Minulla oli tarkoitus kirjoittaa pikku juttu Helsingin Sanomista. Jutun piti käsitellä eri aihetta, kuin tämä kirjoitus. Mutta koska mainio blogikirjoittaja Reino pisti minulle linkin Hesarin keskiviikkona ilmestyneeseen juttuun ”Maahanmuuttajat arvostelevat lastensuojelua liian kovista otteista”, niin täytyyhän sitä vähän ruotia. Verkkoversio Hesarin jutusta löytyy tuosta osoitteesta:
ja
Paperiversiossa on vielä enemmän tekstiä.
Juttu on hyvä esimerkki siitä, kuinka ns. laatulehti tarjoilee mielipidekirjoituksen faktana. Puretaanpas juttua hieman. Lehdethän pelaavat mielikuvilla. Ihmiset lukevat usein jutusta vain otsikon ja muutaman rivin sen jälkeen. Otsikkohan oli: ”Maahanmuuttajat arvostelevat lastensuojelua liian kovista otteista”. Tästähän saa helposti semmoisen mielikuvan, että laitoksissa pamppu roikaa ja leuat lohkeilee. Vaan eihän jutussa sellaisesta puhuta. Juttu kertoo siitä, kun yksi inkeriläisnainen on riitauttanut lapsensa huostaanoton. Luut eivät rutise. Oikea otsikko olisi siis ollut ”Inkeriläisnainen riitautti lapsensa huostaanoton”. Jutun paperiversion alaotsikossa lukee ”Maistuu puulta, kun annetaan apua, joka tuntuu väkivallalta”. Tarkoittaako tämä sitä, että suomalaisen lastensuojelun työvälineenä on henkinen väkivalta? Rankka väite, eikä ”musta tuntuu”-jutut (tai siis yhden ihmisen sanoma juttu) vielä muuta sitä faktaksi.
Itse kyseisestä huostaanotosta: en pysty sanomaan siihen juuta enkä jaata. En ole ollut mukana tuossa huostaanotossa, enkä tunne näitä ihmisiä. Suomessa tapahtuu myös huonoin perustein tehtyjä huostaanottoja, sitä ei voi kieltää. Tämä voi olla yksi niistä. Niitä ei saisi tehdä ensimmäistäkään. Mutta tämänlaista voi sattua ihan hyvin myös suomalaiselle. Kyse ei ole mistään säännöllisestä ulkomaalaisten syrjinnästä, vaikka lehtikirjoitus niin antaa ymmärtää. Tässä lehtikirjoituksessa asian uskottavuutta heikentää se, että asianomistaja on samalla syyttäjänä, lautamiehistönä ja tuomarina. Vastapuolta ei kuulla. Mikä on luonnollista. Lastensuojelusta saa puhua kuka muu hyvänsä julkisesti, mutta ei lastensuojelun työntekijä. Heitä kun sitoo salassapitovelvollisuus.
Seuraava kohta: jälleen otsikko ”Maahanmuuttajat arvostelevat”. Tässä on kyseessä yhden maahanmuuttajan yksi tapaus jota kommentoi yksi maahanmuuttaja ja paperiversio mukaan luettuna kolme suomalaista. Silloin kun ulkomaalainen tekee väkivaltarikoksia suomalaisia kohtaan, kiljutaan kurkku suorana että ”älkää yleistäkö”. No ei yleistetä sitten niin. Toisinkaan puolin.
Varatuomari Leeni Ikonen kommentoi lehden kirjoituksessa: ”Ääritapauksissa käytöshäiriöinen nuori voidaan toimittaa pakkohoitoon, kun pitäisi paneutua esimerkiksi kouluopetuksen järjestelyihin." Ikonen vaan ei kerro, mitä nämä kouluopetuksen järjestelyt ovat. Ja millä rahalla niitä hankitaan. Tuo ns. yläkerta elää aika usein omassa akateemisessa virtuaalikuplassaan ja vaatii tehtäväksi sitä tätä ja tuota. Ja unohtaa samalla resurssoinnin. Tällä alalla resurssointi tarkoittaa lisää ihmisiä. Lisää ihmisiä tarkoittaa lisää maksettavaa palkkaa. Meidän alankin ihmisten pääelinkeino on syöminen. Se raha pitäis jostain saada, ja mistä se otetaan? Tässä lehtijutussa ulkomaalaiset nostetaan ylivertaiseen asemaan. Meidän tulisi opiskella toistasataa eri kulttuuria. Ja siihen pitäisi raha repäistä jostain puun oksalta. Eikö olisi kaikille helpompaa, että tänne tulleet opiskelisivat suomalaisen kulttuurin.
Jatketaan. Varatuomari Leeni Ikonen kommentoi huolissaan, että: "Lastensuojelussa on pohjatonta tietämättömyyttä ja asennevammaisuutta maahanmuuttajia kohtaan. Koko järjestelmän asennekulttuuri on huolestuttava". Mia Pöllä vaatii lastensuojeluun pikaisesti lisää erilaista kulttuuria ja mentaliteettia ymmärtäviä työntekijöitä. Komeita, komeita lauseita. Vaan mitä he niillä tarkoittavat? Jotain muutostahan he ehdottomasti ovat vailla.
