perjantai 20. marraskuuta 2020

JOTAIN IHAN MUUTA XCI

Eli vieläkin raskaampaa toksista maskuliinisuutta

Jatketaan kekkoslovakialaisen pikku-Ykän seikkailuja sotilasilmailun ihmeellisessä maailmassa ja pitäydytään kylmän sodan kalustossa. Oikein raskaista pommareista ei pikku-Ykällä ollut pienoismallia (me käytettiin silloin kyllä termiä koottavat koneet) muista kuin jenkkien B-17 Lentävästä Linnoituksesta mutta The Kirjastohan antoi jälleen asiantuntija-apuaan. Jos aloitamme taas 1940-luvulta ja esittelemme kakkosrähinäänkin osallistuneen Boeing B-29 Superfortressin. Vaan hups, emmepä esittelekään. Sillä tämä aivan samannäköinen kone onkin neuvostoliittolainen Tupolev Tu-4:


Miehistö: 11

Huippunopeus: 558 km/h

Lakikorkeus: 11.200 m

Toimintasäde: 5.400 km

Aseistus: 10 x 23 mm tykkiä

Asekuorma: 6.000 kg tavallisia tai ydinpommeja

Valmistettu 847 kappaletta

Kyseinen konehan oli siis neuvostoliittolaisten tuumakoosta senttikokoon muuntama B-29 Superfortress joita neuvostoliittolaiset saivat muutaman internoitua siinä vaiheessa kun Yhdysvallat kävi sotaa Japania vastaan mutta neuvostoliitto oli vielä siinä rähinässä puolueeton. Itänaapurihan on aina ollut hyvä kopioimaan.

Kylmän sodan alkuvaiheissahan pommikoneiden pääasiallinen tehtävä oli kuljettaa ydinpommeja mahdollisen vihollisen alueelle. Aikanaan mannertenväliset ohjukset tekivät tämän tehtävän vanhentuneeksi. Näitä ensimmäisiä ydinpommibusseja oli yhdysvaltalainen Convair B-36 Peacemaker:



Peace thru superior firepower

Miehistö: 13

Huippunopeus: 700 km/h

Lakikorkeus: 13.300 m

Toimintasäde: 6.413 km

Aseistus: 2 x 20 mm tykkiä

Asekuorma: 39.000 kg tavallisia tai ydinpommeja

Valmistettu 384 kappaletta

Tässä varsin huikean asekuorman omaavassa koneessa oli työntävät potkurit eikä se ollut lentäjien suosiossa raskaslentoisuutensa ja moottoreiden epäluotettavuuden vuoksi. Amerikkalaiset kehittivät myös hieman kevyemmän mutta sinänsä kakkosrähinään nähden raskaan North American B-45 Tornado-pommikoneen:


Miehistö: 4

Huippunopeus: 920 km/h

Lakikorkeus: 14.100 m

Toimintasäde: 1.918 km

Aseistus: 2 x 12,7 mm konekivääriä

Asekuorma: 10.000 kg

Valmistettu 143 kappaletta

Käyttäjät: Yhdysvallat, Iso-Britannia

Suhteellisen lyhyestä toimintasäteestä voi päätellä että kone oli suunniteltu lähinnä tavanomaisiin pommituksiin ja se osallistui sotatoimiin Korean sodassa. Koneessa oli neljä moottoria jotka sijaitsivat kaksi samassa moottorikennossa. Kylmän sodan aikana kehitettiin vielä myös kevyempiä pommikoneita tosin niiden kuorma oli huomattavasti suurempi kuin kakkosrähinän kevyitten pommikoneitten. Maailmalla varsin laajalle levinnyt ja suomalaisillekin tuttu oli Iljušin Il-28:

Miehistö: 3

Huippunopeus: 902 km/h

Lakikorkeus: 12.300 m

Toimintasäde: 2.180 km

Aseistus: 4 x 23 mm tykkiä

Asekuorma: 3.000 kg

Valmistettu yli 6.600 kappaletta

Käyttäjät: Neuvostoliitto, Pohjois-Korea (käytössä siellä vieläkin), Afganistan. Algeria, Bulgaria, Kiina, Kuuba, Tshekkoslovakia. Itä-Saksa, Egypti, Suomi, Unkari, Indonesia, Irak, Marokko, Nigeria, Pohjois-Jemen, Pakistan. Puola, Romania, Somalia, Etelä-Jemen, Syyria, Vietnam

Kone osallistui sotatoimiin Suezin sodassa, Kuuden päivän sodassa ja Jom Kippur-sodassa sekä Biafran sodassa ja rajoitetusti Vietnamin sekä Afganistanin sodassa. Suomalaiset käyttivät ”Nikitaa” maalinhinaukseen ja meritiedusteluun. Lännen puolella varsin menestynyt kevyehkö pommikone oli English Electric Canberra:

Miehistö: 3

Huippunopeus: 933 km/h

Lakikorkeus: 15.000 m

Toimintasäde: 1.300 km

Aseistus: 4 x 20 mm tykkiä

Asekuorma: 3.628 kg pommeja tai ydinpommeja

Valmistettu 1.342 kappaletta

Käyttäjät: Iso-Britannia, Argentiina, Australia, Chile, Ecuador, Etiopia, Ranska, Intia, Uusi Seelanti, Peru, Rhodesia, Etelä-Afrikka, Ruotsi, Yhdysvallat, Venezuela, Länsi-Saksa, Zimbabwe

Kone oli sotatoimissa ainakin Katangassa YK:n tunnuksien alla sekä Intian ja Pakistanin sodassa. Samoin brittiläiset Canberrat osallistuivat taisteluihin Suezin kriisissä vuonna 1956. Samoin sekä Etelä-Afrikan ja Rhodesian ilmavoimat käyttivät koneita sotatoimissa. Ranskalaisilla puolestaan oli käytössä Sud-Ouest SO.4050 Vautour II:

Miehistö: 1

Huippunopeus: 1.106 km/h

Lakikorkeus: 15.200 m

Toimintasäde: 5.400 km

Aseistus: 4 x 30 mm tykkiä

Asekuorma: 6.725 kg pommeja tai ydinpommeja

Valmistettu 149 kappaletta

Käyttäjät: Ranska, Israel

Kone osallistui sotatoimiin Israelin ilmavoimissa. Amerikkalaiset taas kehittivät Douglas A-3 Skywarrior-koneen:


Miehistö: 3

Huippunopeus: 980 km/h

Lakikorkeus: 12.000 m

Toimintasäde: 3.380 km

Aseistus: 2 x 20 mm tutkaohjattavaa taaksepäin ampuvaa tykkiä

Asekuorma: 5.800 kg pommeja tai ydinpommeja

Valmistettu 282 kappaletta

Käyttäjä: Yhdysvallat

Kyseinen kone oli sotatoimissa Vietnamin sodassa. Samantyyppinen jenkkikone oli Skywarriorin jälkeen kehitetty Douglas B-66 Destroyer:


Miehistö: 3

Huippunopeus: 1.015 km/h

Lakikorkeus: 12.000 m

Toimintasäde: 1.448 km

Aseistus: 2 x 20 mm tutkaohjattavaa taaksepäin ampuvaa tykkiä

Asekuorma: 6.800 kg pommeja

Valmistettu 294 kappaletta

Käyttäjä: Yhdysvallat

Siirrytään taas raskaampaan metalliin, pysytään edelleenkin 1950-luvulla ja esitellään Boeing B-47 Stratojet:

Miehistö: 3

Huippunopeus: 977 km/h

Lakikorkeus: 12.300 m

Toimintasäde: 3.240 km

Aseistus: 2 x 20 mm tutkaohjattavaa taaksepäin ampuvaa tykkiä

Asekuorma: 11.349 kg pommeja tai ydinpommeja

Valmistettu 2.032 kappaletta

Käyttäjä: Yhdysvallat

Kone oli tarkoitettu Neuvostoliiton alueen ydinpommittamiseen mutta se toimi myös tiedustelutehtävissä. Lisäksi sen asevalikoimaan kuuluivat ensimmäiset risteilyohjukset sekä myös ilmasta-ilmaan tarkoitettu AIR-2 Genie-raketti jossa oli 1,5 kilotonnin ydinkärki. Sitten esitellään monen mielestä se kylmän sodan (ja sen jälkeisenkin ajan) The Pommikone eli Boeing B-52 Stratofortress:

Miehistö: 5

Huippunopeus: 1.047 km/h

Lakikorkeus: 15.000 m

Toimintasäde: 7.210 km

Aseistus: 1 x 20 mm kuusiputkinen tykki

Asekuorma: 31.599 kg ydin- tai tavallisia pommeja

Valmistettu 744 kappaletta

Käyttäjä: Yhdysvallat

Kyseinen pommikone on ollut Yhdysvaltain ilmavoimien käytössä 1950-luvulta lähtien ja suunnitelmien mukaan se on käytössä vuoteen 2045 saakka. Kone on ollut taistelukäytössä kaikissa mahdollisissa sodissa mitä Yhdysvallat on sotinut 1950-luvulta alkaen.

