Eli toksista rynnäkkömaskuliinisuutta
Niin kuin lukija ehkä tietää, käy meikäläinen jatkuvasti
seitsemän päivää viikossa kestävän masentavan nykymaanantain vuoksi mielellään muistelumatkoilla
muinaisessa Kekkoslovakiassa ja moni lukija on osallistunut näihin matkoihin myöskin
mielellään. Siellä Kekkoslovakiassa muuan pikku-Ykän yksi mieluisimpia
harrastuksia oli koota lentokoneitten pienoismalleja. Airfix ja Revell olivat
kovasti tuttuja. Voi että niitä tulikin nikerrettyä.
Samalla tuli tietysti tutustuttua noihin sekä koottuihin
että muihinkin koneisiin tarkemmin. Apuna oli Kekkoslovakian internet, tosin
sitä kutsuttiin silloin nimellä kirjasto. Yksi pikku-Ykää erityisesti
kiinnostava konetyypi oli rynnäkkökoneet. Ne kun meinaten näyttivät
haatanallis-merkeleellinen aselasti siipiensä alla lihaksi – tai no, metalliksi
– muuttuneelta lauseelta ”täältä tömähtää”. Käydään läpi hieman niitä kylmän
sodan ajan rynnäkkökoneita mitä viehättivät pientä kekkoslovakialaista joka
tiesi voivansa koota koneitaan rauhassa ilman sodan pelkoa sillä Urkkihan piti
huolen kaikesta ja kaikista.
On tietysti selvää että termit rynnäkkökone,
lähitukikone, hävittäjä-pommittaja ja hävittäjä ovat jo pitkään olleet varsin
sekaisin ja limittäin. Nykyiset hävittäjät ovat tietenkin kaikki myös melkoisia
pommikoneita tarvittaessa. Keskityn tässä ainoastaan niihin koneisiin joitten
pääasiallisin tehtävä oli rynnäköinti. Paljon koneita jää tietysti
esittelemättä näistäkin mutta tarkoitushan ei ollut tehdä kirjaa.
Aloitetaan 1940-luvulta ja esitellään Douglas A-1
Skyraider:
Huippunopeus:
518 km/h
Aseistus:
4 × 20 mm tykkiä, 3 629 kg pommeja, 127 mm:n raketteja siipien ripustimissa max
12 kappaletta
Valmistettu
3.160 kappaletta
Käyttäjät:
Yhdysvallat, Kambodsha, Keski-Afrikan Tasavalta, Tsad, Ranska, Gabon,
Etelä-Vietnam, Thaimaa, Ruotsi, Iso-Britannia
Kone siis teki ensilentonsa jo vuonna 1945 mutta ei
ehtinyt kakkosrähinään. Sen sijaan se osallistui sekä Korean että Vietnamin
sotiin. Aikanaan on tullut tuumailtua – kun siirrytään ottiatuota- ja jos
tädillä olis munat-osastolle – että jos suomalaisilla olis ollut kesällä 1944 30
kappaletta noita Skyraidereita niin eihän se sodan lopputulos olis varmaan lopulta
mihinkään muuttunut mutta olis se ottanut Venäjän miehelle kovasti kipeetä. No,
jos palataan reaalimaailmaan niin kesällä 1944 suomalaisia kiusasi Tormoviikit
joista itänaapuri teki sitten kehittyneemmän eli Iljušin Il-10-koneen
joka ehti nippa nappa toimia kakkosrähinässäkin:
Huippunopeus:
551 km/h
Aseistus:
2 × 37 mm tykkiä tai 4 × 23 mm tykkiä, 2 × 7,62 mm konekivääriä siivissä, 20 mm
tykki tai 12,7 mm konekivääri takatornissa, 1 000 kg pommeja ja raketteja
Valmistettu
4.699 kappaletta
Käyttäjät:
Neuvostoliitto, Bulgaria, Kiina, Tshekkoslovakia, Unkari, Indonesia.
Pohjois-Korea, Romania, Jemen.
Neuvostoliiton liittolaisvaltiot käyttivät konetta 1960-luvulle
saakka ja Kiina vielä pidempään. Vuonna 1946 teki ensilentonsa brittiläinen Westland
Wyvern:
Huippunopeus:
616 km/h
Aseistus:
4 x 20 mm tykkiä, 16 rakettia tai 1 torpedo tai 1.361 kg pommeja
Valmistettu:
127 kappaletta
Käyttäjä:
Iso-Britannia
Kyseinen tukialuskone osallistui tositoimiin vuoden
1956 Suezin sodassa. Sen erikoispiirre oli kahdeksanlapainen kahteen eri
suuntaan pyörivä potkuri. Kun siirryttiin 1950-luvulle niin rynnäkkökoneetkin
alkoivat olla suihkumoottorisia ja Wyvernin seuraajaksi RAF:ään tuli Blackburn
Buccaneer:
Huippunopeus:
1040 km/h
Aseistus:
5443 kg ohjuksia tai pommeja
Valmistettu:
211 kappaletta
Käyttäjät:
Iso-Britannia, Etelä-Afrikka
Kone oli suunniteltu ”tukialuskoneeksi, joka
pystyisi lentämään pitkän matkan vihollisen tutkan alapuolella kantaen
ydinasetta ja hyökkäämään laivoja ja satamia vastaan.” Kone oli käytössä
briteillä vuoteen 1994 saakka. Myös itänaapurimme kehitti suihkumoottorista
rynnäkkökonekalustoaan ja tuloksena oli Sukhoi Su-7:
Huippunopeus:
2150 km/h
Aseistus:
2 x 30 mm tykkiä, 2000 kg pommeja tai raketteja
Valmistettu:
1.847 kappaletta (Su-17, -20 ja -22 yht. 2.867 kpl)
Käyttäjät:
Neuvostoliitto, Pohjois-Korea, Afganistan, Algeria, Tshekkoslovakia, Egypti,
Intia, Irak, Puola, Syyria
Kone näki tositoimia Egyptin käytössä sekä kuuden
päivän sodassa 1967 ja Jom Kippur-sodassa 1973 sekä Intian käytössä Intian-
Pakistanin sodassa vuonna 1971. Kone on yhä mahdollisesti käytössä
Pohjois-Koreassa. Tyyppiä seurasivat kääntyväsiipiset Su-17, Su-20 ja Su
22-mallit jotka kantoivat edeltäjäänsä nähden kaksinkertaisen asekuorman.
