SEISAKE, YÖ JA USVA OSA II

jatkoa osasta I

Naakkamo, Radanvarsikaupunki, elokuun 7. vuonna 2050

Kuinka kauan siitä olikaan aikaa?

Siitä yöstä jolloin hän nuorena poikana oli Naakkamon seisakkeella katsonut piilostaan hämärässä etäisyyteen katoavaa junaa, joka vei hänen ystävänsä perheineen jonnekin tuntemattomaan päämäärään josta he eivät koskaan palanneet eikä heistä enää koskaan kuulunut mitään. Ihmisiä, jotka lakkasivat olemasta. Ihmisiä, jotka katosivat yöhön ja usvaan. Ihmisiä, joista ei saanut keskustella. Koska keskustelu sai aikaan kysymyksiä ja kysymykset puolestaan epäilyjä eikä Liittovaltiossa epäilty. Siellä hyväksyttiin ja ylistettiin vallitsevaa täydellisyyden tilaa.

Kuinka kauan? Miehen piti hetken aikaa miettiä. Niin… siitä oli kaksitoista vuotta. Silloin hän oli ollut neljätoistavuotias poika joka oli jollain tavalla ymmärtänyt että kaikki toivo oli menetetty. Ainakin sillä hetkellä. Ei hän oikein osannut muuta kuvitellakaan. Muuta totuutta ei ollut, vaikka hän jollain tavalla hahmottikin sen ainoan totuuden takana piilevän valheen. Utopistit olivat jo ennen hänen syntymäänsä ottaneet vallan, vakiinnuttaneet ja betonoineet sen sekä ilmoittaneet että nyt on pystytetty ihmiskunnan viimeisin ja edistynein yhteiskuntajärjestelmä jonka myötä historia on päättynyt. Mikään ei tule enää muuttumaan. Täydellisyyttä ei voi muuttaa. Koskaan. Milloinkaan. Siltä se silloin vaikutti. Liittovaltion valta oli absoluuttinen ja kyseenalaistamaton.

Mutta vain kaksitoista vuotta myöhemmin historian kello alkoi jälleen raksuttaa. Jälleen kerran aika muuttui, muttei vielä tiedetty minkälaiseksi. Niin oli muuttunut mieskin. Silloin, Naakkamon seisakkeen vierellä olevalla mäellä hän oli ollut vain eräs Kilpeläisen Jarre, peruskoulun kasiluokkalainen. Nuori poika jonka tulevaisuus oli pelkkää mustaa usvaa joka ajelehti kulissien keskellä ja joka ihmetteli, että mihin juna veikään hänen kaverinsa Atten ja Peran. Myöhemmin hänestä tuli sähköteknikko Jarre Kilpeläinen. Ja viimeisen vuoden aikana hänestä oli tullut Naakkamon suojelukaartin plutoonanpäällikkö Kilpeläinen, iältään 26 vuotta. Nuori, mutta luotettu ja aikaansaava mies. Suojelukaartilla oli ollut ja oli vieläkin paljon työtä tehtävänään. Valitettavasti myös väkivallan työtä. Kun monikansalliset, utopiaan perustuvat järjestelmät kaatuvat ne saattoivat tehdä sen jopa lähes rauhanomaisesti. Niin kuin aikanaan oli tapahtunut Neuvostoliitossa ja Varsovan Liiton alueella. Tai sitten ne saattoivat kaatua totaaliseen kaaoksen ja väkivaltaan. Niin puolestaan oli käynyt kuluvan vuoden aikana Euroopan Liittovaltiossa.

Kuinka se kaikki oikein alkoikaan?

Jarre muisteli. Silloin vuonna 2038 Liittovaltion valta oli absoluuttinen. Väärinajattelua ei ollut. Ainakaan sitä ei tunnustettu olevan olemassa. Väärinajattelijat vain yksinkertaisesti katosivat, ja heidän katoamisensakin kiellettiin. He olivat vain muuttaneet jonnekin. Liittovaltion ulkopuolelta ei puolestaan saanut minkäänlaista tietoa. Vääristä kysymyksistä ja hakusanoista varoitti ystävällishenkinen ohjelma liittovaltiokansalaisen näyttölaitteella. Kansalainen uskoi varoituksen, otti opikseen eikä kysellyt enempää. Varsinkin kun tiesi turvallisuuskoneiston tallentaneen ylös niin kysymyksen kuin sen esittäjän henkilöllisyyden. Perhepiirissä tietysti puhuttiin. Ihmisten kesken. Mutta ei sen laajemmin. Niin oli silloin. Niin oli aina ollut. Niin tulisi aina olemaan. Sillä Liittovaltiohan oli ikuinen. Niin kuin utopiaan pohjautuvat järjestelmät aina olivat. Kunnes ne kaatuisivat omaan mahdottomuuteensa. Yksi toisensa jälkeen.

Sitten tuli vuosi 2042. Jolloin ulkopuolinen maailma tunkeutui liittovaltiokansalaisten näyttölaitteisiin. Ja mikä pahinta, sitä kautta heidän ajatuksiinsa. Herättäen epäilyn siemenen, joka oli uinunut paksuun propagandapeitteeseen haudattuna. Kansalaiset oppivat, että rajojen ulkopuolella Norjassa, Baltiassa, Itä-Euroopassa, Yhdysvalloissa ja Kanadassa vaikutti Euroopan Kansojen Vapautusrintama. Se oli saanut loppuun monta vuotta valmistellun sissi-iskun jossa ei ammuttu laukaustakaan vaan otettiin hyvin pitkälle kehittyneellä viruksella hetkeksi haltuun Liittovaltion keskustietokoneet.

Kansalaisten näyttölaitteisiin ilmestyi pitkä video, kaikilla eurooppalaisilla kielillä. Videolla kerrottiin Liittovaltion pakkovallasta, yhteen ainoaan totuuteen valjastetusta koulujärjestelmästä, vankileireistä joihin väärinajattelijoita oltiin viety ja karkoitusalueista jonne olivat päätyneet heidän perheensä. Videossa kerrottiin Liittovaltion tarkoituksella aikaansaamasta väestönrakenteen radikaalista etnisestä muutoksesta joka ajaisi Liittovaltion jossain vaiheessa konkurssiin, kaaokseen ja lopulta sisällissotaan. Sekä luonnollisesti siitä, että Liittovaltio oli aivan samanlainen totalitaarinen järjestelmä kuin sen edeltäjätkin historian aikana. Muistuttipa video siitäkin kielletystä asiasta, että Liittovaltio oli väkisin tehty täysin keinotekoinen järjestelmä joka oli varastanut eurooppalaisilta kansoilta heidän oikeutensa omaan kotimaahansa ja historiaansa tarjoten väkisin tilalle jotain, jota ei ollut olemassakaan ja joka oli pelkkään utopiaan perustuvaa pakkosyöttöä, sillä poliittisen ravintoketjun huipulla elävä utopisti ei näe utopiansa seurauksia eikä suostu koskaan, milloinkaan tunnustamaan tehneensä virheen.

Video oli huolella tehty. Se ei jättänyt epäilyksen sijaa, vaikka Liittovaltio aloitti kaikkien aikojen vastapropagandakampanjan. Oikeastaan se kampanja vain vahvisti sen, mitä videolla oltiin nähty, sillä paniikissa Liittovaltio aloitti jälleen avoimet pidätykset, oikeudenkäynnit, tuomiot ja väärinajattelijoiden julkisen demonisoinnin. Vaikka sen mielestä väärinajattelua ei ollut olemassakaan niin nyt se itse toimillaan tunnusti sen olemassaolon. Vapautusrintaman aseettoman sissi-iskun suurin menestys ei ollut kuitenkaan esitetty video, vaan helpot ja yksinkertaiset ohjeet kuinka valmistaa laitteistot ja asentaa ohjelmat, joilla kiertää Liittovaltion turvallisuuskoneiston verkkovalvonta. Liittovaltiohan oli täynnä teknisesti hyvin kehittyneitä 3D-tulostimia joitten hinta oli jo aikaa sitten asettunut tasolle, jolla sellaisen saattoi hankkia lähes kuka tahansa. Sekä sana ja keino levittää sitä oli päässyt irti, eikä sitä voinut enää kokonaan vaientaa. Ihmiset alkoivat uskaltaa ottaa asioista selvää ja esittää kysymyksiä. Kysymyksiä, joitten vastaukset he olivat jossain mielensä perukoissa koko ajan tienneet. He ymmärsivät, että Liittovaltiossa oli pelko ollut niin itsestäänselvä asia, ettei sitä enää tahtonut huomatakaan. Se oli kuin ilma, jota hengitettiin.

Vaikka silloin ei vielä asiaa täysin ymmärrettykään, niin tuosta aseettomasta sissi-iskusta alkoi Liittovaltion tuho. Luonnollisesti iskusta säikähtäneenä se lisäsi jo ennenkin äärimmilleen turvotettua ja ennen kaikkea järkyttävän kallista turvallisuuskoneistoaan. Lisäksi se oli lopultakin hahmottanut että sen oli pakko lopettaa tähän asti glorifioimansa  rajaton kehitysmaalainen maahanmuutto. Sillä ei ollut siihen enää kertakaikkiaan varaa. Minkä tosiasian tajuamisen myötä se joutui lähettämään laivastonsa Välimerelle. Kolmesta suomalaisestakin korvetista kaksi partioi siellä jatkuvasti. Liittovaltion tiedotusvälineissä asiaa ei tietenkään kerrottu, mutta operaatio onnistui sillä ainoalla mahdollisella tavalla eli parinkymmenen laittomia siirtolaisia kuljettavan laivan upottamisella. Kaikkine matkustajineen. Vasta silloin virta tyrehtyi. Upotuksista ei tietenkään uutisoitu, vaan virallisesti Liittovaltio ilmoitti tehneensä niin Afrikan kuin Lähi-idän maiden kanssa molemminpuolisessa yhteisymmärryksessä sopimuksen, että Liittovaltio on nyt toteuttanut internationalistisen velvollisuutensa eikä sen tarvitse enää ottaa vastaan enempää kehitysmaalaista maahanmuuttoa.

Virta Pohjois-Afrikan rantavaltioihin kuitenkin jatkui sillä sotilasoperaationsa myötä Liittovaltio sitoutui elättämään paikallisissa pakolaisleireissä olevat ja niihin jatkuvasti lisää kerääntyvät ihmiset seuraavat kaksikymmentä vuotta. Tuli se sentään hieman halvemmaksi kuin autonomisilla etnisillä suojelualueilla olevan afrikkalais- ja lähi-itäläisperäisen väestön elättäminen standardeilla jotka vastasivat, ja itse asiassa jo varsin suurelta osin ylittivät tavallisen liittovaltiokansalaisen elintason. Tuon elätettävän väestön määrän arvioitiin olevan vähintään sata  miljoonaa. Varmuutta ei saatu, sillä väestönlaskentaa alueella ei pystytty tekemään koska viranomaisilla ei ollut alueille menemistä. Ne alueet olivat kaikessa muussa mielessä täysin itsenäisiä paitsi oman elatuksensa osalta. Lisäksi Liittovaltio vaiensi ja kielsi näiltä alueilta tulleitten yksittäisten henkilöitten ja joukkioitten kantaväestöön kohdistaman väkivallan olemassaolon vaikka sen määrä oli jatkuvasti lisääntynyt. Euroopan kansojen vapautusrintaman arvioitten mukaan Suomessakin oli kyseisen väkivallan seurauksena kuollut kantaväestöstä Liittovaltion perustamisen ja vuoden 2042 välillä noin 800 ihmistä ja tahti oli kiihtyvä. Suomen tappiot olivat silti vielä suhteessa pieniä.

Tavallisen kansalaisen kohdalla tilanne alkoi näkyä ennen kaikkea köyhtymisenä. Julkisen sektorin palkkoja alettiin laskea niin, että vuonna 2049 niitten reaaliarvo vuoteen 2042 verrattuna oli enää noin 30 prosenttia. Jo muutenkin ahtaalle ajetun yksityisen sektorin verotusta puolestaan kiristettiin niin paljon, että aina vain useampi – varsinkin pieni- ja keskisuuri – yritys lopetti toimintansa kannattamattomana, mikä taas vähensi verotuloja entisestään. Tähän Liittovaltio puolestaan vastasi tuomitsemalla pienten ja keskisuurten yritysten omistajia vankeustuomioihin syyllisenä Liittovaltioon kohdistuvaan taloudelliseen sabotaasiin. Autonomisille etnisille suojelualueille annettu avustus pysyi puolestaan jatkuvasti samana. Vaikka Liittovaltio ei asiaa tunnustanut, se maksoi suojelurahaa jollekin, jonka se oli toivottanut tervetulleeksi mutta joka oli sille haitallinen ja vaarallinen, jota se ei pystynyt enää hallitsemaan ja hallinto saattoi ainoastaan toivoa, ettei sen lukumäärä ylitä kriittistä pistettä ja se pysyisi edes pääosin omilla alueillaan.

Sen sijaan se pyrki entistäkin ankarammin hallitsemaan ja kontrolloimaan kantaväestöä, joka oli kehityksen nähdessään tehnyt johtopäätöksen ja alkanut aseistautua. Laittoman aseen hallussapidosta sai välittömästi pitkän vankeusrangaistuksen. Suomessa aseistauduttiin niin kuin muuallakin mutta täällä se oli astetta helpompaa sillä kun on kysyntää niin on tarjontaa ja venäläisillä alan yrittäjillä oli käytettävissään lähes loputtomat asevarastot joita ne täydensivät puolestaan vastaavien kiinalaisten yrittäjien avustuksella. Ehkä Venäjän hallinto osaltaan tuki tätä kauppaa sillä se halusi Suomen tapauksessa länsinaapurikseen minkä tahansa järjestelmän kun se vain oli kantaväestön käsissä eikä osa mahdollista eurooppalaista kalifaattia.

