Kun joulut on taas kerran lusittu ja kovin monissa lukijoittenkin kodeissa on vedetty kinkkua kyllästymiseen asti ja lopuista kinkuista on tehty sitten hernesoppa niin voidaankin vaihteeksi nautiskella helppolaittoisia eineksiä. Eikä mitä tahansa eineksiä vaan hikinautit ovat tuoneet tarjolle einestavaraa Kekkoslovakiasta.
Ensimmäiset eineksethän olivat säilykkeitä ja niin
kuin olen ennenkin todennut, ne olivat vielä 1990-luvulle saakka maukas ja
varteenotettava vaihtoehto. Alkuun makuja tarjoilevat Osuustukkukaupat:
Ja nämä tuotteet tietysti helpottivat perheenäidinkin
elämää. Tosin tällainen mainos aiheuttaisi nykyisin mitä varmimman feministisen
joukkorääkymisen:
Ehkäpä tätäkin mainosta syytettäisiin
sukupuolijostakin. Säilyketarjonta oli joka tapauksessa varsin toisenlainen
kuin nykyisin:
Maukkaita säilykkeitä tarjosi toki myös Helsingin
Kauppiaat. Huomatkaa kokonaiset kanat säilykepurkissa. Sellaisiin en ole
koskaan törmännyt:
Ja sitten voidaan siirtyä muihin kuin säilykkeisiin.
Eineksiä alkoi tulla kauppojen tiskeille joskus 1960-luvulla. Ja tässä Paulig
panee parastaan:
Ehkä tunnetuimpia eineksiä ovat olleet Saarioisten
tuotteet. Niin kuin huomaatte, sitä kuuluisaa maksalaatikkoa myytiin aluksi
myös tölkeissä:
Se Saarioisten maksalaatikko taitaa olla se kaikkein
kuuluisin eines. Ja se on vieläkin monille tosi tärkeä juttu, minkä tämäkin
kappale todistaa:
Ja laitetaanpa tähän vielä se Saarioisten
”ruokaympyrä”:
Jos nyt totta puhutahan niin eihän Perskeleitten
pöydässä 1970-luvulla ollut eineksiä vaan pitäydyttiin ihan kotiruuassa. Se
ensimmäinen varsinainen eines oli ranskanperunat ja sehän oli tuolloin
sellaista juhlantuntuista maukasta ekstraa. Mutta mainitaan vielä eines joka
ehti markkinoille nippa nappa Kekkoslovakian aikana eli vuonna 1981. Ja sehän
on se Saarioisten roiskeläppä:
No niin, eiköhän tässä se välipäivien eväs ole. Uutta
vuotta odotellessa.
42 kommenttia:
Meillä lapsuuteni kodissa teimme joskus viikonloppuna ranskanperunoita aivan alusta asti. Eipä niitä tuolloin (1970-luvun puolivälin tienoilla) muuten olisi voinutkaan saada. Samoin tehtiin kalapuikkojen kohdalla.
Yksi einestyyppi oli tässä Ykältä unohtunut, nimittäin pussikeitot. Niitä sai jo 60-luvun lopulla. Yhdessä pussissa oli keiton ainekset jauheena, vain vettä piti lisätä ja sitten kiehauttaa. Makuina olivat ainakin parsakeitto, kukkakaalikeitto, mexicanakeitto, ja taisi olla tomaattikeittokin. Meidän perhe käytti niitä mm. autolomamatkoilla, ne veivät vähän tilaa ja pussit säilyivät lämpimässä.
Tervehdys Yhel Turkkulaasel ja Anolle & kiitos kommenteistanne.
Yksi Turkkulaanen: Meillä ei tehty kalapuikkoja mutta kalapullia kylläkin.
Ano: Kiitos lisäyksestä. Nuokin olisi voinut toki mainita.
Menee kalasäilykkeiden puolelle, mutta vielä kun jostain sais sitä Sairakalaa. Eli neuvostoliitossa purkitettua, olikohan makrillia. Sitä tuli syötyä purkkitolkulla, kun kölveinä palattiin yöjalasta. Eikähän tuolta rajan takaa mitään muuta kelvollista sitten muista tulleenkaan.
Haju saattoi joskus olla sormissa jo valmiiksi, mutta Sairakalasta sai vielä vatsaankin täytettä.