Mietitäänpä nyt sitten, että mitä näitten ”erilaista kulttuuria ja mentaliteettiä ymmärtävien työntekijöitten” kuuluisi sitten itseasiassa tehdä? Lastensuojelun sosiaalityöntekijä ei tee huostaanottopäätöstä venäläisestä, somalialaisesta tai suomalaisesta nuoresta kulttuurin, kielen tai uskonnon perusteella tälläkään hetkellä. Huostaanotot tehdään pääosin seuraavista syistä:
1. Pitkään jatkuva koulunkäymättömyys. Suomessa on oppivelvollisuus.
2. Jos puutteet lapsen huolenpidossa tai kodin olosuhteet vaarantavat lapsen terveyden ja kehityksen. Yleensä tämä tarkoittaa ajelehtimista ja rajojen puutetta.
3. Jos lapsi vaarantaa terveytensä ja kehityksensä käyttämällä päihteitä.
4. Jos lapsi vaarantaa terveytensä ja kehityksensä tekemällä muun kuin vähäisenä pidettävän rikollisen teon.
Näistä syistä tehdään valtaosa huostaanotoista. Elleivät avohuollon tukitoimet riitä. Ja ne eivät yleensä valitettavasti riitä. Hesarin jutussa puhutaan yhdestä tapauksesta ja tehdään siitä koko alaa koskevat johtopäätökset.
Ja nyt sitten kysymys: huostaanotot tehdään noilla perusteilla. Jos sosiaalityöntekijä onkin sitten koulutettu ”erilaista kulttuuria ja mentaliteettia ymmärtäväksi työntekijäksi”, niin mitä kohtia hän tuosta listasta jatkossa katsoo sormien läpi? Ja millä perusteella?
Mennäänpä sitten organisaatiossa alemmaksi ja koulutetaan meidät ohjaajat ”erilaista kulttuuria ja mentaliteettia ymmärtäviksi työntekijöiksi” Lastensuojelulaitoksiin sijoitetuille nuorille tarjotaan, ja heiltä vaaditaan paikasta riippumatta seuraavanlaista perussettiä:
1. Pidä yllä säännöllinen vuorokausirytmi. Mene ajoissa maate, että jaksat herätä ajoissa. Syö säännöllisesti ja terveellisesti. Hoida hygieniasi ja pidä muutenkin huoli itsestäsi.
2. Käy säännöllisesti koulua.
3. Älä käytä päihteitä.
4. Opettele käytöstavat ja suhtaudu kunnioittavasti muihin ihmisiin. Älä haistattele, älä huorittele.
5. Älä käytä väkivaltaa ongelmien ratkaisemiseksi.
Mitä noista viidestä kohdasta voi ”erilaista kulttuuria ja mentaliteettia ymmärtävä” ohjaaja katsoa sormien läpi? Ja millä perusteella?
Noin tuo työ vaan menee. Ei tuota pysty muuttamaan, vaikka ymmärtäisi kuinka paljon. Miksi siis tuollainen lehtikirjoitus? Tossahan kirjoitetaan jostain (sitä kuuluisaa) rakenteellista väkivaltaa käyttävästä fasismiin päin kallellaan olevasta organisaatiosta. En minä ainakaan ole semmosessa töissä. Oliko kyse vaan siitä, että joku halusi, ja sai bongattua itselleen tolkuttoman määrän niitä moraalisäteilypisteitä?
PS. Vielä raha-asiaa. Huostaanotetun nuoren hoito maksaa lastensuojelulaitoksissa tommoset 150 - 300 euroa per vuorokausi. Siis per vuorokausi. Eli vuodessa noin semmoset 55.000 - 110.000 euroa. Erityisosastoissa ja hyvin hankaliin nuoriin keskittyneissä paikoissa hinta on vielä korkeampi.Rahaa on sosiaalihuollollakin rajoitetusti, joten ei niitä sijoituksia ihan piruuttaan tehdä. Ennemmin ne jää rahan takia tekemättä. Ja kun tuota rasistikorttiakin sopivasti heilutellaan, niin nimenomaan ulkomaalaisten kohdalla niitä jää tekemättä. Seurauksia voi jokainen katsella esim Helsingin keskustassa.
8 kommenttia:
Sori, koitan kirjoittaa tällä kertaa niin ettei tarvitse psykopateria tulkkaamaan, eli:
Tuli mieleen että laitoitko jo hesarin yleisosastolle menemään tämän jossain muodossa? Ja jos et laittanut, miksi? Hopi hopi! Tämähän on tarpeellinen perspektiivi.
Joo,
Täytyy pungertaa joku nätimpi versio ja laittaa Hesarin lisäksi vaikka Iltalehteen.
"Uudenmaan lastensuojeluviranomaiset eivät ymmärrä maahanmuuttajien kulttuuria ja kohtelevat heitä liian kovin ottein, maahanmuuttajien edusmiehet arvostelevat."
