EI MIKÄÄN YLLÄTYS

Valtamedia on taas kerran kovasti yllättyneenä kirjoittanut että Helsingissä riehuvat väkivaltaiset ulkomaalaiset nuorisojoukkiot. Otsikko on Hesarissa sentään kerrankin totuudenmukainen eli Helsingin keskustassa liikkuu nyt joukoissa yli sata mahdollisesti vaarallista nuorta – Asian­tuntijoiden mukaan taustalla on uusi maahan­muuttoon liittyvä ilmiö. Tokihan meidän kaikkien tuntema ja suuresti arvostama Muuan Taponen on todennut että ”150 rikoksilla oireilevaa nuorta ei ole 1 rikollisjoukko” ja sehän tekeekin tapetut vähemmän kuolleiksi, hakatut vähemmän hakatuiksi, ryöstetyt vähemmän ryöstetyiksi ja raiskatut vähemmän raiskatuiksi.

Kyseinen uutinenhan ei ole mikään yllätys eikä uusi ilmiö.

Poliisi on tiennyt sen iät ja ajat.

Lastensuojelu on tiennyt sen iät ja ajat.

Voiman pimeällä puolella se on tiedetty iät ja ajat.

Valtakoneistokin on tiennyt sen iät ja ajat. Mutta sen ratkaisu on ollut ongelman kiistäminen ja siitä valehteleminen. Ongelma ei ole ongelma. Ongelmasta puhuminen on ongelma. Samoin kuin tulee olemaan jatkossakin. Kuinkas sanoo sisäministerimme Maria Ohisalo?

Jos näköalattomuus saisi ihmisen tappajaksi ja ryöstäjäksi niin Suomen suuren laman jälkeen maa olisi ollut kaaostilassa. Tosiasiassa etnistä tuontiväkivaltaa tapahtuu siksi, että sen annetaan tapahtua ja aiheelliset varoitukset on jo kauan aikaa tuomittu vihapuheeksi. Vaan kuinkas asiaan suhtautuu pääministerimme?

Kuinka hallitus tulee toimimaan? Se toimii samoin kuin hallitukset ovat toimineet viimeiset parikymmentä vuotta:

1. Etninen elatusautomaatti jatkuu eikä sitä saa kyseenalaistaa.

2. Lisää etnisesti edistyksellisiä haalitaan Suomeen eikä sitä saa kyseenalaistaa.

3. Suomalaisiin kohdistetaan lisää pakkosyötettyä ”valistusta” jonka mukaan jokainen tänne tullut afrikkalainen ja arabi on samanlainen pohjoismainen lällydemari kuin me muutkin ja jos hän hiukka oireilee niin se johtuu siitä että suomalainen ei ole osoittanut häntä kohtaan aitoa, viranomaispäätöksellä määrättyä pakkorakkautta.

Ja sen jälkeen porukalla ihmetellään että mikä on kun ei homma toimi.

KÄPPÄUKOT JA VÄLTTÄMÄTTÖMÄT ARKKIPERKELEET

 

Taempi Hyijärvi, Uusi Hyisiana, Pinnanmaa, näinä päivinä…

Taemman Hyijärven itärannalla sijaitsi askeettinen lautamökki johon kuului yhtä lailla askeettinen mutta viihtyisä pieni rantasauna jonka piipusta kohosi ilmoille savua. Saunassa oli kahden ja puolen perseen löylypuoli, kahden perseen pukuhuone ja vielä pieni kuisti jossa pysyi kuivana sateellakin ellei sitten sattunut tuulemaan lännen suunnasta.

Sille kuistille tuli saunasta kropat höyryten eli energiatehotonta hukkalämpöä ympäristövastuuttomasti tuhlaten kaksi huomattavan rumaa käppäukkoa eli Perskeleen Ykä ja Lötjösen Eelis jotka panivat kuistilla palamaan voimasavuke Bostonit. Käppäukot olivat olleet myöhäissyksyn kaakanajahdissa Kiroperkeleenmännikön alueella ja käyneet lisäksi virvelöimässä puikkokalaa Kakapaakapaakaka-Pinkanpänkäkäkoskella. Lisäksi oli tehty hieman riistanhoitotyötä eli ammuttu kaksi hollille sattunutta sikakoiraa pois kuleksimasta.

Poltettuaan voimasavukkeet miehet siirtyivät pukuhuoneen puolelle, aukaisivat Tsuhnan Kostot ja jatkoivat löylypuolella alkanutta käppäukkojen Ameriikan aftervaalirutiota. Lötjönen otti hörpyt ja totesi:

- Esitänpä muuten väitteen että jos se Trump sitten lopultakin häviää ne vaalit niin suvaitsevais-tiedostavaisto ainakin Suomessa ja miksei muuallakin itse asiassa jää kaipaamaan häntä. Vaikkei sitä ääneen koskaan tunnustakaan.

Ykä päästi hörpyn otettuaan alppitorviröyhtäisyn joka ajoi saunan katolla loikoilleen harakan närkästyneenä karkuun ja vastasi:

- Ymmärränpä väitteesi perusteet ja olen samaa mieltä. Trump on meinaan useita vuosia hoitanut suvaitsevais-tiedostavalle ihmiselle ehdottoman välttämätöntä arkkiperkeleen asemaa. Arkkiperkeleen joka on olennaisena pönkkäpuuna suvakkien itsetunnon ja egon kohottajana. Välttämättömänä pönkkäpuuna, joka on tehnyt helpoksi esiintyä julkisena asiantuntijana ja yleensäkin hyvänä ihmisenä. Ilman varsinaista itsenäistä ajattelua joka ei muutenkaan ole tiedostavan ihmisen vahvimpia osaamisalueita.

- Jep. Ei ole tarvinnut kuin julkisesti ilmoittaa että Trump on hullu ja minä vihaan sitä niin yliopistollinen kampus-uskottavuus on ollut välittömästi kaakossa. Ilman mitään varsinaisia perusteita. Ja sama on ollut niitten aikaisempienkin arkkiperkeleitten kanssa. Joitten vihaaminen on aina ollut niin tiedostavan muodikasta ja automaattisesti älykkään ihmisen merkki. Ettei jopa Trademark ™.

- Alkaen nyt sanotaanko joistain Richard Nixonista ja Ronald Reaganista, tosin touhu pääsi kunnolla vauhtiin vasta internetin myötä. Olisko nettiajan ensimmäinen välttämätön arkkiperkele ollut George W. Bush? Eihän miehen hallintoaikana tarvinnut Suomessa kuin ilmoittaa julkisesti että Tsoots Rapljyy Bush on tyhmä, hähähää, niin siitähän sai olalletaputusta välittömästi ja älykön maineen. Kylläpä olikin fiksu kommentti. Koska eihän siihen aikaan jo kovasti laajenevassa suvaitsevais-tiedostavassa pesämielessä kukaan uskaltanut sanoa vastaan. Se kun kyttäsi jo silloin omiaan vielä tarkemmin kuin meitä viha-ajattelijoita.