Tokihan suihkumoottorisia rynnäkkökoneita kehitti
tuolloin myös Estados Unidos. 1950-luvun kalustosta esitellään ensimmäisenä Republic
F-105 Thunderchief:
Huippunopeus:
2.240 km/h
Aseistus:
1 x 20 mm kuusiputkinen tykki sekä 6.400 kg asekuorma raketteja, ilmasta-maahan
ohjuksia, ilmasta-ilmaan ohjuksia tai pommeja. Pystyi kuljettamaan myös
ydinpommeja
Valmistettu
833 kappaletta
Käyttäjä:
Yhdysvallat
1950-luvun kalustoa edusti myös Douglas A-4 Skyhawk:
Huippunopeus:
1078 km/h
Aseistus:
2 x20 mm tykkiä ja 4153 kg pommeja, ohjuksia tai raketteja
Valmistettu
2.960 kappaletta
Käyttäjät:
Yhdysvallat, Argentiina, Australia, Brasilia, Indonesia, Israel, Kuwait, Malesia,
Uusi Seelanti, Singapore
Skyhawk oli tositoimissa Vietnamin sodassa
Yhdysvaltain käytössä, Jom Kippur-sodassa Israelin käytössä sekä Falklandin
sodassa Argentiinan käytössä. Brasilia ja Argentiina käyttävät koneen
päivitettyä versiota edelleenkin. Yhdysvaltain laivasto taas hankki
lentotukialuskäyttöön Grumman A-6 Intruder-koneen:
Huippunopeus:
1.040 km/h
Aseistus:
8.200 kg asekuorma pommeja, raketteja tai ohjuksia
Valmistettu
693 kappaletta
Käyttäjä:
Yhdysvallat
Myös ranskalaiset kehittivät suihkurynnäkkökoneita
joista ensimmäinen oli Dassault Ouragan jonka ensilento tapahtui jo
1949:
Huippunopeus:
970 km/h
Aseistus:
4 x 20 mm tykkiä ja 2270 kg pommeja tai raketteja
Valmistettu
567 kappaletta
Käyttäjät:
Ranska, Intia, Israel, El Salvador
Kone näki tositoimia Intian ja Pakistanin sodassa
Intian riveissä vuonna 1965 sekä Israelin käytössä sekä Suezin sodassa 1956
että kuuden päivän sodassa vuonna 1967. Ouragania seurasi Dassault Etendard
IV:
Huippunopeus:
1180 km/h
Aseistus:
2 x 30 mm tykkiä sekä 1360 kg raketteja, pommeja tai ohjuksia
Valmistettu
90 kappaletta
Käyttäjä:
Ranska
Kone oli suunniteltu lentotukialuskäyttöön ja sen
korvasi tehokkaampi Super Etendard. Italiaanot väsäsivät puolestaan Fiat
G.91-koneen joka toimi myös harjoitushävittäjänä:
Huippunopeus:
1075 km/h
Aseistus:
2 x 30 mm tykkiä, 4 x 12,7 mm konekivääriä sekä 680 kg raketteja, pommeja tai
ohjuksia.
Valmistettu
770 kappaletta
Käyttäjät:
Italia, Länsi-Saksa, Kreikka, Portugali
Samaan aikaan Ameriikoissa kehitettiin pitkään
käytössä ollut kääntyväsiipinen General Dynamics F-111:
Huippunopeus:
2.655 km/h
Aseistus:
1 x 20 mm kuusiputkinen tykki ja kaikkiaan 14.300 kg asekuorma pommeja, raketteja, ilmasta-ilmaan ohjuksia, ilmasta
maahan-ohjuksia ja ydinohjuksia
Valmistettu
563 kappaletta
Käyttäjät:
Yhdysvallat, Australia
Tämä suoritusarvoiltaan varsin vaikuttava kone näki
tositoimia Vietnamin sodassa. Itänaapurimme Rauhanvaltio kehitti itselleen
vastaavanlaisen rauhanrynnäkkökoneen tyyppiä Sukhoi Su-24:
Huippunopeus:
1.654 km/h
Aseistus:
1 x 23 mm kuusiputkinen tykki ja kaikkiaan 8.000 kg asekuorma pommeja,
raketteja, ilmasta-ilmaan ohjuksia, ilmasta maahan-ohjuksia
Valmistettu
noin 1.400 kappaletta
Käyttäjät:
Neuvostoliitto/Venäjä, Algeria, Azerbaidzhan, Iran, Libya. Syyria, Sudan, Ukraina,
Valko-Venäjä, Irak, Kazakstan, Uzbekistan
Kyseinen rauhanrynnäköijä on laajalti käytössä
edelleenkin ja se on osallistunut taistelutehtäviin kaikissa mahdollisissa
sodissa mihin Neuvostoliitto sekä Venäjä ovat sotkeutuneet ja lisäksi Libanonin
sisällissodassa sekä Libyan ja Syyrian sisällissodissa.
1960-luvun puolella alkoi tulla kysyntää myös
kevyemmille counter-insurgery eli COIN-koneille. Näille ei taida olla luontevaa
suomennosta mutta ne ovat lyhyemmiltä kentiltä toimimaan kykeneviä maataistelukoneita
joita käytettiin nimenomaan erilaisia sissi- ja vastarintaliikkeitä vastaan. Koneet
olivat myös halvempia ja helpommin huollettavia kuin varsinaiset rynnäkkökoneet
joten niitä oli paljon käytössä Aasiassa ja Etelä-Amerikassa.
Briteillä oli BAC Strikemaster:
Huippunopeus:
774 km/h
Aseistus:
2 x 7.62 mm konekivääriä ja 1.400 kg pommeja tai raketteja
Valmistettu
146 kappaletta
Käyttäjät:
Botswana, Ecuador, Norsunluurannikko, Kenia, Kuwait, Uusi Seelanti, Oman,
Saudi-Arabia, Singapore, Etelä-Jemen, Sudan
Konetta on käytetty ainakin Omanin ilmavoimien
toimesta Dhofarin kapinassa tositoimissa. Amerikkalaisilla taas oli Vietnamissa
käytössä kyseisiä konetyyppejä. Ensimmäisenä esimerkkinä Rockwell OV-10
Bronco:
Huippunopeus:
460 km/h
Aseistus:
1 x 20-millinen kolmeputkinen tykki tai 4 x 7.62 mm konekivääriä sekä kaksi
rakettikasettia tai 227 kg pommeja
Valmistettu
360 kappaletta
Käyttäjät: Yhdysvallat, Filippiinit, Kolumbia, Indonesia, Marokko, Thaimaa, Venezuela, Länsi-Saksa
Ja toisena Cessna A-37 Dragonfly:
Huippunopeus:
816 km/h
Aseistus:
1 x kuusiputkinen 7.62 mm konekivääri ja 500 kg pommeja, raketteja tai
ilmasta-ilmaan ohjuksia
Valmistettu
577 kappaletta
Nykyiset
käyttäjät: Kolumbia, El Salvador, Guatemala, Honduras, Peru, Uruguay. Entiset
käyttäjät: Yhdysvallat, Chile, Dominikaaninen Tasavalta, Etelä-Korea, Thaimaa,
Etelä-Vietnam, Vietnam
Myös Argentiina kehitti oman COIN-koneensa mallia FMA
IA 58 Pucará:
Huippunopeus:
500 km/h
Aseistus:
2 x 20 mm tykkiä, 4 x 7,62 mm konekivääriä sekä max 1.500 kg asekuorma
Valmistettu
110 kappaletta
Käyttäjät:
Argentiina (käytössä vieläkin), Kolumbia, Sri Lanka, Uruquay
Konetta käytettiin Falklandin sodassa mutta huonolla
menestyksellä ja suurin osa koneista tuhoutui kentille. Sri Lankan
sisällissodassa konetta käytettiin sen varsinaisessa tehtävässä. Pysytään vielä