T: Ymmi
Turkulainen, ei tarvitse kuin tikuttaa peruna plörätä vähässä öljyssä ja heittää uuniin hyvää tulee, ihan helvetin vähäinen määrä jotain lidlin paprika tahnaa antaa hassun säväyksen öljyn seassa.
(Sori jos meni väärin mulla ei ole kovin hyvää 70-luvun tuntemusta turusta joten en tiedä oliko siihen aikaan vielä siellä veitsiä saatavilla :)
Mutta nyt voi pommien paukuttelun ohessa korjata vahingon osuuskaupan ohjeilla:
https://yhteishyva.fi/reseptit/ranskalaiset-uunissa/4jBvjpoT5svfbT4F3sKNrx
Uutta vuotta kaikille! Kaikki maksaa taas parin päivän päästä enemmän kuin tänään joten hyvää en toivota.
Kuinkahan hyvin säilyvää einestä tulee siitä venäläisten kaksoiskansalaisten rajapäätösvalituksesta. Valittavat, että se on perustuslainvastainen ja rajoittaa liikaa heidän oikeuksiaan. Valittaisivat sinne puten konttoriin, että lopetaa ne metkunsa. Toinen vaihtoehto tietysti, että menevät sinne vennäänmaalle kun siellä on kaikki niin hyvin.
Anteeksi että meni vähän ohi päivän epistolan.
Huru-ukko
Emäntä (muija) laittoi mulle seurusteluaikana mexikanakeittoa ja oli hyvää. Jossain vaiheessa tartuin ns. keittokauhaan ja niin on jatkunut varmasti yli 40 vuotta. Helpotus varmaan muijalle, kun ei tarvitse ruoasta huolehtia. Tänään tein pyttipannua johon tuli kuitenkin sinistä lenkkiä, sipulia, eilen keitettyjä perunoita jopa pannukakkua ja jatkettua kinkkukastiketta. Jo toki maistui kun parhaimmankin ravintolan annokset. Että silleen
Pussikeitosta saa nopeasti jauhelihakastikkeen tai lihapullataikinan tahi täytettä johonkin muuhunkin ruokaan.
Makuvaihtoehdot eivät lopu äkkiä kesken.
Varmasti yksi suurimpia syitä elinajan nousuun varsinkin miehillä on ravinnon parantuminen sitten 1960-70-luvun. Ihmisethän keikkuivat lähes keripukin rajoilla varsinkin talvella. Peruna oli vielä monessa taloudessa ainoita vitamiinien lähteitä ja varsinkin talvella aika surkea sellainen.
Parhaiten ravinnon laadun parantuminen taitaa näkyä pituuskasvussa. Sadassa vuodessa reilut kymmenen senttiä ja viimeisen 30 v aikana viitisen senttiä, alamme kuulemma olla genetiikan meille suomien rajojen ylälaidassa.
Samoin olisimme aika riskejä jos vain harjoittaisimme lihaksistoamme jotenkin, nykyisin ikävä kyllä nuoret lihoavat yhä nuorempana. Jatkosodassa yleisin takin koko oli 46, nykyään tuon kokoinen nuttu ei mahdu juuri kellekkään yli 15v. Miehet tekivät raskasta työtä, mutta kiitos surkean ravinnon eivät saaneet proteiineja tarpeeksi. Ja ilman proteiinia ei lihaksisto kasva. Tuon näkee vanhoista kuvista veteraaneista, kovin kapeaharteisia pieniä miehiä ja syynä ainoastaan ravinto. Jenkithän herättivät kummassakin maailmansodassa huomiota juuri koollaan, siellä kun tavallinenkin kansa söi pihviä, kananmunia ja joi maitoa.
Että ainakin ravinnossa ollaan menty paljon eteenpäin. Siis mahdollisuuksiin syödä hyvin, se on sitten jokaisen oma valinta jos täyttää itsensä sokerilla, lisäaineilla, transhydratuilla rasvoilla ja vetää joka viikko 500-1000 kcal yli kulutuksen. Ja kaikkein merkillisintä on kuinka se köyhin osa kansasta täyttää itsensä juuri eineksillä ja pikaruualla, jotka kilohinnaltaan vastaavat lähes sisäfilettä.
Tervehdys Ymmille, Denalle, Huru-ukolle, Kalle Pelttarille, Qroquius Kadille ja klovalle & kiitos kommenteistanne ja jaetuista muistoista. Joitain huomioita:
Ymmi: Tuosta tuli mieleen se alun perin neuvostovalmisteinen Tushkonka-lihasäilyke. Ihan pisteltävää.