- Seuraavaksi välttämättömäksi arkkiperkeleeksi Suomessa tuli sitten Jussi Halla-aho. Yliopistossa yhteiskuntatanhuamista opiskelevat tytönheitukat nostivat kummasti statustaan kirjoittamalla släsebookissa että ”voi että mä vihaan tuota Jussi Halla-ahoa”. Ja he olivat samantien intellektu-ellejä, suuria humanisteja ja Nuoria Älykkäitä Naisia. Ilman mitään perusteluja. Mutta eihän niitä tarvitakaan. Se on arkkiperkeleen idea. Vähän niin kuin aikanaan kirkolla demonijahdissa. Riittää kun sen olemassaoloon uskoo niin sen perusteella voi jo alkaa polttamaan noitia.

- Näin on. Tuokaa risuja ja öljyä, pojat. Tai siis oikeestaan tytöt. Sitten kun arkkiperkeleeksi tuli Trump niin asia otti boostia vielä askeleen ylöspäin. Halla-ahoa haukuttiin lähinnä natsiksi ja rasistiksi mutta Trumpin kohdalla suvaitsevaistomme siirtyi sitten etädiagnooseihin ja siinä kunnostautui erityisesti valtamediamme. Trumpista on tehty Suomessakin montasataakuuskytseittemän mielenterveydellistä etädiagnoosia joista lievimmissä mies on diagnosoitu varttihulluksi ja pahimmissa umpivaaralliseksi latvabeeksi joka pitäisi sulkea eristykseen jonnekin Antarktikselle, sulattaa sellin avaimet ja tehdä niistä rauhankoruja afrikkalaisille tytöille.

- Joitten tyttöjen isät sitten ottaisivat tytöiltä korut pois, möisivät ne torilla, ostaisivat rahoilla rauhanpatruunoita Kalashnikoveihinsa ja lähtisivät sitten lahtaamaan naapuriheimon hyypiöitä. Siellä Afrikassa kun eletään siinä suvaitsevais-tiedostavaiston kovasti mainostamassa monikulttuurisuudessa. Mutta yhdellekään noita etädiagnooseja esittäneelle valtamedian hyypiölle ei ole tullut mieleen että diagnooseja voivat tehdä vain lääkärit. Eivätkä lääkäritkään tee etädiagnooseja.

Ykä otti taas hörpyn ja tuumasi sitten:

- Eivät tee niin. Mutta jos suvaitsevais-tiedostavaisto menettää Trumpissa egonsa pönkän niin silloinhan se joutuu, no, ajattelemaan. Tietysti sallittu ajattelukin on pesäajattelussa ennalta määritelty mutta se ei takaa samaa suosiota kuin arkkiperkeleen vihaaminen. Siispä pesäajattelu löytää uuden arkkiperkeleen. Väistämättä. Koska sen on pakko. Ja se on pelottavaa. Sillä uutta arkkiperkelettä on aina vihattu tuplasti enemmän kuin sitä edellistä. Ja vihan täytyy olla mahdollisimman julkista että se olisi uskottavaa. Eikä sitä vihaa uskalleta olla komppaamatta sillä niin kuin on todettu, pesäajattelu vahtii itseään vielä tarkemmin kuin meitä viha-ajattelevia käppäukkoja. Luopioksi ei uskalleta ryhtyä.

- Näin on. Tsoots Rapljyy Bushia vihattiin niin paljon että Ronald Reagan oli hänen rinnallaan kuoripoika. Halla-ahoa taas vihattiin tuplasti enemmän kuin Bushia. Ja Trumpia neljä kertaa enemmän kuin Halla-ahoa. Mikä onkaan se armottoman, säälimättömän, katkeran ja ennen kaikkea julkisen vihan määrä sille suvaitsevais-tiedostavaston seuraavalle arkkiperkeleelle?

- Sitä me ei osata edes ennustaa kun me ollaan tuossa vihaamisessa vaan noviiseja. Mutta se on selvää että jos tässä maailman ajassa etsitään lynkkausporukoita niin ne löytyvät niistä jotka vannovat rakkauden, humanismin ja suvaitsevaisuuden nimeen. Mennäänkö takaisin löylyyn?

Toverukset polttivat kuistilla vielä voimasavukkeet ja siirtyivät sitten kahden perseen pukuhuoneen kautta takaisin kahden ja puolen perseen löylypuolelle. Tässä seurassa ei sinänsä kaivattu arkkiperkeleitä joita vihata. Rakastettiinpa elämän pieniä suuria asioita. Niin kuin tätä löylyä. Ja Tsuhnan Kostoa. Ja voimasavuke Bostonia. Ja kiukaalla kiuaspussissa kihisevää Lälläveden Läski & Leivonnaisen maittavaa Laardikäyrää joka oli ostettu paikallisesta Rauno Rumppanbulin HÖÖ-Marketista. Näitä elämän pieniä suuria asioita oli tässä pienessä saunassa enemmän kuin viiden tähden hotellissa. Ja yksi niistä suuren suurista asioista oli se, että suvaitsevais-tiedostavaisuutta ei näillä selkosilla näkynyt.

KALJUPÄISIÄ UUTISHAVAINTOJA OSA CXXX

Palataan tuohon otsikkokuvaan jutun lopussa ja aloitetaan Suomesta jossa Vasemmistonuoret ovat tehneet sitä mitä parhaiten osaavat eli vaatineet prameasti ettei kenenkään suomalaisen omaisuuden arvo saa nousta yli viiden miljoonan euron. Avuksi tähän otettaisiin sitten ”reipas varallisuusvero”. Pistää miettimään että miksikäs ne niin reiluja ovat? Mitä suotta kruusailemahan? Eikö sitä voisi pudottaa puoleen miljoonaan? Kun toisten rahoja ryöstetään kumminkin. Ja jos omaisuudesta suuri osa on maa- ja kiinteää omaisuutta niin aletaanko lohkoa tontteja ja pakkolunastaa kiinteistöjä?

Eihän siinä mitään, sosialismin luonnolliseen kehityskulkuun kuuluukin lähes täydellinen tasa-arvo sillä siellähän miljoonaomaisuutta on vain nomenklaturapyramidin kaikkein terävimmällä kärjellä. Mutta se, mikä hotellin respassa pisti kyseisessä uutisessa silmään oli vasurinuorten seuraava lause:

”Superrikkaiden on aika lopettaa yhteiskunnan siivellä eläminen ja alkaa osallistua yhteiskunnan jälleenrakentamiseen.”