1950-luvun lopulla amerikkalaiset kehittivät myös huippunopean pommikoneen eli Convair B-58 Hustlerin:

Miehistö: 3

Huippunopeus: 2.122 km/h

Lakikorkeus: 19.300 m

Toimintasäde: 3.220 km

Aseistus: 1 x 20 mm kuusiputkinen tykki

Asekuorma: 1 – 4 ydinpommia tai 8.820 kg tavallisia pommeja

Valmistettu 116 kappaletta

Käyttäjä: Yhdysvallat

Koska Neuvostoliiton ilmatorjunta kehittyi nopeasti. muuttui kone vanhentuneeksi myös hyvin nopeasti ja se poistui käytöstä jo vuonna 1970.

Otetaan sitten esille brittiläinen V-pommareitten sarja. Kaikkien kolmen pommikonetyypin tehtävä oli kuljettaa ydinpommi vihollisen alueelle korkealla ilmatorjunnan ulottumattomissa. Ensimmäisenä esitellään Vickers Valiant:

Miehistö: 5

Huippunopeus: 912 km/h

Lakikorkeus: 21.000 m

Toimintasäde: 7.200 km

Asekuorma: 1 x ydinpommi tai 9.450 kg tavallisia pommeja

Valmistettu 107 kappaletta

Käyttäjä: Iso-Britannia

Varsinaisiin sotatoimiin konetyyppi osallistui vuoden 1956 Suezin sodassa. Seuraavana sitten varsin futuristisen näköinen Handley Page Victor:

Miehistö: 5

Huippunopeus: 1.009 km/h

Lakikorkeus: 17.000 m

Toimintasäde: 9.662 km

Asekuorma: 1 x ydinpommi tai 15.750 kg tavallisia pommeja

Valmistettu 86 kappaletta

Käyttäjä: Iso-Britannia

Kone ei osallistunut varsinaisiin sotatoimiin ja toimi myöhemmissä vaiheissa ilmatankkauskoneena. Kolmas V-sarjan konetyyppi oli ensimmäinen deltasiivellä varustettu raskas pommikone Avro Vulcan


Miehistö: 5

Huippunopeus: 1.039 km/h

Lakikorkeus: 17.000 m

Toimintasäde: 4.195 km

Asekuorma: 1 x ydinpommi tai 9.534 kg tavallisia pommeja tai neljä AGM-45 Shrike-ohjusta

Valmistettu 136 kappaletta

Käyttäjä: Iso-Britannia

Konetyyppi osallistui vuonna 1982 Falklandin sotaan ja tyypin pommituslennot Ascencion-saarilta Falklandille olivat yli 6.000 kilometriä siivu eli ilmatankkausta tarvittiin.

Koska allekirjoittanut on varsin amatööri näissä asioissa niin ihmettelen että miksi britit hajoittivat voimavaransa tekemällä samaan aikaan kolmen eri valmistajan toimesta kolme koko lailla samanlaista pommikonetyyppiä. Ne kun ovat kalliita suunnitella, valmistaa ja huoltaa. Kai briteillä siihen joku selitys on.

Itänaapurimme ensimmäinen strateginen suihkupommittaja oli puolestaan 1950-luvulla käyttöön otettu Tupolev Tu-16:

Miehistö: 6-7

Huippunopeus: 1.050 km/h

Lakikorkeus: 12.800 m

Toimintasäde: 7.200 km

Asekuorma: 6 x 23 mm tykkiä, 1 x ydinpommi tai 9.534 kg tavallisia pommeja tai 1-2 ilmasta maahan-ohjusta

Valmistettu 1.509 kappaletta, luvussa mukana myös kiinalaiset Xian H6-versiot

Käyttäjät: Neuvostoliitto/Venäjä, Armenia, Azerbaidzhan, Valko-Venäjä, Kiina, Egypti, Gruusia, Indonesia, Irak, Ukraina

Vähemmälle huomiolle itänaapurin pommituskalustossa on jäänyt Mjasištšev M-4:

Miehistö: 8

Huippunopeus: 947 km/h

Lakikorkeus: 11.000 m

Toimintasäde: 5.600 km

Asekuorma: 9 x 23 mm tykkiä, 2 x ydinpommi tai 12.000 kg tavallisia pommeja

Valmistettu 93 kappaletta

Käyttäjä: Neuvostoliitto/Venäjä

Kyseisestä konetyypistä piti tulla pitkän matkan strateginen ydinpommittaja mutta sen toimintasäde jäi liian lyhyeksi joten se toimi pääosin meritiedustelussa ja ilmatankkerina.

Seuraavaksi esitellään sitten älämölöä eli yksi maailman kovaäänisimmistä koneista eli neuvostoliittolainen Tupolev Tu-95:

Miehistö: 6-7

Huippunopeus: 925 km/h

Lakikorkeus: 13.716 m

Toimintasäde: 15.000 km

Asekuorma: 2 x 23 mm tykkiä, 15.000 kg pommeja tai ohjuksia

Valmistettu yli 500 kappaletta

Käyttäjät: Neuvostoliitto/Venäjä, Ukraina

Tämä on ainoa käytössä oleva potkurikäyttöinen strategiseksi pommikoneeksi luokiteltava kone ja siinä neljä moottoria pyörittää kahdeksaa vastakkaisiin suuntiin pyörivää potkuria saaden aikaan pirunmoisen metelin. Sen pääasiallinen käyttö on pitkään ollut meritiedustelu ja nykyisin myös ns. lipun näyttäminen sillä Venäjä tykkää käyttää kyseistä konetyyppiä härnätäkseen Natoa lentäen melkein sen ilmatilassa.

Laitetaanpas väliin varsin hurja amerikkalainen pommikone josta sitten tehtiin vain kaksi prototyyppiä eli North American XB-70 Valkyrie:

Miehistö: 2

Huippunopeus: 3.309 km/h

Lakikorkeus: 24.400 m

Toimintasäde: 6.899 km

Asekuorma: 31.700 kg

Valmistettu kaksi prototyyppiä

Käyttäjä: Yhdysvallat

Kyseinen kone olisi ollut sekä nopeutensa että lakikorkeutensa myötä täysin ylivoimainen neuvosto-osapuoleen nähden ja koneen kehittäminen oli yksi syy miksi Neuvostoliitto kehitti MiG-25-hävittäjän. Mutta kone oli jopa amerikkalaisille liian kallis ja koska molemminpuoleisen tuhon valmistelu oli jo muutenkin siirtynyt ohjuksiin projekti jäi kahteen koneeseen.

Jatketaan inhalla itäraudalla ja esitellään Tupolev Tu-22

Miehistö: 3

Huippunopeus: 1.510 km/h

Lakikorkeus: 13.300 m

Toimintasäde: 4.900 km

Aseistus: 1 x 23 mm tykki, 12.000 kg asekuorma

Valmistettu 311 kappaletta

Käyttäjät: Neuvostoliitto/Venäjä, Libya, Irak, Ukraina

Kone osallistui sotatoimiin ainakin Tansanian ja Ugandan välisessä sodassa Libyan ilmavoimien operoimana. Koneen jatkomalli oli sitten itse asiassa aivan uusi kone eli Tupolev Tu-22M:

Miehistö: 4

Huippunopeus: 2.300 km/h

Lakikorkeus: 13.300 m

Toimintasäde: 2.410 km

Aseistus: 1 x 23 mm tykki, 24.000 kg asekuorma pommeja tai ohjuksia

Valmistettu 497 kappaletta

Käyttäjät: Neuvostoliitto/Venäjä, Ukraina

Tämä kääntyväsiipinen pommikone joka lännessä tunnettiin lähinnä Naton koodinimellä Backfire oli kylmän sodan aikana varsin pelätty neuvostoase. Mutta Neuvostoliitto kehitti kylmän sodan aikana vielä varsinaisen mörköpommikoneen eli Tupolev Tu-160:n