Huru-ukko: En osaa sanoa kuinka siinä käy mutta Suomessahan pystyy lakiteknisellä kikkailulla ja tulkinnalla saamaan ihan ihmeellisempiäkin asioita läpi.
klova: Tietysti yksi ravintoasia oli se, että vaikka työt alkoivat keventyä niin varsin pitkään syötiin samanlaista läskipohjaista sapuskaa kuin raskaan työn tekijät. Jenkeistä voi todeta että niitten sapuska-annokset kakkosrähinässä olivat sellaisia että suomalaiset mosurit olisivat olleet kateellisia.
Jenkit olivat isompia ja vahvempia koska olivat saaneet lapsuudessaan ja nuoruudessaan parempaa proteiinipitoista ravintoa. Mies tarvitsee about 1,5-2 grammaa per painokilo proteiinia että lihas kasvaa. Perunassa on 20 grammaa kiloa kohden ja ruisleivässä 70 grammaa. Naudanlihassa 200.
Että kyllä perunalla, läskisoosilla ja ruisleivälläkin kasvaa, vatsa, olettaen että syö noita sen verran että se proteiinitarve miehellä täyttyy, kaloreita tulee jarkyttävät määrät.
Nykyään ihmisiä taitavat lihottaa eniten sokerit, ruokiin ja eritoten valmisruokiin lisätyt. Näissä on vielä se ikävä puoli että ihminen alkaa himoita sokeria, onhan esim fruktoosi kuin bensaa ihmisen aineenvaihdunnalle, paljon energiaa ja ei vaadi ihmeempiä prosessointeja sisuskaluissa. Ikävä kyllä se energiantarve on monilla niin pieni, että se energia muuttuu rasvaksi.
Meni aika paljon ohi alkuperäisen aiheen, mutta eiköhän nettiin mahdu
Niin tuota, ennen sotia yleisin hylkysyy kutsunnoissa taisi olla alipaino, hintelyys ja riisitauti.
Ja nämähän johtuivat siitä, että kasvuiässä oltiin nähty käytännössä nälkää.
Päivän sanaan:) Meillä oli kotona sama ruokakomento kuin perhe Perskeleellä. Kotiruokaa syötiin ja sama komento on edelleen, ihan ite kotona tehtyä ruokaa syödään. Siinä on sellainen hyvä puoli että saa sellaista kuin suu kutsuu, ei mitään ihmemaustesotkuja. Juutuubi on pullollaan hyviä ohjeita, näytetään videoilla lausta pitäen, vaihe vaiheelta kuinka se annos kokataan. Niistä saa oman maun mukaisia soveltamalla omaan suuhun sopiviksi.
Jotku käännöskoneella tekstitetyt ovat hieman, hmm omituisia nimityksiltään, mutta kun näkee sen mistä tehdään, tietää mistä puhutaan.
Esim. meillä sanotaan sianpotka, niin eräissä ohjeissa se on siannyrkki. Eli jos ei kuvaa näkisi ei tietäisi mistä ruhon osasta puhutaan.
Voisi siinä kaupan lihatiskillä myyjä katsoa hieman pitkään, jos ja kun pyytäisi, että lata pari siannyrrkiä pakettiin:)
Huru-ukko
Tuo purkitettu veripalttu on asia,....jota en ole jäänyt kaipaamaan.
Ja, roiskeläppä, jota joku neropatti keksi nimittää pizzaksi.
Tuohon voisi lisätä Noster sillin, joka oli hm. huomattavan suolainen purkkisilli. Ja toki myös Rymd pussimehujauheen, joka infotekstin mukaan oli "appelsiinin makuinen".
Nöttköttiä säilykepurkissa ei taida löytyä enää mistään. Enenvanhaan siitä vedettiin leivän päälle siivu ja hyvää oli, tai se nautittiin kylmänä suoraan purkista.