Yhteiskunnan siivellä eläminen? Kuinka monta jäsentä vasurinuorissa enää on sellaista jotka eivät elä yhteiskunnan siivellä? Kuinka monta nettoveronmaksajaa siitä porukasta löytyy? Kuinka monta nettoveronmaksajaa nykyisestä Vasemmistoliitosta nykyisinkään löytyy? 1970-luvulla vasureitten edeltäjät kommunistit sentään ymmärsivät että mistä ne verotaalerit oikein tulevat. Niitten jälkeläiset puolestaan eivät joten heidän on varsin luonnollista kuvitella että heidän elättäjänsä ovat niitä jotka elävät yhteiskunnan siivellä.

Mielenkiintoinen termi on muuten myös tämä ”yhteiskunnan jälleenrakentaminen”. Se tulee todellakin olemaan ajankohtainen. Sitten kun Suomea joskus aikanaan aletaan jälleenrakentaa siitä suosta mihin vihervasemmisto sen on onnistunut upottamaan.

Toinen uutishavainto on suuresta suosikistamme Ylestä joka on edelleenkin omanlaisensa tyylitajun tai sen puutteen mestari. Vilkaiskaas piruuttanne tuota otsikkoa:

Monikulttuurisuutta halutaan rikastaa? Ettei vain tuon kirjoittaja olisi sittenkin salaa nuiva?

Kolmas uutinen ei oikeastaan ole uutinen vaan huomio tästä blogista. Miksei muistakin. Eli sehän on jo tiedossa että F-Secure herjaa ainakin Vasarahammerin ja minun blogeja että niissä on aikuisviihdettä. Nyt eräältä lukijalta tuli viesti että virustorjuntaohjelma Norton luokittelee Yrjöperskeles-blogin vaaralliseksi sivustoksi. Liekö muilla lukijoilla samantyyppisiä havaintoja tästä tai muista blogeista? Tässä blogissa ei ole edelleenkään pöpöjä eikä räjähtäviä kirjainyhdistelmiä joten sivuilla voi käydä kaikessa rauhassa.

Ja sitten siihen otsikkokuvaan. Sehän on jo selvää, että Yhdysvaltain vaaleja tullaan käymään vielä eräissäkin oikeusasteissa. Mutta nämä vaalit ovat siitäkin poikkeukselliset että niitten varsinainen logo taidettiin suunnitella vasta vaalien jälkeen. Ja sehän on väännetty Wisconsinin vaalilaskennan viime hetkien ”lievästä yllätyksestä”:

F niin kuin Fraud. Sanottiin mitä sanottiin mutta kun Bidenille tulee ääntenlaskennan loppuhetkillä rekan nuppikuormallinen yllätysääniä jostain niin pistäähän se ihmettelemään. Ajatteli vaaleista muuten mitä hyvänsä. Tämä after elections-logo onkin levinnyt käyttöön laajalti minkä voi huomata vaikka googlen kuvahausta:

Oikeastaan tuo logo on graafisestikin aika onnistunut. No, jäädään seuraamaan Ameriikan tilannetta. Mitäs muuten tuumitte? Malttaakohan BLM- ja Antifahuligaanit lopettaa riehumisensa jos Biden voittaa? Hotellin respassa veikataan että ne innostuvat vaan. Kun ovat päässeet sen makuun ilman että kukaan tulee kunnolla estämään.

Hyvää alkavaa viikonloppua kaikille.

AJAN HENKI

Vaihteeksi lyhyt postaus lastensuojelusta joka sinänsä liittyy yleiseenkin turvallisuuteen. Olen useasti sanonut että huostaanotetuilla ja sijoitetuilla nuorilla on jo pitkään ollut eräänlainen ”oikeussateenvarjo” sillä tuomioistuimet katsovat mielellään että nuori on jo ns. lastensuojelullisten toimenpiteitten kohteena joten tuomioita ei tarvita.

Siitä siirrymme tähän Vallilan tapaukseen. Tappaja oli lastenkodista hatkassa ollut nuori. Kyseinen nuori oli myös hieman aikaisemmin puukottanut Tampereella toista miestä vatsaan mutta puukotettu onneksi selvisi hengissä. Tampereen tapauksessa kyseistä nuorta ei vaatimuksista huolimatta vangittu vaan päästettiin vapaalle jalalle. Olihan hän ns. lastensuojelullisten toimenpiteitten kohteena.

Tavallinen kansalainen voi tässä vaiheessa ehkä hieman ihmetellä että mitä ne ns. lastensuojelulliset toimenpiteet nykyisin sitten oikeastaan ovat. Ja siihenhän antaa vastauksen esittelijäneuvos Tapio Räty eduskunnan oikeusasiamiehen kansliasta:

”Lastensuojelun keinot eivät ole rangaistuksia tai seurauksia teoista, vaan ne tehdään aina lapsen suojelemiseksi”.

Lukija luki oikein ja tuohon lauseeseen nykytilanne tiivistyy. Lastensuojelun pääopetus  sijoitetuille nuorille on nykyisin: teoistanne – ei – tule – seuraamuksia. Tämä on pitkän kehityksen lopputulos jossa lastensuojelu on kauniista mutta tyhjistä sanoistaan huolimatta enää lähinnä nuorisorikollisuutta ja huumeittenkäyttöä suojeleva instanssi. Sen saivat aikaan ns. asiantuntijat ja ennen kaikkea lakimiehet jotka riisuivat alan kaikista toimintavaltuuksistaan. Työntekijöitten mielipidettä ei koskaan kysytty.

Tämä on ajan henki.

Joten siihen viime aikoina usein esitettyyn kysymykseen ”miksi lastensuojelu ei reagoi” voin vastata että ”siksi, koska se ei saa reagoida”.

USKONSA MENETTÄNYT, USKOSSA PYSYVÄ

Helsinki, nykypäivä…

Niin… olihan sitä mennyt liikaa viime aikoina… tullut litkittyä niin… punasilmäisiä aamuja oli tullut aina vain enemmän… ja se oli varmaan jo huomattu… akateemisten tovereittenkin keskuudessa… mutta eihän hän ollut ainoa… ei todellakaan ainoa… joten paskanko väliä…

Näin tuumasi eräs jo kohtuullisen uran tehnyt Järjestelmäpuolueen demariosaston naispoliitikko ja kaatoi itselleen lisää punaviiniä. Sille oli tarvetta. Se, joka sanoi ettei viina ollut ratkaisu ei tiennyt ongelmista mitään. Ja hänellä oli ongelma. Ongelma, jota saattoi sanoa heräämiseksi ja järkiintymiseksi. Se sama, jota hyvin moni häntä paljon nuorempi politiikan ulkopuolinen ihminen sanoi aikuistumiseksi. Hänelle se vain tuli päälle vasta viisikymppisenä.