Miehistö: 4

Huippunopeus: 2.220 km/h

Lakikorkeus: 16.000 m

Toimintasäde: 12.300 km

Aseistus: 45.000 kg asekuorma pommeja tai ohjuksia

Valmistettu 36 kappaletta

Käyttäjät: Neuvostoliitto/Venäjä

Kyseinen konehan on maailman painavin koskaan rakennettu sotilaslentokone. Amerikkalaisten vastine kyseiselle koneelle oli Rockwell B-1 Lancer. Tai oikeastaan Tu-160 oli neuvostoliittolaisten vastaus prototyyppiasteelle jääneelle Valkyrie-pommittajalle:

Miehistö: 4

Huippunopeus: 1.335 km/h

Lakikorkeus: 18.000 m

Toimintasäde: 5.543 km

Aseistus: 23.000 kg asekuorma pommeja, ydinpommeja tai ohjuksia

Valmistettu 104 kappaletta

Käyttäjät: Yhdysvallat

Kone on ollut sotatoimissa ainakin Irakissa, Kosovossa ja Afganistanissa. Aivan kylmän sodan loppuvaiheissa eli vuonna 1989 teki sitten ensilentonsa amerikkalainen häivepommittaja Northrop Grumman B-2 Spirit:

Miehistö: 2

Huippunopeus: 1.010 km/h

Lakikorkeus: 15.200 m

Toimintasäde: 11.000 km

Aseistus: 23.000 kg asekuorma pommeja, ydinpommeja tai ohjuksia

Valmistettu 21 kappaletta

Käyttäjät: Yhdysvallat

Ja tässähän tätä toksisen maskuliinista rautaa olikin varsinainen rautaisannos. Seuraavalla kerralla jotain muuta. Hyvää ja erittäin rauhaisaa alkavaa viikonloppua kaikille.

55 kommenttia:

Pate Pankavaarasta kirjoitti...

B-47 tarkemmin tiedustelu versio RB-47 oli osallisena 08.05.1954 käydyssä kansainvälisessä kovapanosammunnoissa Sallan Onkamosta Ruotsin Pajalaan. Kun luvattoman, siis valokuvausmatka tehtiin ilman poliittisten päättäjien lupaa, retken päätteeksi Curtis LeMay antoi miehistölle mitalit, totesi että luoteisen neuvostoliiton ilmapuolustuksessa on uusia vakansseja auki ja äijille uudet komennukset. Tapahtumasta oli pieni uutinen täällä ja Usassa, viranomaiset kielsivät ettei mitään ole koskaan tapahtunut ja USAssa se oli hys hys noin 50 vuotta. Koneen kiparin Hal Austinilla on nettisivut missä hän muistelee tapahtunutta. Canberrasta unohdetaan ennenkuin CIA sai U2 niin Canberrasta tehtiin erityinen korkeankorkeuden valokuvauskone johon tehtiin pidemmät siivet. Sillä kuvattiin mm. Stalingradin takaa koealueita sekä Taiwanilaiset kuvasivat Kiinan rannikkoa, Pohjois-Koreaa ja kaakkoisaasia. Peacemaker oli oikea möhkö, mutta aerodynamiikan asiantuntijat olivat sitä mieltä että lakikorkeudessa se olikin ketterämpi kuin Mig 15. Toinen irvailun kohde oli moottorit, miehistöillä oli aika ilkeä runoriimi moottorien luetettavuudesta. BUFF on lentänyt kohta 70 vuotta ja eikun päivitetään lisää vuosia. Tuolta netistä hakee SAC:n MITO (minimun interval take-off) harjoituksista mustasavu nousee kun vesi-metanoliseosta pukataan suihkumoottoriin. Stratosfääripommittajasta muuttunut lähi-ilmatueksi. Pikkupoikana tuli katsottua uutisista kuinka Khe Sanin ympäristöön tehtiin mattopommituksia kun merijalkaväki oli piiritettynä tai Hanoin ympäristöä muutettiin riisipelloksi. Toinen harvinaisen onnistunut lentokone on Tu 95 "karhu" maailman meluisimmat potkuriturbiinit suunnittelivat Jumon aka junkerssin moottoritehtaan inssit Neuvostoliitossa sotakorvauksina. Sukellusveneissä tietävät milloin karhulentää ja amerikkalaiset hävittäjäpilotit kertovat kuinka melun ja tärinän takia on fyysisesti epämukavaa lentää karhun lähellä. Tuo Tu4 ja sen kiinalaiskopio lensi palveluskäytössä vielä 1970 luvulla Kiinassa. Korean ja Vietnamin sekä afrikan puskasodissa lensi pommittajana ja maataistelukoneena viimeinen mäntämoottoritukialus pommari A1 skyrider jonka hyötykuorma oli suurempi kuin Ju88. Olen nähnyt kuvan jossa lentosuoritusten kunniaksi siiven kiinnikkeihin oli asennettu wc pytty joka pudotettiin Vietnamin viidakkoon. Il 28 oli ellei edelleenkin käytössä Kiinassa ja Pohjoiskoreassa. Hyvin suunnitelluilla koneilla on käsittämättömät käyttöiät, sitten nämä engelsmannien kansalliset ylpeyden aiheet V-pommittajat, viimeinen pommitus oli uskomaton logistinen saavutus kun piti muistuttaa Argentiinalaisia Port Stanleyssä 1982.

Pate Pankavaarasta kirjoitti...

Vielä sen verran että Hustlerissa testattiin ensimmäisen kerran yliääninopeudessa heittoistuimen käyttöä. Testipilottina oli mustakarhu joka selvisi hengissä. A3 oli raskain kone tullessaan palveluskäyttöön tukialuksille. Sitten oli 1950 luvun puolivälissä nämä ydinreaktoritestit, ainakin bisonin miehistöille tuli säteilysairauksia altistumisen vuoksi. Vielä Vietnaminsodan aikana reservinprikaatinkenraali James Stewart olisi osallistunut B 52 koneen miehistössä pommituslennolle.

Pate Pankavaarasta kirjoitti...

Valkyrie pommaria tehtiin 2 kpl, ensimmäinen tuhoutui kun hävittäjä törmäsi siihen ilmassa ja toinen oli testikäytössä vuoteen 1969 asti ja romutettiin. Canberraa teki lockheed USA:ssa, heti silmiinpistävin ero oli ohjaamossa brittien versiossa istuttiin vierekkäin ja amerikkalaisten peräkkäin. Koska tästä nyt on lyhyt aasinsilta ballistisiin ohjuksiin niin en tiedä kuka koiranleuka antoi Minumetan II ohjusten siiloille koodinimiä mutta ainakin keskilännessä siilojen koodinimet olivat amerikansuomalaisten sosialistien kaimoja.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Pate ja kiitos lisäyksistä.

Nimetön kirjoitti...

Britit kehittivät 50-luvulla kolme eri pommikonetta koska olivat huomanneet että kone saatetaan todeta huonoksi vasta sodassa. Eivät sitten halunneet jättää ilmavoimia ainoastaan yhden pommikoneen varaan. Myöhemminhän 60-luvulla sitten huomasivat että neukkujen ilmatorjunta oli parantunut ja pommikoneiden piti alkaa lentämään matalalla tutkan alapuolella. Vulcan oli ainut niistä kolmesta joka kesti kunnolla matalalentoa ja kaksi muuta jouduttiin ottamaan pois käytöstä ennenaikaisesti. Ja 50-luvulla Britannian ilmailuteollisuus oli paljon suurempi kuin nykyään, niin että siellä oli oikeasti resursseja kehittää kolme eri konetta.

Vittuuntunut NettoVeronmaksaja kirjoitti...

Jostain (liekö joku youtube-dokumentti) jäänyt muiston hitunen, että Avro Vulcanilla oli tarkoitus mennä (tarvittaessa) vierailulle itään tähän tyyliin: https://www.youtube.com/watch?v=hKDM0KvzYPI

MarkoP. kirjoitti...

Tervehdys Perskeleen poika ja kiitos mukavasta katsauksesta pommareiden maailmaan. Ohessa melko asiallinen linkki Punatähtien nykyiseten ilmavoimien pommikalustoon. https://www.thedrive.com/the-war-zone/37543/russias-strategic-bomber-trio-poses-with-nearly-all-its-weapons

Nimetön kirjoitti...

English Electric Canberra: Tämän värkin juuret ovat Westland Welkinin kehitystyössä. WW oli yksi epäonninen hävittäjä, ei saanut moottoreita ja aiottu maalikin hävisi. WW oli tähdätty Ju 86 konetta vastaan. Ju86 kun pystyi lentämään korkealla, todella korkealla, kaukana Spitfiren tai Hurricanen ulottamattomissa. Ja britit pelkäsivät, että korkeapommitukset alkavat oikein todenteolla.

