka kyllä hinku ja vinku olisi pitänyt mainita.
Kyllä meitäkin pikkupojat ihmetteli. Olihan meillä oikein patteri-TV katolla mukana ja lällä-puhelimet. Niistä LA-puhelimistä kuului kyllä lähinnä italiaa, rätinää ja syksyllä hirvien liikkeitä. Ja pattereihin tuntui uppoavan satanen joka keikalla. Radiomikron ruuvareita saattaa olla jollain ex-pikkukillillä vieläkin muistona.
Pyssymies
Elokuvan eilispäivää.
Juontaja(toimittaja?) muistaakseni Matti Kassila.
Sen voisi mielellään lähettää uusintanakin.
Vaan liekö liikaa taidekorkean wannabe-ohjaajille.
Siinä käytiin lyhkäsesti läpi alan mestareitten elokuvia ja se oli oikein kiinnostava.
(poislukien yksi Louis Bunyelin kohtaus...)
Olisikohan tuo aikanaan ollut liian edistyksellinen ja dumpattu.
Siinä olisi Ykälle sarkaa.Löytyyköhän tuota mistään arkiivista enää.
Sehän oli siis sarja ja osia oli about entiedäkuinkamonta.
Kiitokset raikkaasta teemasta.(yle saa painua vuorten taa ja vetää vatun päähän)
Tämä aihepiiri kommenteista päätellenkin kiinnostaa.
Kirjoitit hiljakkoin samanlaisesta aiheesta ja jotain vastasinkin.
Jäi silloin mieleen että jatkoa tahtoo varmaan muutkin.
Rgds. Josef
Tervehdys Pyssymiehelle ja Josefille & kiitos kommenteistanne.
Pyssymies: Ei tule sarjaa mieleen. Jos joku muistaa niin kertokaa. Länkyistä muistan minäkin sen ajoittaisen italian pulinan. Niillä oli vissiin lähetystehot huomattavasti kovempia kuin meillä. Sama homma oli niitten venäläisten sotilasradioitten kanssa.
Josef: Omituinen juttu. Ei meinaan löydy koko Elokuvan eilispäivää-ohjelmasta millään haulla mitään. Ja minä muistan kyllä ohjelman itsekin. Elokuva ei sinänsä ole minun sarkaa kun en kovin kultturelli ihminen ole. Mutta näitä 1970-luvun ajankuvia tulee varmaan jatkossakin.
Ihmettelen miksi ylenanto on niin pihi julkaisemaan 1970-luvun tv-elokuviaan?
Manillaköysi nyt aina välillä näkyy mutta missä on esim. Lossi ?
-loistava ajankuva Suomen presidentin matkasta kesäisessä Suomessa.
suomettumiselle naureskeleva Natalia tässä taannoin tulikin uusintana mutta miksei Lossi?
-Tvälups-
Tervehdys, Taisteluvälineupseeri. Jaa-a, en osaa sanoa kun minulla se Ylen tuotannon seuranta on siellä nollan ja olemattoman puolessavälissä.
Et maininnut kirjoituksessasi sen ajan varsinaisia lastenohjelmia, joista kuitenkin muutama muistui nyt mieleeni. Pikku Kakkosta ei silloin vielä ollut, mutta sellaisia olivat esimerkiksi Pienten piiri, jossa Kylli-täti kertoi satuja ja piirsi samalla kuvia siitä, mitä niissä tapahtui, Niksulan Tv Kasper-teattereineen, Arja-tädin Tenavatuokio pelimannisetineen ja Sirkus Papukaija.
Ja vaikka Tarvajärven Tervetuloa -ohjelma ei ollutkaan lastenohjelmaksi tarkoitettu, myös se kuului lapsuudenaikani suosikkeihin. Sen yksi erikoisuushan oli sekin, että kun sen keskellä tuli mainoskatko, ei ruudussa lukenutkaan Jatkuu vaan Sillä lailla, ja ohjelman taas jatkuessa Tällä lailla.
Lasten televisiosarjoista hyvinkin suosituksi tuli syksyllä 1969 lähetetty Peppi Pitkätossu -sarja, joka myöhemmin on useitakin kertoja tullut uusintana. Muutamaa vuotta myöhemmin tehtiin Vaahteramäen Eemelistäkin tv-sarja.
Hyvin muistan myös australialaisen Skippy-sarjan, joka kertoi pojan ja kesyyntyneen kengurun ystävyydestä. Erityisesti siitä jäi mieleeni sen tunnussävel, jonka onnistuin muuten löytämään YouTubesta: https://www.youtube.com/watch?v=S9Gz4ohuX10.