Pitikö sen perkeleen iskeä juuri kun kaikki tavoitteet näyttivät olevan saavutettavissa? Aivan käsien ulottuvilla ja suurin osa jo kourassa. Taistelun lopputuloksena. Voitetun taistelun. Sillä sitähän hän oli ollut koko poliittisen uransa ajan. Taistelija. Hän oli taistellut epäkohtia vastaan. Kaikesta sydämestään ja oikeaksi määriteltyä hyvyyttä palvellen.

Hän oli taistellut rasismia vastaan ja sen myötä myös luonnollisesti monikulttuurisuuden puolesta. Sillä monikulttuurisuushan on rikkaus ja rasismi taas puolestaan syöpä joka piileskeli jopa syvimmissä rakenteissa josta se piti kitkeä pois aina ajatuksia myöten. Näin hänelle oli sanottu ja hän oli sen uskonut ja  omaksunut. Siispä hän oli taistellut.

Hän oli taistellut ilmastonmuutosta vastaan. Hän oli oppinut ja oppimaansa julistanut. Me kaikki olemme vastuussa. Meidän suomalaisten esimerkki on tärkeä. Meidän tulee olla kehityksen eturintamassa. Nyt on viimeinen hetki aloittaa. Ennen kuin on liian myöhäistä. Myös ja nimenomaan täällä Suomessa. Siinä rintamassa hänkin oli. Taistelemassa.

Hän oli taistellut naisten aseman puolesta miehistä sortovaltaa vastaan. Feminismin puolesta. Lasikatto oli hajotettava. Palkkaerot oli tasoitettava. Ikivanhat sortavat patriarkaaliset rakenteet oli purettava. Misogynian oli loputtava. Siispä hän taisteli.

Ja nyt liikaa viiniä hörsiessään hän mietti, että mitä hän oli taistelullaan saanut oikeastaan aikaiseksi. Kun hän oli nähnyt sen taistelun tulokset.

Se rasismi. Se monikulttuurisuus. Suomi oli silloin, kun hän aloitti poliittisen uransa ollut yksi maailman turvallisimpia maita. Ja yksi maailman vähiten rasistisia maita. Kas kun siihen rasismiin ei ollut mitään aihetta. Kun ei ollut pakkosyötettyä monikultturismia ja tuputettua itseinhoa. Eikä jalustalle nostettuja toisenvärisiä joita piti haalia maahan aina vain lisää. Sillä sehän oli kehityksen ja edistyksen tuntomerkki. Jonka tuntomerkin seuraukset sekä Suomen taloudelle että ennen kaikkea ihmisten turvallisuudelle hän oli alkanut lopultakin ymmärtää. Vuosien jälkeen, Hän oli ymmärtänyt että hänen taistelunsa seurauksena suomalaiset olivat oppineet mitä on alaikäisen joukkoraiskaus ja tuontiväkivalta. Jota he eivät olisi oppineet ilman hänen taisteluaan. Ja he olivat myös oppineet että sen olemassaolo oli kiistettävä. Oli opittava valehtelemaan vastuullisesti. Ja yksi innokkaimmista opettajista oli ollut juuri kohtuullisen uran tehnyt Järjestelmäpuolueen demariosaston naispoliitikko. Silmät kiiluen ja asiassaan vakavana. Vaikka hän oli oppinut että monikultturismin etnisesti edistykselliset mannekiinit pitivät häntä itseään hyväuskoisena typeryksenä. Olipa sana huorakin tullut monesti mainittua.

Suomalaiset olivat myös oppineet kuinka hänen opettamansa monikulttuurisuuden epistolan nimissä kokonainen maa nimeltä Ruotsi tuhoutuu. Koska hän oli vallan kahvassa hän toki tiesi taistelunsa hinnan ja seuraukset. Siellä Ruotsissakin. Ennen kaikkea hän tiesi että niiden olemassaolo kiistettiin ja niitten esille nostaminen tuomittiin kansanryhmää vastaan kiihottamisena. Vaikka hän tiesi sen kiihottamisen olevan vain järjestelmän virheitten perusteltua arvostelua. Jota oikeusvaltiossa ei olisi koskaan pitänyt kieltää. Kai hän sentään eli oikeusvaltiossa? Vai elikö hän? Halusiko hän? Oliko sillä väliä? Sillä hänhän oli vaatinut tosiasioitten kieltämistä vihapuheena. Muitten samanmielisten joukossa. Vihapuheeksi määritelty puhe kyseenalaisti kaiken sen, mitä hän oli edustanut. Siispä se tuli kieltää. Ei sillä ollut väliä oliko kieltäminen oikein. Kunhan hänen omaa asemaansa ja niin sanottua kunniaansa suojeltiin.

Entäs se ilmastonmuutos? Hän oli lopulta tajunnut että Suomi oli koko ajan ollut yksi maailman parhaiten ympäristöasioitaan hoitava maa. Luonnonvarojen moninkertainen nettotuottaja. Ja hänen taistelunsa oli tuhoamassa sen Suomen talouden ja elinkeinoelämän kokonaan. Siirtäen sen tuotannon jonnekin muualle, jossa hänen taistelustaan ei piitattu paskaakaan. Hänen taistelunsa oli koko ajan ollut vain poistamisen ja lopettamisen taistelua. Poistetaan tuo. Lopetetaan tuo. Poistetaan tuo. Lopetetaan tuo. Saadaan siitä hyvä ja tiedostava mieli. Mutta jossain vaiheessa hän oli huomannut että poistamis- ja lopettamisorgioissa ei tarjottu mitään tilalle. Ei mitään, millä ihmiset eläisivät.

Entäs se naisten asema ja feminismi? Ehkä se feminismi, jonka puolesta hän oli taistellut kiteytyi hänelle erään hänen puoluetoverittarensa, ministerin, palopuheessa jonka hän oli katsellut viimeisessä puoluekokouksessa. Puhe oli tyypillistä varsin hysteeristä puoluekokousjargonia mutta puhujan fanaattinen katse ja lähes kirkuva ääni kertoi sen todellisen viestin:

- Me ollaan vallassa nyt! Koska me ollaan naisia! Me voidaan tehdä mitä me lystätään! Koska me ollaan naisia! Eikä kukaan uskalla arvostella meitä! Tehtiin me mitä typeryyksiä tahansa! Koska me ollaan naisia! Eikä kukaan Järjestelmässä uskalla ottaa riskiä että hänet tuomittaisiin naisvihaajaksi. Tää on kirjaimellisesti vittu-yhtä-juhlaa!

