sunnuntai 1. marraskuuta 2020

JOTAIN IHAN MUUTA LXXXIX

Eli toksista rynnäkkömaskuliinisuutta

Niin kuin lukija ehkä tietää, käy meikäläinen jatkuvasti seitsemän päivää viikossa kestävän masentavan nykymaanantain vuoksi mielellään muistelumatkoilla muinaisessa Kekkoslovakiassa ja moni lukija on osallistunut näihin matkoihin myöskin mielellään. Siellä Kekkoslovakiassa muuan pikku-Ykän yksi mieluisimpia harrastuksia oli koota lentokoneitten pienoismalleja. Airfix ja Revell olivat kovasti tuttuja. Voi että niitä tulikin nikerrettyä.

Samalla tuli tietysti tutustuttua noihin sekä koottuihin että muihinkin koneisiin tarkemmin. Apuna oli Kekkoslovakian internet, tosin sitä kutsuttiin silloin nimellä kirjasto. Yksi pikku-Ykää erityisesti kiinnostava konetyypi oli rynnäkkökoneet. Ne kun meinaten näyttivät haatanallis-merkeleellinen aselasti siipiensä alla lihaksi – tai no, metalliksi – muuttuneelta lauseelta ”täältä tömähtää”. Käydään läpi hieman niitä kylmän sodan ajan rynnäkkökoneita mitä viehättivät pientä kekkoslovakialaista joka tiesi voivansa koota koneitaan rauhassa ilman sodan pelkoa sillä Urkkihan piti huolen kaikesta ja kaikista.

On tietysti selvää että termit rynnäkkökone, lähitukikone, hävittäjä-pommittaja ja hävittäjä ovat jo pitkään olleet varsin sekaisin ja limittäin. Nykyiset hävittäjät ovat tietenkin kaikki myös melkoisia pommikoneita tarvittaessa. Keskityn tässä ainoastaan niihin koneisiin joitten pääasiallisin tehtävä oli rynnäköinti. Paljon koneita jää tietysti esittelemättä näistäkin mutta tarkoitushan ei ollut tehdä kirjaa.

Aloitetaan 1940-luvulta ja esitellään Douglas A-1 Skyraider:

Huippunopeus: 518 km/h

Aseistus: 4 × 20 mm tykkiä, 3 629 kg pommeja, 127 mm:n raketteja siipien ripustimissa max 12 kappaletta

Valmistettu 3.160 kappaletta

Käyttäjät: Yhdysvallat, Kambodsha, Keski-Afrikan Tasavalta, Tsad, Ranska, Gabon, Etelä-Vietnam, Thaimaa, Ruotsi, Iso-Britannia

Kone siis teki ensilentonsa jo vuonna 1945 mutta ei ehtinyt kakkosrähinään. Sen sijaan se osallistui sekä Korean että Vietnamin sotiin. Aikanaan on tullut tuumailtua – kun siirrytään ottiatuota- ja jos tädillä olis munat-osastolle – että jos suomalaisilla olis ollut kesällä 1944 30 kappaletta noita Skyraidereita niin eihän se sodan lopputulos olis varmaan lopulta mihinkään muuttunut mutta olis se ottanut Venäjän miehelle kovasti kipeetä. No, jos palataan reaalimaailmaan niin kesällä 1944 suomalaisia kiusasi Tormoviikit joista itänaapuri teki sitten kehittyneemmän eli Iljušin Il-10-koneen joka ehti nippa nappa toimia kakkosrähinässäkin:


Huippunopeus: 551 km/h

Aseistus: 2 × 37 mm tykkiä tai 4 × 23 mm tykkiä, 2 × 7,62 mm konekivääriä siivissä, 20 mm tykki tai 12,7 mm konekivääri takatornissa, 1 000 kg pommeja ja raketteja

Valmistettu 4.699 kappaletta

Käyttäjät: Neuvostoliitto, Bulgaria, Kiina, Tshekkoslovakia, Unkari, Indonesia. Pohjois-Korea, Romania, Jemen.

Neuvostoliiton liittolaisvaltiot käyttivät konetta 1960-luvulle saakka ja Kiina vielä pidempään. Vuonna 1946 teki ensilentonsa brittiläinen Westland Wyvern:


Huippunopeus: 616 km/h

Aseistus: 4 x 20 mm tykkiä, 16 rakettia tai 1 torpedo tai 1.361 kg pommeja

Valmistettu: 127 kappaletta

Käyttäjä: Iso-Britannia

Kyseinen tukialuskone osallistui tositoimiin vuoden 1956 Suezin sodassa. Sen erikoispiirre oli kahdeksanlapainen kahteen eri suuntaan pyörivä potkuri. Kun siirryttiin 1950-luvulle niin rynnäkkökoneetkin alkoivat olla suihkumoottorisia ja Wyvernin seuraajaksi RAF:ään tuli Blackburn Buccaneer:


Huippunopeus: 1040 km/h

Aseistus: 5443 kg ohjuksia tai pommeja

Valmistettu: 211 kappaletta

Käyttäjät: Iso-Britannia, Etelä-Afrikka

Kone oli suunniteltu ”tukialuskoneeksi, joka pystyisi lentämään pitkän matkan vihollisen tutkan alapuolella kantaen ydinasetta ja hyökkäämään laivoja ja satamia vastaan.” Kone oli käytössä briteillä vuoteen 1994 saakka. Myös itänaapurimme kehitti suihkumoottorista rynnäkkökonekalustoaan ja tuloksena oli Sukhoi Su-7:

Huippunopeus: 2150 km/h

Aseistus: 2 x 30 mm tykkiä, 2000 kg pommeja tai raketteja

Valmistettu: 1.847 kappaletta (Su-17, -20 ja -22 yht. 2.867 kpl)

Käyttäjät: Neuvostoliitto, Pohjois-Korea, Afganistan, Algeria, Tshekkoslovakia, Egypti, Intia, Irak, Puola, Syyria

Kone näki tositoimia Egyptin käytössä sekä kuuden päivän sodassa 1967 ja Jom Kippur-sodassa 1973 sekä Intian käytössä Intian- Pakistanin sodassa vuonna 1971. Kone on yhä mahdollisesti käytössä Pohjois-Koreassa. Tyyppiä seurasivat kääntyväsiipiset Su-17, Su-20 ja Su 22-mallit jotka kantoivat edeltäjäänsä nähden kaksinkertaisen asekuorman.