No, eivät alkaneet, JU86 kantoi liian pientä pomikuormaa korkealla ja niitä koneita oli liian vähän. Edes kaikkiin valmistettuihin Welkineihin ei riittänyt Merlineitä - jäivät siis ilman moottoreita, muutoin valmiit koneet. Merlinit menivät spittarehin ja hurrikaaneihin.

WW:ssa oli kaksinkertaisin lasein varustettu paineistettu ohjaamo ja pitkät, kapeat, ohuet siivet. Kuin U2:ssa paljon myöhemmin - ja samat ongelmat: Korkealla piti lentää hyvin tarkasti sopivaa vauhtia. Liikaa vauhtia - kone sakkaa ja siivet hajoavat, liian vähän vauhtia - kone sakkaa.

EE canberraan valittiin kokemuksen perusteella toinen tie saada suuri siipipinta-ala - leveät siivet. Saatiin hyvin korkealla lentävä, lakikorkeudessakin ketterä kone. Ilmoitettu lakikorkeus on aika maltillinen, vähän niin kuin Ferrari kertoisi Testarossalle huippunopeudeksi 88 km/h.

Canberra kävi lentelemässä ennen U2:ta mm. moskovan yllä, kuvasi yhtä & toista. Piti pystyä lentämään tutkan näkemän yläpuolella. Neukuilla oli amerikkalaista tutkatekniikkaa, jonka ei pitänyt pystyä näkemään yli 17 km yläpuolelle. No, olivat mokomat parantanet tutkaa ja näkivät - vaan eivät mitään mahtaneet. Migit 15 ja 17 eivät päässeet tarpeeksi ylös tai sitten lensivat kuin kivireki niin korkealla. Muistini mukaan* 21 km oli korkeus, jossa Canberra kävi neukkuja ärsyttämässä.

Myöhemmin amerikkalaisten käsissä kone lenteli kiinan ja vietnamin yllä, korkealla. kansallisen kiinan pilotit kävivät kurkistelemassa mannerkiinan yllä myös.

*Vai oliko se jenkkiversio pitkäsiipisempi, joka niin korkealla lenteli? nyt en muista. Mutta yli 17km oli jo alkuperäisen Canberran palveluskorkeus. Olikohan 19 km.

Pyssymies

Nimetön kirjoitti...

Two turning, two burning, two choking, two smoking and two joking - B36 pähkinänkuoressa lentäjän kannalta. Moottorit olivat hieman epäluotettavia. Ja sarkasmi yleistä miehistöjen keskuudessa. Ja kyllä, koneessa oli 10 moottoria, kuusi mäntämoottoria ja neljä suihkumoottoria. kun moottorit toimivat oli kuvaus: Six turning, four burning.


Boeing B-47 Stratojet lensi lapin yllä, Mig 15 yritti alas. Tuloksetta, kas kummaa miten olikin eksynyt...

The Pommari - Boeing B-52 Stratofortress. Koneesta on versioita vaikka kuinka, mm. aseistuksena oli aluksi 4*.50 konekiväärit - ja pommeja PALJON. Vulcan tuli myöhemmin. Kone taitaa olla kuin menneiden aikojen purjelaivat, sotii sata vuotta. Uudet moottorit taitaa kumminkin saada kohtapuoleen. Vietnamin sodan ajalta muistuu mieleen maahan asti - melkein - ulottuva pommirivi. Jostain jäi mieleeni, että pommikuoppien jono oli 80 km (?) pitkä ja eteni iskemät yli 800km/h. Oli siinä sissillä ihmettelemistä, kun alkoi rytistä, että tuleeko kohti ja osuuko. Koneet toimivat kolmen koneen soluina vietnamissa ja tuolle tuhoalueelle tuli leveyttäkin jonkin verran. Tuo osumajono FAX eli FAE pommeille.

Convair B-58 Hustler oli suosikkini, kun keräilin koneiden kuvia ja pienoismalleja. Kummallinen lisuke, pommisäiliö mahan alla kiinnitettynä lensi paremmin kun se säiliö oli kiinni paikallaan. Liittyi pinta-ala sääntöön tai jotain. Syy on unohtunut, turha tiedonjyvänen jäänyt muistiin.

North American XB-70 Valkyrie - jäi kehityksen ja budjettisäästöjen jalkoihin. Pahus. Hieno kone, joka hylättiin nähdäkseni ihan turhaan. Alkuperäinen idea oli mennä kohteeseen kovaa ja korkealla, jälkiviisasteluna olisi toiminut myös kovaa ja matalalla. Mannertenväliset ohjukset korvasivat. Mutta toisin kuin ohjuksen, voi pommikoneen kutsua takaisin. Tätä on myöhemmin arvostettu, miettimisaikaa pari tuntia lisää olisi vähentänyt stressiä MAD:in suhteen.

V-pommarien suuri määrä on hieman arvoitus. Miksi kolme konetta kun ei mikään ole erikoisen kummallinen. Tuo Falklandin pommitus oli erikoinen episodi. Siihen raavittiin kaikki koneet ja varaosiakin vaikka mistä. Mm. yksi tuhkakupin virkaa toimittanut mikätin jostain messistä. Olikohan tankkausjuttu vai mikä.

Ja ihan kaikki koneet lensi hyökkäyksessä, yksi varakone oli Ascencionilla maassa. Yksi kone kerrallaan Falklandin päällä, matalalla. Ennen hyökkäyksiä toitotettiin koneiden pommitustarkkuutta 21 Km:n korkeudesta. Taisi oikein yksi pommi osua matalalta kiitorataan mutta sepäs riitti pelästyttämään argentiinan. Ei ilmestynyt hävittäjiä lentokentälle enää lisää.

Tuo Mjasištšev M-4 aiheutti pommaripaniikin USAssa. Yksi syy U2:n lentoihin. Kun paljastui koneiden vähäinen määrä ja surkea suorituskyky hälveni paniikki.

Pyssymies

Qroquius Kad kirjoitti...

Tuo Stratojetin aseistuksena mainittu ydinkärkinen AIR-2 Genie laukaistiin "ihmisten ilmoilla" 19.7.1957 Operaatio Plumbbobin yhteydessä, jossa tutkittiin voiko ydinaseita käyttää turvallisesti asuttujen alueiden ilmatilassa.

Räjähdyksen alla oli viisi vapaaehtoista upseeria, joiden kuolinvuodet olivat 1990, 1997, 2003, 2005 ja 2014; videokuvaaja kuoli 2013. Kohtuu vanhoiksi siis elivät.

Mitä tästä siis voi päätellä? Ydinpaukkuja voi paukutella ilmassa sen vaarantamatta terveyttä ja lyhentämättä elämää?

Strix Senex kirjoitti...

Olihan siinä komeaa kronikkaa. Päällisin puolin tulee mieleen, että pommareiden kehityskaari on ollut kiemuraisempaa kuin hävittäjien. Mukana tuossakin joukossa on kummajaisen oloisia kehitelmiä, muutama kenraalien lelu ja sitten tietysti oikeita työkoneita. Viimein mainitussa joukossa B-52 on tietysti omassa luokassaan. Kun kerran tehdään kunnolla, niin kestää isältä pojalle ja pojanpojalle. Mahtaneeko laivastonkaan puolella olla moiseen elinkaareen yltäneitä purtiloita. Vertailussa tulee mieleen rautateidemme pitkikäisin veturi Dv12. Vetureidenhan on tarkoitus olla pitkäikäisiä. Niiden ensimmäiset otettiin käyttöön vuodesta 1963 alkaen ja ensimmäisen sarajan veturit alkavat olla hylkäämisiässä. On siinä lentokoneen suunnittelija ja valmistaja tehneet todella kunnon työtä.

Mieleen tuli yksi, joka oli joukosta poissa, nimittäin Mirage IV. Pystyi atomipommin kuljetukseen ja vieläpä nopeasti. Jotenkin minua viehättää siinä ranskalainen innovatiivisuus. Otetaan hyväksi havaittu hävittäjä Mirage III, venytetään mitat puolitoistakertaisiksi, paino kaksinkertaiseksi ja, alors enfants, meillä on nopea pommari.

Nimetön kirjoitti...

Tervehdys Ykä!

Tarina tuosta B-29:n lainaamisesta tietää kertoa, että kopiointi suoritettiin niin täydellistä neuvostohenkeä noudattaen, että jopa sarjanumerot ja muut valmistukseen liittyvät merkinnät jäivät paikoilleen. Eli kun ensimmäiset koneet tulivat tehtaalta niin niissä luki "made in USA" koska niin piti tehdä.

Yst. terv. Ano Nyymi

Tuumailija kirjoitti...