Yksi jo selvästi eläkkeelle haluava ja oman taistelunsa luovuttanut miespuolinen demaripoliitikko oli sanonut punasilmäisistä aamuista kärsivälle nuoremmalle naispoliitikolle kuunneltuaan tuon puheen:

- Tiedätkös… me ollaan päästetty hirviö irti… sillä hirviöllä on hame päällä… eikä me pystytä sitä enää hallitsemaan…

Niin. Hän oli taistellut. Ja kun hän kaatoi jälleen lisää viiniä hän palasi siihen vastenmieliseen oivallukseen minkä hän oli vähän aikaa sitten saanut. Vastenmieliseen mutta toteen. Ei hän tosiasiassa ollut koskaan taistellut. Ei milloinkaan. Hän oli vain halunnut tuntevansa että hän taisteli. Ja senkin nimenomaan kevyesti ja vaivatta. Ilman todellista taistelun vaivaa ja vaaraa. Hän, ja koko hänen vihervasemmistolainen viiteryhmänsä. Hän alkoi ymmärtää miksi heitä sanottiin leikkipartisaaneiksi.

Sillä hän – ja he – olivat ottaneet ”taistelunsa” kohteeksi turvalliset ja riskittömät asiat joissa ei itse asiassa ollut mitään korjattavaa mutta joita voitaisiin ”taistelun” nimissä muokata toisenlaisiksi. Aivan sama mikä oli lopputulos sillä sehän oli heidän ”taistelunsa” aikaansaama lopputulos. Suuri voitto. Heidän jalanjälkensä historiaan. Ehkä he ”taistelussaan” vielä ymmärsivät että tällainen roolileikki onnistuisi vain Suomen kaltaisessa maassa jossa ihmiset olivat liian kilttejä ja liian laiskoja estääkseen tuon hysteerisen lauman roolileikin. Ennen kuin oli liian myöhäistä.

Kohtuullisen uran tehnyt Järjestelmäpuolueen demariosaston naispoliitikko tuijotti viinilasiaan aivan kuin se olisi esittänyt hänelle kysymyksen:

- No, mitäs nyt? Olisiko muutoksen aika? Olisiko julkisen tunnustuksen aika?

Paskat olisi, totesi naispoliitikko ja lörötti lasiin lisää viiniä. Hän tiesi kyllä oikein hyvin mitä oli ollut tekemässä ja tehneensä sen vain omaa egoa ruokkiakseen. Taistelija, paskan marjat. Mukavuudenhaluinen egonsa ruokkija, ei mitään muuta. Mutta tunnustaisiko hän sen julkisesti? Ei helvetissä. Ei hänestä olisi sanomaan että tiedättekös, muurahaiskansalaiset, se maa joka hiellä ja vaivalla rakennettiin oikein toimivaksi valtioksi hässittiin sitten kirjaimellisesti vituiksi vain siksi että hysteerinen akkalauma saisi kuvitella olevansa taistelijoita.

Niin ei tulisi koskaan käymään. Naispoliitikko jatkaisi epistolan tinkimättömän uskollista ja suorastaan uskonnollista julistamista. Toivoen, että hän ehtisi aikanaan kuolla varakkaana ja arvostettuna eläkeläisenä ennen edessä olevaa väistämätöntä romahdusta jonka hän ja hänen kaltaisensa saisivat kyllä aikaiseksi. Vaikka usko olikin mennyt niin tarvittava paatos löytyisi kyllä selkärangasta. Ja uskonsa julistuksessa hän olisi yksi kovaäänisimpiä äärioikeistolaisuudesta varoittajia. Sekä sen vaatijoita että äärioikeistolaisuus oli jatkuvasti määriteltävä uudelleen ja aina entistä laajemmin. Ja tuotava tuomiolle. Aina ankarammalle tuomiolle. Niin että pelko hiljentäisi aina enemmän suita. Faktojen puhujien suita. Faktat olivat utopian vihollisia mutta utopialla oli pelon valta.

Niin. Pelko. Kun lopulta ei ollut enää muuta keinoa. Naispoliitikolla ei ollut pienintäkään epäilystä siitä mihin tämä valtaan päässyt roolileikki ajan myötä johtaisi. Valheelle rakennettua valtaa ei pönkitetty kuin valhetta suurentamalla ja totuudenpuhujat vaientamalla. Ja vaientamisen keinot kovenisivat ajan myötä samalla kun valhekin kasvaisi aina suuremmaksi. Totalitarismi oli totalitarismia vaikka se käyttäisikin huulipunaa ja minihametta.

Kohtuullisen uran tehnyttä Järjestelmäpuolueen demariosaston naispoliitikkoa alkoi väsyttää mutta hän halusi lykätä vuoteeseen menoa. Sillä hän oli viime aikoina – oikeastaan havahtumisestaan lähtien – nähnyt aina saman unen. Uni oli lyhyt mutta mieleenpainuva. Siinä keski-ikäinen, varsin virkamiesmäinen mies katsoi häntä julmalla ja päättäväisellä ilmeellä. Ja hänellä oli kädessään köysi. Sitten uni loppui. Pari päivää sitten naispoliitikko oli sattumalta törmännyt internetissä samaan mieheen. Mies oli Albert Pierrepoint. Nürnbergin pääpyöveli.

Epäilemättä Pierrepoint tulisi hänen uneensa ensi yönäkin. Ja miksei tulisi? Sillä sen lisäksi että naispoliitikko tiesi olevansa oman egonsa kusettama typerys, hän tiesi olevansa muutakin. Hän oli syyllinen. Ja tiesi senkin ettei sinisilmäinen typeryys olisi koskaan lieventävä asianhaara. Mutta olihan hän sentään saanut tuntea olevansa taistelija. Ja tunnehan oli tärkein.

Kiitos inspiraatiosta Vittuuntuneelle NettoVeronmaksajalle.

JOTAIN IHAN MUUTA LXXXIX

Eli toksista rynnäkkömaskuliinisuutta

Niin kuin lukija ehkä tietää, käy meikäläinen jatkuvasti seitsemän päivää viikossa kestävän masentavan nykymaanantain vuoksi mielellään muistelumatkoilla muinaisessa Kekkoslovakiassa ja moni lukija on osallistunut näihin matkoihin myöskin mielellään. Siellä Kekkoslovakiassa muuan pikku-Ykän yksi mieluisimpia harrastuksia oli koota lentokoneitten pienoismalleja. Airfix ja Revell olivat kovasti tuttuja. Voi että niitä tulikin nikerrettyä.

Samalla tuli tietysti tutustuttua noihin sekä koottuihin että muihinkin koneisiin tarkemmin. Apuna oli Kekkoslovakian internet, tosin sitä kutsuttiin silloin nimellä kirjasto. Yksi pikku-Ykää erityisesti kiinnostava konetyypi oli rynnäkkökoneet. Ne kun meinaten näyttivät haatanallis-merkeleellinen aselasti siipiensä alla lihaksi – tai no, metalliksi – muuttuneelta lauseelta ”täältä tömähtää”. Käydään läpi hieman niitä kylmän sodan ajan rynnäkkökoneita mitä viehättivät pientä kekkoslovakialaista joka tiesi voivansa koota koneitaan rauhassa ilman sodan pelkoa sillä Urkkihan piti huolen kaikesta ja kaikista.