Mutta sen ajan televisiosarjojen tunnussävelistä kuuluisin taitaa kuitenkin olla Suomessakin vuosina 1966-1967 lähetetyn Batman-sarjan tunnussävel: tidi-didi-didi-didi tidi-didi-didi-didi - Batman!
Zugimulu-sarja taisi olla tämä:
https://www.youtube.com/watch?v=AU0zaD3ZaLQ
Voi vain kuvitella sitä metelin määrää, mikä uyntyisi jos tänään tehtäisiin tuollainen sketsi.
Vierikko ja kumppanit eivät muuten ole pyydelleet tätä ja muitakaan anteeksi. Ei ole kukaan tainut huomata vaatiakaan.
Matti Kassilasta olen lukenut yhden elämänkerran. Oli huonoissa väleissä vasemmistolaisten kanssa elokuvasäätiössä. Ehkäpä siksi kaikkia juttuja ei löydy?
Mies eli ainakin sen verran vanhaksi, että sai "viimeisen sanan".
Onnellinen mies on muuten hemmetin hyvä leffa, kaikkea ne kotimaan silta-insinöörit osaakin. Yksi hyvä elokuvaversio suoraan kirjasta on myös Hirtettyjen kettujen metsä, jostain hämärästä syystä kummipoikani (ammattisotilas) kutsuu minua Remekseksi. Mistä lie saanut sen päähänsä.
MT-LB on muuten oikeasti hyvä kiesi varsinkin syvässä lumessa. Tarkkasilmäinen huomaa kuinka leveät telat siinä härvelissä on ja siitä tuotiin aikoinaan Suomeen vieläkin leveätelaisempaa mallia.
Mikään erityinen ympäristöteko se ei ole kuten ei muutkaan vanjan keksinnöt.
Menee nimittäin polttoainetta kirjaimellisesti pyörteen lailla kun sille antaa syöttöä.
Saas nähdä saadaanko vihreän siirtymän kautta joskus patteriversioita, pikkuisen eppäilen.
Herra Blogimestari taisi unohtaa myös yhden legendaarisen viihdeohjelman, nimittäin Valehtelijoiden Klubin. Pikkumiehenä tuli kyllä hekotettua sille että aikuiset ihmiset puhuivat puutaheinää ja Helge "Heguli" Herala steppasi ympäriinsä ja napsi valehtelijoilta seteleitä pois.
--Madri
Madrille:
Tuo valehtelijoiden klubi on aika hyvä mutta samalla helppo unohtaa. Riittää kun tsiigaa päivittäisiä tampoonihallituksen ulostuloja. Jää Helget toiseksi.
Tervehdys Ano:lle, Qroquius Kadille, Ekulle, Joppos123:lle ja Madrille & kiitos kommenteistanne.
Ano: Joo, lastenohjelmia ei tässä ollut mutta muistanpa kyllä nuo kaikki. Lisätään tuohon vielä Matti ja Miisu-animaatio.
Qroquius Kad: No nyt taidettiin olla sen jännän äärellä. Ja epäilemättä tuosta sketsistä katkeaisi nykyisin eräskin tiedostava verisuoni.
Ekku: Saattaa hyvinkin olla mahdollista.
Joppos123:
Viesti1: Onnellinen mies oli hyvä leffana ja kirjana. Noita Ällitällejähän on Suomen sotavarustuksessa vielä useita satoja. Ja nuo venäläiset koneet eivät todellakaan ole varsinaisesti bensapihejä. Siinä oliskin miettimistä miten telakalusto saadaan liikkumaan akkuvoimalla.
Viesti2: Jep. Silloin aikanaan valehdeltiin leikillään ja nyt tosissaan.
Madri: Kyseinen varsin hauska sarja oli vähän niin kuin rajatapaus. Se alkoi aivan Kekkoslovakian loppuhetkillä ja jatkui sitten sen jälkeen.
Jess - tabuhan se oli ja zulimaneja. Eikä taitaisi enää päästä ohjelmistoon. On liian ajankohtainen.
Fakiiri Kronblom tms. ei hänkään pääsisi enää mainostamaan "suolaa, suola, lisää suolaa", nousisi verenpaine liikaa terveysfakiireilla.
Kylli täti piirsi ja kertoi helmikanojen seikkailuista. Yksi tuttu muksu kärsi puheviasta ja huusi pihalla "kulli-täti tulee..."