Tokihan suihkumoottorisia rynnäkkökoneita kehitti tuolloin myös Estados Unidos. 1950-luvun kalustosta esitellään ensimmäisenä Republic F-105 Thunderchief:


Huippunopeus: 2.240 km/h

Aseistus: 1 x 20 mm kuusiputkinen tykki sekä 6.400 kg asekuorma raketteja, ilmasta-maahan ohjuksia, ilmasta-ilmaan ohjuksia tai pommeja. Pystyi kuljettamaan myös ydinpommeja

Valmistettu 833 kappaletta

Käyttäjä: Yhdysvallat

1950-luvun kalustoa edusti myös Douglas A-4 Skyhawk:


Huippunopeus: 1078 km/h

Aseistus: 2 x20 mm tykkiä ja 4153 kg pommeja, ohjuksia tai raketteja

Valmistettu 2.960 kappaletta

Käyttäjät: Yhdysvallat, Argentiina, Australia, Brasilia, Indonesia, Israel, Kuwait, Malesia, Uusi Seelanti, Singapore

Skyhawk oli tositoimissa Vietnamin sodassa Yhdysvaltain käytössä, Jom Kippur-sodassa Israelin käytössä sekä Falklandin sodassa Argentiinan käytössä. Brasilia ja Argentiina käyttävät koneen päivitettyä versiota edelleenkin. Yhdysvaltain laivasto taas hankki lentotukialuskäyttöön Grumman A-6 Intruder-koneen:

Huippunopeus: 1.040 km/h

Aseistus: 8.200 kg asekuorma pommeja, raketteja tai ohjuksia

Valmistettu 693 kappaletta

Käyttäjä: Yhdysvallat

Myös ranskalaiset kehittivät suihkurynnäkkökoneita joista ensimmäinen oli Dassault Ouragan jonka ensilento tapahtui jo 1949:

Huippunopeus: 970 km/h

Aseistus: 4 x 20 mm tykkiä ja 2270 kg pommeja tai raketteja

Valmistettu 567 kappaletta

Käyttäjät: Ranska, Intia, Israel, El Salvador

Kone näki tositoimia Intian ja Pakistanin sodassa Intian riveissä vuonna 1965 sekä Israelin käytössä sekä Suezin sodassa 1956 että kuuden päivän sodassa vuonna 1967. Ouragania seurasi Dassault Etendard IV:

Huippunopeus: 1180 km/h

Aseistus: 2 x 30 mm tykkiä sekä 1360 kg raketteja, pommeja tai ohjuksia

Valmistettu 90 kappaletta

Käyttäjä: Ranska

Kone oli suunniteltu lentotukialuskäyttöön ja sen korvasi tehokkaampi Super Etendard. Italiaanot väsäsivät puolestaan Fiat G.91-koneen joka toimi myös harjoitushävittäjänä:

Huippunopeus: 1075 km/h

Aseistus: 2 x 30 mm tykkiä, 4 x 12,7 mm konekivääriä sekä 680 kg raketteja, pommeja tai ohjuksia.

Valmistettu 770 kappaletta

Käyttäjät: Italia, Länsi-Saksa, Kreikka, Portugali

Samaan aikaan Ameriikoissa kehitettiin pitkään käytössä ollut kääntyväsiipinen General Dynamics F-111:

Huippunopeus: 2.655 km/h

Aseistus: 1 x 20 mm kuusiputkinen tykki ja kaikkiaan 14.300 kg asekuorma pommeja, raketteja, ilmasta-ilmaan ohjuksia, ilmasta maahan-ohjuksia ja ydinohjuksia

Valmistettu 563 kappaletta

Käyttäjät: Yhdysvallat, Australia

Tämä suoritusarvoiltaan varsin vaikuttava kone näki tositoimia Vietnamin sodassa. Itänaapurimme Rauhanvaltio kehitti itselleen vastaavanlaisen rauhanrynnäkkökoneen tyyppiä Sukhoi Su-24:

Huippunopeus: 1.654 km/h

Aseistus: 1 x 23 mm kuusiputkinen tykki ja kaikkiaan 8.000 kg asekuorma pommeja, raketteja, ilmasta-ilmaan ohjuksia, ilmasta maahan-ohjuksia

Valmistettu noin 1.400 kappaletta

Käyttäjät: Neuvostoliitto/Venäjä, Algeria, Azerbaidzhan, Iran, Libya. Syyria, Sudan, Ukraina, Valko-Venäjä, Irak, Kazakstan, Uzbekistan

Kyseinen rauhanrynnäköijä on laajalti käytössä edelleenkin ja se on osallistunut taistelutehtäviin kaikissa mahdollisissa sodissa mihin Neuvostoliitto sekä Venäjä ovat sotkeutuneet ja lisäksi Libanonin sisällissodassa sekä Libyan ja Syyrian sisällissodissa.

1960-luvun puolella alkoi tulla kysyntää myös kevyemmille counter-insurgery eli COIN-koneille. Näille ei taida olla luontevaa suomennosta mutta ne ovat lyhyemmiltä kentiltä toimimaan kykeneviä maataistelukoneita joita käytettiin nimenomaan erilaisia sissi- ja vastarintaliikkeitä vastaan. Koneet olivat myös halvempia ja helpommin huollettavia kuin varsinaiset rynnäkkökoneet joten niitä oli paljon käytössä Aasiassa ja Etelä-Amerikassa.

Briteillä oli BAC Strikemaster:

Huippunopeus: 774 km/h

Aseistus: 2 x 7.62 mm konekivääriä ja 1.400 kg pommeja tai raketteja

Valmistettu 146 kappaletta

Käyttäjät: Botswana, Ecuador, Norsunluurannikko, Kenia, Kuwait, Uusi Seelanti, Oman, Saudi-Arabia, Singapore, Etelä-Jemen, Sudan

Konetta on käytetty ainakin Omanin ilmavoimien toimesta Dhofarin kapinassa tositoimissa. Amerikkalaisilla taas oli Vietnamissa käytössä kyseisiä konetyyppejä. Ensimmäisenä esimerkkinä Rockwell OV-10 Bronco:

Huippunopeus: 460 km/h

Aseistus: 1 x 20-millinen kolmeputkinen tykki tai 4 x 7.62 mm konekivääriä sekä kaksi rakettikasettia tai 227 kg pommeja

Valmistettu 360 kappaletta

Käyttäjät: Yhdysvallat, Filippiinit, Kolumbia, Indonesia, Marokko, Thaimaa, Venezuela, Länsi-Saksa

Ja toisena Cessna A-37 Dragonfly:

Huippunopeus: 816 km/h

Aseistus: 1 x kuusiputkinen 7.62 mm konekivääri ja 500 kg pommeja, raketteja tai ilmasta-ilmaan ohjuksia

Valmistettu 577 kappaletta

Nykyiset käyttäjät: Kolumbia, El Salvador, Guatemala, Honduras, Peru, Uruguay. Entiset käyttäjät: Yhdysvallat, Chile, Dominikaaninen Tasavalta, Etelä-Korea, Thaimaa, Etelä-Vietnam, Vietnam

Myös Argentiina kehitti oman COIN-koneensa mallia FMA IA 58 Pucará:

Huippunopeus: 500 km/h

Aseistus: 2 x 20 mm tykkiä, 4 x 7,62 mm konekivääriä sekä max 1.500 kg asekuorma

Valmistettu 110 kappaletta

Käyttäjät: Argentiina (käytössä vieläkin), Kolumbia, Sri Lanka, Uruquay

Konetta käytettiin Falklandin sodassa mutta huonolla menestyksellä ja suurin osa koneista tuhoutui kentille. Sri Lankan sisällissodassa konetta käytettiin sen varsinaisessa tehtävässä. Pysytään vielä 1960-luvun kalustossa mutta siirrytään takaisin raskaamman raudan puolelle ja esitellään amerikkalainen LTV A-7 Corsair II:

Huippunopeus: 1.100 km/h

Aseistus: 1 x 20 mm kuusiputkinen tykki, kaikkiaan 6.800 kg asekuorma pommeja, raketteja, ilmasta maahan tai ilmasta-ilmaan ohjuksia