On tietysti selvää että termit rynnäkkökone, lähitukikone, hävittäjä-pommittaja ja hävittäjä ovat jo pitkään olleet varsin sekaisin ja limittäin. Nykyiset hävittäjät ovat tietenkin kaikki myös melkoisia pommikoneita tarvittaessa. Keskityn tässä ainoastaan niihin koneisiin joitten pääasiallisin tehtävä oli rynnäköinti. Paljon koneita jää tietysti esittelemättä näistäkin mutta tarkoitushan ei ollut tehdä kirjaa.

Aloitetaan 1940-luvulta ja esitellään Douglas A-1 Skyraider:

Huippunopeus: 518 km/h

Aseistus: 4 × 20 mm tykkiä, 3 629 kg pommeja, 127 mm:n raketteja siipien ripustimissa max 12 kappaletta

Valmistettu 3.160 kappaletta

Käyttäjät: Yhdysvallat, Kambodsha, Keski-Afrikan Tasavalta, Tsad, Ranska, Gabon, Etelä-Vietnam, Thaimaa, Ruotsi, Iso-Britannia

Kone siis teki ensilentonsa jo vuonna 1945 mutta ei ehtinyt kakkosrähinään. Sen sijaan se osallistui sekä Korean että Vietnamin sotiin. Aikanaan on tullut tuumailtua – kun siirrytään ottiatuota- ja jos tädillä olis munat-osastolle – että jos suomalaisilla olis ollut kesällä 1944 30 kappaletta noita Skyraidereita niin eihän se sodan lopputulos olis varmaan lopulta mihinkään muuttunut mutta olis se ottanut Venäjän miehelle kovasti kipeetä. No, jos palataan reaalimaailmaan niin kesällä 1944 suomalaisia kiusasi Tormoviikit joista itänaapuri teki sitten kehittyneemmän eli Iljušin Il-10-koneen joka ehti nippa nappa toimia kakkosrähinässäkin:

Huippunopeus: 551 km/h

Aseistus: 2 × 37 mm tykkiä tai 4 × 23 mm tykkiä, 2 × 7,62 mm konekivääriä siivissä, 20 mm tykki tai 12,7 mm konekivääri takatornissa, 1 000 kg pommeja ja raketteja

Valmistettu 4.699 kappaletta

Käyttäjät: Neuvostoliitto, Bulgaria, Kiina, Tshekkoslovakia, Unkari, Indonesia. Pohjois-Korea, Romania, Jemen.

Neuvostoliiton liittolaisvaltiot käyttivät konetta 1960-luvulle saakka ja Kiina vielä pidempään. Vuonna 1946 teki ensilentonsa brittiläinen Westland Wyvern:

Huippunopeus: 616 km/h

Aseistus: 4 x 20 mm tykkiä, 16 rakettia tai 1 torpedo tai 1.361 kg pommeja

Valmistettu: 127 kappaletta

Käyttäjä: Iso-Britannia

Kyseinen tukialuskone osallistui tositoimiin vuoden 1956 Suezin sodassa. Sen erikoispiirre oli kahdeksanlapainen kahteen eri suuntaan pyörivä potkuri. Kun siirryttiin 1950-luvulle niin rynnäkkökoneetkin alkoivat olla suihkumoottorisia ja Wyvernin seuraajaksi RAF:ään tuli Blackburn Buccaneer:

Huippunopeus: 1040 km/h

Aseistus: 5443 kg ohjuksia tai pommeja

Valmistettu: 211 kappaletta

Käyttäjät: Iso-Britannia, Etelä-Afrikka

Kone oli suunniteltu ”tukialuskoneeksi, joka pystyisi lentämään pitkän matkan vihollisen tutkan alapuolella kantaen ydinasetta ja hyökkäämään laivoja ja satamia vastaan.” Kone oli käytössä briteillä vuoteen 1994 saakka. Myös itänaapurimme kehitti suihkumoottorista rynnäkkökonekalustoaan ja tuloksena oli Sukhoi Su-7:

Huippunopeus: 2150 km/h

Aseistus: 2 x 30 mm tykkiä, 2000 kg pommeja tai raketteja

Valmistettu: 1.847 kappaletta (Su-17, -20 ja -22 yht. 2.867 kpl)

Käyttäjät: Neuvostoliitto, Pohjois-Korea, Afganistan, Algeria, Tshekkoslovakia, Egypti, Intia, Irak, Puola, Syyria

Kone näki tositoimia Egyptin käytössä sekä kuuden päivän sodassa 1967 ja Jom Kippur-sodassa 1973 sekä Intian käytössä Intian- Pakistanin sodassa vuonna 1971. Kone on yhä mahdollisesti käytössä Pohjois-Koreassa. Tyyppiä seurasivat kääntyväsiipiset Su-17, Su-20 ja Su 22-mallit jotka kantoivat edeltäjäänsä nähden kaksinkertaisen asekuorman.

Tokihan suihkumoottorisia rynnäkkökoneita kehitti tuolloin myös Estados Unidos. 1950-luvun kalustosta esitellään ensimmäisenä Republic F-105 Thunderchief:

Huippunopeus: 2.240 km/h

Aseistus: 1 x 20 mm kuusiputkinen tykki sekä 6.400 kg asekuorma raketteja, ilmasta-maahan ohjuksia, ilmasta-ilmaan ohjuksia tai pommeja. Pystyi kuljettamaan myös ydinpommeja

Valmistettu 833 kappaletta

Käyttäjä: Yhdysvallat

1950-luvun kalustoa edusti myös Douglas A-4 Skyhawk:

Huippunopeus: 1078 km/h

Aseistus: 2 x20 mm tykkiä ja 4153 kg pommeja, ohjuksia tai raketteja

Valmistettu 2.960 kappaletta

Käyttäjät: Yhdysvallat, Argentiina, Australia, Brasilia, Indonesia, Israel, Kuwait, Malesia, Uusi Seelanti, Singapore

Skyhawk oli tositoimissa Vietnamin sodassa Yhdysvaltain käytössä, Jom Kippur-sodassa Israelin käytössä sekä Falklandin sodassa Argentiinan käytössä. Brasilia ja Argentiina käyttävät koneen päivitettyä versiota edelleenkin. Yhdysvaltain laivasto taas hankki lentotukialuskäyttöön Grumman A-6 Intruder-koneen:

Huippunopeus: 1.040 km/h

Aseistus: 8.200 kg asekuorma pommeja, raketteja tai ohjuksia

Valmistettu 693 kappaletta

Käyttäjä: Yhdysvallat

Myös ranskalaiset kehittivät suihkurynnäkkökoneita joista ensimmäinen oli Dassault Ouragan jonka ensilento tapahtui jo 1949:

Huippunopeus: 970 km/h

Aseistus: 4 x 20 mm tykkiä ja 2270 kg pommeja tai raketteja

Valmistettu 567 kappaletta

Käyttäjät: Ranska, Intia, Israel, El Salvador

Kone näki tositoimia Intian ja Pakistanin sodassa Intian riveissä vuonna 1965 sekä Israelin käytössä sekä Suezin sodassa 1956 että kuuden päivän sodassa vuonna 1967. Ouragania seurasi Dassault Etendard IV:

Huippunopeus: 1180 km/h

Aseistus: 2 x 30 mm tykkiä sekä 1360 kg raketteja, pommeja tai ohjuksia

Valmistettu 90 kappaletta

Käyttäjä: Ranska

Kone oli suunniteltu lentotukialuskäyttöön ja sen korvasi tehokkaampi Super Etendard. Italiaanot väsäsivät puolestaan Fiat G.91-koneen joka toimi myös harjoitushävittäjänä:

Huippunopeus: 1075 km/h

Aseistus: 2 x 30 mm tykkiä, 4 x 12,7 mm konekivääriä sekä 680 kg raketteja, pommeja tai ohjuksia.

Valmistettu 770 kappaletta

Käyttäjät: Italia, Länsi-Saksa, Kreikka, Portugali

Samaan aikaan Ameriikoissa kehitettiin pitkään käytössä ollut kääntyväsiipinen General Dynamics F-111:

Huippunopeus: 2.655 km/h

Aseistus: 1 x 20 mm kuusiputkinen tykki ja kaikkiaan 14.300 kg asekuorma pommeja, raketteja, ilmasta-ilmaan ohjuksia, ilmasta maahan-ohjuksia ja ydinohjuksia

Valmistettu 563 kappaletta

Käyttäjät: Yhdysvallat, Australia

Tämä suoritusarvoiltaan varsin vaikuttava kone näki tositoimia Vietnamin sodassa. Itänaapurimme Rauhanvaltio kehitti itselleen vastaavanlaisen rauhanrynnäkkökoneen tyyppiä Sukhoi Su-24:

Huippunopeus: 1.654 km/h

Aseistus: 1 x 23 mm kuusiputkinen tykki ja kaikkiaan 8.000 kg asekuorma pommeja, raketteja, ilmasta-ilmaan ohjuksia, ilmasta maahan-ohjuksia

Valmistettu noin 1.400 kappaletta

Käyttäjät: Neuvostoliitto/Venäjä, Algeria, Azerbaidzhan, Iran, Libya. Syyria, Sudan, Ukraina, Valko-Venäjä, Irak, Kazakstan, Uzbekistan

Kyseinen rauhanrynnäköijä on laajalti käytössä edelleenkin ja se on osallistunut taistelutehtäviin kaikissa mahdollisissa sodissa mihin Neuvostoliitto sekä Venäjä ovat sotkeutuneet ja lisäksi Libanonin sisällissodassa sekä Libyan ja Syyrian sisällissodissa.

1960-luvun puolella alkoi tulla kysyntää myös kevyemmille counter-insurgery eli COIN-koneille. Näille ei taida olla luontevaa suomennosta mutta ne ovat lyhyemmiltä kentiltä toimimaan kykeneviä maataistelukoneita joita käytettiin nimenomaan erilaisia sissi- ja vastarintaliikkeitä vastaan. Koneet olivat myös halvempia ja helpommin huollettavia kuin varsinaiset rynnäkkökoneet joten niitä oli paljon käytössä Aasiassa ja Etelä-Amerikassa.

Briteillä oli BAC Strikemaster:

Huippunopeus: 774 km/h

Aseistus: 2 x 7.62 mm konekivääriä ja 1.400 kg pommeja tai raketteja

Valmistettu 146 kappaletta

Käyttäjät: Botswana, Ecuador, Norsunluurannikko, Kenia, Kuwait, Uusi Seelanti, Oman, Saudi-Arabia, Singapore, Etelä-Jemen, Sudan

Konetta on käytetty ainakin Omanin ilmavoimien toimesta Dhofarin kapinassa tositoimissa. Amerikkalaisilla taas oli Vietnamissa käytössä kyseisiä konetyyppejä. Ensimmäisenä esimerkkinä Rockwell OV-10 Bronco:

Huippunopeus: 460 km/h

Aseistus: 1 x 20-millinen kolmeputkinen tykki tai 4 x 7.62 mm konekivääriä sekä kaksi rakettikasettia tai 227 kg pommeja

Valmistettu 360 kappaletta

Käyttäjät: Yhdysvallat, Filippiinit, Kolumbia, Indonesia, Marokko, Thaimaa, Venezuela, Länsi-Saksa

Ja toisena Cessna A-37 Dragonfly:

Huippunopeus: 816 km/h

Aseistus: 1 x kuusiputkinen 7.62 mm konekivääri ja 500 kg pommeja, raketteja tai ilmasta-ilmaan ohjuksia

Valmistettu 577 kappaletta

Nykyiset käyttäjät: Kolumbia, El Salvador, Guatemala, Honduras, Peru, Uruguay. Entiset käyttäjät: Yhdysvallat, Chile, Dominikaaninen Tasavalta, Etelä-Korea, Thaimaa, Etelä-Vietnam, Vietnam

Myös Argentiina kehitti oman COIN-koneensa mallia FMA IA 58 Pucará:

Huippunopeus: 500 km/h

Aseistus: 2 x 20 mm tykkiä, 4 x 7,62 mm konekivääriä sekä max 1.500 kg asekuorma

Valmistettu 110 kappaletta

Käyttäjät: Argentiina (käytössä vieläkin), Kolumbia, Sri Lanka, Uruquay

Konetta käytettiin Falklandin sodassa mutta huonolla menestyksellä ja suurin osa koneista tuhoutui kentille. Sri Lankan sisällissodassa konetta käytettiin sen varsinaisessa tehtävässä. Pysytään vielä 1960-luvun kalustossa mutta siirrytään takaisin raskaamman raudan puolelle ja esitellään amerikkalainen LTV A-7 Corsair II:

Huippunopeus: 1.100 km/h

Aseistus: 1 x 20 mm kuusiputkinen tykki, kaikkiaan 6.800 kg asekuorma pommeja, raketteja, ilmasta maahan tai ilmasta-ilmaan ohjuksia

Valmistettu 1.545 kappaletta

Käyttäjät: Yhdysvallat, Kreikka, Portugali, Thaimaa

Siirrytään 1970-luvulle ja esitellään ranskalaisten ja brittien yhteistyössä kehittämä SEPECAT Jaguar:

Huippunopeus: 1.699 km/h

Aseistus: 2 x 30 mm tykkiä, kaikkiaan 4.500 kg asekuorma pommeja, raketteja, ilmasta maahan tai ilmasta-ilmaan ohjuksia