Vuoden 2049 aikana Suomessa oltiin alettu perustaa suojelukaarteja, Naakkamoon muiden muassa. Jarrekin liittyi siihen ja hänellä oli siitä saakka ollut hallussaan venäläinen rynnäkkökivääri. Itse asiassa se oli AK-47:n vietnamilainen kopio joka oli osallistunut silloiseen Vietnamin sotaan lähes sata vuotta aikaisemmin. Ja silti täysin toimiva. Turvallisuuskoneisto oli osoittautunut yllättävän tehottomaksi estämään suomalaisten aseistautumista. Ehkä se oli tehottoman lisäksi myös haluton, sillä tässä vaiheessa se epäilemättä  jo nuuhki ilmaa ja mietti mihin suuntaan oli jatkettava. Vai oliko sellaista suuntaa ollenkaan? Varmasti sen mielessä pyöri ajatus historian romahtaneista utopiavaltioista ja niitten turvallisuuskoneistojen jäsenistä. Välttämättä heille ei olisi sijaa uudessa mahdollisessa hallinnossa. Ajatus työttömyydestä, vankilasta tai jopa montun syrjälle päätymisestä saattoi pyöriä mielessä.

Suuret tapahtumaketjut alkavat usein yksittäisistä, toisistaan erillisistä tapahtumista. Vuoden 2050 alkupuolella, kun Liittovaltion kassan pohja alkoi paistaa se joutui lopultakin pienentämään autonomisille etnisille alueille annettuja avustuksia ensiksi puoleen ja sitten viidesosaan. Raha ei enää kerta kaikkiaan riittänyt. Viimeisenä keinona Liittovaltio turvautui setelirahoitukseen joka romahdutti euron arvon lopullisesti ja samalla tuhosi pääosan kantaväestön säästöistä. Touko-kesäkuun vaihteessa alkoivat etnojen mellakat ja ryöstely ympäri Liittovaltiota.

Etnot olivat pysyneet pääosin omilla alueillaan varman ja pysyvän avustuksen avulla mutta nyt niitten aseistetut joukkiot läksivät ryöstämään kauppoja ja harjoittamaan siinä sivussa silmitöntä kantaväestöön kohdistuvaa väkivaltaa. Paikalliset nationalistit olivat perustaneet aseistettuja suojeluryhmittymiä ja käydyissä tulitaisteluissa kuoli parin ensimmäisen vuorokauden aikana Länsi-Euroopan alueella toista tuhatta ihmistä. Taistelut alkoivat myös Liittovaltiosta aikanaan eronneessa Iso-Britanniassa jossa islamilaisväestö alkoi vaatia puolestaan omien, itsenäisten mutta kantaväestön elättämien alueitten perustamista. Ehkäpä jopa islamilaisen Ison-Britannian, joskaan islamilaisilla ei ollut mitään käsitystä siitä, kuinka se elätettäisiin. Eihän se estänyt heitä silti pyrkimään kalifaattinsa aikaansaamista.

Tässä vaiheessa Suomessa aseistetut suojelukaartit toimivat jo täysin avoimesti ja turvallisuuskoneisto oli kahden tulen välissä. Hallinnon määräyksestä se ei saanut toimia Suomessakaan mellakoinnin aloittaneita etnoja vastaan sillä virallisesti Liittovaltio vieläkin kielsi mellakoita edes tapahtuneen eikä sen vallassa ollut media ollut uutisoinut aiheesta ollenkaan. Toisaalta turvallisuuskoneisto ei uskaltanut lähteä avoimesti toimimaan suojelukaartejakaan vastaan vaikka siitä oli hallinnon selvä määräys. Turussa nähty tapaus vahvisti pattitilanteen sillä siellä europoliisi oli yrittänyt väkisin riisua aseista erään kaupunginosan suojelukaartia. Lopputuloksena oli kolme kuollutta kaartilaista ja kaksitoista europoliisia. Suojelukaarti oli tullut lukumäärältään ja aseistukseltaan liian vahvaksi ja ennen kaikkea se ei tunnustanut enää virkavallan auktoriteettia. Turvallisuuskoneisto tajusi myös, että sen resurssit ja henkilöstö olivat aivan liikaa kiinni valvonnassa ja liian vähän varsinaisissa aseistetuissa joukoissa. Liittovaltio oli tottunut lammasmaisiin hallintoalamaisiin ja siihen, että pelko itsessään riitti järjestyksen ylläpitämiseen.

Lopullinen räjähdys tapahtui Belgiassa. Brysselissä, Molenbeekin alueelta ryöstöretkelle lähteneet etnot yhdistivät ryöstämiseen silmittömän lahtauksen ja ehtivät ampua kuusikymmentä belgialaista siviiliä luottaen siihen, että Liittovaltion viranomaiset vain kirjaavat tapahtuman niin kuin aina ennenkin. Mutta siinä vaiheessa nationalistien joukot ehtivät paikalle. Nationalistit karkoittivat etnojoukot surmaten kiinnijääneet asemiehet armotta. Silloin Liittovaltio teki ikuiseksi suunnitellun mutta kahteenkymmeneenkahdeksaan vuoteen jääneen olemassaolonsa viimeisen virheen ja lähetti panssaroiduilla ajoneuvoilla varustetut ja etnisesti ei-belgialaiset turvallisuusjoukot hyökkäämään nimenomaan nationalistien kimppuun. Nopeasti kasatut ja kevyesti aseistetut nationalistit jäivät pahasti alakynteen ja heitä kaatui toista sataa.

Se laukaisi ketjureaktion jonka ensimmäinen räjähdys oli merkittävin. Leopoldsburgissa sijaitsevan mekanisoidun prikaatin nuoremmat upseerit ottivat joukko-osastonsa komennon, saivat mukaansa erikoisjoukkojen kevyen prikaatin ja mukaan kaivettiin vielä koipussista tusinan verran vanhoja Leopard-panssareita. Prikaatit hyökkäsivät Liittovaltion komissiobyroovirastoon joka oli korvannut Euroopan parlamentin jo vuonna 2023 ja joka hallitsi koko liittovaltiota suvereenisti. Hyökkäyksen aloitti kaksitoista Eurofighter Typhoon-hävittäjää jotka pudottivat virastoon kymmenien tonnien pommikuorman. Taistelussa kevyemmin aseistetut turvallisuusjoukot jäivät  nopeasti alakynteen. Neljästäkymmenestä komissaarista oli paikalla kolmekymmentäviisi. Heistä puolet kuoli pommituksen ja taistelun aikana. Henkiinjääneet otettiin kiinni ja hirtettiin välittömästi viraston parkkipaikan lyhtypylväisiin. Viisi muualla ollutta komissaaria yritti paeta Kanarialle ja siitä eteenpäin mutta heidän liikesuihkunsa ampui alas espanjalainen hävittäjä.

Koska Liittovaltion rakenne pohjautui totaaliseen vallan keskittämiseen neljällekymmenelle komissaarille ja käskyjen sokealle ja kyseenalaistamattomalle noudattamiselle koko rakenne hajosi komissaarien kuoltua kuin korttitalo. Hajoaminen ei pysähtynyt edes entiselle valtiotasolle, sillä hallintoalueitten viranomaiset olivat valittu tehtäväänsä vain ja ainoastaan siksi että he noudattivat ja toteuttivat käskyjä, eivät siksi että he pystyisivät improvisoimaan uudessa ja hankalassa tilanteessa. Eihän sitä uutta ja hankalaa tilannetta jossa piti improvisoida pitänyt Liittovaltiossa koskaan tullakaan. Siitähän oli komissiobyroopäätös. Lisäksi kyseiset virkahenkilöt olivat puolestaan hyvin nopeasti estyneet hoitamaan hallinnollisia tehtäviään muutenkin sillä ympäri hajoavan Liittovaltion sekä Liittovaltion hallinnasta irrottautuneet armeijan yksiköt että paikalliset aseelliset nationalistiset ryhmittymät tunkeutuivat hallintorakennuksiin ja yksinkertaisesti eliminoivat Liittovaltion edustajat samalla kuin hyökkäsivät etnoalueita vastaan. Aivan liian paljon vihaa oli patoutunut, että asiat oltaisiin voitu hoitaa enää sivistyneesti.

                                     

Hajoaminen eteni Liittovaltion sisällä aina kuntatasolle. Suomessakaan ei ollut enää varsinaista toimivaa keskushallintoa, vaan alueellinen valta oli kunnissa ja kaupungeissa joissa sekä suojelukaartit että Liittovaltion armeijasta eronneet ja  jälleen Suomen puolustusvoimiksi muuttuneet yksiköt pitivät yllä järjestystä ja infrastruktuuria yhdessä vielä toimintakykyisten ja federaatiopuolueeseen kuulumattomien siviilihallinnon edustajien kanssa. Tietojen mukaan Helsingissäkin oli ylin Liittovaltion virkamieskunta ammuttu viimeistä myöten, mutta Naakkamossa tyydyttiin siihen, että suojelukaarti otti väkivalloin Liittovaltion hallintorakennuksen haltuunsa, ampui kaikki FSC:n (Federation Security Committee) jäsenet, pidätti muut päällikkötason virkailijat ja käski sen jälkeen  muita suksimaan helvettiin. Sen jälkeen…

- Helvettiäkö nää Kilpeläinen siinä uneksit! Tilannekatsaus alkaa! Alahan tulla!

Niin Naakkamossa, Reunansyrjässä kuin Radanvarsikaupungissakaan ei ollut tällä hetkellä olemassa mitään virallisesti toimivaa hallintokoneistoa. Se piti rakentaa tyhjästä ja sitä oltiin rakentamassa. Suojelukaartin jäsenet olivat ottaneet virastot haltuunsa ja pitivät huolen siitä, että infrastruktuuri toimi edes jollain tavalla. Tilannekatsausta piti Naakkamon suojelukaartin johtaja Aaro Könönen. Naakkamolaisten mukana oli miehiä niin Reunansyrjän kuin Radanvarsikaupungin suojelukaarteista. Lisäksi mukana oli muutama puolustusvoimien edustaja. Kaikilla oli päällään maastoasut mutta vain puolustusvoimien miehillä yhtenäiset. Samalla, kun Liittovaltio kielsi metsästyksen, se kielsi myös maastoasut siviileiltä. Suojelukaartin miesten varusteet olivat pääosin mikstuura venäläistä, itäeurooppalaista tai kiinalaista suunnittelua. Yhdistävänä tekijänä oli sininen käsivarsinauha.

Könönen aloitti tilannekatsauksen:

- Jos lähdetään siitä, että mikä tilanne on hajonneen liittovaltion alueella niin saamieni tietojen mukaan siellä vallitsee täysi kaaos ja sisällissota, jossa vastakkain ovat pääosin islamilaiset etnojoukot ja nationalistit sekä nationalisteja tukevat puolustusvoimien yksiköt. Selvää on, että nyt tapahtuu Euroopan mittainen etninen puhdistus. Epäselvää vain vielä on, että kumpi osapuoli sen lopulta tekee. Menossa on siis molemminpuolinen joukkolahtaaminen ja silmitön teurastus. Etnot ovat tottuneet sukupolvesta toiseen kestävään elatukseen, koskemattomaan ja jalustalle nostettuun asemaan ja kun se on nyt loppu, ne pyrkivät saamaan saman kuin ennenkin yksinkertaisesti ampumalla ja ryöstämällä. Samalla ne pyrkivät levittämään alueitaan ja alistamaan kantaväestöä islamin uskoon tai vaihtoehtoisesti kuolemaan tajuamatta että ilman kantaväestöä ne kuolevat nälkään itsekin.

- Kantaväestö on taas joutunut sietämään itseensä kohdistuvaa nöyryytystä ja väkivaltaa liian kauan, etteikö se vastaisi samalla mitalla. Nyt sen aika sitten lopulta tuli. Tällä hetkellä näyttää siltä, että nationalistit ovat niskan päällä sillä puolustusvoimat ja niitten myötä käytössä oleva raskas kalusto sekä ilmavoimat ovat heidän tukenaan ja muutenkin länsimaiset ihmiset pystyvät organisoituneeseen toimintaan etnoja paremmin. Niin hyvässä kuin pahassa. Etnojen etutikki on ollut tähän mennessä siinä, että hallintolampaina elänyt kantaväestö on sietänyt kaiken eikä ole pannut hanttiin, koska hallintokoneisto on sen rangaistuksen uhalla kieltänyt. Etnot ovat pelkällä röyhkeydellään olleet niskan päällä. Nyt tilanne on muuttunut toiseksi. Mitä taas tulee varsinaiseen Liittovaltion hallintokoneistoon niin se on joko ammuttu, pidätetty tai lymyilee jossain. Se on kuin muurahaispesä jonka kuningatar on kuollut.

- Olemme saaneet tietoomme että sekä Ranska että Iso-Britannia ovat vaatineet arabivaltioita ottamaan vastaan taistelussa todennäköisesti tappiolle jäävän islamilaisen väestön. Elättämään niitä ei enää siellä ruveta, niin kuin ei muuten täälläkään ja kaikki ase kädessä olevat tai sellaisia avustavat ammutaan ilman muuta. Vastausta noista arabimaista ei ole kuulunut, mutta selväksi on tehty ja ääneen ilmoitettu että niin Ranskan kuin Iso-Britannian ydinaseet ovat nationalistien käsissä. Se voi olla jossain vaiheessa valttikortti. Sen enempää en osaa Euroopasta tällä hetkellä kertoa.

- Suomen kohdalla hallintojärjestelmä on yhtä lailla hajonnut ja etnot ovat aloittaneet samanlaiset hyökkäykset kuin muuallakin. Onneksi etnoja on kumminkin vähemmän kuin esimerkiksi Ruotsissa joten ne on saatu äärimmäistä voimaa käyttämällä nopeasti aisoihin Helsingin ja Turun autonomisia alueita lukuunottamatta. Niissä käydään vieläkin ankaria taisteluita etnojen joukkioiden  ja puolustusvoimien sekä suojelukaartin välillä. Omat ovat niskan päällä mutta siellä joudutaan etenemään talo talolta ja kortteli korttelilta joten tappiot ovat suuria. Muualla päin Suomea nuo alueet ovat joko antautuneet tai ne on piiritetty ja ne yksinkertaisesti näännytetään.