1960-luvun kalustossa mutta siirrytään takaisin raskaamman raudan puolelle ja
esitellään amerikkalainen LTV A-7 Corsair II:
Huippunopeus:
1.100 km/h
Aseistus:
1 x 20 mm kuusiputkinen tykki, kaikkiaan 6.800 kg asekuorma pommeja, raketteja,
ilmasta maahan tai ilmasta-ilmaan ohjuksia
Valmistettu
1.545 kappaletta
Käyttäjät:
Yhdysvallat, Kreikka, Portugali, Thaimaa
Siirrytään 1970-luvulle ja esitellään ranskalaisten ja
brittien yhteistyössä kehittämä SEPECAT Jaguar:
Huippunopeus:
1.699 km/h
Aseistus:
2 x 30 mm tykkiä, kaikkiaan 4.500 kg asekuorma pommeja, raketteja, ilmasta
maahan tai ilmasta-ilmaan ohjuksia
Valmistettu
543 kappaletta
Käyttäjät:
Intia (käytössä vieläkin), Iso-Britannia, Ranska, Ecuador, Nigeria, Oman
Konetyyppi oli taistelukäytössä Persianlahden sodassa
sekä Kosovossa. Sitten esitellään rynnäkkökone joka monen mielestä on se The
Rynnäkkökone eli amerikkalainen Fairchild Republic A-10 Thunderbolt II:
Huippunopeus:
833 km/h
Aseistus:
1 x 30 mm seitsenputkinen tykki, kaikkiaan 7.260 kg asekuorma pommeja,
raketteja, ilmasta maahan tai ilmasta-ilmaan ohjuksia
Valmistettu:
716 kappaletta
Käyttäjä:
Yhdysvallat
Kyseessähän ei oikeastaan ole perinteisessä mielessä
lentokone vaan seitsenputkinen GAU-8 Avenger-konetykki jonka ympärille kone on
rakennettu. Tykin tulinopeus on 3.900 laukausta minuutissa ja kone oli alun
perin suunniteltu kolmatta maailmansotaa varten torjumaan Neuvostoliiton
panssarikiiloja. Aseen koosta saa varsin hyvän käsityksen tästä kuvasta:
Kone on käytössä edelleenkin. Se osallistui
Persianlahden sotaan jossa konetyyppi tuhosi arviolta tuhat Irakin
panssarivaunua ja kaksituhatta muuta ajoneuvoa. Kone on ollut taistelukäytössä
myös Kosovossa, Afganistanissa ja Irakissa.
Myös itänaapurimme otti käyttöön 1970-luvulla varsin
häijyä kalustoa. Toinen niistä oli MiG-27:
Aseistus: 1 x 30 mm kuusiputkinen 30
mm tykki, 1 x 23 mm kaksiputkinen tykki, kaikkiaan 4.200 kg asekuorma pommeja,
raketteja, ilmasta maahan tai ilmasta-ilmaan ohjuksia
Valmistettu: 1.075 kappaletta
Käyttäjät: Neuvostoliitto/Venäjä, Kazakstan,
Sri Lanka, Ukraina, Intia
Tämä MiG-23-hävittäjään pohjautuva kääntyväsiipinen
rynnäkkökone oli taistelukäytössä sekä Afganistanissa että Tshetsheniassa.
Toinen – varsinkin vastaanottajapuolen mielestä – hyvin tympeä maatalouskone
oli ja on Sukhoi Su-25:
Huippunopeus:
975 km/h
Valmistettu: Yli 1.000 kappaletta
Käyttäjät: Neuvostoliitto/Venäjä, Angola,
Armenia, Azerbaidzan, Valko-Venäjä, Bulgaria, Tsad, Tshekkoslovakia/Tsekin
tasavalta, Kongo, Päiväntasaajan Guinea, Etiopia, Gruusia, Gamnia, Iran, Irak, Norsunluurannikko,
Kazakstan, Niger, Pohjois-Korea, Peru, Sudan, Turkmenistan, Ukraina, Uzbekistan
Tätäkin konetta on käytetty kaikissa mahdollisissa
sodissa ja konflikteissa mihin Neuvostoliitto ja Venäjä ovat osallistuneet sekä
ja lisäksi Irakin ja Iranin sodassa 1980-luvulla sekä Etiopian ja Eritrean
sodassa, Darfurin sodassa ja Norsunluurannikon sisällissodassa.
Viimeinen kylmän sodan aikana – tai ehkä muutenkin,
nykyiset hävittäjät ovat täysiä monitoimikoneita – kehitetty varsinainen rynnäkkökone
oli varsin futuristisen näköinen amerikkalainen Lockheed F-117 Nighthawk:
Huippunopeus:
1.100 km/h
Aseistus:
Max. 2.000 kg laserohjattuja pommeja tai yksi ydinpommi
Valmistettu:
64 kappaletta
Käyttäjät:
Yhdysvallat
Niin kuin koneen ulkonäöstä huomaa, kyseessä on
stealth-kone. Se on osallistunut sotatoimiin Panamassa, Persianlahdella ja
Kosovossa. Vaikka kyseessä pitäisi olla tutkassa näkymätön kone niin Serbian
ilmatorjunta onnistui pudottamaan yhden koneen vuonna 1999. Kone pudotettiin vielä
varsin vanhanaikaisella Isajev S-125-ohjuksella (tunnetaan myös Naton nimellä
SA-3) joita suomalaisillakin aikanaan oli.
Suomalaisillahan ei koskaan ollut varsinaisia
rynnäkkökoneita, tosin ilmavoimilla oli varastossa pommeja joita konekanta
olisi voinut käyttää rynnäköintitehtäviin ainakin mahdollisten maihinnousujen
ja maahanlaskujen torjumiseksi.
Laitetaan loppuun vielä improvisoitu maataistelukone
eli ruotsalainen Malmö MFI-9:
Kaiken kaikkiaan viisi kyseisen tyypin konetta
taisteli Biafran sodassa biafralaisten puolella ruotsalaisen Carl Gustav von
Rosenin johdolla. Pieniä maantiekenttiä käyttäneet koneet tuhosivat useita Nigerian
ilmavoimien hävittäjiä omille lentokentilleen. Käytetystä aseistuksesta ei ole
tarkkaa tietoa mutta niin kuin kuvasta näkyy, on siipiin laitettu kaksi
rakettikasettia. Tuollaiset iskut ovat vaatineet melkoista talvisotahenkeä
vähemmän talvisissa olosuhteissa.
Niin kuin tuli todettua, ovat rynnäkkökoneetkin
tavallaan jo historiaa vaikka onhan niitä vielä laajalti käytössä. Nykyiset
hävittäjäkoneet kun ovat sekä hävittäjiä, pommittajia, rynnäkkökoneita että
tiedustelukoneita yhtä aikaa. Ja niitten hintahan nousee jatkuvasti. Suomen
Sotilaan erään jutun mukaan uusimpien hävittäjien kilohinta on kalliimpi kuin
kilo kultaa.
Juttu alkoi pikku-Ykästä pienoismalleja kokoamassa.
Sanotaan nyt vielä kuriositeettina että itse keskityin vain lentokoneisiin. Muita
pienoismalleja oli vain brittiläinen taistelulaiva HMS Nelson:
Mutta tässähän tätä toksista rynnäkkömaskuliinisuutta
oli taas tällä kertaa. Seuraavalla kerralla taas jotain muuta mutta epäilemättä
yhtä toksista se sekin on. Mihinkäs sitä tämmöinen käppäukko muuhun kykenisi?