Valmistettu 543 kappaletta

Käyttäjät: Intia (käytössä vieläkin), Iso-Britannia, Ranska, Ecuador, Nigeria, Oman

Konetyyppi oli taistelukäytössä Persianlahden sodassa sekä Kosovossa. Sitten esitellään rynnäkkökone joka monen mielestä on se The Rynnäkkökone eli amerikkalainen Fairchild Republic A-10 Thunderbolt II:

Huippunopeus: 833 km/h

Aseistus: 1 x 30 mm seitsenputkinen tykki, kaikkiaan 7.260 kg asekuorma pommeja, raketteja, ilmasta maahan tai ilmasta-ilmaan ohjuksia

Valmistettu: 716 kappaletta

Käyttäjä: Yhdysvallat

Kyseessähän ei oikeastaan ole perinteisessä mielessä lentokone vaan seitsenputkinen GAU-8 Avenger-konetykki jonka ympärille kone on rakennettu. Tykin tulinopeus on 3.900 laukausta minuutissa ja kone oli alun perin suunniteltu kolmatta maailmansotaa varten torjumaan Neuvostoliiton panssarikiiloja. Aseen koosta saa varsin hyvän käsityksen tästä kuvasta:

Kone on käytössä edelleenkin. Se osallistui Persianlahden sotaan jossa konetyyppi tuhosi arviolta tuhat Irakin panssarivaunua ja kaksituhatta muuta ajoneuvoa. Kone on ollut taistelukäytössä myös Kosovossa, Afganistanissa ja Irakissa.

Myös itänaapurimme otti käyttöön 1970-luvulla varsin häijyä kalustoa. Toinen niistä oli MiG-27:

Huippunopeus: 1.885 km/h

Aseistus: 1 x 30 mm kuusiputkinen 30 mm tykki, 1 x 23 mm kaksiputkinen tykki, kaikkiaan 4.200 kg asekuorma pommeja, raketteja, ilmasta maahan tai ilmasta-ilmaan ohjuksia

Valmistettu: 1.075 kappaletta

Käyttäjät: Neuvostoliitto/Venäjä, Kazakstan, Sri Lanka, Ukraina, Intia

Tämä MiG-23-hävittäjään pohjautuva kääntyväsiipinen rynnäkkökone oli taistelukäytössä sekä Afganistanissa että Tshetsheniassa. Toinen – varsinkin vastaanottajapuolen mielestä – hyvin tympeä maatalouskone oli ja on Sukhoi Su-25:

Huippunopeus: 975 km/h

Aseistus: 1 x 30 mm kaksiputkinen 30 mm tykki, 2 x 23 mm kaksiputkinen tykki, kaikkiaan 4.400 kg asekuorma pommeja, raketteja, ilmasta maahan tai ilmasta ilmaan-ohjuksia

Valmistettu: Yli 1.000 kappaletta

Käyttäjät: Neuvostoliitto/Venäjä, Angola, Armenia, Azerbaidzan, Valko-Venäjä, Bulgaria, Tsad, Tshekkoslovakia/Tsekin tasavalta, Kongo, Päiväntasaajan Guinea, Etiopia, Gruusia, Gamnia, Iran, Irak, Norsunluurannikko, Kazakstan, Niger, Pohjois-Korea, Peru, Sudan, Turkmenistan, Ukraina, Uzbekistan

Tätäkin konetta on käytetty kaikissa mahdollisissa sodissa ja konflikteissa mihin Neuvostoliitto ja Venäjä ovat osallistuneet sekä ja lisäksi Irakin ja Iranin sodassa 1980-luvulla sekä Etiopian ja Eritrean sodassa, Darfurin sodassa ja Norsunluurannikon sisällissodassa.

Viimeinen kylmän sodan aikana – tai ehkä muutenkin, nykyiset hävittäjät ovat täysiä monitoimikoneita – kehitetty varsinainen rynnäkkökone oli varsin futuristisen näköinen amerikkalainen Lockheed F-117 Nighthawk:

Huippunopeus: 1.100 km/h

Aseistus: Max. 2.000 kg laserohjattuja pommeja tai yksi ydinpommi

Valmistettu: 64 kappaletta

Käyttäjät: Yhdysvallat

Niin kuin koneen ulkonäöstä huomaa, kyseessä on stealth-kone. Se on osallistunut sotatoimiin Panamassa, Persianlahdella ja Kosovossa. Vaikka kyseessä pitäisi olla tutkassa näkymätön kone niin Serbian ilmatorjunta onnistui pudottamaan yhden koneen vuonna 1999. Kone pudotettiin vielä varsin vanhanaikaisella Isajev S-125-ohjuksella (tunnetaan myös Naton nimellä SA-3) joita suomalaisillakin aikanaan oli.

Suomalaisillahan ei koskaan ollut varsinaisia rynnäkkökoneita, tosin ilmavoimilla oli varastossa pommeja joita konekanta olisi voinut käyttää rynnäköintitehtäviin ainakin mahdollisten maihinnousujen ja maahanlaskujen torjumiseksi.

Laitetaan loppuun vielä improvisoitu maataistelukone eli ruotsalainen Malmö MFI-9:

Kaiken kaikkiaan viisi kyseisen tyypin konetta taisteli Biafran sodassa biafralaisten puolella ruotsalaisen Carl Gustav von Rosenin johdolla. Pieniä maantiekenttiä käyttäneet koneet tuhosivat useita Nigerian ilmavoimien hävittäjiä omille lentokentilleen. Käytetystä aseistuksesta ei ole tarkkaa tietoa mutta niin kuin kuvasta näkyy, on siipiin laitettu kaksi rakettikasettia. Tuollaiset iskut ovat vaatineet melkoista talvisotahenkeä vähemmän talvisissa olosuhteissa.

Niin kuin tuli todettua, ovat rynnäkkökoneetkin tavallaan jo historiaa vaikka onhan niitä vielä laajalti käytössä. Nykyiset hävittäjäkoneet kun ovat sekä hävittäjiä, pommittajia, rynnäkkökoneita että tiedustelukoneita yhtä aikaa. Ja niitten hintahan nousee jatkuvasti. Suomen Sotilaan erään jutun mukaan uusimpien hävittäjien kilohinta on kalliimpi kuin kilo kultaa.

Juttu alkoi pikku-Ykästä pienoismalleja kokoamassa. Sanotaan nyt vielä kuriositeettina että itse keskityin vain lentokoneisiin. Muita pienoismalleja oli vain brittiläinen taistelulaiva HMS Nelson:

Mutta tässähän tätä toksista rynnäkkömaskuliinisuutta oli taas tällä kertaa. Seuraavalla kerralla taas jotain muuta mutta epäilemättä yhtä toksista se sekin on. Mihinkäs sitä tämmöinen käppäukko muuhun kykenisi?

Hyvää alkanutta marraskuuta kaikille lukijoille.