Jos kulttuuriin kuuluu jatkuva häiriköinti milloin asuinalueellaan, milloin kouluissa (seurauksena saattaa olla kiusaamansa huostaanotto!) niin jotain on tehtävä jos vanhempiaan ei asiat kiinnosta eikä jälkikasvunsa suomenkielen taidosta huolimatta tunnu palautteesta piittaavan.
"Valitettavan usein pelkkä maahanmuuttajuus riittää viranomaiselle syyksi lapsen huonoon vointiin ja vanhemmista tehdään syntipukkeja", Maahanmuuttajavammaisten tukiyhdistyksen perhekoordinaattori Mia Pöllä sanoo."
Valitettavan usein pelkkä vähävaraisuus riittää vastaavaan kantaväestön osalta. Apua ja tukea haetaan muttei saada. Suomalaisilla ei myöskään ole kuuluisaa "rasistikorttia" käytössään vaan kun kunnilta puuttuu rahaa tukemiseen, huostaanottoihin sitä taas tuntuu löytyvän.
"Ikosen mukaan lastensuojelutyössä ei täytetä lastensuojelulain ja ihmisoikeussopimusten velvoitteita, vaan rajuihin lastensuojelutoimiin, kuten huostaanottoon ja pakkohoitoon turvaudutaan liian usein ennen muiden keinojen kokeilemista."
Sosiaalityöntekijöiden kaikkivoipaisuus näiden asioiden tiimoilta on käsittämätön. Raamatussakin puhutaan erehtyväisitä ihmisistä, sosiaaliviranomainen ei kuitenkaan erehdy koskaan...
TV:stä (FST) tuli jokin aika sitten huostaanotoista ja sijoituksista ohjelma 'Näkymättömät lapset'.
Erittäin merkille pantavaa oli erään tytön kertomus kotioloistaan.
Tyttö oli kertomansa mukaan käynyt sossussa ilmoittamassa kolmeen eri kertaan haluavansa pois kotoa kun joutui mm. hoitamaan nuorempia sisariaan mutta häntä ei oltu kuunneltu.
Vasta sitten kun sanoi ettei enää kotiin mene, järjestyi paikka.... Mutta vain hänelle.
Tyttö sanoi kuinka olisi toivonut kahden nuoremmankin pääsevän pois kotoa mutta niin ei tapahtunut.
Tämän hetkinen tilanne siis on, että sisaruksista toinen potee monia ongelmia äitinsä vuoksi, tytön kertoman mukaan.
Hän sanoi olevansa onnellinen päästyään pois kotoa mutta kahden muun sisaruksensa olo huononi entisestään sillä nyt ei ollut ketään pitämässä kahdesta nuoremmasta huolta.
Se, mikä tässä on merkille pantava seikka, että ko. tytön äiti työskentelee ammatikseen lasten parissa!!!!!
Mikä lie mahtaa olla äidin ammatti?
Opettaja?
Päiväkodin työntekijä?
Sosiaalityöntekijä?
Tuollaisia tapauksia löytyy vuoren varmasti ja paljon. Harmi vain, että he ilmeisesti kuvittelevat toisten lasten huostaanottojen parantavan jotenkin omien lastensa oloja???
Eri kulttuurista tulleiden kiitollisuuksien osoituksia olemmekin lehdistä saaneet viime aikoina lukea kasapäin. Kiitollisuutta osoitetaan mm. sooloraiskailuilla, joukkosellaisilla ja onpa sekaan mahtunut myös uutta versiota "Saksikäsi Edwardista". Moni huostaaotto -tarpeellinen sellainen- tuntuu jäävän tekemättä nimenomaan "rasisitikortin" vuoksi.
"Sosiaaliviranomainen ei kuitenkaan erehdy koskaan...".
Ja jos huomaa erehtyneensä, niin saamiensa ohjeiden mukaan ei myönnä virhettä tapahtuneen. Kääntää viimeisenkin kiven pystyäkseen kieltämään virheen tai jopa laittamaan syyn asiakkaan niskoille.
Näin minulle on kertonut tuttavani, joka on titteliltään johtava sosiaalityöntekijä.
Tuolta linkin takaa aiheutti hymähdyksen se viimeinen toteamus.
"....mentaliteettia ymmärtäviä työntekijöitä."
Tarkoittaakohan hän fundamentaliteettia?
En tiedä missä olet mutta sun blogisi kautta kiitoksia ja kehuja Oulun ja Tampereen suunnalla tehtävälle lastensuojelutyölle, missä minulle läheisiä nuoria on autettu. Nostan hattua ihmisille jotka ovat mukana lapsia ja nuoria auttamassa! Älä anna Hesarin artikkelin masentaa.
Kiitokset ja kannustus loistavasta blogista. Toivon, että jaksat jatkossakin kantaa oman painavan kortesi kekoon. Toivoisinpa näkeväni kirjoituksiasi mm. Hesarissa!
Lähetä kommentti