Valmistettu 1.545 kappaletta

Käyttäjät: Yhdysvallat, Kreikka, Portugali, Thaimaa

Siirrytään 1970-luvulle ja esitellään ranskalaisten ja brittien yhteistyössä kehittämä SEPECAT Jaguar:

Huippunopeus: 1.699 km/h

Aseistus: 2 x 30 mm tykkiä, kaikkiaan 4.500 kg asekuorma pommeja, raketteja, ilmasta maahan tai ilmasta-ilmaan ohjuksia

Valmistettu 543 kappaletta

Käyttäjät: Intia (käytössä vieläkin), Iso-Britannia, Ranska, Ecuador, Nigeria, Oman

Konetyyppi oli taistelukäytössä Persianlahden sodassa sekä Kosovossa. Sitten esitellään rynnäkkökone joka monen mielestä on se The Rynnäkkökone eli amerikkalainen Fairchild Republic A-10 Thunderbolt II:

Huippunopeus: 833 km/h

Aseistus: 1 x 30 mm seitsenputkinen tykki, kaikkiaan 7.260 kg asekuorma pommeja, raketteja, ilmasta maahan tai ilmasta-ilmaan ohjuksia

Valmistettu: 716 kappaletta

Käyttäjä: Yhdysvallat

Kyseessähän ei oikeastaan ole perinteisessä mielessä lentokone vaan seitsenputkinen GAU-8 Avenger-konetykki jonka ympärille kone on rakennettu. Tykin tulinopeus on 3.900 laukausta minuutissa ja kone oli alun perin suunniteltu kolmatta maailmansotaa varten torjumaan Neuvostoliiton panssarikiiloja. Aseen koosta saa varsin hyvän käsityksen tästä kuvasta:

Kone on käytössä edelleenkin. Se osallistui Persianlahden sotaan jossa konetyyppi tuhosi arviolta tuhat Irakin panssarivaunua ja kaksituhatta muuta ajoneuvoa. Kone on ollut taistelukäytössä myös Kosovossa, Afganistanissa ja Irakissa.

Myös itänaapurimme otti käyttöön 1970-luvulla varsin häijyä kalustoa. Toinen niistä oli MiG-27:

Huippunopeus: 1.885 km/h

Aseistus: 1 x 30 mm kuusiputkinen 30 mm tykki, 1 x 23 mm kaksiputkinen tykki, kaikkiaan 4.200 kg asekuorma pommeja, raketteja, ilmasta maahan tai ilmasta-ilmaan ohjuksia

Valmistettu: 1.075 kappaletta

Käyttäjät: Neuvostoliitto/Venäjä, Kazakstan, Sri Lanka, Ukraina, Intia

Tämä MiG-23-hävittäjään pohjautuva kääntyväsiipinen rynnäkkökone oli taistelukäytössä sekä Afganistanissa että Tshetsheniassa. Toinen – varsinkin vastaanottajapuolen mielestä – hyvin tympeä maatalouskone oli ja on Sukhoi Su-25:

Huippunopeus: 975 km/h

Aseistus: 1 x 30 mm kaksiputkinen 30 mm tykki, 2 x 23 mm kaksiputkinen tykki, kaikkiaan 4.400 kg asekuorma pommeja, raketteja, ilmasta maahan tai ilmasta ilmaan-ohjuksia

Valmistettu: Yli 1.000 kappaletta

Käyttäjät: Neuvostoliitto/Venäjä, Angola, Armenia, Azerbaidzan, Valko-Venäjä, Bulgaria, Tsad, Tshekkoslovakia/Tsekin tasavalta, Kongo, Päiväntasaajan Guinea, Etiopia, Gruusia, Gamnia, Iran, Irak, Norsunluurannikko, Kazakstan, Niger, Pohjois-Korea, Peru, Sudan, Turkmenistan, Ukraina, Uzbekistan

Tätäkin konetta on käytetty kaikissa mahdollisissa sodissa ja konflikteissa mihin Neuvostoliitto ja Venäjä ovat osallistuneet sekä ja lisäksi Irakin ja Iranin sodassa 1980-luvulla sekä Etiopian ja Eritrean sodassa, Darfurin sodassa ja Norsunluurannikon sisällissodassa.

Viimeinen kylmän sodan aikana – tai ehkä muutenkin, nykyiset hävittäjät ovat täysiä monitoimikoneita – kehitetty varsinainen rynnäkkökone oli varsin futuristisen näköinen amerikkalainen Lockheed F-117 Nighthawk:

Huippunopeus: 1.100 km/h

Aseistus: Max. 2.000 kg laserohjattuja pommeja tai yksi ydinpommi

Valmistettu: 64 kappaletta

Käyttäjät: Yhdysvallat

Niin kuin koneen ulkonäöstä huomaa, kyseessä on stealth-kone. Se on osallistunut sotatoimiin Panamassa, Persianlahdella ja Kosovossa. Vaikka kyseessä pitäisi olla tutkassa näkymätön kone niin Serbian ilmatorjunta onnistui pudottamaan yhden koneen vuonna 1999. Kone pudotettiin vielä varsin vanhanaikaisella Isajev S-125-ohjuksella (tunnetaan myös Naton nimellä SA-3) joita suomalaisillakin aikanaan oli.

Suomalaisillahan ei koskaan ollut varsinaisia rynnäkkökoneita, tosin ilmavoimilla oli varastossa pommeja joita konekanta olisi voinut käyttää rynnäköintitehtäviin ainakin mahdollisten maihinnousujen ja maahanlaskujen torjumiseksi.

Laitetaan loppuun vielä improvisoitu maataistelukone eli ruotsalainen Malmö MFI-9:

Kaiken kaikkiaan viisi kyseisen tyypin konetta taisteli Biafran sodassa biafralaisten puolella ruotsalaisen Carl Gustav von Rosenin johdolla. Pieniä maantiekenttiä käyttäneet koneet tuhosivat useita Nigerian ilmavoimien hävittäjiä omille lentokentilleen. Käytetystä aseistuksesta ei ole tarkkaa tietoa mutta niin kuin kuvasta näkyy, on siipiin laitettu kaksi rakettikasettia. Tuollaiset iskut ovat vaatineet melkoista talvisotahenkeä vähemmän talvisissa olosuhteissa.

Niin kuin tuli todettua, ovat rynnäkkökoneetkin tavallaan jo historiaa vaikka onhan niitä vielä laajalti käytössä. Nykyiset hävittäjäkoneet kun ovat sekä hävittäjiä, pommittajia, rynnäkkökoneita että tiedustelukoneita yhtä aikaa. Ja niitten hintahan nousee jatkuvasti. Suomen Sotilaan erään jutun mukaan uusimpien hävittäjien kilohinta on kalliimpi kuin kilo kultaa.

Juttu alkoi pikku-Ykästä pienoismalleja kokoamassa. Sanotaan nyt vielä kuriositeettina että itse keskityin vain lentokoneisiin. Muita pienoismalleja oli vain brittiläinen taistelulaiva HMS Nelson:

Mutta tässähän tätä toksista rynnäkkömaskuliinisuutta oli taas tällä kertaa. Seuraavalla kerralla taas jotain muuta mutta epäilemättä yhtä toksista se sekin on. Mihinkäs sitä tämmöinen käppäukko muuhun kykenisi?

Hyvää alkanutta marraskuuta kaikille lukijoille.

35 kommenttia:

Tuumailija kirjoitti...