Jos makuasioita otetaan esiin, niin pommikoneista suosikkejani ovat Tupolevin koneet. Erityisesti Tu-95 on kovaäänisyydessään räyhäkäs, mutta toisaalta sulavalinjaisuudessaan hieno. Tu-160 on suorastaan kaunis ollakseen raskas pommari.

Koreassa julkaistaan sarjakuvaa, jossa lentokoneille on annettu ihmishahmo. Yksi hauskimmista hahmoista on U-2, joka harrastaa valokuvaamista.

Ja kiitokset Ykälle jälleen mainiosta lentokonekatsauksesta!

klova kirjoitti...

Pommikoneet ovat näitä viimeisiä dinosauruksia joille vielä löytyy käyttöä siirtomaasodissa ja siksi vain ne valtiot jotka tuollaisia sotia käyvät katsovat tarvitsevansa niitä.Luultavammin ne kaksi maata joilla noita vielä on,Yhdysvallat ja Venäjä,katsovat,että kun niitä kylmänsodan aikana tuli reilusti rakennettua,niin olkoot niin kauan kun säällisellä ylläpidolla pysyvät käytössä,uusia malleja ei rakenneta,eikä edes suunnitella.Laitetaan uutta tekniikkaa vanhaan runkoon niin kauan kun ae on jotenkin järkevää.

Syyriassa noita Tu-22 ja Tu-160 on jonkin verran käytetty,tiedä sitten onko syynä käyttöön ihan oikea tarve vaiko ”kun meillä nyt noita on ja pommejakin varastossa” syy.Eiköhän näillä monitoimihävittäjillä ja risteilyohjuksilla saada sama aikaiseksi.



Pate Pankavaarasta kirjoitti...

Laivaston puolella kunniakkaat iättömät alukset ovat tietysti I merilordin lippulaiva HMS Victory laskettu vesille 1765 tosin on ollut telakalla pitkään. Purjehdus kelpoisista siis ainakin kelluu on fregatti USS Constitution missä on 44kpl suustaladattavia kanuunoita laskettu vesille 1794. Taistelulaivat Iowa ja New Jersey 16 tuuman tykkiaseistuksella. Samoin toisen maailmansodan lentotukialukset joita käytettiin Vietnamin sodassa kuten myös fletcher-luokan hävittäjät. Eikä unohdeta omaa laivastoa missä palveluskäytössä oli kaikki mikä kellui. HMS Parlock Bay kellui 30 vuotta joista ihan kohtuullisen ajan Matti Kurkena. Eihän ne pommareita ole mutta B747 koneet jotka ovat USA:n ilmavoimilla presidentin virkakoneina. DC3, DC4, DC6 ja DC7 koneita lentää museokoneina ja erilaisilla puskalentoyhtiöllä. Myöskin sotilaskoneista yrmyn näköinen körmyselkä F4 phantom II sai A4 skyhawkin ohella kuten F7 corsair II pitkän käyttöiän. Puhumattakaan venäläisten suunnittelemista iki klassikoista joita lentää vieläkin. Jos runko kestää niin lopulta ongelmaksi tulee varaosien saanti, tosin osaan länsikoneita löytyy mojaven aavikolta.

Hessu kirjoitti...

Kiitoksia näistä lentsikoista. Kylmän sodan aikana lentokonetekniikka aika lailla saavutti rajansa. B52:sta on vaikea parantaa, jos haluaa suuren pommarin. Stanley Kubrickin Tohtori Outolemmessä Peter Sellers ratsastaa ydinpommilla.

Miten tosissaan sotilaat oikeasti suunnittelivat ydinvoimaa?

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Anolle, Vittuuntuneelle NettoVeronmaksajalle, MarkoP:lle, Pyssymiehelle, Qroquius Kadille, Strix Senexille, Ano Nyymille, Tuumailjalle, klovalle, Patelle Pankavaarasta ja Hessulle & kiitos kommenteistanne.

Ano: Kiitos selvityksestä. Vaikuttaa järkeenkäyvältä.

VNV ja MarkoP: Kiitos linkeistä.

Pyssymies: Kiitos lisäyksistä. Tuo Welkin on jäänyt vähälle huomiolle. Äkkikatsomalla muistuttaa Mosquitoa. Katselin aikanaan dokumentin siitä Falklandin pommituksesta ja tosiaan vain yksi pommeista osui kiitoradalle.

Qroquius Kad: Kyseinen jytky oli puolitoista kilotonnia. 1950-luvullahan sitten oli paljon sotilaita mukana ydinkokeissa (maaräjäytyksiä) ja heistä hyvin moni sairastui syöpään.

Strix Senex: Tuo Mirage IV olis tosiaan voinut olla mukana. B-52:sta käsittääkseni pidetään käytössä aina satavuotiaaksi.

Ano Nyymi: Kun miettii neuvostohenkeä niin en sinänsä ihmettelisi.

Tuumailija: Itänaapuri on kyllä osannut tehdä koneensa aina varsin hyvännäköiseksi. Oliskos sulla muuten kyseisestä sarjasta heittää mitään linkkiä?

klova: Joo, käsittääkseni missään ei suunnitella uusia pommikonetyyppejä.

Pate: Kiitos listasta.

Hessu: Sekä jenkit ja itänaapuri tekivät 50 – 60-luvuilla joitain prototyyppejä mutta siihen se sitten jäikin.

Nimetön kirjoitti...

Niinpä, toi B52 on kaikkien pommarien äiti. On jotenkin pysäyttävää katsella sotadokumenteistä sitä pommien määrää mitä sieltä tulee alas, vrt. jenkkien operaatio Rolling Thunder Vietnamissa. Sodan aikana maahan pudotettiin enemmän pommeja kuin Japaniin toisessa kansainvälisessä kovapanosammunnoissa, mutta silti ne Vietkongin sissit vaan pystyivät operoimaan.

Neuvostoliiton ilmapuolustuksen toimivuudesta tai ehkä enemmänkin toimimattomuudesta kertoo kun muuan Mathias Rust laskeutui lähelle Moskovan punaista toria Cessna pienlentokoneella v. 1987. Noloa tapauksesta tekee sen, että itänaapurin IT ei havainnut konetta eikä siten ampunut sitä alas. Se vaan laskeutui huomaamatta Kremlin lähistölle. Se taasen lienee ollut ns. märän rätin iskeminen neuvostoviranomaisten kasvoille kuten Tshernobylin ydinvoimalaonnettomuuskin? Lech Walesa vitsiä siteeratakseni kun hänen Polski-Fiat/FSO Polonez (automerkki vaihtelee kertojasta riippuen) hyytyi tienposkeen, aikansa auton vikaa tutkittuaan hän totesi; puolanjohdossa on jotain vikaa/puolanjohto on vaihdettava.

Sitä en tiedä kuinka monen ilmapuolustuksesta vastaavan neuvostokenraalin tai -viskaalin pää joutui tästä keissistä ns. vadille? Mutta Isä Aurinkoisen aikana tästä "hyvästä" olisi mitä ilmeisemmin seurannut muutakin oheisvahinkoa kuin pelkkä arvonalennus & eläkkeen menettäminen...


- Soomepois Eestist -






Pate Pankavaarasta kirjoitti...

Kysymykseen kuinka vakavasti ydinkäyttöistä lentokonetta suunniteltiin niin samoihin aikoihin 1950 luvulla molemmat suurvallat lennättivät prototyypeillään testireaktoria. Neuvostoliittolaisten kokeista tiedetään että säteily oli ongelma koska lentävähenkilökunta sai säteilysairauksia. Ongelmaksi tuli reaktorinsuojaus ja sen myötä paino jolloin hyötykuorma putosi olemattomaksi. Ydinkäyttöisiä siviilialuksia merellä kaupallisessa liikenteessä kokeiltiin mutta vaadittujen turvatoimien vuoksi niistä luovuttiin. Saksalaisen N/S Otto Hahnin kipparina oli U-96 elokuvasta tuttu kippari Heinrich Lehmann-Willenbrock.

Pate Pankavaarasta kirjoitti...

Itäkoneista ainakin joku on joskus tallentanut youtubelle Russian Wings sarjaa mistä löytyy juttua tuntitolkulla vähän kaikesta lentävästä kalustosta 1900 luvulta.

Pate Pankavaarasta kirjoitti...

Se Port Stanleyn pommitus oli sellainen että tankkauskoneetkin taisi pitää 2-3 kertaa ilmassa tankata. Psykologinen vaikutus ilmeisesti oli tärkeintä, osoitus että UK on vielä suurvalta. Muuten Argentiinalaiset varusmiesten mitta oli niin täynnä että kun joukot antautuivat niin upseerit saivat pitää suojana sivuaseet siis pistoolit ja revolverit ettei alaiset olisi lynkanneet. Operaatio meni argentiinalaisilta heti alussa pieleen kun ylimmästä johdosta saarilla ei ollut puutetta.