- Meidän välittömillä lähialueillamme Radanvarsikaupungin etninen autonominen alue on myös piiritetty. Alueella on noin 30.000 etnoa ja sitä piirittävät sekä suojelukaartin kaikkiaan kolmen tuhannen miehen vahvuiset yksiköt että puolustusvoimien mobilisoimat kaksi pataljoonaa sekä kaksi kranaatinheitinkomppaniaa. Autonomiselta alueelta on katkaistu niin sähkö, vesi kuin ruokakuljetukset ja etnoja ruokitaan ainoastaan jos ne siirtyvät vapaaehtoisesti Radanvarsikaupungin rautatieasemalle josta heidät kuljetetaan Tornioon ja sitä kautta Ruotsiin, josta he ovat aikanaan tulleetkin. Kaikkeen etnojen tekemään väkivaltaan tai edes alkeelliseenkin vastarintaan vastataan kuolettavalla voimalla. Nyt ei enää neuvotella. Mikäli etnot eivät suostu poistumaan, ne saavat kuolla nälkään.

Könösen raportti ei herättänyt tilannekatsaukseen osallistuvissa miehissä minkäänlaisia tunnereaktioita. Se raja oltiin jo aikaa sitten ylitetty. Täällähän oltiin pärjätty suorastaan vähällä sillä etnojakin oli kuollut vain vajaa sata. Joskus aikanaan sellaisesta lukemasta olisi koko maa pysähtynyt ja hiljentynyt. Nyt se oli vain tilastoluku eikä edes kovin suuri sellainen. Saattaisihan se vielä kasvaakin, jos ne päättäisivät pakkopaastota  itsensä hengiltä. Mutta sehän oli niitten oma päätös. Helsingissä ja Turussa puhuttiin jo tuhansista kuolleista ja ennustettiin niitä tulevan jopa kymmeniä tuhansia. Suomalaisia se oli tässä vaiheessa aivan yksi hailea. Etnoille oltiin annettu vaihtoehto. Ruotsi oli vielä pahemmin kaaoksessa kuin Suomi, mutta siellä tilanne oli vain yksinkertaisesti puhdas anarkia ilman selkeitä rintamalinjoja ja organisoituneita joukkoja. Mutta nyt Naakkamossakin oli mietittävä tärkeämpiä asioita. Niin kuin henkiin jäämistä ja tulevaa talvea. Ja siitä Könönen kertoi lisää:

- Onhan selvää, että ainakin seuraavan vuoden me joudumme pärjäämään pääosin sillä, mitä meillä täällä on. Laivoja ei Suomen satamiin tällä hetkellä juurikaan tule. Logistiikka on koko entisen Liittovaltion alueella sekaisin, tosin täällä Suomessa toimintaansa aloitteleva väliaikaishallinto on kansallistanut kaikki täällä olevat niin logistiikkaan, energiaan ja muuhunkin välttämättömään liittyvät yhtiöt ja laitokset turvatakseen edes niitten perustason toiminnan. Muutakaan keinoa ei ole ja eipä Euroopan alueella ole enää oikein toimivia suuryrityksiäkään joka peräisi omaisuuttaan takaisin. Ja Liittovaltion kanssahan ne kompuksessa olivat muutenkin. Me otamme lähinnä omamme takaisin.

- Joka tapauksessa on selvää, että elintarvikkeita ei tällä hetkellä tule tuontitavarana. Ei ole ketään jolta niitä ostaa, ei ole käypäistä rahaa jolla se maksetaan eikä ole ketään joka niitä meille kuljettaa. Sähkön kohdalla voimme todeta, että tilanne on täällä meillä suhteellisen hyvä, sillä Ylänaakan vesivoimala toimii edelleen ja sen toimintaa turvaamaan on siirretty plutoonan verran raskaasti aseistettuja suojelukaartilaisia. Kyseisen voimalan toiminta on elintärkeää ja suojelukaartilaisille on annettu selvä käsky että kaikki, jotka pyrkivät millään muotoa häiritsemään voimalan toimintaa ammutaan siihen paikkaan. Sitä myötä sähköä saadaan mutta tulevana talvena vanha kunnon halko nousee arvoon arvaamattomaan. Sillä se, saammeko me omien, olemassa olevien varastojemme lisäksi polttoöljyä mistään on vielä täysi arvoitus.

- Ja tästä päästään elintarvikkeisiin. Suojelukaartilaisille on annettu tehtäväksi sekä aseellisesti suojella että työllään avustaa paikallisia niin vilja- kuin karjatilallisiakin. Muualta tuskin ruokaa on tulossa. Täällä sitä ruokaa sentään viljellään ja kasvatetaan mutta suuret kaupungit tulevat olemaan totaalisessa kusessa. Suojelukaarti on ottanut hallintaansa niin kaupat kuin tukkuvarastot. Ihmisten täytyy saada ruokaa. Kaikki säilötty ruoka otetaan talteen ja tuoretta tavaraa ollaan paikallisten yrittäjien toimesta säilömässä että pärjättäisiin tulevan talven yli. Ja tämä ei koske etnoja. Heitä ruokitaan vain, jos he poistuvat maasta. Myös sairaalat ja kaikenlainen lääkintähenkilökunta ja -tarvikkeet ovat suojeluksessamme. Siihenkään ei ole tulevan vuoden aikana välttämättä luvassa täydennystä. Epäselvää on, että missä vaiheessa sitä tulee vai tuleeko ollenkaan, mutta niin suojelukaartin kuin puolustusvoimien edustajat ovat rakentamassa romahtanutta hallintokoneistoa ja infrastruktuuria uudestaan. Työ on vaikea, se kestää pitkään ja tulemme elämään vaikeita vuosia. Mutta jokainen teistä tietää tehtävänsä ja ymmärtää, että meidän on omalta osaltamme rakennettava uudestaan maa nimeltä Suomi. Kukaan muu ei pidä meistä huolta ellemme me itse tee sitä.

Jarre nosti kätensä ja kysyi Könöseltä:

- Tarvitaanko meiltä miehiä piirittämään Radanvarsikaupungin etnoaluetta?

- Ei tarvita. Ainakaan tällä hetkellä. Sekä Radanvarsikaupungin suojelukaarti että paikalle tulleet puolustusvoimien yksiköt ovat saaneet tilanteen hallintaansa ja etnojen hyökkäyshalut ovat hiipuneet kun ne ovat huomanneet että niille pannaan hanttiin ja vielä tosissaan pannaankin. Alue on piiritetty eikä sieltä olla yritetty enää minkäänlaisia hyökkäyksiä. Se kypsyy muutamassa päivässä. Helsingissä ja Turussa tilanne on tiukempi. Pääosa raskaasta aseellisesta voimasta on siellä. Muualla olevat etniset autonomiset alueet ovat ovat pikkuhiljaa antautumassa ja siirtymässä junakuljetuksin Ruotsiin. Se mahdollisuus on myös Radanvarsikaupungin etnoilla.

- Entä ruotsalaiset rajaviranomaiset? Mitä ne asiasta tuumivat?

- Ei heiltä kysytä. Sillä järjestäytynyttä aluetta nimeltä Ruotsi ei ole enää olemassa edes siinäkään mitassa kuin Suomea. Kaikki vähät ruotsalaiset järjestäytyneet aseelliset joukot ovat etelä-Ruotsissa taistelemassa islamilaisia vastaan. Tai lähes kaikki. Huhutaan, että Norrbotten haluaisi irroittautua Ruotsista ja liittyä osaksi Suomea. Siitä saamme ehkä tietoa myöhemmin. Te kaikki tiedätte tehtävänne. Teidän on aika suorittaa ne ja samalla yrittää parhaanne mukaan korjata se tuho, mitä utopistit saivat aikaiseksi. Matka on pitkä, mutta nyt se on sentään alussa. Ja nyt siihen on sentään annettu mahdollisuus. Se mahdollisuus on käytettävä. Mikäli meiltä pyydetään sotilaallista apua Helsinkiin tai Turkuun, niin me menemme. Jos sitä pyydetään Radanvarsikaupunkiin, niin me menemme. Se tilanne voi tulla vielä. Mutta sitä odottaessa jatkamme tavallisten naakkamolaisten elämisen turvaamista kaikin mahdollisin keinoin ja suoritamme puhdistuksen loppuun. Suurin osa poliiseista on jo pidätetty ja riisuttu aseista. Osa on vielä vapaalla jalalla. Samoin kaikki toimistopäällikkötason ja sitä ylemmät Liittovaltion viranomaiset on pidätettävä. Ja sitten on vielä tämä:

Könönen jakoi miehille yhteen niitattuja paperinippuja. Niissä oli sekä tekstiä että valokuvia. Ja alussa oli teksti:

Osallisuudesta törkeään maanpetokseen, osallisuudesta suomalaisiin kohdistuneisiin murhiin, tappoihin, raiskauksiin ja ryöstöihin, osallisuudesta suomalaisiin kohdistuneisiin laittomiin vapaudenriistoihin sekä osallisuudesta suomalaisiin kohdistuneisiin kidutuksiin ovat listalla olevat henkilöt tuomittu kenttäoikeudessa kärsimään kuolemanrangaistus.

Listalla oli tuttuja nimiä ja kuvia Liittovaltion Suomen maakunnan hallintokoneistosta joka aikanaan oli perustettu korvaamaan eduskunta, hallitus ja muu poliittinen koneisto. Puoluekoneistohan samoin kuin vaalit oli jo aikaa sitten lakkautettu tarpeettomina. Nimiä oli kaikkiaan 238 kappaletta. Osan päälle oltiin jo vedetty rasti. Case closed. Permanentally. Könönen totesi:

- Ja niin kuin tuosta listasta voitte sitten todeta, nämä tyypit ovat jo tuomittu. Eli jos henkilöllisyys pystytään varmistamaan, niin mikä tahansa suojelukaartin tai PV:n porukka saa ampua ne niille sijoilleen. Epävarmat tapaukset lähetetään Hämeenlinnaan, jossa keskushallintoa ollaan pistämässä pystyyn. Tuottaako tämä ongelmaa kenellekään?

Miesten ilmeet kertoivat vastauksen, jonka Jarre vahvisti:

- Ei tuota. Sitä saa, mitä tilaa. Ja nämä ovat tilanneet sen tupla-annoksena. Historia ei lopu koskaan. Se voidaan hetkeksi tukahduttaa, mutta se jatkuu aina vaan. Eikä se koskaan unohda. Ja se vaatii maksun. Nämä maksavat sen.

Yksi miehistä kysyi vielä Könöseltä:

- Vaan mitäs me tehdään niitten muitten hallinnon jäsenten kanssa? Siellähän oli virastot täynnä kaikenlaista federalisti-, suvaitsevaisuus-, mediakasvatus- ja LGBTQTiiTyy-virkahenkilöä?

Könönen vastasi:

- Ei niille tehdä mitään. Niille on palkanmaksu Liittovaltion luhistumisen myötä loppunut. Eikä se taatusti tule uuden hallinnon myötä alkamaan uudestaan. Ne löytyvät kyllä jatkossa suojelukaartin soppajonosta niin kuin muutkin. Ehkä niistä jatkossa joku saattaa jopa saada aikaiseksi jotain hyödyllistä. Tosin hyvin pieni osa. Käsitykseni mukaan niistä hyvin suuri osa on jonkunlaisessa shokkitilassa. No, kai se on luonnollista. Jos nollasubstanssilla ja tyhjän paskan hiertämisellä on saanut korkean aseman ja hyvän elannon ja kun ne nyt puolestaan huomaavat olevansa kädettömiä ja tarpeettomia nollia niin kai se pistää hiukkasen huippaamaan.

Jarre mietti vielä itsekseen, että olisiko kaiken voinut hoitaa toisin? Olisiko tappamiselta voinut välttyä? Mutta hän muisti keskustelun isänsä kanssa. Hänen isänsä oli sanonut hetkeä ennen kuin väkivalta oli alkanut:

- Niin… tiedätkös… ennen kuin Liittovaltio otti vallan, oli paljon ihmisiä jotka pyrkivät internetin kautta varoittamaan tulevasta. Heidän ääntään ei kuunneltu. Tärkein syy oli varmaan media. Valtamedia. Se oli valinnut puolensa ja se oli resursseiltaan ylivoimainen. Ei kyseessä ollut varmaan edes mistään salaliitosta vaan typeristä ja sinisilmäisistä sekä kovin, kovin nälkäisen egon omaavista ihmisistä jotka julistettiin nollasubstanssilla intelligentsian jäseniksi. Heidän täytyi vain julistaa vallitsevaa epistolaa. Tämä on nähty historiassa kerta toisensa jälkeen. Pian he maksavat hintaa typeryydestään. Sen aika tuli ja pitikin tulla. Ainoa asia mikä minua siinä harmittaa on se, että ne jotka tämän aloittivat joskus viime vuosituhannen puolella ovat jo kuolleet ja päässeet pakoon vastuutaan.

- Mutta se on selvää, että te pojat tulette vielä lentämään hirviön siivillä ja kauhistelette sitä mitä sillä lennolla joudutte tekemään. Mutta te ette sitä hirviötä synnyttäneet. Sen tekivät ihmiskasvoiset ja hyvän nimeen vannovat hirviöt ennen teitä. Muistakaa se aina.

Isän sanoma riitti Jarrelle. Tehdään, mitä täytyy tehdä. Antaa historian sitten määritellä sen oikeutus. Ja sen oikeutuksenhan määrittelee nimenomaan se, joka sen historian kirjoittaa. Se, joka voittaa.