Mielenkiintoinen katsaus. Itselle tulee mieleen kuuluisia rynnäkkökoneita sodan ajalta vielä P-47 Thunderbolt sekä Hawker Typhoon, joka oli pettymys hävittäjänä mutta huomattiin toimivan maataisteluhommissa mainiosti. Kuuluisin maataistelulentäjä on varmastikin Rudel, joka kanuunalintu-Stukallaan tuhosi itärintamalla järkyttävän määrän neuvostovaunuja. Noista COIN-koneista en ole aiemmin kuullut.

Suosittelen ilmailuhistoriallista blogia nimeltä Kömyn valtakunta: http://samovarius.blogspot.com/

Itseltänikin löytyy paljon lentokoneiden pienoismalleja. Myös tankkeja on jonkin verran. Hämmästyisit muuten jos näkisit Japanin tavaratalojen pienoismalliosaston. Siellä on vaikka kuinka monta hyllymetriä täynnä kalustoa, ja sitäpaitsi sellaisia malleja joita harvemmin Suomessa näkeekään, kuten japanilaisten lentotukialusten pienoismalleja.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Tuumailija. Tämä juttuhan oli semmoinen muisto pienelle pojalle joka olisi 1970-luvulla kirjoittanut tällaisen jutun jos siihen olisi ollut mahdollisuus. Nyt tuli vaan piirreltyä koneiten kuvia vihkoon. Noista kakkosrähinän maatalouskoneista voi vielä mainita Stukan minkä mainitsitkin ja Henschel Hs 129-koneen. Tuo mainitsemasi blogi vaikuttaa hyvin mielenkiintoiselta.

Perttu Ahonen kirjoitti...

Moi. Pienoismallit harrastuksena on aivan mahtava ja kekkoslovakian aikaan ei kaveripiirissä montaa ollut, joka niitä ei olisi rakennellut. No, itse rakentelen vieläkin ja vedän myös kerhoa junioreille. Pienoismallien rakentelu sopii kaikille herrasmiehille ja se kehittää hienomotorisia taitoja, luovuutta, historian tuntemusta, tekniikkaa, hermoja ja järjestelmällisyyttä sekä logiikkaa.

Noin muutoin, niin Hans-Ulrich Rudel oli muuten tiimissä, joka suunnitteli A-10 konetta, jotenkin Rudelin henki välittyy tuosta koneesta.

Kakkosrähinän koneista voisi vielä mainita Focke Wulf 190F/G sarjat, joista FW-190 F8 koneita oli 1944 osasto Kuhlmeyn riveissä ruttaamassa menestyksellisesti Puna-Armeijaa kannaksella. Ja tietenkin Henschel 123 - itärintaman luotettava ja erittäin kenttäkelpoinen lähitukikone. Myös hyvin kenttäkelpoinen Mitshubishi Ki-51 japskien maataistelukoneena ansaitsee maininnan. (Mustang) A36 Apace, B26 Invader ja Bristol Beaufighter olivat myös tunnettuja länsiliittoutuneiden rynnäkkökoneita.

Kakkosrähinän jälkeisistä rynnäkkökoneista ansaitsee maininnan Ruotsalaisten Saab 32 Lansen, jota sentään tehtiin 450 kappaletta tehtävänään estää Neuvostoliiton maihinnousu, Panavia Tornado ja Japanin monille tuntemattomampi Mitshubishi F-1, sekä MiG-23BN joka oli varsin merkittävä kone itäblokin ilmavoimissa.

Anonyymi kirjoitti...

Tervehdys Ykä!

Yksi valmistaja joka oli aikoinaan hinta-laatu -suhteeltaan hyvä oli englantilainen Matchbox, jonka erikoisuutena oli "ei tarvitse maalata", osat oli suurinpiirtein tehty sen värisestä muovista mitä piti. Eli siipien alapinta saattoi olla sininen ja runko ja siipien yläpinta ruskea tai vihreä.

Se oli tosiaan hyvää aikaa, kun kävi kirjastossa lunttaamassa lisätietoa, ja hyvällä tuurilla löytyi opuksia joissa oli Signal- tai Life -lehtien värikuvia neuvomassa kloppia, että tältä tää sitten näytti.

Itselle on jäänyt ehkä parhaiten mieleen kyseisen valmistajan pakettien kansitaide, niissä ei säästelty ja meno oli kuin Korkkareissa kun jo kansikuvasta näki, että kun P-47 rynnäköi niin alkaa tapahtua. Kuten tässä http://www.matchboxkits.org/images/large/PK-022-2-01.jpg

Oma suosikki on silti firman Bf 110 ampiaisen kuva keulassaan.

Tuohon aikaan oli yllättäen täysin OK, että sakemannien malleissa oli hakaristit ja muut täysin luonnollisesti mukana, koska ne kuuluivat kirjaimellisesti kuvaan. Myöhemmin ne sitten poistettiin. http://www.matchboxkits.org/images/large/PK-017-1-01.jpg

Nuo kuvatlinkit siis sivustolta http://www.matchboxkits.org/index.php ettei kukaan hermostu.

Yst. terv. Ano Nyymi

Anonyymi kirjoitti...

Tiedä nykyajasta, mutta noissa wanhemmissa häivekoneissa ongelmana oli, että häiveominaisuus toimi vain tietyillä taajuusalueilla. Serbian pojilla oli viittävaille museo ohjusjärjestelmä, jossa tutkan taajuuskaista oli alempana kuin mihin tuon 117:n ominaisuudet oli suunniteltu. Ameriikan pojat oli vielä lisäksi laiskoja ja ajelivat aina samoja polkuja tehtäville.
Laiskuus + eri taajuusalueen tutka = pum.

Ms A-nyymi

Anonyymi kirjoitti...

Saab Dragen ja Viggen?

Muuten Ruotsin ilmavoimat lentelee (JAS 39 Gripen) ennen joulua joulukuusi-muodostelmassa vähä siellä sun täällä Ruotsissa. Olen nähnyt kerran. Hienosti lensivät.

https://nyhetersto.se/2019/12/05/dags-igen-for-julgransflygning-over-stenungsund/

Eija

Anonyymi kirjoitti...

Halvalle maataistelukoneelle joka kykenisi roikkumaan ilmassa operaatioalueen yläpuolella tunteja/päiviä olisi edelleenkin käyttöä.
Nykyisen hävittäjän lentotunnin hinta on niin käsittämättömän suuri ja huollon tarvi aivan jäätävä ettei niitä viitsi ihan jokaiseen tehtävään kuluttaa.
Niin ja kuluminen on yksi hävittäjien ongelma. Jokaisella hävittäjällä on rajattu määrä lentotunteja siitä hetkestä kun se rullaa tuotantolinjalta ulos siihen hetkeen kun se menee naulatehtaalle. 5000-12000 lentotuntia vaihdellen mallista ja siitä miten lentokonetta käytetään.

Joku halpa potkurikone joka hengailee 5 kilsan korkeudella ammusilmatorjunnan ulottumattomissa ja maajoukkojen pyynnöstä pommittaa jotain kohdetta olisi paljonkin käyttöä tilanteessa jossa vastapuolella ei ole modernia ilmatorjunta aseistusta.

T_labrotta

Anonyymi kirjoitti...