Pate Pankavaarasta kirjoitti...

Toisaalta TU 4 koneen kopionti oli sikäli helppoa että ennen sotia ostivat DC 2 koneita pari kappaletta ja insinööri Lisunov Long Beachiin ja ihastui DC 3. Hommasivat lisenssin ja se upgradetettiin Neuvostoliiton tarpeisiin Li 2 nimisenä, tosin Neuvostoliittolaiset lentäjät tykkäsivät enemän land-lease DC 3 kuin omista.

Pate Pankavaarasta kirjoitti...

Ydinräjähdyksistä niin joku vuosi sitten kuoli sangen korkeaan ikään elänyt japanilainen mies joka oli sekä Hiroshimassa että Nagasakissa räjähdysten aikaan.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Soomepoisille Eestist ja Patelle Pankavaarasta & kiitos kommenteistanne.

Soomepois: Onhan se mattopommitus hurjan näköistä. Onneksi kyseiset koneet eivät tehneet sitä kaupunkeihin niin kuin kakkosrähinässä. Sinänsä voi todeta että motivoitunutta joukkoa ei taideta pommittamalla saada hiljaiseksi. Ainakaan peitteisessä maastossa mitä Vietnam on. Tuossa tapaus Rustissahan vaikutti sekin että itänaapurissa oli rajajoukkojen juhlapäivä ja aika moni heppu sen myötä vihneessä.

Pate: Kiitos lisäyksistä.

- Tuollaiset minireaktorit voisivat muuten olla varsin varteenotettava vaihtoehto sähköntuotannossa.

- Tuo dokumenttisarja vaikuttaa mielenkiintoiselta. Kiitos vinkistä.

- Se Li-2:n pommitusversio muuten osallistui Helsingin suurpommituksiin.

- Siitä Japanin miehestä ei oikein osaa sanoa että oliko sillä hemmetin hyvä vai hemmetin huono tuuri.

Pate Pankavaarasta kirjoitti...

Olin Kirkkonummella Kantvikissa töissä Matiaksen tempauspäivänä. Muistan kun rajan helikopteri pörräsi merellä kokopäivän.

Pate Pankavaarasta kirjoitti...

Pieniä reaktoreita ensimmäinen siirrettävä 2 MW plus lämpöä oli Camp Centuryssä Grönlannin mannerjäätikölle louhitussa luolastossa. Sitten kehittyneempi 1,75 MW plus lämpö laitos toimi MacMurdon tukikohdassa etelänapamantereella.

Pate Pankavaarasta kirjoitti...

No meikäläinen lennonopettaja oppilaineen seikkaili huippusalaisella kuolanniemimaalla viikonpäivät.

Juha R kirjoitti...

Kiitos taas kerran mielenkiitoisesta kirjoituksesta lempiaiheestani, ainakin lähes. Hyviä kommenttejakin, pari pientä lisäystä/oikaisua/viilausta: Jos joku suree, ettei päässyt näkemään oikeaa XB-70 Valkyrieta, niin ei sitä toista romutettu, vaan se on näytillä USAF:n museossa Daytonissa, Ohiossa. Vaikuttava ilmestys.
Siitä Canberrasta amerikkalaiset rakensivat oman korkeakuvauksiin sopivan versionsa, Martin RB-57D Canberran. Sen max korkeus oli yli 21 km. Sotilaskäytöstä ne poistuivat jo 70-luvun lopulla, mutta NASA käytti niitä omiin hommiinsa vielä pitkään. RB-57F oli D-mallista vielä paranneltu laite, ja itse asiassa tiettävästi NASA:lla on vieläkin kolme tällaista käytössään.
Mathias Rustista sen verran, että kyllähän naapurit koneen havaitsivat, kävivät jollakin MiGillä tunnistamassakin, mutta eivät oikein tienneet mitä tämmöiselle pitäisi tehdä. Ehkä sillä rajavartijoiden krapulapäivällä oli asian kanssa jotakin tekemistä.
Suomessa Rustin tempaus herätti kauhistusta, pelättiin tietysti Neuvostoliiton vihaista reaktiota, kun lähtökenttä oli Malmi. Illalla YLE:n uutisissa kerrottiin Sipoon saaristossa käynnissä olevista etsinnöistä, kun kadonneen saksalaiskoneen epäiltiin pudonneen siellä mereen. Seuraavana aamuna radion aamu-uutisissa oli ensimmäinen uutinen Rustin laskeutuminen Moskovaan Punaisen Torin lähelle (ei siis torille itselleeen, omaa pilkunhässintää tässä). Seuraavaksi uutistenlukija jatkoi täysin äänensävyn muuttumatta uutisella, jossa kerrottiin kadonneen saksalaiskoneen etsintöjen jatkuvan Sipoon saaristossa. 1 + 1 oli silloin 3 tai jotakin muuta kuin 2. Myöhemmin olen antanut itselleni kertoa, että pyssy-yhtiön tutkissa nähtiin Rustin lentävän rajaa kohti, Pirkkalasta lähti päivystyskone perään, mutta kääntyi takaisin, kun totesivat, että Neuvostoliittoon se hullu meni. Mutta ne etsinnät piti kuitenkin järjestää...:).

Qroquius Kad kirjoitti...

Venäjänkielinen Wikipedia kertoo Rustin lennosta seuranneen puolustusministerin ja ilmavoimien komentajan vaihdokset sekä 34 oikeudenkäyntiä, joiden tuomioista ei mainita oikein mitään.
Englanninkielinen versio kertoo lisäksi useita satoja erotetun.

Aika vähällä ilmeisesti loppujen lopuksi pääsivät; yhtään päätä ei liene pudonnut kirjaimellisesti eikä elinkautisiakaan langetettu.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Patelle Pankavaarasta, Juha R:lle ja Qroquius Kadille & kiitos kommenteistanne.

Pate: Epäilemättä rajalla ollaan oltu tarkkoina tuolloin. Ja noita reaktoreitahan on sotilasaluksissa hurumykke. Toi viimeisin viesti jäi epäselväksi. Turistinako olit? Tiedän että ainakin pohjoisimpaan Vienan Karjalaan on tehty matkoja

Juha R: Kiitos lisäyksistä. Naapuri käsittääkseni havaitsi kyllä Rustin koneen mutta jostain syystä ei reagoinut.

Qroquius Kad: Siihen Gorban aikaanhan niitä niskalaukauksia ei enää siihen malliin jaettu. Ehkä Gorba käytti tilaisuutta hyväkseen ja erotti suuren määrän vanhoja jääriä. Ja huulipunahallituksemme pimuosasto - joka on syntynyt 1980-luvun loppupuolella - voisi todeta tähän kommenttiin että mikä v**un Gorba?

Nimetön kirjoitti...

Mirage IV - yksisuuntaisiin pommitusmatkoihin suunniteltu. Oikeasti. Ranskalaisilla oli ongelma, ydinpommi oli muttei konetta sen perille toimittamiseen. No, kehittivät Mirage IV:n. Kantokyky piisaa muttei toimintamatka paluuseen. Ratkaisu oli itsestään selvä: toimita pommi perille, paluuta ei ole, koska ei ole ranskaakaan ydinsodan sattuessa. Vive la France!

Ja jotkut pitivät japsien Ohkaa - Bakaa - outona ideana. Ohjattua liitopommia siis.

Canberrassa on hauska yksityiskohta. Moottorin startti. Ei ole sähköstartti ei paineilmastartti, ei. Moottori starttaa ruutipanoksen voimalla. Moottorin päältä puskee mustaa savua kun se käynnistetään. Metkan näköistä.

Kyseistä panoskäynnistystä on käytetty muuallakin, mm. caterpillareissa. Ja traktoreissa. Haulikonpanoksella käynnistyvän traktorin käynnistyspaine otettiin ihan normaalista paukusta, haulit jäivät putkeen, paine vuoti sivusta sylinteriin. Putki oli aika paksuseinämäinen ja suljettiin muistaakseni mutterimaisella sulkukappaleella. Ja vasaralla iskettiin iskurin päähän. Haulit kaadettiin sitten pois putken pohjalta, kun laitettiin uusi paukku putkeen, ennen uutta käynnistystä. Sattuneesta syystä ei traktoria sammuteltu turhaan, kahvitauonkin ajan käydä putkutti omia aikojaan. Engelsmanni, vm -34 tai jotain.

Joissain isoissa tähtimoottoreissakin oli käynnistyspanoksia käytössä.