Hyvää alkanutta marraskuuta kaikille lukijoille.
35 kommenttia:
Mielenkiintoinen katsaus. Itselle tulee mieleen kuuluisia rynnäkkökoneita sodan ajalta vielä P-47 Thunderbolt sekä Hawker Typhoon, joka oli pettymys hävittäjänä mutta huomattiin toimivan maataisteluhommissa mainiosti. Kuuluisin maataistelulentäjä on varmastikin Rudel, joka kanuunalintu-Stukallaan tuhosi itärintamalla järkyttävän määrän neuvostovaunuja. Noista COIN-koneista en ole aiemmin kuullut.
Suosittelen ilmailuhistoriallista blogia nimeltä Kömyn valtakunta: http://samovarius.blogspot.com/
Itseltänikin löytyy paljon lentokoneiden pienoismalleja. Myös tankkeja on jonkin verran. Hämmästyisit muuten jos näkisit Japanin tavaratalojen pienoismalliosaston. Siellä on vaikka kuinka monta hyllymetriä täynnä kalustoa, ja sitäpaitsi sellaisia malleja joita harvemmin Suomessa näkeekään, kuten japanilaisten lentotukialusten pienoismalleja.
Tervehdys, Tuumailija. Tämä juttuhan oli semmoinen muisto pienelle pojalle joka olisi 1970-luvulla kirjoittanut tällaisen jutun jos siihen olisi ollut mahdollisuus. Nyt tuli vaan piirreltyä koneiten kuvia vihkoon. Noista kakkosrähinän maatalouskoneista voi vielä mainita Stukan minkä mainitsitkin ja Henschel Hs 129-koneen. Tuo mainitsemasi blogi vaikuttaa hyvin mielenkiintoiselta.
Moi. Pienoismallit harrastuksena on aivan mahtava ja kekkoslovakian aikaan ei kaveripiirissä montaa ollut, joka niitä ei olisi rakennellut. No, itse rakentelen vieläkin ja vedän myös kerhoa junioreille. Pienoismallien rakentelu sopii kaikille herrasmiehille ja se kehittää hienomotorisia taitoja, luovuutta, historian tuntemusta, tekniikkaa, hermoja ja järjestelmällisyyttä sekä logiikkaa.
Noin muutoin, niin Hans-Ulrich Rudel oli muuten tiimissä, joka suunnitteli A-10 konetta, jotenkin Rudelin henki välittyy tuosta koneesta.
Kakkosrähinän koneista voisi vielä mainita Focke Wulf 190F/G sarjat, joista FW-190 F8 koneita oli 1944 osasto Kuhlmeyn riveissä ruttaamassa menestyksellisesti Puna-Armeijaa kannaksella. Ja tietenkin Henschel 123 - itärintaman luotettava ja erittäin kenttäkelpoinen lähitukikone. Myös hyvin kenttäkelpoinen Mitshubishi Ki-51 japskien maataistelukoneena ansaitsee maininnan. (Mustang) A36 Apace, B26 Invader ja Bristol Beaufighter olivat myös tunnettuja länsiliittoutuneiden rynnäkkökoneita.
Kakkosrähinän jälkeisistä rynnäkkökoneista ansaitsee maininnan Ruotsalaisten Saab 32 Lansen, jota sentään tehtiin 450 kappaletta tehtävänään estää Neuvostoliiton maihinnousu, Panavia Tornado ja Japanin monille tuntemattomampi Mitshubishi F-1, sekä MiG-23BN joka oli varsin merkittävä kone itäblokin ilmavoimissa.
Tervehdys Ykä!
Yksi valmistaja joka oli aikoinaan hinta-laatu -suhteeltaan hyvä oli englantilainen Matchbox, jonka erikoisuutena oli "ei tarvitse maalata", osat oli suurinpiirtein tehty sen värisestä muovista mitä piti. Eli siipien alapinta saattoi olla sininen ja runko ja siipien yläpinta ruskea tai vihreä.
Se oli tosiaan hyvää aikaa, kun kävi kirjastossa lunttaamassa lisätietoa, ja hyvällä tuurilla löytyi opuksia joissa oli Signal- tai Life -lehtien värikuvia neuvomassa kloppia, että tältä tää sitten näytti.
Itselle on jäänyt ehkä parhaiten mieleen kyseisen valmistajan pakettien kansitaide, niissä ei säästelty ja meno oli kuin Korkkareissa kun jo kansikuvasta näki, että kun P-47 rynnäköi niin alkaa tapahtua. Kuten tässä http://www.matchboxkits.org/images/large/PK-022-2-01.jpg
Oma suosikki on silti firman Bf 110 ampiaisen kuva keulassaan.
Tuohon aikaan oli yllättäen täysin OK, että sakemannien malleissa oli hakaristit ja muut täysin luonnollisesti mukana, koska ne kuuluivat kirjaimellisesti kuvaan. Myöhemmin ne sitten poistettiin. http://www.matchboxkits.org/images/large/PK-017-1-01.jpg
Nuo kuvatlinkit siis sivustolta http://www.matchboxkits.org/index.php ettei kukaan hermostu.
Yst. terv. Ano Nyymi
Tiedä nykyajasta, mutta noissa wanhemmissa häivekoneissa ongelmana oli, että häiveominaisuus toimi vain tietyillä taajuusalueilla. Serbian pojilla oli viittävaille museo ohjusjärjestelmä, jossa tutkan taajuuskaista oli alempana kuin mihin tuon 117:n ominaisuudet oli suunniteltu. Ameriikan pojat oli vielä lisäksi laiskoja ja ajelivat aina samoja polkuja tehtäville.
Laiskuus + eri taajuusalueen tutka = pum.
Ms A-nyymi
Saab Dragen ja Viggen?
Muuten Ruotsin ilmavoimat lentelee (JAS 39 Gripen) ennen joulua joulukuusi-muodostelmassa vähä siellä sun täällä Ruotsissa. Olen nähnyt kerran. Hienosti lensivät.
https://nyhetersto.se/2019/12/05/dags-igen-for-julgransflygning-over-stenungsund/
Eija
Halvalle maataistelukoneelle joka kykenisi roikkumaan ilmassa operaatioalueen yläpuolella tunteja/päiviä olisi edelleenkin käyttöä.
Nykyisen hävittäjän lentotunnin hinta on niin käsittämättömän suuri ja huollon tarvi aivan jäätävä ettei niitä viitsi ihan jokaiseen tehtävään kuluttaa.
Niin ja kuluminen on yksi hävittäjien ongelma. Jokaisella hävittäjällä on rajattu määrä lentotunteja siitä hetkestä kun se rullaa tuotantolinjalta ulos siihen hetkeen kun se menee naulatehtaalle. 5000-12000 lentotuntia vaihdellen mallista ja siitä miten lentokonetta käytetään.
Joku halpa potkurikone joka hengailee 5 kilsan korkeudella ammusilmatorjunnan ulottumattomissa ja maajoukkojen pyynnöstä pommittaa jotain kohdetta olisi paljonkin käyttöä tilanteessa jossa vastapuolella ei ole modernia ilmatorjunta aseistusta.