Tuo käsitys jenkkien hyväkuntoisuudesta ei tarkalleen pidä paikkaansa. Jopa 40 % hylättiin kutsunnoissa vikojen, alipainon tai huonokuntoisuuden perusteella. Pohjoisimmissa osavaltioissa, joissa maaperä on samantapaista kuin Suomessa, suuri osa porukasta kärsi jodin puutteesta huonon maaperän takia ja struuma aiheutti, että asepuvun takki ei mennyt kiinni. Tietysti ne, jotka kutsunoissa hyväksyttiin saivat hyvää ravintoa myös jatkossa joten Eurooppaan saapui hyväkuntoisia sotilaita. Lisää tietoa saa mm. googlaamalla ''us men unfit to be soldier 1930s''.
"Ja kuka oli asianomaisen henkilön nimi?
No tietysti Eine S. Aarioinen!" Luulin, että viitattaessa ihmisen nimeen siitä käytetään pronominia "mikä" eikä "kuka". Mutta ehkäpä jopa Eine S. Aarioisen on lihaa ja verta oleva henkilö?
Muutenkin tässä blogissa on sellainen mysteeri, että ani harva sen kommentoijista osaa kirjoittaa kieliopillisesti virheetöntä tai edes ymmärrettävää suomea. Mistäköhän se mahtaa johtua?
Roiskeläppä on hyvin huono pizza mutta aivan hyvä eväs syötynä voileivänomaisesti.
Tervehdys klovalle, Ano1:lle, Huru-ukolle, Qrqoquius Kadille, Ano2:lle, Tapio Suhoselle, Veriselle pierulle ja Ano3:lle & kiitos kommenteistanne ja lisäyksistänne. Ja Ano3:lle voi todeta että on se hyvä että joku aina välillä keskittyy siihen äärimmäisen olennaiseen. Kyllä minä näitä kommentteja ymmärrän mutta jaaritteluhan on joillekin se ainoa ilo.
Roiskeläppä pikkuisen modattuna oli aikoinaan poikalyseon kaljakellarin ykköstuote. Modatussa versiossa keskelle pläjäytettiin puolikas HK:n blöö ja koko komeus rullalle. Teki kutaa keppanan lipittämisen ohessa.
Maksalaatikko vastoin kaikkia odotuksia on edelleen härmän myydyin eines. Ainoa oikea tapa lämittää se on paistinpannulla, EI Mikrossa. Siinä vaiheessa kun rusinat alkavat poksahdella on valmista.
OT:
Joulurauhasta huolimatta joitui tänään metsästyshommiin. Tuli aamulla puhelu, että meidän huudeilla auto oli törmännyt elukkaan. Naiskuskilla ei ollut mitään käryä lajista.
Lähdin kaverin kanssa katsomaan. Selvät verijäljet mutta elukka oli suunnannut metsään. Tuossa jo aikaisemmin kirjoittelin villisioista ja perkele, ne olivat ko elukan jäljet.
Elukka löytyi tiestä noin 400 metriä tiestä. Oli jo nurin mutta hengissä. Emakko.
Lopetettiin kärsimykset turvallisen matkan päästä. Vaaditti sikaruttonäyte otettiin mutta ei trikiiniä koska pataan se sika ei päädy.
Noissa kolareissa tulee yleensä sen verran vahinkoa suolistoon ettei lihaa enää voi käyttää hyödyksi.
Töllöstä tulee parhaillaan legendaarinen " lampaan syöjät".
Hyvää uutta vuotta koko lössille.
Tervehdys, Joppos123. Roiskeläppää lenkkimakkaralla olen kyllä syönyt usein itsekin. Maksalaatikosta en perusta mutta jostain syystä maksamakkarasta kyllä. Siitä OT:sta voi todeta että ensinnäkin hyvä että saitte ammuttua ja toisekseen Suomessahan poliisi hyvin usein käyttää metsästysseurojen osaamista noissa kolarihommissa. Mikä on tietysti hyvin viisasta. JA oikein hyvää uutta vuotta sinullekin.
Ot:n suhteen meikä vielä aika noviisi kun puhutaan nelijalkaisesta riistasta.
Joka kerta oppii jotain.
Vaikeaa kun yritän päästä näihin paikallisiin metsästysporukoihin. Vähän ytitän mielistellä ja se on vaikeaa.
Ei oikein ole mun juttu lipoa ketään.
Kaiken riistan metsästykseen pätevät tietyt yleiset perusperiaatteet, värvättiinhän Dirlewangerin yksikkökin alunperin nimenomaan salametsästäjistä.
Mutta nyt on uusi vuosi, uudet kujeet, vanhat kuteet.