Pyssymies

Tuumailija kirjoitti...

Löytyy kyllä, tässä on käännettynä englanniksi kaikki tähän asti julkaistut osat:
https://mangakakalot.com/read-tt8uh158524543055
Muistaakseni luvusta 29 alkaen sarjakuvan alapuolella myös selitetään mm. historiallisia viittauksia, jolloin sarjakuva aukeaa lukijalle paremmin. Olen itsekin oppinut monta uutta juttua.

Saa nyt nähdä mitä tykkäät... Mitään Korkeajännityksen kaltaista räimintää ei ole luvassa. Itse tykkään kovasti, etenkin nostan tekijälle hattua yksityiskohtien tarkkuudesta ja aidoista historiallisista viittauksista huumorin keinoin. Mutta makuasioitahan nämä.

Korean kielestä mainittakoon, että 'sunbae' on kunnioittava kutsumanimitys, joka tarkoittaa vanhempaa työkaveria tai opiskelijaa, englanniksi senior on aika lähellä. Siihen voidaan liittää myös henkilön nimi, kuten 'Yrjö sunbae'. Ja 'unni' puolestaan tarkoittaa kirjaimellisesti isosiskoa, mutta sitä voidaan tilanteesta riippuen käyttää muistakin kuin sukulaisista.

Pate Pankavaarasta kirjoitti...

Se lennonopettaja eksyi joskus 1970 luvulla opetuslennolla, piti itärajaa tornionjokena ja painoi syvemmälle kuolaan. Lopulta laskeutuivat jollekkin sodanaikaiselle kentälle ja haahuilivat jalkaisten viikon maastossa. Taas 1978 jos KAL 902 olisi pysynyt ilmassa muutaman minuutin pitempään voisi meikäläisen mökillä olla pihassa Boieng 707.

Pate Pankavaarasta kirjoitti...

Minulla on velipojan kanssa palstan tiehaarasta 8 km:ä Suoperän puomille. Pitäisi tietenkin hommata viisumi ja lähteä joskus käymään Kantalahdessa ja Vienankemissä.

Hessu kirjoitti...

Isäni harrastaa purjelentoa ja tuntee Kalle Rajalan, joka lensi link Neuvostoliittoon 1976. Taivaalla on vaikea suunnistaa huonolla säällä, kun ei näe maamerkkejä. Lennosta kerrotaan enemmän Kylmää sotaa Lapissa -kirjassa. Vakoilijoiksi heitä epäiltiin, mutta saivat selvitettyä tilanteen ja pääsivät takaisin Suomeen.

Tuon Mathias Rustin lentoa ihmeteltiin aikoinaan, mutta Neuvostoliitto ja Venäjä on valtava, tuollainen pienkone taas pikkuruinen, sitä on oikeasti vaikea havaita taivaalla. Voikin hyvin olla, että miehitettyjen sotakoneiden aika alkaa päättyä, kun lennokit vielä vähän kehittyvät. Jos hävittäjän hinnalla saa sata lennokkia, niin hävittäjä häviää taivaalta.


klova kirjoitti...

Neuvostoliitossa virkavirheestä tehdyt teloitukset loppuivat Stalinin mentyä.Vuodesta -53 eteenpäin kuolenantuomion sai henkirikoksista,todella vakavista talousrikoksista ja vakoilusta/maanpetturuudesta ja nuo rikokset piti myös syyttäjän edes jotenkin todistaa

Aktiivisesta systeemin vastustamisesta sai ensin varoituksen,sitten pääsi töihin lapioimaan teurasjätteitä ja päätepysäkki oli hullujenhuone skitsofreenikon papereilla.Kuuluisimmat taiteilijat lykättiin ulkomaille,heillä kun ei ollut mitään millä vahingoittaa järjestelmää,tietoja sisäpiiristä tai asetekniikkaa.

70-luvulle tultaessa poliittinen vanki oli todellinen harvinaisuus,harva halusi tai edes välitti riskeerata mitään hyödyttömässä taistelussa monoliittia vastaan,siinä kun menisi ainakin ura ja toive paremmasta asunnosta.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Pyssymiehelle, Tuumailijalle, Patelle Pankavaarasta, Hessulle ja klovalle & kiitos kommenteistanne.

Pyssymies: Joo, ei tuo Mirage IV:n toimintasäde strategiseksi pommittajaksi kovin kaksinen ole. Tosin ohjuksiinhan ranskalaisetkin siirtyivät jo aikaa sitten. Se paukkustartti on kieltämättä varsin miehekäs tehtiin se millä moottorilla hyvänsä.

Tuumailija: Kiitos linkistä. Ymmärrän noitten pointin. Vähän erikoisella tavalla tietysti tehty,

Pate & Hessu: Tuo Kalle Rajalan tapaus oli minulle uusi. Kiitos lisätiedosta.

klova: Tässä käsityksessä minäkin olen. Siinä vaiheessa – eli joskus 1960-luvulle siirryttäessä – perusvasililla alkoi olla sosialismin mittapuilla jo suht kohtuullinen tai ainakin varma elintaso ja se ei ruokkinut pahemmin ajatusta kapinoinnista. Millään mittapuulla.

Nimetön kirjoitti...

Toksisen maskuliinistä starttailua ja muistelua:

Traktori käyntiin: https://www.youtube.com/watch?v=vb0-br7hTw0


Canberra käyntiin: https://www.youtube.com/watch?v=g9fkmqPHTDE

Tupolevilla oli joku potkuriturbiinikone siviilikonenakin,aeroflot lensi Härmälän kentälle ja kaarsi Pälkäneen yli laskuun. Kuului mallasvedelle oikein hyvin. 70-luvulla kuuntelin mokomaa metakkaa ja ihmettelin mustaa savuvanaa taivaalla. kertoivat paikalliset tupolevin lentävän lahti-tampere tien yllä ja sitten kaartavan kohti härmälää. Talvisin näkyi muutakin itärautaa seudulla. Migit lensivät mallasveden, tossanselän ja roineen päällä. Eivät varsinaisesti ihan ääneti. Pilkillä ihastelin menoaan monesti, mökillä välillä ikkunat helisi kun kone vilahti lahden poikki. Varjo vilahti näkökentässä ... ja sitten jytisi.

Pyssymies

Perttu Ahonen kirjoitti...

Sallan revohkassa neukuilla oli käytössä MiG-17 koneet sitä B-47 jahtaamassa. Oli siitä se hyvä puoli, että suomessa herättiin siihen, että tarttis saada suomellekin parempia koneita, millä pystyisi ehkä valvomaan omaa ilmatilaa, eikä neukuillakaan ollut siihen sattuvista syistä kielteistä kantaa.

Yksi kylmänsodan pommari, jos niin voi sanoa oli Avro Shackleton: https://fi.wikipedia.org/wiki/Avro_Shackleton

Konetta käytettiin meritiedustelijana ja sukellusveneiden torjuntaan omaten 8165 kilon asekuorman. Varsin pitkä ura tällä konetyypillä oli 1951-1991.

Doglas B-66 variantti RB-66 (ECM) oli merkittävässä roolissa vietnamin sodassa toimien elektronisen sodankäynnin ja tiedustelun välineenä tukkien Pohjois-Vietnamin ilmapuolustuksen tutkia. Näissä elektronisen sodankäynnin/tiedustelun tehtävissä niitä käytettiin myös Euroopassa.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Pyssymiehelle ja Perttu Ahoselle & kiitos kommenteistanne.

Pyssymies: Kiitos mainion maskuliinisista pläjäyksistä. 1970-luvulta muistan minäkin että Aeroflotin ja harppi-Saksan tunnisti savuttavista koneista. MiGin ulina oli kyllä aikanaan myös varsin miehekästä.

Perttu: Lappihan oli huomattavan pitkään se kuuluisa sotilaallinen tyhjiö niin maa- kuin ilmavoimien suhteen. Ja silloin aikanaanhan Naton suunnittelemat ydinpommittajien reitit olisivat kulkeneet osittain juuri Lapin yli. Shackletonin kanssa voisi mainita myös uudemman Hawker Siddeley Nimrodin:

https://en.wikipedia.org/wiki/Hawker_Siddeley_Nimrod

Nimetön kirjoitti...

IL-28 oli nousussa todella pahaääninen. Antoivat vielä nousta kaupungin suuntaan. Olisiko tuo täydellä kuormalla myötätuuleen noussutkaan.

Camberraa valmistettiin muistaakseni lisenssillä myös Ausseissa?

Yrjöperskeles kirjoitti...


