Thursday, April 5, 2007

Miksi Yrjöperskeles-blog?

Siksi, että sananvapaus ei Suomessa toteudu. Niin lehdet, televisio kuin radiokin suoltaa jatkuvasti monikulttuurisuususkontoa. Meille syötetään jatkuvasti nännistis-lellististä evankeliumia, jonka mukaan tänne loisimaan ja rötöstelemään tulleet ammatti- ja taparikolliset ovat tärkeämpiä kuin me. Meidän on keskitettävä 50 % elinvoimastamme heidän elättämiseen ja ymmärtämiseen ja toiset 50 % sen anteeksipyytämiseen, että yleensä olemme olemassa.

Tilanne muistuttaa huomattavasti 1970-lukua. Silloin oltiin rähmällään Suuren ja Mahtavan edessä. Neuvostoliitto oli ihan oikeasti kaikkien kansojen ja eritoten Suomen suuri ystävä. Neuvostoliiton rauhanarmeijan luoti teki vähemmän kipeetä kuin NATOn sotapyssyjen.

Tilanne ei kuitenkaan ole aivan samanlainen. 1970-luvulla ei ollut internetiä. Silloin turvat saatiin oikeasti tukittua. Se, mitä lehdet eivät kerro, kerrotaan netissä. Asiaa, kansallismielisesti katsovaa sellaista, löytyy jo monesta suunnasta. Jussi Halla-ahon kirjoitukset, Reinoblog, Tuuli-blogi, Laiva On Täynnä ja Kullervo Kalervonpoika noin esimerkkinä.

Tarjoaako Yrjöperskeles-blog mitään varsinaisen uutta? Tuskinpa. Lastensuojelutyöstä saamani pitkäaikainen työkokemus on tietysti osa-alue, johon pystyn erikoistumaan ehkä monia muita kirjoittajia enemmän. Mutta pääasia on se, että kirjoittajien määrä kasvaa. Sitä mukaa kasvaa myös lukijoitten määrä. Ja sitä mukaa useampi hoksaa sen, että meitähän on kusetettu.

Internet voi toimia poliittisena välineenä myös meillä. Jussi Halla-ahon ensikertalaiseksi suuri äänimäärä vaaleissa (harmi, että mies ei päässyt eduskuntaan) perustui pitkälti netin kautta välitettävään tietoon. Yrjöperskeles-blog pyrkii omalta osaltaan edistämään asiaa. Suomalaisten asiaa. Tämä on kumminkin melko mukava maa, ja sen mukavuuden ovat aikaansaaneet juuri suomalaiset. Ja suomalaisten eteen kannattaa edelleenkin tehdä työtä. Jos ei muuta, niin piestä suutaan netissä.

5 comments:

Poropoliisi said...

Niin, ennen turvat saatiin tukittua, mutta nykyään moinen alkaa olla vaikeaa, ellei jopa mahdotonta.

Joten tervetuloa joukkoon vain :)

Anonymous said...

Hyvät jutut, huumoripitoinen oli tietysti lähinnä valitettavan realistinen kauhukuva lesbofemakkomilitian johtamasta tulevaisuuden Suomesta, kovin paljoa nykymenosta se tosin ei eroa...

Asiapitoisesta sen verran että omat havaintoni nuorisotoimesta ja julkishallinnosta yleensäkin tukevat tätä kirjoitusta 100 %.

Yrjöperskeles said...

Poropoliisille:

Kiitoksia. Auotaan turpaamme porukalla.

Akateeminen nainen said...

Hyvää settiä kirjoitat. Minua kuitenkin harmittaa, että kuvitteellisessa kokouksessasi ainoa järki-ihminen oli mies. Itse kunnioitan suuresti veteraaneja ja olen valmis puolustamaan maata. Inhoan hyysäämistä ja elintasomamuja, jotka eivät edes halua opetella suomalaista kulttuuria. Toivon, että muistat sen, että näkökantasi jakavia naisiakin on. Me emme ole kaikki mitään lässy-liisoja, jotka ymmärtävät mehmuttia loputtomasti. Maassa maan tavalla tai maasta ulos.

Yrjöperskeles said...

Akateemiselle naiselle:

Joo, ihan totta puhut, kyllä niitä tiukkoja mammojakin löytyy. Ikävää, jos pahoitin mielesi. Jotenkin toi korttipakka vaan tuli tuohon kirjoitukseen tuossa muodossa. Onnea ja menestystä sinulle.