Naakkamon seisake, syyskuun 11. päivä vuonna 2050

Naakkamon seisakkeelle ei ollut pysähtynyt junia vuosiin. Lukuunottamatta niitä federaation turvallisuusviranomaisten salattuja junia joissa vietiin ihmisiä Itä-Lapin eristysalueille. Nyt siitä suunnasta oli tulossa juna takaisin. Siinäkin oli veturina dieselveturi sillä itseään jälleenrakentava Suomi ei ollut saanut vielä rautateitten sähköistystä täysin varmaan kuntoon. Vaunutkin olivat niitä ikivanhoja sinivalkoisia kakkosluokan vaunuja. Niitä samanlaisia, joihin Jarren ystävät oltiin aikanaan viety ja joitten mukana he olivat lakanneet olemasta. Mutta nyt niissä vaunuissa ei ollut enää telkirautoja.

Nyt he olivat tulossa takaisin. Ihmiset yöstä ja usvasta. Lapin suojelukaartit olivat vallanneet gulagit ja vapauttaneet ihmiset. Eristysalueella oli ollut kaikkiaan neljä suurta vankileirikompleksia. Oli käynyt ilmi, että Liittovaltiolla oli ollut näille leireille salainen pysyväiskäsky että jos Liittovaltion toiminta on vaarantumassa, kaikki vangit oli ammuttava ilman erillistä käskyä ja hävitettävä todisteet leirien olemassaolosta. Yhdellä leirillä tätä käskyä oltiin noudatettu. Kolmella ei. Se pelasti niiden kolmen leirin henkilökunnan hengen. Tosin hekin tultaisiin tuomitsemaan pitkiin vankeustuomioihin. Neljännen leirin vartioitten ja johdon kohdalla ei oikeudenkäyntejä tarvittaisi. Siitä olivat näkemästään järkyttyneet suojelukaartilaiset pitäneet huolen.

Juna pysähtyi seisakkeelle. Vastassa oli paljon ihmisiä. Satoja. Niin moni muisti. Niin moni oli kaivannut kadonneita ihmisiä. Joita ei ollut edes saanut sanoa kadonneiksi. Siitä, mistä piti aikanaan vaieta saattoi nyt puhua. Ja puheessa mainittiin hyvin useasti sana kosto. Vaunun ovet aukenivat. Jarre katsoi, etsi ja tutkaili. Miltä hänen ystävänsä nyt mahtoivat näyttää? Niin pitkän ajan jälkeen. Tuolla. Tuon miehen Jarre tunnisti. Tuon täytyi olla Pera. Hän juoksi Peran luo ja kysyi:

- Vieläkö muistat?

- Muistan. Mukava nähdä taas. Kahdentoista vuoden jälkeen. Se oli kuule pitkä aika. Pitkä aika tyhjyydessä ja olemattomuudessa.

- Entäs muut? Atte? Ja perheenne?

Pera pudisti päätänsä. Se kertoi kaiken. Jarre nyökkäsi ja totesi:

- Olen ajatellut, että sinä muuttaisit näin aluksi minun ja vanhempieni luokse. Siihen asti kunnes saat elämäsi järjestymään. Vanhempani suostuisivat siihen mielellään. Jos aloitettaisiin sillä, että lähdetään meille, pannaan sauna lämpiämään ja otetaan vähän olutta. Voitaisiin puhua menneistä vuosista. Mitä kaikkea silloin oikein tapahtuikaan. Niin täällä kuin siellä, jonne sinut vietiin.

- Sopii minulle. Minä kun olen ihan tyhjän päällä. Enemmän kuin arvaatkaan.

Myöhemmin, Kilpeläisten saunassa.

Jarre tarjosi Peralle saunatauolla uuden oluen ja kysyi:

- Minkälaista se oikein oli?

Pera otti hörpyn, mietti hetken ja vastasi sitten:

- Tyhjyyttä. Tylsyyttä. Ei meitä siellä kidutettu. Ei teetetty pakkotyötä. Tuntui siltä, että Liittovaltion oli pakko saada meidät eristetyiksi mutta ne eivät sitten oikein osanneet hahmottaa, että mitä meidän kanssa tehdään. Niinpä me vaan olimme siellä. Meitä elätettiin. Mutta siihen se jäikin. Minä ja siellä gulagissa olevat ihmiset olemme Peter Paneja.

- Peter Paneja? En ymmärrä. Mitä tarkoitat?

- Meidän ei annettu kasvaa aikuisiksi. Me emme käyneet koulua. Sitä ei ollut. Sitä ei tarvittu. Sillä eihän meitäkään enää ollut olemassa. Meidät pidettiin poissa silmistä ja ennen kaikkea liittovaltiokansalaisten ajatuksista. Meitä vain ruokittiin. Me olimme. Emme eläneet. Emme opiskelleet. Emme tehneet työtä. Emmekä me voineet perustaa perheitä. Katsos, kun kaikki gulagiin tulleet naiset steriloitiin. Menetelmät olivat kehittyneet. Eihän siihen tarvittu kuin yksi väkisin annettu pistos. Kai ne ajattelivat, että väärinajattelijoita ei tarvittu lisää. Meiltä vietiin elämä. Se tavallinen elämä mikä muilla oli. Minä en saanut koskaan kasvaa aikuiseksi. Olin Peter Pan. Olen edelleenkin. Niin kuin kaikki muutkin meistä. Me emme saaneet tietää mistään mitään. Meille oli vain Liittovaltion television tarjoamaa propagandaa ja vallitsevaa olotilaa millään tavoin kyseenalaistamatonta viihdettä. Ja sitten meillä oli päivittäiset valistustunnit. Niihin oli pakko osallistua. Jos ei osallistunut, ei saanut kuponkeja.

- Kuponkeja?

- Niin. Kuponkeja. Niillä sai sitten kulutushyödykkeitä. Kahvia. Tupakkaa. Viinaa. Ja ennen kaikkea huumeita.

- Huumeita?

- Jep. Ne olivat tärkein asia gulagissa. Pilveä ja heroiinia. Ei tietenkään mitään kiihottavia aineita. Minäkin olin täydessä pöllyssä kaksi ensimmäistä vuotta. Mutta sitten älysin lopettaa. Sen sai aikaiseksi yksi seitsenkymppinen ukko joka alkoi toimia minun opettajanani. Vähän niin kuin koulussa. Tietysti salaa. Kaikki opetustoiminta oli kielletty. Eihän meistä pitänyt enää tulla mitään kansalaisia joten piruako meitä opettamaankaan. Mutta tuo mies vaivihkaa opetti minua ja muutamaa muuta pari vuotta. Kunnes gulagin henkilökunta huomasi sen mitä hän teki ja siirsi hänet vankileirin puolelle. Luulen, että hänet ammuttiin saman tien. Kaikki ihmiset, joilla oli organisointikykyä ammuttiin. He olivat vaarallisia. Joten heistä hankkiuduttiin eroon. Niin ammuttiin isänikin. Atten isä kuoli vankileirillä muuten.

- Entä Atte?

- Narkkasi itsensä hengiltä. Veti överit puolitoista vuotta sen jälkeen kun meidät siirrettiin gulagiin. Teki sen tahallaan. Hän ei jaksanut. Niin veti Atten perhekin. Äiti. Sisko. Hekään eivät kestäneet. Tylsyys ja tarkoituksettomuus kävi kidutuksesta. Ehkä se oli tarkoituskin. Joka tapauksessa se sai minut lopettamaan. Vaikkei uskoa tulevaisuudesta ollutkaan. Kuin ehkä pieni siemen, jossain piilossa ja kaukana. Siksi pidin kuntoani yllä ja odotin ihmettä. Lopulta se tuli. Sillä oli rynnäkkökivääri ja sininen käsivarsinauha.

- Entäs ne vankileirit?

- Osa sinne viedyistä siis ammuttiin saman tien. Ne älykkäimmiksi ja sitä myötä vaarallisimmaksi mielletyt. Muille tehtiin psykologisia kokeiluja. Pyrittiin löytämään syy siihen, miksi Liittovaltion ideologiaa ei hyväksytä. Ja löytää keinot, kuinka parantaa ihminen nationalistisesta ja rasistisesta sairaudestaan. Se oli sopivan tyyppisille psykologeille suoranainen ihmemaa. Kuulin siellä gulagissa, että varsinaiset psykiatrit eivät suostuneet siihen touhuun. Nehän olivatkin oikeita lääkäreitä. Niillä oli lääkärin etiikka. Mutta siellä olevat psykologit olivat suorastaan haltioituneita. Tarjolla oli kaikki mahdollinen lääkinnällinen varasto ja kaikki mahdolliset valtuudet. Mielialalääkkeitä. Psykoaktiivisia huumeita. Vuorokaudesta toiseen jatkuvia terapiaistuntoja joissa terapeutti vaihtui mutta potilas pysyi eikä hänen annettu nukkua. Siihen yhdistettiin huxley-tyyppinen jatkuvaan toistoon ja hokemaan perustuva propaganda pakkoterapiaistunnoista muutenkin puolitajuttomille potilaille. Uudelleenkasvatettavat saatettiin sekoittaa päästään niin paljon kuin haluttiin. Kun vain päästiin haluttuun lopputulokseen. Johon ei koskaan päästy.  

- Kuulostaa suorastaan epätodelliselta. Mutta en minä sinua epäile.

- Jos olet nähnyt joskus elokuvan Kellopeli Appelsiini niin se pantiin siellä toiseen potenssiin. Ja ne uskoivat vielä ihan oikeasti toimivansa jonkun määrittelemättömän hyvän puolesta. Lopputuloksena ei ollut uusia uskollisia eurostokansalaisia ja reseptejä sellaisen kehittämiseen vaan lähinnä itsemurhia ja pysyvästi psykoottisia ihmisiä. Mutta kokeiluja jatkettiin. Aina uudestaan ja uudestaan. Epäonnistumisenhan saattoi aina haudata ja ottaa esille uuden koekappaleen. Lähinnä onnistuttiin saamaan aikaiseksi ihmisraunioita. Jollaiseksi Atten isäkin sitten muuttui. Hän romahti ensin henkisesti, sitten fyysisesti ja kuoli lopulta keuhkokuumeeseen. Sisältä hän oli kuollut jo kauan aikaisemmin.

- Entäs tästä eteenpäin? Mitä haluat elämässäsi?

- No, ainakin minä haluan sen elämän. Joka minulta vietiin. Varmaankin opiskelisin itselleni jonkun ammatin. Löytäisin ehkä puolisonkin. Ja sitten minä haluan lukea. Lukea paljon. Käydä kirjastossa. Lukea kirjoja. Paljon kirjoja. Menneistä ajoista. Ajasta ennen Liittovaltiota. Haluan ottaa kiinni kahdentoista vuoden mustan aukon. Tai oikeastaan se musta aukko on kestänyt koko elämäni. Sallassa minä opin sen.

Jarren isä tuli saunan pukuhuoneeseen.

- Hei pojat. Kelpaako seura ja otetaanko viski?

- Jaa? Otetaan toki. Mutta minkäs vuoksi?

- Kattelin meinaan tuossa vähän uutisia. Olis huonoja. Ja hyviäkin.

Isä kaatoi tukevat viskit koko porukalle.

- Mitäs ne ovat ne huonot uutiset?

- Ruotsi on täysin menetetty. Siellä se jäljellä oleva hallinto on ilmoittanut, että Ruotsi on edelleenkin humanismin suurvalta, joten islamilaiset aseelliset ryhmät ovat hallituksen joukkoja eikä mitään rasistista aseellista toimintaa sallita. Svedut eivät näytä oikein pystyvän pistämään hanttiin joten Ruotsista on tulossa islamilainen valtio. Jolla ei tosin ole pienintäkään käsitystä siitä, kuinka se ruokkii niin kansalaisensa kuin uuskansalaisensa. Niin Tanska kuin Norja ovat lyöneet Ruotsin vastaisen rajan kiinni ja ilmoittaneet, että jokainen rajan ylittävä etno ammutaan varoittamatta. Toisaalta meidän kannalta positiivista on se, että islamilaiswhatever-Ruotsi toivottaa Suomesta karkoitetut etnot lämpimästi tervetulleeksi ja sen myötä niin Helsingissä kuin Turussa etnojen vastarinta on loppumassa ja ne ovat siirtymässä suosiolla Ruotsiin. Niin puolustusvoimat kuin suojelukaarti ovat aloittaneet sekä juna- että laivakuljetukset.

- Hyvä meille sinänsä, mutta siitähän me vasta pidemmässä juoksussa naapuri saatiin. Anarkistinen persaukinen Saudi-Arabia rajan takana. Entäs ne paremmat uutiset?

- Norrbotten ja Ruotsin Lappi on ilmoittanut eroavansa Ruotsista ja anonut liittymistä Suomeen. Paikalliset ovat tehneet siellä selkeän niin etnisen kuin poliittisen puhdistuksen.

- Nyt menee jo astetta paremmaksi. Tässä kun on ollut jo sitä etnistä pakkosekoittamista ihan tarpeeksi. Oliko muita uutisia?

- On. Iso-Britannia ja Ranska ovat ampuneet ydinohjuksia niin Pohjois-Afrikkaan kuin Saudi-Arabiaan asumattomille alueille. Ja ne ovat ilmoittaneet että mikäli nuo maat eivät ala ottamaan vastaan haittamaahanmuuttajaväestöä niin seuraavat paukut tulevat sitten öljykentille. Arabimaat ovat ilmoittaneet harkitsevansa uhkavaatimusta vakavasti. Ja Itä-Euroopan asevoimat ovat tulossa auttamaan länsieurooppalaisia. Suomeenkin on tulossa joukkoja Virosta. Latvian ja Liettuan joukot menevät sitten Saksaan, koska meillä alkaa tilanne rauhoittua. Mutta siellä on vielä täysi teurastus menossa.

Peran isä kaatoi kaikille uudet viskit.

- Tulevaisuudelle. Ehkä se on kuitenkin vielä edessä. Ei ehkä niin hyvänä kuin menneisyys joskus kauan sitten oli. Mutta siihen voi aina kuitenkin pyrkiä. Ainakin se hirviö, joka tässä välissä piti valtaa on lopultakin kaatunut.