70-luvun inttenettiwebistä löytyi hieno lähde: Brittiläinen kirjasarja koneista. mallareille kirjoitettu, kuvia, värikuvia pirusti. Nimeään en muista mutta monet koneet tuli ekan kerran bongattua opuksesta. Muiden muassa Westland Whirlwind hävittäjä. Kaksimoottorinen ihmekone, joka soti monta vuotta ilman päivityksiä mutta hävisi kun ei moottoriaan päivitetty, R&R Peregrine hävisi tärkeydessään Merlinille. Sikäli liittyy rynnäköintiin, että käytettiin merirynnäköintiin kaksimoottorisuutensa ansiosta.

Douglas A-1 Skyraider - oli muuten syöksypommittaja alunperin. Myöhemmin mm. ambulanssikone, matkustajakoneenakin palveli ilmavaivoja. Mutta todellakin suurin homma oli toimia päivystävänä ilmatukena. Pitkä lentoaika oli tässä hommassa avuksi.

Toinen saman ajan kuuluisuus puuttuu listasta: Phantom. Ikoninen hävittäjäpommittaja napalmkuormineen. Esiintyi päivittäin iltauutisissa niin kauan kuin vietnamin nahinaa kesti. Kantoi valtavan pommikuorman, lujaa ja kauas. Päivystivät Tonkininlahden yllä suojassa Migeiltä ja ohjuksilta ja tulivat nopsaan nurmiporien avuksi kun tarvis.

Iljušin Il-10 - tämän värkin suurin hyvä puoli oli kestävyys. Sitä oli nimittäin aika vaikea ampua alas. Kesti melkein mitä vaan. Edeltäjänsä IL2 oli helpompi ampua alas. Heikkoutena siiven tyvi - saksalainen 20mm minengeschoss riitti hyvin katkaisemaan siiven. Sarja kiväärikaliberisella konekiväärillä läheltä alta jäähdyttimeen myös tipautti konen aika noileesti.

Dassault Ouragan lenteli jo Algeriassa, hankaluutenaan oli liika nopeus, aikaa tähtäilyyn kun oli liian vähän. Homman hoiteli sitten rohkeat Piper-pilotit. Ampuivat savuraketteja ja hurrikaanit - ouragan ranskaksi - ampui perään raketteja ja pudotti pommeja. Atlasvuoristo luolat olivat haastavia paikkoja pommitella.


General Dynamics F-111 oli ihan väärässä paikassa vietnamissa. Kuuma, kostea takapajulan kentänkyhäelmä ei ollut paikka johon kone oli suunniteltu. Myöhemmin kyllä kone loisti ominaisuuksillaan. Per Aspera ad Astra tai jotain. Wild Weasel oli viimeinen roolinsa, Irakissa ja muualla, tutkien tuho.

COIN koneiden suhteen suomi oli etujoukoissa, Fokker 21 kun oli semmoinen. Hollannilla kun oli mettärosvo-ongelma jo ennen sotia siirtomassaan Indonesiassa. Ja sodan jälkeen vapautusliike-ongelma.

Republic A-10 Thunderbolt II käyttää muuten tärähtäneistön vihaamaa DU:ta, siis köydytettyä uraania ammuksissaan. Se GAU-8 Avenger kun on riippuvainen siitä. Läpäisy ja polttovaikutus kun tulee uraanilla. Mutku uraani säteilee, aiheuttaa syöpää ja vaikka mitä - ei aiheuta. Mutta vaihtoehtonsa wolframin, nikkelin ja koboltin seos on aiheuttanut 100%:lle hiiriä lihassyövän testeissä. Siis yksi lihakseen jäänyt siru aiheuttaa 100% varmuudella syövän. Uraani ei aiheuta. Ei uraani terveellistä ole, eikä sitä ole järkeä hengitellä tai muuten saada sisäänsä. Raskasmetalli on raskasmetallia.

Rynnäköinti on muuten epäterveellinen harrastus, IT:n joka värkki yltää häiritsemään sitä. Ja jalkaväenkin pyssyt riesana vielä.

Pyssymies

KKi kirjoitti...

Jännä miten paljon ihmiskunta käyttää älyä ja resursseja kehittääkseen laitteita joilla saada toisensa hengiltä. Ikävää vaan valitettavan tarpeellista.

Itte väsäsin pikkupoikana jo lähinnä autojen, isojen sellaisten malleja. Ykkösenä tietenkin Kenworth W900.

Reveliähän se oli sekin:

https://www.autoworldstore.com/Revell-Kenworth-W900-Tractor-1-25-Scale-Model-Kit-p/rmx851507.htm

Historix kirjoitti...

Itsekin rakentelin tankkeja ja lentokoneita. Matchbox, Airfix, Heller mitä niitä oli eri mallisarjoja. Kerran sain venäläisen rakennussarjan nimeltä Zvezda, ei ollut hääppöinen laadultaan se. Mutta jos laadusta puhutaan, niin aina (eli harvoin) kun oli paremmin rahaa, niin Tamiyan pienoismallit olivat laadukkainta ostettavaa.

Muuten tuo OV-10 Bronco oli ilmatulenjohtajien kone (FAC-Forward Air Controller). Vietnamilaiset vihasivat sitä, sillä jos Bronco pörräsi yläpuolella, niin se tiesi jo kohta joko rynnäkkökoneiden iskua tai tykistön tuli-iskua lähistön Fire Support Basesta.

FAC:n tehtävänä oli merkitä yhdellä tai kahdella fosforiraketilla rynnäkkökoneille maalit. Tehtävän tärkeys vain korostui, jos samalla alueella toimi omia maajoukkoja. FAC:t myös johtivat tykistön tulta korjaten sitä vihollisen niskaan. Koneen lentäjällä oli peräti viisi radiota, jolla hän piti yhteyttä tukikohtaansa, maassa olevaan jalkaväen yksikköön, ilmavalvonta / taistelunjohtokoneisiin, alueelle tehtävälle tuleviin rynnäkkökoneisiin ja Fire Support Basen tulenjohtajaan. Varsinainen orkesterinjohtaja siis tämä Foward Air Controller Broncossaan. Ja useimmiten FAC lensi yksin konettaan, vain yötehtäville oli tarjolla apumies takapenkille.

Historix

Anonyymi kirjoitti...

Tuo gau-8 30mm konetykki melko häijyn oloinen vastaanottajalle,kävin tuubista katsomassa videon. Vaan mitenköhän vaikee tuo tähtäys homma, kun pitää liikkuvaakin kohdetta jyvälle saada ja ilmassa koneet menee aikamoista haipakkaa. T. Oloneuvos

Anonyymi kirjoitti...

Bristol Beaufighter - kuiskaava kuolema. Nipponin poikain nimitys värkille. Luistiohjatut moottorit rallattivat vähemmän kuin perinteisillä venttiileillä varustetut. Aseistus Beaufightereissa oli sama kuin tunnetuimmissa Mosquitoissa, 4 tykkiä + 4 konekivääriä. Sikäli raskaampi, ettp jaksoi kanta torpedoakin, rakettien sijaan.

Henschelin värkki, johon sijoitettiin 75mm tykki olisi ollut aika hurja juttu paremmilla moottoreilla. Mutta saksan pojilla ei ollut kapasiteettia ja Henschel joutui tyytymään vanhentuneihn ja pieniin R&G myllyihin. Alitehoinen kone, sai silti jälkeä aikaan.

Pyssymies

QroquiusKad kirjoitti...