T_labrotta
70-luvun inttenettiwebistä löytyi hieno lähde: Brittiläinen kirjasarja koneista. mallareille kirjoitettu, kuvia, värikuvia pirusti. Nimeään en muista mutta monet koneet tuli ekan kerran bongattua opuksesta. Muiden muassa Westland Whirlwind hävittäjä. Kaksimoottorinen ihmekone, joka soti monta vuotta ilman päivityksiä mutta hävisi kun ei moottoriaan päivitetty, R&R Peregrine hävisi tärkeydessään Merlinille. Sikäli liittyy rynnäköintiin, että käytettiin merirynnäköintiin kaksimoottorisuutensa ansiosta.
Douglas A-1 Skyraider - oli muuten syöksypommittaja alunperin. Myöhemmin mm. ambulanssikone, matkustajakoneenakin palveli ilmavaivoja. Mutta todellakin suurin homma oli toimia päivystävänä ilmatukena. Pitkä lentoaika oli tässä hommassa avuksi.
Toinen saman ajan kuuluisuus puuttuu listasta: Phantom. Ikoninen hävittäjäpommittaja napalmkuormineen. Esiintyi päivittäin iltauutisissa niin kauan kuin vietnamin nahinaa kesti. Kantoi valtavan pommikuorman, lujaa ja kauas. Päivystivät Tonkininlahden yllä suojassa Migeiltä ja ohjuksilta ja tulivat nopsaan nurmiporien avuksi kun tarvis.
Iljušin Il-10 - tämän värkin suurin hyvä puoli oli kestävyys. Sitä oli nimittäin aika vaikea ampua alas. Kesti melkein mitä vaan. Edeltäjänsä IL2 oli helpompi ampua alas. Heikkoutena siiven tyvi - saksalainen 20mm minengeschoss riitti hyvin katkaisemaan siiven. Sarja kiväärikaliberisella konekiväärillä läheltä alta jäähdyttimeen myös tipautti konen aika noileesti.
Dassault Ouragan lenteli jo Algeriassa, hankaluutenaan oli liika nopeus, aikaa tähtäilyyn kun oli liian vähän. Homman hoiteli sitten rohkeat Piper-pilotit. Ampuivat savuraketteja ja hurrikaanit - ouragan ranskaksi - ampui perään raketteja ja pudotti pommeja. Atlasvuoristo luolat olivat haastavia paikkoja pommitella.
General Dynamics F-111 oli ihan väärässä paikassa vietnamissa. Kuuma, kostea takapajulan kentänkyhäelmä ei ollut paikka johon kone oli suunniteltu. Myöhemmin kyllä kone loisti ominaisuuksillaan. Per Aspera ad Astra tai jotain. Wild Weasel oli viimeinen roolinsa, Irakissa ja muualla, tutkien tuho.
COIN koneiden suhteen suomi oli etujoukoissa, Fokker 21 kun oli semmoinen. Hollannilla kun oli mettärosvo-ongelma jo ennen sotia siirtomassaan Indonesiassa. Ja sodan jälkeen vapautusliike-ongelma.
Republic A-10 Thunderbolt II käyttää muuten tärähtäneistön vihaamaa DU:ta, siis köydytettyä uraania ammuksissaan. Se GAU-8 Avenger kun on riippuvainen siitä. Läpäisy ja polttovaikutus kun tulee uraanilla. Mutku uraani säteilee, aiheuttaa syöpää ja vaikka mitä - ei aiheuta. Mutta vaihtoehtonsa wolframin, nikkelin ja koboltin seos on aiheuttanut 100%:lle hiiriä lihassyövän testeissä. Siis yksi lihakseen jäänyt siru aiheuttaa 100% varmuudella syövän. Uraani ei aiheuta. Ei uraani terveellistä ole, eikä sitä ole järkeä hengitellä tai muuten saada sisäänsä. Raskasmetalli on raskasmetallia.
Rynnäköinti on muuten epäterveellinen harrastus, IT:n joka värkki yltää häiritsemään sitä. Ja jalkaväenkin pyssyt riesana vielä.
Pyssymies
Jännä miten paljon ihmiskunta käyttää älyä ja resursseja kehittääkseen laitteita joilla saada toisensa hengiltä. Ikävää vaan valitettavan tarpeellista.
Itte väsäsin pikkupoikana jo lähinnä autojen, isojen sellaisten malleja. Ykkösenä tietenkin Kenworth W900.
Reveliähän se oli sekin:
https://www.autoworldstore.com/Revell-Kenworth-W900-Tractor-1-25-Scale-Model-Kit-p/rmx851507.htm
Itsekin rakentelin tankkeja ja lentokoneita. Matchbox, Airfix, Heller mitä niitä oli eri mallisarjoja. Kerran sain venäläisen rakennussarjan nimeltä Zvezda, ei ollut hääppöinen laadultaan se. Mutta jos laadusta puhutaan, niin aina (eli harvoin) kun oli paremmin rahaa, niin Tamiyan pienoismallit olivat laadukkainta ostettavaa.
Muuten tuo OV-10 Bronco oli ilmatulenjohtajien kone (FAC-Forward Air Controller). Vietnamilaiset vihasivat sitä, sillä jos Bronco pörräsi yläpuolella, niin se tiesi jo kohta joko rynnäkkökoneiden iskua tai tykistön tuli-iskua lähistön Fire Support Basesta.
FAC:n tehtävänä oli merkitä yhdellä tai kahdella fosforiraketilla rynnäkkökoneille maalit. Tehtävän tärkeys vain korostui, jos samalla alueella toimi omia maajoukkoja. FAC:t myös johtivat tykistön tulta korjaten sitä vihollisen niskaan. Koneen lentäjällä oli peräti viisi radiota, jolla hän piti yhteyttä tukikohtaansa, maassa olevaan jalkaväen yksikköön, ilmavalvonta / taistelunjohtokoneisiin, alueelle tehtävälle tuleviin rynnäkkökoneisiin ja Fire Support Basen tulenjohtajaan. Varsinainen orkesterinjohtaja siis tämä Foward Air Controller Broncossaan. Ja useimmiten FAC lensi yksin konettaan, vain yötehtäville oli tarjolla apumies takapenkille.
Historix
Tuo gau-8 30mm konetykki melko häijyn oloinen vastaanottajalle,kävin tuubista katsomassa videon. Vaan mitenköhän vaikee tuo tähtäys homma, kun pitää liikkuvaakin kohdetta jyvälle saada ja ilmassa koneet menee aikamoista haipakkaa. T. Oloneuvos
Bristol Beaufighter - kuiskaava kuolema. Nipponin poikain nimitys värkille. Luistiohjatut moottorit rallattivat vähemmän kuin perinteisillä venttiileillä varustetut. Aseistus Beaufightereissa oli sama kuin tunnetuimmissa Mosquitoissa, 4 tykkiä + 4 konekivääriä. Sikäli raskaampi, ettp jaksoi kanta torpedoakin, rakettien sijaan.
Henschelin värkki, johon sijoitettiin 75mm tykki olisi ollut aika hurja juttu paremmilla moottoreilla. Mutta saksan pojilla ei ollut kapasiteettia ja Henschel joutui tyytymään vanhentuneihn ja pieniin R&G myllyihin. Alitehoinen kone, sai silti jälkeä aikaan.