Jarre ja Pera kohottivat lasit.

- Tulevaisuudelle.

KUN DEMARI MAAILMAN PELA$TI

Niin kuin lukija hyvin tietää, on SDP nimenomaan työväenpuolue. Kaikki sen toiminta ennen, nyt ja tulevaisuudessa keskittyy nimenomaan suomalaisen työväestön etujen ajamiseen. Demaripuolueen toiminnan punaisena lankana on olla jalat maassa toimiva, realismiin keskittyvä puolue joka ei koskaan unohda kannatuksensa pohjaa eli tavallista suomalaista työtätekevää miestä ja naista. Puolue tietää, mihin sen kannatus pohjaa, ymmärtää kunniavelkaansa ja maksaa sitä ylpeänä.

Samanlaisia ovat myös demarijohtajat ja -vaikuttajat. Heidän vakaa ja vastuullinen toimintansa pohjautuu henkilökohtaisiin pitkiin työuriin jotka he ovat tehneet ennen antautumistaan työväestön poliittisiksi vastuuhenkilöiksi. Heitä yhdistää nöyryys, harkitsevuus ja vaatimattomuus. Porvareille ominaista korskeaa pröystäilyä ei heistä löydy.

Yksi parhaimmista ja esimerkillisimmistä demarivaikuttajista on Mikael Jungner. Vaatimattomuuden, harkitsevuuden ja realismin arkkityyppi. Mies, joka ei toimi koskaan hötkyillen sillä työväestön edustajana hän tietää, että erityisesti taloudessa maltti on valttia. Jungnerin eduksi voidaan vielä laskea, että hän jaksaa säännöllisesti muistuttaa suomalaisille työläisille demariaatteen olevan varmoissa ja vakaissa käsissä. Niin kuin hän teki tuoreeltaan:

Hotellin respasta otettiin yhteyttä Hömpstadin Vähänköehkäopiston ympäristotilastolliseen tutkimuskeskukseen ja sieltä ilmoitettiin, että Jungnerin ekoteko kuittaa kaikki seuraavan vuoden aikana syntyvän afrikkalaisen ylijäämäväestön aiheuttamat seuraamukset maapallon kantokyvylle. Keskuksesta muistutettiin vielä, että Teslahan toimii sähköllä ja sitä saa töpselistä ilman saastuttavia voimaloita. Ei siis huolta, ei murhetta.

Muistutettakoon vielä, että tuon Tesla kolmosen hinta veroineen tulee Suomessa olemaan tommonen 41.000 euroa ja sen verranhan suomalaisella pätkätyöläisellä on mukana kusireissullaankin.

Kuvassa eräs pienen eläkkeen ja pätkätyön oravanpyörässä kamppaileva työväestön edustaja sekä hänen eläkeläismiehensä. Our thoughts and prayers are with you.

TARJATUT TUNTEET

Eli ymmärrysharjoitus utopiasta ja itselleen valehtelemisesta

Tulipa tässä lyhyeltä tauoltaan (tervetuloa) palanneesta MV-lehdestä luettua artikkeli kovasti edistyksellisestä Voima-lehdestä. Artikkelissa korkeimmin kunnioitettu (ja onneksi entinen) tasavallan presidentti Tarja Halonen julistaa sitä, mitä hän ja hänen hengenheimolaisensa ovat julistaneet niin kovin monta kertaa aikaisemminkin.

Ensimmäisenä hän on kovin närkästynyt siitä, että elintasosurffareita palautetaan sinne, minne ne kuuluukin palauttaa. Ja löytääpä hän Voima-lehden mukaan vertaukseksi taas kertaalleen 1930-luvun, eli:

Presidentti Halonen ei hyväksy, että laillisuuden nimissä turvapaikanhakijoiksi saapuneita ihmisiä karkotaan maasta. Hän vertaa pakkopalautuksia 1930-luvun Saksaan, jossa kaikki tapahtui laillisesti, mutta ei suinkaan oikeudenmukaisesti eikä oikein.

Tätä vertausta voisi sinänsä pitää ihan suorana haistatteluna 1930-luvulla Saksassa asuneille juutalaisille. Kas kun he eivät aloittaneet noin vuonna 1931 miljoonaryntäystä jostain Lähi-idästä Saksaan jossa he tulivat saksalaisten automaattiselle ja pysyvälle elatukselle eivätkä myöskään räjäyttäneet väkivalta- ja seksuaalirikosten määrää. Tosin sehän on muutenkin selvää, että tiedostavalle ihmiselle juutalainen kelpaa vain hyvänä ja ennen kaikkea kuolleena esimerkkinä.

Seuraavaksi jutussa päästään ns. kaikkien toistojen äitiin, eli:

Ihmisten liikkuminen on vähentänyt poliitikkojen puhetta ”kestävyysvajeesta” eli julkisen talouden velkaantumisesta suurten ikäluokkien ikääntymisestä johtuen. Kestävyysvajeesta eniten huolissaan olevien tahojen voisi kuvitella riemuitsevan. Suomeen on saatu lisää työvoimaa maksamaan veroja ja julkisen sektorin laskua. Riemunkiljahduksia ei tietenkään ole kuultu.

Siirrytäänpä hetkeksi niin Tarja Halosen kuin jutun kirjoittaneitten toimittajien päänupeista tällaisen tavallisen ihmisen ajatusmaailmaan. Tavallinen ihminen on sentään seurannut jonkun verran aikaansa. Ja hän tietää, että Suomi on saanut nauttia tästä utopistisesta etnis-yhteiskunnallisesta kokeesta pian kolmekymmentä vuotta. Hän ymmärtää myös sen, että sen myötä Suomeen ei olla saatu lisää työvoimaa maksamaan veroja ja julkisen sektorin laskua. Päinvastoin, maamme on saanut huomattavan määrän pysyväiselätettäviä, joka puolestaan nimenomaan kasvattaa julkisen sektorin laskua ja sitä myötä myös yksityisen sektorin verotusta.

Tavallinen ihminen ymmärtää myös, että kestävyysvajetta ei suinkaan korjata sillä, että hankitaan parikymppisiä jätkiä pysyväiselatuksen piiriin ts. siirretään jätkät koko elämän mittaiselle eläkkeelle. Sillä vain pahennetaan kestävyysvajetta. Tavallinen ihminen ei päästä niitä peräänkuulutettuja riemunkiljahduksia muutenkaan, sillä kyseinen ”kestävyysvajeen korjaus” on lisännyt niin väkivalta- kuin seksuaalirikoksia huomattavissa määrin.

Tuttua settiä sinänsä. Tarja & kumppanit puhuvat sujuvaa horinmummoa ja tavallinen kansalainen tietää heidän puhuvan sujuvaa horinmummoa.

Josta päästäänkin varsinaiseen ymmärrysharjoituksen aiheeseen. Meikäläinen, joka elää tässä pahamaineisessa insinööritodellisuudessa on aivan varma siitä, että niin Tarja kuin kumppanit aivan varmasti tietävät puhuvansa paskaa.

Miksi he siis edelleenkin, kerta toisensa jälkeen jatkavat sen puhumista?

Onko näin, että heidän itselleen valehtelun taito on tullut niin suureksi ja suorastaan refleksinomaiseksi, että aina kun he törmäävät heidän utopiansa vastaisiin faktoihin, heidän aivonsa kytkeytyvät pois päältä ja alkavat soittaa tauottomana looppina kappaletta Kenen Joukoissa Seisot ja looppi keskeytyy vasta, kun häiritseviä faktoja ei enää ole tarjolla?

Vai onko ehkä niin, että he tietävät valehtelevansa, mutta eivät välitä, sillä kasvojen menettämisen pelko on yksinkertaisesti liian suuri. Periaatteessa tämä on se todennäköisempi vaihtoehto sillä kun katsoo niin poliittista koneistoa, virkakoneistoa ja mediaa, on monikultturismi-nimisen yhteiskunnallisen kokeilun kohdalla valhe muuttunut viralliseksi totuudeksi ja totuuden ääneen esittäminen on muuttumassa hyvää vauhtia rangaistavaksi rikokseksi.

Ymmärrysharjoitus jää vajaaksi, sillä en voi päästä tiedostavan ihmisen pääkoppaan sisälle. Se on ainakin selvää, että kumpikin vaihtoehto on meille tavallisille ihmisille kohtuuton, sillä me joudumme elämään utopian ja sen seurausten kanssa. Niitten seurausten, jotka eivät hyvätuloista ja turvattua elämää elävän salonkisosialistin rauhaa häiritse. Niitten salonkisosialistien, jotka eivät välitä Einsteinin lauseesta ”hulluutta on se, että tekee samat asiat uudelleen ja uudelleen ja odottaa eri tuloksia”. Miksi välittäisivät, sillä yhteiskunnastamme on tehty heidän utopiansa leikkikenttä.

Ehkä tähän voisi vielä todeta, että kasvojen menettämisen pelko on erittäin vaarallinen asia. Erityisesti tiedostavan ihmisen kohdalla. Tiedostavaa ihmistä ei häiritse, vaikka tavallinen kansalainen menettää päänsä kirjaimellisesti. Kunhan hän itse säilyttää kasvonsa kuvainnollisesti.

Voima-lehti, sivu 23

ANTERO LÄRVÄNEN JA TUNNEAATELISTO

- Hyvää päivää, hyvät kuuntelijat. Täällä Antero Lärvänen Huitsinnevadan paikallisradion lähetyksessä tällä kertaa täällä reuna-Suomessa Helsingissä. Vieraanani on saneleva ja ihmisten asioihin kärsänsä työntävä vähän helvetin korkea-arvoinen virkahenkilö Lennipirkitta Löröttät-Sixteen, joka kertoo meille tuoreimmasta sananvapauden kehitykseen liittyvästä uudistuksesta. Hyvin pitkän tittelin omaava virkahenkilö Löröttät-Sixteen, tervetuloa lähetykseen.

- Kiitos, Antero. Täsmentäisin asiaa hieman eli kyse ei ole varsinaisesti sananvapaudesta vaan enemminkin sovelletusta sananvapaudesta.

- Niin, asiahan ei ole asia, ennen kuin se on sovellettu, määritelty ja viranomaishyväksytty asia. Mutta kerrotteko meille tarkemmin tästä uudistuksesta?

- Kerron ensin uudistuksen pohjasta. Nythän on niin, että me täällä suvaitsevais-tiedostavalla puolella olemme kyllä tajunneet, että me häviämme säännöllisesti faktakädenväännön teille voiman pimeän puolen edustajille. Erityisesti silloin kun kyse on asiasta jota te nimitätte haittamaahanmuutoksi ja josta me taas puolestaan käytämme termiä ”rakkauden ja velvollisuuden etninen unelmatoteutuma”.

- No mutta tämähän on oikein ilon ja onnen päivä! Tarkoittaako tämä sitä, että te tunnustatte olleenne väärässä koko ajan ja nyt me kaikki alamme porukalla korjaamaan kaikkea sitä, minkä te olette onnistuneet hässimään vituralleen?

- Voi Antero, eihän toki. Kyllä vituralleen hässiminen jatkuu, pysyy ja paranoo. Et tainnut oikein kuunnella minua tai sitten et ymmärtänyt. Me siis häviämme faktoissa. Joten faktoista luovutaan. Mutta me puolestaan voitamme tunteessa. Joten nyt siirrytään kiellettävien vihafaktojen ajasta sertifikoitujen tunteitten aikaan.

- Vaan eikös me eletä siinä jo?

- Jaa, nyt täytyy täsmentää. Me siis siirrymme vihafaktojen ajasta sertifikoitujen tunnehenkilöitten aikaan. Jatkossa ei ole merkityksellistä se, mitä sanotaan vaan se, kuka sanoo. Ja sanojan on oltava vapaa vihafaktoista ja keskityttävä oikeaoppisen tunteen parantavaan, voimauttavaan ja luonnollisesti omaa egoa boostaavaan merkitykseen. Kun se, you know, tuntuu niin hyvältä. Siinä tuntee olevansa niinqu sillai parempi ihminen. Varsinkin oikeaoppiselle ihmiselle, jonka varsinainen oma substanssi on alle baariapulaisen tason se on enemmän kuin tärkeää. Milläs hän muuten pääsisi toimittajaksi haastattelemaan toisia toimittajia ja saamaan pärstänsä lehtiin ja televisioon, kysyn vaan?

- Kuulostaa edelleenkin varsin nykypäivältä. Done it, been there. Mitä muutosta noinniinkun käytännössä on odotettavissa? Täähän alkaa käydä tylsäksi, mitä ilmiötä teidän kanssanne ei kyllä aikaisemmin ole tullut havaittua.

- Maahamme perustetaan virallinen tunneaatelisto. Vain tunneaatelistoon hyväksytty henkilö voi jatkossa esittää mielipiteitään julkisesti. Eikä hänen mielipidettään saa arvostella, sillä koska hän on tunneaatelinen niin hänen tunteittensa loukkaaminen on automaattisesti viharikos joka täyttää joko kunnianloukkauksen tahi suorastaan törkeän kunnianloukkauksen perusteet. Onhan se meinaan niin, että on jokseenkin jälkeenjäänyt ja suorastaan vastenmielinen yhteiskunnallinen tilanne että oikeita, tunteisiin pohjautuvia mielipiteitä esittävä ihminen joutuu perustelemaan mielipiteitään. Perustelemaan, herra nähköön. Ja vielä faktoilla, saatana soikoon. Oikeaoppinen yhteiskunnallinen keskustelu ei pohjaudu perusteluun, vaan sanelemiseen.

- Onhan se kieltämättä enemmän kuin hirveetäkamalaa. Että perustella pitäisi ja vielä sieltä faktojen mustan usvan puolelta. Vaan oliko siis näin, että jatkossa kaikki, mitä tunneaatelinen puhua mälkyttää on sertifikoitua ja kyseenalaistamatonta totuutta jonka arvostelu on rikollista?