Eikö veli KKi muista Clausewitzin keljua periaatetta, että sota on vain politiikan jatkamista toisin keinoin?
Emme ole enkeleitä. Olemme tappaja-apinoita;
ainoa eromme Australopithecusiin on älykkyydessä.

A-6 Intruder on metka konsepti:
rynnäkkökone, jossa ei ole kiinteää aseistusta. Onko se siis sittenkin rynnäköintiin suunniteltu pommikone?

Ouraganista kertoi Ernst Trotz teoksessaan "Daavid ja Goljat. Israelin taistelu 1967" sellaisen israelilaisen lentäjän kohtaamisesta egyptiläisen MiG-21:n kanssa:

kaikin puolin ylivoimaisella koneella lentänyt egyptiläinen menetti hermonsa, avasi tehot täysille ja yritti pyyhältää pakoon paljon hitaampaa ja huonompaa Ouragania.
Sitä ny tehressään hän sitte joutus juur eikä melkeen sopivalle hollille.
Neljä tykkiä lauloi, ja MiG hajosi ilmassa kappaleiksi.
Melkeinpä sääliksi käy.

Étendardilla ei ollut muita käyttäjiä kuin Ranska, mutta Super Étendard näki sotaa myös mm. Argentiinan meri-ilmavoimissa Britanniaa vastaan Falklandin sodassa.
Olen antanut kertoa itselleni, että niiden suoritukset yleisesti ja ranskalaisilla Exocet-merimaaliohjuksilla erityisesti korpeavat britteja jossain määrin edelleenkin.

A-10 Glamdringiin, korjaan Thunderbolt II:een liittyen off-topic:

Gulfin sotaa seuranneen Iraqin sodan panssaritaisteluissa tuhottiin iraqilaisvaunuja enemmän M2 Bradley -rynnäkkövaunujen pst-ohjuksilla kuin M1 Abrams -taisteluvaunujen tykeillä.
Suurin osa Abramseista menetettiin toisten Abramsien sekä muun US-tulituksen tappioina.

Aina roiskuu kun rapataan;
"friendly fire" on ilmiö, jota on aina esiintynyt ja esiintyy vastakin.
USAn asevoimille sitä vaikuttaisi kuitenkin sattuvan keskimääräistä useammin. Voi olla tilastoharhaakin siihen nähden, miten paljon tulta ja liikettä on Iraqiin USAn taholta suunattu.

F-117 Nighthawkin pudotukseen Jugoslavian liittoarmeijan 250. Ilmatorjuntaohjusprikaatin III pataljoonan toimesta saattoi vaikuttaa komentajan, evl. Zoltán Danin unkarilaistaustaisuuden lisäksi Yöhaukkojen lentäminen yöstä toiseen samoilla, niille määrätyillä lentoreiteillä.

Vahvistamattomien tietojen mukaan tämä evl. Danin yksikkö olisi vaurioittanut korjauskelvottomaksi toisenkin Nighthawkin, joka kykeni kuitenkin palaamaan lentotukialukselle.

Kone ei myöskään ole tutkassa näkymätön, vaan vain vaikeasti havaittava;
kun pommiluukut avataan, kone näkyy tutkassa yhtä kirkkaasti kuin mikä tahansa siviilikone.

Näin olen antanut itselleni kertoa, ja voin olla taas kerran tuhannen väärässä. Korjatkoot kaikki, jotka paremmin tietävät.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Perttu Ahoselle, Ano Nyymille, Ms A-Nyymille, Eijalle, labrotalle, Pyssyiehelle, KKi:lle, Historixille, Oloneuvokselle ja Qroquius Kadille ja kiitos kommenteistanne ja hyvistä lisäyksistänne. Muutama huomio:

- Hienoa että Perttu jatkaa perinnettä. Hatunnostoa.

- Monia konetyyppejä niin kuin Phantom ja Tornado olisi voinut olla mukana. Mielsin ne kuitenkin enempi monitoimikoneiksi. Kylmän sodan koneethan suunniteltiin sitä suurta kolmosrähinää ajatellen ja koska sitä ei tullut niin sitten keskityttiin rynnäköintitehtäviin ns. maakuntasodissa.

- Ano Nyymin tavoin minäkin aikanaan säästelin ne pienoismallien laatikoitten kannet. Oli aika komea läjä niitä jossain vaiheessa.

- Labrotan ideaahan toteuttaa nykyisin osittain dronet. Suomen kohdalla ongelmana on tietysti se että itänaapurilla sitä ilmatorjunta-aseistusta on yllin kyllin.

- Oloneuvokselle: Sen A-10:n varsinainen nopeus hyökkäyksissä oli vaan tommonen 500 km/h.

- KKi ja Qroquius Kad ovat oikeassa. Ihminen on koko lailla vittumainen otus.

klova kirjoitti...

Neuvostoliittolaiset joutuivat muuttamaan rynnäkkökoneidensa hyökkäystapoja kun Afganistanin kapinalliset saivat it-ohjuksia.Ennen ohjuksia he kensivät matalalla,ohjusten jälkeen vielä matalammalla.

Ensimmäisissä stringereissä oli sellainen bugi,että ohjus ei virittynyt alaspäin lentäessä,sissit vuorilla ja neuvostoliittolaiset laaksossa.Muutenkin tuollainen matalalla ja kovaa taktiikka jättää vähän aikaa tähtäykselle.Koski tietysti ensisijassa Mi-24 helikoptereita,ne kun toimivat rynnäkkökoneina.Tuollainen taktiikka ainakin lisäsi lentäjien selviytymismahdollisuuksia.

Jatkuvasti liikkeellä olevaa ja kevyesti,siis jalan,liikkeellä olevaa on varmaankin lähes mahdotonta havaita ellei se itse halua tulla havaituksi,aloita tulitaistelua ja sen se voi päättää itse haluamassaan paikassa ja ajalla.Kuten sissisodissa on tapana.

Naton rynnäkkökoneilla tehdyt iskut serbejä vastaan bosnian ja kosivon sodissa eivät myöskään olleet mikään menestystarina.Siis sotilaskohteita,tankkeja ja sellaisia vastaan.Koska serbeillä oli toimiva ilmatorjunta niin hyökkäykset tehtiin korkealta ja kovaa.osumatarkkuus ja havainnointi siinä tuppaa kärsimään.Lämpö ja erilaisia magneettikameroita voi myös hämätä.Suhde tais olla 6000 ilmaiskua ja 20 tuhottua kohdetta ja niistäkään ei tiedä olivatko rikki jo ennen ohjusta.

Samaan päättelivät britit roisen rähinän jälkeen,eivät ne typhoonit nyt niin tehokkaita kai olleet.Ehkä se tiikeri oli hylätty tien sivuun polttoaineen tai mekaanisen vian takia,tuhottu saksalaisten toimesta.Typhooni lensi yli ja ampui raketta ja tuhottu Tiikeri,toinen Thunderbolt lensi tunnin päästä ja ampui raketteja,kaksi tuhottua Tiikeriä.Tykistö viimeisteli kolmannen Tiikerin tuhon.

Tehokkaimillaan nuo olivatkin junia vastaan,sellaisesta kohteesta jo näkee osuttiinko vai ei ja se ei edes pääse metsään piiloon.


Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, klova. Niin, rynnäkkökoneet ovat jyränneet erityisesti Irakissa ja Siinailla ja muualla missä on täysin avoin maasto. Peitteinen maasto ja vuoristo onkin sitten eri asia.

Ironmistress kirjoitti...

Meillä veljet ja serkku naapurissa rakentelivat pienoismalleja katot täyteen. Siellä ne roikkuvat yhä lapsuudenkodin katossa - ja siinä myös ilmailukärpänen puraisi pikku ruukkilaista.

Serkusta tuli Hornet-pilotti. Mutta ruukinmatruuna alkoi vanhalla iällä hyppelemään kesken lennon pois täysin toimintakuntoisesta lentokoneesta.

DuPont kirjoitti...

Tuosta A-10 Thunderbolt II:sta sen verran, kun edelläkin oli puhetta. Onko tiedossa, kuinka paljon Irakissa tuhosivat vihollisia tykillään? Itselläni on kuva, että pommit ja ilmastamaahan-ohjukset olisivat olleet tehokkaampia. Pidän tuollaista tykkiä jo varsin vanhentuneena aseena, paitsi ehkä suurta viholliskolonaa vastaan.

Anonyymi kirjoitti...

Monta on mainittu ja kommentoijat lisänneet valikoimaa vaan tätä jäi uupumaan:

https://en.wikipedia.org/wiki/Embraer_EMB_314_Super_Tucano

Toimittaa COIN-tehtävää ja US erikoisjoukoille tuikitärkeää tulitukitehtävää.


-Tvälups-

Pinlaareni kirjoitti...

Kiitos katsauksesta. On aina mukava lukea historiikejasi(kin).

Minäkin pikkupoikana tykkäsin kasailla pienoismalleja. Liityinpä tuolloin myös lennokkikerhoon kasailemaan balsaliidokkeja sun muita.

Mitä tulee rynnäkkökoneisiin, lisäisin Ykän listaan P-47:n, de Havilland Mosquito:n, ja Panavia Tornado:n. Ja vielä tulitukikoneiden, vaikkei rynnäkkökone olekaan, klassikon Puff-lohikäärmeen (AC-47 Spooky).

Anonyymi kirjoitti...

Raketit & Typhoon vs. Molins gun & Mosquito:
Rakettien osumatarkkuus oli surkea, en löytänyt enää tarkaa lukua, oli luokkaa yksi osuma / kymmeniä hyökkäyksiä. Rakettien hyvä puoli oli se, että raketeilla aseistettu kone voitiin seistaa pommeilla saman tien toista operaatiota varten noin vain. Tai laittaa höökimään tykeilla tai tiedustelemaan. Rakettien teho perustui siihen, että kun joka puolella jytisi, hylkäsi tottumaton miehistö vaununsa ja jätti siihen. Tai haavoittui vaununsa ulkopuolella haahuillessaan. Myös vaunujen huolto, polttoaine- ja ammusautot ottivat osumaa. Jos ammusauto palaa on tie aika tukossa eikä panssarikolonna liiku muhinkään.

Molins Gun, 57mm tykki taas oli painava, iso värkki. Mosquito oli sillä asennettuna vain panssarintuhoojaksi kelvollinen. Ei voinut hätistellä jalkaväkeä, ei tiedustella, eikä ainakaan toimia raskaana hävittäjänä ilmamaaleja vastaan. Vain panssarintuhoajana. Tai laivoja vastaa, toinen molins gunin käyttötapa, kranaatilla ladattuna. Tykin tarkkuus 70% osumia oli hyvä. Samoin läpäisy sabottiammuksella riitti tiikerillekin edestä, läheltä. Mutta vaikkapa ammusautoon osuessan ei tehnyt kuin reiän kylkeen, jos ei tuurilla osunut ammukseen.

Pyssymies

Anonyymi kirjoitti...

Ai niin: Malmö MFI-9 nimettiin Mini-COIN:iksi. Siitä vouhotettiin silloin kovasti. MIGeillä lennelleet egyptiläiset pilotit ei niitä löytäneen ja pelkäsivät pimeää muutenkin. Migin tutka ei ollut kovin hyvä. DDR-pilotitkaan ei niille paljoa mahtaneet, pieni tutkamaali, matalalla puiden katveessa - clutterin suojassa -lentelevä maali.

Sittemmin joka pikkukone on ilmailumessuilla esitetty aseistettuna.

Pyssymies

Jani Alander kirjoitti...

Tuli mieleen siitä Stealth koneen pudotuksesta, Stealth ei varsinaisesti meinaa tutkassa näkymättömyyttä vaan huonoa näkyvyyttä. Ja serbialainen ilmatorjuntaupseeri äkkäsi jossain kohtaa, että amerikkalaiset lentää aina samalla reitillä, luottaen siihen "näkymättömyyteensä", mikä tarjosi mahdollisuuden keskittää torjuntaa sopivasti. Mikäli oikein muistan niin serbit antoivat palaa koko ohjuspatterin voimalla, siinä toivossa, että joku ohjuksista saa riittävän hyvän signaalin ja lukittuu. Ts. ylimielinen operointitapa kostautui. Jos reittiä olisi vaihdeltu niin serbien olisi ollut huomattavasti vaikeampi keskittää voimaa torjuntayritykseen.

Pinlaareni kirjoitti...

Tuossa pientä viihdykettä:

https://www.youtube.com/watch?v=JcwuQFaxsGU&ab_channel=CassiusYou

Anonyymi kirjoitti...

Tervehdys Ykä ja muut!

Muistelisin, että Serbiassa aika moni ohjus/pommi meni kakkosnelosesta, pressusta ja öljytynnyristä, jossa oli tuli antamassa lämpömaalia, tehtyihin valemaaleihin. Eli perushämäys yhdistettynä ilmatorjuntaan vaikeutti jopa nykyajan teknoaseiden käyttöä tehokkaasti.

Yst. terv. Ano Nyymi

Pate Pankavaarasta kirjoitti...

A-10 suunniteltiin vain yhtä tehtävää silmällä pitäen eli tukkimaan Fuldan aukon, tasangon saksassa missä iivanan tankkien tarkoitus oli painaa läpi diisselit mustaa nokea levittäen ja telaketjut raapien maataa niin että perästä päin näytti kynnöspellolta. Väitetään että Rudel olisi ollut konsulttina suunnittelijoille. Kone on suunniteltu huoltojen kannalta mekaanikon unelmaksi. A-4 Skyhawk eli Heynemanin hotrod, tukialuskone joka suunniteltiin halvaksi ylläpitää. 1973 Yom Kippurissa kärsi Egyptin ja Syyrian it-ohjuksista. Israelilaiset rakensivat sitten omat viritykset. Aiheutti engelsmanneille ongelmia Falklandin sodassa. Toinen toisen maailmansodan relikti joka lensi mm. Koreassa, Sikojenlahdella ja Vietnamissa oli A-26. Sitten tulitukikoneiden kuningtar eli AC-130 Hercules jossa versiosta riippuen on 105mm:n haupitsi ja 40mmL60 haiskahtaa boforssin it-tykiltä ja 25mm:n Gatling-konetykki.

Pate Pankavaarasta kirjoitti...

Rudelia koittivat vankeudessa engelsmannit pelotella että luovutetaan venäläisille, mihin ukko totesi vain että hänpä ryhtyy kouluttamaan venäläisten ilmavoimia maataisteluihin.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Ruukinmatruunalle, DuPontille, Taisteluvälineupseerille, Pinlaarenille, Pyssymiehelle, Jani Alanderille, Ano Nyymille ja Patelle Pankavaarasta & kiitos kommenteistanne.