Pyssymies
Eikö veli KKi muista Clausewitzin keljua periaatetta, että sota on vain politiikan jatkamista toisin keinoin?
Emme ole enkeleitä. Olemme tappaja-apinoita;
ainoa eromme Australopithecusiin on älykkyydessä.
A-6 Intruder on metka konsepti:
rynnäkkökone, jossa ei ole kiinteää aseistusta. Onko se siis sittenkin rynnäköintiin suunniteltu pommikone?
Ouraganista kertoi Ernst Trotz teoksessaan "Daavid ja Goljat. Israelin taistelu 1967" sellaisen israelilaisen lentäjän kohtaamisesta egyptiläisen MiG-21:n kanssa:
kaikin puolin ylivoimaisella koneella lentänyt egyptiläinen menetti hermonsa, avasi tehot täysille ja yritti pyyhältää pakoon paljon hitaampaa ja huonompaa Ouragania.
Sitä ny tehressään hän sitte joutus juur eikä melkeen sopivalle hollille.
Neljä tykkiä lauloi, ja MiG hajosi ilmassa kappaleiksi.
Melkeinpä sääliksi käy.
Étendardilla ei ollut muita käyttäjiä kuin Ranska, mutta Super Étendard näki sotaa myös mm. Argentiinan meri-ilmavoimissa Britanniaa vastaan Falklandin sodassa.
Olen antanut kertoa itselleni, että niiden suoritukset yleisesti ja ranskalaisilla Exocet-merimaaliohjuksilla erityisesti korpeavat britteja jossain määrin edelleenkin.
A-10 Glamdringiin, korjaan Thunderbolt II:een liittyen off-topic:
Gulfin sotaa seuranneen Iraqin sodan panssaritaisteluissa tuhottiin iraqilaisvaunuja enemmän M2 Bradley -rynnäkkövaunujen pst-ohjuksilla kuin M1 Abrams -taisteluvaunujen tykeillä.
Suurin osa Abramseista menetettiin toisten Abramsien sekä muun US-tulituksen tappioina.
Aina roiskuu kun rapataan;
"friendly fire" on ilmiö, jota on aina esiintynyt ja esiintyy vastakin.
USAn asevoimille sitä vaikuttaisi kuitenkin sattuvan keskimääräistä useammin. Voi olla tilastoharhaakin siihen nähden, miten paljon tulta ja liikettä on Iraqiin USAn taholta suunattu.
F-117 Nighthawkin pudotukseen Jugoslavian liittoarmeijan 250. Ilmatorjuntaohjusprikaatin III pataljoonan toimesta saattoi vaikuttaa komentajan, evl. Zoltán Danin unkarilaistaustaisuuden lisäksi Yöhaukkojen lentäminen yöstä toiseen samoilla, niille määrätyillä lentoreiteillä.
Vahvistamattomien tietojen mukaan tämä evl. Danin yksikkö olisi vaurioittanut korjauskelvottomaksi toisenkin Nighthawkin, joka kykeni kuitenkin palaamaan lentotukialukselle.
Kone ei myöskään ole tutkassa näkymätön, vaan vain vaikeasti havaittava;
kun pommiluukut avataan, kone näkyy tutkassa yhtä kirkkaasti kuin mikä tahansa siviilikone.
Näin olen antanut itselleni kertoa, ja voin olla taas kerran tuhannen väärässä. Korjatkoot kaikki, jotka paremmin tietävät.
Tervehdys Perttu Ahoselle, Ano Nyymille, Ms A-Nyymille, Eijalle, labrotalle, Pyssyiehelle, KKi:lle, Historixille, Oloneuvokselle ja Qroquius Kadille ja kiitos kommenteistanne ja hyvistä lisäyksistänne. Muutama huomio:
- Hienoa että Perttu jatkaa perinnettä. Hatunnostoa.
- Monia konetyyppejä niin kuin Phantom ja Tornado olisi voinut olla mukana. Mielsin ne kuitenkin enempi monitoimikoneiksi. Kylmän sodan koneethan suunniteltiin sitä suurta kolmosrähinää ajatellen ja koska sitä ei tullut niin sitten keskityttiin rynnäköintitehtäviin ns. maakuntasodissa.
- Ano Nyymin tavoin minäkin aikanaan säästelin ne pienoismallien laatikoitten kannet. Oli aika komea läjä niitä jossain vaiheessa.
- Labrotan ideaahan toteuttaa nykyisin osittain dronet. Suomen kohdalla ongelmana on tietysti se että itänaapurilla sitä ilmatorjunta-aseistusta on yllin kyllin.
- Oloneuvokselle: Sen A-10:n varsinainen nopeus hyökkäyksissä oli vaan tommonen 500 km/h.
- KKi ja Qroquius Kad ovat oikeassa. Ihminen on koko lailla vittumainen otus.
Neuvostoliittolaiset joutuivat muuttamaan rynnäkkökoneidensa hyökkäystapoja kun Afganistanin kapinalliset saivat it-ohjuksia.Ennen ohjuksia he kensivät matalalla,ohjusten jälkeen vielä matalammalla.
Ensimmäisissä stringereissä oli sellainen bugi,että ohjus ei virittynyt alaspäin lentäessä,sissit vuorilla ja neuvostoliittolaiset laaksossa.Muutenkin tuollainen matalalla ja kovaa taktiikka jättää vähän aikaa tähtäykselle.Koski tietysti ensisijassa Mi-24 helikoptereita,ne kun toimivat rynnäkkökoneina.Tuollainen taktiikka ainakin lisäsi lentäjien selviytymismahdollisuuksia.
Jatkuvasti liikkeellä olevaa ja kevyesti,siis jalan,liikkeellä olevaa on varmaankin lähes mahdotonta havaita ellei se itse halua tulla havaituksi,aloita tulitaistelua ja sen se voi päättää itse haluamassaan paikassa ja ajalla.Kuten sissisodissa on tapana.
Naton rynnäkkökoneilla tehdyt iskut serbejä vastaan bosnian ja kosivon sodissa eivät myöskään olleet mikään menestystarina.Siis sotilaskohteita,tankkeja ja sellaisia vastaan.Koska serbeillä oli toimiva ilmatorjunta niin hyökkäykset tehtiin korkealta ja kovaa.osumatarkkuus ja havainnointi siinä tuppaa kärsimään.Lämpö ja erilaisia magneettikameroita voi myös hämätä.Suhde tais olla 6000 ilmaiskua ja 20 tuhottua kohdetta ja niistäkään ei tiedä olivatko rikki jo ennen ohjusta.
Samaan päättelivät britit roisen rähinän jälkeen,eivät ne typhoonit nyt niin tehokkaita kai olleet.Ehkä se tiikeri oli hylätty tien sivuun polttoaineen tai mekaanisen vian takia,tuhottu saksalaisten toimesta.Typhooni lensi yli ja ampui raketta ja tuhottu Tiikeri,toinen Thunderbolt lensi tunnin päästä ja ampui raketteja,kaksi tuhottua Tiikeriä.Tykistö viimeisteli kolmannen Tiikerin tuhon.