Tervehdys, Ano. Canberrasta en tiedä enkä oikein Iljushinistakaan. En ole kuullut sitä koskaan. Mitä nyt nähnyt Tikkakosken ilmailumuseossa. Tyylikäs kone sinänsä.

Qroquius Kad kirjoitti...

Government Aircraft Factories todellakin valmisti Canberraa lisenssillä Australiassa;
johan jo koneen nimikin velvoitti siihen!

Nimetön kirjoitti...

Sopinee aihepiiriin:

https://www.youtube.com/watch?v=PsGbJqhANxA

Molemmat tuttuja konemalleja matkustajan ominaisuudessa.


-Tvälups-

Nimetön kirjoitti...

https://www.youtube.com/watch?v=fX5Pnxb2L1I

SAAF lensi pisimpään C-47 (DC3) -koneilla sotilaskäytössä.

http://www.dc-3.co.za/saaf-daks.html

Hessu muistaa väärin: se ei ollut Peter Sellers vaan Slim Pickens majuri "King" Kongin roolissa kun ratsastaa ydinpommilla tohtoti Outolempi elokuvassa. Tosin alunperin tuokin rooli elokuvassa oli Sellersille roolitettuna vaan Sellersin jalan katkeamisen vuoksi sen sai Pickens.

https://www.youtube.com/watch?v=DfxcIGxedXc

Laos sai sitten Vietnamin sodan kuluessa osakseen enemmän pommisadetta kuin koko II MS:n aikana oli kylvetty:

"Eight bombs a minute were dropped on average during the Vietnam war between 1964 and 1973 - more than the amount used during the whole of World War Two."

-Tvälups-

klova kirjoitti...

Vietnamin pommituksissa kävi ensimmäisen ja ehkä viimeisen kerran,että pommituksiin käytetty rahamäärä ylitti moninkertaisesti pommeilla tuhottavan materian arvon.Jokainen pommitus viidakkoreittejä ja P-Vietnamin infraa vastaan tuotti tappiota.

Luultavasti tuo oli yksi syy,että talousmies McNamara sekosi,viidakkoon ja jo viiteentoista kertaan pommitettuun maaseutuun piti kaataa lisää pommeja,vaikka entisetkään eivät tehneet kuin kuoppia ja siviiliuhreja.Uhreja joihin televisisodassa ei nimenomaan ollut varaa.kuoliaaksi palanut pikkutyttö ei ole parasta sotabondien mainontaa.Oli sitten oma tai vihulaisen.

Tulevaisuudessa täsmäaseilla ja ohjuksilla saavutettaisiin parempi tulos ja siistimmin.Ja jos mattopommituksia ei tehtäisi,niin mihin tarvittaisiin mattopommittajia?1968 viimeistään kaikkien tulevaisuuden pommikonesuunnitelmien päälle vedettiin rastit.

Ja miksei Hanoita pommitettu tai punaisenjoen patoja?Nillähän olisi saatu ehkä P-Vietnam lopettamaan,ainakin tapettu satojatuhansia,jopa miljoonia siviilejä.

Koska A)Kiina ilmoitti Intian välityksellä;Tehkää se ja me osallistumme sotaan aktiivisesti ja B)eikö niitä siviiliuhreja juuri pitänyt välttää,Johnson piti tunnin huutomyrskyn tätä strategiaa ehdottaneille kenraaleille.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Qroquius Kadille, Taisteluvälineupseerille ja klovalle & kiitos kommentsistanne, lisäyksistä ja linkeistä. Vietnamin sotahan meni suurinpiirtein niin kuin klova totesi.

Perttu Ahonen kirjoitti...

Tässä aika hyvä arvio Vietnamin ilmasodasta: http://www.saunalahti.fi/halle/planes/sodat/vietnam.htm

Amerikkalaisilla ei ollut mitään erityistä syytä pommittaa Pohjois-Vietnamin siviilikohteita, mutta sotilaalliset kohteet/sotatoimia hyödyntävät kohteet joutuivat sitten kyllä pommitusten kohteeksi. Siviiliuhreja nekin toki tuottivat, kun kohteet usein olivat siviiliasutuksen alueilla. Joka tapauksessa USA:n tekemiä loppusodan suurpommituksia voidaan sanoa "rauhanpommituksiksi" sillä niillä pommituksilla USA ja Nixon pakotti Pohjois-Vietnamin takaisin rauhan neuvotteluihin.

Noin muutoin sota on aina hyvä bisnes joillekin ja rauha huono juttu liiketoiminnalle. Kommareille Nixon oli paha rauhaan pakottaja ja aseteolliselle kompleksille paha sodan lopettaja, ei ihme että Nixonista eivät tietyt poliittiset ja sotateolliset piirit äänitorvineen tykänneet lainkaan.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Perttu ja kiitos linkistä. Tuo vaikuttaa mielenkiintoiselta.

Nimetön kirjoitti...

Jos itänaapurin nelimoottoriset pommikoneet ovatkin äänekkäitä niin ko "volyymikisan" ylivertainen voittaja löytyy jenkeistä:

https://www.youtube.com/watch?v=bx2F9PZlCqY


-Tvälups-

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Taisteluvälineupseeri. Aika heavy metal-saavutus kun ottaa huomioon että tuossa koneessa oli vain yksi propelli ja Tu-95:ssä kahdeksan.

Trilisser kirjoitti...

Löytyyköhän tälle väitteelle vakavasti otettavia lähteitä:"...koneessa oli työntävät potkurit eikä se ollut lentäjien suosiossa raskaslentoisuutensa ja moottoreiden epäluotettavuuden vuoksi." Esimerkiksi paras koneesta kirjoitettu kirja eli Dennis Jenkinsin Cold War Peacemaker ei tue väitettä. Eikä R-4360-moottoria tutkineen Graham Whiten kirja "R-4360" tue sekään.

Sitten noissa teknisissä tiedoissa on makroluokan virhe eli "toimintasäde"(=radius of action tai tarkemmin combat radius) on todellisuudessa toimintamatka (=range). Toimintasäteen arvot ovat maksimissaan puolet toimintamatkasta.

Amerikkalaisten tyypit kirjoitetaan aina väliviivalla, siis DC-3, ei DC3 eikä DC 3. Venäläiset kirjoitetaan kahden kirjaimen yhdistellä ja väliviivalla erotetaan numero. Esimerkiksi Tu-95. Vaikka Jak-3:ssa on kolme kirjainta, venäjässä se on kahdella eli Як-3 ("Ja" on yksi kirjain). Poikkeuksena useammasta yhdistetyt LaGG ja MiG.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Trilisser ja kiitos lisäyksistäsi. Muistutan, että nämä kirjoitukset eivät ole kirjoitettu sinua eikä kaltaisiasi ihmisiä varten joilla tietoa on paljon enemmän vaan niitä, joilla ei ole tietoa yhtään tai vain vähän. Viimeisestä kappaleestasi kysyn että montako pilkku sai ja mistä asennoista?

Trilisser kirjoitti...

Niin, ja Canberraa valmisti USA:ssa Martin, ei Lockheed. Tunnuksella B-57. Alkuperäisen Canberraa lakikorkeus oli 15 km, ei yli 17. Korkein testeissä saavutettu n. 18 km (60 000 jalkaa), ei yli 19 km. Lähde: Roland Beaumontin Testing Early Jets. (Canberrankin koelentäjä).

Ja tässä kommentissa on mullistavaa uutta tietoa:"WW:ssa oli kaksinkertaisin lasein varustettu paineistettu ohjaamo ja pitkät, kapeat, ohuet siivet. Kuin U2:ssa paljon myöhemmin - ja samat ongelmat: Korkealla piti lentää hyvin tarkasti sopivaa vauhtia. Liikaa vauhtia - kone sakkaa ja siivet hajoavat, liian vähän vauhtia - kone sakkaa." Vihje: Ei Welkin eikä U-2 kulje vaakalennossa niin kovaa, että" siivet hajoavat". Ja vielä vähemmän ne "sakkaavat" vaakalennossa "liian vauhdin" takia. Pitäisi oikeasti kommentoijien miettiä, onko väitteillä todellisuuspohjaa, eikä luottaa nettiin ja nettijuoruihin.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Trilisser. Toistan taas: nämä kirjoitukset eivät ole kirjoitettu sinua eikä kaltaisiasi ihmisiä varten joilla tietoa on paljon enemmän kuin minulla ja lukijoilla vaan niitä varten, joilla ei ole tietoa yhtään tai vain vähän. Olisiko nämä pitänyt jättää kirjoittamatta? Pistä oma blogi pystyyn ja anna tarkempaa tietoa. Minä lukisin sitä varmaan mielelläni. Kun sinä korjaisit nettijuorut.