- Kyllä.

- Ja vain tunneaatelinen saa esittää mielipiteitään julkisesti?

- Kyllä.

- Anskumä yritän hahmottaa. Ajatellaan nyt jotain tiettyä henkilöä, hän on vaikkapa nimeltään Irbertta Mäyhiö joka toimii Setan ylimmän sihteerimummoston varapääkiukuttelijana. Luonnollisesti hän saa tunneaatelisen arvon jo pelkän asemansa vuoksi, eikö niin?

- Luonnollisesti. Setassa kun ei vihafaktoja suvaita. Siellä eletään oikeassa tunnetilassa ja vähän merkeleen voimakkaasti eletäänkin. Siitä asenteesta voitaisiin ottaa oppia laajemminkin.

- Tämä Irbertta Mäyhiö on kaikkien mahdollisten mittareitten mukaan biologinen nainen. On naisen värkit vaikka röntgenillä kuvaisi. Ei mitään poikkeavaa. Täysin lisääntymiskykyinen yksilö vielä kaiken lisäksi. Mutta jos hänestä tuntuu siltä että fiilispohjalta hän onkin ruunattu rupisammakko joka tuntee seksuaalista vetoa biseksuaaleja naaraskaneja kohtaan niin asia on sitten just niin kuin hän sanoo eikä siitä ole nokan koputtamista. Näinkö se oli?

- Näin se oli ja näin se on. Ei sitten niin minkäänlaista nokan koputtamista. Varsinkin kun kyseisessä tapauksessa on kyse nimenomaan sukupuoli-,  anteeksi siis sukumonioasioista ja niihin liittyvistä fiiliksistä. Niitten asioitten käsittely vihafaktojen pohjalta aiheuttaa huomattavan määrän mielipahaa, henkistä pipiä ja oikeaoppista alaleuan väpätystä joten kyseisten asioitten ja tunnetilojen arvostelu täyttää ilman muuta törkeän kunnianloukkauksen piirteet ja voin taata, että siitä rikoksesta ei kyseisessä tapauksessa selviä millään yhden vuoden ja yhdentoista kuukauden ehdollisella tuomiolla niin kuin ehkä edistykselliset toimittajat pienistä hairahtumisistaan.

- Luonnollisesti niin. Senhän sanoo tunnekin. Vaan onkos näillä tunneaatelisilla muita etuoikeuksia kuin lupa soittaa poskeaan kenenkään kyseenalaistamatta?

- He saavat käyttää julkista liikennettä ilmaiseksi ja lisäksi heidän ei tarvitse maksaa ostoksistaan arvonlisäveroa. Tunneaatelinen on myös arvo, jota tunneaatelinen voi käyttää esim. muodossa ”Magnus Hönt, SDP, YTM, TA”.

- Vapautettu arvonlisäverosta? Nyt tunneaatelisen asema alkoi kiinnostaa minuakin. Oliskos minulla mahdollisuutta päästä tunneaateliseksi? Jos luovun järjen käytöstä ja vihafaktoista?

- Periaatteessa kyllä. Mutta sinun kohdallasi vaadittaisiin niin pitkäaikaisia intensiivisiä katumusharjoituksia että siinä vaiheessa kun sinun anomustasi alettaisiin edes käsittelemään kasvaa lapsenlapsenlapsillasikin jo parta. Niin että turha sinun on alkaa repiä ihokastasi. Ja jos ihan rehellisesti sanon, niin siinä vaiheessa kun me kärsäntunkemisministeriössä saamme selville, että missäs se pinnanmalainen media ihan livenä sijaitsee, niin silloin me tullaan porukalla paikalle, pannaan leka heilumaan, painokoneet pieniksi ja antennit umpisolmulle. Onhan meinaan niin, että me emme kaipaa dialogia vaan meidän puolelta oikeisiin tunteisiin perustuvaa opettavaa monologia ja teidän puolelta hyväksyvää hyminää. Tai ainakin sitä että pidätte edes turpanne kiinni ja annatte meidän nauttia ihanasta osallistumisen ja paremmuuden tunteesta. Tunteesta! Tunteesta, saatana!

- Kyseinen dialogin totaalinen puute ja muukin tunnepohjainen riekkuminen olisi tietysti soveltavan sananvapauden näkökulmasta hyvinkin edistyksellistä toimintaa. Siihenhän maassamme ollaan enemmistöksi itsensä tulkinneen vähemmistön puolesta pyritty jo jotain parikymmentä vuotta. Vaan mikäs instanssi näitä anomuksia ja tunneaateliseksi julistamisia muuten käsittelee?

- Asiaa varten ollaan perustettu erillinen virasto eli Virasto Tunneaatelisten nimeämistä Varten, lyhenteeltään ViTunV. Sen palvelukseen palkataan ensialkuun kahdeksansataa etsivää, löytävää, arvostelevaa, hyväksyvää, hylkäävää ja triggeröityvää erityisasiantuntijaa. Erityisasiantuntijoita palkattaessa on pidetty tiukasti kiinni absoluuttisesta tasa-arvosta eli miehille on varattu viiden prosentin kiintiö.

- Ehkä tuo viisi prosenttia on tarpeeksi, sillä jos jatkossa on kyse siitä, että valtakuntaa johdetaan pelkästään puhtaasti insinööritodellisuuden ulkopuolisilla tunteilla eivät miehet pääosin kertakaikkiaan pysty elämään oikeaoppisen hormonaalisen tunnemyrskyn vietävinä. Niillä kun ei ole sitä. Joten he ovat siinä kehityksessä turhia tai jopa vaarallisia.

- Kyllä. Pitää paikkansa. Miehet elävät vielä – valitettavasti – aivan liikaa luvuilla määriteltävässä insinööritodellisuudessa eivätkä ymmärrä, että todellinen yhteiskunnallinen edistys pohjautuu tulevaisuudessa vain ja ainoastaan oikeisiin tunteisiin.

- Mitenkäs muuten, lyödäänkös nämä tunneaateliset rälssiin niin kuin joskus ennen, eli mennään polvilleen ja sitten kosketetaan miekalla molempia hartioita? Kun nyt kerran aatelisia ollaan, niin pitäishän joku tyylikin olla.

- Polvilleen mennään, mutta miekkaa ei ole. Sehän on selkeä fallossymboli. Sen sijaan tunneaateliin nostettava polvistuu ruotsalaistyyppisen midsommarfittanin eteen ja häntä kosketetaan molempiin hartioihin nykyisella bulkkimarketin lihattomalla lihapiirakalla. Symbolit ovat tärkeitä.

Uusrälssiin aateloimistilaisuus

- Symbolit ovat ehdottoman tärkeitä. Ja tässä tapauksessa vielä erinomaisen osuvia. Tässä rituaalissahan kumarrutaan juuri siihen suuntaan mihin päin asioita ollaan viemässä ja se toinen symboli taas on sellainen joka ei kelpaa edes vegaanille. Mutta sallitteko vielä yhden henkilökohtaisen kysymyksen? Liittyen tunteisiin?

- Totta kai. Minähän olen hyvin tunteellinen ihminen. Empaattinenkin. Mielestäni olen kyllä ihan erinomaisen hyvä ihminen. En oikein ymmärrä sitä, että miksi minusta ei pidetä. Kyllä minä sen vaistoan.

- Miltä teistä tuntuu se ajatus, että ajattelijan voi ampua, mutta ajatusta ei?

- Minusta se tuntuu häiritsevältä. Jotenkin lohduttomalta. Kun riittäisikin se, että ampuu ajattelijat. Mutta se ajatuksen perkele vaan nousee haudoistakin. Siksi me pyrimme korvaamaan ajattelun oikeilla ja ajattelusta vapautetuilla tunteilla. Jos se ajattelu siinä pikkuhiljaa häipyisi.

- Lennipirkitta Löröttät- Sixteen, kiitän teitä haastattelusta. Meikä ja äänimiehet lähtee Ykän lämmittämään saunaan Lällävedelle. Täällä Antero Lärvänen, siirto rutioon.

- Ja täällä paikallisration rutio. Seuraavaksi soitamme vieraamme Lennipirkitta Löröttät-Sixteenin kunniaksi purkkaa ja jytää 1970-luvulta. Vuorossa yhtye Sweet ja kappale The Six Teens:

Myöhemmin, saunassa Lällävedellä…

Antero: Vaan miltäs se pojista kuulostaa tuo paluu rälssiyhteiskuntaan? Ja kovasti vielä feminiiniseen sellaiseen?

Hösse: Miten niin paluu? Johan meillä on tuo faktoista itsensä totaalisesti vapauttanut Homo Premenstrualsyndromicus päässyt koskemattomaan asemaan muutenkin.

Pertta: Jep. Tällähän vaan betonoidaan vallitseva tilanne, jossa järjen käyttö ja Elon laskuoppi ovat vihapuhetta.

Ykä: Joo. Me ollaan siirrytty kuohimattomien faktojen aikakaudesta ruunattujen tunteitten aikakauteen. Eikä mene varmaan kauan, kun meitäkin aletaan fasistin sijasta syyttää faktisteiksi.

Antero: Myöntää täytyy, mutta vielä ruunakin jaksaa irvistellä. Varsinkin kun se pinnanmaalaisen median olinpaikka ei ole vielä kärsäntyöntäjille selvinnyt. Eiköhän heitetä sille tsössiä ja aukaista vihafaktoilla voidellut ohrajuomat?

Kiuas: Tsöss!

4 x Tsuhnan Kosto: Knirsk.

Oikein mukavaa alkanutta elokuuta kaikille lukijoille.

RUNSAUDENSARVI

Meikäläinen kun kuuluu niihin ihmisiin jotka joutuvat elättämään itse itsensä ja joitten täytyy ihan oikeasti ynnätä mihin on varaa ja mihin puolestaan ei, niin minulle – niin kuin kaltaisilleni – ei aina aukea tuollaiset korkealentoiset taloudelliset utopiateoriat. Sellaiseen tuli taas kertaalleen törmättyä Verkkouutisten uutisessa jossa kerrottiin, kuinka maailman köyhyys voitaisiin muuttaa suureksi vauraudeksi. Ja ratkaisunahan olisi tietysti täydellinen rajojen aukaiseminen ja massamuutto länsimaihin. Otetaan hieman otteita:

Tutkijat ehdottavat avoimia rajoja: Köyhyys loppuisi, jos köyhistä maista saisi muuttaa vapaasti rikkaisiin

Tutkijoiden mukaan eräs yksinkertainen tapa kaksinkertaistaa maailman rikkaus olisi avata rajat.

Työntekijöiden tuottavuus kasvaa valtavasti, kun he muuttavat köyhästä maasta rikkaisiin. Economistin mukaan joidenkin tutkijoiden mielestä työntekijöiden täysin vapaassa globaalissa liikkuvuudessa piilisikin biljoonien eurojen ratkaisu köyhyyteen.

Työntekijöiden tuottavuus kasvaa valtavasti, kun he muuttavat köyhästä maasta rikkaisiin. Economistin mukaan joidenkin tutkijoiden mielestä työntekijöiden täysin vapaassa globaalissa liikkuvuudessa piilisikin biljoonien eurojen ratkaisu köyhyyteen.

– Työ on maailman arvokkain hyödyke. Kiitos tiukan maahanmuuttopolitiikan, valuu valtaosa siitä kuitenkin hukkaan, tutkijat Bryan Caplan ja Vipul Naik sanovat avoimia rajoja käsittelevässä artikkelissaan A radical case for open borders.

Caplanin ja Naikin mukaan esimerkiksi Nigeriasta muuttavat matalan osaamisen työntekijät tienaavat Yhdysvalloissa kymmenkertaisesti kotimaahansa nähden.

– Se, että nigerialaiset pakotetaan pysymään Nigeriassa, on talousmielessä yhtä järjetöntä kuin maanviljelijöiden pakottaminen Etelänavalle, tutkijat kirjoittavat.

Kirjoituksessa vielä hieman selvitellään mahdollisten muuttajien määrää:

Gallupin vuonna 2013 tekemän selvityksen perusteella noin 630 miljoonaa ihmistä, eli noin 13 prosenttia maapallon väestöstä jättäisi kotimaansa pysyvästi jos vain voisi. Vielä useampi lähtisi väliaikaisesti.

Heistä noin 138 miljoonaa haluaisi asettua Yhdysvaltoihin, 42 miljoonaa Britanniaan ja 29 miljoonaa Saudi-Arabiaan.

Noi äkkiseltään tulee mieleen ajatus, että jos asia menee todistetusti vituralleen, niin yritetään sitä samaa sata kertaa suuremmalla volyymilla ja toivotaan, että jos se sitten onnistuisi. Koska rajoittunut ymmärrykseni keskittyy lähinnä Hangon ja Nuorgamin välimaastoon mietin sitä, mitä kyseinen kansainvaellus saisi aikaan Suomelle. Nopealla ja varovaisella stetsonlaskennalla voisin todeta, että Suomen osuus tästä uudesta runsaudensarvesta olisi miljoona häiskää. Nimenomaan häiskää, päätellen siitä, kuinka tämä maahanmuutto on tähän mennessä sujunut.

Kyseisten teoreetikkojen mukaan jo tuon miljoonan häiskän ilmestyminen saisi suomalaisen yliverotetun, ylisäädellyn ja ympäristökuristetun teollisuuden lähtemään ennennäkemättömään nousuun ja siihen osallistuisivat rakentavana osana ne miljoona häiskää jotka tekisivät pääosin luku-, kirjoitus-, kieli- ja ammattitaidottomina sen, mihin suomalainen kantaväestö ei ole keskenäänkään kyennyt. Heistä tulisi kerralla tarpeellisia ja kaivattuja ammattimiehiä niin kuin alkuperäisessä The Economist-lehden versiossa uumoillaan:

Workers become far more productive when they move from a poor country to a rich one. Suddenly, they can join a labour market with ample capital, efficient firms and a predictable legal system. Those who used to scrape a living from the soil with a wooden hoe start driving tractors. Those who once made mud bricks by hand start working with cranes and mechanical diggers. Those who cut hair find richer clients who tip better.