Tehokkaimillaan nuo olivatkin junia vastaan,sellaisesta kohteesta jo näkee osuttiinko vai ei ja se ei edes pääse metsään piiloon.
Tervehdys, klova. Niin, rynnäkkökoneet ovat jyränneet erityisesti Irakissa ja Siinailla ja muualla missä on täysin avoin maasto. Peitteinen maasto ja vuoristo onkin sitten eri asia.
Meillä veljet ja serkku naapurissa rakentelivat pienoismalleja katot täyteen. Siellä ne roikkuvat yhä lapsuudenkodin katossa - ja siinä myös ilmailukärpänen puraisi pikku ruukkilaista.
Serkusta tuli Hornet-pilotti. Mutta ruukinmatruuna alkoi vanhalla iällä hyppelemään kesken lennon pois täysin toimintakuntoisesta lentokoneesta.
Tuosta A-10 Thunderbolt II:sta sen verran, kun edelläkin oli puhetta. Onko tiedossa, kuinka paljon Irakissa tuhosivat vihollisia tykillään? Itselläni on kuva, että pommit ja ilmastamaahan-ohjukset olisivat olleet tehokkaampia. Pidän tuollaista tykkiä jo varsin vanhentuneena aseena, paitsi ehkä suurta viholliskolonaa vastaan.
Monta on mainittu ja kommentoijat lisänneet valikoimaa vaan tätä jäi uupumaan:
https://en.wikipedia.org/wiki/Embraer_EMB_314_Super_Tucano
Toimittaa COIN-tehtävää ja US erikoisjoukoille tuikitärkeää tulitukitehtävää.
-Tvälups-
Kiitos katsauksesta. On aina mukava lukea historiikejasi(kin).
Minäkin pikkupoikana tykkäsin kasailla pienoismalleja. Liityinpä tuolloin myös lennokkikerhoon kasailemaan balsaliidokkeja sun muita.
Mitä tulee rynnäkkökoneisiin, lisäisin Ykän listaan P-47:n, de Havilland Mosquito:n, ja Panavia Tornado:n. Ja vielä tulitukikoneiden, vaikkei rynnäkkökone olekaan, klassikon Puff-lohikäärmeen (AC-47 Spooky).
Raketit & Typhoon vs. Molins gun & Mosquito:
Rakettien osumatarkkuus oli surkea, en löytänyt enää tarkaa lukua, oli luokkaa yksi osuma / kymmeniä hyökkäyksiä. Rakettien hyvä puoli oli se, että raketeilla aseistettu kone voitiin seistaa pommeilla saman tien toista operaatiota varten noin vain. Tai laittaa höökimään tykeilla tai tiedustelemaan. Rakettien teho perustui siihen, että kun joka puolella jytisi, hylkäsi tottumaton miehistö vaununsa ja jätti siihen. Tai haavoittui vaununsa ulkopuolella haahuillessaan. Myös vaunujen huolto, polttoaine- ja ammusautot ottivat osumaa. Jos ammusauto palaa on tie aika tukossa eikä panssarikolonna liiku muhinkään.
Molins Gun, 57mm tykki taas oli painava, iso värkki. Mosquito oli sillä asennettuna vain panssarintuhoojaksi kelvollinen. Ei voinut hätistellä jalkaväkeä, ei tiedustella, eikä ainakaan toimia raskaana hävittäjänä ilmamaaleja vastaan. Vain panssarintuhoajana. Tai laivoja vastaa, toinen molins gunin käyttötapa, kranaatilla ladattuna. Tykin tarkkuus 70% osumia oli hyvä. Samoin läpäisy sabottiammuksella riitti tiikerillekin edestä, läheltä. Mutta vaikkapa ammusautoon osuessan ei tehnyt kuin reiän kylkeen, jos ei tuurilla osunut ammukseen.
Pyssymies
Ai niin: Malmö MFI-9 nimettiin Mini-COIN:iksi. Siitä vouhotettiin silloin kovasti. MIGeillä lennelleet egyptiläiset pilotit ei niitä löytäneen ja pelkäsivät pimeää muutenkin. Migin tutka ei ollut kovin hyvä. DDR-pilotitkaan ei niille paljoa mahtaneet, pieni tutkamaali, matalalla puiden katveessa - clutterin suojassa -lentelevä maali.
Sittemmin joka pikkukone on ilmailumessuilla esitetty aseistettuna.
Pyssymies
Tuli mieleen siitä Stealth koneen pudotuksesta, Stealth ei varsinaisesti meinaa tutkassa näkymättömyyttä vaan huonoa näkyvyyttä. Ja serbialainen ilmatorjuntaupseeri äkkäsi jossain kohtaa, että amerikkalaiset lentää aina samalla reitillä, luottaen siihen "näkymättömyyteensä", mikä tarjosi mahdollisuuden keskittää torjuntaa sopivasti. Mikäli oikein muistan niin serbit antoivat palaa koko ohjuspatterin voimalla, siinä toivossa, että joku ohjuksista saa riittävän hyvän signaalin ja lukittuu. Ts. ylimielinen operointitapa kostautui. Jos reittiä olisi vaihdeltu niin serbien olisi ollut huomattavasti vaikeampi keskittää voimaa torjuntayritykseen.
Tuossa pientä viihdykettä:
https://www.youtube.com/watch?v=JcwuQFaxsGU&ab_channel=CassiusYou
Tervehdys Ykä ja muut!
Muistelisin, että Serbiassa aika moni ohjus/pommi meni kakkosnelosesta, pressusta ja öljytynnyristä, jossa oli tuli antamassa lämpömaalia, tehtyihin valemaaleihin. Eli perushämäys yhdistettynä ilmatorjuntaan vaikeutti jopa nykyajan teknoaseiden käyttöä tehokkaasti.
Yst. terv. Ano Nyymi
A-10 suunniteltiin vain yhtä tehtävää silmällä pitäen eli tukkimaan Fuldan aukon, tasangon saksassa missä iivanan tankkien tarkoitus oli painaa läpi diisselit mustaa nokea levittäen ja telaketjut raapien maataa niin että perästä päin näytti kynnöspellolta. Väitetään että Rudel olisi ollut konsulttina suunnittelijoille. Kone on suunniteltu huoltojen kannalta mekaanikon unelmaksi. A-4 Skyhawk eli Heynemanin hotrod, tukialuskone joka suunniteltiin halvaksi ylläpitää. 1973 Yom Kippurissa kärsi Egyptin ja Syyrian it-ohjuksista. Israelilaiset rakensivat sitten omat viritykset. Aiheutti engelsmanneille ongelmia Falklandin sodassa. Toinen toisen maailmansodan relikti joka lensi mm. Koreassa, Sikojenlahdella ja Vietnamissa oli A-26. Sitten tulitukikoneiden kuningtar eli AC-130 Hercules jossa versiosta riippuen on 105mm:n haupitsi ja 40mmL60 haiskahtaa boforssin it-tykiltä ja 25mm:n Gatling-konetykki.
Rudelia koittivat vankeudessa engelsmannit pelotella että luovutetaan venäläisille, mihin ukko totesi vain että hänpä ryhtyy kouluttamaan venäläisten ilmavoimia maataisteluihin.