Niin, no se Dirlewangerin osastohan oli rangaistuspataljoona eli sinne laitettiin vankiloista rikollisia jotka saivat sotia todistaakseen olevansa hyödyllisiä. Pieleen meni ja yksikköä vaadittiin hajotettavaksikin monta kertaa koska se syyllistyi niihin samoihin rikoksiin mistä sen jäsenet oli tuomittukin. Pärjäsivät erittäin huonosti varsinaisessa sotimisessa, siviilien terrorisoinnissa paljon paremmin.
Tervehdys Joppos123:lle, Qroquius Kadille ja Thorvald Eskilinpojalle & kiitos kommenteistanne.
Joppos123: Valitettavan moni metsästysseura on vieläkin sellainen että jos ei ole tarjolla manttaaleja niin ei tule jäsenyyttäkään.
Qroquius Kad & Thorvald: Joka tapauksessa suomalaisilla metsästäjillä ei ole mitään tekemistä kyseisen sadistiporukan kanssa.
Ei ole ei, kunhan mainitsin noin niin kuin yleisesti esimerkkinä käyttäen;
samat perusperiaatteet toimivat, olipa riistana mitä tahansa.
Ei se kyllä QK noin mene. Ainakin omalla kohdalla on paljon helpompi kohdistaa ase viholliseen kuin eläimeen.
Se eläin ei ole liikkeellä murha mielessä.
Aika valikoiden tulee riistaa ammuttua. Jos pakkasessa ei ole tilaa niin jätän laukauksen väliin.
Tuolla luonnossa rämpiminen on terapeuttista hommaa ja monesti olisi voinut laukaista mutta olen jättänyt väliin kun on vaan kiva seurata mitä ne elikot puuhaavat.
Monet kerrat nytkin syksyllä kävi kaurismetsällä niin, että ne tulivat jopa 10 metrin päähän töllöttämään ja en ampunut. Join kahvit ja ei ne siitä mihinkään lähtenyt. Metsäkauris on tollon utelias.
Valkohäntäpeura ei käyttäydy noin vaan se ottaa samantien ritolat.
Dirlewangerin porukka oli sadistisia tappajia joita värvättiin suoraan vankikasta. Itse Dirlewanger hirtettiin ihan ansaitusti sodan jälkeen. Ei siinä porukassa ollut yhtään oikeaa sotilasta tai metsästäjää.
Ei, eivät toimi. Se on pikkuisen eri asia että ampuuko se "riista" takaisin vai ei. En ole koskaan harjoitellut tai metsästänyt sellaista riistaa joka ei potentiaalisesti ammu takaisin. Olen aivan varma että se on melkoisen paljon leppoisempaa hommaa sellainen. Aivan eri touhua. 🤣
Tervehdys Qqroquius Kadille, Joppos123:lle ja Thorvald Eskilinpojalle & kiitos kommenteistanne. Aika kauas tässä mentiin Kekkoslovakian eineksistä. Mutta joo, en ihan käsitä QK:n näkemystä metsästämisestä. Myös minä jätän laukauksen väliin jos en ole varma osumasta.
TE:lle.
Kyllähän noi metsästyshommat saisivat ihan uuden ulottovuuden jos peurat alkaisivat vetämään lipasta tyhjäksi takaisin😂.
Minä puhun aidasta ja te sen seipäistä.
Tarkoittaa siis, että minä olen perusperiaatteissa ja te yksityiskohdissa.
Ymmärrän teidän tulokulmanne mutta te ette ehkä minun.
Dirlewanger muuten pahoinpideltiin kuoliaaksi ilman tuomiota, mikä oli sille ihmisen muotoiselle elukalle aivan oikein.
Tuo on Ykä se periaate mikä pitäisi olla jokaisella metsästäjällä. Näin uutena lajin parissa olen nähnyt vähän muutakin. Roiskitaan sinne sun tänne tietämättä pätkääkään mitä ollaan olevinaan ammuttu.
Yleensä kysymyksessä on ollut isojen maiden omistajia joita on pakko ottaa mukaan ettei ne kiellä maillaan metsästämistä.
Vaarallisia tyyppejä.
Osa alkaa olla jo siinä vaiheessa,että viimeksi hirvimetsällä sapuskatauolla ampui nuotioon.
On olemassa jutut mitä tehdään kun passi päättyy mutta osa ei muista niitä tehdä.
