OIKEUKSIA TURVAAMASSA

Hotelli Yrjöperskeleen respassa pantiin merkille semmoinen seikka, että apulaisoikeusasiamies Jukka Lindstedt otti ja pisti maahanmuuttajien ikätarkastukset jäihin. Lindstedtin mukaan testejä ei pidä tehdä, koska niitä ei säädellä lailla lainkaan. Hän totesi myös, että ” Testillä puututaan henkilön koskemattomuuteen ja yksityisyyteen. Ei ole mitenkään säännelty, kuka näitä testejä voi tehdä ja millaisilla menetelmillä. Eli sääntelyn tarvetta on paljon”.

Monet tavalliset han-suomalaiset ovat nykäisseet asiasta pellollisen herneitä nokkaan ja tuumineet siihen malliin, että tämä hemmohan on itse rikollinen, koska se estää viranomaisia puuttumasta rikolliseen toimintaan.

Meillä respassa ollaan vapaamielisempiä ja avarakatseisempia, ja meillä pyritään ns. haistelemaan maailman tuulia. Tällä hetkellä tuntuu just puhaltavan tuolta tunkion suunnalta mutta lantahan muuttuu aikanaan luomuleiväksi. Täytyy ymmärtää ja suvaita ja muistaa oman kansamme mitättömyys. Muuten tuuli voi tuoda tarttuvaa rasismia, joka suistaa kansamme helvettiin.

Jukka on oikeilla linjoilla, mutta suomalaisesta lainsäädännöstä tulisi käydä periaatteellista keskustelua yleensäkin.

Onhan suorastaan imperialistista ajattelua, että tämmöisen onnettoman pohjoisen kansansirpaleen lainsäädäntö olisi kiveen hakattua jumalan sanaa edes omassa maassamme. Ajatelkaa, minkälaisen ristiriidan alaisuudessa tietyt maahanmuuttajaryhmät joutuvat täällä elämään. Mietitään esimerkiksi tilannetta, jossa toisesta kulttuuripiiristä tullut henkilö suorittaa han-suomalaisen naisen kanssa vapaaehtoisrajoitteisen tutustumispenetraation, jota myös raiskaukseksi kutsutaan. Miehen omassa kulttuurissa voi olla niin, että mikäli tapahtumalle ei ole tarvittavaa määrää todistajia, ei kyseessä ole raiskaus ollenkaan, vaan naisen suorittama haureus ja aviorikos, josta voidaan rangaista kuolemalla esim. kivittämällä.

Mies on voinut omaksua oman kulttuurinsa lait ja tavat ja elää hyvinkin nuhteettomasti niitten mukaan, mutta suomalainen rajoittunut lainsäädäntö estää häntä suorittamasta kansalaisvelvollisuuttaan elikkä hän ei voi ilmiantaa naista poliisille, koska häntä itseään syytettäisiin rikoksesta. Pahimmassa tapauksessa hänet karkoitettaisiin maasta, ja mikäli hänen kotimaassaan saadaan selville, että hän ei ole toiminut oman maansa lakien mukaan, häntä saattaa odottaa nosturin päässä roikkuva leukakeinu.

Han-suomalainen saattaa tietysti rääpiä tässä vaiheessa turpaansa ja todeta, että Suomen valtion alueella on elettävä Suomen lakien mukaan, mutta ei ole mitenkään säännelty, kuinka vieraitten maitten lakeja tulkitaan vieraitten maitten kansalaisten kohdalla. Eli sääntelyn tarvetta on paljon. On vain aina eletty siinä tyhmässä uskossa, että oma lakimme riittää. Asiaa on ehdottomasti käsiteltävä eduskunnassa ja ennen sitä on kaikki ulkomaalaisia koskevat rikostutkinnat laitettava jäihin.

Ei voi edes kuvitella sitä, kuinka suuria traumoja aiheuttaa elää kahden, ehkä keskenään ristiriitaisen lain ja moraalikäsityksen alaisuudessa. Uskon, että eduskunta kantaa vastuunsa tässä asiassa, ja tulee pian perustamaan Joustavan Kansallisuuden ja Lainkuuliaisuuden Viraston, jossa maahanmuuttajalle hänen niin halutessaan annetaan henkilökohtainen lainopillinen sovitteluneuvoja, jonka kanssa hän voi vertailla Suomen ja oman maansa lakia, ja tehdä ns. laillisuussuunnitelman, jossa määritellään, mitä Suomen- ja mitä oman maansa lakia hän näkee hyväksi noudattaa. Toiminta perustuu tietysti vapaaehtoisuuteen, sillä pakkokeinoja ei sivistynyt maa käytä.