Kun ottaa huomioon sen, mitä niin afrikkalainen kuin lähi-itäläinen maahanmuutto on Euroopassa tähän mennessä aiheuttanut, voidaan todeta että teoriaa ei ole aivan vielä todistettu mutta onhan se kuitenkin vahvasti toivottu jolloin sen täytyy olla ainakin puoliksi totta.

Mitä muuten Suomessa tosiasiassa tapahtuisi tuon skenaarion mukaan? Tulee muistaa, että Suomi ei korkean verotuksen ja korkean sosiaaliturvan maana ole tähänkään saakka houkutellut kovin yritteliästä väkeä. Tosiasiassa Suomeen pamahtaisi kerralla miljoona ulkomaalaista elätettävää joka romahduttaisi sosiaaliturvajärjestelmämme kerralla. Se ei poistaisi noitten miljoonan ihmisen köyhyyttä vaan siirtäisi köyhyyden myös Suomeen. Mukavana lisävaikutuksena Suomi siirtyisi tiedostavan yhteiskunnallisen käsityksen seuraavalle asteelle eli anarkiaan jossa pärjäisivät ne joilla olisi aseita, ammuksia ja röyhkeyttä.

Luonnollisesti kyseisessä jutussa jätetään pieni takaportti:

Massiivisen maahanmuuton poliittisten riskien rajoittamiseksi talouslehti tarjoilee vaihtoehtoja kuten muuttajien äänioikeuden poistamista esimerkiksi ensimmäiseksi viideksi vuodeksi tai jopa kokonaan. Mikäli huolena on, etteivät siirtolaiset osallistu yhteiskunnan kuluihin, ehdotetaan ratkaisuksi, että heitä laskutetaan viisumeista, pannaan maksamaan ylimääräisiä veroja tai rajoitetaan heidän sosiaalietuuksiaan.

Tästä herää parikin kysymystä eli kuinkas jo valmiiksi elätettävää elättiä laskutetaan ja kuka kuvittelee, että Suomessa, jossa haittamaahanmuuttajat ovat muutenkin käveleviä solidaarisuuspokaaleita suostuttaisiin millään tavalla rajoittamaan heidän universaaleja ja kyseenalaistamattomia oikeuksiaan? Ja esille nousee vielä kysymys, eli miksi toinen toisensa jälkeen korkeasti yliopistokoulutettu ihminen säännöllisesti unohtaa asian nimeltä väestön liikakasvu?

Uutinen jatkaa vielä:

Vaikka keinot voivat kuulostaa rajuilta ja syrjiviltä, olisivat ne Economistin mukaan parempia kuin nykytilanne, missä siirtolaiset jäävät paitsi rikkaiden maiden työmarkkinoista.

Villakoiran ydin tuossa on termi ”siirtolainen” joka on aina useammin korvaamassa termit ”turvapaikanhakija” tai ”hädänalainen”. Nykyisin ei tarvitse enää edes näytellä hädänalaista.

Vaan mitäs minä näitä mietin. Se merkki varhaisen on vanhuuden. Parempi kai vaan ynnäillä sitä tilipussinsa sisältöä ja jättää ne kuuluisat suuret linjat utopisteille. Ainakin tämä kokoomuslainen Verkkouutiset piti niitä suuria linjoja sen verran tärkeinä että uutisoi asiasta. Tosin meissä tavallisissa tallaajissa on se etu, että me yleensä pystymme hässimään vituralleen ainoastaan omat elämämme. Sen sijaan valtaan päässeet utopistit pystyvät tuhoamaan kokonaisia maanosia.

Samaan aikaan Suomessa, teorian ulkopuolella, käytännössä:

LÖTJÖNEN JA LUKIJAN KULUTTAJANSUOJA

Eleltiin Huitsinnevadan Örnätjärvellä ihan näitä aikoja tässä männälauantaina. Lauantai-iltaansa viettävä paikallinen korppi katseli koivunlatvasta erästä omakotitaloa jonka saunan piipusta nousi ilmoille sankka savu. Jos korppi olisi ollut tiedostava korppi, se olisi saattanut hyvinkin närkästyä siitä että muutenkin ekologisesti tehotonta ja vastuutonta asumismuotoa harrastavat ihmiset ruikkivat ilmoille vaarallisia pienhiukkasia ihan pelkän huvittelun ja kaljoittelun vuoksi niin kuin nyt epäilemättä oli tapahtumassa.

Korpit ovat viisaita lintuja mutta ne ovat harvemmin – ainakaan cityvihreän mittapuun mukaan – tiedostavia otuksia joten kyseinen korppi nakkasi koko asialle serkkunsa naakan paskat ja keskittyi sen sijaan tarkkailemaan pyyhe ympärillään talon etupihalle sisältä saapuvia ja puutarhatuolille istahtavia hyväntuulisia ja  kirveellä veistetyn näköisiä miehiä. Kas, siinähän oli Perskeleen Ykä ja Lötjösen Eelis. Tuttuja miehiä. Eivät millään muotoa vaarallisia. Oikeastaan päinvastoin sillä paikallisten lintujen Nokkabook oli kertonut tuon Ykän pelastaneen erään punarinnan hengen pälkähästä. Punarinnalla oli kuulemma nykyisin muija ja mukulatkin niin että se pärjäili ihan mukavasti. Korppi oli huomannut noista miehistä ennenkin, että he olivat katselleet sitä ja puhuneet hyvin lämpimällä äänensävyllä sitä täysin käsittämätöntä, monipolveilevaa ja epäjohdonmukaista ihmisten kieltänsä. Lyhyesti virsi kaunis. Puhuessakin. Krook. Siinä oli asian ydin. Turhat löpinät pois. Sans´ selväste, vaik ei tulis ko sana päiväs. Samalla korpin tarkka vaisto kertoi, että joku juuttaan amatöörikirjoittaja oli taas kerran lupaa kysymättä varastamassa sen persoonaa johonkin tyhjänaikaiseen tarinaansa. Närkästyneenä se rääkäisi, nousi siivilleen, poistui tarinasta ja antoi Ykän ja Lötjösen  jatkaa sitä keskenään.

Ja hehän jatkoivat. Siinähän he istuskelivat ja polttelivat Voimasavuke Bostonia. Kaksi perinteistä keski-ikäistä käppäukkoa. Itse asiassa he juuri makustelivat termiä ”käppäukko” sillä he tiesivät suvaitsevais-tiedostavan vastapuolen käyttävän sitä haukkumasanana, jonka tarkoitus oli halventaa ja aiheuttaa ehkä jonkunlaista nolostumisen tunnetta. Molemmat tuumivat että nyt meni kuittailu lievää ankarammin reisille sillä käppäukkohan oli niin kertakaikkisen mukavan ja kotoisen tuntuinen termi. Piristävä lisä jo loppuun kaluttuihin ja röhönaurettuihin rasisteihin, fasisteihin, ekstremisteihin, uusnatseihin, ääri-, laita-, reuna- ja vinkkelioikeistolaisiin sekä ääri- ja tavallisiin nationalisteihin populisteista puhumattakaan. Käppäukkojahan myö, käppäukkojapa hyvinniin…

Perinteinen, leppoisa ja hyväntuulinen käppäukko

Nämä kaksi leppoisaa käppäukkoa olivat aikaisemmin päivällä ajelleet pitkin metsäteitä ympäri Örnätjärven Erämiesten metsästysalueita tarkoituksena kartoittaa sitä, minnekä päin oli viljelty hernettä. Kyyhkyjahti alkaisi elokuussa ja hernepeltohan kyyhkyä tunnetusti houkutteli. Kartoittavan ajoreissun päätteeksi käytiin Örnätjärven HÖÖ-Marketista hieman asiaankuuluvia niin kiinteitä kuin nestemäisiä eväitä ja päätettiin viettää perinteinen saunailta tutulla ja muuttumattomalla protokollalla. Jos se toimii, älä räplää.

Lötjönen katseli pahasti rääkäissyttä ja närkästyneenä paikalta poistunutta korppia miettien, että mikähän sen nyt noin suivaannutti. Sitten hän aukaisi tölkillisen kylmää ja raikasta Tsuhnan Kostoa, otti pitkän hörpyn ja totesi:

- Kuules, Ykä. Minä sitä olen taas pohtinut noita kuluttajansuoja-asioita.

Ykä pulputti myös Tsuhnan Kostoa tuulensuojaan, röyhtäisi ja sanoi puolestaan:

- Niitä asioita on kyllä viisasta aina aika ajoin pohdiskella. Niissä on vielä paljon laittamista. Niin kuin siinä äänestäjän kuluttajansuojassa minkä pohjalta me kehitettiin se D´Lötjösen vaalimenetelmä. Minä olen vähän odotellut että eduskunta säätäisi sen pohjalta uuden vaalilain eli Lex Lötjösen mutta ne juuttaat eivät ole tainneet oikein innostua ehdotuksesta. Mutta mitäs kuluttajansuojan osa-aluetta sinä tällä kertaa olet tuumaillut?

- No mediaahan minä. Siinä kun ei ole niin lehden lukijalla kuin tilaajallakaan minkäänlaista kuluttajansuojaa. Meinaan, yleensä jos jotain tuotetta myydään, niin tuotteenhan pitää olla edes osapuilleen sellainen kuin mitä mainostettiinkin. Muutenhan asiakkaalla on oikeus purkaa kauppa ja vaatia rahansa takaisin. Mutta median kohdalla asia on ihan toinen eikä asiantilaan näytä olevan tulossa minkäänlaista korjausta.

- Taidanpa hahmottaa mitä ajat takaa. Nykyisinhän valtaosa mediasta on virallisesti sitoutumatonta mutta tosiasiassa ne ns. sitoutumattoman median edustajat suoltavat jatkuvasti aivan puhtaasti punavihreään ideologiaan perustuvaa suoranaista propagandaa ja valitsevat uutisensa sen perusteella. Jotain Trumpin kättelytyyliäkin on analysoitu suomalaisessa mediassa varmasti hyllymetri jos vaikka löydettäisiin sen perusteella jotain, että vaalien tulokset peruttaisiin. Ei aikaisempien presidenttien kouranvispaaminen ole ketään kiinnostanut. Niin että oikeassahan sinä olet. Lukija ostaa mediatuotteen, joka ilmoittaa olevansa puolueeton ja saa rahalleen vastineeksi jotain aivan muuta. Sanoisin, että kyse on suoranaisesta petoksesta.

- Just näin. Tilannetta voi verrata siihen, että minä menen ja ostan autokauppiaalta auton jossa on kauppiaan ilmoituksen mukaan kakslitrainen bensakone. Sitten minä ajan tankin melkein tyhjäksi, ajan bensikselle ja tuuppaan tankin täyteen ysikasia. Sitä ysivitosta piiperrysbensaa minä kun en periaatteesta osta. Sitten minä starttaan koneen, kone hajoaa ja huomaan, että täähän olikin dieselkone. Minä menen pahalla päällä autokauppiaan luo ja se vaan toteaa, että vastuu tuotteesta on kaupan myötä siirtynyt ostajalle, eikä siinä auta mutinat ollenkaan. Mitäs maksoit. Mitäs ostit. Autokaupan tapauksessa voi tietysti kokeilla että saataiskos autokauppiaan mieli muuttumaan esim. lyömällä mutta sanomalehden kohdalla se ei auta ollenkaan. Ei median kohdalla edes tunneta semmosta termiä kuin lukijan kuluttajansuoja.

- Jätkä vihapuhuu järkeä. Eihän Suomessa saa myydä sikaakaan ahvenena. Eikä kakstahtibensaa kerosiinina. Eikä laminaattia lankkuna. Eikä pornolehteä Kodin Kuvalehtenä. No, Kodin Käsityölehti ehkä menettelis ainakin nimensä puolesta. Mutta minkä tähden täällä saa sitten myydä propagandaa puolueettomana uutisointina?

- Kyllä kuluttaja-asiamiehen pitäis ehdottomasti puuttua epäkohtaan.

- Hjuu… ehkä se ei pysty vaikuttamaan lehden varsinaiseen sisältöön, mutta ainakin se voisi vaatia, että lehdessä on jonkunlainen sisältöä koskeva varoitus. Vähän niin kuin tupakka-askeissa.

- Joo! Se vois olla kooltaan puolet lehden etusivusta ja mennä vaikkapa…

KULUTTAJA-ASIAMIES VAROITTAA!

Tämä kyseinen aviisi ei ilmoituksestaan huolimatta ole sitoutumaton eikä puolueeton mediajulkaisu. Lehti sisältää selkeästi punavihreään ideologiaan sitoutunutta, puhtaasti propagandaksi laskettava uutisointia jonka tarkoituksena on vaikuttaa lukijan yhteiskunnalliseen ajattelumaailmaan.

Lehden toimitushenkilökunta ei ole perinteisen käsityksen mukaisia journalisteja, vaan yliopistossa vihervasemmistolaisen politrukkikoulutuksen saaneita itseään täynnä olevia polivalinillityksen maistereita jotka ovat kaikki sairastuneet vakavaan kumbayiittiseen oireyhtymään.

Lukija ostaa ja varsinkin lukee lehden omalla vastuullaan.

- Jep. Ja tuollahan tehtäis varsin mukavaa jäynää sinänsä, sillä varoitushan veisi pois puolet kaikkein kalleimmasta mainostilasta. Ajatellaan nyt vaikka Turun sanomia…

- Tää olis kyllä kieltämättä valtava harppaus suomalaisessa kuluttajansuojassa. Tähän mennessähän hyvin suuri osa lukijoista luottaa vieläkin valtamediaan, lukee propagandaa uutisina ja paremman tiedon puutteessa uskoo siihen. Tuo varoitus saattaisi saada aikaan sen, että hyvin moni ihminen alkaisi tavaamaan huomattavasti tarkemmin että mitäs se ”toimitettu” teksti oikein pitääkään sisällään. Ehkäpä lukijat jopa äänestäisivät lompakollaan ja toteaisivat että pitäkää tiedostava tunkkinne. Sen myötähän nämä ns. sitoutumattomat lehdet joutuisivat etsimään töihin oikeita toimittajia. Kun pitäis saada lukijoita ja sen myötä toiminnan maksajia.