Sama koskee sotilaspuolta. Rutiinit ovat tehty noudatettavaksi. Jos oikoo niin jossain vaiheessa käy vahinko.
-70 luvun kulinarismia. Siihen aikaan ei ainakaan meillä ollut mikroaaltouunia, liekö ollut keksittykään kokolaite. Vaan ajastimella varustettu Strömberg oli.
Sillepä äite sitten viritti höyrytyskattilaan terveellisen välipalan koulupojalle. Lihapiirakan (juu, sellaisen jossa oli oikein lihaa) ja pitolenkin pätkää halkaistuna.
Hyvin kello toimi, eikä halunnut jäädä kotimatkalla lonnimaan turhia. Kiivaasti kotia syömään ja sitten johonkin koltiaisen kiireisiin.
Tuosta pitolenkistä ei kuukkeli löytänyt juuri mitään tietoa. Lienee kuopattu kampe jo ennen internetin keksimistä. Hyvä makkara se kai oli olevinaan.
Kirjoiteltiinpa tuolla metsästyksestä. Lienee monelle nyky metsämiehelle se pyssy mukana vain tekosyynä. Toki varmasti kivaa jos jotain syötävää saakin ja on tarvetta.
Vähän sama kuin minun kalastaminen. Eipä sitä matoa aina muista koukuun tökätä. Kipeetähän se tekee sille matosellekin.
Toi tyyli jossa kala pyydetään ja sitten päästetään on kohden perseestä. Eikös se joku mulkun oloinen julkkis tapaa mainosta? Rikoslakiin eläinrääkkäyksenä moinen sadismi.
Tervehdys Joppos123:lle, Qqroquius Kadille ja KKi:lle & kiitos kommenteistanne.
Joppos123: Olen asiassa täysin samoilla linjoilla kanssasi.
Qroquius Kad: Emme pääse tässä samalle aaltopituudelle.
KKi: Meille tuli mikroaaltouuni joskus 1980-luvun loppupuolella. Sitä kalastuksen catch and release-touhua en itsekään ymmärrä.
Kki on jäljillä. Tuo cats and relise on pelkkää hyvesingnalointia ja eläinrääkkäystä. Itse otan ylös mikä menee ruokakalaksi. Näillä miljonääreillä on varaa vittuilla ja opastaa muita.
Mitä tulee metsästämiseen niin olen edelleen noviisi. Yritän opetella.
Parasta lihasäilykettä (oman säilötyn hirvenlihan jälkeen) on Kala-Kallen viljapossu. Omat lihaperunani teen siitä ja laitan myös sattumiksi Jalostajan purkkihernariin. Joka muuten on niin hyvää että en ole koulun köksäntunnin jälkeen vaivautunut ärtsoppaa alusta asti tekemään.
Itselle kävi viime syksynäkin niin että teerijahtiin mennessä taskussa olikin lintuluodikon lippaan sijasta hirvikiväärin lipas. Tulipa ulkoiltua raikkaassa aamuilmassa koiran kanssa.
No jos minä vielä yritän ja sitten saa olla:
minun näkökulmani kattaa metsästyksen kokonaisuutena ihmislajin alkuhämäristä alkaen.
Te puolestaan katsotte asiaa henkilökohtaisesta harrastusmetsästäjän näkökulmasta ja siksi tässä tulee outo yhteentörmäys, kun jälkimmäisstä olemme itse asiassa samaa mieltä.
Tervehdys Joppos123:lle, Anolle ja Qroquius Kadille & kiitos kommenteistanne.
Joppos123: Jep. Siinä pyyntimuodossa se kala joka tapauksessa vahingoittuu.
Ano: Kyllähän hyviäkin lihasäilykkeitä on vielä myynnissä. Kaupan bulkkinötkötti ei tosin kuulu niihin. Ja purkkihernesoppa on kyllä hyvää.
Joppos123: Ei tässä niin yhteentörmäystäkään ole. Tässä asiassa vaan ajattelumme lähtökohdat ovat erilaiset.
En tiedä kuinka moni on päässyt maistamaan mutta kenties maailman aliarvostetuin kala on särki.
Savustettuna tai graavattuna aivan loistava fisu.
Eihän se särjen vieroksuminen lie koskaan ollutkaan mausta kiinni, vaan kalan piikikkyydestä joka hankaloittaa syömistä.
Lähetä kommentti