PAKON PIILOTTAMAT

Tästä aiheesta on tässä blogissa joskus puhuttu ennenkin mutta asiaan liittyen on tullut pari hyvää esimerkkiä jonka vuoksi siihen kannattaa palata. Eli miksi niin minä kuin hyvin moni muu kansallismielinen ja vallitsevaa järjestelmää arvosteleva toimii nimimerkin takana? Itsehän olen jo aikaa sitten todennut että kun jätkä on töissä julkisella sektorilla niin nykyisessä Suomessa ei riskiä kannata ottaa. Ihmisen pääelinkeino kas kun on syöminen eikä meistä nimimerkkikirjoittajista ensimmäinenkään tienaa näistä kirjoituksista mitään. Raha on hankittava töissä käymällä. Ilman sitä tuppaa olemaan heikkoa.

Asiaan liittyen voi mainostaa Ivan Puopolon tuoretta haastattelua jossa hän haastattelee aivan mainiota Keijo Kaarisadetta joka on ollut piikkinä lihassa niin valtakoneiston kuin erityisesti valtamedian kankussa. Haastattelussa ei nähty eikä kuultu Keijoa vaan haastattelu tapahtui Keijon osalta puhesyntetisaattorin välityksellä. Minkä sattuneesta syystä ymmärtää. Keijo totesi näin:

Poikkeamalla jotenkin herännäistemme neronleimauksista tai yleisestä konsensuksesta vaarantaa suoraan toimeentulonsa jatkuvuuden.

Ja Ivan Puopolo totesi hyvin Keijosta ja siitä, että hän pysyy piilossa:

Hänellä on perusteltu huoli siitä että jos hän paljastuu, hänen urallaan, työelämässään, hänen henkilökohtaisessa elämässään, jossain tulee vaikeuksia. Ja mikä on syy? Syy on se, että hän tekee poliittista satiiria. Sen takia hän joutuu piiloutumaan.

Väärinajattelun kitkemisen ykköstorpedo on tietysti valtakunnansyyttäjämme Raija Toiviainen joka on Päivi Räsäsen naurettavan ajojahdin lisäksi ottanut kohteekseen jo fiktiiviset kirjoitukset. Kyseessä on Sarastus-lehdessä ollut artikkeli joka fiktiivisesti kertoo niistä hyvin ikävistä vaihtoehdoista joihin tulevaisuuden Suomessa ja Euroopassa voidaan joutua mikäli nykyistä kehitystä ei pystytä millään keinoin jarruttamaan.

Kyseessä oli siis fiktiivinen kirjoitus josta poliisi aikanaan totesi että asiassa ei ole syytä epäillä rikosta eikä esitutkintaa toimiteta. Mutta nyt valtakunnansyyttäjä haluaa sen uuteen tutkintaan. Mikäli artikkeli menee tutkintaan ja tuomiolle, on kyseessä ennakkotapaus jossa on selvä viesti:

1. Islamilaisen väestön kasvun Suomessa ja Euroopassa näkeminen uhkana on lähtökohtaisesti rikollista.

2. Ajatus siitä, että nykyinen vasemmistoliberaali järjestelmä voisi poikia tulevaisuudessa jonkinasteisen katastrofin on lähtökohtaisesti rikollista. Nykyinen järjestelmä on se täydellinen ja lopullinen järjestelmä joka lopetti historian tarpeettomana.

Jos eläisimme yhteiskunnassa, jossa valtakoneisto tuntisi olevansa vastuussa kansalaisilleen eikä vain valtakoneistolle itselleen, niin sieltä kuuluisi tiettyjä julkisia ääniä. Ja ne kuuluisivat vaikkapa näin:

Oikeusvaltiossa ihmisten kuuluu saada äänensä kuuluviin. Oikeusvaltio ei voi elää niin, että siellä sallitaan vain yksi vallitseva totuus. Se, että ihmiset eivät uskalla kirjoittaa perusteltuja mielipiteitään omalla nimellään on nimenomaan valtakoneiston vika, ei noiden kyseisten ihmisten. Meidän valtakoneistossa täytyy miettiä, mitä olemme tehneet väärin, ja muuttaa toimintatapamme sellaiseksi, että sananvapaus toteutuu niin kuin sen oikeusvaltiossa kuuluu toteutua.

Mutta onko valtakoneistosta kuulunut tällaisia avautumisia? Ei ole niin. Ja mitä se kertoo yhteiskunnastamme? Jota mainostetaan maailman  onnellisimmaksi maaksi?