Pyssymies
Muistan nuo ohjelmat mutta paremmin sen kun tuli lueskeltua Hesarista että mitä pitää katsoa. Jos kriitikko Kajava haukkui ohjelman niin se oli katsomisen arvoinen. Mutta jos kehui niin silloin oli parempi mennä nukkumaan. Eihän sen aikainen pikkupoika ymmärtänyt mitään ns. esittävästä taiteesta. Saati sitten vanhettuaan. Mutta ainakin tuli pienenä opittua kriittinen suhtautuminen kriitikoiden mielipiteeseen.
Jatkanpa joutavia. Muistan kuinka aikoinaan piti yhtenä päivänä viikossa ruinata vanhemmat käymään mäen toisella puolella pikkuserkulla kylässä kun siellä näkyi Batman. Viikonpäivää en muista varmuudella kun siitä on jo aikaa puoli vuosisataa.
Tervehdys Pyssymiehelle ja veejille & kiitos kommenteistanne.
Pyssymies: Itse asiassa kun katsoo tietyn kansanryhmän kovaäänistä liikkumista niin tuohan kävisi dokumentista.
veejii: Tuo pitää paikkansa edelleenkin. Jos kriitikko ei pidä jostain ohjelmasta niin se kannattaa katsoa. Meillä oli mustavalko-tv jo kun olin pieni mutta muistan kun Montrealin kisoja tuli katsottua tuttavilla. Niillä kun oli ihan oikea väri-tv.
Musaohjelmista vielä Levyraati, joka ohjelmana loi menestyksiä tai roskiskamaa. Muistan erityisesti kaksi tapausta, jossa levyraati löi huomattavan ilmiön: Matchbox-yhtyeen Rocka-a-billy-rebel ja Dingon joku piisi. Ensin mainittu aloitti Teddy-vaiheen Suomessa ja Dingo taas aiheutti tytöissä hysteriaa. On varmaan muitakin, mutta nämä nyt tulevat vahvimpana mieleen.
Off-topikkia: päivän pravdassa mietitään kovasti Suomen koulun sukellusta Pisa-menestyksen jälkeen. Muistetaan mainita kantasuomalaiset pojat, jotka ovat niin huonoja, niiiiin huonoja ja itse syytä sukellukseen ei nosteta esille. Viro kuitenkin mainitaan, mutta ei syytä virolaisten tasaiselle hyvälle suoritukselle. Kissa kiertää kuumaa puuroa, niin sanoakseni.
Meni sekaisin jutut. Tuo pisahomma on iltasanomassa: https://www.is.fi/kotimaa/art-2000008198410.html
ja hesarin jutussa annetaan jo vähän ymmärtää: https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000008213938.html
Tervehdys, Ano. Tuohon teddy-vaiheeseen vaikutti tietysti myös tv-sarja Onnen Päivät sekä Jyrki Hämäläisen Suosikki-lehdessä jatkuvasti pakkosyöttämä 1950-luku. Ja ehkä me kaikki tiedämme sen erään syyn Pisa-menestyksen heikentymiseen…
"Ja ehkä me kaikki tiedämme sen erään syyn Pisa-menestyksen heikentymiseen…" - Veikkaan syyksi pikku kakkosen rakentellista rasismia ja cis-seksuaalisuden propagointia. Toki myös positiivisten roolimallien puute maahanmuuttajanuorilta on syynä. Zulimannit takaisin!
Pyssymies
Hojohojo!
Noiden hienojen TV-elokuvien kääntöpuolena pitää muistaa TV-teatteri. Noloja, myötähäpeää nostattavia spektaakkeleita, tylsääkin tylsempiä juttuja. Oikeasti, kun mäkäti-mäkäti-mäkelä otti ja kuoli, huusin "hip-hurraa". Oli se niiiin hyvä näyttelijä. Lisäksi oli tiedostavia näyttelijöitä koko lauma, onhan niitä nytkin tv:n palkkalistoilla esiintymässä jossain kökkötraktori-ikisarjassa. Kuuluisivat taitojensa puolesta sosiaalitoimiston eläteiksi, baariapulaisiksi tai eläkkeelle. Kuten niiden sarjojen käsikirjoittajatkin.
Pyssymies
Tervehdys, Pyssymies. Joo, kyllä tuo Pisa-juttu johtuu nimenomaan suomalaisten rasistisista asenteista. Pidetään voimavaraa ristinä ja riesana. Mitä muuten näyttelijöihin tulee niin niitä koulutetaan nykyisinkin liikaa ja niille pidetään aivan liian suurta määrää ammattiteattereita suojatyöpaikkoina.
Lähetä kommentti