SE YMMÄRTÄMISEN SUURI TARVE

Olen tässä matkani varrella törmännyt kerta toisensa jälkeen niin työssä, keskusteluissa, uutisissa, blogeissa ynnä muissa lähteissä erityisesti näitten akateemisten osaajiemme suosikkiteemaan eli Ymmärtämiseen. Meidän tulee oppia ymmärtämään muita kulttuureita ja toimintatapoja. Meidän tulee hahmottaa syyt ja taustat siihen, miksi kongolainen tai irakilainen toimii niin kuin toimii. Meidän tulee ymmärtää väkivaltarikoksen tehneen ihmisen elämänkaarta ja tajuta syyt, miksi näin tapahtuu. Ymmärtämisen myötä me opimme hyväksymään ja ehkä kehitymme itsekin paremmiksi ihmisiksi.

Mikäs siinä. Kyllä asioitten taustoja kannattaa tönkiä,ja ymmärrystä tulee pyrkiä lisäämään. Mutta, niin työssäni, kuin muuallakin yhteiskunnallisessa (erityisesti maahanmuuttajia koskevassa) keskustelussa näyttää siltä, että pelkkä Ymmärrys riittää. Kun törmätään johonkin ongelmaan, niin asiaa tutkitaan, puntaroidaan, analysoidaan, keskustellaan, pidetään työryhmiä, puretaan asia ensin molekyyleiksi ja lopulta atomeiksi. Ja kun asiaa on tarpeeksi analysoitu, voidaan todeta, että ollaan saavutettu Ymmärrys. Ja sitten kaikilla on hyvä mieli. Itse ongelmallehan ei sitten tehdäkään mitään. Riittää, kun se Ymmärretään. Silloinhan se ei ole enää ongelma.

Otetaanpa esimerkki oman työni kautta. Esimerkki käy niin suomalaiseen kuin ulkomaalaiseen, joten nimeämme esimerkkihenkilön nimellä Antti-Pentti Abdullah. Antti-Pentti on 16-vuotias, huostaanotettu, ja sijoitettu helsinkiläiseen lastensuojelulaitokseen. Antti-Pentti Abdullah puukottaa piripäissään Helsingin keskustassa 37-vuotista merkonomia Teppo Tuppuraista keuhkoon, koska Teppo ei antanut Antti-Pentille tupakkaa, ja Tepon naamakaan ei oikein Antti-Penttiä miellyttänyt.

Ikävä juttu. Vaatii toimenpiteitä. Eikä ymmärryskoneisto jää toimettomaksi.

Perustetaan Moniammatillinen Kriisityöryhmä, joka ryhtyy puntaroimaan asiaa. Huomataan, että Antti-Pentin vanhemmat ovat eronneet pojan ollessa kaksivuotias. Isä on juoppo, ja poika on jäänyt äidilleen. Huomataan, että äidillekin häppä maistuu ja lastensuojeluilmoituksia on tehty. Onpa pari sisarpuoltakin, eri miesten kanssa. Isää ei näy kuvioissa kuin satunnaisesti. Todetaan, että poika on ollut erityisluokalla jo ala-asteella. Paha, paha juttu. Ensimmäiset lyhyet huostaanotot yhdeksänvuotiaana. On liikkunut huonossa seurassa ja mopojakin on pöllitty. Tupakkia on poltettu ja viinaakin maisteltu alun toisella kymmenellä.

Huomataan, että Antti-Pentti on sijoitettu pysyvästi laitokseen kaksitoistavuotiaana. Omahoitaja kehno on näemmä vaihtanut työpaikkaa. On pitänyt nimetä uusi. Ei ole oikein tullut sitä tarvittavaa aitoa vuorovaikutusta. Ahaa, neljätoistavuotiaana on jouduttu vaihtamaan laitosta Antti-Pentin väkivaltaisuuden takia. Eipä ole työntekijät hallinneet hommiaan. Jaa, kun katsotaan tarkemmin, niin sosiaalityöntekijätkin ovat vaihtuneet ja äidillä on mielenterveysongelmia. Tämä on selvästikin saanut Antti-Pentin juomaan säännöllisesti ja pilvenpolttokin on aloitettu 15-vuotiaana. Ja heti pian on siirrettykin sitten kovempiin aineisiin. Omaisuus- ja väkivaltarikoksiakin on tullut matkan varrella, mutta ehdollisella tuomiolla on selvitty. Ja näköjään tuossa matkan varrella on tullut pornoakin katsottua, Grand Theft Autoa pelattua ja rasvaista ruokaakin syötyä.

Nyt tapahtumaketju on selvitetty. Kaikki syyt ja taustat on tutkittu. Antti-Pentin väkivaltaisen käyttäytymisen syyt Ymmärretään. Moniammatillisella Kriisityöryhmällä on hyvä mieli. Asia on purettu ja selvitetty. Mitään ei enää tarvitse tehdä. Antti-Pentti jatkaa kylläkin väkivaltaista käytöstään. Teppo Tuppurainen selvisi leikkauksella, muttei enää uskalla liikkua kaduilla. Antti-Pentti Abdullah saa jälleen ehdollisen tuomion, sillä tuomioistuinkin tietää, että Antti-Pentti on huostaanotettu, ja hänen hyvinvoinnistaan huolehtii tarvittaessa Moniammatillinen Kriisityöryhmä.

Tässä touhussa Antti-Pentiltä viedään muuten vastuu omista tekemisistään. Kehityskulku on ollut sellainen, että Antti-Pentti ajettiin väenväkisin siihen tilanteeseen, että hänen oli pakko puukottaa Teppo Tuppuraista. Vastuu ei ole Antti-Pentillä. Hän on uhri, ja Teppo on osa uhritoimitusta. Seuraavaksi Antti-Pentti sitten onnistuu sähläämään lopultakin jonkun hengiltä.

Väkivalta on vastenmielistä. Huumeet ovat vastenmielisiä. Itse törmään niihin työssäni. Asiasta kirjoittava akateeminen ei törmää. Hän on lukenut niistä. Hänelle nämä asiat ovat vain akateemisen egon rakentamista. Hän tuntee taustat, hän tuntee tekijät. Hän osaa analysoida. Hän selvittää syyt. Hän ymmärtää. Se, mitä ongelmalle tulisi tehdä, ei ole hänen ongelmansa. Hänen ei tarvitse siivota jälkiä.

Sama kaava käy hyvin tähän monikulttuurisuuteen ja terrorismiin. Jos Mähmät äl-äl-Jotakin menee ja räjäyttää pommin, jossa minä menetän henkeni, ei minua lohduta yhtään se, että äl-äl-Jonkun tekojen motiiveja ruotii analyyttisesti joku Hämeen-Anttila (vielä siihen tyyliin että räjäytysteloitukseni oli itse asiassa omaa syytäni, kun en aikanaan ymmärtänyt, kuinka hieno ja rauhantahtoinen mies äl-äl-Jotakin oli). Minähän lykkään koiranputkea. Enkä minä ollut tehnyt äl-äl-Jollekin mitään pahaa.

Hankalista asioista on yleensäkin hirmu kivaa jauhaa analyyttistä scheissea, jos ei itse joudu niitten kanssa tekemisiin.