Ruukinmatruuna: Pianhan se Hornet-kuskien masiina vaihtuu. Sitä en lähde arvailemaan että mikä tulee tilalle.

DuPont: Minä olen kyllä siinä käsityksessä että kyseinen tykki repii auki minkä tahansa taistelupanssarivaunun.

Tvälups: Kiitos lisäyksestä. Jo edesmenenyt Erkki Nordberg ennusti että tällaiset tulevat yleistymään.

Pinlaareni: Kiitokset sinullekin ja kiitos myös linkistä.

Pyssymies: Olisko niin että raketit toimii parhaiten pehmeisiin maaleihin. Kovia hermoja se Biafran ilmasota noilla vermeillä on joka tapauksessa vaatinut.

Jani: Kiitos lisäyksestä. Vihollisen aliarviointi ei koskaan kannata. Sedn oppi aikanaan myös eräs puna-armeija.

Ano Nyymi: Jep. Lämpökameraa pystyy hämäämään monin keinoin.

Pate: A-kympin kohdalla oli juuri niin kuin totesit ja se oli se perustehtävä johon se oli suunniteltu. Ja Rudelilla oli vissiin sen verran kovat kokemukset että mies ei vähästä hätkähtänyt.

klova kirjoitti...

Rudel oli myös pesunkestävä vastenmielinen natsi,niitä miehiä joista juutalaislasten tappaminen oli enemmän kuin toivottavaa ja slaavien osa oli palvella herrarotua ja heistäkin kolmasosa sopi joukkohautaan.

Tällaiset pienet yksityiskohdat usein unohtuvat kun ihastellaan kuinka se ja se tuhosi vihollisia ja kuinka siinä tankissa oli ihanat muodot.

Että minkä puolesta nuo Rudelit ja Wittmannit ja Kretchmerit sotivat,osa tietoisesti ja osa tiedostamatta,saman päämäärän eteen.

Tuppaa meiltä suomalaisilta aina välillä erillissotinimme unohtumaan nämä Saksan tavoitteet,kyseessä kun ei ollut mikään länsimaisen siviliaaation puolustaminen,korkeintaan ihan pikkuriikkisen lapissa.

Ja kun aina muistetaan kertoa kuinka monta miljoonaa Stalin tapatti,niin se unohdetaan,että eniten tapettiin venäläisiä ja muita Neuvostoliiton asukkaita.Siihen verrattuna 150 000 puolalaista on hirveä luku,6 000 000 on paljon hirveämpi,saksalaisten tappamien puolalaisten lukumäärä,puolet juutalaisia ja puolet etnisiä polakkeja.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, klova. Toki näin. En usko, että tämän blogin lukijoista pahemmin natsien sympatisoijia löytyy. Mitä taas tulee Suomeen niin meillä ei ollut paljon muuta vaihtoehtoa kuin taistella pirun avulla perkelettä vastaan.

Anonyymi kirjoitti...

Tervehdys Ykä!

Eniten kyllä historiaan tutustuneena hämmästyttää edelleen se, että monet piinkovat natsit olivat oikeasti siinä uskossa pitkään, että ihan sodan viime hetkillä länsivallat ottavatkin nämä johtamaan uutta uljasta liittoumaa Neuvostoliittoa vastaan. Hämmästys olikin sitten suuri, kun kohtelu oli just sitä mitä ansaitsivat, eli naru kaulaan tai luovutus Neuvostoliittoon tai Puolaan.

Tämä kyllä sitten tavallaan toteutui vähän myöhemmin, kun kylmä sota pääsi kunnolla vauhtiin, ja poliittisista syistä lännessä oli pakko kehittää myytti hyvistä natseista, jotka joko vain noudattivat käskyjä tai olivat väärässä paikassa väärään aikaan. Eihän Speerkään ollut kuin viaton arkkitehti ja sattumaministeri, mitä nyt käytti orjatyövoimaa ihan suvereenisti sodan ollessa jo hävitty.

Kenraalimyyttiäkin on alettu purkaa historiankirjoituksessa, esim. reipas ja urhea Guderian ei missään nimessä ollut muuta kuin virkasotilas, vaikka oikein mielellään otti "lahjana" vastaan puolalaisilta ryöstetyn kartanon maineen. Tuohan oli yksi Hitlerin kieroista tempuista sitouttaa alamaisiaan tekemään likaisia töitä, ihan puhdas lahjonta. En muista kuka, mutta joku näistä isoista kihoista joille oli maksettu ns. sivueläkettä eli kylmää käteistä puhtaina lahjuksina, kyseli vielä vangiksi jäätyäänkin, että kai ne rahat jatkossakin virtaa tilille. Siinä oli kuulustelijoilla varmaan aikamoiset tonnin seteli -ilmeet.

Mutta että pysyttäisiin aiheessa, niin Rudelin osuus A-10:n kehittämisessä oli nykytietämyksen mukaan tasan 0%.

Yst. terv. Ano Nyymi

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Ano Nyymi. Minua ei oikeastaan hämmästytä sillä olihan kakkosrähinän jälkeinen Nurnberg ensimmäinen suuren luokan sotarikosoikeus. Natsit eivät vaan älynneet odottaa sellaista. Ja sen jälkeenhän homma oli business as usual sillä saksalainen osaaminen kelpasi sekä jenkeille että Neuvostoliitolle. Rudelin osuuteen koneitten suunnitteluun en ota kantaa kun en tiedä.

Anonyymi kirjoitti...

Kannattaa vielä mainita tuo amerikkalaisten Vietnamin -aikainen keksintö eli "Gunship": Kuljetuskone, johon asennettin aseita ampumaan sivusuuntaan. Tällöin koneen ollessa kaarrossa kohdetta pystyttiin suolaamaan koko ajan lyhyiden rynnäköiden sijaan.
Ensimmäinen oli WW2 aikainen C-47, josta tuli siis AC-47 (A =atakki) "Spooky" tai "Buff, the Magic Dragon", jossa oli kolme minigunia.
Viimeisin versio ideasta on Hercules -kuljetuskoneen versio AC-130 Spectre; 3x20mm Vulcan -tykkiä, yksi 40mm Bofors ja 105mm haupitsi !

Timppa

Unknown kirjoitti...

Liekö sitä liian insinööri, mutta yleensä pyrin tarkastelemaan osaamista osaamisensa. Se oliko joku kommunisti tai natsi on yhdentekevää. Ammattilaista on omalla alallaan arvioitava ammattilaisena eikä jonkun poliittisen lokeron täytteenä. Muussa tapauksessa syyllistytään vastapuolen aliarviointiin.

Hitto kun ei saa nyt enää mitään järkevää aikaiseksi, lukekaa rivien välistä mahdollisimman suopeasti.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Timpalle ja Unknownille & kiitos kommenteistanne.

Timppa: Joo, noissa on kyllä melkoinen tulivoima varsinkin jos vastapuolella ei ole ilmatorjuntaa.

Unknown: Ymmärrän pointin hyvin ja pyrin itsekin näissä jutuissa keskittymään kalustoon eikä käyttäjien ideologiaan. Minkä nyt Rauhanvaltiosta vähän kuittailen.