- Joo, mutta siinähän se tulisi esille se tenkkapoo. Jos rupeaa etsimään kumbayiittiin sairastumatonta toimittajaa niin homma taitaa olla vaikeudessaan samaa luokkaa kuin se, että etsii synnitöntä Sodomasta ja Gomorrasta.

- Piru vie, tottapa vihaturiset. Kai se saisi sitten aikaan sen, että jouduttaisiin perustamaan uudestaan perinteinen puoluelehdistö joka tunnustaisi avoimesti väriä eikä leikkisi sitoutumatonta. Nehän olisivat valtakunnallisia kaikki, mutta tietysti ne voisivat tehdä maakuntapainoksia paikallisilla uutisilla jos vaikka joku sattuis vahingossa tilaamaan. Mutta luonnollisesti nekin joutuisivat hieman päivittämään itseään totuudenmukaisemmaksi. Ainakin nimensä osalta, että se vastaa sitä mitä tarjotaan. Kyttäisihän meinaan kuluttaja-asiamies näitäkin lehtiä pirullisen tarkalla silmällä ja suurella huumorintajuttomuudella.

- Minkäslaisia niistä uusista puoluelehdistä sitten tulisi… jos aloitetaan äärivasemmalta… vihreäthän ovat Suomen kovin kontrolli-, säätely-, määräys- ja kieltopuolue joka on oikeassa silloinkin kun se on väärässä ja joka vaatii käytännön toimimaan teorian mukaisesti sillä vain teoria – ja ainoastaan vihreä sellainen – on oikeassa. Varsinainen käsky- ja komentovaltion ainoan hyväksytyn puolueen arkkityyppi. Armoton kyykyttäjä. Ainakin niille ihmisille, jotka asuvat yliopistoja ympäröivän kymmenen kilometrin harppiympyrän ulkopuolella ja jotka tekevät jonkunlaista suorittavaa ja infraa ylläpitävää työtä ja jotka –piru vie – asuvat vielä omakotitalossa. Vihreille ei olis kummonenkaan homma hypätä NKP:n saappaisiin jos vaan sauma annettaisiin. Anskumä mietin… mitenkäs jos…

- No joo… täytyy myöntää että tuossa kyllä tulee esille vihreitten luonne varsin perusteellisesti. Tuskin kuluttaja-asiamiehelläkään olis tuohon mitään sanomista. Jatketaanpas sitten Vasemmistoliitolla. Sehän kun ei ole oikeastaan varsinainen puolue, vaan toisten kustannuksella pidettävät jatkuvat bailut joissa aika ajoin tuhotaan huomattava määrä sekä kiinteää että irtainta omaisuutta ja saavathan siitä riekkumisesta osansa ihmisetkin kun äiten kullanmurut leikkivät partisaanileikkiä. Ja niitten bailujen jatkuvaa toisten rahoilla kustantamista pidetään itsestään selvyytenä ja loukkaamattomana ihmisoikeutena. Jospa siis…

- Täytyy sanoa, että kuluttaja-asiamieskin varmasti toteaisi että tuote on juuri sitä mitä väittää olevansa. Erittäin rehellistä lehden lukijan ja tilaajan kannalta. Eritoten uuden vasurilehden tulisi toimia nimenomaan Tiedonantajan pohjalta sillä Kansan Uutisia taas luki aikanaan ihan oikeat työmiehet ja niitten kanssahan nykyiset akateemiset apurahavasurit eivät juuri ole tekemisissä. Näinköhän ne heitä ovat koskaan tavanneetkaan tai edes ajatelleet heitä? Kuin ehkä iskulauseissa korkeintaan mutta niissäkin ylistetään lähinnä etnisesti edistyksellisiä suojatyöläisiä jotka toimivat etnisesti edistyksellisen kielen tulkkeina tai projektityöntekijöinä ratkomassa huonolla menestyksellä ongelmia joita ei olisi koskaan ollutkaan jos etnisesti edistykselliset olisivat pysyneet omissa maissaan.

- Mietitäänpä sitten demareita. Sehän on nykyisin pelkkä akateemisten naispuolisten utopiahuuhattien puolue ja puolueesta on todettu usealtakin tolkulliselta taholta että ei ole selkärangattomampaa ja halveksittavampaa otusta kuin pohjoismainen demari. Paradoksaalisinta näissä demareissa on se, että ne pääsivät 1970 – ja 1980-luvulla kaikkiin tavoitteisiinsa mitkä niillä oli suomalaisen duunarin aseman parantamisessa. Mutta sen sijaan että olisivat todenneet että nyt vain ylläpidetään vallitsevaa tilaa ne alkoivat haalia tänne elätettäväksi aina vain enemmän etnisesti edistyksellista väkeä tehden siitä haalimisesta kyseenalaistamattoman itsestäänselvyyden ja ovat sitä myötä hyvää vahtia deletoimassa sen, mitä ne niille suomalaisille duunarille saivat aikanaan aikaiseksi. Ja ovat vielä loukkaantuneita kun varsinainen duunari ei äänestä ehdolla olevaa naispuolista akateemista demariehdokasta joka ei tiedä kummin päin vasaraa pidetään kädessä. Siispä demareitten puoluelehdeksi kävisi vaikka…

- Kyllä minä nykyisen demaripuolueen tuosta tunnistan oikein hyvin. Vaan jospa mentäisiin sitten ääri-, laita-, reuna- ja vinkkelikeskustaan ja käsitellään Kepu. Sanonta ”kepu pettää aina” lienee Kepussa ainoa asia johon voi varmasti luottaa. Härskeintä lienee se, että tuo äärikeskustalainen puolueentekele saa pääosan äänistään haja-asutusalueen ihmisiltä jotka yli viidenkymmenen vuoden jälkeenkin uskottelevat itselleen että kyseessä on edelleenkin Maalaisliitto. Tietysti tyhmää kusetetaan ja on kusetettu maailman sivu, mutta onhan se aika epiä että nää citykepulaiset liittovaltion kannattajat ovat hyvää vauhtia muuttamassa äänestäjiensä kotiselkosia liittovaltiota kannattavan linjansa myötä pelkäksi autioksi pöpeliköksi ja häpeliköksi. Kyllähän äärikeskustan uusi puoluelehti kuuluisi varsin perustellusti olla…

- En usko, että kuluttaja-asiamiehellä olisi tuohon mitään huomautettavaa. Mutta sitä minä ihmettelen että kuinkahan kauan ne isännät ja emännät jaksaa äänestää citykepua? No, tietysti jokainen ristinsä valitsee ja kyllähän maailmasta masokistejakin löytyy. Mutta entäpäs Kokoomus? Sehän on Suomen puolueista siirtynyt jo etuajassa Euroopan Liittovaltioon, ottaa vastaan informaatiota ainoastaan Brysselistä ja suhtautuu suomalaisiin kuin rälssi läänityksiinsä. Ehkäpä Kokoomuksen puoluelehden voisi päivittää muotoon…

- Niin no… kuvaa hyvin nykyistä kypäräpapitonta kokoomusta. Kokoomuksen puoluekoneistohan teloitti sen niskalaukauksella joskus vuonna 1993, hakkasi ruumiin palasiksi ja hautasi palaset pitkin Suomea Hangosta Nuorgamiin. Sitten ne vielä murhasivat kaikki noitarummun taitajat ettei sitä ruumista vaan vahingossakaan saataisi herätettyä henkiin. Kuluttaja-asiamiehen näkökulmasta varmaankin tässä tarjotaan just sitä mitä luvataan. Mutta mulle tuli mieleen se, että tartteehan kuluttaja-asiamiehen puuttua muihinkin kuin puoluelehtiin. Niin kuin vaikka tähän niin sanotun evlut kirkon julkaisuun Kirkko ja kaupunki. Jos sitä katsoo nykyvinkkelistään, niin tartteishan sekin saattaa rehelliselle ajan tasalle. Esmes tyyliin…

- No joo… tuossa on kyllä kieltämättä tavoitettu nykykirkkomme ajan henki. Jokainenhan tekee itsemurhan omalla tavallaan jos sitä vailla on ja evlut kirkkomme epäilemättä on. Mutta meiltä jäi nyt käsittelemättä ne kaksi suurinta ”sitoutumatonta” rosvoa eli Yle ja Helsingin Pravda.

- Jaa… niin… kai asian voi ajatella niin, että ihmisestä voi kyllä tyhjentää mätäpaiseen mutta jos  mätäpaise on isompi kuin ihminen itse niin ei se enää kannata. Ehkä asiassa voisi tehdä ympäristönsuojelullisen, ekologisen ja inhimillisen ratkaisun eli lahjoittaa kummankin pulaakin henkilökunnan kehitysapuna Tansaniaan. Siinähän pienenisi se hiilijalanjälkikin ja tiedä vaikka maailmakin pelastuisi.

- Totta joo. Tosin olishan se sinänsä vähän epiä. Meinaan eihän ne tansanialaiset ole meille tehneet mitään pahaa. Piruako niitä noilla kiusaamaan. Johan niitä ehdittiin pelotella sillä punapääpastorillakin. Joskin tansanialaisten helpotukseksi se ei kuitenkaan sinne muuttanut.

- Niin mutta ota huomioon, että ei tansanialaiset mitään tyhmiä ole. Joissain asioissa ne ovat suomalaisia huomattavasti viisaampia ja tämä taatusti kuuluu niihin. Meinaan, jos Ylen ja Helsingin Pravdan henkilökunta köijättäisiin Tansaniaan niin eiväthän paikalliset panisi kyseisten toimittelijoiden elatukseen ja tiedostavan harrastuksen tukemiseen ensimmäistäkään Tansanian šillinkiä. Kyllähän nekin sentään turhan tunnistaa. Niinnotta toimittelijathan pääsisivät tekemään kerrankin todentuntuisia kerjäläisraportteja. Ainakin siihen asti kunnes joku pöllisi niitten tabletin.

- Joo, ja ainahan ne voisivat seurata uuskansainvaellusta, pyrkiä Välimerelle, siitä Eurooppaan ja lopulta  Suomeen jossa ne voisivat hakea turvapaikkaa. Kas kun nykyisinhän sitä voi hakea ihan vaan sillä perusteella että pääsee toisten kustantaman leveämmän ja turvatun leivän piiriin. Ihmisoikeuksia, you know. Ja miksi ne eivät koskisi uusmaahanmuuttajina Suomeen tulevia toimittelijoitakin?

- I know. Mutta kieltämättä siinä tapauksessa toteutuisi se poetic justice kun kuivahko Migrin virkailija toteaisi toimittelijalle että ei kuulkaa tolla orvaskeden värillä turvapaikkaa myönnetä eikä taikaseinä aukea. Se on varattu ihan toisen värisille. Eikä tuo naamaan lääditty kenkäplankki ketään hämää. Niin että painu pummi helvettiin. Vaan jos palataan miettimään näitä välittömän vaikutuspiirin asioita niin mihinkäs me mennään kyyhkyjahtiin silloin aloituspäivänä? Pohjautuen tämän päivän kartoituskokemuksiin. 

- Niin no, Hättönin Pentin mailla oli kylvetty hernettä.

- Niin oli. Ja niin oli Yksveenhaileisen Aaretin maillakin.

- Aaretin mailla on kyllä peltojen keskellä semmosia hyviä sormimaisia metsäsaarekkeita joissa on kyyhkyille hyviä lepopuita. Ehdottaisin, että mennään sinne. Katotaan niitä Hättönin maita sitten jos ei natsaa.

- Näinpä tehdään. Ja tämän illan jatkosta ehdotan seuraavaa: otamme mukaamme raikkaat Tsuhnan Kostot, siirrymme löylyyn ja sen jälkeen laitamme grillikotaan tulet ja kärvennämme vihapartikkelimakkaroita sekä nautimme niitten kanssa palanpainikkeeksi lisää raikasta Tsuhnan Kostoa.

- Sissit-elokuvaa siteeraten totean: olette rohkea nuori upseeri ja toteutamme suunnitelmanne ehdottamallanne tavalla.

Miehet menivät löylyyn, palasivat sieltä ajallaan ja sytyttivät tulet grillikotaan. Identiteettivarkaudestaan suivaantunut korppikin oli jo leppynyt ja palasi takaisin koivun latvaan katselemaan Ykän ja Lötjösen illanviettoa. Ehkäpä se ei nostaisi identiteettivarkaudestaan tekijänoikeusjuttua niin kuin suuressa maailmassa oli nykyisin tapana tehdä, ainakin apinoitten kohdalla. Grillikodan savupiipusta kohosi ilmoille sekä pelättyjä pienhiukkasia että vielä pelätympiä sikapartikkeleita. Korppi nuuhkaisi ilmaa ja totesi itsekseen, että kyllä hänellekin kelpaisi. Myös naapurin koirat tunnistivat partikkeleitten hajun ja ilmaisivat selvällä koirien kielellä että ei se jätkät tuohesta tehty ole meidänkään suu. Ehkäpä Ykä ja Lötjönen antaisivat heille kaikille omat provikkansa.

Ilta pimeni ja grillikodasta kuului hyväntuulinen puheensorina. Välillä kuului myös varsin räkäistä naurua. Ettei siellä vaan puhuttu vihapuheita, vaihdettu viha-ajatuksia ja kerrottu vihavitsejä? Voi tätä maailman pahuutta sekä ihmisten julmuutta ja rakkaudettomuutta.

Hilu vilu hei

ja hali tuli hai

se on sellainen käppäukon lauantai