Tervehdys Ruukinmatruunalle, DuPontille, Taisteluvälineupseerille, Pinlaarenille, Pyssymiehelle, Jani Alanderille, Ano Nyymille ja Patelle Pankavaarasta & kiitos kommenteistanne.
Ruukinmatruuna: Pianhan se Hornet-kuskien masiina vaihtuu. Sitä en lähde arvailemaan että mikä tulee tilalle.
DuPont: Minä olen kyllä siinä käsityksessä että kyseinen tykki repii auki minkä tahansa taistelupanssarivaunun.
Tvälups: Kiitos lisäyksestä. Jo edesmenenyt Erkki Nordberg ennusti että tällaiset tulevat yleistymään.
Pinlaareni: Kiitokset sinullekin ja kiitos myös linkistä.
Pyssymies: Olisko niin että raketit toimii parhaiten pehmeisiin maaleihin. Kovia hermoja se Biafran ilmasota noilla vermeillä on joka tapauksessa vaatinut.
Jani: Kiitos lisäyksestä. Vihollisen aliarviointi ei koskaan kannata. Sedn oppi aikanaan myös eräs puna-armeija.
Ano Nyymi: Jep. Lämpökameraa pystyy hämäämään monin keinoin.
Pate: A-kympin kohdalla oli juuri niin kuin totesit ja se oli se perustehtävä johon se oli suunniteltu. Ja Rudelilla oli vissiin sen verran kovat kokemukset että mies ei vähästä hätkähtänyt.
Rudel oli myös pesunkestävä vastenmielinen natsi,niitä miehiä joista juutalaislasten tappaminen oli enemmän kuin toivottavaa ja slaavien osa oli palvella herrarotua ja heistäkin kolmasosa sopi joukkohautaan.
Tällaiset pienet yksityiskohdat usein unohtuvat kun ihastellaan kuinka se ja se tuhosi vihollisia ja kuinka siinä tankissa oli ihanat muodot.
Että minkä puolesta nuo Rudelit ja Wittmannit ja Kretchmerit sotivat,osa tietoisesti ja osa tiedostamatta,saman päämäärän eteen.
Tuppaa meiltä suomalaisilta aina välillä erillissotinimme unohtumaan nämä Saksan tavoitteet,kyseessä kun ei ollut mikään länsimaisen siviliaaation puolustaminen,korkeintaan ihan pikkuriikkisen lapissa.
Ja kun aina muistetaan kertoa kuinka monta miljoonaa Stalin tapatti,niin se unohdetaan,että eniten tapettiin venäläisiä ja muita Neuvostoliiton asukkaita.Siihen verrattuna 150 000 puolalaista on hirveä luku,6 000 000 on paljon hirveämpi,saksalaisten tappamien puolalaisten lukumäärä,puolet juutalaisia ja puolet etnisiä polakkeja.
Tervehdys, klova. Toki näin. En usko, että tämän blogin lukijoista pahemmin natsien sympatisoijia löytyy. Mitä taas tulee Suomeen niin meillä ei ollut paljon muuta vaihtoehtoa kuin taistella pirun avulla perkelettä vastaan.
Tervehdys Ykä!
Eniten kyllä historiaan tutustuneena hämmästyttää edelleen se, että monet piinkovat natsit olivat oikeasti siinä uskossa pitkään, että ihan sodan viime hetkillä länsivallat ottavatkin nämä johtamaan uutta uljasta liittoumaa Neuvostoliittoa vastaan. Hämmästys olikin sitten suuri, kun kohtelu oli just sitä mitä ansaitsivat, eli naru kaulaan tai luovutus Neuvostoliittoon tai Puolaan.
Tämä kyllä sitten tavallaan toteutui vähän myöhemmin, kun kylmä sota pääsi kunnolla vauhtiin, ja poliittisista syistä lännessä oli pakko kehittää myytti hyvistä natseista, jotka joko vain noudattivat käskyjä tai olivat väärässä paikassa väärään aikaan. Eihän Speerkään ollut kuin viaton arkkitehti ja sattumaministeri, mitä nyt käytti orjatyövoimaa ihan suvereenisti sodan ollessa jo hävitty.
Kenraalimyyttiäkin on alettu purkaa historiankirjoituksessa, esim. reipas ja urhea Guderian ei missään nimessä ollut muuta kuin virkasotilas, vaikka oikein mielellään otti "lahjana" vastaan puolalaisilta ryöstetyn kartanon maineen. Tuohan oli yksi Hitlerin kieroista tempuista sitouttaa alamaisiaan tekemään likaisia töitä, ihan puhdas lahjonta. En muista kuka, mutta joku näistä isoista kihoista joille oli maksettu ns. sivueläkettä eli kylmää käteistä puhtaina lahjuksina, kyseli vielä vangiksi jäätyäänkin, että kai ne rahat jatkossakin virtaa tilille. Siinä oli kuulustelijoilla varmaan aikamoiset tonnin seteli -ilmeet.
Mutta että pysyttäisiin aiheessa, niin Rudelin osuus A-10:n kehittämisessä oli nykytietämyksen mukaan tasan 0%.
Yst. terv. Ano Nyymi
Tervehdys, Ano Nyymi. Minua ei oikeastaan hämmästytä sillä olihan kakkosrähinän jälkeinen Nurnberg ensimmäinen suuren luokan sotarikosoikeus. Natsit eivät vaan älynneet odottaa sellaista. Ja sen jälkeenhän homma oli business as usual sillä saksalainen osaaminen kelpasi sekä jenkeille että Neuvostoliitolle. Rudelin osuuteen koneitten suunnitteluun en ota kantaa kun en tiedä.
Kannattaa vielä mainita tuo amerikkalaisten Vietnamin -aikainen keksintö eli "Gunship": Kuljetuskone, johon asennettin aseita ampumaan sivusuuntaan. Tällöin koneen ollessa kaarrossa kohdetta pystyttiin suolaamaan koko ajan lyhyiden rynnäköiden sijaan.
Ensimmäinen oli WW2 aikainen C-47, josta tuli siis AC-47 (A =atakki) "Spooky" tai "Buff, the Magic Dragon", jossa oli kolme minigunia.
Viimeisin versio ideasta on Hercules -kuljetuskoneen versio AC-130 Spectre; 3x20mm Vulcan -tykkiä, yksi 40mm Bofors ja 105mm haupitsi !
Timppa
Liekö sitä liian insinööri, mutta yleensä pyrin tarkastelemaan osaamista osaamisensa. Se oliko joku kommunisti tai natsi on yhdentekevää. Ammattilaista on omalla alallaan arvioitava ammattilaisena eikä jonkun poliittisen lokeron täytteenä. Muussa tapauksessa syyllistytään vastapuolen aliarviointiin.
Hitto kun ei saa nyt enää mitään järkevää aikaiseksi, lukekaa rivien välistä mahdollisimman suopeasti.
Tervehdys Timpalle ja Unknownille & kiitos kommenteistanne.
Timppa: Joo, noissa on kyllä melkoinen tulivoima varsinkin jos vastapuolella ei ole ilmatorjuntaa.
Unknown: Ymmärrän pointin hyvin ja pyrin itsekin näissä jutuissa keskittymään kalustoon eikä käyttäjien ideologiaan. Minkä nyt Rauhanvaltiosta vähän kuittailen.
Lähetä kommentti