Tällaisen viraston perustaminen auttaa myös maatamme nousemaan lamasta, sillä siihen tulee palkata paljon demokraattisia lakimiehiä sekä välttämättömän teoreettisen viitekehyksen luomiseksi ja ylläpitämiseksi suuri määrä yhteiskuntatieteitten maistereita.

Tämäkin on tietysti vain alku ihmisen oikeuksia kunnioittavan lainsäädännön tiellä. Respassamme tuumitaan, että maassamme on paljon epäkohtia, joihin tulisi välittömästi puuttua. Ajatellaanpa esimerkiksi näitä queer-henkilöitä. Jos queer-henkilö jää kiinni vaikkapa ylinopeudesta, sakottaa poliisi häntä naisena, mikäli hänen henkilötunnuksensa ilmoittaa hänen olevan nainen. Tämä on loukkaavaa ja aiheuttaa ahdistusta, sillä hänhän on voinut sinä päivänä määritellä sukupuoli-identiteettinsä jonnekin biseksuaalisen miehen ja trilobiitin välimaastoon. Johon hänellä on tietysti täysi oikeus.

Lukija voi tietysti ajatella, että nyt meni homma nenänkaiveluksi, mutta hei, asia voi olla jollekin todella tärkeä, eikä olla mitenkään säännelty, kuinka muuttuvien sukupuoli-identiteettien aiheuttamia ongelmia suhteessa poliisin ylinopeusvalvontaan käsitellään, eikä myöskään olla mitenkään säännelty, määritelläänkö ongelman olevan ylinopeusvalvontaa suorittavan poliisin päässä vaiko valvonnan kohteena olevassa henkilössä. Eli sääntelyn tarvetta on paljon.

Eihän nyt jumaliste ilman voimassaolevaa lakia voida asioita tehdä. Ja mietitäänpäs seuraavanlaista tilannetta: miehen henkilötunnuksen omaava queer-henkilö joutuu rikoksesta epäiltynä henkilöön käyvän tarkastuksen kohteeksi. Tarkastuksen suorittaa miespoliisi, mutta queer-henkilön sukupuoli-identiteetti sattuukin olemaan sillä hetkellä nainen. Kyseessähän on selvä seksuaalirikos ja valtuuksien ylittäminen.

Tämä on suuri ongelma, eikä sitä voi pienemmäksi selittää sillä, että eipä oo ennen tullut ajateltua. Tähän on onneksi olemassa yksinkertainen ratkaisu, eli neliportainen henkilötunnus. Jos henkilö on syntynyt vaikkapa 19.12.1974, voi hän halutessaan olla:

1. Mies, jolloin hänen henkilötunnuksensa on esim.

191274-183E

2. Nainen, tunnuksella

191274-184E

3. Mielialan tai tuulen suunnan mukaan joko mies tai nainen, tunnuksella

191274-18>>½??E

4. Kertakaikkinen ottiatuota, tunnuksella

191274-18OMGLOL~E

Selväähän on, että tämä neliportainen henkilötunnus on annettava kaikille kansalaisille. Tämä johtuu siitä, että asia on tärkeä vain noin 0,000084 %:lle kansalaisista, ja mikäli järjestelmä koskisi vain heitä, se olisi selvästi osoittelevaa. Näin ollen järjestelmä ulotetaan koskemaan kaikkia, ja mikäli henkilö ei suostu käyttämään kuin yhtä henkilötunnusta, on hänen maksettava sen johdosta suvaitsevaisuudesta kieltäytymismaksu, joka on 100€ per käyttämätön henkilötunnus. Maksu voidaan periä samassa yhteydessä mediamaksun kanssa.

Tämän asian tiimoilta on luonnollisesti perustettava Seksuaalisten Identiteettien Rekisteröimis-, Hallinto- ja Tutkimuskeskus Queeria, johon on palkattava valvontatoimiin runsaasti demokraattisia lakimiehiä sekä tietenkin teoreettisen viitekehyksen luomiseksi ja ylläpitämiseksi suuri määrä yhteiskuntatieteitten maistereita.

Valveutunut lukija saattaa nyt ymmärtää, kuinka paljon korjattavaa ja säädettävää löytyy. Tässähän on vain pari esimerkkiä. Koska Hotelli Yrjöperskeleen henkilökunta ei ole aikanaan saanut asianmukaisia koulupsykologin palveluja, me emme oikein hyvin pysty hahmottamaan, kuinka monesta asiasta Henkisen Pipin saattaakin kehittää. Mutta varmasti tarvittavia asiantuntijoita löytyy.

Eli kyllä Lindstedtin Jukka ihan oikeilla linjoilla on. Älkää natkuttako. Opetelkaa uimaan.